Alimmasta kuvasta ehkä näkee syyn miksi itse vältän kannettavia ja minikoneita: kun tarvitsen kuitenkin paljon lisälaitteita, niin seurauksena on aikamoinen johtosekamelska. Loppujen lopuksi se isompi laatikko ei olekaan niin rumalta tuntuva vaihtoehto.

Ubuntun asennuksen kanssa suosittelen muuten kokeilemaan uutta kde4:sta tai suoraan kubuntua. Se on kyllä hivenen raskas, edelleen jonkin verran buginen ja vaatii vähän totuttelua, mutta verrattuna esim. windows7:n siinä on kyllä viety työpöytää paljon eteenpäin. Tykkään myös tavasta jossa yksittäisia sovelluksia saadaan integroitua suuremmiksi kokonaisuudeksi, esimerkkinä valokuvien katselun integroiminen karttasovellukseen.

Olen useamman kerran järjestänyt itselleni kaksi tai kolmekin näyttöä. Mutta yksi 1920×1200 näyttö riittää hyvin loistavasti virtuaalityöpöytien ansiosta, jotka myös Mac OS X:ään saatiin Leopardin jälkeen Spacesilla.

Mutta kuitenkin huomaa että vaikka moniin järjestelmiin saadaan virtuaalityöpöydät, niin niissä on keskitytty vain siihen mitä tavallinen käyttäjä näkee youtube videoissa ym, eli kuutoita, desktop grid tai vastaavia pieniä tehosteita ja aputoimintoja, mutta todelliset nerokkuudet jätetään täysin huomioimatta, eli ikkunamanagerin toiminnallisuudet.

Jo aijojen saatossa Unix-jäjestelmien työpöydät on rakennettu modulaarisiksi. (Kun on saatavikka ikkunamanagerit ja sitten työpöytäympäristöt) Eli jos käyttää työpöytäympäristöä (tällä hetkellä KDE, GNOME, XFCE4 ja LXDE ovat työpöytäympäristöjä) niin niiden ikkunamanagerit voidaan vaihtaa toisiin jos haluaa. Esim GNOME:n käyttämä Metacity voidaan vaihtaa vaikka KDE:n KWin tai mitä yleensä nykyään, niin Compiz-Fusioniin.

Ikkunamanagerissahan nämä nerokkuudet siis löytyvät. Esim KDE:n KWin on aikojen saatosta omannut kyvyn asettaa profiileja halutuille ohjelmille, niiden ikkunoille tai tietyt määritteet täyttyville ikkunoille.

Tällöin ikkuna voi aueta haluttuun halutulle kohdalle työpöydällä, halutun kokoisena, halutussa tilassa (pienenettynä, suurennettuna, varjostettuna, aktiivisena, alimmaiseksi, päälimmäiseksi, epäaktiivisena, läpinäkyvänä, ilman reunuksia jne) tai halutulle virtuaalityöpöydälle tai halutulle näytölle.
Myös halutut toiminnot saadaan asetettua, voiko ikkunan kokoa muuttaa (suurentaa vaikka), voidaanko sitä liikuttaa, voidaanko sen kokoa muuttaa sivusuunnassa/pystysuunnassa, onko se aina aktiivinen, näkyykö se järjestelmäpalkissa ja onko jokin näistä monista asetuksista asetetttu alussa, pakotettu tai muistetaanko aetukset aina niiden muuttamisen jälkeen seuraavaksi kerraksi oletuksena.

Ohjelman jotkin ikkunat (esim asetusikkunat) voidaan asettaa omat asetukset kanssa. Jokaiselle ikkunalle voidaan asettaa myös omat pikanäppäimet, jolloin niiden välillä on helppo siirtyä vain näppäimistöllä.

Pelkästään jo KDE:n oma KWin ikkunamanageri antaa niin laajat käyttömahdollisuudet että toinen näyttö muodostuu turhaksi jos ei ole pakko saada kahta tietyn kokoista ikkunaa rinnakkain näkymään (esim 1920×1200 tai 2560×1600 resoluution näytöllä saa usein kaksi ikkunaa rinnakkain tavallisessa käytössä).

