Cd on kuollut!
Käväisin viikonloppuna Kööpenhaminassa katsomassa Paul Gilbertin keikkaa. Vielä pari vuotta sitten matka ulkomaille olisi tarkoittanut paikallisten levykauppojen tuntikausia kestäneitä ratsioita, ja kassillista levyjä kotiintuomisina. Nyt levykauppavierailut jäivät osaltani pariin nopeaan käväisyyn, ja silloinkin tyydyin katselemaan lähinnä dvd-hyllyä.
Muunsin noin vuosi sitten kaikki omistamani cd-levyt mp3-muotoon, eikä sen jälkeen paluuta vanhaan ole ollut. Mikäli hankin uuden levyn, on sen roolina käväistä kerran tietokoneen cd-asemassa ja siirtyä bittimuodossa kiintolevylle talteen.
Lisäpotkua materiasta luopumiseen on antanut palvelu, jossa kymmenien miljoonien kappaleiden valikoima on käytössäni noin 10 euron kuukausimaksua vastaan. Jos haluan kuulla Eaglesin Hotel Californian tai Barefoot hockey goalien kappaleen Ten meter naked carpet swim meet, ovat ne parin hiirenklikkauksen päässä. Aluksi latasin palvelusta kaiken kiinnostavan omalle koneelleni, kunnes tajusin vain haaskaavani tilaa ja aikaa. Miksi turhaan siirtää paikallisesti sellaista, mikä on koko ajan saatavilla palvelusta? Lisäksi suoraan palvelimelta kuuntelu antaa helpon mahdollisuuden vaihtaa kilpailijan tuotteeseen, mikäli niin joskus haluan – enhän menetä yhtään mitään, samat kappaleet ovat tarjolla luultavasti myös muissa palveluissa.
Online-palvelut eivät varmasti koskaan lopullisesti tapa cd-levyä – myydäänhän vielä vinyyleitäkin – mutta antavat laaja-alaiselle musiikinystävälle erinomaisen vaihtoehdon. Perinteisen levyn on tarjottava jotakin todellista lisäarvoa nykyisin, että viitsin kiekon kaupasta hakea. Vielä hetken aikaa esimerkiksi bonusdvd on riittävä kiihoke, mutta pian videomateriaalikin kulkee bitteinä internetistä näppärämmin.
No, reissulta jäi käteen sentään pari kiekkoa, näihin sai keikalta lisäarvoa, jota on yhä kohtalaisen vaikea toimittaa bitteinä verkkokortille…
28. toukokuuta 2007 kello 10.56
CD:tä tulee kuunneltua lähinnä autossa, sisälläkin joskus kun kone ei ole soittokunnossa (esim. winkkarin/linuxin uudelleen asennus). Lisäksi itse cd:ssä on vain sellanen fiilis, pitää levyä kädessä, selata kansilehtistä ja tavata kappaleiden nimiä ja lukea artistin ajatuksia kappaleita kirjoittaissa.
Äänenlaadullisesti ei hyvä mp3 formaatti peruskuuntelijalle erotu cd:n tarjoamasta laadusta, suurimman eron tehnee äänikortti ja sen liitäntä stereoihin/vahvistimeen. Itselläni on käytössä reilu 4v vanha kannettavam ja eron laadukkaan mp3 tiedoston ja cd:n välillä kuulee kyllä. Ero johtuu kannettavan äänikortin heikosta laadusta ja käytetystä laaduttomasta siirtojohdosta.
28. toukokuuta 2007 kello 12.53
Musiikki nykyaikana on alkanut harmittaa minua. Varsinkin mp3 tiedostot. Kun hankin musiikkia haluan levyn jossa on hienot kannet, joita voi plärätä samalla kun makaa sohvalla ja nauttii levystä. Myös kun käy levymessuilla on ihanaa pläräillä kaikki levylaatikot ja katsoa mitä sieltä löytää. Ihailla kansia sekä keskustella myyjien ja muitten kanssa levyn sisällöstä jne.
