Sisällön jakaminen ilmaiseksi voidaan lopettaa

Amerikkalaiset mediapomot ovat kyllästyneet sisältöjensä jakamiseen ilmaiseksi netissä. Turhautumisen sijaiskärsijäksi tunnutaan nostavan Google, vaikka perusongelma on se, että itsehän sisällöt on annettu ilmaiseksi jakoon, eikä rahaa tule mistään riittävästi sisään. Myös suomalaisten lehtitalojen web-toimitusten johdossa eletään hämmentyneitä aikoja. On huomattu, etteivät mainostulot kasvakaan samassa suhteessa kohonneiden lukijamäärien kanssa. Ylläpidon kulut ja paineet panostaa journalismiin eivät sen sijaan laske minnekään. On hyvä aika todeta, ettei näin kannata jatkaa.

Joka maanantaina suomalaisten nettitoimitusten pomot odottavat viikon TNS Gallup -postia. Se kertoo, miten monta lukijaa edellisellä viikolla sivustolla kävi. TNS Metrix -mittauksen uutiskirje saapuu. Menikö 100 000 rikki, peräti 200 000? Ensi kertaa yli miljoona viikkolukijaa! Jos uutisviikko sujui hyvin, otetaan toimituksessa kakkua ja ehkä lasi skumppaa.

Vaan mitä jäi lopulta käteen? Ei yhtään mitään. Rahaa ei tullut lukijoilta enempää kuin aiemminkaan. Nolla kertaa X on aina nolla.

Näitä asioita mietitään Alma Mediassa, Sanomissa, Talentumissa, TS-yhtymässä ja pienemmissä mediataloissa. TS-yhtymä veti jo johtopäätöksiä; Turun Sanomien verkkojulkaisu poistui julkiselta ranking-listalta.

Uutissivustojen lukijamääriä on palvottu pitkään siinä uskossa, että isommat kävijäluvut tuovat enemmän mainostuloja. Niinpä Iltalehti ja Ilta-Sanomat kilpailevat siitä, kumpi on isompi verkossa, ja vastaavasti Kauppalehti ja Taloussanomat keskenään. Tietotekniikkamediatkin vertailevat lukijamääriään.

Kilpailu lukijamääristä on niin kovaa, että uutiset on otsikoitava yhtä raflaavasti kuin iltapäivälehtien lööpit. Tämä ottaa päähän sekä lukijoita että toimittajia.

Eikä tässä kisassa ole voittajia. Viimeistään taantumassa on huomattu, ettei suoraa yhteyttä lukijamäärien ja mainostulojen välillä ole. Iso media tuottaa tietenkin enemmän, mutta kulutkin ovat monta kertaa suuremmat. Yhteistä on se, että kannattava lehti elättää rahaa nielevää web-toimitusta.

* * *

Lukijoiden odotukset ja toiveet ovat ristiriitaiset. Ensisijainen vaatimus tuntuu olevan, ettei mikään webissä saa maksaa. Toiseksi mainoksiakaan ei oikein siedetä, ainakaan animaatioita tai videoita. Yhtälö on mahdoton.

Joillakin uutissivustoilla jo joka viides lukija suodattaa mainokset pois Adblock-ohjelmalla tai vastaavalla, mikä leikkaa klikkauksista ja näyttökerroista kertyviä tuloja. Googlen tekstimainokset hyväksytään paremmin. Niiden tuotot ovat kuitenkin mediayhtiöiden itse myymiin mainospaikkoihin nähden karkkirahoja. Googlen kitsauden voi jokainen itse todeta laittamalla sivuilleen Adsense-tekstimainokset.

Äänekäs yleisö vaatii parempaa journalismia. Lukijat valittavat, että toimittajat lainaavat liikaa toisiaan, tai webissä ei tehdä tutkivaa journalismia. Näin kritisoidaan, usein aiheestakin. Mutta mistä resurssit tuohon työhön?

Ainoa looginen johtopäätös on se, että kaiken antaminen ilmaiseksi loppuu. Muuten web-journalismi kuihtuu pelkäksi automatisoiduksi uutissähkeiden välittämiseksi ja toisten medioiden lainaamiseksi.

Mediatalot eivät voi tai haluakaan yhdessä sopia hinnoittelusta. Mikään kilpailulaki ei kuitenkaan pakota antamaan sisältöjä nettiin ilmaiseksi. Pian, mitä nopeammin sen parempi, ainakin Alma Media, Sanomat eri yksiköineen ja Talentum yksissä tuumin voivat viheltää pelin poikki. Pienemmät seuraavat perässä.

Toimittajan tehtävä ei ole miettiä, miten raha kerättäisiin. Vaihtoehtoja voi silti pohtia. Joku voisi yhdistää web-julkaisunsa painetun lehtensä tilausmaksuun. Toinen voisi myydä verkkopalvelunsa lehden tilaajille edullisemmin kuin muille.

Perusuutiset voisi saada viidellä eurolla kuukaudessa. Tai kenties sähkeuutiset olisivat yhä maksuttomia, mutta omat uutispaljastukset ja isommat reportaasit olisivat maksun takana.

Jotkut nettilehdet kenties paketoisivat sisällön operaattorin kanssa osaksi laajakaistan kuukausimaksua. Näinhän esimerkiksi Sonera aikoinaan teki Kauppalehden sivuston kanssa. Juttuja saisi lukea niin kauan kuin laajakaistaa tilataan. Samaan pakettiin voisi ehkä liittää muitakin verkkojulkaisuja.

Eräs kollega arveli, että lehtitalot siirtävät sisältönsä pois avoimesta webistä ja tuovat tilalle suomalaisen e-lukijan, jonkinlaisen Amazonin Kindlen tapaisen laitteen. Tuollaisen menestykseen on vaikea uskoa. Jotta sisältöä voisi myydä ihmisille, pitää sitä tarjota formaatissa, joka on mahdollisimman monen käytettävissä. Suomi on lisäksi liian pieni maa omalle viritykselleen. Johan se toivottavasti opittiin digibokseista.

* * *

Tervetullut kehityssuunta olisi sekin, että uutiskilpailua ei käytäisi enää mahdollisimman yliampuvilla otsikoilla, vaan sillä, kenellä on laadukkaimmat ja kiinnostavimmat jutut. Lukijat äänestäisivät lompakollaan.

Tyypillinen vasta-argumentti maksullisin verkkojulkaisuihin on se, että sitten lukijat menevät muualle. Entä sitten? Onko parempi olla miljoona lukijaa, jotka eivät maksa mitään kuin kenties 100 000 lukijaa, jotka maksavat edes viisi euroa kuukaudessa? Tuntuu siltä, ettei mediayhtiöissä ole riittävästi mietitty tätä. Tai ainakin luottamus hyvään sisältöön on puuttunut.

Toiseksi, minne ne suomalaiset ja suomenkielistä sisältöä hakevat lukijat oikein menevät? On vaikea nähdä, että ulkomaiset mediatalot ryntäisivät 5,3 miljoonan asukkaan maahan suomenkielisten sisältöjen kanssa. Suomessa suurin osa ihmisistä haluaa uutisensa äidinkielellään. Ja onhan kiinnostavampaa lukea kotikaupungin tapahtumista kuin vain ulkomaanuutisia.

Yleisradio ei aio sulkea sisältöjään tunnusten taakse, vaikka kaupalliset mediatalot niin tekisivätkin. Yleisradion arvostelu onkin voimistunut etenkin sanomalehdissä. Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner perustelee linjaa sillä, että köyhilläkin on oikeus ilmaisiin uutisiin. Ylen ilmainen tosin tarkoittaa, että maksaa ensin 200 euroa vuodessa pakollista yleisradiomaksua.

Maailmassa ei melkein mikään ole kuluttajille ilmaista, paitsi nettisisältö. Mediatalojen olisi aika lopettaa tämä typeryys. Ammattimaisesti tuotetulla journalismilla ei ole tulevaisuutta webissä, jos tässä ei onnistuta.

Ottakaapa kantaa, hyvät lukijat, oletteko valmiita maksamaan hyvästä nettisisällöstä? Vastaan kommentteihin, jos keskustelu pysyy asiallisena.

Tagit: —
Aiheet: Lehti,Uutiset
Tilaa RSS-syöte
Takaisin ylös

Kommentit 75 kommenttia


Googlen tekstimainokset hyväksytään paremmin. Niiden tuotot ovat kuitenkin mediayhtiöiden itse myymiin mainospaikkoihin nähden karkkirahoja. Googlen kitsauden voi jokainen itse todeta laittamalla sivuilleen Adsense-tekstimainokset.

Oletko varma tästä suhteesta? Kannattaa myös muistaa, että Google-mainoksissa ei tarvitse käyttää aikaa (resursseja) myyntityöhön.

Lisäksi tästä koko yhtälöstä puuttuu mielestäni se yksi syy miksi verkossa kuitenkin tarvitaan myös massaa, eli luokiteltujen siirtyminen kokonaan nettiin. Eri asia on miten tuota massaa on onnistuttu hyödyntämään sanomalehdissä luokiteltujen suhteen.

Mielestäni maksullinen verkkolehti joutuu kilpailemaan myös muiden kuin uutispalveluiden kanssa. Itse ainakin vietän aikaa enemmän muualla (FB, keskustelupalstat jne) sinä päivänä kun en voi surfata enää eri sanomalehtien verkkosivuilla.

Ehkä tilanne voisi olla helpompi, jos ihmisillä olisi käytössä joku oikeasti toimiva mikromaksu. Ja silloin ei tosiaan puhuta jostain joidenkin suomalaisten sanomalehtien virityksestä.

Kokopäivätoimiset bloggaajat todistavat, että web-journalismista saa tuloja, ja niillä voi elättää itsensä. Luulisin, että mediatalojen suurin ongelma on todellisuudessa tehottomuus. Paperi oli sen verran tuottoisa media, että tämä ei haitannut vaan homma toimi siitä huolimatta. Netti on kuitenkin raaempi ja tulee vääjäämättä koitumaan monen kohtaloksi. Osa ymmärtää uudistua, mutta suurin osa luultavasti pitää viimeisen asti kiinni vanhoista kaavoistaan, vaikka media vaihtuu. Yksi esimerkki tästä tehottomuudesta on juuri Einon mainitsema mainosmyynti, siihen ei ole mitään järkeä enää tuhlata resursseja paperiaikakauden mittakaavassa. Ihan AdSensen nollapanostukseen ei välttämättä tarvitse mennä, mutta välissä on silti varmasti huomattavasti kevyempiäkin toimintamalleja vanhaan tapaan verrattuna.