Onhan noita tutkimuksia missä todettu että kaksi näyttöä parantaa työskentelyä useita kymmeniä prosentteja, kolmas vain muutamia prosentteja ja sen jälkeen lähteekin laskusuunta. Mutta itse en ainakaan ole kokeilujaksojen jälkeen päätynyt pitämään useampaa näyttöä. Vaikka käyttämässäni Linux-käyttöjärjestelmän jakelussa on näytöt “lentäneet” paikalleen asetuksineen, niin jotenkin vain tuntuu niiden kanssa sählääminen turhalta. Windowsin kanssa ainoaksi tärkeäksi ominaisuudeksi on päätynyt pelien tuki kahdelle näytölle, missä esim RTS pelin kartta näkyy toisessa näytössä kun näkymä taas päänäytössä. FPS peleissä taas moinen ei hyödynnä yhtään. Simulaattoreissa pitäisi olla kolme näyttöä jotta saisi fiilistä aikaiseksi.

Joten kun minulla kahden näytön tarpeellisuus jää joko peleihin tai sitten harvoihin sovelluksiin kuten 3D mallinnukseen tain ohjelmointiin niin en ole kokenut sitä tarpeelliseksi ollenkaan kun arkikäytössä sille ei vain ole minulla tarvetta.

Huomasin että sinulla Tero Lehto oli video toisessa näytössä, itse en pitänyt tuosta asetelmasta yhtään kun ei voi keskittyä videoon tai toisessa ruudussa tapahtuvaan toimintaan kunnolla. Ja jos jotain uusintaa katson niin se pyörii pienenä ikkunana pysyvästi muiden päällä kulmassa tai sitten taustalla ja aina tiettyjen kohtauksien tullessa voi vaihtaa npeasti siihen videoon.
Mutta jos toinen näyttö toimii televisiona mistä ei katso koko ajan ohjelmaa, niin hyvähän se idea on kun voi sen television jättää hankkimatta

Itse odotan KDE 4.3:n valmistumista kun täytyisi saada Desktop Containerit kunnolla profilitua. Jolloin jokaiselle virtuaalityöpöydälle/monitorille voi luoda oman työpöydän kokonaan. Eli omanlaiset paneelit, kuvakkeet, widgetit ym. Jolloin saa kuin erilaiset tietokoneet vaikka yhtä aikaa käyntiin.
Tuolloin voisin harkita taas toisen näytön liittämistä koneeseen, mutta uskon että virtuaalityöpöydät ja tehokas ikkunamanageri jättävät taas tarpeet vähäisiksi sille toiselle näytölle.

Tuomas: “Se on kyllä hivenen raskas, edelleen jonkin verran buginen ja vaatii vähän totuttelua, mutta verrattuna esim. windows7:n siinä on kyllä viety työpöytää paljon eteenpäin. ”

KDE4:ssa on tosiaan työpöydän tapaa viety reippaasti eteenpäin. Salaisuuden takana kun on plasma ja pian julkaistavassa 4.3 versiossa (ja 6kk päästä siitä 4.4 versiossa) on saatu portattua vanhoja 3.x sarjan ominaisuuksia sekä tietenkin kasa uusia, juurikin ajatellen virtuaalityöpöytiä ja useampaa näyttöä. Ei sen puoleen että Windows 7 olisi huono, mutta jollakin tavalla vielä on siellä vanhoissa toteutuksissa kun monella näytöllä siirtää videota näytöltä toiselle niin saattaa vieläkin joissakin tapauksissa kadota soittimesta videokuva. Ei sentään tule yhtä nättiä virheilmoitusta kuin Tero Lehto sai “Näyttösi ei tue DRM:ää, senkin varas!”

