Kun itse luin ensimmäiset viestit mitä Kimmo Bergius oli kirjoittanut, heräsi ensimmäiseksi epäillys “Onko tämä oikeasti kyseinen henkilö vai esiintyykö joku hänen nimellään”.

Vasta useamman viestin luettuani, pystyin tekemään johtopäätöksen olettamaan että kyseinen kirjoittaja on oikeasti Kimmo Bergius.

Seurasin kyseistä viestiketjua ja totesin että jollain tavalla tietty kunnioitus oli kyseistä herraa kohtaan, mikä taitaa johtua vain tunnetusta korkea-arvoisasta asemasta Suomessakin. Muutamat tietenkin “kävivät kimppuun” tyypilliseen tapaan mutta onko se pahasta jos kritiikki kohdistuu itse asiaan, ei mielipiteen/asian sanojaan?

Kirosanojen käyttöä en ole ymmärtänyt. Mielestäni se kertoo jo hyvinkin paljon persoonasta jos ei kieltä osaa julkisella foorumilla pitää siistinä kirosanoista.

Ystäväni kanssa kiistelemme silloin tällöin hyvinkin ahkerasti MSN pikaviestimen välityksellä ja ne ovat todellakin hyvinkin kiivasluonteisia. Mutta asiat selviää myöhemmin lopulta ja oikeastaan ne voivat olla juuri meille kahdelle tarpeellisia jotta saamme päästää tietyt paineet pois jotta niitä ei muita kohtaan laita, kun tiedämme että toinen ei niistä sillä tavalla oikeastaan loukkaannu.

Itse olen huomannut että nimimerkin käyttö ei ole mikään syy huonoon käyttäytymiseen nettifoorumilla. Huonoa käyttäytymistä ja nimittelyä näkee juurikin omilla nimillään kirjoittaviltakin paljon.

Se perimmäinen syy kaikkiin kiistoihin löytyy meistä jokaisesta itsestään. Äärettömän moni näkee asiat mustavalkoisena vaikka jatkuvasti toistaisivatkin että tasapuolisesti kaikkia mollaavat jotka sen ansaitsevat. Sitä on hyvin hankalaa havaita miten itse sitä käyttäytyykään eikä sitä haluta myöntää.

Oma mielipide on kuin rakkaus, se sokaisee ja hävittää kaiken muun tiedon ns. vääränä tai valheena. Sitä sitten helposti leimaa jatkuvasti muut valehtelijoiksi tai vastaaviksi, vaikka itse juuri kantaisikin leimansa soihtua “kunnialla”.

Eräs vanhempi herra sanoi kerran tälläisestä jatkuvasta mielipiteiden kinastelusta, mikä koski KDE ja GNOME työpöytäympäristöjä, Linux käyttöjärjestelmän jakeluja tai eri käyttöjärjestelmiä kuten Linuxia, OpenBSD:tä, FreeBSD:tä jne.

Kyse on ylpeydestä. Ihmiset väittelevät (taistelevat) asioiden puolesta joilla on heille merkitystä. Kehittäjille ohjelmistolla on suurempi merkitys kuin käyttäjillä koska he ovat siitä vastuussa. Sama asia kuin kenen lapsi on paras naapurustossa ja kenen isä on paras lasten keskuudessa.

Ne jotka eniten huutelevat muista asioista huonompina, ovat niitä jotka välittävät eniten omasta käyttämästään asiasta. Meidän täytyisi pystyä muuttamaan nämä negatiiviset julistukset positiivisiksi.

Esim jos uskoo että Ubuntu on parempi kuin Windows, mutta Windows saa enemmän huomiota mediassa, negatiivinen asenne on valittaa ja huudella Windowsista. Positiivinen asenne olisi tehdä jotain mikä saa Ubuntun suositummaksi kuin Windowsin, ilman Windowsin haukkumista. Tämän voi tehdä tekemällä videoita Youtubeen, kirjoittamalla kirjeitä lehden toimittajille, kommentoida blogeissa jne jne.

Meillä ei taida olla varaa etäännyttää niitä jotka ovat vastuussa trollaamisesta ja väärän informaation levittämisestä, koska ne ovat ihmisiä joilla on kaikkein eniten henkilökohtaisia tunteita kannattamiaan asioita kohtaan.

Todella hienostunut tapa olla “positiivinen” on lähestyä niitä henkilöitä kohtaan jotka haukkuvat muita asioita ja pyytää lopettamaan. Useimmiten juuri he ovat niitä jotka tuovat esille trollit ja FUD:n tarkoituksen muissa käyttäjissä.

Tälläistä jatkuvaa kinastelua näkee milloin missäkin, solvataan Linuxia, Windows 7:n, Windows Vistaa… väittelyä kaupallisesta ja ilmaisesta Linuxista ja eri työpöytäympäristöjen paremmuudesta jne jne.

Kuten käytöstapojen neuvo kuuluu: “Jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa toisesta, älä sano mitään”.

Tämä on toivottavasti jokaiselle korvan taakse laitettava neuvo joka pitäisi aina muistaa jokaista viestiä kirjoittettaessa.
Nykyisin ne jotka eivät osaa pitää kieltään kurissa V**** ja P**** sanojen kanssa, sietäisivät saada vanhan kunnon mäntysuovalla tehdyn suupesun. Kuulemma ei todellakaan maistu hyvälle ja sen jälkeen pysyy kielikurissa oli se sitten virtuaalisesti tai oikeasti sanottuna.

Täysin mustavalkoinen tapa on se että haukutaan jostain “syystä” jotakin asiaa. Aivan kuin siihen olisi oikeasti syy.
Aina jatkuvat taistelut “Windows vs Mac vs Linux” käyttäjien kesken ovat väsyttäviä.
Jos jostakin tulee se pahuus, se tulee sisältäpäin. Yhdessä rintamassa seisominen tuo voiton.

Eikä se että kilpailijaa kannustaa ja hurraa ole mikään heikkous, se on vahvuus. Ei kannata vastustajasta sanoa pahaa asiaa vaan kehua ja mainita niistä hyvistä asioista muille.

Ja kaikki keskustelut (joillekin keskustelu on sama kuin väitteleminen) pitäisi tehdä todistellusti eikä vain mielipiteisiin perustaen. Jos puhutaan tieteestä, niin vain tieteelliset asiat merkitsevät eikä mitkään muut.
Jos puhutaan tietokoneista niin ei puhuta autoista.
Vertauksien käyttö on sallittua ja keskustelussa käsitellä laajemmin koko aihetta, ilman että viedään keskustelua ulos. Olkinukkejen rakentelua täytyy vältellä vertauksia tehdessä ja muutenkin vertauksien pitäisi kuulua aiheeseen eikä niillä rakentaa sitten aasin siltaa johonkin toiseen asiaan kuten Microsoftin Windows 7 käyttöliittymäparannukset > Ubuntun loistokkuus netbook koneissa.

Ja kun jokaista ketjua katsoo, kannattaa harkita kahdesti että laittaako “lusikkansa soppaan”. Onko mitään sellaista sanottavaa jota ei olisi jo sanottu kyseisten keskustelijoiden kesken.

En itse ole nähnyt useampaakaan henkilöä sanoneen “Hyvä Microsoft mitä parannuksia saitte Windows Vistaan aikaiseksi, tehkää Windows 7:sta vieläkin parempi niin haittaohjelmat häviävät kokonaan” melkein missään. Sen sijaan löytyy ne perinteelliset negatiiviset kommentit “Ah, Windows 7 floppaa kuten Vistakin ” tai “Vista on täysin surkee, XP tai Ubuntu on paljon parempia”.

Itse olen tyytyväinen Vistaan, tämä voi tulla eräälle ystävällekkin “yllätyksenä”, tämäkin kun on kirjoitettu Vistaa käytettäessä.
Vaikka ns. henkeen ja vereen olen avoimen lähdekoodin puolella niin tätä toivoin. Samaa toivon Windows 7:sta vaikka aina on se pelko että oikeasti odotukset olivat liian korkealla.