Sälli kirjoitti
“Kokopäivätoimiset bloggaajat todistavat, että web-journalismista saa tuloja, ja niillä voi elättää itsensä.”

Onko tällaisia bloggaajia Suomessa?

Minulla oli aikoinaan suosittu oma henkilökohtainen tekniikkablogi, jolla oli noin 5000 lukijaa viikossa. Google-mainostuloja sen kautta kertyi enintään 300 euroa kuukaudessa, eli ei paljon mitään, kun siitä vähensi verot.

Kommentoin jo Facebookinkin puolella, että maksullisen nettisisällön suurin ongelma on siinä, että se ei integroidu Internetin avoimuuteen. Nykyään linkkejä lähetellään edes takaisin Twitterissä, Facebookissa, mesessä ja ircissä, uutisia seurataan Google Readerilla ja joskus niitä muuten vain googlaillaan. Kaikki tämä menee rikki, kun sisältö pannaan tunnuksen ja salasanan taakse.

Fundamentaalinen ongelma on siis siinä, että maksullinen sisältö edellyttää “netin rakentamista netin sisään”: omaa suljettua leikkikenttää, jonka sisällä ainoastaan tunnistautuneet käyttäjät voivat jakaa sisältöä keskenään. Sinne pitää sitten rakentaa tyhjästä omat googlet ja twitterit ja facebookit ja kaikki muut keksinnöt, joita tulevaisuus tuo tullessaan. Kuka on niin suuri toimija, että pystyy oikeasti haastamaan avoimen Internetin tällä tavalla?

Muuten web-journalismi kuihtuu pelkäksi automatisoiduksi uutissähkeiden välittämiseksi ja toisten medioiden lainaamiseksi.
Eiköhän se ole kuihtunut jo, ja muutkin ammattilaismaisen journalismin muodot seuraavat perässä. Uutiset lainaavat bloggaajia, ja bloggaajat lainaavat uutisia. Ei tarvita kuin pari kierrosta tätä rikkinäinen puhelin-peliä niin ääni alkaa kiertämään niin pahasti, että jutun juurta ei kuule sieltä melun takaa.

Vapaaehtoisilla mikrotransaktioilla saattaisi vielä saada jotain aikaan, mutta järjestäytyneen ja ammattimaisen journalismin perusta on jo nakerrettu puhki: Asiakkaille on mahdoton taata myytyä tuotetta, kun lukijoiden mielenkiinnosta kamppailevat kaikki mahdolliset ajankäytön muodot koko maailmassa.

Rohkeaa, Tero. Kiitos hyvästä jutusta. Olen itsekin näitä asioita miettinyt.

Yksi ajatus joka pelaisi sekä Hakukoneiden ja maksujen suhteen olisi seuraava: Julkaistaan jutusta alku ja säästetään loput esim. tekstiviestimaksun taakse. Maksu voisi olla “lennossa” vaikkapa vuorokauden mittainen ja hinta 1e. Kuukauden täyden lukuoikeuden voisi ostaa halvemmalla.

Tekstiviestitilauksen tunnuksena toimisi oma puhelinnumero, jolloin ko. tunnusta ei tulisi jaettua ehkä koko maailmalle. Toki maksullisen artikkelin sisällön voisi kopioida verkkoon – jopa automatisoidusti.


Maksu voisi olla “lennossa” vaikkapa vuorokauden mittainen ja hinta 1e. Kuukauden täyden lukuoikeuden voisi ostaa halvemmalla.

Teleoperaattoreille tuo bisnesmalli sopii hyvin, muille vähän huonommin.

Monen maakunnallisen tai pakallisen lehden nettisivut sisältävät vain rattijuoppojen hoipertelua ja urheilua, mikä harmittaa silloin kun haluaisi tietää, mitä kunnallispolitiikassa ja maakunnassa tapahtuu. Mutta ymmärrän sen, että toimitustyöstä täytyy jonkun maksaa. Nettiin viety näköislehti on niin hankala lukea, että mieluummin maksaisin nettiin suunntellusta lehdestä.

Huomaa, että Tietokone.fi lehden “uusi” ulkoasu aloitti sivuston suosion romahdusmaisen tippumisen. Ensi viikolla jos suunta jatkuu tähän tahtiin, niin kohta lehti siirtyy todelliseen markinaaliryhmään.

Kennu, eihän koko artikkelia tarvitse sulkea. Edelleen voidaan rss-syötteeseen antaa otsikko ja jutun ingressi. Maksun takana voi olla koko jutun lukeminen.

Sitä paitsi sisäänkirjautuminen tunnuksella voidaan nykyselaimilla automatisoida. Minulla on esmes Hesarin saitille maksullinen tilaus, eikä minun koskaan tarvitse kirjautua sinne erikseen. Ja kuten todettua, indeksointi hakukoneisiin voidaan tästä huolimatta toteuttaa.

Nimimerkille Ace. Tietokone.fi:n uutisia on luettu aiempaan tahtiin tällä ja viime viikolla. TNS Metrixissä näkyviä lukijamääriä heikentää nyt se, että lehtiarkisto on vasta tuloillaan.

Sisältöuudistuksia emme ole vielä edes tehneet. Nyt kyse oli siitä, että halusimme uuteen avoimen lähdekoodin julkaisualustaan, joka laski kehitys- ja ylläpitokuluja.

Onko tällaisia bloggaajia Suomessa?

En tiedä nykytilanteesta, mutta eikös Nicolas Fogelholm (mm. optimointi.com, puhelimeni.fi jne) ainakin joskus väittänyt elättävänsä itsensä nettikirjoittelulla?

Mielestäni suuremmat lehtitalojen ongelmana on se, että he luottavat liikaa rahakkaisiin mainostajiin.
Yksikin rahakas mainosta kun tiputtaa mainoksensa pois, se näkyy hyvin paljon tulopuolella.

Taas pienemmille yrityksille ei tarjota halpoja mainosratkaisuita lainkaan.
Esimerkiksi paikallisesta lehden toimistolta kysyin paljonko maksaisi mainosbanneri viikoksi heidän verkkojulkaisuunsa.
No, eipä se onnistu kun minimiaika on 1 kuukausi ja hinta pelkälle 250×50 bannerille 500e+alv ja vain yhdelle vapaavalintaiselle sivulle.
Kävijämäärät paikallisella lehden sivuilla n. 40 000/kk.

Esim. Tietokonelehden nettisivuilla turha edes pienen yrittäjän mainostaa kun mainoksen hinta on valtava.
Miksi ei tarjota pienemmille yrittäjille edes pientä mainostilaa esimerkiksi päiväksi tai tiettyä määrää näyttökertoja hintaan x, joka myös pienemmän yrittäjän kukkarolle sopisi?

Tästä syystä esimerkiksi Googlen mainokset ovat hyvä, koska siihen pääsee pienikin yrittäjä mukaan pienellä summalla.

Ymmärrän kyllä että suuret lehtitalot tarvitsevat suuria summia ja helpolla, mutta luulisi että pienemmätkin summat heille kelpaisi varsinkin kun yrityksistä suurinosa on pienyrittäjiä.

PS. Terolle.
Aika hyvin olet saanut googlemainoksilla rahaa jos 5000 viikkokävijämäärällä pääset 300€ tienestille.
Itselläni yksi sivusto, jossa n. 10 000 kävijää viikossa ja googlemainoksien tulot vuodessa n. 100€.

@Tero: Käsittääkseni Google ei suhtaudu kovin suopeasti cloakkaamiseen (annetaan Googlen indeksoida koko sisältö mutta vaaditaan käyttäjiltä sisäänkirjautuminen).

Ehdottamasi malli on sinänsä mielenkiintoinen, että tarjottaisiin julkisessa webissä pelkkä artikkelin ingressi (tällöin Googlekin indeksoisi pelkän ingressin) ja siitä johtaisi linkki sisäänkirjautumiseen ja pitempään artikkeliin.

Luulen kuitenkin, että tämä olisi käytännössä niin hankalaa, että monet lukisivat pelkän ingressin ja googlaisivat sitten aiheesta lisätietoa jostain muualta. Yleisesti syntyisi sellainen tuntuma, että saitti on “ikävä”. Vrt. esim. experts-exchange.com ja vastaavat huijaukset.

Hessun esittämä pointti on hyvä, miksi verkkolehdistä puuttuu ratkaisut pienille ilmoittajille? Jenkeissä on itketty vuosia, että Craigslist vie luokiteltujen ilmoitusten tulot, mutta eivätpä ole tarjonneet itse mitään vastaavaa sivuillaan…

Toinen kysymys sitten on verkkolehtien arvo ylipäätään mainostajalle. Maakuntalehtien verkkosivuilta kalliita bannereita hankkineena voisin tuomita, että niiden kävijöiden siirtoarvo on hyvin lähellä nollaa. Näennäisen huomaamattomien Facebook-kampanjoiden kautta sen sijaan tulee porukkaa kuin pipoa ja hinta on aivan naurettavan halpa.

“oletteko valmiita maksamaan hyvästä nettisisällöstä?”

En. Suomesta se hyvä sisältö puuttuu lähes kokonaan. Aina tulee kuitenkin joku joka tarjoaa ne “oikeat” uutiset & jutut ilmaiseksi.

Eiköhän se ongelma lähinnä nyt ole siinä että nämä tietyt lehtitalot ovat tottuneet repimään tuottoja lehtimainoksilla ja kuvittelevat että netissä mainostuloista voidaan saada lähes yhtä hyvää tuottoa nykyisellä toimintatavalla. On tärkeää miten sivusto näkyy ulospäin, lähinnä siis sillä miten paljon väkeä sivulla käy. Tosin tämä tärkeys esitellään mainostajille ja pidetään myyntivalttina itsellä. Kuten todettua, tämä mittaustapa on oikeasti huono eikä ole totuudenmukainen. vaikka se päteekin printtipuolella, se ei päde netissä.