“Ubuntun asennuksen kanssa suosittelen muuten kokeilemaan uutta kde4:sta tai suoraan kubuntua.”

Ubuntu + KDE = Kubuntu
Kubuntuhan on vain tuomaan “helpotusta” käyttäjille kun saavat esiasennettuna KDE eikä GNOME -työpöytäympäristöä. Jälkeenpäin kun asentaa sen kubuntu-desktop tai ubuntu-desktop niin saadaan “ubuntu kubuntuun” tai “kubuntu ubuntuun”. Aika turhaa häslinkiä tuoda tuolla tavalla sen sijaan että olisivat vain tarjonneet versioina, mutta piti sitten profiloida tuolla tavalla erikseen, hyvä että ero on sentään vain yleensä yksi kirjan mutta sekin tuottaa niin paljon ongelmia monille ymmärtää mistä on kysymys. Kun kysymys siis on pääasiassa vain tietyistä paketeista jotka asennetaan järjestelmään ja saadaan toinen työpöytäympäristö ja sen oletusasetukset, käyttöjärjestelmän käynnistyslataajan teema, järjestelmän käynnistysteema, kirjautumisteema ja työpöytäympäristön käynnistysteema sekä uusi setti oletusohjelmia valikkoon. Kaikki nätisti asennettavissa yhdellä metapaketilla.

Itse suosittelen pysymään poissa Ubuntusta jos haluaa KDE:ta kokeilla, on nimittäin bugisimpia jakeluja mitä saatavilla, jollakin tavalla sähläävät oletusasetuksien kanssa että kun ne karsii pois niin saa käyttökelpoisen työpöydän. Enemmin sitten Debian tai Mandriva jolla saa vakaan ja tehokkaan KDE4 työpöydän. openSUSE on myös yksi hyvä vaihtoehto ja etenkin testaajille kun saa helposti päivitettävän LiveCD:n jolla testata uusinta kehitysversiota ilman että joutuu asentamaan koneelle.

“Tykkään myös tavasta jossa yksittäisia sovelluksia saadaan integroitua suuremmiksi kokonaisuudeksi, esimerkkinä valokuvien katselun integroiminen karttasovellukseen.”

Mitäs tuolla tarkoitat?

@Tuomas:

“Ubuntun asennuksen kanssa suosittelen muuten kokeilemaan uutta kde4:sta tai suoraan kubuntua. Se on kyllä hivenen raskas, edelleen jonkin verran buginen ja vaatii vähän totuttelua, mutta verrattuna esim. windows7:n siinä on kyllä viety työpöytää paljon eteenpäin.”

Ubuntua en kyllä KDE:llä suosittele. Se on ihan lapsipuolen asemassa Ubuntun kehityksessä. Tietysti jos tykkää tapella bugien kanssa ja säätää kaikkea niin sitten ehkä.. Itse näen tuolle tarvetta vain näille jotka tarvitsee ehdottomasti KDE:n ja Ubuntuyhteensopivuuden, mikä on aika harvinainen tarve.

Sellainen vaikutelma tuele Kubuntun asentajista, että on aika pitkälti enemmän sellaisia joilla tietokoneen käytössä on paljon harrastuneisuutta mutta Kubuntu siksi kun ei muista oikein ole tuntumaa, tai halutaan jostain kumman syystä Windowsia enemmän muistuttavaa työpöytää.

@Raips:

“Aika turhaa häslinkiä tuoda tuolla tavalla sen sijaan että olisivat vain tarjonneet versioina, mutta piti sitten profiloida tuolla tavalla erikseen, hyvä että ero on sentään vain yleensä yksi kirjan mutta sekin tuottaa niin paljon ongelmia monille ymmärtää mistä on kysymys.”

Samaa häslinkiä tulee Vistan kahdeksasta eri versioista. Kyllähän tuossa nyt kuitenkin tulee asennettaessa tiettyä kätevyyttä ja sitten sellainen juttu, että Canonicalin myöntämä tuki vaihtelee eri versioiden välillä. Esimerkiksi 8.04:stä ei Kubuntulle tehty pitkää tukea.