Muutaman vuoden kuluttua joutuu varmaan tonkia pahvilaatikkoa jossa USB tikkuja missä musiikkia ja arvailla mitä sieltä löytyy.
Vinyyli takaisin kunniaan. CD tai muistitikku hajoaa ja mitä silloin. Ei musiikkia paitsi jos on muistanut tehdä backup tiedoston. Mutta pieni naarmu vinyylissä ja ei muuta kun levysoittimelle pieni tönäisy ja musiikki jatkuu. Ei mitään tätätätäätätätätät silloin ei.
Ehkäpä olen vanhanaikainen mutta…..
28. toukokuuta 2007 kello 15.16
minäkin olen siirtänyt aivan kaiken kotiverkkooni… hallitsen medioita wmp11-soittimen kautta.
Olen alkanut siirtämään myös DVD elokuvia xvid-muotoon jotta ne olisi helposti ja nopeasti saatavilla (hakusana vain soittimen hakukenttään).
olen nyt hankkinut levytilaa verkkoon jotakuinkin pari terallista joten multimedialle tilaa kyllä on =)
Autoon on ratkaisu, puhelimeni sisältää kätevän mp3-soitin ominaisuuden ja puhelimessa tulee A/V-kaapelit mukana jos vain autosta löytyy aux-liitin niin puhelin sisään ja se tunnistaa auxin korvalappuina.. hyvin soi autoradiossa musat. Käytän myös palvelua jolla voi striimata oman arkiston internettiin jopa last/next näppäimillä sekä hakutoiminnoilla varustetussa palvelussa voi valita oman kappaleensa helposti.. tätä voi sitten käyttää puhelimessa käyttöliiittymänä ja musiikki on juuri sitä mitä haluat… palvelu on erinomainen kun saa oman arkiston missäpäin tahansa käyttöönsä.
30. toukokuuta 2007 kello 16.44
Vinyylikö muka kestää paremmin kuin CD? Painovoima vaikuttaa jo levyn kuntoon ja äänen laatuun jos ei säilytetä pystyssä. Pinnalle päässyt pöly tahmaa ja joutuu enemmän pesemään niitä levyjä mikä jo kuluttaa levyä lisää.
Äänenlaatu on kyllä parempi mutta käytettävyys paljon huonompi.. Ja auta armias jos pudottaa levyn niin palasina siinä lattialla eikä niitä arvokkaita levyjä mistään oikein enää saa.
CD taas kestää iloisesti paremmin naarmuja ja sormenjälkiä ja peseminen onnistuu paremmin. Levyn pystyy jopa pahan naarmun kohdalla hiomaan ja tekemään varmuuskopion (mitä ei LP:llä pysty kuin digitaaliseen muotoon).
Ja on todella ihanaa kuunnella musiikkia ja käydä aina välillä tönimässä sitä soitinta että pääsee naarmusta yli. Ja auta armias jos lainaa jollekkin LP levyn jolla on väärin tasapainotettu lukupää niin se muutaman soittokerran jälkeen kaivertaa timantillaan sellaista jälkeä että kuulee heti.
18. kesäkuuta 2007 kello 1.12
Olihan nyt vuosi 2007?
iTunes on herättänyt monta klassikkoa kuolleista. Kannattaa kurkistaa sinne.
CD? Se oli varmasti jotain merkittävää?
31. heinäkuuta 2007 kello 9.06
Itse hankin musiikkini edelleen CD:llä. Pidän ne varmuuskopiona ja välillä myös kuuntelen musiikkia suoraan CD:ltä. CD:ssä on se hyvä puoli, ettei ole naimisissa minkään lafkan kanssa. Harkitsen CD:stä luopumista siinä vaiheessa, kun DRM häipyy musikkimarkkinoilta kokonaan.