Jos haluaa tietää hyvät ja huonot puolet jostain, täytyy ne itse kokea ja koko ajan suhteuttaa niitä kokemuksia muiden kokemuksiin ja yrittää pitää mieli avoimena ja tieto siitä, että itse on aina se joka on ensimmäisenä erehtynyt ja väärässä.

Eihän se ole pahasta olla väärässä ja erehtynyt koska silloin on oppinut jotain uutta ja täten on askeleen jälleen edempänä totuudessa.

“Dont take authority as truth, but truth as authority” ja “Jokaisella on oikeus mielipiteenseensä” (vai miten menikään, anteeksi englannnin- ja suomenkielen taito ).

(Tämäkin kirjoitus on pelkkää “ajatusvirtaa” joten yrittäkää ymmärtää sanomaa )

Tietokone.fi:n foorumin ongelma on se, että valitettavasti se on täynnä “asiantuntijoita”, joiden tietotaito ei ole lähellekään mielipiteiden voimakkuuden tasolla. Tämä on kyllä pitäny selkeästi loitolla ne ihmiset, joilla olisi oikeasti jotain jaettavaa.

Mutta tuosta oikealla nimellä esiintymisestä olen eri mieltä. Audiclubin keskustelu toimi aikanaan sähköpostilistana ja kun foorumiin siirryttiin, todettiin että jokaisen pitää rekisteröityä omalla nimellään ja paikkakunnallaan. Tämä on helpottanut huomattavasti foorumin moderointia. Ns. suomi24.fi ilmiö ei ole päässy pesiytymään kuten monille muille autoaiheisille foorumeille.

Toki voimakasta moderointiakin tarvitaan, sillä paikalle kun eksyy yksikin “huutaja”, alkaa metsä välittömästi vastaamaan. Yllättäen tiukka moderointilinja ja tunnusten poistaminen on saanut erittäin positiivisen vastaanoton käyttäjien keskuudessa. Ehkä teidänkin kannattaisi harkita jankuttajille huomauttamista ja riidanhaastajien jäähylle laittamista?

Miikka Salonen: “Toki voimakasta moderointiakin tarvitaan, sillä paikalle kun eksyy yksikin ”huutaja”, alkaa metsä välittömästi vastaamaan. Yllättäen tiukka moderointilinja ja tunnusten poistaminen on saanut erittäin positiivisen vastaanoton käyttäjien keskuudessa. Ehkä teidänkin kannattaisi harkita jankuttajille huomauttamista ja riidanhaastajien jäähylle laittamista?”

Tero Lehto moderoi TK:n “Ehdotus Foorumille” ketjua aika kovakätisesti sen tarpeellisuuden vuoksi ja kyseinen asia sai kyllä useamman henkilön hiljaiseksi siinä vaiheessa.

Itse ehdottaisin TK toimittajille, jollei heillä ole aikaa olla “lapsenvahtina” niin jakaisivat päivystysvuorot. Jos toimittajia on esim 7 niin jokaiselle 1h päivässä moderointia. Tätä tarvitsisi tehdä vain pari viikkoa ja uskaltaisin ehkä jopa lyödä vetoa että jos henkilöitä varoitettaisiin ja sen jälkeen heidän viestejä poistettaisiin ja peräti tunnuksia TK:sta (onko se edes mahdollista kun osa on lehden tilaajatunnuksia?) pahimmilta käyttäjiltä, niin saataisiin kuri aikaiseksi kerralla.

Ja nyt kun muistelen näitä aikaisempia tapauksia anonyymi vs vaaditaan nimi -foorumeita niin ongelmia ei ole useimmillakaan foorumeilla ja postituslistoilla vaikka nimeä ei vaadita. Ongelma on kun “metsä vastaa kun sinne huudetaan”.

win4ever:

En usko, että Bergius edustaa foorumissa virallisesti Microsoftia. Isoissa firmoissa se ei vain ole yleensä sallittua. Hän näyttää kommentoineen ainakin Windows 7 -keskustelua:

http://www.tietokone.fi/foorumi/keskustelu.asp?threadid=71532&show=all&list=all&backurl=haku&hakusana=Bergius#119420

Tuo threadi oli foorumin fiksuin.. hmm.. ikuisuuksiin.

“Toistaiseksi Bergius näyttää saaneen asiallisen vastaanoton. Myös ”vihollisleiri” arvostaa, että joku uskaltaa edustaa yritystään ja sen tuotteita. Eikä tarvitse olla samaa mieltä asioista.”

Kimmon kanssa onnistui keskustelemaan asiallisesti. Ei mitään älytöntä riidan haastamista ja hölynpölyn puhumista Windowseista tai Linuxeista. Ja keskustelee vielä omalla nimellä. Ihan eri tason keskustelua kuin se, että löytyy niitä jotka trollaa ja jankkaa jotain puutaheinää nimimerkin takaa, tai vaihtoehtoisesti yrittää päteä mutta pysyvät nimimerkin suojissa. Syynä varmaan se, että jos menee möläyttämään jotain mistä osaamattomuus paljastuu ja sitä ei viitsi omalla nimellä tehdä.

Itse taas en koe olevani vihollisleirissä. Windowseja käyttänyt 90-luvun alkuhämäristä saakka ja seuraava softa mitä kirjoitan tulee pyörimään nyt ainakin ensialkuun Windows Serverillä. Mutta sehän ei tietenkään sano sitä etteikö minulla olisi vahvoja mielipiteitä Windowsien I/O:sta. Mutta niin on myös Ubuntun PulseAudiosta.

Olen samaa mieltä siitä että nettikeskustelujen rakenne ja dynamiikka ovat kovin kummallisia verrattuna normaaliin keskusteluun. Emmehän me ala haukkumaan keskustelukumppaniamma samalla tavalla tai mene samoihin äärimmäisyyksiin kuin usein foorumeilla näkee. Kohteliaisuus meissä estää tämän.

En kuitenkaan heti allekirjoittaisi että syitä on vain yksi, etenkään usein mainittu anonymiteetti. Totta on että sen käyttöä yliviljellään ja siitä on tullut joillekin tabu, mutta kyllä sille paikkansakin on. Harvoin kuitenkaan otetaan esille kommunikaation erilaisuutta kasvokkain tai puhelimessa verrattuna tekstimuotoon. Kirjoitettu viestintä on köyhää viestintää, hyvin köyhää ilman kehonkieltä ja äänenpainoja ynnä muita nyansseja. Esimerkiksi sarkasmi ja huvittaviksi mielletyt huomautuksen eivät useinkaan toimi, koska kirjoittajan mielessä ne kuulostavat aivan toiselta kuin vastaanottajan päässä. Yksistään sarkasmikielto voisi vähentää foorumisodat puoleen, mutta tämäkin hupaisa sarkastinen kommentti jäisi silloin sanataiteesta ja ilmaisunvapaudesta pois (sananvapaus ja ilmaisunvapaus eivät tosin mielestäni mene aivan käsikädessä, mutta tämä olkoon toiselle ajalle).

Toinen mitä olen huomioinut keskustelukulttuurista netissä on, miten helposti provosoidumme. Kyse ei minusta ole pelkästään yksilökohtaisesta luontaisesta herkkänahkaisuudesta vaan alentuneesta valmiudesta ottaa kommentit itseemme kun olemme monitorin toisella puolella “kasvottomasta vastustajastamme”. Olenko väärässä, vai onko yksi tasokkaana pysyvän nettikeskustelun peruspilareista yhteisön vakaa yritys olla ottamatta kommentteja pahimmassa mahdollisessa merkityksessä?

“On kummaa, ettei edes kännyköistä tai tietokoneista voi keskustella nimellään. Tämä ei ole sinänsä vaarallista, mutta kertoo osaltaan keskustelutaitojen puutteesta.”

Internetiin kirjoittaminen omalla nimellään on suuri riski, eikä se ole verrattavissa omalla naamalla esitettyihin kommentteihin esimerkiksi lounaspöydässä. Kun lähetä-painiketta on kerran painettu, ei voi ikinä varmistua siitä, mihin tietokantaan kommentti päätyy, ja kuka sinne pääsee hakuja tekemään. Vuosia vanha lasunto saatta tulla esiin vaikkapa työhaastattelussa. Sanojensa taka on siis voitava seistä lopun elämäänsä.