3520 x 1200 pikseliä kahdella näytöllä, Ministä saa ulos maksimissaan 2 560 x 1 600 pikseliä yhdelle näytölle. Ja sitten Windows-miehet kyselee “Mistä tän ikkunan saa koko ruudun kokoiseksi?”

Itsellä on ollut kaksi näyttöä käytössä viimeiset 7-8 vuotta, enkä voisi kuvitellakaan luopuvani toisesta ruudusta. Varsinkin, kun Windowssia aikoinaan käytin, niin kaksi näyttöä oli must. Nyt alla on Kubuntu ja edelleen kahdelle näytölle (1600×1200 + 1280×1024) on käyttöä, vaikka virtuaalityöpöytiäkin on käytössä 6. Esim gimppiä käyttäessäni työkalupalkit ovat toisella näytöllä ja itse kuva on toisella. Kirjottaessani Writer on toisella ruudulla ja lähdemateriaali toisella.

Oman kokemukseni mukaan kahden näytön tuki ei vaan ole Linuxissa(/Kubuntussa) aivan yhtä hyvä kuin Windowssissa, mutta kyllä tällä pärjää. Uusin Kubuntu + AMD:n näyttis eivät kyllä kahdella näytöllä toimi. Jouduin asentamaan 8.10 (8.04 ei tähän koneeseen asentunut jostain syystä) ja laittelemaan KDE 3.5:n. KDE 4.1 kun on käyttökelvoton. Ehkäpä Kubuntu 9.10 pelaa sitten jo kunnolla…

No oli miten oli, kahdesta näytöstä en luovu ennen kuin yhdellä ruudulla on yli 10 megapikseliä. Voipi olla, etten luouvu silloinkaan…

@tuomas

Johtospagetin saa aikaseksi jos haluaa, itse olen kyllä niputtanut kaikki kaapelit näytön ja pöydän taakse. Silloin kun oli langaton näppis (valkoinen), ei paljon kaapeleita näkynyt missään.

Itsellä on ollut työpöytäkäytössä kaksi näyttöä osapuilleen vuoden, tietyissä hommissa kuten videoeditoinnissa en pois antaisi, “normaali”käytössä ero ei ole niin merkittävää.

Windowsin puolella tuo on toiminut mukavasti jo jokusen vuoden, mitä aikaisemmin olen kokeillut. Sen sijaan ensimmäinen linux jossa tuo toimi edes yhtä hyvin on uusin Ubuntu (9.04). Edellisessä oli käsittämättömiä säätöongelmia ATI:n kortin kanssa, homma saattoi lahota milloin tahansa bootissa eikä Gnomen ikkunointi toiminut ollenkaan. En sitten tiedä miten hyvin tuo olisi NVidian kortilla toiminut, moista ei järkevään hintaan saanut passiivijäähdytettynä kahdella DVI-lähdöllä. Kahta identtistä näyttöä taas ei viitsinyt katsella eri liitännöillä, sen verran oli kuvan laadussa halpanäytöissä eroa analogin ja digitaalin välillä.

Omppukoneista ei ole kokemusta kuin kannettavista, tässä tuo tuplanäyttö toimii mielestäni parhaiten siinä mielessä että järjestelmä ei mene käyttökelvottomaksi jos toinen näyttö ei joskus olekaan mukana. Ainakin Win-puolella ohjelmat tuppasivat unohtua olemattoman näytön puolelle saavuttamattomiin silloin jos toinen näyttö ei jostain syystä ollutkaan matkassa.

Yksi tapa joka minulla vähentää kahden näytön tarvetta on softa nimeltä synergy, softa jakaa hiiren ja näppiksen verkon yli usemmalle koneelle. Itsellä läppäri yleensä on kuitenkin pöydällä, ja esim mailisofta pyörii tässä.

Oliko tämä nyt Linux vai Mac mini keskustelu?