Yleensä uutissivuilta löytyy samat jutut, samat pintaliitokommentit ja sama kehoitus otsikossa – katso kuvat, katso video sekä lue koko juttu blaablaa paperiversiosta koska täällä netissä on vain tiivistelmä. En edes muista koska olisin nähnyt oikeasti laajan jutun jostain aiheesta nettipuolella. Sen lisäksi sysätään sisällöntuottoa käyttäjille eli lukijoille lisäämällä kommenttisysteemejä, äänestyksiä ja sun muita vastaavia “sosiaalisen verkon” metodeja. Facebook on esimerkiksi hyvä merkki tästä, tai siis huono. Inhottaa koko laitos jo ennakkoon. Toinen yhtä huono esimerkki on Twitter. Muoti-ilmiöitä molemmat ja se oikea sisältö molemmissa on olematon.

Itse olen ainakin tottunut seuraamaan uutisotsikkoja, esimerkiksi amppareista. Lähinnä kaikki katso kuvat sun muut typerät ilmaisut vain ärsyttävät koska hyvässä lehtijutussa on automaattisesti kuvia. Tietysti tekniikkapuolella samaa ilmaisua harvemmin näkee, onneksi.

Näissä “lehdillä menee netissä huonosti! omg!” -jutuissa unohdetaan kyllä autuaasti se toinen puoli: lehtien oma sisältö.

Varsinkin perinteisten sanomalehtien sisällöstä suuri(n?) osa on STT-uutissähkeiden kopiointia ja uudelleenjulkaisua. Ei tällaisilla bulkkiuutisilla pystytä rahastamaan.

Sama koskee myös tietotekniikkauutisista niitä juttuja, joista paistaa läpi suora kopiointi ulkomaalaisista uutisista. Miksi lukijoita huvittaisi maksaa bulkista?

Oma, itse tuotettu ja laadukas sisältö on vasta sellaista, josta voisi odottaa jonkun maksavan.

Ymmärrän Teron näkökulmaa asiaan. Mikromaksaminen ratkaisisi paljon asioita nykyisten mediatalojen näkökulmasta. Toisaalta pidän verkkoa juuri journalismin suurena mahdollisuutena. Journalismin tehtävä on nostaa asioita keskusteluun ja toimia tulenkantajana. Tehtävän toteuttaminen ei onnistu suljetuissa puutarhoissa.

Esimerkiksi tutkijat elävät suljetussa puutarhassa julkaisutietokantoineen ja ovat näin erittäin suurelta osalta maailman väestöä täysin tavoittamattomissa. Myös isolta osalta omaa kohderyhmäänsä.

Julkisen webin vuorovaikutteisuus ja viittaaminen voidaan valjastaa käyttöön vain avoimien sisältöjen kohdalla. Tälle ongelmalle ei ole kiertotietä vielä keksitty. Journalismin tuominen verkkoon maksumuurin taakse ei hyödynnä mitenkään verkon mahdollisuuksia. Tässä olen samoilla linjoilla Kennun kanssa.

Itse maksan esimerkiksi HS:n digilehdestä, mutta kärsin lähes päivittäin siitä, että sisältö ei ole jaettavissa tai kommentoitavissa (ei suljetussa puutarhassa kommentointi ole mielekästä jos aiheet ovat yleisiä). Samoin on alan lehtien ja julkaisujen kanssa. Maksan kun on pakko. Usein ärsyttää kyllä ostaa ns. “sikaa säkissä” kun sisällöstä ei tiedä riittävästi etukäteen.

Minusta ainakin Tietokone-lehden kaltaisten ammattijulkaisujen kannattaisi miettiä vastaavia malleja kuin monien konsulttitoimistojen. Moni konsulttitalohan saa merkittävän osan tuloistaan julkaisemalla maksullisia raportteja ja selvityksiä. Näistä on moni it-ammattilainen tottunut maksamaan. Näissä yleensä yksi luku on luettavissa houkuttimena ilmaiseksi ja muut sitten maksavat. Usein tutkimuksen johtopäätökset myös tulevat levitykseen, mutta silti itse tutkimukselle riittää ostajia – ja joissain tapauksissa itse tutkimuskin julkaistaan vapaasti jakoon esimerkiksi puoli vuotta julkaisun jälkeen.

Ehkä Tietokone-lehden pitäisi kumppanoitua suomalaisten konsulttitalojen kanssa ja kehittää lehdestään enemmän syventävien selvityksien ja katsauksien kokoelma? Näin se ehkä voisi jakaa osan sisällöistään avoimesti edelleen ja mahdollistaa viittaaminen ja keskustelu. Ehkä jostain tällaisesta toimintamallista voisi löytyä myös ratkaisua siihen miten tarjotaan kanavia ja näkyvyyttä myös pienemmille alan yrityksille.

Henkilökohtaisesti maksan tällä hetkellä vain yhdelle nettisivustolle vapaaehtoista kuukausimaksua. Mitä tulee ilmaisiin uutisiin, niin ne ovat hyvä olla olemassa, mutta mitään en kuitenkaan niistä lähtisi maksamaan. Ne jäisivät osaltani sitten yksinkertaisesti lukematta samalla tavalla kuin jättäisin sanomalehdet kaupan/kioskin hyllyyn.

Kannattaa myös muistaa, että “talkootyöllä” tuotettu sisältö on hyvin usein jopa laadukkaampaa (tai yhtä laadukasta) kuin “kaupallisesti” tuotettu sisältö. Vai olenko naiivi, kun uskon vapaan ja ilmaisen internetin ilosanomaan… Ilman mainoksia.

Voittaja tulee olemaan se taho, joka osaa kerätä miljoonista pikku puroista niitä senttejä ja jakaa vastaavasti niitä senttejä pieninä puroina sinne missä arvoa syntyy, eli sinne, mistä tulee eniten lukijoita, parhaimmat jutut tai lisää mainostajia. Toistaiseksi kustannustehokkaat laskutusmallit tällaiselle puuttuvat.

Kysymykseen nettisisällöstä maksamisesta: Minä maksan jo (erityisesti lwn.net), mutta vain hyvästä. Kilpailu on raakaa ja hyvät pärjäävät.

Minä näen oleellisena hyvässä journalistisessa
sisällössä, myös netissä, ainakin seuraavat pointit:

* Omaa tutkimusta, näkökulmaa, analyysia, tuotantoa, ei vain lehdistötiedotteiden tai toisten lähteiden toistoa. Tähän sisältyy kriittisyys toimittajalle tarjottuun
tietoon.

* Kirjoittaja keskittyy palvelemaan minua, lukijaa, eikä
mainostajia tai muita intressiryhmiä.

* Keskittyminen oman asiantuntemuksen alaan, vaikka
se kaventaisi julkaisun kattavuutta. Niitä julkaisuja,
jotka kattavat kaiken IT:stä, mutta joiden artikkelien
kaikki oleellinen sisältö näkyy otsikossa, ei kauaa
jaksa kuin vilkaista.

Nettijulkaisussa näen oleellisena lisäksi sen, että
sen pitää tehdä minulle helpoksi ja tehokkaaksi seurata
sitä. En halua joutua käymään katsomassa jotain
WWW-sivua joka päivä: haluan RSS-syötteen tai
meilitiedotuksen. Maksavana lukijana en halua joutua
etsimään artikkelia mainosten alta.

Mielestäni lehtien on turha nillittää ainakaan niin kauan kuin nettilehdestä joutuu maksamaan saman hinnan kuin painetustakin lehdestä, vaikka nettilehdessä ei ole mitään painokustannuksia.

Voisin ihan hyvin jokusen netissä julkaistavan lehden jopa tilatakin, mutta en suostu maksamaan nykyisiä hintoja, jotka siis ovat lähes aina yks yhteen paperilehden kanssa.

Toisaalta hyvä jos netistä häipyy sisältö, voi tyytyä pelkkään hinnat alkaen mokkulaan jolla hoituu pankkiasiat ja ryhtyä harrastamaan jotain perinteistä juttu, vaikkapa kirjaston kirjojen lukua..

Olen pitkälti Kennun kanssa samaa mieltä, että “mitä ei voi linkittää ei ole internetissä olemassa”.

Mielenkiintoisina esimerkkeinä tarjoaisin anandtech.com ja tomshardware.com sivustoja. Molemmat tekevät tutkivaa journalismia laadukkaasti ja palkatulla henkilöstöllä.
Kotimaisena esimerkkinä voisi mainita tietenkin muropaketti.com sivuston.

Suomalaiset mediatalot haluavat olla “portaaleja”, mutta onko se paras bisnesmalli ? Anandtech ja tomshardware tekevät omia juttuja ja niitä käyn siellä lukemassa – en uutissähkeitä.

Lehdet ja mediatalot saavat kyllä syyttää ihan itseään, kun ei ole ollut kärsivällisyyttä luoda ja TESTATA kunnollisia ansaintamalleja verkossa.

Pienet julkaisijat joutuvat alusta asti hiomaan toimintansa kannattavaksi, kun ei ole varaa syytää resursseja johonkin mikä ei koskaan tule toimimaan.

Kyllä niitä toimivia bisnesmalleja on sisällöillekin olemassa vaikka kuinka. Pitäisi vain päästää irti vallitsevista käsityksistä (kukaan ei muka halua ostaa, kaikki muka haluaa vain ilmaista) jne – katse vaikka USA:han, jossa tehdään ihan joka tasolla bisnestä sisällöillä. Ihan-joka-tasolla.

Yksinkertainen yleensä toimii, tässä omat ideani Tietokoneelle (ilmaiseksi, totta kai):
- täysi teksti rss-feediin
- kaikki mikä ei näy juttua Google Readerissa lukiessaan pois (värikkäät vilkkuvat sivustot, kapeat lukukaistaleet, tiedostoarkistot, yleiset keskustelupalstat yms)
- hyvin kohdennetut tekstimainokset jutun loppuun (myös feediin), joko itse myytynä tai googlen kautta
- oikeasti omien juttujen kääntäminen englanniksi omin voimin + google-mainokset perään + promotointi
- paperilehden tilausmaksulla pitäisi pärjätä maksullisen sisällön osalta, muuta on turha yrittää
- jos ei ole omaa juttua, ei kannata häpeillä linkittää englanninkielisiin sivustoihin joilta juttu on copypastettu. Todellinen arvo on siinä, että joku ammattilainen suodattaa informaatiotulvaa, ei siinä että on kääntänyt jutun suomeksi

Muista kommenttia:
- todellisuudessa iso osa TK:n uutisista on copypastea samoista jutuista joita englanninkielinen ilmainen media välittää.
- e-reader tuskin on laite, jota ihmiset alkavat kännykänlailla kantamaan.

