Ala haluaa yhä pitää kynsin hampain kiinni drm-systeemeistä, vaikka korahduksia alkaa jo kuulua. Hesarikin laajensi. Ei tämä vielä kuitenkaan mitään: entä, kun verkkoon tulee myyntiin (myös Suomeen siis) tv-ohjelmia ja elokuvia? Jotain osviittaa tulevaisuudesta antaa Google Video, joista ladattujen videoiden katsomiseen koneella täytyy käyttää Googlen Video Playeriä.

Olisi hyvä, jos jollain kirkastuisi näkemys noista tulevaisuuden suojauksista ja standardeista tarpeeksi ajoissa. Muuten saamme pian huomata, että pitkälti amerikkalaiset yritykset hallitsevat sitä, miten me käytämme ja kulutamme kulttuuria.

*Jäi tuo yksi lause kesken: siis, Hesarikin laajensi musiikkiverkkokauppaansa.

“Perinteisen cd-levyn etu on se, että musiikista saa aina halutessaan tehtyä uuden digitaalisen kopion, ilman pakkausta tai halutuilla pakkausasetuksilla.”

DRM on syvältä, mutta iTMS:stä ostetut biisit voi myös vapaasti polttaa CD:lle. Takaisin koneelle tuomalla pääsee siis DRM:stä eroon.

Toivon totisesti, että muillakin mailla olisi munaa seurata Ranskan esimerkkiä. Tällä hetkellä Apple voi helposti vain sulkea täkäläisen kauppansa, mutta jos tarpeeksi moni maa lähtee tohon mukaan, sillä voi olla oikeasti vaikutusta asioihin.

DRM:n puolustajat tuntuvat unohtavan, että aikaisemmin musiikkia nauhoitettiin kasetille radiosta ja kirjastosta lainatuilta CD-levyiltä. Tokihan kopiointi on tänä päivänä paljon helpompaa, mutta pitäisi laillisen levityksenkin olla. Ja nimenomaan kuluttajalle.

Sanavalinta ‘proprietaarinen DRM’ on mielenkiintoinen. Onko olemassa muitakin DRM:iä kuin proprietaarisia?

Eikö Open Mobile Alliance yritä ajaa avointa drm:ää: http://www.openmobilealliance.org/release_program/drm_v2_0.html .

Pikaisella kyselyllä kuulin ainakin Sunin tukemasta Open Media Commonsista: http://www.openmediacommons.org/ .

Tiedä sitten ovatko nämä samanlaisia haaveprojekteja kuin esimerkiksi Openofficen tukemat avoimet asiakirjaformaatit; moni yritys on nimellisesti mukana tukemassa avointa standardia, mutta oikeasti tukea tarjoaa vain muutama tuote.

toimivan DRM-teknologian tekeminen on erittäin vaikeata ellei jopa mahdototonta nykyisenkaltaiseen digitaalisen musiikin verkkojakeluun. Pitäisi siirtyä johonkin ihan toisentyyppiseen malliin – nähdäkseni ns. laajakaistavero on ainoa mahdollisuus kerätä rahaa tekijänoikeusjärjestöille. Vero on tietysti hyvin suurpiirteinen ratkaisu ja voisi tulla aika vääntö tilitysten jakamisesta. Ja nyt täytyy huomioida, että tämän digitaalisen murroksen suhteen ollaan vasta alussa. Todella suuren muutoksen paikka on edessä musiikin, elokuvien, pelien yms. medioiden tuottajille.

Tämä DRM on juuri niin käsittämätön juttu kuten kirjoittaja sanoo. Aivan käsittämätöntä kuluttajien harhaanjohtamista. Kyllä digitaalisen musiikin edut pitäisi olla myös laillisesti musiikkia ostavan tavoitettavissa.

“DRM on syvältä, mutta iTMS:stä ostetut biisit voi myös vapaasti polttaa CD:lle. Takaisin koneelle tuomalla pääsee siis DRM:stä eroon.”

DRM taitaakin olla lähinnä jonkinlainen ‘liikennesääntö’ jota toiset noudattaa ja toiset ei.

Esimerkiksi musiikkilataamon palvelussa käyttöehtojen (oikeus polttaa max. 5cd:lle tai musiikin siirto 5:lle kannettavalle laitteelle) laiminlyöminen on automaattisesti tekijänoikeusrikkomus josta seuraa sanktioita.

Enpä oikein jaksa uskoa, että kuluttajat tottelevat. En ainakaan minä.

Räävin kirjoitukseen kommentti:
Tuo ei todellakaan ole tekijänoikeusrikkomus, jos ostamansa biisin polttaa ensin CD:lle, jota sitten kopioi. Tuo poltettu CD kun ei sisällä kopiosuojausta, joka pitäisi kopioimista varten ohittaa. Käyttöehdoilla ei voida rajoittaa ostosten käyttöä lakia enempää, tosin sanktiohan käyttöehtojen rikkomisesta voi seurata, esim. palvelun lopettaminen. Sakkoja siitä ei voi seurata.

DRM on legimiteettinsä menettäneiden instituutioiden epätoivoinen yritys ylläpitää legimiteettiä vastoin artistien ja kuluttajien etuja. Jokainen osannee arvata mitä nämä instituutiot ovat.

“Tuo ei todellakaan ole tekijänoikeusrikkomus, jos ostamansa biisin polttaa ensin CD:lle, jota sitten kopioi. Tuo poltettu CD kun ei sisällä kopiosuojausta, joka pitäisi kopioimista varten ohittaa.”

Lain mukaan tuo poltettu CD ei ole enää ‘laillinen lähde’. Näin ainakin päättelen kun noitten Anssi Ahosten ja Tommi Kyyrien juttuja on kuunnellut.