Sisällön jakaminen ilmaiseksi voidaan lopettaa
Amerikkalaiset mediapomot ovat kyllästyneet sisältöjensä jakamiseen ilmaiseksi netissä. Turhautumisen sijaiskärsijäksi tunnutaan nostavan Google, vaikka perusongelma on se, että itsehän sisällöt on annettu ilmaiseksi jakoon, eikä rahaa tule mistään riittävästi sisään. Myös suomalaisten lehtitalojen web-toimitusten johdossa eletään hämmentyneitä aikoja. On huomattu, etteivät mainostulot kasvakaan samassa suhteessa kohonneiden lukijamäärien kanssa. Ylläpidon kulut ja paineet panostaa journalismiin eivät sen sijaan laske minnekään. On hyvä aika todeta, ettei näin kannata jatkaa.
Joka maanantaina suomalaisten nettitoimitusten pomot odottavat viikon TNS Gallup -postia. Se kertoo, miten monta lukijaa edellisellä viikolla sivustolla kävi. TNS Metrix -mittauksen uutiskirje saapuu. Menikö 100 000 rikki, peräti 200 000? Ensi kertaa yli miljoona viikkolukijaa! Jos uutisviikko sujui hyvin, otetaan toimituksessa kakkua ja ehkä lasi skumppaa.
Vaan mitä jäi lopulta käteen? Ei yhtään mitään. Rahaa ei tullut lukijoilta enempää kuin aiemminkaan. Nolla kertaa X on aina nolla.
Näitä asioita mietitään Alma Mediassa, Sanomissa, Talentumissa, TS-yhtymässä ja pienemmissä mediataloissa. TS-yhtymä veti jo johtopäätöksiä; Turun Sanomien verkkojulkaisu poistui julkiselta ranking-listalta.
Uutissivustojen lukijamääriä on palvottu pitkään siinä uskossa, että isommat kävijäluvut tuovat enemmän mainostuloja. Niinpä Iltalehti ja Ilta-Sanomat kilpailevat siitä, kumpi on isompi verkossa, ja vastaavasti Kauppalehti ja Taloussanomat keskenään. Tietotekniikkamediatkin vertailevat lukijamääriään.
Kilpailu lukijamääristä on niin kovaa, että uutiset on otsikoitava yhtä raflaavasti kuin iltapäivälehtien lööpit. Tämä ottaa päähän sekä lukijoita että toimittajia.
Eikä tässä kisassa ole voittajia. Viimeistään taantumassa on huomattu, ettei suoraa yhteyttä lukijamäärien ja mainostulojen välillä ole. Iso media tuottaa tietenkin enemmän, mutta kulutkin ovat monta kertaa suuremmat. Yhteistä on se, että kannattava lehti elättää rahaa nielevää web-toimitusta.
Lukijoiden odotukset ja toiveet ovat ristiriitaiset. Ensisijainen vaatimus tuntuu olevan, ettei mikään webissä saa maksaa. Toiseksi mainoksiakaan ei oikein siedetä, ainakaan animaatioita tai videoita. Yhtälö on mahdoton.
Joillakin uutissivustoilla jo joka viides lukija suodattaa mainokset pois Adblock-ohjelmalla tai vastaavalla, mikä leikkaa klikkauksista ja näyttökerroista kertyviä tuloja. Googlen tekstimainokset hyväksytään paremmin. Niiden tuotot ovat kuitenkin mediayhtiöiden itse myymiin mainospaikkoihin nähden karkkirahoja. Googlen kitsauden voi jokainen itse todeta laittamalla sivuilleen Adsense-tekstimainokset.
Äänekäs yleisö vaatii parempaa journalismia. Lukijat valittavat, että toimittajat lainaavat liikaa toisiaan, tai webissä ei tehdä tutkivaa journalismia. Näin kritisoidaan, usein aiheestakin. Mutta mistä resurssit tuohon työhön?
Ainoa looginen johtopäätös on se, että kaiken antaminen ilmaiseksi loppuu. Muuten web-journalismi kuihtuu pelkäksi automatisoiduksi uutissähkeiden välittämiseksi ja toisten medioiden lainaamiseksi.