Lisättäköön vielä edelliseen turhan karsimisen osalta:
- omat palvelinfarmit ja niitä ylläpitävä henkilöstö (niin kuin kaikki muukin löysä mitä talosta löytyy) pois, tilalle ilmaista kuten blogger.com tai jotain hienompaa puoli-ilmaiseksi maailmalta

Kyllä, maksaisin (lähes) mielellään laadusta, mutta en kuitenkaan paljoa. Vitonen kuussa olisi mielestäni liian paljon, kun taas 1-2€ voisin maksaa esimerkiksi Tietokone-lehden uutisista, kunhan näissä ei aleta menemään Iltalehden “lue lisää ja katso uhkeat kuvat egotasticin sivuilla” -uutisointiin. Tuollakin summalla esimerkiksi Tietokone saisi varmaan oikeita juttuja tehtyä. Ei minusta kaiken tarvi netissäkään ilmaista, mutta pientäkin maksua vastaan pitää sitten saada laatua.

On palattu juurille.
Muinoin uutiset ja huhut kulkivat suusta suuhun. Keksittiin sanomalehdet ja muutkin lehdet. Liikevaihtoakin syntyi.

Netin myötä lehtien ansaintamalli on kovaa kyytiä katoamassa. Osittain samasta syystä kuin muinaisten juorukellojen arvo uutislähteenä. Lehdet toistavat samoja juoruja ja tuoteuutisetkin ovat kritiikettomiä ja sylttytehtaan mainos/viestintätoimistovetoisia.

Riittävän korkeatasoisen asiaa ja analyysia niin joku e-lehti omalla e-bookillaan voisi tuoda leipärahat sisällöntuottajille, kuten Tero esitti.

Ongelmana on vain se että tiedon kulku on netin myötä mitä on. Yksikin maksullista sisältöä lukeva juorukello voi levittää uutisen/asian miljoonien ulottuville. Välttämättä ei sanatarkasti saati sisällöllisesti oikein.

Netin ilmaisjakelun ongelma on sisältö. Sisältö on juorupuhetta parhaimmillaan. Niistähän ei ole koskaan maksettu. Päin vastoin niiden levittäjää on säititty.

Flash- ja animoidut mainosgiffit veke ja adblockin voi jättää asentamatta. Adblock taas on pakko olla, koska se lisää kannettavan akkukestoa tunnilla.

Tosin valitettavasti uutissivu ei itse voi tähän vaikuttaa, sillä kun 99% muusta netistä on täynnä flash-mainoksia on adblockkia pakko pitää täällä. Ja tämä blokkaa sitten tietokone.fi:nkin sivuilta mainokset defaulttina.

Itse olen ihan mielelläni katsellut tekstimallisia mainoksia ja aika-ajoin klikkaillutkin niitä, koska tiedän ettei hyvää sisältöä synny tyhjästä.

Mulla jutuissa maksamisessa tökkii nimenomaan “kaikki tai ei mitään” periaate. En halua maksaa suurehkoa kuukausimaksua kenellekään, mutta voisin usein maksaa pienen mikromaksun jostain hyvästä ja itselleni ajankohtaisesta tai mielenkiintoisesta jutusta. (Mikromaksu ei ole euro tekstiviestimaksuna…). Vaan eipä ole missään tarjolla vielä tällaista. En tiedä olisiko PayPalille tms kannattavaa tarjota mikromaksamista, mutta toisaalta en luottokorttinumeroanikaan jokaiselle saitille tyrkyttäisi. Pidemmän päälle kynnys tällaiseen maksamiseen alentuisi ja ihmiset tottuisivat maksamaan muutaman sentin, jolloin pienistä puroista voisi kasvaa merkittävät tulot hyvien juttujen tekijöille. Bulkkikamastahan me maksetaan 2012 alkaen mediamaksu eiks? Sigh sille.

@Kennu: “maksullinen sisältö edellyttää “netin rakentamista netin sisään”: omaa suljettua leikkikenttää”

Jaa vähän niin kuin se Facebook?

Nettiyhteyden hintaan lisättäisiin tietty summa joka jaettaisiin eri suomenkielisten sivujen kesken sen mukaan kuinka paljon heillä on ollut lukijoita. Sivut voitaisiin jakaa sen mukaan onko sisältö uutisia, urheilua tietotekniikkaa yms.

Hyvä olisi saada joku maksu joka jaettaisiin sivuston kiinnostavuuden mukaan. Kuluttaja olisi siinä hyötyjä kun voisi lukea kiinnostavimpia juttuja. Maksut pitäisi vain olla kohtuullisia ja mahdollisimman yksinkertaisesti maksettavia tai monikaan ei viitsisi maksaa.

Yhtälö on kiistatta vaikea, eikä patenttiratkaisua ole (jos olisi, se olisi varmasti jo otettu käyttöön).

Siirtämällä palvelut maksullisiksi suomalaismediat voivat kuitenkin vain hävitä. Kieli ei enää nykyisin ole raja ja netistä löytyy aina korvaavaa kiinnostavaa asiaa, vaikka kaikki suomalaispalvelut suljettaisiin maksun taakse.

Tämä ei tietysti tarkoita, etteivätkö nämä maksullisetkin palvelut voisi menestyä ainakin kohtalaisesti. Jonkin verran maksuvalmiita tilaajia löytyisi varmasti. Toisaalta medioiden merkitys vähenisi lukijamäärien supistuessa. Maksullisiin palveluihin ei kannata linkittää muualta ja niiden skuupitkin saattaisivat typistyä sivuhuomioiksi.

Ylen osalta Jungnerin linja on looginen. Kun kerran kansa on sisällöstä maksanut, tulee sen olla mahdollisimman helposti kaikkien ulottuvilla. Ei ole Ylen ongelma, jos kaupalliset mediatalot eivät kykene tekemään tuotteistaan niin houkuttelevia, että ansaintalogiikkakin löytyy.

Tuli mieleen jatkoajatus siitä, että onko maksuhalukkuutta:

Ihmiset tuntuvat olevan valmiita maksamaan 1,99 EUR siitä, että Apple Iphone matkii kaljatuoppia. Edellytys on tietysti se, että maksaminen on helppoa.

Verkkojulkaisuissa pitää minusta oivaltaa joku yhtä kätevä maksutapa, joko kertamaksuna juttua kohti tai edullisena kuukausimaksuna.

“Kilpailu lukijamääristä on niin kovaa, että uutiset on otsikoitava yhtä raflaavasti kuin iltapäivälehtien lööpit. Tämä ottaa päähän sekä lukijoita että toimittajia.”

Ja jos vielä joskus tekniikasta kirjoittamisesta ja tyylistä päättävät ymmärtäisivät että se tekniikka itsessään on se joka ihmisiä kiinnostaa, ei se että saadaan puolittaista tietoa asiasta ja loppu arvokas tieto pitää kaivaa jostain muualta kuten alkuperäisestä lähteestä.

Toivottavasti Suomeen tulee tietotekniikan lehti joka käsittelee tietotekniikkaa tekniikan osalta. Enter ei tähän kyennyt vaikka pyrki. Samanlaista ympäripyöreätä tekstiä sieltäkin tulee.

Vakavia virheitä on että samanakin päivänä samasta aiheesta kirjoitukset saattavat vaihdella tietoja ja termistöä niin vielä että kumpikaan ei ole lähimaillakaan oikein. Sellaisista virheistä ei voi kuin todeta että miksi Suomi on huono tekniikan edelläkävijänä kun tärkeämpänä pidetään nimenomaan sitä määrää kuin sitä sisällön informaation laatua.

Yhtälö on vaikea, tulee olemaan rankka ja pitkä työ saada kuluttajat maksamaan lehtien nettiversioista.

Siihen en usko, että ns. näköislehtien luettaminen netin kautta tulee onnistumaan. Nettilehden on oltava nettilehti.

Netissä on joka tapauksessa niin paljon ilmaista sisältöä, että maksullinen julkaisu on hyvin vaativan laatukriteerin edessä. Tai sisältö on myytävä halvalla.

Itse on nyt ajattelisi maksavani 15-20 euroa enempää Tietokoneen nettitilauksesta. Enkä ole siitäkään varma.

Ja jos olisin paperilehden tilaaja, en olisi valmis maksamaan nettilehdestä yhtään mitään lisää.

Kysymys “oletteko valmiit maksamaan hyvästä nettisisällöstä” on turhan johdatteleva.
Hyvästä nettisisällöstä olen vamis maksamaan. Maksan nytkin kuukaismaksua eräästä nettipelistä, jonka sisältö on minusta hyvää.

En olisi valmis maksamaan uutisista mitään, varsinkaan jos se sisältö olisi samantasoista kuin nykyisillä uutissivuilla.

Jos voisin lukea koko painetun lehden sisällön tuolla esittämälläsi summalla 5 euroa/kk, saattaisin harkita uudelleen.
Olettaen tietenkin että se on helppolukuista, eikä mitään raskasta pdf-härdelliä. Tai vielä pahempaa, javalla toteutettua armottoman raskasta ja kömpelöä käyttöliittymää, jossa painettu lehti on vain kopioitu nettiin. Semmoinen ulkoasu on kertakaikkiaan lukukelvoton tietokoneen monitorilta.

Ja adblockin käytöstä saavat sivut syyttää vain itseään. Sen jälkeen kun mainoset alkoivat tunkea tekstien päälle ja huutaa metelöidä kovalla äänellä, asentui AdBlock.
Äänet pois mainoksista ja selaamista häiritsevät elementit roskakoriin, niin voin harkita adblockin poistamista. Mutta kun yhdelläkin sivulla huudetaan päin naamaa tai heitellään javaroskaa tekstien päälle, AdBlock on ja pysyy.

Minua alan opiskelija kiinnostavat uutiset ja olisin valmis maksamaan uutisista ja jutuista. Uutisten lisäksi Tietokoneen suuri etu on myös uutisarkisto, joista on helposti tarkastaa asioiden laatuja.

Sama asia on tietenkin myös lehtiarkistosta. Siitä olen samaa mieltä että lehdet olisi hienoa taittaa erikseen nettiin, olisi paljon parempi ne sitten lukea.

