Ossi
Avainsanan ‘Yhteiskunta’ Arkisto
Kansanvallan palveluksessa
Sain viime vaaleissa kunnianarvoisen luottamustehtävän: olin Helsingin vaalilautakunnan jäsenenä itäisen Helsingin alueella. Oma komennusalueeni oli äänestyspaikka 47D (Kontula).
Vaalilautakunnan jäsenenä toimiminen oli mielenkiintoinen kokemus ja avasi hyvin silmiä prosessin toimivuudelle tai toimimattomuudelle. Toisin kuin monet sähköisen äänestyksen kriitikot esittävät, manuaalinen lippuäänestys ei ole suinkaan vedenpitävä tai ongelmaton.
Piraatit söivät Kasvin
Voi pojat, että Jyrki J. J. Kasvin putoaminen korpeaa! Kasvi on ollut eduskunnan harvoja valopilkkuja ymmärtäessään avoimen tietoyhteiskunnan tärkeyden. Nyt tapahtunut eduskunnasta putoaminen menee ennen kaikkea piraattipuolueen piikkiin: piraattiteinit imuroivat omaan idealistiseen maaliinsa yli 3 000 ääntä uudellamaalla ja saivat tämän seurauksena… niin, eivät yhtikäs mitään. Yksikään piraatti ei ollut missään vaiheessa lähelläkään eduskuntapaikkaa ja Panu Horsmalahden kaltaiset maahanmuuttajanaisia huoriksi halajavat ehdokkaat takasivat, että yksikään järkevä aikuinen ei vakavasti harkitse kannustavansa tällaista sakkia parlamenttiin. Tulos puhuukin puolestaan. Nyt käytiin eduskuntavaalit, ei pesävaalit.
Mutta ovat vihreät kyllä tällä vaalikaudella myös itsekin edesauttaneet tappiotaan tietoyhteiskunta-asioissa. Demareihin sittemmin loikanneen piraattipojista äidillisiä tunteita saavan Kaisa Rastimon ja Heli “piuhat poikki piraateilta ja kasettimaksu kännyköihin” Järvisen kannanotot tietoyhteiskunta-asioista ovat olleet niin pöyristyttäviä, että yksikään IT-alaa edes pinnallisesti tunteva ei voi mitenkään kuvitella riskeeraavansa ääntään tällaisia asioita de facto ajavalle puolueelle.
Avoimen datan vaalit 2011
Protestipuolue perussuomalaisten sähköistämä eduskuntavaaliasetelma on tehnyt vaalitunnelmista jännittävimmät vuosikausiin. Olen itse seurannut suurella mielenkiinnolla sekä vaalien sisältöasioita, että uuden tekniikan hyväksikäyttöä kampanjoinnissa. Näistä ehkä mielenkiintoisin on vaalikonevastausten datan avaaminen jatkohyödynnettäväksi.
Ehdoton EI laajakaistaverolle!
Meinasin ajaa aamuruhkassa kolarin, kun Radio Rockin uutislähetyksessä kerrottiin viestintäministeri Suvi Lindénin uudesta möläytyksestä. Lindénin maalailee laajakaistaveroa, jonka avulla kustannettaisiin valokaapeliyhteyksien vetäminen maakuntiin. Muuten moinen on kuulemma niin kovin kallista. On aivan käsittämätöntä miten viestintännästä ja tietoliikenteestä vastaava ministeri voi laukoa mitään näin hölmöä.
Lindénin verotusinto on aikanaan törmännyt seinään Yle-veron osalta ja on syytä pitää huolta, että tämäkin törttöily kokee saman kohtalon. Muuten on vaarana, että 90-luvun laman televero lähtee nostamaan uudelleen päätään ja datayhteydet aletaan nähdä helppoina verorahavirtoina. Jos näitä lähdetään verottamaan erillisveroilla, suoneen iskevät maakuntiin rahaa imuroivien siltarummuttajien lisäksi seuraavaksi tekijänoikeuslobbareiden taustatahot.
Missä lymyilevät Suomen IT-naiset?
Kirjoitin taannoin jutun, jossa visioitiin Tietotekniikan raadista, Suomen omista bittiviisaista. Tuolloin lista sai monia hyviä ehdotuksia, mutta näin kansainvälisenä naistenpäivänä on hyvä kiinnittää huomiota siihen, mikä listalta puuttuu: listalla ei ole juurikaan kotimaisia tietotekniikka-alan naisvaikuttajia.
Nyt tarvitaan apua. Missä ovat suomalaiset IT-alan naisvaikuttajat?
Miksi yliopistojen tieto ei ole avointa?
Kun itse opiskelin, olivat tietotekniikan ja tietoverkkojen käyttömahdollisuudet vielä lapsenkengissä. Suurin tietotekniikan keskustelunaihe oli, tulee OS/2 Warpista mitään, vai pystytäänkö Windowsissa. Tuolloin ei voitu kuvitellakaan, että tieteellisiä julkaisuja oltaisiin voitu julkaista muissa medioissa kuin perinteisissä paperijulkaisuissa.
