Toimittaja yrittää vaihtaa Maciin
Intelin suorittimiin perustuvat Applen koneet houkuttelevat uusia koti- ja yrityskäyttäjiä tutustumaan Maciin. Macin minin uudistuttua minäkin päätin selvittää, saisinko Macista helppokäyttöisen, hiljaisen ja vakaan kotikoneen. Miten vaikeaa on siirtyä Maciin, jos on melkein kaiken pc-käyttökokemuksen saanut Windowsista?
Tavallisena kuluttajana olisin kenties joutunut tekemään valinnan sokkona, mutta anmatin etuna sain lainata uuden Mac minin kotiin kokeiltavaksi ennen päätöksen tekemistä.
Taustaksi voisi mainita, että olen harkinnut Macia kotikoneeksi jo kesästä alkaen, koska olen kaivannut vaihtelua Windowsin raskaille tietoturvapaketeille. Mac minien uudistuksen viipyminen siirsi kokeilua.
En ole aiemmn juuri käyttänyt Maceja. Opiskelupaikassa niitä oli medialabrassa, mutta ne olivat vanhoja Mac OS 9 -koneita, joissa keskusmuisti oli jatkuvasti lopussa, ja koneet olivat muutenkin epävakaita.
Uudet Mac minit siis saapuivat, ja toin 2 GHz suorittimella ja 2 Gt muistilla varustellun perusmallin kotiin maanantaina. Mukana tulivat kaapelit ja näppäimistö. Hiirenä käytän vanhaa optista langallista usb-hiirtä Windows-koneesta. Liitin koneen mukana tulevalla dvi–mini-dvi -liittimellä 24-tuumaiseen lcd-näyttööni ja virrat päälle. Mac oli käytössä ja perusasetukset säädettynä alle puolessa tunnissa. Käyttöjärjestelmä tunnisti näyttöni, joskin 1920 x 1200 kuvapisteen näyttötilan jouduin vaihtamaan itse.
Ensialkuun Mac OS X ihastuttaa ja ihmetyttää. Käyttöliittymä on kaunis ja selkeä, mutta Windows-käyttäjänä teen asioita aivan väärin. Ikkunoiden minimointi, sovellusten sammuttaminen ja taustalla olevat sovellukset toimivat eri tavalla kuin Windowsissa. Näppäimistössäkin on eroja, eivätkä näppäimistön pikakomennot ole ihan samat. Ensin meinaa turhautua. Siirtyminen ei käy aivan 30 minuutissa.
Mac minin hiljaisuus on iloinen yllätys. Kun en käytä dvd-asemaa eli lähes aina, en kuule konetta lainkaan. Ison ulkoisen virtalähdemötikän sain lattialle piiloon.
Kone tunnisti heti myös kotini wlan-verkon, Mukavaa, että pöytäkoneessakin on oletuksena wlan. Verkossa Mac tunnisti D-Linkin nas-palvelimeni Windows-verkkojaon kera. Windows-verkkojako (smb) tuntuu toimivan ongelmitta Macin kanssa. Time Machine ei kuitenkaan tunnu suostuvan toimivan sen kanssa, joten varmuuskopiointiin joutunen etsimään toisen ohjelman.
Windowsissa Apple Itunes on hidas ja raskas ohjelma, mutta Macissa se pyörii nopeasti ja sulavasti. Nyt ymmärrän, miksi ohjelmaan koetaan viha-rakkaussuhdetta. Mp3-kokoelmani synkronoitui hetkessä verkossa kirjastoksi Maciin.
On paljon uusia asioita, jotka Windows-käyttäjä joutuu opettelemaan Macissa. Mac ei yritä matkia Windowsia, kuten minusta Linuxissa Gnome tuntui pyrkivän.
Sovellusten välillä vaihdellessa minulla esimerkiksi Pääte-sovellus (Terminal) (jota käytän etäyhteydessä irc-palvelimeen) välillä katoaa taustalle, ja joskus ei menekään. Näppäimistön pikakomennoisssa Windows-käyttäjä on tottunut Ctrl-näppäimeen, Macissa samat toiminnot tapahtuvat yleensä cmd-näppäinyhdistelmillä (Omppu-näppäin).
