Läppäri jäi töihin, iPad mukaan kotiin
Tänä viikonloppuna ei ollut yhtään tiedossa töitä, joten jätin vajaan kahden kilon Windows-työkoneeni mielelläni toimistolle. Sen sijaan lainasin mukaan toimituksesta Apple iPadin. Olen pähkäillyt sellaisen hankintaa, mutta en ilman parin päivän kokeilua.
En aikonut tehdä töitä, mutta sähköpostin seuraaminen käy iPadilla erinomaisen kätevästi. Tässä yhdistyvät älypuhelimen nopeus ja kannettavan isompi näyttö, ja virtuaalinäppäimistökin on riittävän iso nopeiden vastauskuittausten kirjoittamiseen. Voin vain haaveilla, että Microsoft tekee joskus hetkessä käynnistyvän Windowsin.
Hauska yksityiskohta on se, että iPad tukee samaa Microsoft ActiveSync -etäyhteyttä kuin iPhone, joten Exchange-asetusten määrittämiseen ei mennyt paria minuuttia kauempaa.
Senkin olen huomannut, että jotkut ovat ottaneet iPadin ja Keynote-ohjelman esityskäyttöön. Erikseen myytävän lisäpalikan kanssa iPadin saa kytkettyä videotykkiin. Eräs haastattelemani myyntimies kehui päässeensä tässä käytössä 10 tunnin käyttöaikaan.
Mutta takaisin vapaa-aikaan. Web-selain on iPadissa sinänsä hyvä. Adobe Flashin puute tuntuu tämän kokoluokan laitteella jo pahemmin kuin iPhonessa tai iPod touchissa. Kenties html5:n yleistyminen korjaa asian, koska Flash-tukea lienee turha toivoa.
Netissä on aika paljon hienoja iPad-demoja ja -videoita, kuten Time Magazinen videoesittely. Kun sitten latasin sen App Storesta ja ostin uusimman numeron, tulikin sieltä vain staattinen lehti ilman linkkejä karttoihin, keskusteluita, videoita tai ylipäätään mitään vuorovaikutteisia toimintoja. Tuollaisesta InDesign- tai pdf-taitosta on vielä pitkä matka videolla esiteltyyn sovellukseen. Vaporwarea on vielä paljon liikkeellä.
Kovin ihmeellisiä pelejä tai softia en ole vielä löytänyt. Pinball HD on oikein hauska flipperipeli. TVKaistan mpeg-4 2 Mbit/s -striimin kuvanlaatu on aika hyvä. Sille on tarvetta, sillä esimerkiksi MTV3:n Kasomo, Nelosen Ruutu.fi tai Yle Areena eivät vielä ainakaan toimi iPadissa. Nopeasti alkaa kaivata iPadille jalustaa tai tukea, jolla laitteen voi jättää vaaka-asennossa pöydälle. Niitä onkin jo saatavana.
* * *
Toistaiseksi minulle hyödyllisin sovellus on ollut Helsingin Sanomien iPad-prototyyppi. Se ei muistuta nykyistä Flash-näköislehteä tai html-verkkolehteä, vaan iPad-sovelluksessa lehti on taitettu varta vasten tälle laitteelle. Mukana ei tosin vielä ole kaikkea sisältöä, eikä mainoksia lainkaan. Sovellusta ei ole vielä yleisesti jaossa App Storessa, mutta saimme sen ennakkokokeiluun.
En ole koskaan tilannut kotiin paperista sanomalehteä. Olen lukenut HS:n netistä verkkolehtenä päivittäin yli seitsemän vuotta, mutta onhan se aika kankeaa. Sinne on vain kaadettu jutut toisensa perään otsikkolistauksena, eikä ulkoasuun tai taittoon ole panostettu.
Sen sijaan iPad-lehti on nykyisten näköislehtien ja html-painosten välimuoto, jossa isot jutut erottuvat pienistä, ja kuvitukseen on vähän panostettu.
Ehkä suurin ero on se, että HS:n iPad-painoksen voi ottaa mukaan auton takapenkille, bussiin ja tietenkin vessaan.
Tässäkin olisi vielä parantamisen varaa. Zoomausta ei ole, joten pienistä taulukoista ei saa mitään selvää. Kuvitusta ei käytetä yhtä näyttävästi kuin vaikkapa Timen iPad-toteutuksessa. Jutuihin ei ole liitetty mitään karttoja, tai webissä olevia videoita. Kyseessä onkin kuitenkin vasta HS:n sisäinen kehitysversio, ei kaupallinen tuote.
* * *
Olen todennut, ettei iPad voi korvata kannettavaa tietokonetta, mutta sitä en edes kuvitellut tai tavoitellut.
Parissa päivässä päädyin johtopäätökseen, että pelkkä wlan-laite ei ole mielekäs. Nettiyhteyttä kaipaa muuallakin, ja nettiyhteyde sählääminen S60-puhelimen ja JoikuSpotin avulla tuo juuri sen verran lisävaivaa, ettei iPadia enää voikaan vain ottaa nopeasti esille tarkistaakseen jotain pikaisesti. Niin, ja kuluttaahaan JoikuSpot puhelimesta akun hetkessä loppuun. Vielä ei tiedetä, miten kalliita iPadin 3g-malleista Suomessa tulee. Jo edullisimman wlan-version hinnaksi on veikattu jopa 500 euroa.
On penseää, ettei iPadissa ole sisäisesti muistikortinlukijaa tai usb-liitäntää. Niiden kanssa se soveltuisi vaikkapa lomakuvien ja -videoiden katseluun. Erikseen hankittavat välikappaleet tuppaavat unohtumaan tai hukkumaan kokonaan.
En ole heti oikein myöskään ihastunut iPadiin kirjojen lukulaitteena. Laitteella on massaa sen verrran, etten millään jaksa pitää sitä kädessä paria tuntia, tai pidempään, minkä ajan voi hyvinkin lukea kirjaa.
Pöydän ääressä iPadille voisi virittää jaliustan, mutta kirjoja pitää voida lukea sohvalla, rannalla tai missä vain. Perinteinen kirja tuntuu vielä paremmalta.
Nyt järki sanoo, että iPad saa jäädä kauppaan. Tarvetta ei vain ole tarpeeksi. Mutta on se niin hauska ja nätti laite, että vieläkin himottaa. On vielä helppo hillitä leluhimonsa, kun Apple ei myy sitä tänne.

iPad on niin ihana, mutta turha. Se ei korvaa läppäriä, eikä älypuhelinta, joten miksi kantaa taas yhtä laitetta lisää mukanaan? Silti.. tekisi mieli ostaa. Sovelluksia alkaa kertyä jo kivasti.

-

IPadille on julkaistu monia hauskoja ja näyttäviä pelejä, kuten Pinball HD. Kosketusohjauksella jaksoin yhä innostua flipperistä.

Timen iPad-lehti on vielä yksinkertainen ja karu, mutta hienoja kuvia on sentään mukana.








