100 megabitin laajakaistaan lisää kilpailua
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) hallituksen tavoitetta yrittää tuoda 100 megabitin laajakaistayhteydet lähes kaikkien suomalaisten ulottuville vuoden 2015 loppuun mennessä on kiitelty, mutta myös arvosteltu liiasta varovaisuudesta ja sitoutumisesta yhteen tekniikkaan. Valokuitua ei olla vetämässä joka tupaan, mutta Suomen laajakaistaverkkojen perusinfraan pitäisi tulla merkittävä parannus ja lisää kilpailua.
Tähän väliin pahoittelen, että julkaisen kommentin näin myöhässä. Viive aiheutui viikon lomastani. Toisaalta näitä pointteja ei näytä olleen julkisuudessa muualla.
Valokuituinfraan panostaminen valtion tuella on perusteltua, koska isoimmat operaattorit Elisa ja Teliasonera ovat vetämässä nopeimpia kuituyhteyksiä vain suurimpiin asutus- ja yrityskeskittymiin.
Valokuidussa lähtötilanne on myös aivan erilainen kuin kuparisissa puhelinlinjoissa eli dsl-tekniikkaan perustuvissa laajakaistaliittymissä. Puhelinlinjoilla operaattoreiden on vuokrattava kapasiteettia kilpailijoilleen, koska siellä on koko maassa jokin huomattavan markkina-aseman operaattori. Pääkaupunkiseudulla se on Elisa, suurimmassa osassa maata Teliasonera tai jokin alueellisista operaattoreista.
Uusissa valokuitutekniikkaan perustuvissa liittymissä huomattavaa markkina-asemaa ei ole kenellekään, joten esimerkiksi Elisan tai Teliasoneran ei tarvitse vuokrata kapasiteettia kilpailijoilleen vedettyään taloyhtiöön kuitunsa. Tämän vuoden lopussa niiden vetämät valokuidut voivat tavoittaa yli 400 000 kotitaloutta. Molemmat yrittävät viedä kuitunsa mahdollisimman moniin kerrostalo- ja rivitaloyhtiöihin. Nyt jo näkyy kehityssuunta, että kun Elisa vetää kuitua jonnekin, Teliasonera ei halua samalle alueelle, ja päinvastoin.
Jatkossa voi olla – riippuen siitä miten kaupallinen tarjonta kehittyy – siis julkisin varoin tuettu laaja valokuituverkko varmistamassa, että kilpailevilla operaattoreille on mahdollisuus päästä tarjoamaan liittymiä. Yhteyttä ei vedetä verorahoin koteihin asti, mutta kahden kilometrin päähän.
Viestintävirasto selvittää jo taloyhtiöihin tuotujen valokuitutekniikan yhteyksien kilpailuasetelmia Suomessa. Odotettavissa on, että Elisa ja Teliasonera saavat viidestä kymmeneen vuotta ennen kuin voidaan puhua lain tarkoittamasta “huomattavasta markkina-asemasta”. Sen jälkeen ne voisivat joutua vuokraamaan kaistaa kilpailijoilleen. Tähän vaikuttavat kuitenkin myös EU:n viestintädirektiivit, jotka ovat uudistumassa.
Ratkaisevaksi kysymykseksi voi nousta, miten alas laajakaistayhteyden “viimeisen mailin” kustannus saadaan. Jos kuidun vetäminen maksaa 3000–7500 euroa, se voi nostaa kuluttajan liittymän liian kalliiksi. Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikön Harri Pursiaisen raportin mukaan tähän asti toteutuneissa alueellisissa kuntahankkeissa asuntokohtainen kustannus on jäänyt 2000–3000 euroon.
Kuitua on tarkoitus vetää julkisin varoin vain, jos sitä ei kaiveta maahan markkinaehtoisesti. Toistaiseksi näyttää siltä, että nopeita yhteyksiä ollaan Suomessa rakentamassa vain suurimpiin asutuskeskittymiin. Hallitus arvioi julkisen tuen tarpeeksi 200 miljoonaa euroa. Koteihin asti vedetyt nopeat piuhat voisivat maksaa jopa 800 miljoonaa euroa.