Yhä viikon käytön jälkeen ”hukkaan” asiakirjoja ja ohjelmia. Joskus löydän ne cmd-tab:lla, mutta en aina. Saatan nähdä ne Exposella, tai sitten en. Tai sitten klikkaan dockista, jossa ”lamppu” kertoo sovelluksen olevan ajossa. Tämän oppiminen vaatii totuttelua Windows-käyttäjältä. Katsoin Applen sivuilta videotutoriaalit, mutta vielä systeemi ei ole iskostunut selkäytimeen.
Paljon totuttelua vaatii sekin, että sovelluskohtaiset toiminnot näkyvät ruudun yläreunassa Finderissa avoimen ohjelman mukaan. Välillä joudun oikein tarkistamaan, mikä on nyt aktiivisena oleva sovellus. Sitten pitää hiirellä klikata fokus oikeaan ikkunaan. Toisaalta Windowsissa usein sekalaiset sovelluskohtaiset valikkosysteemit eivät ole riesana. Hiljalleen alkaa tuntua selkeältä sekin, että kaikki tärkeä löytyy yhdestä paikasta Dockissa.
Iloinen yllätys on ollut Ctrl-näppäimellä ja hiiren vieritysrullalla toimiva zoomaustoiminto, joka auttaa vähänkin huononäköistä, kuten minua, etenkin web-sivujen usein pienten krjasinkokojen kanssa. Macissa tämä toimii valtavasti paremmin kuin Windowsin Magnify- eli suurennuslasiominaisuus.
Mac on ollut pääasiassa vakaa, mitä odotinkin. Safari minulla tosin jostain syystä kaatuilee usein, etenkin Tvkaista.fi:n kanssa. Safari ei myöskään ole toiminut kaikkien sivujen kanssa ongelmitta. Esimerkiksi Tsekin EU 2009 -sivujen upotettu Windows Media -ikkuna ei näkynyt lainkaan. Se perustuikin tosin Windows Media -videoon.
Kotikone on minulla myös työkäytössä, joten pelkkä ircailu ja web-surffailu eivät riitä.
En tosin ole tällä viikolla tehnyt paljon kotona töitä, joten tämä puoli on vielä vähän auki.
Parit tekstit yritin kirjoittaa Openofficella, jonka Mac-versio ei vakuuttanut. Se tuntui puoliksi Windows-ohjelmalta ja kaatui monta kertaa. Hain tänään Applen sivuilta suomenkielisen Iwork-toimistopaketin kokeiluversion ja katson nyt, olisiko tästä työvälineeksi. Kuvankäsittelyohjelmia en ole ehtinyt vielä tutkia.
Työpaikan webmail toimii Safarilla, mutta Outlook Web Access on sillä aika hirveä.
Uskon jo nyt, että voisin tulla toimeen Macin kanssa. Kärsivällisyyttä tämä vielä vaatisi, mutta on oikeastaan ihan kivaa opetella vaihteeksi jotain uutta.
Saatan ajoittain tarvita Windows-sovelluksia, joten varmistin myös tämän puolen. Lykkäsin Mac miniin Windows 7 beta -levyn ja käynnistin Boot Campin.
Windows 7 beta asentui Macin rinnalle ongelmitta ja tuntuu toimivan sulavasti. Mac Minin mukana tulevalta Boot Camp -ajuripaketista piti tosin hakkeroida asennuspaketista yksi rivi pois, koska asennuspakettia ei vielä virallisesti tueta W7:lle. Ja voisihan Windows-sovelluksia tarvittaessa ajaa myös Vmwarella.

Mac mini on pieni ja nätti, mutta oheislaitteet kannattaa hankkia myös langattomina. Testilaitteessani langallinen hiiri lisää johtoja. Muistikortinlukijan (cf/mmc/sd) puuttuminen harmittaa hieman.
P.S. En uskalla vielä luvata, milloin blogimerkinnät aiheesta jatkuvat. Mac mini on nyt vapaa-ajan projektini, ja koneen hankin, jos siihen päädyn, omalla rahalla kotikäyttöön.