Olen muutaman kuukauden käyttänyt kahta näyttöä sekä XP:llä, että ubuntulla ja suurin hyöty tulee siitä, että toisessa ruudussa on koko ajan netti auki lähdemateriaaleineen, kun toisessa tapahtuu varsinainen työ. Kolmas näyttö tuskin toisi mitään etua ja itse asiassa kakkosruudun koollakaan ei tunnu olevan suurta merkitystä. Läppäri kakkosruutuna ei kuitenkaan käy, koska copy-paste ei silloin toimi.

Viritys on toiminut moitteettomasti molemissa käyttiksissä, vaikka ubuntussa on käytössä ubuntu+plasma sekasikiö.

Mulla on ollut Minissä Win7RC ja Ubuntu 9.04 nyt pari viikkoa käytössä (VMWare Fusionilla). Mitään suuria ongelmia ei ollut, mutta homma pitää osata tehdä “oikein”. Voit pyytää apuja, jos ongelmia tulee (akauppi/gmail).

RC7 instasi varsin ongelmitta (64-bittisenä), VMWare lisäpalikat myös. Tämä oli paras ohjeistus siihen:
http://blogs.vmware.com/teamfusion/2009/05/windows-7-on-mac-with-vmware-fusion-a-practical-guide-revisited.html

Ubuntussa jokin kernel API on muuttunut, ja pitää tehdä yhden rivin editointi sorsiin + pakata ne uusiksi. Kestää pari minuuttia, kannattaa tehdä.

http://blogs.vmware.com/teamfusion/2009/04/ubuntu-904-on-vmware-fusion-2.html

Kaiken tämän jälkeen Linux on varsin miellyttävä käyttää. Nopea, ja Unity-moodia käyttäessä melkein unohtaa, että kyseessä on eri käyttöjärjestelmä. Näppäimistömappaukset ovat ainut jäljelle jäänyt riesa.

Itseäni kiinnostaa, että toimiiko Macissa kahdella näytöllä YouTube ja Yle Areena Beta oikein?

Itselläni nimittäin käytössä OpenSuse ja Kde4.2.3 ja ainakin tässä on kahdella näytöllä (Acer + HDready televisio) skaalausongelma kokonäyttötilassa kyseisillä sivuilla.

Jännää on se, että läheskään kaikissa Flash-soittimissa toi ongelma ei ilmene. Esimerkiksi Nelosen soitin skaalaa kuvan ihan oikein.

Yhtä näyttöä käytettäessä kyseistä ongelmaa ei ole.

Itse käytän kahta näyttöä sen takia, että tilani ovat aika rajalliset ja käytän tätä konetta myös televisio-ohjelmien tallentamiseen ja niitä on sitten mukavampi katella “isolta” ruudulta ja samalla tätä konetta voi sitten käyttää muuhunkin.

Olen kytkenyt koneeni äänet myös suoraan tollaiseen kotiteatterivahvistimeen jotten pystyn yksillä kaiuttimella poppimaan eri ohjelmalähteestä toiseen.

Yleensä ottaen katselen nykyisin kaikki katseltavat mediatiedostot television kautta.

Muuten tästä kahden näytön systeemistä on eniten hyötyä videoiden ja kuvien käsittelyssä. Varsinkin videoiden käsittelyssä homma toimii ihan loistavasti.

Jonne: “Oliko tämä nyt Linux vai Mac mini keskustelu?”

Keskustelu oli ihan kaikkea mikä vaikuttaa useamman näytön käyttöön/tarpeisiin.

Lue vaikka Tero Lehdon viimeiset kommentit:

“Seiuraavaksi ajattelin laittaa tähän Mac miniinkin rinnalle Windows 7 RC:n ja uuden Ubuntun. Niiden kokemuksiin palaan sitten, kun on jotain toimivaa – tai kaikki solmussa.”