Mediatalot eivät voi tai haluakaan yhdessä sopia hinnoittelusta. Mikään kilpailulaki ei kuitenkaan pakota antamaan sisältöjä nettiin ilmaiseksi. Pian, mitä nopeammin sen parempi, ainakin Alma Media, Sanomat eri yksiköineen ja Talentum yksissä tuumin voivat viheltää pelin poikki. Pienemmät seuraavat perässä.
Toimittajan tehtävä ei ole miettiä, miten raha kerättäisiin. Vaihtoehtoja voi silti pohtia. Joku voisi yhdistää web-julkaisunsa painetun lehtensä tilausmaksuun. Toinen voisi myydä verkkopalvelunsa lehden tilaajille edullisemmin kuin muille.
Perusuutiset voisi saada viidellä eurolla kuukaudessa. Tai kenties sähkeuutiset olisivat yhä maksuttomia, mutta omat uutispaljastukset ja isommat reportaasit olisivat maksun takana.
Jotkut nettilehdet kenties paketoisivat sisällön operaattorin kanssa osaksi laajakaistan kuukausimaksua. Näinhän esimerkiksi Sonera aikoinaan teki Kauppalehden sivuston kanssa. Juttuja saisi lukea niin kauan kuin laajakaistaa tilataan. Samaan pakettiin voisi ehkä liittää muitakin verkkojulkaisuja.
Eräs kollega arveli, että lehtitalot siirtävät sisältönsä pois avoimesta webistä ja tuovat tilalle suomalaisen e-lukijan, jonkinlaisen Amazonin Kindlen tapaisen laitteen. Tuollaisen menestykseen on vaikea uskoa. Jotta sisältöä voisi myydä ihmisille, pitää sitä tarjota formaatissa, joka on mahdollisimman monen käytettävissä. Suomi on lisäksi liian pieni maa omalle viritykselleen. Johan se toivottavasti opittiin digibokseista.
Tervetullut kehityssuunta olisi sekin, että uutiskilpailua ei käytäisi enää mahdollisimman yliampuvilla otsikoilla, vaan sillä, kenellä on laadukkaimmat ja kiinnostavimmat jutut. Lukijat äänestäisivät lompakollaan.
Tyypillinen vasta-argumentti maksullisin verkkojulkaisuihin on se, että sitten lukijat menevät muualle. Entä sitten? Onko parempi olla miljoona lukijaa, jotka eivät maksa mitään kuin kenties 100 000 lukijaa, jotka maksavat edes viisi euroa kuukaudessa? Tuntuu siltä, ettei mediayhtiöissä ole riittävästi mietitty tätä. Tai ainakin luottamus hyvään sisältöön on puuttunut.
Toiseksi, minne ne suomalaiset ja suomenkielistä sisältöä hakevat lukijat oikein menevät? On vaikea nähdä, että ulkomaiset mediatalot ryntäisivät 5,3 miljoonan asukkaan maahan suomenkielisten sisältöjen kanssa. Suomessa suurin osa ihmisistä haluaa uutisensa äidinkielellään. Ja onhan kiinnostavampaa lukea kotikaupungin tapahtumista kuin vain ulkomaanuutisia.
Yleisradio ei aio sulkea sisältöjään tunnusten taakse, vaikka kaupalliset mediatalot niin tekisivätkin. Yleisradion arvostelu onkin voimistunut etenkin sanomalehdissä. Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner perustelee linjaa sillä, että köyhilläkin on oikeus ilmaisiin uutisiin. Ylen ilmainen tosin tarkoittaa, että maksaa ensin 200 euroa vuodessa pakollista yleisradiomaksua.
Maailmassa ei melkein mikään ole kuluttajille ilmaista, paitsi nettisisältö. Mediatalojen olisi aika lopettaa tämä typeryys. Ammattimaisesti tuotetulla journalismilla ei ole tulevaisuutta webissä, jos tässä ei onnistuta.
Ottakaapa kantaa, hyvät lukijat, oletteko valmiita maksamaan hyvästä nettisisällöstä? Vastaan kommentteihin, jos keskustelu pysyy asiallisena.









