Kansanvallan palveluksessa

Sain viime vaaleissa kunnianarvoisen luottamustehtävän: olin Helsingin vaalilautakunnan jäsenenä itäisen Helsingin alueella. Oma komennusalueeni oli äänestyspaikka 47D (Kontula).

Vaalilautakunnan jäsenenä toimiminen oli mielenkiintoinen kokemus ja avasi hyvin silmiä prosessin toimivuudelle tai toimimattomuudelle. Toisin kuin monet sähköisen äänestyksen kriitikot esittävät, manuaalinen lippuäänestys ei ole suinkaan vedenpitävä tai ongelmaton. 

Vaalilautakuntaan kuului kymmenkunta henkilöä, jotka organisoitiin kahteen vuoroon. Aamuvuoro hoiti äänestyspaikan valmistelut ja äänestäjien vastaanoton 9-14. Iltavuoro aloitti hommat kahdelta ja lopetti kahdeksalta, kun äänestysaika päättyi. Tämän jälkeen laskettiin porukalla äänet.

Kummassakin vuorossa oli pj/vpj ja neljä toimisijaa. Kaksi otti äänestäjiä vastaan tarkistaen äänioikeuden sekä henkilöllisyyden ja jakaen äänestyslomakkeet. Yksi toimi vaaliavustajana sekä piti tukkimiehen kirjanpitoa äänestäneistä. Neljäs leimasi äänestysliput ja avasi uurnan. Itse olin ottamassa vastaan äänestäjiä ja tarkistamassa äänioikeuksia.

Tyypillinen toimitsijan työpiste näyttää tältä:

Äänioikeutensa käyttäneet merkitään lyijykynällä paperille.

Paholaisen asianajajana mieleen tulee väistämättä, että tuloksia olisi helppo väärentää. Omalle puolueelle epämieluisalla asuinalueella voisi hyvin merkitä erinäisiä henkilöitä jo äänestäneiksi. Äänioikeuden käyttämistä tai käyttämättä jättämisestä ei jää vahvaan tunnistautumiseen perustuvaa jälkeä, jolla asiasta voisi alkaa vakavissaan riidellä.

Myös tahattomat virheet ovat mahdollisia. Kun äänestäneiden määriä laskettiin äänestysajan päättymisen jälkeen, ihmeteltiin porukalla useampaankin otteeseen ”onkohan tuo nyt rasti vai ei”. Lyijykynät suttaavat papereita ja niistä jäi monia haamujälkiä.

Tässä tapauksessa puheenjohtaja teki tulkinnan, jonka mukaan outoa jälkeä ei lasketa rastiksi.

Itse äänestystilaisuudessa itketin surukseni paria pikkulasta, joille jouduin ohjeistamaan että vaalikoppiin ei saa mennä vanhempien seuraksi. Tämä ei ollut hirveän miellyttävää, mutta aiemmasta historiasta löytyy jopa case, jossa isä on vienyt kuusivuotiaan äänestyskoppiin ja toimitsija on antanut tämän myös laittaa äänestyslapun uurnaan.

Äänestyksen kestäessä tuli vastaan myös muutama tapaus, jossa äänestäjän henkilöllisyyden todentaminen ei ollut mitenkään itsestäänselvää. Henkilöllisyystodistuksiksi esitettiin lukuisia jopa useilla vuosilla vanhentuneita henkilöllisyytodistuksia. Tällaisilla papereilla ei suostuttaisi antamaan yhdestäkään liikepankista tilin saldoa ulos, mutta kansanvallan kannalta kaikkein tärkeimmässä tapahtumassa tällaiset hyväksytään.

Hämmentävää.

Manuaalista äänestystä olisi tavattoman helppoa huijata esimerkiksi useilla väärennetyillä henkilöllisyystodistuksilla. Kovin kummoista väärentäjää ei tarvita tekaisemaan esimerkiksi vanhoja pahvimallisia ajokortteja useilla henkilöllisyyksillä. Näin käynti esimerkiksi useassa helsinkiläisessä äänestyspaikassa ei herättäisi kenenkään epäilyksiä. Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että aito äänestäjä olisi jo käynyt antamassa äänensä viinanhaju, toikkaroiva käytös ja pienet näyttelijänlahjat pelastaisivat tilanteen.

Kontulassa muuten kävi illan aikana 14 vahvasti alkoholilta haisevaa äänestäjää.

Toinen mahdollinen huijaustekniikka olisi yksinkertaisesti laittaa uurnaan useampi äänestyslomake. Pohjaksi avustaja aiheuttaa häiriötä äänestyshuoneen toisessa päässä juuri kun huijari on laskemassa omaa ääntään uurnaan. Kun huomio on kiinnittynyt tähän, tarvitaan vain hieman viekasta sorminäppäryyttä ja ääniä sujahtaa sisään useita. Jotta juoni onnistuisi ilman epäilyksiä, tarvittaisiin rikoskumppaniksi ääniä laskeva toimitsija, joka merkitsee käytettyjen äänien listaan ylimääräisiä tai vähintään tulkinnanvaraisia rasteja.