Itse toivoisin myös enemmän tuota rautapuolta lehteen koska se kiinnostaa. Olen ilolla pistänyt merkille että niiden osuus on noussut viime vuosista! :)

Tero:
“Tuli mieleen jatkoajatus siitä, että onko maksuhalukkuutta:

Ihmiset tuntuvat olevan valmiita maksamaan 1,99 EUR siitä, että Apple Iphone matkii kaljatuoppia. Edellytys on tietysti se, että maksaminen on helppoa.

Verkkojulkaisuissa pitää minusta oivaltaa joku yhtä kätevä maksutapa, joko kertamaksuna juttua kohti tai edullisena kuukausimaksuna.”

Tämä voisi toimia, kuten se oli aikoinaan toiminnassa mm. Keltaisessa pörssissä. En tiedä onko enää, mutta tekstarilla sai päivän lukuajan kohtuuhinnalla.
Tai viikko, tai kuukausi.

En minä haluaisi maksaa kertamaksuna kuukautta jos tarvitsen palvelua vain yhden päivän viikosta.

Maksuvaihtoehdot pitäisi tulla tarpeiden mukaan ja myös sen, mikä sopii kukkarolle parhaiten.
Joillekin saattaa riittää päivän lukuoikeus. Toiset haluaa joka ikinen päivä.

Tämä sama kyllä pitäisi toimia myös mainostajille eikä vain tilaaja-asikkaille.

En ole valmis maksamaan edes mitään mikrolaskua, siis se olisi kuitenkin rahaa, että maksaisin joka uutisesta erikseen ei enää ole halpaa jos sivulla seilailu maksaa kerrasta vaikka euron yhteensä on se hemmetisti rahaa.

Ja miten se toimisi että joka uutisessa klikataan johonkin verkkopankkiin :D johan tunnuslukulista olisi käytetty päivässä…

Miettikää työttömiä, tässä mennään sitten siihen että työttömät ei ole uutisten arvoisia, eihän niitä niille tehdä vai miten on?

Bloggaajat tulevat hyötyämään, jos kysytään että mistä sitten bloggaajat saavat uutiset, no ne tekevät ne itse ja elävät todella maukkaasti niillä mainosrahoilla mitä nykymediat eivät näköjään arvosta.

Minä ainakin tulen pystyttämään uutisblogin ja tartun itse siihen puhelimeen ja teen uutisia, tämä saattaakin kääntyä niin hyväksi bisnekseksi että blogit yksinkertaisesti syövät nykyiset toimitukset kävijämäärillään.

Ainahan on näitä typeryksiä sitten jotka ovat valmiita maksamaan mitä eriskummallisimmista asioista, kuten vaikkapa wc:n käytöstä, kunhan vaan saa statustaan kasvattaa niin siitä ollaan valmiita maksamaan, ainakin se siltä näyttää “olen valmis maksamaan….” kommenttejakin näkyy, mitenhän se sitten todellisuudessa on kun maksut tulevat.

Olisin itse Helsingin sanomien verkkoversion tilaaja varmasti, jos kyseinen julkaisu olisi päässyt internet aikakaudelle ja luopuisi nykyisestä näköispainos julkaisu tavastaan.

Toisin kuin moni muu tässäkin ketjussa, minä pidän näköislehdistä. Totuus on (ainakin minun mielestäni), että perinteisen paperilehden käyttöliittymä on aivan pistämätön. Yhdellä silmäyksellä näkee aukeaman juttuhierarkian (pääjutun, kakkosjutun,…), kainalot, faktalaatikot, lyhyet, juttujen pituudet, kuvat, grafiikat jne. Näköislehdissä sama helppous toistuu. Yhdellä vilkaisulla näen ne kohdat, joita haluan katsoa lähemmin.

Pidän myös sen “pysähtyneisyydestä”. On helpottavaa avata näköislehti ja selailla sitä kaikessa rauhassa ja pysähtyä lukemaan ne jutut, jotka kiinnostavat. Voin lukea sen nyt tai myöhemmin illalla tarvitsematta pelätä, että jatkuva online-vyörytys on tunkenut minua kiinostavia otsikoita jonnekin niin syvälle, etten ikinä näe niitä.

Minua viehättäisi sellainen uutissivusto, jossa olisi jollakin tapaa toteutettuna paperilehden lukemisen helppous yhdistettynä tasaisin välein tapahtuviin päivityksiin. Ei siis jatkuvaa online-ähkyä, vaan tietyt vakioajat, jonka jälkeen voin käydä katsomassa viimeisimmät uutiset (siis kunnon jutut, ei mitään muutamassa minuutissa kyhättyjä “liikoja lupaava otsikko – muutama lause höttötekstiä muka juttuna”-paketteja). Tällaisesta maksaisin mielelläni.

Aikakauslehtimäisissä julkaisuissa riittäisi harvempikin päivitystahti, kun vastineeksi saisi kunnolla tehtyjä juttuja.

En maksa lanttiakaan uutisista, enkä tule maksamaan. Maksullisille uutisille löytyy aina ilmaisia vaihtoehtoja.

Se mikä saisi minut maksamaan ehkä tietokone-lehden verkkosivujen käytöstä on kokonaisuus jossa:

- näkisin kaikki kirjoittamani kommenttien otsikot, aiheet ja vastaavat
- uudet uutiset haluamani lähteistä
- koko lehti ns “verkkoversiona”, ei mitään flash kikkaireita
- syventävää journalismia, ei samanlaista tutkiskelua
- kenties jonkinlainen rating kommentteihin joka kasvaa ajan myötä (joku lukee ja laittaa asiallisimmille plussaa, EI käyttäjät)
- ei ole mainoksia maksamisen jälkeen, ikinä
- ja niin edelleen.

Tähän tosin tuskin tulee mahdollisuutta sillä en näe lehdessä olevan tarpeeksi sisältöä siihen hintaan mitä paperiversio kustantaa.

Unohdin tärkeimmän – oma profiilisivusto jonne voisi laittaa itsestään tietoa. Tällöin integroitaisiin vähän bisnesmaailmaa + rekrytointia ja näinpoispäin.

JH2710: Hesarillahan on ja on kai aina ollut maksullisella puolella paitsi näköislehti, myös html-versio, jossa ei ole mainoksia.

Juksu: Minä olen myös näköislehti-fani pitkälti samoista syistä kuin sinäkin. Minua himottaisi 30-36-tuumainen ja tarkka näyttö ihan vain lehtien lukemista varten. Kokeiles ihmessä New York Timesin readeria: https://timesreader.nytimes.com/webapp/wcs/stores/servlet/TimesReader?storeId=10001&catalogId=10001

Siinä on hieman samankaltaisia piirteitä kuin mitä kommenttisi jälkipuoliskolla haikailet.

Minua on aina kiinnostanut miten microsoft lobbaa esimerkiksi tietokonelehteä, sen verran ihmeellisiä on sen uutiset ja sisältö kun kyse on ms:n uutisista?

Itse tilaan iloisesti mm. linux journalia – joka kertoo asioista varsin asiantuntevasti. Samanlaista tasoa odottaisin myös suomalaisesta it-medialta. Tietokone lehdessä Petteri vertailee wordin klemmaria vuodesta toiseen, vaikka sillä ei hirveämmin ole tekemistä oikean it työn kanssa. Maksa siitä sitten.

Olen lehden tilaaja. Siinä vaiheessa kun tietokone.fi menee maksulliseksi, loppuu paperilehdenkin lukeminen.

Kyllähän markkinamiehet laskuttaisivat vaikka hengitysilmasta, jos se olisi mahdollista. Tuskinpa internet olisi kehittynyt siihen mitä se on nyt, jos kaikki sisältö olisi ollut pääsymaksun takana.

Mihin perinteisiä kevyitä (Tietokone, MB jne.) tekniikkajulkaisuja enää tarvitaan? No mainostajille tietenkin. Ja vanhalle, nettiavuttomalle sukupolvelle.

Netin tarjonta on jo onnistunut syrjäyttämään perinteiset julkaisut ja niiden nettikyhäelmät nuoren aikuisen ja sitä nuoremaan lukijan palvelemisessa.

Poistetaan vanha media kuviosta. Tai ei meidän sitä tarvitse poistaa. Pelikentän, jolla vanhat mediat toimivat, itse itseään korjaava luonne poistaa ne kannattamattomina.

Jäljelle jäävät valmistajat ja loppukäyttäjät. Blogit, nykyaikaiset mainosrahoitteiset ja tehokkaan toimintamallin omaavat nettijulkaisut sekä netin sananvapaudesta ja globaalista sosiaalisuudesta kumpuava vertaisarvointi hoitavat objektiivisen arvioijan ja valmistajia kaitsevan virkaa.

En ole vuosikausiin saanut kaipaamaani sisältöä tai tietoa suomalaisista tekniikkajulkaisuista. Netin mainosrahoitteinen tarjonta taas tuottaa sitä jatkuvasti, erittäin laadukkaasti. Tätä on myös jatkunut jo niin kauan, että toimintamallit ovat varmasti kannattavia. Vanhat mediat nettijatkeineen ansaitsevatkin kuolla pois jos niin on käymän.

Tero, kuvailemasi 300 euroa kuussa bruttona on mielestäni oikein hyvä tienesti ottaen huomioon blogisi sisällön keveyden ja harvan julkaisutahdin. Vertailun vuoksi voi miettiä, mitä lastentarhanopettajat tai siivoojat tienaavat 40 tunnista viikossa vaativaa työtä.

Vanhojen medioiden sätkiminen nykyaikaisessa kilpailukentässä muistuttaa monilta osin perinteistä musiikkiteollisuutta ongelmineen. Vanha ei enää toimi. Markkinatalous on perusluonteeltaan itsekorjaavaa ja erittäin turbulenttia. Ja helvetin hyvä niin. Se palvelee kuluttajaa, kunhan objektiivinen kaitsija on suitsimassa tahtia, jollaisena netin avoin ja globaali sosiaalisuus toimii.

Eräänlaisena tuomionkellon kuvastimena toimii se, vanhan median toimittaja retorisesti kyselee lukijoiltaan sen nettijatkeessa, että miksi tämä mallimme ei toimi enää.

