Lepää rauhassa, Osmo A. Wiio

Tietotekniikka-alalla tuskin surullisempaa uutista on tällä viikolla tullut vastaan kuin tieto Osmo A. Wiion poismenosta. Wiio nukkui pois 85-vuotiaana kotonaan Kauniaisissa kuluneena keskiviikkona.

Aloitin itse urani Sanomien tietotekniikkalehtien avustajana 90-luvun puolivälissä ja tapasin itse Wiion muutamaan otteeseen avustajakokouksissa. Emme koskaan keskustelleet pitkään, mutta muistan hänen tuolloin olleen erittäin kiinnostunut lehden kuin lehden kehittämisestä ja siitä miten sen viesti saadaan lukijoille perille mahdollisimman hyvin. Wiiolle hyvä lehti oli sydämen asia.

Opin itse arvostamaan Wiion pettämätöntä tyyliä popularisoida vaikeita asioita niin pitkälle, että ne ovat tavallisen lukijan ymmärrettävinä, mutta silti sisällöltään oikeina. Se Wiio, jonka minä tunsin, noudatti tinkimättömästi hyvän lehtikirjoittajan oleellisinta sääntöä: paras tapa tuottaa hyvä juttu on oikeasti kiinnostua käsiteltävästä asiasta ja ottaa siitä selvää. Tämä näkyi hänen jutuissaan ennen kaikkea Tietokoneessa ja Tekniikan Maailmassa.

Wiio on jättänyt suomalaiseen viestintäkenttään peruuttamattoman vaikutuksen ja kiteyttänyt viestinnän vaikeudet lakeihinsa. Ne kuuluvat seuraavasti:

Wiion lait inhimillisestä viestinnästä (1976-78)

1.   Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.

1.1 Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.

1.2 Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.

1.3 Jos viestintä  näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.

1.4 Jos olet itse viestintään tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.

2.   Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta eniten vahinkoa.

3.   On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.

4.   Mitä enemmän viestitään sitä huonommin viestintä onnistuu.

4.1 Mitä enemmän viestitään sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.

5.   Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.

6.   Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.

7.   Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.

Wiion tulevaisuuslait (1970-1973)

1.  Läheinen tulevaisuus yliarvioidaan.

2.  Kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.

3.Tulevaisuuden kustannukset lasketaan tämän päivän hinnoista.

4. Kuvitellaan tekniikan muuttavan ihmisen perusluonnetta.

5. Vaikuttajayksilöiden käyttäytyminen harhauttaa markkinoita.

6. Uudisteet tottelevat S-käyrä

7. Laitteita käytetään toisiin tarkoituksiin kuin mihin laitteen keksijä on tarkoittanut.

8. Viihteestä voidaan maksaa, tietoaines halutaan ilmaiseksi.

9. Laitteiden käyttäjät haluavat mieluummin lisähyötyä entisestä toimivasta laitteesta kuin hankkia paremman uuden laitteen.

Lepää rauhassa, Osmo A. Wiio.

Jäämme kaipaamaan.

Tagit:
Aiheet: Yleiset
Tilaa RSS-syöte
Takaisin ylös

Kommentit 11 kommenttia

Minullakin oli kunnia tavata hänet kerran tai pari. Muistelen kunnioituksella.

Tässä Wiion käsittääksemme viimeinen juttu Tietokoneessa:
http://www.tietokone.fi/lehti/tietokone_14_2008/tietotekniikkaa_viidella_vuosikymmenella_553

Pitäisikö viestinnän lakeja tulkita niin että tuppisuuna nurkassa murjottava suomalainen on maailman paras tiedonvälittäjä?

Eikös Wiio kirjoitellut myös loistavia Paavo-pakinoita?

Lämmöllä muistelen häntä ja juttujaan. Mm. Nokia on todistanut lähes kaikkia inhimillisen viestinnän lakeja.

Wiio ansioitui myös elektroniikkaa ja radiotekniikkaa käsittelevistä yleistajuisista kirjoistaan. Hänen ja Unto V Somerikon kirjoittamat radiokirjat innostivat monta harrastelijaa ja tulevaa insinööriä. Ilman noita kirjoja olisi moni suomalainen elektroniikkayritys saattanut jäädä syntymättä. Teokset: http://fi.wikipedia.org/wiki/Osmo_A._Wiio#Teoksia

”Wiion lait inhimillisestä viestinnästä (1976-78)”

Huvittavaa, vaikka enimmäkseen valitettavan totta.

