Suomen it-infraa valtion haltuun
Suomessa kuuluu nyt kummia. Hallitukset ja eduskunta ovat kokoonpanosta riippumatta pitkään vähentäneet omistustaan yrityksissä. Viimeaikoina puheet valtion omistuksen lisäämisestä ovat taas kiihtyneet finanssikriisin ja jopa yhteiskunnan turvallisuuden nimissä. Valtiosta tulee Elisan suurimpia omistajia 250 miljoonan euron potilla. Valtio haluaa taas sekaantua ainakin teleoperaattoreiden toimintaan.
Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok) sanoi eilen Ylen Ajankohtaisessa kakkosessa, että teleoperaattorin omistaminen sopii hyvin porvarihallitukselle. “Tämä on sinivalkoista omistajapolitiikkaa. Mikäli on tärkeä yritys tai tärkeä toimiala, jossa on tärkeää että omistuksessa on riittävä suomalainen määräysvalta, nyt siihen toimiva työkalu.”
Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Kananen sanoi samassa ohjelmassa, että tietoyhteiskunnan suurimpana ja vakavimpana uhkana pidetään verkkohyökkäyksiä, joilla voidaan lamauttaa yhteiskunnan ja kansalaisten toimintakykyä. Hän arvioi, että sinivalkoisella omistuksella on asiaan myönteinen vaikutus.
Tarvitseeko valtion siis omistaa suurimpia operaattoreita? Huolena on ollut, että jos Elisan ja Teliasoneran omistus siirtyy kokonaan ulkomaisiin käsiin, miten turvassa ovat suomalaisten yhteydet, ja mitkä ovat operaattoreiden halut kehittää suomalaista langatonta ja kiinteää verkkoinfraa.
Huolta on aiheuttanut jo se, että Elisa on jo leikannut laajakaistansa myyntiä pikkupaikkakunnilla, ja Teliasonera sulkee kokonaan yli 50 000 kiinteää liittymää, ja näistä noin 16 000 on adsl-liittymiä.
Liikenne- ja viestintäministeriössä (LVM) on aiemmin luotettu melkein kokonaan markkinavoimiin. Nyt suunta on kuitenkin muuttunut. Valtion suunnitelma panostaa tarvittaessa 200 miljoonaa euroa julkisia varoja valokuituun perustuvaan laajakaistainfraan kertoo siitä, ettei pelkkiin markkinavoimiin enää luoteta. Elisa ja Teliasonera ovat viestineet, etteivät ne enää halua tai voi taata koko maahan yhtä tasokkaita yhteyksiä.
Laajakaista- ja runkoverkkoja voisi verrata tie- ja rataverkostoon sekä sähköverkon maanlaajuiseen kantaverkkoon, jotka nekin ovat visusti suomalaisten omissa käsissä. Tietoverkkojen hallinnalla voisi olla kriisitilanteissa aivan yhtä suuri merkitys.
Uhkakuvia ei ole vain idässä, sillä internetissä maiden rajoilla ei ole niin merkitystä. Myös Ruotsin puolustusvoimien tiedustelulle FRA:lle kaavailtu oikeus teleliikenteen vakoiluun huolestutti, ja Sonera määrättiin siirtämään suomalaisten sähköpostilaatikot takaisin Suomeen.
Eikä yhteiskunnan omistajapeli jää vain teleyhtiöihin.
Ajankohtaisessa spekuloitiin, että valtio voisi ostaa myös Tietoenatoria, koska sen palvelimissa ja verkoissa pyörivät yhteiskunnan kannalta kriittiset järjestelmät, kuten suomalaisten eläke- ja verotiedostot. Häkämies ei kommentoinut tätä, mutta myönsi kotimaisen omistuksen säilymisen olevan tärkeää monilla toimialoilla.
Huoltovarmuuskeskuksen Ilkka Kananen sanoi, että ulkomainen omistus on aina riski, mutta se on sitäkin suurempi, jos omistus tulee EU:n ulkopuolelta. Spekulointi venäläisomistuksesta johtuu siitä, että Tietoenator laajentaa maassa kovasti liiketoimintaansa. Kananen sanoikin, että valtion omistuksen lisääminen it-yhtiössä voisi parantaa Suomen huoltovarmuutta ja kriittisten tietojen hallintaa.
Sen sijaan, että Teliasonerankin omistuksesta luovutaan, pitäisikö sitä alkaa taas alkaa lisätä? Entä miten käy palveluiden kehiityksen ja kilpailun toimivuuden, jos valtio sekaantuu verkkobisneksiin? Siinä on poliitikoille haastavaa mietittävää.
Lisätty 22.10.2008 klo 22:24:
- Blogimerkintään liittyvä Ajankohtainen kakkonen on katsottavissa Yle Areenassa.
- Osin samasta aiheesta jatkoi tänään Ylen A-plus, myös katsottavissa Areenassa.