“Olen samaa mieltä siitä että nettikeskustelujen rakenne ja dynamiikka ovat kovin kummallisia verrattuna normaaliin keskusteluun. Emmehän me ala haukkumaan keskustelukumppaniamma samalla tavalla tai mene samoihin äärimmäisyyksiin kuin usein foorumeilla näkee.”

Aivan. Ei mene edes IRC:ssä. Itse kuitenkin uskon, että anonyymikeskustelijat tuottaa ongelmia koska _kukaan_ ei ala jauhamaan hölynpölyä omalla nimellään ja tee itsestään naurunalaista.

Itse kyllä voin räjähtää sitten kun tarpeeksi provotaan tai minua kohti hyökätään, tai jos keskustelualueilla häiriköidään jotain jankkaamalla ja trollaamalla ja floodataan jotain sontaa ketju täyteen. Väittelyä vastaan minulla ei ole mitään mutta siinä vastataan esitettyihin kysymyksiin tai sitten pidetään turpa kiinni ja vetäydytään pois. Häiriköt sitten floodaa sontaa ketjun täyteen eikä vastaa millään tavalla vastaväitteisiin. Omalla nimellä keskustelu kyllä vähentää taatusti tuollaista häiriköintiä.

Keksin muuten tänään tarpeen ominaisuudelle poistaa oman viestin.

“Sanojensa taka on siis voitava seistä lopun elämäänsä.”

Mä otan sanani takaisin, jos osoitetaan olevan väärässä. Jos taas vastaväitteet on hataralla pohjalla niin sitten se on niin että hittoako siinä jankkaat jos ei paremmin pysty perustelemaan.

Omat väitteet pitäisi pystyä aina perustelemaan. Kuitenkin kun maailma vaan toimii niin, että ei ole absoluuttista Totuutta ihan joka asiassa, molemmat mielipiteet voi olla oikeita ja maailma myös muuttuu kokoajan, eikä ole olemassa mitään ylituomaria/keisaria/paavia/oraakkelia tai muuta auktoriteettia joka on aina erehtymätön niin omien sanojen ottamisessa takaisin ja väärässä olemisen myöntämisessä ei ole mitään huonoa.

Jos väitetään sellaisen absoluuttinen ylituomarioraakkelin olevan olemassa eikä perustella omia väitteitä niin siinä tapauksessa se oraakkeli olen vaikka MINÄ ettei tarvi jankata.

“Minä ainakin annan jokaiseen nettisaitin rekisteröintiin väärennetyt osoitetiedot ja sähköpostiosoitteeksi roskapostilaatikon.”

Onkohan nyt ihan fiksua julkisesti kehua syyllistyvänsä rikokseen? Kyllä minä ymmärrän mitä haetaan, mutta ei mielestäni ole kovin edustavaa kertoa, miten harrastaa henkilötietojen väärentämistä netissä.

Toki itsekin käytän eri sähköpostiosoitetta rekisteröinnissä ja ns. hyödyllisemmässä toiminnassa, filtteröinnin helpottamiseksi. Toisaalta, luen myös yksityisyyssuojan kriteerit, kotimaisissa palveluissa rekisteriselosteen ja vilkaisen vähän ympärilleni ensin. Operaatioon tuhlaan jopa minuutin kallista aikaani ennen rekisteröintiä.

Vastuu on toki myös palveluiden ylläpitäjillä. Suomessa laki määrää tarkkaan, mitä saa kysyä ja mitä tiedolla saa tehdä. Kaikki eivät täällä sitä noudata ja maailmalla lait eivät ole aina näin hyväksi. Silloin ylläpitäjän on itse haluttava tarjota tietoa.

Tätä pientä kömmähdystä lukuunottamatta hyvä artikkeli ja tärkeä muistutus aiheesta.

Kyllä minusta nykypäivänä kun saa lukea tietokanta/identiteettivarkauksista tai siitä mihin huolimaton tiedonhallinta johtaa, on aivan aiheellista se että käyttää ns. alias tietoja. Vastuullinen nettisurffailu edellyttää että käyttää lempinimeä, lempiosoitetta ja lempisähköpostia. Oleellista on että jos joku tarvitsee oikeita tietoja niin he voivat sitten niitä jotenkin kysyä. Tämä “jotenkin” voi esim olla ISP:ltä oikeuden kautta pyyntö selvittää kuka tämä alias on.

Ehdotan tutkimaan esm Windows Cardspace identiteetifederaatiomallia joka tukee ylläolevaa ajattelua. Käyttäjää ei siis pakoteta antamaan kaikkia tietojaan joka palveluun vaan käyttäjällä on kontrolli siitä mitä tietoa palveluihin päätyy. Tästä huolimatta käyttäjä on kuitenkin vahvasti tunnistettavissa koska tunnistautuminen random-foorumeille ja pankkiin voi tapahtua saman identiteettitarjoajan kautta joka voi taas perustaa tietonsa esm poliisilta saatuun tunnisteeseen.

Ts. Palveluntarjoajat voivat olla varmoja että kyseessä on oikea henkilö vaikka eivät saakaan muuta tietoja kuin nimen “anonymous coward” (ac) koska osa prosessia on sidottu viranomaiselta saatuun tunnisteeseen. Tuo osa ei tietenkään päädy random-forumille joka saa ainoastaan tiedon että “ac” on oikea henkilö eikä joku uusi spam accountti.

“Ehdotan tutkimaan esm Windows Cardspace identiteetifederaatiomallia joka tukee ylläolevaa ajattelua. Käyttäjää ei siis pakoteta antamaan kaikkia tietojaan joka palveluun vaan käyttäjällä on kontrolli siitä mitä tietoa palveluihin päätyy.”

OpenID mahdollistaa myöskin rajoitetun informaation jakamisen itsestään ja on vahvasti nousussa kirjautumismetodina. Jokaiselle saitille ei siis tarvita uutta tunnusta, salasanaa ja sähköpostia vaan tunnistautuminen tapahtuu OpenID-palveluntarjoajan sivuille (lukuisia, esim. Google, MS, Yahoo).

En tunne Windows Cardspacea, mutta tekstisi perusteella erona on lähinnä se mihin käyttäjän identiteetti sidotaan. OpenID:ssä se sidotaan johonkin verkko-osoiteeseen, esim. kotisivuihin tai blogiin kun CS:ssä tekstisi perusteella se on sidottu viranomaistunnisteeseen.

Kyuu:

Onkohan nyt ihan fiksua julkisesti kehua syyllistyvänsä rikokseen?

Ei toisella nimellä esiintyminen ole rikollista ja vaikka niin oudolta ajatukselta kuin se nykypäivänä kuulostaakin, niin ei ihmisillä velvollisuutta esiintyä omalla nimellään muuten kuin viranomaisille.

Laitonta tuo väärällä nimellä esiintymien olisi silloin jos erehdyttämällä aiheutetaan vahinkoa tai haetaan taloudellista hyötyä, jolloin kyseessä on petos.

Minä teen ainakin ihan saman tempun jokaiselle foorumille kuin artikkelin kirjoittajakin eli lähinnä se vähemmän käytetty roskaosoite sinne rekisteröintiin ja muut kentät tyhjiksi tai katkoviiva jos jotain muuta vaaditaan kuin tunnus & salasana. Harvemmin täytän edes muita kenttiä kuin käyttäjätunnuksen ja salasanan vaikka ei vaadittaisikaan. En vain näe syytä täyttää loppuja ja tosiaankin sitä on aihetta vähän katsoa mitä tietoja itsestään jakaa missäkin tilanteessa sekä paikassa. Toki lisätiedolla voi saada uskottavuutta mutta sitäpä en tavoittele, ainakaan tarkoituksenhakuisesti. En näe tässä toimintatavassa mitään ongelmaa. Kyllä siellä on edelleen se tärkein eli IP-osoite tallessa jonka kautta voidaan jäljittää jos nähdään tarvetta. Minun tapauksessani näin ei varmastikaan ole.