Jos julkisia varoja lopulta tarvitaan laajakaistainfran päivittämiseen, halutaan verkkoon päästää monet operaattorit. Tätä kansliapäällikkö Pursiainen painotti laajakaistaraportin julkistustilaisuudessa. Siitä ei siis tule yhden operaattorin hallitsema verkko.
Tämäkin arvio perustuu siihen, että vuonna 2015 entistä useampi asuu kaupungeissa, ja siten 95 prosenttia suomalaisista on nopean laajakaistan ulottuvilla markkinaehtoisesti.
Valokuidun lisäksi 100 megabitin laajakaistan tarjontaa lisää se, että ainakin pääkaupunkiseudulla Welho ja Turun kaapeli-tv-yhtiö ovat päivittäneet verkkonsa 100M-aikaan.
Teleoperaattoreiden äänellä esiintynyt f’icom ry ehti jo arvostella hanketta siitä, että siinä sitoudutaan yhteen tekniikkaan, eikä anneta mahdollisuutta esimerkiksi langattomille lte-yhteyksille. Näinhän asia ei oikeastaan ole. Valtion suunnitelma ei ole tuoda kuitua joka taloon, vaan kahden kilometrin päähän kodeista. Siitä eteenpäin yhteys voi mennä koteihin asti kuidun lisäksi langattomasti – kuluttajien tarpeista riippuen. Seuraavan sukupolven kännykkäverkkojen lte-tekniikalla voidaan päästä kymmeniin megabitteihin sekunnissa käyttäjää kohti.
Ficom on myös toivonut, että asiasta käydään keskustelua ennen lopullisia päätöksiä. Hallituksen iltakoulussa toissa viikolla julkistettu esitys onkin lähtenyt lausuntokierrokselle, mutta suuria muutoksia ei ole odotettavissa. Valokuidun vetämiselle julkisella tuella on vahva poliittinen tuki. Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) oli joutunut vastaamaan ministerikollegoilleen kysymyksiin siitä, miksi nyt asetettu tavoite toteutuu vasta vuonna 2015.
* * *
Julkisuudessa on arvosteltu sitä, että miksi näin myöhään. En ole varma, onko tämä kuitenkaan ykköshuoli. Enemmän katsoisin vielä sitä, että Suomesta puuttuvat melkein kokonaan lailliset palvelut, joilla 100 megabitin yhteyksiä voisi hyödyntää. Kuntien ja valtion nettipalvelut ovat nekin heikoissa kantimissa, ja suurin osa näistä ei vaadi koskaan huippunopeaa laajakaistaa.
Myönteisenä valtion uutena palveluna voisi mainita eduskunnan verkkolähetykset. Olen aikonut kirjoittaa niistä aiemminkin, mutta toistaiseksi en ole saanut lähetystä toimimaan. Idea on kuitenkin hyvä.
Syksyn mittaan on odotettavissa avauksia siitä, miten nopeiden yhteyksien saatavuuden lisäksi Suomeen saataisiin palveluita, joiden myötä nopean laajakaistan kysyntäkin lisääntyisi. Eivät operaattorit tai valtio voi pakottaa ihmisiä hankkimaan ja maksamaan nopeista yhteyksistä. Toistaiseksi eniten tarjontaa näyttää olevan vertaisverkkojen laittomilla elokuva-, musiikki- ja tv-sarja-apajilla.
Ministeri Lindén ja kansliapäällikkö Pursiainen tosin totesivat toissa viikolla Kesärannassa, että tulevaisuudessa tv-kanavat siirtyvät entistä enemmän nettiin, ja siksi 100 megabitin kaista tulee tarpeeseen, jotta teräväpiirtotason kuva voidaan tuoda koteihin muiden nettipalveluiden ohella.
On myös veikattu, ettei 100 megabitin kaista riitä pitkälle tulevaisuuteen. Niin ei kuitenkaan näytä luulleen laajakaistaraportin kirjoittanut Pursiainenkaan. Hän totesi Kesärannassa, että kun suurimmassa osassa maata saa vuonna 2015 sen 100 Mbit/s, suurissa kaupungeissa on tarjolla kuluttajille jo gigabitin kaistaa.