“Nyt on hyvä tilaisuus jakaa vinkkejä siitä, miten hyödynnätte kahta näyttöä eri käyttötarkoituksissa ja -järjestelmissä.”

Pyytäisin huomioimaan Tero Lehdon viimeiset sanat “eri käyttötarkoituksissa ja -järjestelmissä”.

Jussi: “Muuten tästä kahden näytön systeemistä on eniten hyötyä videoiden ja kuvien käsittelyssä. Varsinkin videoiden käsittelyssä homma toimii ihan loistavasti.”

Ammattimaisessa videoiden editoinnissahan vähintään televisiomonitori on lähes välttämätön että saa nähdä tulokset erillisellä ruudulla, eikä tihrustaa pientä esikatselua tai vaihdella ikkunaa.

Kuvankäsittelyssä taas kahdesta näytöstä ei ole pahemmin apua, kun esim Photoshop, GIMP ja Lightroom piiloittavat pikanäppäimellä työkalut ym näkymästä. Jolloin voidaan pitää työkalurivit aina päälimmäisenä ja kuva kokoruudussa ja aina kun tarvitsee vaihtaa työkalua(asetusta ym) niin pikanäppäimellä kuvan päälle esille ja sitten taas piiloon jatkaen töitä itse kuvalla. Hiiren vieminen toiselle ruudulle ja sieltä asetuksien säätäminen vain hidastavat toimintaa ja ajan myötä niskalihaksetkin väsyvät enemmän kun vähän väliä kääntää päätä aina toiseen puoleen toiselle näytölle kun työkaluja hakee. (tietenkin jos pitää pakolliset 30min välein parin minuutin taukojumpat niin selviää siitäkin).

Kaikissa lukemissani ohjeissa sanotaan, että Mac minin pitäisi asentaa Boot Campilla Windows 7:sta 32-bittinen versio, vaikka kone on 64-bittinen. Koneen 4 Gt muistin takia 64-bittinen olisi tietysti houkuttelevampi.

64-bittinen versiokin siis toimii kuitenkin?

Minä olen siirtynyt töissä ja kotona käyttämään ulkoista näyttöä läppärin rinnalla 90 astetta käännettynä. 1200×1600 -tila on yliverto web-selaamiseen ja dokumenttien käsittelyyn. Läppärin näytöllä pyörivät sitten sähköposti, musiikkisoitin (Spotify) ja pikaviestimet.

Ainoa missä oikeastaan häviä, on videoiden katselu koko näytön tilassa. Valokuvaediotinnin kanssa on vähän niin ja näin: potreteissa voittaa, maisemissa häviää. Vaikka ruutua voi helposti kääntääkin, niin harvemmin sitä käytännössä tulee pyöriteltyä.

Tero,
mikä ongelma sen VLC:n kanssa on? Itselläni se on toiminut oikein hyvin. Vai vieläkö sinulla on se onneton selainplugin asennettuna?

VLC:n asetuksista voi halutessaan valita mitä näyttöä se käyttää kokoruututilassa ja ohjelma muistaa ikkunoituna edellisen kerran käytetyn näytön.

Heikki, ei ole enää VLC-pluginia. Opin jo kerrasta. En vain saanut kuvaa aina oikein 2. näyttöön kokoruututilassa niin, että OS X -työpöytä jatkaa normaalisti 1. näytössä.

Ohjelmien pakkolopetukseen ei tarvitse ActivityMonitoria, näppäinyhdistelmä opt-command-esc avaa “Pakota lopettamaan”-ikkunan.

Tuo “Pakota lopettamaan” lienee sama kuin “Force Quit” tässä englankielisssä OS X:ssä. Yritin sitä käskeä Dockista klikkaamalla, mutta rantapallo vain jatkoi pyörimistään.

Tero,

64-bittinen Windows 7 RC toimii ainakin mallikkaasti mid-2008 Mac Pro:ssa Boot Campilla. Eli varmaan toiminnee myös Minissä. Ja nopee hommahan se on testata

Jos W7 asennus ei lähde levyltä boottaamaan niin paina bootissa ALT-näppäintä ja valitse toinen boottaavista cd:istä (ei EFI).