Mitä yleensäkin joku satunnainen foorumi jossain jenkkilässä tekisi kotiosoitteellani tai puhelinnumerolla? Mainoksia näillä ainakin voisi kohdentaa mutta en minä niitä näe muutenkaan enkä tosiaan tahdo yhteydenottoja myöskään miltään kauppiailta edes kotimaisten foorumien kautta.

Nimimerkki tuo enemmän vapautta ja ne ketkä omalla nimellään kirjoittavat, todennäköisesti tahtovat olla uskottavia, edustavat jotain firmaa tai muuten vain tahtovat olla oma itsensä myös netissä niinkuin maanpinnallakin.

Olette oikeassa – väärien tietojen antaminen voi olla vain sopimusrike. Kun puhe oli kuitenkin osoitetiedoista yms, jäi käsitys että kyseessä oli vaikkapa rahaan liittyviä palveluja, jolloin kyseessä on rikosnimikkeenä petos.

Toki, foorumia on syyttäminen jos kysyvät tietoja mitä ei tarvita. Suomessahan tällaisia tietoja ei edes saa kysyä, sillä henkilötietolain mukaan kysyä saa vain sellaisia tietoja, joita perustellusti tarvitaan.

Itse en ole löytänyt 15 vuoden netinkäytön aikana tarvetta valehdella oikeaa nimeäni tai osoitettani minnekään. Toki nimimerkkejä käytän usein ja kuten todettua, eri sähköpostilaatikkoa. Moni palvelu on tosin jäänyt käyttämättä, koska mielestäni niissä vaaditaan tietoja joita palvelun käyttö ei tarvi. Joskus tosin kohtelias palaute on korjannut asiaa.

Näyttäkäämme Suomessa mallia ylläpidon osalta. Ja käyttäjän näkökulmasta parhain taito on oppia sanomaan ei.

Kyuu Eturautti ymmärsi väärin. En anna vääriä tietoja tarkoituksella, vaan koska värin web-lomakedementiasta.

Tämä harvinainen oireyhtymä iskee, kun kuluttajan on mainosspämmiä varten annettava henkilötietojaan sinne sun tänne.

Vaikka kyse olisi rahaan liittyvistä palveluista kyse ei ole petoksesta, jos kyse ei ole vahingosta tai taloudellista hyödystä.

Jos esimerkiksi ostan gigantista vaikkapa hiiren käteisellä ja annan sinne tietoihin väärän nimen ja osoitteen niin se on vaan ihan hiton outoa, mutta ei petos.

Mut Jos ostan laskulla väärällä nimellä ja osoitteella tarkoituksenani, että en maksa sitä ikinä niin se on petos.

Se et onko se petos jos tilaa väärällä nimellä kamaa, mutta maksaa sen kiltisti onkin sit jo aivotnyrjäyttävä tapaus. En tiedä vastausta ja jotenkin mulla on fiilis ettei siihen ole mitään yhtä oikeaa sellaista.

Luulenpa minunkin ilmaisseen pointtini huonosti – kaiken ytimessä on se, kannattaako näin arvostetun median virallisessa blogissa kehua epärehellisyyttä hyväksi toimintatavaksi. Vaikka lakeja ei olisi, väärän tiedon antaminen on vähintäänkin huono tapa. Parempi jättää sitten tiedot antamatta.

Itse en ole halua keskustella täällä omalla nimellä, vaan mieluummin nimimerkillä, koska haluan keskustella asioista, enkä eksyä henkilökohtaisuuksiin.
Olen täällä keskusteluissa johdonmukaisesti omissa kommenteissani käyttänyt toisten nimimerkkejä viitteenä vain kohdistaakseni vastaukseni johonkin heidän esittämäänsä mielipiteeseen tai väittämään.
Enkä ole kertaakaan sanonut – eikä ole tullut edes mieleenkään – mitään henkilökohtaista kenestäkään, ainoastaan on ottanut todella päähän ne perustelemattomat mielipiteet, mitä jotkut ovat heittäneet.

Tässäkin kerskustelussa luin yllä miten eräs perää että mielipiteitä on perusteltava ja muuta … mutta huvittaa kun on nähnyt toistuvasti täällä miten hän itse heittää koko ajan mielipiteitä tyyliin “V*** on p***a”, “V**ssa ei toimi mikään”, “M****t ja W***s on tuhoon tuomittu” eikä perustele noita maailmoja hengettömäksi syleileviä heittojaan juuri koskaan … tai kertoo sitten yhden tai parin jotain teknistä yksityiskohtaa.

Olen itse ainakin puhunut sekä Win- että Lnx-maailman hyvistä ja huonoista asioista. Ja oikeastaan kokenut lähinnä huvittavana sen miten tiettyjen vaiettujen asioitten esilletuonti on kokenut varsin railakasta, joskaan ei nyt ihan “hyvä että toit esiin” -vastaanottoa … ja ajautunut henkilökohtaisuuksien tasolle vajonneeseen, esilletuomia asioita ja sanomisiani vääristeleviin kommentointiin.

Edellä keskustelussa on kyllä mainio ohjenuora se että jos jotain itse vihaa, niin kannattaa pysyä siitä erossa myös mielipiteissään. Ja kun jotain itse kannattaa, kannattaa tuoda sen asioita esille, mutta ihan omissa keskusteluissaan eikä ripustaa niitä jokaiseen omasta mielestään viholliseksi luokittelemaansa asiaan.

Ja kun näin on itse aika mukavasti molempien leirien lumoissa ja ne elävät mukavan hyödyllisesti molemmat sulassa sovussa, niin mikäpä tässä on ollessa. Näkee molempien hyviä ja molempien huonoja puolia – kukaanhan ei ole täydellinen. Uskoisin kaikkien kuitenkin oppivan virheistään ja parantavan asioita pitkässä juoksussa.

Vaikka tämä näyttäää menevän jupas-eipäkseksi, ja vaikka itsekin usein käytän myös täällä nimimerkkiä: kannatan omalla nimellä kirjoittamista. Hyvätkin vapaat foorumit ovat alkaneet rapistua, eikä kunnon keskusteluja enää juuri synny.

Netin alkuaikoina kysymys oli pelkästään siitä, että uutta mediaa ei osattu käyttää, ja vastaukset kirjoitettiin pikaistuksissa. Nyt tuohon ovat tulleet lisäksi provot, trollit, järjestelmälliset keskustelun sotkijat ja selkeät mielenterveystapaukset. Sfnet on parhaillaan rapistumassa näiden vuoksi käsiin, ja hiljaisemmat ryhmät ovat kuolleet tai kuolemassa, koska signaali-kohinasuhde on tietoisen häirinnän vuoksi liian alhainen. Shakkiryhmä taisi kuolla keväällä, Mac-ryhmä on kiikun kaakun.

Hei Tero,

Jos joku haluaa antaa tietonsa phishing -hyötykäyttöön, käyttäköön esim. Facebookia. Mutta muutoin ei ole mitään järkeä tai hyötyä jaella netissä itsestään ylimääräistä tietoa, esim. juuri kännyköistä keskustellessa.

Anonymiteetti on nykyään elämän perusehto, esim. itse käytän jatkuvasti Relakks -vpn yhteyttä, nettiluottokorttia ja kymmeniä sähköposteja. Herätkää pahvit, tämä on Internet, ei mikään intranet! Turha valittaa jälkeenpäin, jos joku venäläinen on vienyt luottokorttitietonne, työnantaja antanut fudut leffamakunne takia tai sähköpostinne täyttyy spammistä.

Pistäkää palomuurinne takaisin ylös. Kadutte muuten 10v päästä.

Tehdään kysymys samasta aiheesta, eri aihealueelta.

Keskusteluissa moni sanoo anonymiteetin (aliaksen tai nimimerkin) käyttäminen luo ongelmia.

Miten on taiteilijanimen käyttäminen? Tekeekö taitelija huonompaa tai parempaa taidetta käyttämällä taiteilijanimeä ja olla kertomatta sitä mikä on oikeasti taiteilija?