Monet tekniikkatoimittajat vaikuttavat pitävän Spotifystä. Miksei samaa rahoitusmallia voisi sitten soveltaa heidän alaansa? Tuleeko perseeseen pelko tulojen loppumisesta? Miksi se sitten riittäisi lukemattomien Spotify-artistien elättämiseen?

Laitetaan kaikki globaali toimitussisältö ilmaiseen jakeluun mainostuspohjalta tai mainoksettomana 10euroa kuussa.

Eikö olisi hieman tekopyhää kehua Spotifyä ja samalla kieltää sen rahoitusmalli omalle alalleen sopimattomana? Toimittaja ja muusikko ovat kuitenkin elannonhankkimisammatteja siinä missä muutkin. Vertailukohtana muusikon keikkailulle voisi pitää toimittajien pitämiä seminaareja ja asiantuntijaluentoja.

Kiitos vinkistä, erkka. Demon perusteella tuohon täytyy ehdottomasti tutustua tarkemmin.

Nimimerkki Thelonious totesi, että 300 euroa on paljon mainostuloja henkilölkohtaisesta blogista.

Vastaan sen verran, että se oli esimerkkinä suurin kuukausittainen korvaus, jonka mainoksista sain. Siitä pitää vähentää verot. Päivitin blogia parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä.

Otin kantaa siihen, elääkö blogin mainostuloilla. Ei tuolla rahalla minusta elä. Enemmän saa Suomessa tekemättä yhtään mitään. Ei se ainakaan houkuta ammattimaiseen tekemiseen. Ei Suomeen olekaan syntynyt blogeja, joiden kirjoittaja tekisi omaa uutishankintaa soittelemalla yrityksiin, virastoihin jne. Blogeissa sen sijaan kommentoidaan tai referoidaan uutisia.

Ylipäätään tässä keskustelussa erikoista on se, että ihmiset ottavat kantaa painettuun lehteen. Eihän nyt ollut kyse siitä. Painetulla lehdellä on toimiva bisnesmalli. Ongelma on sen sijaan web, josta ei saada riittävästi tuloja suhteessa menoihin. Mistä siis rahat panostaa journalismiin? Asia koskettaa suunnilleen kaikkia sanoma- ja aikakauslehtiä. Keskustelu ei koske vain Tietokonetta, ja asia varmaankin nousee esille muuallakin.

sen kerran jos lukemani nettilehtien luku muuttuu maksulliseksi, loppuu niiden käyttö kokonaan. En tilaa mitään paperilehtiä nytkään enkä aio tilata vastaisuudessakaan. Irtonumeroita olen joskus ostanut.
Minun tehtäväni lukijana ei ole miettiä mistä mediatalot hankkivat tulonsa eikä se voisi vähempää kiinnostaakaan.
Monesti olen huomannut lehtiartikkeleissa asenteellisuutta ja selvää mielipiteisiin vaikuttamisyritystä vaikka uutiset pitäisi esittää puolueettomasti.
Olen myös monta kertaa ollut eri mieltä artikkelin asenteen kanssa, monesti artikkelit suorastaan halveeraavat tavallista rivikansalaista ja toimittajat nuoleskelevat poliitikkojen perseitä ja päästävät kaiken poliittisen propagandan suoraan läpi ja “media politiikan vahtikoirana” on pelkkä tyhjä mainoslause joka lausutaan juhlapuheissa muttei tätä käytännössä toteuteta.
Tällaista toimintaa en halua rahoittaa.

Aion heittää nyt yhden radikaalin ehdotuksen peliin. Nimittäin mitäs jos noista viiden pennin webbiuutisten teosta luovuttaisiin kokonaan? Minä en jää kaipaamaan jostain englanninkielisestä alkuperäislähteestä kaksi päivää myöhemmin väärin käännettyä ja ymmärrettyä suomenkielistä “uutista”. Rahaa pitäisi tällä keinolla säästyä jonkin verran.

Joskus siihen omaan ydinosaamiseen keskittyminen tuottaa paljon parempia tuloksia, myös kaupallisesti, kuin puolinainen ympäriämpärisähellys.

On webbikävijöiden laskemisellakin oma brändinrakennusfunktionsa, mutta tuskin webbikävijöiden määrän maksimointi on sitä parhaiten tuottavaa toimintaa.

Vain sellainen liiketoimintamalli on kestävä, jossa sisältö itsessään on riittävän painavaa, arvokasta ja mielenkiintoista ja se sitten myydään vain tilaajille joko netissä, paperilla tai vaikkapa ereader-lukulaitefeedinä. Sinänsä sisällön myyminen netissä heti silloin kun se valmistuu olisi järkevää, sillä printtilehden kuukausittainen julkaisusykli on IT-alalla kuitenkin aika pitkä.

Yksi mikromaksamisen este Suomessa on se, että kuluttajat on totutettu kuukausimaksuihin. Jos minäkin todella maksaisin lehdistäni ja tilauksistani (digi- ja paperi) sen mukaan kun minulla on niitä aikaa lukea, niin menisi varmaan 50euroa kuukaudessa vähemmän rahaa kaikenmaailman tilauksiin.

Tästä syystä käytön perusteella maksaminen ei ole niin kiinnostavaa mediataloille kuin moni luulee. Luulen, että Tietokone-lehdenkin myynnistä suurin osa perustuu kesto- ja määräaikaistilauksiin. Tuskin irtonumeromyynnillä on kovin suurta roolia kuin satunnaisesti.

Ehkä tästä syystä webissäkin pitäisi vain miettiä sitä, että mikä olisi sopiva kuukausihinta Tietokone.fi:lle. Itse en esimerkiksi tilaa lehteä tällä hetkellä kun voin sen lukea töissä – mutta voisin itse asiassa maksaa vaikka 5 euroa kuukaudessa siitä että saisin tietokone.fi-saitin käyttööni kaikkine lehden artikkeleineen. Eikä minua häiritsisi että osa olisi vapaasti luettavissa – kunhan vain ne kiinnostavimmat artikkelit ja katsaukset olisivat vain maksaneiden luettavissa.

Ei suomessa voi tehdä maksullista tekniikka-aiheista uutispalvelua. 95% uutisista voi lukea ulkomailta ja tuo 5% on kotimaisia pikku-uutisia joista suurin osa on yhdentekeviä. Suomalaiset tekniikasta kiinnostuneet ovat joutuneet kehittämään sen verran hyän englannin kielen taidon että uutiset voi yhtä hyvin lukea ulkomailta.

Lisäksi tuo 5€ kuukausimaksu verrattuna lehden hintaan on aivan liian suuri. Varsinkin lehden tilaajat tuntisivat itsensä huijatuksi jos joutuisivat ensin maksamaanverkkopalvelusta kun saavat lukea samat uutiset kolmen viikon päästä lehdestä. Maksullisuus tulee näivettämmään, ja vihdoin tappamaan kaikki webin uutispalvelut jotka sitä yrittävät.

Jos rapakon takana ISOSSA markkinassa on tilaa mainosrahotteiselle ilmaiselle sisällölle sekä kerta/kuukausimaksulliselle sisällölle, voi hyvin olla että Suomen pienessä markkinassa ei ole kannattavasti tilaa kummallekaan tai sitten erikoistuneita toimijoita täytyy nykyisen sijaan olla aivan muutamia.

Kuten tässäkin ketjussa on mainittu, media on perinteisin paperilla toimivin keinoin yrittänyt valloittaa nettiä vanhoilla metodeilla kuin musiikkiteollisuus ikään. Ehkä menossa on muutos/murrosvaihe ja pienen markkinan toimivat bisnesmallit odottavat löytymistään? Tähän asti toimijat mielestäni ovat vain kaivaneet omaa kuoppaansa. Nettijulkaisut kauppalehdistä muropaketteihin julkaisevat suruttomasti kaikki pikku-uutiset toimialaan riippumatta ja puolet sisällöstä on halpoja kopioita muista, ilmaisista julkaisuista.

Jos tämä on lähtökohta, on aivan absurdia odottaa että ‘maksa meidän palvelusta niin me tuotetaan sulle hyvää sisältöä’. Eikös ensin hyvällä itse tuotetulla sisällöllä (jota ei saa muualta) pitäisi koukuttaa lukija, minkä perusteella voisi olettaa maksajia löytyvän riittävästi kannattavan toiminnan aikaansaamiseksi. Toki materiaalihankinnassa voi käyttää alihankkijoita tai kaivaa sisältöä tuottamalla kohderyhmälle (=asiakkaat) kohdennettuja linkkejä merkittävimpiin toimialaan liittyviin uutisiin, blogeihin ja keskusteluihin, siten että kokonaisuudesta tulee palvelu, jota ilmaiseksi tai ilman suurta omaa vaivaa ei saa muualta. Tällöinkin vain täytyy hyväksyä digitaalisen kopioinnin aiheuttamat hävikit, joita väistämättä tulee.

Ehkä jokaisen markkinassa toimijan pitäisi miettiä omaa liiketoimintaa, onko nettijulkaisulla vain mainosarvo jolla muisti/mielikuvaa varsinaisesta lehtijulkaisusta virkistetään; lopettaako tappiollinien toiminta ja jättää tehokkaammille kilpailijoille mahdollisuus vaiko riskillä satsata reilummin palveluun, jolla olisi todellista arvoa.

@Koodiapina: ‘“maksullinen sisältö edellyttää “netin rakentamista netin sisään”: omaa suljettua leikkikenttää” – Jaa vähän niin kuin se Facebook?’

Kyllä, Facebook on hyvä esimerkki palvelusta, joka on niin iso, että se pystyy pyörittämään omaa suljettua leikkikenttäänsä. Jotain vastaavaa pitäisi siis luoda, jos haluaisi myydä uutisia mikromaksuilla netissä.

Hesari on hyvä esimerkki vastaavan epäonnistumisesta. Tilasin sähköistä Hesaria tottumuksesta pitkään, mutta en juuri koskaan jaksanut lukea sitä. Varsinkaan en lähetellyt kavereilleni mitään linkkejä sen sisällä oleviin artikkeleihin. Itse asiassa unohdin koko sähköisen Hesarin olemassaolon, kun ei se tullut Google Readeriin eikä kukaan koskaan linkannut sinne. Lopulta peruutin tilaukseni kokonaan.

