Paljonko digimusiikki saa maksaa?
Pitäisikö digimusiikin olla halvempaa kuin cd-levyjen, onko drm pelkkää kuluttajien kiusaamista ja miten tuotot pitäisi jaskaa esimerkiksi artistin, operaattorin ja levy-yhtiön kesken?
Nämä aiheet herättivät kiinnostavan keskustelun eilen Mobilemondayssä Helsingissä, jossa oli paikalla edustava joukko Suomen alan lainsäätäjän (tekijänoikeuslain), musiikkiteollisuuden, laitevalmistajien ja operaattoreiden edustaja. Ainoastaan kuluttajien edustaja puuttui, ainakin melkein.
Sony BMG Finlandin toimitusjohtaja Kimmo Valtanen myönsi julkisesti, että tähän asti cd-levyjen kopiosuojaukset ovat epäonnistuneet. “Olemme hävinneet taistelun, mutta emme sotaa”, Valtanen sanoi. Tällä hän viittasi siihen, että drm-toteutuksia kehitetään edelleen, vaikka ensimmäiset versiot ovatkin tunnetusti epäonnistuneet pahasti.
Kansalaisaktivisti ja HIT:n tutkija Herkko Hietanen kysyi, mihin drm:ää yleensä tarvitaan, jos kuluttaja saa parempaa palvelua ilman. “I love your music, hate your drm (Rakastan musiikkianne, vihaan kopiosuojauksianne)”, Hietanen sanoi Kimmo Valtaselle.
Musiikista on tullut kuuntelulisenssi
Opetusministeriön johtaja ja “Lex Karpelasta” vastannut johtaja Jukka Liedes vakuutteli, että valtio on pyrkinyt tasapuolisuuteen uuden tekijänoikeuslakimme valmistelussa. Haaste on Liedeksen mukaan se, että koko musiikin ostamisen luonne on muuttunut. “Ennen ostimme cd-levyn tavarana, mutta digitaalisella aikakaudella ostamme käyttöoikeuden musiikin kuunteluun ja ehkä myös kopiointiin”, Liedes sanoi.
Liedes puolusti muutamien suomalaisten tekijänoikeusjärjestöjen, kuten Gramexin ja Teoston monopolia musiikin tekijänoikeuskorvauksissa Suomessa. “Ne takaavat, ettei musiikin käyttöoikeuksita tule pian halpatavaraa, ja artistit saavat oikeudenmukaisen korvauksen”, Liedes sanoi.
Toisaalta Jukka Liedes myönsi, että muutoksia on tultava, koska EU-komissio haluaa unionin laajuiset musiikin lisensointimahdollisuudet esimerkiksi operaattoreille. Tällä hetkellä EU:ssa on Liedeksen mukaan 25 sisämarkkinaa.
Musiikkia kiinteällä kuukausimaksulla
Alhaisimmillaan digimusiikin hinnaksi arvioitiin 75 senttiä kappaleelta, jota Sony BMG:n Kimmo Valtanen piti vähimmäissummana. Valtanen sanoi, että musiikin hintaa pitäisi saada ylemmäs. Hän arvioi, että kuluttaja on valmis maksamaan yhdestä kappaleesta euron sijasta kolme euroa, jos kappaleen mukana saa esimerkiksi musiikkivideon kännykkään ja muuta lisäarvoa.
Yhteen kysymykseen paneelin kaupalliset osallistujat eivät halunneet tai osanneet vastata suoraan: miten tuotot pitäisi jakaa artistin, levy-yhtiön ja operaattorin kesken.
Suomalaisia ammattimuusikkoja edustanut SML:n puheenjohtaja Ahti Vänttinen sanoi, että usein artistin osuus jää vain 3–6 prosenttiin musiikkikappaleen hinnasta. Suurimman osan tuotoista vievät hänen mukaansa tekijänoikeusjärjestöt ja muu väliporras. “Aiemmin toivoimme, että musiikin digitalisoituminen vähentäisi välikäsiä, mutta nyt vaikuttaa siltä, että niitä tulee vain lisää”, Vänttinen ihmetteli. Tällä hän viittasi esimerkiksi operaattoreiden haluun saada vähintään viidennes mobiilimusiikin hinnasta.
Herkko Hietanen taas kertoi tuoneensa USA:n matkaltaan mukanaan kiinteähintaisen musiikkipalvelun. “Tulevaisuudessa istumme linja-autossa ja jaamme musiikkia keskenämme vaikkapa lakon hidastellessa kyytiä”, Hietanen visioi. Hän sanoi, että kunhan maksullinen tuote on parempi kuin ilmainen, kuluttajaa kiusaavia kopiosuojauksia ei edes tarvita.
Vasemmalta lukien tutkija Herkko Hietanen, Sony BMG:n Kimmo Valtanen ja opetusministeriön Jukka Liedes olivat eniten äänessä paneelikeskustelussa.
Prisma Research arvioi, että Suomen vuoden 2005 noin 120 miljoonan euron potista vasta häviävän pieni osuus oli oli digimusiikkia, mutta vuonna 2008 jo 16,7 prosenttia kertyisi digimusiikista, soittoäänistä ja mobiilimusiikista.
.