Tekeekö radiokeskusteluista huonompia se että soittaja kertoo vain etunimen? Radiokeskusteluja kuuntelevana tiedän että sieltä tulee molemmilta aivan yhtä suoraa puhetta, ei ole väliä onko vain etunimi tai kokonimi ja paikkakunta kerrottu.

Tiedän kyllä muutamia henkilöitä jotka ovat esimerkiksi pelanneet peliä jollain toisella nimimerkillä kuin vakituisella, mutta heti kun peleissä alkaakin sujumaan hyvin, vaihdetaan nimimerkki siihen vakituiseen omaan.

Miten vakavasti voidaan ottaa henkilö joka käyttää nimimerkkiä jollain toisella foorumilla missä sitten soditaan ja intetään vastaan mukamas puolueettomana, mutta sitten käytetään oikeaa nimeä toisella foorumilla mutta puhutaan aivan samalla tavalla inttämällä ja väittelemällä mukamas puolueettomana?

Häirikkö on häirikkö myös omalla nimellään. Jo pelkkä ero siinä että viestin sanoo nettipäätteen välityksellä tai kasvotusten on niin suuri että helposti tulee käytettyä kovemman luokan tekstiä toista kohtaan, juuri kuten täällä mainittu, elekielten puuttuessa. Kun 90% kommunikoinnista on eleillä ja äänen painolla. Ja vain 10% kommunikoinnista itse sanoilla mitä käytetään, muuttuu juuri netissä keskustelun laatu hyvin marginaaliseksi verrattuna keskustelun viestien määrään.

Kirjoittamisen etuja on esim kyky kirjoittaa koko haluamansa asia kerralla toisen luettavaksi, ilman että toinen keskeyttää ja sanoma jää välistä. Ne jotka vaativat lyhyitä ja ytimekkäitä viestejä pyrkivät ehkä enemmänkin väittelemään kuin kuuntelemaan että mitä toisella on sanottavaa. Suurta tietomäärää kun ei voida pakata lyhyeksi ilman että informaation määrä putoaa.

Vaikka tietotekniikassa tekstitiedosto voidaan pakata vaikka murto-osaan siitä tilasta mitä se veisi pakkaamattomana, sitä tekstiä ei kannata alkaa lyhentelemään liikaa kun siitä lähtee tärkeät informaatiot pois, toisen näkemys ja toisen johtopäätökset. Kun toinen keskeyttää toisen puheenvuoron kysyäkseen jotain, hän on malttamaton. Tämän vuoksi keskustelun/esityksen jälkeen vasta kuuluu kysyä kysymykset eikä kesken puheenvuoron tai esityksen.

Kun kasvottain keskustelussa annamme paljon enemmän puheaikaa, puolesta minuutista minuutteihin jos ei peräti kymmeniin minuutteihin. Pitäisi internetissä se sanoma olla selvä jo muutamassa sekunnissa.

TK/MBNet ja Tiede-lehti uutisoi aikoinaan myös eräästä tutkimuksesta missä todettiin että internet yhteyksien nopeutuminen on tehnyt ihmisistä kärsimättömiä. Toisia tutkimuksia missä internet-sivujen laatu tehtiin murto-osassa sekunnista kun se nähtiin mikä oli tutkijoillekkin täysin absurdi tulos.

Aina voimme miettiä onko syypää itse internet, se nopeus mihin totumme. Emme enää jaksa odottaa 30s että sivun tulostus käynnistetään mutta vaadimme että se alkaa 5 sekunnissa. Tämä siitä huolimatta että tulostin on 50m päässä käytävällä minne kestää kävellä se aika ja sivu olisi valmis vaikka useampi työ olisi tulostuksessa.

Vai onko syy meissä itsessämme. Vaadimme liikaa juuri nyt. Aivan kuin elämämme olisi liian lyhyt ja meidän täytyisi ehtiä sinä aikana tekemään kaikki, kiipeämään Mount Everestille, sukeltamaan Mariaanien hautaan, tekemään MM-ennätys kahdesti jossain urheilulajissa ja tietenkin nörtteilemään tietokoneella 14/7/360. Samalla kun kasvatetaan perhe ja jokaisesta lapsesta tulee tietenkin täydellinen ja parhaiten käyttäytyvä mallikansalainen ja töissä ollaan paras työntekijä ja vähintään kerran vuodessa kuukauden työntekijä ja tulosta kasvatetaan pomon mieliksi niin että istutaan 4h ylitöissä jotta vain saadaan olla nopeita ja tehokkaita ja ehtiä tekemään kaikkea.

Samaan aikaan jää sitten oikeasti ne tärkeät asiat huomioitta, lasten kasvatus, lasten ja muiden ihmisten kanssa seurusteleminen jne. Sosiaaliset toimet. Ja sitten istutaan siellä nettipäätteen takana kirjoittamassa sellaista tuubaa kuin tämäkin vaikka olisi järkevämpääkin tekemistä kuin vaikka lukea runoutta tai oikeasti mennä käymään ystävän oven takana kysymässä lähteekö kahville, ilman että soittaa ensimmäiseksi varmistaakseen asiasta. Tai vaikka mennä tapaamaan naapureita keitä ympärillä asuu että tutustuu heihin paremmin, kun vuosia ollaan aina vain moikattu käytävässä mutta ei edes tiedetä nimeä tai muita yksinkertaisia asioita enempää kyseisistä ihmisistä.

Mielestäni tämän blogi-aiheen otsikko olisi ollut paremminkin “Keskustelun taidot hukassa”. Se “Netti-” voitaisiin jättää sieltä kokonaan pois. Suomalaiset eivät pahemmin osaa edes enää keskustella edes kasvotusten. Syrjäytymistä, mustavalkoista kilpailuasettelua ja jatkuvaa kilpailuttamista lapsesta saakka aina hautaan asti. Koulussa suositaan joukkuelajeista niitä urheilulajeja joissa on kaksi joukkuetta, olet joko voittaja tai häviäjä tai niiden tiimissä. Yrityksessä saat kilpailla koko ajan paremman tuloksen vuoksi ja yritykset kilpailee että kuka saa olla se #1 markkinoilla että osakkeenomistajat saa sen 1% paremman tuloksen. Jokainen vetää itsensä hiljaa hirteen.

“Aina voimme miettiä onko syypää itse internet, se nopeus mihin totumme. Emme enää jaksa odottaa 30s että sivun tulostus käynnistetään mutta vaadimme että se alkaa 5 sekunnissa. Tämä siitä huolimatta että tulostin on 50m päässä käytävällä minne kestää kävellä se aika ja sivu olisi valmis vaikka useampi työ olisi tulostuksessa.”

Ihan liian hidasta. Minä haluan lukea ruudulta <1s viiveellä ettei tarvi nostaa persettä tuolista ja haut toimii. Luonnollisesti scrollaukset ja muut pitää käydä real-time.

“Ihan liian hidasta. Minä haluan lukea ruudulta <1s viiveellä ettei tarvi nostaa persettä tuolista ja haut toimii. Luonnollisesti scrollaukset ja muut pitää käydä real-time.”

Kirjojen lukeminen kevyen kannettavan näytöltä sängyssä on muuten ergonomisempaa kuin kirjan pitäminen kädessä. Kannettavan voi laskea sängylle lepäämään ja eikä sivuja tarvitse pitää paikallaan. Hiiri jonka silmä on tukittu ja josta löytyy rulla on paras väline sivujen kelaamiseen, koska hiiren ei tarvitse olla koneen välittömässä yhteydessä vaan sitä voi jumppaamiseksi pitää esimerkiksi selän takana. Jos kursoria pitää liikuttaa, niin kannettavasta löytyy padi. Tekstin kokoakin voi yleensä vaihtaa jos ei muuten meinaa nähdä, joten silmälasejakaan ei tarvitse paitsi jos on ilman niitä sokea kuin lepakko. Sitäkään ei tarvitse huolehtia, että mihin kohtaan lukeminen jäi edellisellä kerralla. Paremmissa selaimissa kun voi taltioida session ja PDF-lukijoissa tehdä kirjanmerkin (paremmat taltioivat muutenkin edellisen kohdan).