Nimimerkki Heh kirjoitti:
“Varsinkin lehden tilaajat tuntisivat itsensä huijatuksi jos joutuisivat ensin maksamaanverkkopalvelusta kun saavat lukea samat uutiset kolmen viikon päästä lehdestä.”

Missä sanottiin, ettei painetun lehden tilaaja saisi lukea uutisia netistä ilman erillistä maksua?

Muutenkin olen vasta spekuloinut, mitä mediapomojen mielessä ehkä liikkuu. Ei niistä kannata vetää liikaa johtopäätöksiä.

Toimittajaa asiassa kiinnostaa se, onko ammattimaiselle journalismille jatkossakin palkanmaksajia. Jos paras tarjous on 300EUR/kk blogimainoksista, kuten joku ehdotti, alanvaihto on edessä.

Me kuluttajat miellämme tietokone.fi, mbnet.fi, iltalehti.fi jne. kaltaiset nettipalvelut painetun sanan jatkeeksi, ei siinä sen ihmeempäää. “Jatkeinahan” palvelut ovat alunperin käynnistyneetkin.

Maailma muuttuu myös toimitustyön osalta, monissa ammateissa muutos on tapahtunut jo aiemmin. orjakansan tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Ole siis osakkeenomistaja, poliitikko tai jumalainen virkamies, niin selviät muutoksista voittajana.

“Ottakaapa kantaa, hyvät lukijat, oletteko valmiita maksamaan hyvästä nettisisällöstä?”

Tottakai, kunhan hinta on kohtuullinen ja palvelu helppokäyttöinen.

Mutta, miksi sitten lehtitalot pystyttävät näitä online – “haistavit**” – palveluita? Mukaanlukien Tietokone-lehden verkkoversion ostopalvelu….hinta 7 euroa, siis seitsemän euroa, yhdestä numerosta!?!?!? Ja tottakai täysilaidallinen kirjautumista ja rekisteröintä!!! Oikein täydellinen esimerkki antipalvelusta.

Verrattuna verkosta ostettavaan musiikkiin, joka sentään ei ole kertakäyttökamaa kuten useimmat ammattilehdet, hinnoittelu(nne) on pöyristyttävä!

Ja käyttäjän pitäisi olla sitten valmis samaan sirkukseen kaikkien seuraamiensa lehtien suhteen?
Paljon keskustelua herättäneen Yle-maksun hinta pikkusumma siihen verrattuna että seuraisi vähääkään useampaa mielenkiintoista lehden verkkoversiota.

Kuule Tero, voit viedä sinne myyntiin sellaisia terveisiä että lehtenne verkkoversion hinnoittelu on Pyllyksestä ja vielä syvemmältä sieltä on kirjautumissysteemi.

Noin yleisestikin ottaen lehtitalojen on turha itkeä sillä ongelma on itseaiheutettu.

Lähtökohtia asian edistämiseksi:
-yhteinen kauppapaikka useille ja mahdollisesti usean kustantamon verkkojulkaisuille
-hinnoittelu kohdalleen
-maksu yhdellä klikkauksella ilman turhauttavia kirjautumiskoukeroita

Ja vaikka työ(nne+nantajanne) puolesta onkin trendikästä parjata Yleä, niin palvelun toteutukseen voitte ottaa mallia sieltä sisällön laadun, tarjonnan monipuolisuuden, käytettävyyden ja monen muunkin asian suhteen. Ja hinta on palvelun tasoon nähden projisoituna, enemmän kuin kohdallaan.

Eiköhän tilanne ole varsin yksinkertainen.

1. Tuottamalla sellaista aineistoa ja palvelua, että se vetää käyttäjiä puoleensa, jopa maksavia käyttäjiä, niin homma toimii. Nythän tilanne ei ole sellainen.

2. Markkinoimalla nettipalveluja samoin kuin lehtiä, niin tuloksia syntyy. Näin ei nyt tehdä.

“koska tiedän ettei hyvää sisältöä synny tyhjästä.”

Höpöpn höpön…hyvään sisältöön ei liity mainokset mitenkään.

Kyllä osasasta materiaalista voisi veloittaa. Mutta veloituksen pitäisi olla liitettynä lehden tilaukseen.
Tietokone lehtenä on ollut jo vuosia ammatinharjoittajille suoraan sanoen suolesta. Mikro Bitti sekä Tietokone ovat tänä päivänä lähes sama asia. Testataan televisioita, testataan näytönohjaimia ja muuta mikä on kotimarkkinoilla kenties kiinnostavaa mutta IT alan ammatilaisille harvoin kiinnostavaa.
Otakaa mallia muutamasta laadukkaasta lehdestä USA:sta, Linux Journal sekä Windows IT Pro tai naapurimaasta DatorMagazin. Näistä löytyy tietoa sen verran että niistä kannataa maksaa, ne tuovat suoraa hyötyä yritykselle. LJ ja WinITPro ovat lisäksi kurssin takia puolet Tietokone lehden hinnasta. Tietenkään meidän markkinoilla ei halvemmalla varmaan päästä koska levikki on niin pientä. Mutta silloin pitäisi sisällön olla sen verran laadukasta että asiakas mielummin maksaa hieman enemmän kotimaisesta lehdestä. Tätä se ei tänä päivänä todellakaan ole.
Minulle on jopa tyrkytetty Tietokone lehteä ilmaiseksi mutta meillä on muutenkin tarpeeksi lehtiä vietävänä kierrätykseen joten en halua kotiin lehtiä joita en jaksa lukea.
Netti sisältö Tietokone.fi sivustolla on vanhaa mitä muut saitit ovat raportoineet jo aikaisemmin.
Ei se laadukas sisältö ole sitä että surffataan ulkomaalaisilla sivustoilla ja käännetään heidän juttuja. Kyllä IT alan henkilökunta (ainakin toivottavasti) ovat sen verran kielitaitoisia että englanti ainakin sujuu ja osaamme itsekkin surffailla ulkomaalaisilla uutissivustoilla.

Jos tuotannon laatu ei tästä lähde nousuun niin on kyllä kotimainen tuotanto mennyttä.

“Lukijoiden odotukset ja toiveet ovat ristiriitaiset. Ensisijainen vaatimus tuntuu olevan, ettei mikään webissä saa maksaa. Toiseksi mainoksiakaan ei oikein siedetä, ainakaan animaatioita tai videoita. Yhtälö on mahdoton.”

Animaatiomainokset ja sellaiset jotka ääntelee on kyllä kytketään heti pois kun häiritsee lukemista, kuluttaa akkua, lataa hitaasti, pilaa musiikkinautinnon ja ÄRSYTTÄÄ.

Kuvamainokset ja tekstimainokset on ok. Videomainoksetkin on OK jos jossain videojutussa on vaikka mainospätkä alussa. Ja ne mainokset on sellaisia, että sitä FullHD ruutua ei tarvitse mainosten katsomista varten.

Uutissisällöstä en kyllä maksa mitään, mainokset sietäisin. Hyvistä juttusisällöistä voisi maksaa jotain euroja kunhan ne saa sitten mainosvapaasti ja kirjoittajilta löytyy oikeasti asiantuntemustakin.

Media on kyllä musiikkiteollisuuden yms. ohella sellainen mihin Internet ja ilmaistalous osuu ja sen mukaan pitäisi elää. Jotain tarvii jakaa ilmaiseksi, jostain palvelusta mistä halutaan maksaa, sitten pyytää rahaa millä rahoitetaan ilmaista palvelua.

Esimerkiksi jonkinlainen uutisointi voisi hyvinkin olla sellaista mistä voisi maksaa. Tietokone -lehden lukijoissa on paljon ylläpitoporukkaa niin maksullinen palvelu joka uutisoi ja tiedottaa _kaikista_ tietoturva-asioista tai ylläpitoa liikuttavista asioista. Kuten käyttöjärjestelmien julkaisut, päivitykset, madot jotka liikkeellä ja näihin varautuminen ja sellaisetkin asiat, että jos vaikka tiedetään F-securen hajottavan Windows Vistan, Mac OS X:ssä olevan katastrofibugin joka vie tiedostot, jonkun päivityksen hajottavan jotain vaikka esimerkiksi Ubuntussa niin joku maksullinen, reaaliaikainen, mainokseton palvelu olisi tähän omiaan ja jossa vielä olisi kasattu ohjeita eri lähteistä miten ongelmia korjataan tai miten niiltä vältytään.

Näistä saaduilla tuloilla voisi sitten laittaa rahaa ilmaissisällön tekemiseen missä voi olla mainostuloja myös.

Terolle.
Mielestäni on täysin väärä asenne blogitukseen, jos sillä on tarkoitus elättää itsensä.
Toki voi mainostilaa myydä tai käyttää vaikka googlemainontaa tulolähteenä, mutta sen ei pidä olla itse tarkoitus.

Itse olen pitänyt blogiani yllä jo kolme vuotta.
Päivitystahti on muutamia kertoja päivässä.
Kuluja siitä on tullut paljon, mutta mitä sitten. Kulut ovat omatahtoisia enkä edes oleta että joku ne minulle maksaisi. Blogissani ei ole mitään mainoksia enkä ole koskaan rahaa sen pitämisestä saanut.

Olen tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana täysin ilmaiseksi tuhansia ohjeita eri ohjelmistoille ja neuvonut käyttäjiä. senttiäkään en ole tästä työstä saanut enkä edes ole viitsinyt googlemainoksia laittaa ko.sivuille jotta saisin edes muutamia euroja.
Kaikki täysin vapaaehtoista toimintaa.

Vain kahdella sivustollani on googlemainokset jotka liittyvät täysin eri asioihin ja mainokset eivät ole minusta riippuvia enkä saa mainosrahoista itselleni senttiäkään.

Moni tekee blogitusta ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti ja sitä vastaan on turha kilpailla rahaa pyytämällä varsinkin jos laatu on samaa mitä ilmaispalveluillakin.

Itsensä elättäminen työllään on toki ensisijainen tehtävä, mutta jos tekee työtä joka ei elätä, ei sitä kannata silloin jatkaa eikä varsinkaan itkeä vähillä tuloilla käyttäjiltä rahaa.
Jos leipätyö ei elätä, niin silloin etsitään sellainen leipätyö joka elättää ja jää aikaa tehdä ilmaista vapaaehtoistakin työtä.

