Kunnianloukkauskäräjät ovat hyvä viesti
Olen pettynyt siihen, että Suomessa on käyty pääministeri Matti Vanhasen (kesk) ex-tyttöystävän Susan Ruususeen (entiseen Kuroseen) mahdollisesti kohdistuneista kunnianloukkauksista lähinnä lapsellista kinastelua siitä, oliko hän ansainnut nämä ala-arvoiset kommentit vai ei. Iso periaatteellinen asia on kuitenkin se, että asian päätyminen poliisitutkintaan ja syyteharkintaan osoittaa lakien pätevän netissäkin. Mitään foorumeiden pakollista ennakkosensuuria ei tarvitse perustaa.
Perjantaina meilläkin uutisoitiin, että seitsemän eri-ikäistä ja -taustaista suomalaista joutuu syytteeseen Susan Ruususen kunnianloukkauksesta epäiltynä.
Kunnianloukkauksesta voidaan tuomita kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen, ja törkeästä kunnianloukkauksesta kahdeksi vuodeksi vankeuteen (ks. RL 24 -luku, 9 § ja 10 §). Useimmiten tuomio on ollut sakkoja.
Susan Ruususen tapauksessa kyse on siis siitä, ovatko lukuisat ihmiset nettifoorumeiden kirjoituksissaan loukanneet Susan Ruususen kunniaa. Häntä on haukuttu eri sanankääntein seksiammatin harjoittajaksi, epärehelliseksi ja muutenkin alatyylisesti.
Tästä ja muista nettifoorumeiden loanheiton tapauksista on seurannut poliitikoiden ja jopa viestinnän ammattilaisten vaatimuksia nettifoorumeiden pakolliseen etukäteismoderointiin. Se olisi radikaali ratkaisu, joka luultavasti ajaisi alas suuren osan harrastelijoiden ja pienyritysten foorumeista, joilla ei olisi resursseja ennakkomoderointiin.
Etukäteen tehty moderointi ei ole minusta osoittautunut edes kovin toimivaksi. Suomessa esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat moderoivat bloginsa ja keskustelunsa etukäteen. Siitä seuraa pitkä viive viestien julkaisulle, ja silti selkeästi asiattomuuksia pääsee läpi, ja keskusteluiden yleinen taso on heikko. Näin siis käy, vaikka kyse on Suomen suurimpien lehtien resursseista.
Toisaalta on tasokkaita keskusteluita, joihin voi osallistua nimimerkillä, eikä asiattomuuksia silti juuri ilmaannu. Esimerkiksi Tietokone.fi:n blogeista tai foorumista asiattomuuksia on siivottava hyvin harvoin.
Arvovaltaisimmat puheenvuorot pakollisesta ennakkomoderoinnista on käyttänyt valtiosyyttäjä Mika Illman, jonka ajatuksia käsiteltiin julkisuudessa ainakin vuosi sitten – meidänkin uutisessamme.
“Olisi paikallaan harkita, pitäisikö laissa velvoittaa keskustelupalstojen ylläpitäjiä pitämään riittävä määrä keskustelun valvojia. Nämä valvoisivat keskustelua ja blokkaisivat pois lainvastaiset viestit. Valvojan puuttuminen tai olennainen tehtävien laiminlyönti voitaisiin määrätä rangaistavaksi, vaikka sakkoihin.”
(– Mika Illman Sunnuntaisuomalainen-lehdessä 13. toukokuuta 2007)
Epärealistisimmissa julkisuudessa esiintyneissä kommenteissa vaadittiin ennakkovalvonnan ulottamista kaikkeen netissä käytävään keskusteluun. Olisi kiinnostavaa tietää, millainen koneisto suodattaisi läpi kaikki chat-, irc- ja pikaviestikeskustelut. Konsultaatiota ja tekniikkaa pitäisi ilmeisesti ostaa Kiinasta asti.
Jo nykyisin keskustelufoorumin ylläpitäjän on siis poistettava laittomuuksia sisältävät kirjoitukset. Palveluntarjoajan velvollisuus on viiveettä poistaa rikollinen aineisto jälkikäteen, kun se on huomattu.
Ruusunen-tapauksen meneminen poliisitutkintaan, syyteharkintaan ja todennäköisesti myös käräjäoikeuteen osoittaa, että lait pätevät nettifoorumeillakin. On hyvä, että ihmiset oppivat, ettei sananvapaus oikeuta kirjoittamaan mitä tahansa netissäkään. Siihen en tietenkään voi ottaa kantaa, ovatko ihmiset syyllistyneet kunnianloukkauksiin. Luotan siihen, että oikeuslaitos osaa arvioida, onko rikoksia tapahtunut.
Pieni epäilys jää vielä kytemään. Kaikkien nettitölvijöiden ip-osoitteita ei saatu selvitettyä, tai ainakaan henkilöllisyyksiä niiden takaa. Viestejä on voitu lähettää esimerkiksi kirjastojen, yritysten tai teleoperaattoreiden jaettujen ip-osoitteiden takaa. Sama ip-osoite voi näkyä ulospäin samanaikaisesti sadoilla tai tuhansilla käyttäjillä. Seikkaa voidaan käyttää keppihevosena foorumeiden ennakkovalvontaan.
Asiassa pitää arvioida, mikä on yhteiskunnan vapauksien ja valvonnan sopiva suhde. Fyysisen ja bittimaailman väliset analogiat tuppaavat menemään pieleen, mutta kokeilen silti: Kadullakin voi yöaikaan töhertää kunnianloukkauksia seinille ilman, että jää välttämättä kiinni. Siitä huolimatta Suomessa ei ole (vielä) vaadittu pakollista ihonsisäistä gps-paikannussirua jokaiselle kansalaiselle.