Mutta tämä kaikki tietysti edellyttää, että e-kirja on vapaasti alaspäin rullaavassa muodossa kuten vaikka normaalina PDF-tiedostona tai www-sivuna.

“Kannettavan voi laskea sängylle lepäämään ja eikä sivuja tarvitse pitää paikallaan”

= Kirjaa ei voi laskea sängylle ja sivuja täytyy pitää paikallaan.

“Hiiri jonka silmä on tukittu ja josta löytyy rulla on paras väline sivujen kelaamiseen, koska hiiren ei tarvitse olla koneen välittömässä yhteydessä vaan sitä voi jumppaamiseksi pitää esimerkiksi selän takana.”

= Sivujen selaaminen kahden sormen liikkeellä on hyvin rasittavaa puuhaa kun joutuu niinkin paljon näkemään vaivaa. Myös sivujen selaaminen niin paljon hankalampaa sillä perinteisellä kirjalla kun sitä ei voi hypätä kohtaan missä viimeksi lopetti lukemisen jne.

“Sitäkään ei tarvitse huolehtia, että mihin kohtaan lukeminen jäi edellisellä kerralla. Paremmissa selaimissa kun voi taltioida session ja PDF-lukijoissa tehdä kirjanmerkin (paremmat taltioivat muutenkin edellisen kohdan).”

= Tavalliset kirjat eivät sisällä sellaista hyödyllistä ominaisuutta kuin kirjanmerkki. Aina joutuu aloittamaan alusta kirjan lukemisen tai pohtimaan että mihin kappaleeseen tai sivulle sitä viimeksi oikein jäikään kun sitä kirjaa ei edelleenkään voi selata nopeasti.

“Mutta tämä kaikki tietysti edellyttää, että e-kirja on vapaasti alaspäin rullaavassa muodossa kuten vaikka normaalina PDF-tiedostona tai www-sivuna.”

Tämä kaikki vaatii että sitä pitää kädessään sellaista muutaman sadan gramman painoista kirjaa, joka ei kuluta sähköä, ei pidä ääntä, ei rasita silmiä, ei tuota lämpöä, ei hajoa jos se putoaa lattialle, sen päälle voi vaikka nukahtaa tai sillä voi vaikka tappaa hämähäkin/kärpäsen/mehiläisen seinään jos haluaa, tätä ei kukaan tekisi kannettavalla tietokoneella.

Tähän asti perinteinen kirja on kaikkein ergonomisin tapa (kädessä pidettävyydellä, olosuhteissa sekä valaistuksen tuottaman silmien rasituksen). Ainoa asia mikä on haittana, on fontin koko määrätynlaisena koko ajan. Tämäkään ei ole ongelma silmälasien vuoksi joita tarvitsee muutenkin että pystyy sitä kannettavan näppäimistöä näpyttelemään että saa edes jotain tehtyä sillä koneella sitten, jos ei sitten satu osaamaan jokaista näppäimistön paikkaa ulkoa, mikä ei ole mikään yleinen taito niiden piireissä jotka lukevat kirjoja eivätkä sähellä tietokoneilla kuvitellen että tietokoneet pelastavat maailman kaikelta “vanhalta ja aataminaikaiselta kuten kirjoilta”.

Jos se “perse” on jo niin leveä että sitä ei jaksa nostaa tuolista sitä varten että tulostaa paperit verottajalle tai muihin tarkoituksiin missä sen aineiston _täytyy_ olla paperina säilytettynä/jaettuna eikä tiedosto kelpaa niin olisi parasta alkaa kuntoilemaan.

Muutenkin suositellaan ergonomien vuoksi että toimistot missä käsitellään tietokonetta, kaikki huonekalut ja tavarat sijoitellaan sillä tavalla että päivän myötä joutuu kulkemaan, kyykistymään, kurottamaan ja harjoittamaan pientä liikuntaa jatkuvasti. Tällä ehkäistään vanhemmalla iällä tapahtuva kehon surkastuminen ja reumatismi ja muut vastaavat nivelsairaudet jotka kehittyvät tietokoneen liiallisesta käytöstä ilman taukoja.

Jos oma pinna on niin lyhyt että ei kykene muutamaa sekunttia odottamaan kun jokin tiedosto aukeaa niin kannattaa hakeutua lomalle, nimittäin silloin on hyvin suuri riski kärsiä sellaisesta asiasta kuin “No Life”. Toinen vaihtoehtoinen tapa olisi ottaa se tyttöystävä / vaimo ja lähteä pitkälle hermolomalle koska “panta” saattaa kiristää jo niin paljon että kylvää V**** ja P***** sanoja keskustelun ohella kun hermot eivät kestä muiden kommenttia.

Joidenkin ehkä olisi tarpeen hankkia elämään sisältöä koska se asioiden nopeuttaminen kaikkialla ei tarkoita mitään hyvää pitkällä tähtäimellä. Useiden asioiden kannattaa olla hitaampia ja “vaivalloisempia” jolloin elämän kehä tuottaa paremman laatuisen elämän jokaiselle.

Ehkä joillekkin se elämä on vain liian lyhyt ja sen vuoksi kaikki täytyy saada “nyt heti tai muuten…” Ainoa asia johon jokaisella on oikeasti kiire elämässä on kuolla.

Kenelläkään ei ole mukamas aikaa urheilla koska se vie niin paljon aikaa. Sen sijaan ostetaan kuntolaitteita jotka mukamas 3min päivittäisessä käytössä vastaa samaa määrää kuin 30-60min kuntoileminen oikeasti. Ostetaan jotain sähkölaitteta supistelemaan lihaksia samalla kun maataan sohvalla ja katsotaan TV:tä ja puhutaan puhelimessa kaverilla, sen sijaan että oikeasti laitettaisiin lenkkikengät jalkaan ja haetaan se kaveri sieltä lenkille kanssa.

Ehkä se olisikin parasta että joillekkin lyödään suoraan johto päähän ja tiputukseen. Ettei tarvitse tuhlata aikaa edes syömiseen vaan voi mielessään näpytellä dokumentteja ja lukea niitä ja elää sitä omaa elämäänsä siellä WoW tai vastaavissa maailmoissa seikkaillen ja kuvitellen olevansa jokin supersuosittu kun “kavereita” löytyy MSN/IRC ym listoilta/kanavilta kymmeniä.

Ja sitten ihmetellään miksi tapahtuu jotain surmia kouluissa, porukka viettää illat pitkät television ääressä, netissä tai istuu baarissa. Mielenterveydelliset sairaudet yleistyneet 60% väestöstä ja kunto on keskitasoa huonompi kun ei viitsitä syödä terveellisesti kun ruuan valmistaminen on niin hidasta kun sen pitää olla 15-30s mikrossa ja sitten takaisin sinne tietokoneen ääreen.

Johtajat vaativat yrityksissä enemmän henkilökohtaista omistautumista, parempaa tuottoa ja nopeampaa suoritusta työntekijöiltään koska kaiken täytyy tapahtua nyt heti < sekunnin aikana eikä siihen saa kulua yhtään enempää aikaa.
Työntekijät eivät saa ylläpitää sosiaalisia suhteita muihin työtovereihin kahvitauolla ja nekin on jouduttu lakisäänteisiksi tekemään että työnantajat eivät veisi niitäkään pois. Sitten saadaan kaikki suurimmat sosiaaliset tiedot sieltä “naamakirjasta” tai vastaavista eikä oikeasti vaivauduta kysymään “Hei, mitä sinulle kuuluu”. Ihmisistä tulee vain jotain “komponentteja” elämässä joita sitten voi vaihdella ja päivittää kuin jotain tietokoneen osia ilman mitään tunteellista sitoutumista ympäristöön missä eletään.

