Eikö Lex Nokian voi jo haudata?
Nythän koko Lex Nokiaksi ja urkintalaiksi kutsuttu lakimuutos voidaan haudata kaikessa hiljaisuudessa, kun Nokian arvovaltaisimmilta taholta on vakuutettu, ettei laki ole yhtiölle kovin tärkeä. Tai ei välttämättä hiljaisuudessa, haudalla voidaan pitää oikein kunnon pirskeet.
”Meillä ei ole tässä asiassa minkäänlaisia intohimoja. Olen erittäin hämmentynyt ja yllättynyt, että asia on noussut näin suhteettomalle merkitystasolle”, selvittää Nokian pääjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo yhtiön suhdetta lakimuutokseen haastattelussaan.
No hyvä niin. Kuka sitä lakia sitten kaipaa ja tarvitsee, jos asia ei Nokiallekaan tunnu olevan kovin tärkeä?
Varsin monella on ollut käsitys, että Nokia saattaisi karistaa Suomen pölyt jaloistaan, mikäli tätä yhtiölle tuiki tärkeäksi sanottua lakimuutosta ei runnota väkisin läpi. Samassa Talouselämän haastattelussa Kallasvuo kertoi olevansa tyrmistynyt väitteistä ja ettei Nokialla ole aikomusta lähteä Suomesta.
Haloo päättäjät, oletteko kuulolla? Nokia ei kaipaa urkintalakia eikä se hylkää meitä, vaikka laki jäisi säätämättä. Joko asia tuli tarpeeksi selväksi vai eikö Kallasvuon sanaan luoteta?
Oli Nokialla sitten lusikkansa lakisopassa eli ei, virkamiesten ja hallituksen parissa on toimittu aivan kuin näin olisi ollut. Jo tämä on hyvin huolestuttavaa ja nakertaa demokratian peruskiveä.
Lex Nokian vastustajia on syytetty väärien tietojen levittämisestä, mutta vastustajien joukossa on monenlaisia asiantuntijoita valtakunnan korkeimmista oikeusoppineista lähtien. Puolustavia puheenvuoroja on kuultu etupäässä poliitikoilta, joiden asiantuntemuksesta ei kannata ryhtyä ylistyslauluja laatimaan.
On hyvin ymmärrettävää, että voidaan kirkkain silmin väittää, ettei lakimuutos tuo mitään muutosta nykytilanteeseen – korkeintaan selkeyttää sitä – jos nykytilanteen tuntemus on Suvi Lindénin tasolla. Hänen lausuntonsa työnantajien oikeudesta riisua työntekijänsä on ollut tähänastisen keskustelun pohjanoteeraus.
Liikenneministeri yritti jälkikäteen perua puheitaan, mutta voisinpa lyödä vetoa, että perumishalu syntyi vasta haastattelun jälkeen, kun joku selvitti hänelle asian oikean laidan. Yksi selitys kuului, että ministeri yritti olla ”huumoripitoinen”.
Tässäpä taas uutta tietoa Lindénille: ihminen voi olla huumorintajuinen, ei huumoripitoinen. Ministeriltäkin toivoisi enemmän tajua kuin pitoa, etenkään huonoihin lakialoitteisiin tarrautumista.