Tänään tilanne on aivan toinen. Internet antaa periaatteessa mahdollisuuden julkaista kaikki maailman tutkimukset hyvin pienellä vaivalla ja saattaa nämä koko Internetin käyttäjäkunnan tarjolle.
Vaan mitä tekevät tieteelliset julkaisut? Ne ovat jumittuneet 90-luvulle!
Veronmaksajana minun on vaikea käsittää, että joudun maksamaan riihikuivaa Amerikkaan jotta saan lukea suomalaisten tutkijoiden suomalaisessa korkeakoulussa tekemän tutkimuksen, jossa on tutkittu suomalaisia henkilöstörahastoja. Semminkin kun tähän tutkimukseen on aivan varmasti käytetty julkisia varoja.
Onneksi tähän on vaihtoehto: Open Access. Sen meikäläinen versio FinnOA pitäisi elvyttää ja korkeakoulumaailman tulisi lähteä kannustamaan sitä voimallisesti. Vaikkapa sitten osana korkean tietämysprofiilin kehitysyhteistyötä – tieteellisten julkaisujen tilaushinnat kun ovat monille kehittyvien maiden oppi- ja tutkimuslaitoksille varsin kova menoerä.
Sidonnaisuuksista
Elinkeinoelämän valtuuston EVA:n johtaja Matti Apunen peräänkuulutti taannoin tietoa toimittajien sitoutumisesta erilaisiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin. Apusen aloite sai vastaansa journalistimaailman kategorisen torjunnan. Ajatuskin sitoutumisten julkistamisista torjuttiin laajalti, vaikka samaan aikaan media peräänkuuluttaa läpinäkyvyyttä kaikilta sellaisilta tahoilta, joihin se katseensa iskee.
Huomiotalouden yhteiskunnassa joukkotiedotusvälineistä ei turhaan käytetä termiä ”neljäs valtiomahti”. Julkisuudella on merkittävä vaikutus yhteiskunnalliseen keskusteluun, kollektiiviseen fokukseen ja jopa yritysten taloudelliseen menestykseen.
Miksi siis julkisen sanan vallan käyttäjiltä ei edellytetä samaa avoimuutta, kuin mitä he itse edellyttävät muilta?
Pitäisikö lehtiin, blogeihin ja muihin joukkoviestimiin kirjoittavien julkistaa omat liiketaloudelliset ja yhteiskunnalliset sitoumuksensa?
Kyllä pitää, sanon minä.
Sukellus piraattiverkkoon (päivitetty)
Piraatit ovat jälleen iskeneet. Tuoreen Tietokoneen uutisen mukaan Anonymous-nimimerkin taakse piiloutuvat piraatit ovat ottaneet aseekseen DDoSin, eli hajautetut palvelunestohyökkäykset. Piraatit esittävät tiukkoja vaatimuksia, kuten tekijänoikeuksista luopumisen muutaman vuoden tähtäimellä ja uhkaavat jatkaa hyökkäyksiään, kunnes heidän vaatimuksiinsa suostutaan.
Piraattien operaatio tunnetaan nimellä Operation Payback ja sillä on selvä poliittinen agenda.
Kiinnostuin asiasta ja lähdin tutkimaan sitä tarkemmin.
Poliisin sormenjälkirekisteri vuotaa WikiLeaksiin
Poliisin halu käyttää passien sormenjälkirekisteriä tutkintojen tietolähteenä herättää ansaitusti vakavia kysymyksiä tietosuojan ja yksityisyyden kannalta. Kovin kauaa ei tarvitse historiaa kelata taaksepäin, kun löytyy juuri tästä varoittavia tahoja, joitten huolestuneet puheet kuitattiin “scifinä”.
On erittäin tärkeää miettiä, minkälaista valvontayhteiskuntaa haluamme luoda ja mihin viranomaisten rekistereitä voidaan käyttää.
Tietosuojan kannalta viranomaisrekistereiden jatkuva paisuminen on asia, josta on syytä käydä perinpohjainen kansalaiskeskustelu.
Ehkä silmämme avautuvat, kun jonain kauniina päivänä kansallinen sormenjälkirekisterimme ilmestyy WikiLeaksiin.
EIT, mummonhäätö ja oikeusministeriö tietotekniikan kannalta
Arvatkaapa mikä on tämä lista:
Viro: 4
Norja: 3
Ruotsi: 3
Islanti: 0
Tanska: 3
Latvia: 6
Liettua: 8
Hollanti: 4
Iso-Britannia: 14
Saksa: 18
Ranska: 20
Suomi: 28
Siinä ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavat päätökset maittain vuonna 2009.
IT-työpaikkailmoitukset
- Palvelupäällikkö DNA Oy
- Testiautomaatio-osaaja Barona
- System Specialist, Unified Communication Nokia Oyj
- Consumer Product Validation Specialist Nokia Oyj
- Software developer, SW Localisation Solutions Nokia Oyj
- Junior ICT Service Specialist Nordic Investment Bank
- Tuotekehittäjä Foreca Oy