Tiedän, että on hieman toimittajan etiikan rajoilla toistaa yhden blogin (Uusi Suomi) muistelma toiseen lehteen, mutta OAW ansaitsee kaikki pienimmätkin historian palaset, joten tässä oma osuuteni:

Jatkona H. Tallqvistin muisteloihin, joihin liittyy Albertinkadulla TKK:n S-osaston kellarissa olleen Montun minimaalinen radioamatöörikerhon tila (”Jore” Nieminen oli kurssikaveri) on todettava, että vaikka OAW ei ollut insinööri, hän oli enemmän kuin insinööri.

Löysin Merimiehenkadun divarista usealta vuodelta Harrastelija-lehden täydet vuosikerrat 1945-48 joskus vuonna 1949 aivan naskalina ja sidotin ne. OAW teki Vallilan lennokkikerhossa skootterin jo parikymppisenä, selitti rakenteet yksityiskohtaisesti tässä lehdessä ja kekseliäisyys jatkui Tekniikan Maailmaan asti, jota on myös muutama ensimmäinen vuosikerta tallessa.

Hän kirjoitti Ylioppilaslehteen hienon artikkelin pikalukemisesta. Siinä ei vedetä silmiä horisontaalisesta pitkin rivejä vaan valitaan kohdistuspisteet hieman keskemmäksi vasemmasta ja oikeasta laidasta. Paitsi että opin lukemaan 300-sivuisen romaanin tunnissa, tästä taidosta oli rajattomasti hyötyä päätoimittajana myöhemmin.

Kävi nimittäin niin, että minut pakotettiin 1969-1975 vetämään oto (siis Otaniemen työn ohella) Elektroniikkauutiset-lehden päätoimittajuutta ja, kun viran hoito alkoi painaa liikaa, OAW veti lehteä vuoden siinä välissä.

Kun muutaman toimittajakaverin kanssa perustimme lehdet Prosessori ja HiFI 1970-luvun lopussa (olin ensimmäisen vuoden päätoimittajana, kun Prosessori ei vielä ollut Prosessori vaan uPA = mikroprosessorit + automaatio), tapasin OAW:n aina Prosessorin vuosijuhlissa. On kansallinen häpeä, että Sanoma-konserni tappoi Prosessorin, joka oli pohjoismaiden hienoin A4-elektroniikka-ammattilehti. Onneksi TM on vielä voimissaan OAW:n kunniaksi.

Osmon muistoa kunnioittaen,
DI Taisto Leinonen (ex-OH2HV)

Täälläkin ensimmäinen innostus alaa kohtaan alkoi Uudesta Radiokirjasta v.1959 (Osmo A. Wiio & Unto V.Somerikko).

Kirja oli hauskasti kirjoitettu vuoropuhelun muotoon ja vaikeat asiat alkoi pikkupoikaa kiinnostamaan kovasti.

Piti kaivaa kirja vielä hyllystä ja muistella.

Kiitos Osmolle, kiinnostusta on riittänyt siitä asti tähän päivään.

Osmo A. Wiio on eräs niistä ihmisistä jonka kirjoituksia lukeneena sain kipinän elektroniikkaan sekä tietotekniikkaan.

Välillä kirjoitti vähän hankalastikin mutta aina aiheellisesti sekä aiheesta. Selvää tekstiä jota oli ilo lukea.

Osmo A. Wiiolle sekä Unto Somerikolle kuuluu kiitos siitä, että minuakin radiotekniikka sekä elektroniikka kiinnostaa. Pahvikantinen, kulunut sininen ja jo kellastunut kirja löytyy minunkin hyllystä, tuo -59 painettu. Itse olen -85 syntynyt.

73, OH2-9028

Kommentoi kirjoitusta

Kirjoitusohjeita

  • Huomioi toisten mielipiteet ja ymmärrä, etteivät kaikki voi olla samaa mieltä kanssasi.
  • Ole kohtelias ja huomaavainen, äläkä tarkoituksella provosoi tai loukkaa muita kirjoittajia.
  • Muista, että kirjoittajana olet rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa viestiesi sisällöstä.

Toimitus varaa oikeuden poistaa sopimattomat viestit keskusteluista. Voit ilmoittaa sopimattomat viestit "ilmoita"-linkeistä.

Katso myös keskustelun ja kommentoinnin säännöt.

Takaisin ylös
RSS

Selaa blogikirjoituksia

Aiheet
Arkistot
TTL ry
Pieni kirjapuoti
Takaisin ylös