VLC:n videoasetuksista kannattaa poistaa rasti kohdasta “Black screens in Fullscreen mode”, jos haluaa pitää toisessa näytössä työpöytää auki. Asetus “Fullscreen Video Device” taas määrää kummalle näytölle kokoruudun video aukeaa.

Monissa muissakin sovelluksissa on vastaavia asetuksia. Esim. Growlista on kiva säätää Display Options | Screen 0/1, että kummalle näytölle sen ilmoitukset ilmestyvät.

Itsellä on uudessa Mac Minissä (early 2009) Windows 7 RC 64-bit Boot Campillä asennettu. Ainoastaan äänikortin ja näytönohjaimen (nVidia) ajurit piti asentaa. Ainut vaan, etten ole jaksanut värkkäillä Boot Camp ajureita tähän käyttikseen. Ne kait eivät asennu suoraan?

Tero lehto: Tuo ”Pakota lopettamaan” lienee sama kuin ”Force Quit” tässä englankielisssä OS X:ssä. Yritin sitä käskeä Dockista klikkaamalla, mutta rantapallo vain jatkoi pyörimistään.

Itse olen huomannut että tuo ei aina lopeta ohjelmaa, vaan pitää ottaa omppu -valikosta –> Force quit –> valita ohjelma jonka haluaa lopettaa. Tämä toimii aina (tai ainakaan minulla ei ole ollut ongelmia tuon kanssa)

Kahden näytön käytöstä itsellä on kokemusta, töissä iMac + toinen näyttö. Toisessa näytössä pyörii kaikki ei niin tärkeä (windows, Skype, Spotify…) Toisessa taas kaikki muu. Eri näytöissä käytetyt ohjelmat tosin vaihtelevat tilanteen mukaan, hyvänä esimerkkinä etäyhteydet, jos esim asentaa jotain suurempaa ohjelmaa jonnekin koneeseen etänä eikä ole skriptattua asennusta olemassa niin on hyvä jättää ikkuna 2 näytölle auki, sitä voi silmäillä milloin asennus valmistuu tarvitsematta sen kummemmin siirtyä ohjelmasta toiseen.

Olen itse käyttänyt kahta näyttöä n. vuoden, enkä luopuisi yhdistelmästä enää. Näytöt ovat tällähetkellä 1920×1080 sekä 1680×1050 , mutta omiin tarpeisiin sopisi paremmin kaksi 1680×1050 resoista näyttöä, en jostain kumman syystä ole oppinut toimimaan tuossa suuremmalla näytöllä, muutenkin 24″ on ihan liikaa ja tykkään 20″:lla työskennellä.

Olen suunnitellut ottavani vielä yhden 20″ näytön ja työskenteleväni niillä kahdella pienemmällä ja jättäisin suuremman näytön viihdekäyttöön.

Taas yksi todiste siitä että DRM on syöpä joka tahtoo vain hankaloittaa laillista käyttöä. Toinen hyvä esimerkki on viimeperjantainen uutinen soneran vaihtamista kaapeli-tv korteista joiden salaus on niin uusi että ne vaativat hd cable ready boksin. Jos ei sellaista ole, et myöskään katso sen kautta ohjelmia. Maksava asiakas kiittää ja äänestää varmasti lompakollaan, jos on fiksu. Onko tässä hommassa enää mitään järkeä?

Studioita ja näitä piraatteja saadaan kiittää tästä DRM-härdellistä.
Tavallinen ihminen saa sitten kärsiä.

“En vain saanut kuvaa aina oikein 2. näyttöön kokoruututilassa niin, että OS X -työpöytä jatkaa normaalisti 1. näytössä.”

Mitä tarkoitat sillä että “työpöytä ei jatka normaalisti”? Auttoiko tuo Kennethin neuvo?