Käväisin viikonloppuna Kööpenhaminassa katsomassa Paul Gilbertin keikkaa. Vielä pari vuotta sitten matka ulkomaille olisi tarkoittanut paikallisten levykauppojen tuntikausia kestäneitä ratsioita, ja kassillista levyjä kotiintuomisina. Nyt levykauppavierailut jäivät osaltani pariin nopeaan käväisyyn, ja silloinkin tyydyin katselemaan lähinnä dvd-hyllyä.
Muunsin noin vuosi sitten kaikki omistamani cd-levyt mp3-muotoon, eikä sen jälkeen paluuta vanhaan ole ollut. Mikäli hankin uuden levyn, on sen roolina käväistä kerran tietokoneen cd-asemassa ja siirtyä bittimuodossa kiintolevylle talteen.
Lisäpotkua materiasta luopumiseen on antanut palvelu, jossa kymmenien miljoonien kappaleiden valikoima on käytössäni noin 10 euron kuukausimaksua vastaan. Jos haluan kuulla Eaglesin Hotel Californian tai Barefoot hockey goalien kappaleen Ten meter naked carpet swim meet, ovat ne parin hiirenklikkauksen päässä. Aluksi latasin palvelusta kaiken kiinnostavan omalle koneelleni, kunnes tajusin vain haaskaavani tilaa ja aikaa. Miksi turhaan siirtää paikallisesti sellaista, mikä on koko ajan saatavilla palvelusta? Lisäksi suoraan palvelimelta kuuntelu antaa helpon mahdollisuuden vaihtaa kilpailijan tuotteeseen, mikäli niin joskus haluan – enhän menetä yhtään mitään, samat kappaleet ovat tarjolla luultavasti myös muissa palveluissa.
Online-palvelut eivät varmasti koskaan lopullisesti tapa cd-levyä – myydäänhän vielä vinyyleitäkin – mutta antavat laaja-alaiselle musiikinystävälle erinomaisen vaihtoehdon. Perinteisen levyn on tarjottava jotakin todellista lisäarvoa nykyisin, että viitsin kiekon kaupasta hakea. Vielä hetken aikaa esimerkiksi bonusdvd on riittävä kiihoke, mutta pian videomateriaalikin kulkee bitteinä internetistä näppärämmin.
No, reissulta jäi käteen sentään pari kiekkoa, näihin sai keikalta lisäarvoa, jota on yhä kohtalaisen vaikea toimittaa bitteinä verkkokortille…