Tuossa joku jo sanoi että terve menoa. Sitä ennen kannattaisi varmaan kysyä mihin julkaisu haluaa profiloitua. Tietokone nimenä ei enää viittää mihkään pienen harrastaja/asiantuntijajoukon hommaan kuten ehkä ennen saattoi olla. Tästä esimerkkinä esim se että kun kaupassa katselee täkäläisiä “alan” lehtiä, näkee jokaisessa KAMERAVERTAILUJA YM???!

Kuka ns “tekniikanhenkilö” jota tietokoneet saattaisi sen verran kiinnostaa että ostaa TIETOKONELEHDEN haluaa lukea kameroista sieltä joka kuukausi? Jos veneisiin tulee GPS laitteet, eikö nekin kuuluisi tietokonelehden piiriin, onhan niissäkin joku siru siellä!?

Jos mainostajia kiinnostaa pelkästään lukijoiden ja kyseiset mainostajat haluaa maksaa tavisyleisöstä jolla ei ole halua edes maksaa lehdestä niin sitten vaan niitä venevertailuja ym lehteen! Paha vaan että Tekniikanmaailmalla on jo tämä homma hanskassa.

Tie eteenpäin netissä on se että kuka tahansa voi ilman mitään esteitä tehdä julkaisijan julkaisuportaaliin juttuja. Itse julkaisijalla kukaan ei tee juttuja vaan julkaisijan tehtävä on markkinoida julkaisuportaalia muualla sekä löytää ne lukijat jotka ovat asiantuntijoita ja törmäävät juttuihin jotka portaalissa kannattaa julkaista. Järjestelmän tulee taloudellisesti palkita nämä asiantuntijat jotka eivät varsinaisesti ole töissä julkaisijalla. Hommaan tulisi kehittää kokonaan uudet softat ja arvoketjut jotka palkitsisi ne toimijat lukijoiden joukossa jotka suodattavat esiin muualta parhaat jutut. Tämä voisi toimia esim siten että olisi jonkinlainen tili jonne menee krediittiä kun tuo uuden jutun kys.aihealueen asiantuntijoiksi ilmoittautuneiden lukijoiden luettavaksi mutta jos asiantuntijat löytävät jutusta ongelmia niin krediitit lähtee menemään toiseen suuntaan. Eli jos tuot portaaliin spämmiä niin joudut siitä maksamaan ja jos tuot laatusisältöä niin siitä maksetaan. Koko homma tapahtuu ilman mitään sopimuksia ja kokonaan lukijoiden toimesta eli “julkaisijalla” työskentelee lähinnä koodareita ja markkinointi joka markkinoi sitä että kuka tahansa voi saada helposti lisätienestiä julkaisemalla parhaat jutut täällä.

Ja edellä oleva “peer-reviewed julkaisuportaali” pitäisi säätää niin että toimii myös muunkin kuin tekstin kanssa. Esm huonoa musiikkia on netti pullollaan, olen laskenut että tuhannesta äänitteestä yksi on ehkä useamman kuuntelemisen arvoinen. Tarvittaisiin siis paikka jossa ne joilla edes jonkinsortin musiikkimaku ja aikaa arvioida ne 999 huonoa biisiä tuhannesta, saavat siitä korvauksen jos heidän arvionsa miellyttävät jotakin kuulijaa. Ja tämä ei tuottaisi mitään yhtä world wide Top Ten listaa vaan “top listoja” olisi yhtä monta kuin olisi maksavia kuuntelijoitakin.

Tarkoitus olisi siis se että jos minä haluan kuunnella hyvää musaa, voin laittaa nettiin listan niistä biiseistä joista pidän. Joku toinen sitten analysoi tämän listan ja “tarjoaa” minulle lisää kuunneltavaa ja tässä olisi jonkinlainen peer review systeemi jolla rankataan ulos ne “tarjoajat” joiden analysointi meni päin p:tä. Sitten taas ne jotka tuovat minun tietooni hyviä biisejä jatkuvasti saavat siitä korvauksen.

Eli pitää siis kehittää järjestelmiä joissa kuka tahansa pystyy ottamaan huomioon kenen tahansa toisen yksilölliset tarpeet ja maut ja tähän pitää saada korvausjärjestelmä jossa ei ole yhtään välikäsiä.

Toisinsanoen kansainvälisellä tasolla pitää luoda sellainen maksujärjestelmä joka ei maksa käyttäjille yhtään mitään ja toimii joka maassa, eli vanhat finanssitoimijat joutaa romukoppaan ja tilalle joku ICANN/UN tyyppinen toimija.

… Tarkoitin tuolla ICANN/UN pelkästään sitä että maat sopisivat että tuollainen tarvitaan ja siihen luotaisiin sitten sellainen toimija tutkii tarpeita niin kauan kuin on tarvis ja sitten jos mitään paypalia ym parempia ei ole ilmaantunut niin aletaan sitten toteuttamaan sitä uutta järjestelmää.

“Yleisradio ei aio sulkea sisältöjään tunnusten taakse, vaikka kaupalliset mediatalot niin tekisivätkin. Yleisradion arvostelu onkin voimistunut etenkin sanomalehdissä. Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner perustelee linjaa sillä, että köyhilläkin on oikeus ilmaisiin uutisiin. Ylen ilmainen tosin tarkoittaa, että maksaa ensin 200 euroa vuodessa pakollista yleisradiomaksua.”

Suomessa on karkeasti arvioituna 2 120 000 “perhettä”, jotka joutuvat maksamaan yleisradiomaksua. Yleisradiomaksuksi on arvioitu 175€ vuosi.
Elikkä 2 120 000*175=371 000 000€.
371 miljoonaa euroa on aika paljon yhdelle yritykselle. Olen sitä mieltä, että jos noin paljon rahaa aikovat kerätä niin miksi ei antaa sitä myös muillekkin uutisia toimittaville/tekeville yrityksille.

Miksi YLE ei voi hankkia mainoksia TV ja radiokanavilleen niin kuin kaikki muutkin? Kuka yleensäkään katsoo YLE:n kanavia? En minä ainakaan. Muutenkin TV:tä tulee katsottua ehkä kerran viikossa.

Ehkä on parasta, että lopetan valittamisen ja avautumisen tähän. Anononymous kiittää ja kuittaa.

Anteeksi “pieni” laskuvirhe YLE tulee saamaa noin
117 000 000€ tuloja vuodessa yleisradiomaksusta.

Ei mainoksissa ole mitään vikaa, sinänsä,

paitsi …

että ne ÄRSYTTÄÄ ihan vimmatusti.
Luet vaikka TM’n juttua Tietokone-lehdessä kun yhtäkkiä hyppää silmille popup joka kirkuu OSTA VIAGRAA halpaa VIAGRAA ja kun pääset siitä eroon, toinen rääkyy että OSTA JALLU…

Mitä siinä tekee? laittaa mainosfiltterin päälle…

Aika omituista kirjoittelua sanoisin. Kävin juurikin Tietokone-lehden palvelusaitilla irtisanomassa kestotilaukseni. Miksi? En ole tietääkseni tilannut minkäänlaista uutiskirjettä Tietokone-lehdeltä ja siitä huolimatta alkoi sumeilematon roskaaminen minun sähköpostiini.
Sinne suollettiin niitä teidän uutisianne väkisin, minulta mitään kysymättä ja nyt ollaan täällä julkisesti käsi ojossa että kyllä näistä uutisista pitäis maksaa.
Että näin! Jatkakaa samalla linjalla niin kyllä lukijat kaikkoaa, ja sitten kun vielä laitatte tuon nettiuutisoinnin maksuun niin…

Petri Nyman: Otapa yhteyttä sähköpostitse (etunimi.sukunimi ät tietokone.fi) ja kerro tarkemmin millaisesta “roskaamisesta” on kyse, niin selvitetään asia.

Hannu Järvinen
päätoimittaja

Minä irtisanoin lehden koska lehti on yksinkertaisesti ihan p*ska. Etenkin tietyillä kirjoittajilla tuntuu olevan tarve levitellä pelkoja jostain “open source möröstä” tai vaihtoehtoisesti Applen tietokoneissa on “heikkous” kun ei toimi Windows-ohjelmat.

Kyseenalaistan myös joidenkin kirjoittajien osaamista. Voisi olla hyvä osata siitä tietotekniikastakin jotain kun kerran tietotekniikka alan lehteen kirjoittelee. Jos ei siitä tekniikasta mitään ymmärrä niin voisi sitten kirjoitella vaikka Kotiliesi lehteen niitä juttuja jos ei enempää tiedä kuin tekstinkäsittelyohjelman, selaimen ja sähköpostin.

Tämän lisäksi tilaajalahjaksi luvattiin jotain USB-hubia ja muuta rihkamaa joita ei ole näkynyt eikä kuulunut. Tilausta tehdessä varmistin, että varmasti on määräaikainen tilaus kun en ole varma onko lehti sen arvoinen, että kiinnostaa olla kestotilaaja. Kuitenkin, minulle tuli lasku lehdestä nyt syksyllä, että olen mukamas kestotilaaja, samalla kun tuli uusi lehti. Soitin asiakaspalveluun heti, ja sanoin että ei tartte lähetellä mitään ja homman pitäisi olla selvä.

Nyt sitten tuli äsken uusi numero jota en ole myöskään tilannut ja vaikka olen nimenomaan kieltänyt lehtien lähettämisen.

Tietokone on p*ska lehti, lukekaa jotain muuta. Minä en ainakaan halua tätä tukea rahallisesti.

Kommentoi kirjoitusta

Kirjoitusohjeita

  • Huomioi toisten mielipiteet ja ymmärrä, etteivät kaikki voi olla samaa mieltä kanssasi.
  • Ole kohtelias ja huomaavainen, äläkä tarkoituksella provosoi tai loukkaa muita kirjoittajia.
  • Muista, että kirjoittajana olet rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa viestiesi sisällöstä.

Toimitus varaa oikeuden poistaa sopimattomat viestit keskusteluista. Voit ilmoittaa sopimattomat viestit "ilmoita"-linkeistä.

Katso myös keskustelun ja kommentoinnin säännöt.

Takaisin ylös
RSS

Selaa blogikirjoituksia

Aiheet
Arkistot

Blogin esittely

Kommentteja mobiilista ja tietotekniikasta
TTL ry
Pieni kirjapuoti
Takaisin ylös