Kunpa malttaisin erota Facebookista
Maanantai-illan Hesarin uutinen yllätti monet. Se kertoi, että Facebook alkaa jakaa tietoja kolmansille osapuolille käyttäjistään. Yllättävää oli se, että yritys oli itse asiassa kertonut tästä jo aiemmin, ja ihan tiedottanutkin olevinaan asiasta. Tiedottaminen tehtiin niin, että sitä harva huomasi. Yllätyin itsekin, että olen ilmeisesti klikkaamalla hyväksynyt uudet löyhemmät yksityisyysasetukset ihan huomaamattani. Moni suomalainenkin huomasi jatkavansa Facebook-päivityksensä koko maailmalle, vaikka luuli niiden jäävän kavereiden tietoon. Ilmaista palvelua ei ole, ja näiden sosiaalisten medioiden tapauksessa hinta on yksityisyydestä tinkiminen.
Perehdyin tarkemmin löyhiin asetuksiini käytyäni Facebookissa kirjautumatta sisälle. Silloin näkyvissä on se, minkä kuka tahansa löytää. Profiilini oli luiskahtanut suurilta osin julkiseksi. Lisää voi etsiä vaikka Bingaamalla tai Googlaamalla niin, että rajaa haun yhteisöpalvelun domainiin, tyyliin site:facebook.com.
Tällöin löytää jo lukuisten suomalaisten käyttäjien krapulapäivien sairaslomat ja muut harkitsemattomat päivitykset.
Muun muassa Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ja Googlen pääjohtaja Eric Schmidt ja ovat julistaneet, että yksityisyys on päättynyt. Silloin he tarkoittavat nuoria yhteisöpalveluiden käyttäjiä, eivät tietenkään itseään. Heille suurten massojen tietojen jakaminen on keino muuntaa suuret käyttäjämäärät rahaksi, sitä suuremmaksi, mitä enemmän tietoa muun muassa mainostajille saadaan. Forbesissa oli osuvasti analysoitu asiaa bisneksen kannalta.
Kansalaisten sivistämiselle on suurta tarvetta, koska vaikutukset eivät ulotu vain Facebookin, Irc-gallerian, Myspacen ja muiden vastaavien jäseniin. Ihmiset lähettävät palveluihin ryhmäkuvia, joissa on oman kuvan lisäksi ystäviä, perhettä ja työkavereita. Heidät myös usein “merkataan” kuvaan niin, että nimi ja kuva yhdistyvät. Moni suomalainenkin on Facebookin baari- ja rantakuvissa aivan vietämättään. Eikä sieltä silloin voi erota, jos ei ole edes jäsen.
Google on jo kehittänyt kasvojentunnistuksen hakukoneita. Muutaman vuoden päästä voi olla kiintoisia tietokantoja netissä julkaistujen kuvien perusteella siitä, missä itse kukin on liikkunut, menneinä päivinä tai aivan äskettäin.
Mietin samaa asiaa tässä blogissa noin 18 kuukautta sitten alettuani aktiivisesti päivitellä Facebookia. Silloin tiukensin asetuksia, mutta se ei näyttänyt riittävän kovin pitkälle. Facebookiin tottuu, ja siitä tulee tulee osa päivärytmiä. Kun kaverit kommentoivat ja “tykkäävät” juttujasi, palaute addiktoi.
Itsesuojeluvaisto sanoo, että Facebookista kannattaisi jäädä pois. Mutta koska olen jäänyt vähän koukkuun, kokeilen vielä toimivatko nykyiset asetukset. Olen kuten moni muu, luottamus on petetty jo kerran tai pari, mutta ainakin yhden uuden mahdollisuuden helposti antaa.
Tiukensin kuitenkin Facebook-asetuksiani niin, että vain naamasta naamaan tuntemani kaverini ja tuttavani voivat seurata päivityksiäni ja kuviani. Jos sinne ei kohta sitten tulekaan enää kommentteja tai tökkäyksiä, eroaminenkin helpottuu.
Facebook on myös hämärtänyt “kaverin” käsitettä. Jostain syystä ihmiset, joiden kanssa ei välttämättä tule toimeen tai joita ei ole koskaan tavannut, haluavat kaveriksi. Heidän ainoa kommenttinsakin saattaa olla epäystävällinen tölväisy silloin tällöin. Tällaisille “kavereille” ei kannata jakaa kuviaan ja tekemisiään. Eri ryhmiin jakaminen on vain tehty melko työlääksi asetuksissa.
Hyvä konsti on ajatella Facebookia vaikkapa baarina tai kahvilana julkisuuden suhteen. Analogia ei ole täysin pitävä, koska kaikki jää talteen pidemmäksi aikaa, tai kenties ikuisesti, ja “kahvipöytään” mahtuu aika monta ihmistä.
Facebookissa kannattaa tarkistaa erityisesti sisäiset ja julkiset hakutulokset, joiden oletusasetukset näyttävät muuttuneen. Muitakin valintoja on pitkä lista yksityisyysasetusten alla, jotka ovat vaivihkaa muuttuneet.