6. elokuuta 2007 kello 11.49
Moi!
Voitko kertoa tuon mainitsemasi onlinepalvelun nimen?
Olen kans etsiskellyt ko. palveluita, mutta palvelun täytyy toimia sekä win, että lin -alustoilla, ennenkuin alkaan siitä maksamaan.
6. elokuuta 2007 kello 11.53
Sorry alkuperäiselle Mikalle nimen varastamisesta.
Muutin omaani.
13. elokuuta 2007 kello 0.45
CD ON JA PYSYY.
Varsinkin aito ja alkuperäinen. Itsepoltetuista halpalevyistä, täytettynä 128 kbits tiedostoilla en ole niin varma. Jonain päivänä haluamaa musiikkia ei ehkä löydä intternetistä…
Täytyy lähteä DC:llä tutkimaan asiaa ja löytyykin levy-yhtiön tyhjiä tiedostoja. Löytyy napsuvia ja pornomainoksia sisältäviä epäilyttyviä tiedostoja. Teosto ottaa talteen mielellään talteen tiedot latauksista… Muutama troijalainen asettuu koneelle ja säätää sen lähettämään pilleripostia. Palveluntarjoaja pistää piuhan poikki. Luvassa puheluita asiakaspalveluun ja odotusta. Odotellessa voisi asentaa käyttöjärjestelmän uusiksi, mutta se unohtuu. Se jääköön ensi illaksi. Sitä ennen kapakkaan valittamaan kavereille vaikeuksista. Nautinnollista puuha? Sosiaalista? heh.
Minä voisin laittaa oman CD:n pyörimään ja nauttia helppoudesta. Ja musiikista.
16. elokuuta 2007 kello 14.34
Niin, tietääkö kukaan cd:n kestävyydestä. Sata vuotta? Kysymys koskee tietysti alkuperäisiä levyjä. Ainakaan vielä ei ole ollut ongelmia asiallisesti käytettyjen ja säilytettyjen cd-levyjen kanssa.
Miksi cd? Miksi kirjat hyllyssä, vaikka varmasti löytyisivät kirjastostakin. Ainakin minulle on äärimmäisen tärkeää, että voi tietää ja nähdä itselle tärkeiden kulttuuritallenteiden olevan aina käsillä. Tietokoneista kun ei koskaan tiedä…
5. syyskuuta 2007 kello 10.14
Itsekin mielelläni kuulisin mikä online-musiikkipalvelu toimii Suomessa? Tilausperusteisia palveluita taitaa tarjota ainakin Yahoo!, Napster, AOL, Virgin ja Rhapsody (ilmeisesti Microsoftillakin on tullut/tulossa musiikkisoittimensa mukaisesti nimetty palvelu), mutta kaikissa sama vika: eivät toimi Yhdysvaltojen ulkopuolella, Virgin taitaa toimia jenkkien lisäksi briteissä.
Työpaikalla kuuntelisin mieluusti muutakin kuin nettiradiota. Käytössä on tällä hetkellä last.fm -tilaus huikeaan 2,5 euron kuukausihintaan, pystyy sentään vähän vaikuttamaan musiikkisisältöön. Mutta ei tietenkään ole sama asia.
Itse aiheeseen sen verran, että vaikka kansilehdet ovat kivoja ja mp3 -tiedostojen äänen laatu surkea (korvani eivät ole oikeasti niin sofistikoituneet, että oikeasti pitäisin eroa merkittävänä), vie mukavuus voiton. Sekä kotona että autossa digitaalista musiikkia on helpompi käsitellä – koko musiikkikirjasto on tietokoneella eikä levyjä tarvitse vaihdella. Autossa on kapasiteetin sallima määrä musiikkia mukana, cd-levyinä sama määrä ei mahtuisi mukaan. Ja mikäli mahtuisi, olisi yksittäisen kappaleen tai levyn löytyminen epävarmaa