Itse olen ihmetellyt ihmisten malttamattomuutta asioihin. Aivan järjetöntä idiotismia kyllä jos ei pysty käyttämään aikaa johonkin asiaan paria sekunttia enempää. Oli se sitten juuri jokin tiedoston tai tietokoneen avaaminen tai että polttaa savukkeen ennen junaan astumista ja puhaltaa viimeiset savut ulos juuri kun astuu sisään että savut joutuu sisällä olijoiden keuhkoihin. Kun ei viitsitä lopettaa polttamista 10s aikaisemmin kuin junaan astuu. Myös suruasioiden hoidossa kun pitäisi pitää minuutin mittainen hiljaisuus niin kummallisesti se minuutti onkin vain 15-30 sekunnin mittainen. Kellolla ottanut aikaa että kauanko menee missäkin tapauksissa ja kyllä ihmiset vain alkavat hermostumaan jo 15s kohdalla kun mitään ei mukamas tapahdu.

Mutta ei siinä mitään ihmeellistä ole. Kun ei ole muutamaa sekunttia aikaa johonkin asiaan niin samalla tavalla se näkyy siinä että ei ole aikaa edes pysähtyä auttamaan maassa makaamaa ihmistä tai mitään muuta. Mutta kyllä kaikki silti pitäisi nyt heti saada.

Se mikä on täysin naurettavaa on että pizzan saa kotiin nopeammin kuin poliisin tai ambulanssin!! Sitä voisitte pohtia että miksi asia on sillä tavalla. Mutta ehkä teidän kannattaa pitää siitä kuluvasta elämän ajasta nekin kuluvat sekunnit että ette edes vastaa tähän vaan jatkatte niitä tiedostojen avaamisia ja muuta säätämistä kun ne on niin paljon tärkeämpiä.

Tero Lehdolle vinkkiä seuraaviin juttuihin koskien myös tälläistä ajankäyttöä. Vaaditaan että kaupat ovat auki ympärivuorokauden tai pidemään että ehditään kauppaan ruokaostoksille. Mielestäni täytyisi myös samalla tavalla vaatia että jos kauppa on auki 24/7 niin on myös valtionpalvelut. Verotoimistot, KELA ja tietenkin kaikki operaattorien puhelinpalvelut. Pankkien täytyy olla myös auki jotta pääsee hoitamaan pankkiasiat ja monien muiden hyödyllisten palveluiden täytyisi olla koko ajan auki tuolloin. Työaika on työaika ja jos ei silloin ehdi hoitaa oman elämänsä muita asioita niin muut palvelut täytyy olla auki muutoin yhtä kauan kuin ruokakauppojen.

Ja loppuun jokaiselle pieni miete… Miksi 24/7/365 aukiolevan liikkeen ovissa on lukot?

Raips, ymmärrän kyllä että et tiedä miten mukavaa kannettavalta lukeminen on kun et ole sitä täysimääräisesti kokeillut. Kirjan kanssa sormet/käsi on edessä, kirja lepää käytännössä käden päällä, kirjanmerkkiä ei ole lähelläkään, kulman taitotokset saattavat suoristua jos kirja vähän maleksii maassa. Olen itse lukenut paremman puutteessa tuhansia ja taas tuhansia sivuja harrastelijoiden kirjoittamaa fanifiktiota televisiosarjoista (parhaimmat olisivat monisataa sivuisia romaaneja kirjaksi tulostettuna). Jos saisin valita, niin lukisin ilman muuta kaikki kirjani e-muodossa.

“Raips, ymmärrän kyllä että et tiedä miten mukavaa kannettavalta lukeminen on kun et ole sitä täysimääräisesti kokeillut.”

Mikä on täysimääräistä? Luetaanko siihen kymmenet tuhannet sähköpostiviestit, blogikirjoitukset, e-kirjat, internet-sivut, keskustelufoorumiviestit jne jne?

Jos niin lasketaan niin kyllä olen täysimääräisesti kokeillut ja kirja vain on vielä ylitse käytettävyydessä. Eräitä parhaimpia tapoja lukea kirja on pehmeä pokkari. Ne saa taskuun helposti ja niitä voi lukea niin bussissa, junassa, autossa, kävellessä, puistossa, matkalla ja sekä myös kylvyssä, vessassa tai vaikka partaa ajaessa. Läppärin kautta lukeminen kylvyssä ja vessassa on vähän vaikeampaa saati että peset samaan aikaan hampaita kun luet. Oletko kokeillut moista?

Miksi E-paperia on lähdetty kehittämään kun meillä on jo kerran kannettavat koneet? Siksi koska on mukava tuhlata rahaa johonkin uuteen ideaan?

Miksi ei Palm menestynyt sähköisten kirjojen lukukoneena? Miksi ei kännykän (esim iPhone) näytöltä ole mukavempaa lukea e-kirjaa verrattuna perinteiseen kirjaan?
Miksi on niin suuri tekninen kilpailu menossa siitä kuka kehittää ensimmäisenä elektronisen version tavallisesta kirjasta/sanomalehtipaperista missä luettavuus on yhtä luontaista ja ergonomista kuin tavallisella kirjalla/sanomalehtipaperilla?

Amazonin Kindle oli hyvä aloitus ja Kindle2 varmaan parantaa sitä vielä enemmän.
Kindle on huomattavasti parempi kuin mikään kannettava tietokone, koska se pyrkii olemaan sähköinen kirja, ei tietokone. Mutta siitä huolimatta sen käyttö on huonompi jos lukee yhtä kirjaa. Mitä useampaa kirjaa lukee, sen parempi se on kun ei tarvitse kirjastoa kantaa mukanaan. Tällöin nopeat lukijat hyötyvät siitä hyvinkin paljon. Itse pystyn lukemaan kolme kirjaa (350-400 sivuista) päivässä jos ei ole sentään mitään runoutta tai filosofiaa vaan tarinan kerrontaa ja on halu lukea. Mutta koko päivä näyttöpäätteen tuijottamista ja siitä lukemista… ei onnistu. Aivan liian rasittavaa silmille.

“Jos saisin valita, niin lukisin ilman muuta kaikki kirjani e-muodossa.”

Kumpi oli kysymys, Ebook vs kirja vai Kannettava vs kirja?

E-bookilla on paljon potenttiaalia, mutta tekniikka ei ole vielä valmis ja tähän astisista laitteista vain pari mallia on ollut riittävän hyviä kaupalliseksi menestykseksi. Tähän asti paperisten kirjojen suosio on taas kasvanut vaikka kuinka olisi tarjolla sähköisenä versiona kirjoja. Sähköisellä kirjalla ei välttämättä ole samoja haavoittuvuuksia kuin tavallisella kirjalla jos laite on hyvin suojattu, kuten neste. Kannettavalla tietokoneellakin on se vaara vaikka olisi nesteeltä suojattu (muutamalta kymmeneltä millilitralta).

Itse olen miettinyt että hankkisin kindlen, mutta se olisi mukava saada kunnolla toimimaan suomessakin ja saada siihen suomenkielistä materiaalia, muutoin kuin vain Amazonista. Olisi kiva valita teoksia suoraan Otavalta tai WSOY:lta jne.

Annas ihan mielenkiinnosta linkki johonkin hyvään fanifiktio-kirjaan, juurikin johonkin satasivuiseen…

ps. Kirjoja arvostava henkilö ei taita kirjojen sivuja/kulmia tai heitä kirjojen kansilehtiä pois. Ja kirjanmerkki löytyy eikä se ole koskaan hukassa. Niitä saa ilmaiseksi myös usein kirjakaupoista kun ostaa kirjan.

Mulle kirjat on kertakäyttökamaa. Pyörittelen niitä lattioilla ja heitän menemään kun ne on luettu. Joskus muinoin säilöin niitä hyllyssä ja sitten raahasin kerralla laatikkokaupalla divariin. Olisivat maksaneet peräti 20€ koko läjästä, mutta päätin että mun kustannuksella ei ala kukaan noin röyhkeästi rikastumaan ja vein ne takaisin kotiini.

