Kaikille luvatun 1 Mbit/s -kaistan hinta ja vaatimukset
TeliaSonera kaavaili pari vuotta sitten korvaavansa peräti 19 000 haja-asutusalueiden adsl-liittymää langattomilla 3g- ja @450-liittymillä vanhojen kiinteiden liittymien käydessä yhtiön laskelmissa kannattamattomiksi. Liikenne- ja viestintäministeriössä (LVM) suhtauduttiin hankkeeseen suopeasti siihen asti, kun TeliaSonera lupasi, etteivät kenenkään yhteydet hidastu. LVM jopa kirjasi 1 Mbit/s -nimellisnopeuden vaatimuksen lakiin. Kiista syntyi siitä, että ilmoitetun nopeuden on toteuduttava käytännössäkin.
Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) ilmoitti jo pari vuotta sitten varhaisessa valmisteluvaiheessa, ettei tekniikkamuutos saa hidastaa nykyisiä yhteyksiä.
Viestintämarkkinalain pykälien mukaan jokaiseen suomalaiseen vakituiseen asuntoon pitäisi saada 1.7.2010 lähtien vähintään 1 Mbit/s -nimellisnopeuden liittymä.
LVM ei tyytynyt nimellisnopeuteen, vaan vaatimusta täydennettiin niin, etttä millä tahansa 24 tunnin mittausvälillä yhteydestä toteutuu vähintään kolme neljäsosaa (750 kbit/s), ja neljän tunnin välillä, vaikkapa ruuhka-aikaan pitäisi mitata vielä puolet (500 kbit/s).
Määräys koskee vain nopeutta verkosta päätelaitteen suuntaan. Se ei ota kantaa nopeuteen toiseen suuntaan tai vasteaikoihin.
Yleispalveluvelvoite koskee reilua 300 kuntaa, jotka on nimetty siksi, että kilpailua ei ole lainkaan tai sitä on hyvin vähän. Eniten tämä koskettaa TeliaSoneraa, jolla yleispalveluvelvoite on yli 200 paikkakunnalla.
Tämä ei TeliaSoneralle käy, ja siksi se valitti määräyksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Ratkaisua odotetaan yhä.
TeliaSoneran mukaan mobiileilla ja langattomilla yhteyksillä on mahdoton koskaan luvata taattua kaistaa. Digitan 450 megahertsin flash-ofdm-verkossa (@450) nimellisnopeuksina voidaan saavuttaa jopa 2 Mbit/s ja 900 megahertsin hsdpa-verkossa (3,5g) jopa 3,5 Mbit/s, mutta suorituskykyyn vaikuttaa väkisinkin se, miten monta yhtäaikaista käyttäjää alueella on.
* * *
Viestintäviraston johtajat sanoivat toissaviikolla infossaan, että TeliaSoneran pitää vain varata riittävästi kapasiteettia mobiiliverkkoonsa. TeliaSonerassa asia nähdään aivan toisin. Siellä katsotaan, että jos megabitin vaatimuksesta pidetään kiinni Viestintäviraston määäräyksen mukaisesti, se tarkoittaa valokuidun vetämistä asuntoihin.
Se on TeliaSoneran mukaan varmaa, että uuden määräyksen mukaista 1 Mbit/s -mobiililiittymää ei tule saamaan nykyisten mokkulapakettien hinnoilla, eivätkä sitä viranomaiset vaadikaan. “Kohtuullinen hinta” jää myöhemmin ratkaistavaksi.
TeliaSonera ilmoittaa vetävänsä kuitua kotiin reilulla parilla tuhannella eurolla, jos valokuituverkko tulee ennestään noin 100 metrin päähän. Siitä eteenpäin kilometrin hinnaksi operaattori laskee 6−10 tuhatta euroa. LVM:n laajakaistaraportin arvio oli hieman alhaisempi, noin 5000 euroa kilometriltä.
Sonerasta on siis arvioitu, että yleispalveluvelvoitteen mukainen langaton 1 Mbit/s -liittymä olisi aivan eri hintaluokkaa kuin nykyiset 3g-mokkulapaketit, eikä nopeutta voitaisi silti taata. Soneran johto on puhunut jopa kymmenkertaisesta hintaerosta. Laki ei määrää hinnalle ylärajaa, mutta Viestintäviraston pitää valvoa hinnan kohtuullisuutta.
TeliaSoneralla on yleispalveluvelvoitteen alueella myös esimerkiksi 256 kbit/s -nimellisnopeuden adsl-liittymiä, joiden nopeutta ei yhtiön mukaan voida nostaa, koska etäisyyttä dslam-keskukseen on liian monta kilometriä. Uuden lain mukaan kuluttaja saisi vaatia näidenkin tilalle nopeamman yhteyden.
Haja-asutusalueiden kuluttajat voivat saada jatkossakin pitää vaikkapa 256 tai 512 kilobitin adsl-liittymänsä, jos niiden korvaamiseen ei löydy kohtuuhintaista vaihtoehtoa. TeliaSoneran tuoreen arvion mukaan noin 10 000 kannattamatonta adsl-liittymää pitäisi sulkea ja vaihtaa toisiin tekniikoihin.
* * *
Asia ei kuitenkaan koske vain Soneraa. Paraisilla muutos tuli eteen jo yhden kadun asukkaille. Sähköyhtiö keräsi pois vanhentuneet sähkötolppansa, joissa menivät myös puhelinlinjat ja kuluttajien adsl-laajakaistat. Puhelinoperaattori Partel ehdotti tilalle valokuidun vetämistä, ensin 900 ja myöhemmin lähes 2400 eurolla.
Samaan aikaan, kun haja-asutusalueilla taistellaan oikedesta saada megabitin yhteys, suurimmissa kaupungeissa kilpailu on siirtymässä 10 ja 100 megabitin liittymiin. Kuten edellisessä blogimerkinnässä moni kommentoija totesi, kyse on myös arvovalinnasta, pitääkö tärkeämpänä rauhallista asumista vai hyviä palveluita. Asunnot kaupingeissa ovat myös kalliimpia. Toisaalta, entistä kalliimpia niistä tulee, jos koko Suomen väestö pakkauutu muutamille paikkakunnille.
Mikä on mielestänne kohtuullinen hinta taatulle megabitin yhteydelle? Tai voidaanko taattua kaistaa edes vaatia kohtuuhintaan? Näihin joutuu myös Viestintävirasto ottamaan kantaa, jos TeliaSonera aloittaa kannattamattomien adsl-liittymiensä alasajon.