Hyvä on aika subjektiivinen käsite, koska en tiedä ollenkaan tykkäätkö edes Xenasta ja jos tykkäätkin niin minkälaisesta (alternative/classic/uber?). Itse taisin aloittaa tästä: http://www.merwolf.com/shadow1.html
Mutta olen sen jälkeen lukenut lähes kaikki pitkät (ja useimmat ei niin pitkät) tarinat aiheeseen liittyen jotka olen löytänyt. Mini-stooreista ja pwp-tarinoista en kuitenkaan ole erityisemmin jaksanut välittää.

Täällä on listattu tarinoita, joissa ainakin suurimmassa osassa on myös jonkinlainen sivumäärän arvio: http://lunacyreviews.com/altw_i.php#Winter%27s_Ending

Tarkoitin kevyttä ja hiljaista kannettavaa. Olen vähän skeptinen sen suhteen, miten mahtaa joku aito sähköinen kirja pysyä sängyllä ilman että sitä pidellään kiinni kädellä. Lisäksi voisin kuvitella, että liian pieni näyttö olisi jonkinlainen ongelma. Kuvittelisin, että joku 12″ olisi ehdoton minimi.

Et tule kuitenkaan ikimaailmassa saamaan minua vakuuttuneeksi siitä, että kirja olisi jotenkin parempi lukea kuin tietokoneen näytöltä. Uskon siinä aiheessa mieluummin omia kokemuksiani ja voin vain lämpimästi suositella, että muutkin kokeilevat ja antaa suosituksia mitä itse olen huomannut toimivaksi. Esimeriksi hiireksi tosiaan kannattaa hankkia pieni ja kevyt kannettaville tarkoitettu malli sekä teipata sen silmä umpeen jottei kursori hypi näytöllä turhaan. Lisäksi jos lukee stooreja suoraan www:nä, niin ainakin Operan “käyttäjämuoto” on kätevä tapa hävittää suurin osa surkeista muotoiluista ja taustoista. Näytön kirkkautta ei välttämättä kannata myöskään pitää tapissaan, joskaan liian tummakaan ei ole hyvä. Mutta kyllä TFT-näyttöä pystyy ihan hyvin katsomaan vaikka 24h putkeen (makuuhaavat tosin ovat ikäviä) jos siltä tuntuu, ainakin yhtä hyvin kuin paperiakin. Nämä kun eivät juurikaan välky samalla tavalla kuin CRT-näytöt.
Iso fontti auttaa minusta myös keskittymään paremmin tekstiin. Niin ja kaikki virransäästöt (pl. näytön kirkkaus ja sammutus) kannattaa kääntää tappiinsa. Tämä jotta kone pysyisi mahdollisimman hiljaa. Kovalevy kannattaa mahdollisuuksien mukaan korvata jollain SSD-levyllä. Jos konetta käytetään lähinnä lukemiseen (mulla on ainakin halpana käytettynä ostettu dedikoitu laite), niin koollakaan ei ole juurikaan merkitystä.

Opera, en sinua yritä “käännyttää”. Saat aivan vapaasti vaikka lukea kirjaa laserkynällä morsettaen verkkokalvolle tietokoneen avulla mutta ei kannata sanoa sitä ergonomisemmaksi kun ei tarvitse tehdä mitään.

Se että sanot näytöltä lukemisen olevan “hyvä” verrattuna paperilta lukemiseen niin en osaa edes arvata kuinka tietoinen olet kaikista tutkimuksista mitä näyttöpäätteen (niin CRT, kuin TFT tekniikat) katsominen aiheuttaa silmälle. Tämän takia juuri E-paperia yritetään kuumeisesti kehittää koska niissä tapa on lähempänä tavallista paperia, eli paperi ei toimi valolähteenä kuten näytössä vaan se heijastaa ympärillä olevan valon, mikä on paljon parempi tapa, vieläpä nimittäin luonnollinen

Eiköhän siis jo pelkästään sen paperin (kirjan jne) puolesta puhu kaikki tekniikoiden kehittäminen jäljittelemään sitä koska se on vain ylivoimaisesti paras tapa vielä lukea. Tietenkin omat puutteensa on kirjoissakin kuten mainitsemani kirjojen määrä kasvattaa tilantarvetta, mutta E-paperin onnistuessa saataisiin yhdistettyä luettavuus paperilta ja elektroninen tallennus niin käyttö voisi parantua huomatavasti kun vielä saataisiin jonkinlainen kosketusnäyttö E-paperille (onnistuu kyllä hyvin puolijohteilla kosketuksien välittäminen).

Nuo tarjoamasi linkit ovat mielenkiintoisia mutta kirjoittajien olisi syytä opetella myöskin taittamaan tekstiä eikä vain tuottamaan. Kunnollinen taitto on puolet luettavuudesta ja tuollaisella laadulla se on hyvin paljon hankalampaa. Turhaan ei ole vuosisatojen (tuhansien) saatossa kehittynyt paras tapa tuottaa teksti luettavaan muotoon.

Mutta jos paljon kiinnostaa lukea jotain niin sitähän lukee vaikka huonolla tavalla kunhan vain saa lukea…

Olen minä nähnyt paljon huonompiakin asetteluita. Vai miltä kuullostaa yhteen pötköön kirjoitettu teksti jossa heittomerkit on korvattu kysymysmerkeillä ja dialogia ei ole kehystetty lainausmerkeillä? Yhdessä tarinassa jopa puuttui palasia välistä ja vähän aikaa ihmettelin, että mitenkäs se juoni nyt noin hyppäsi. Mirroreiden kautta kuitenkin onneksi löysin ne puuttuvat palat.

Luulen kuitenkin, että ei noita tarkoituksella ole kirjoitettu ilman kappalejakoja, vaan että ne on tehty jollain muulla välineellä ja sitten joku on kääntänyt ne huonoin tuloksin HTML-muotoon. On seassa tosin ihan asiallisiakin tekstejä ja useimpien kanssa voi ainakin elää. Sitä paitsi osa kirjailijoista on käsittääkseni sellaisia, jotka ovat julkaisseet kirjoja myös paperisessa muodossa.

Mutta silti, pidän kannettavaa nimenomaan lukuvälineenä parempana ja ergonomisempana kuin paperista kirjaa. Huonosta asettelusta tuskin voi kannettavaa syyttää. Jos nuo olisivat maksullisia tarinoita, niin luulisin että julkaisija olisi paperisten kirjojen tapaan myöskin elektronisessa muodossa kiinnittänyt asiaan vähän enemmän huomiota.

Siihen kari kirjoitukseenkin kommettia:

Parahin kari, näitä naapurin nimelläkin kirjoittelijoita löytyy myös ylempiin luokkiin itse luulevia kirjoittajia: suuressa suuressa pääkaupunkilehdessäkin alueuutisissa esiin kostokirjoituksia ties minkä oireyhtymän jatkeena.
Esim. Subchatissä(vaikkapa presidentin vaalien aikana mutta myös vähätöisempinä aikoina) ns. Valtuutettu on sen ikäinen jolla ei ole sellainen arvomaailma tahi koulutus että kykenisi suodattamaan näitä viestejä. Mitä tehdään? Perustetaanko opetusministeriöön työryhmä pohtimaan valtuutetun alempaa korkeakoulututkintoa vai “nuorna vitsa väännettävä”?
totta turiset siinä ettäkontrolli on rajattu ehkäpä hätäisesti jokeloiden jälkeen nettiin jonkin hämärän logiikan perusteella joka ei ole syy-seuraus. Toimittajathan monet pitävät itseään laadukkaampana kuin joku amatöötiblokkaaja joka ilman click-tuottoa luovuttaa oikeudet median käyttöön.
lopputulos on sama kuin tietoyhteiskuntastrategia tai kopioston verkkomaksut ja muut.
siinä rytäkässä joku eläkeläisekonomi kin vastaa lääkärin tavoin omista mussutuksistaan niin kauppakeskuksissa, pihamaalla kuin verkossakin. Muussa tapauksessa on syytä pysyä hermoparantolassa ja yrittää olla pillahtamatta.
Tavallisen median mukaan lisään loppuun kommentin: en vastaa asian sisällöstä emmekä mahdollisista painovirheistä.