En ollut itse laskemassa varsinaista ääntenlaskua (laskin äänestäjien kokonaismääriä), mutta se vaikutti varsin suoraviivaiselta toimenpiteeltä.

Äänestyslomakkeet jaoteltiin ensin karkeisiin ryhmiin ja sitten kunkin ehdokkaan äänet laskettiin yhteen.

Tästä vaiheesta on vaikea keksiä enää huijauskeinoja. Ääniä laskemassa on usean puolueen edustajia ja äänet tarkastuslasketaan myös keskusvaalilautakunnassa, jolloin runsaan tunnin laskutilaisuudessa tapahtuneet virheet pystytään myös korjaamaan. Helsingissä näin kävi Lasse Männistön ohittaessa viidellä äänellä Laura Rädyn. Alkuperäisissä tuloksissa heillä oli parinkymmenen äänen ero.

Äänestäjät tekivät myös menetelmästä johtuvia virheitä. Tässä esimerkki hylsyäänestä:

Tässä tapauksessa ääni ehdokkaalle 375 on hylättyjen joukossa, koska Helsingissä ei ole ehdokasta tällä numerolla.

Harmillista demarien Lauri Ihalaiselle, joka oli Uudenmaan ehdokas.

Varsin ikävää oli myös joutua käännyttämään kymmentä vaille kahdeksan aikoihin väärään äänestyspaikkaan eksynyt äänestäjä. Koska yksittäisillä äänestyspaikoilla on vain kyseiselle äänestyspaikoille saapuneiden äänioikeusrekisteri, joutuvat ihmiset ennakkoäänestyksestä poiketen äänestämään juuri oikealla äänestyspaikalla. Tämä on vuonna 2011 aivan älytön asia. Totta ihmeessä äänestyspaikkojen äänioikeusrekisteri pitäisi olla yhteinen.

* * *

Kaiken kaikkiaan äänestystapahtuman seuraaminen näin läheltä avasi silmiä sähköiselle äänestykselle. Nykyisessä manuaalisessa järjestelmässä on kiistattomia puutteita ja oikein toteutettu sähköinen äänestys voisi ratkaista näistä suuren osan:

  • äänestäjän vahvan tunnistamisen
  • äänioikeuden uniikkiuden
  • äänioikeusrekisterin peukaloimattomuuden
  • äänestyspaikkojen paikkariippumattomuuden

Lisäksi kansanvallan kannalta sähköinen äänestäminen auttaisi erityisesti ulkomailla asuvia suomalaisia äänestämään: uurnaa voisi kuljettaa eri paikoille ulkomailla, eikä ihmisiä tarvitsisi vaivata matkustamaan jopa pitkien matkojen taa. Nyt useat kymmenet tuhannet ulkomailla asuvat suomalaiset äänestävät erittäin laiskasti, osaksi varmasti äänestyksen käytännön hankaluudesta johtuen.

Ikävä kyllä vihreä oikeusministeri Brax ei osannut hoitaa sähköisen äänestyksen projektia oikein. Siihen investoitiin yksinkertaisesti liian vähän ja tärkeitä asioita — kuten käytettävyyttä ja tiettyjen poikkeustilanteiden hallintaa — jätetettiin tyystin testaamatta. Brax ei saanut aikaiseksi edes nahkapäätöstä, eli ulkosuomalaisten kirjeäänestystä.

Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta muutama vuosi takaperin:

* * *

Mitä mieltä te arvon lukijat olette? Olisiko meillä aihetta uudistaa sadan vuoden takaista äänestystapaa? Ja jos, niin miten?

 

Aiheet: Yleiset
Tilaa RSS-syöte
Takaisin ylös

Kommentit 43 kommenttia

Olet taas vaihteeksi aivan pihalla siitä, miten sähköiseen äänestykseen liittyvät väärinkäytösten riskit ovat täysin eri mittakaavassa kuin kuvittelet.

Jos joltain äänestyskopilta löytyisi selvästi liikaa ääniä rekisteröityjen äänestäneiden määrään nähden, tulokset luultavasti mitätöitäisiin siltä osin. Toisaalta muutama yksittäinen lisä-ääni vaikuttaisi harvoin mihinkään. Voisi kuvitella, että rimaa hipovien ehdokkaiden tulosten manipulointi hyödyttäisi vain heitä itseään, koska sellaisella riviedustajalla ei henkilökohtaista valtaa ole.

Sähköisen äänestysjärjestelmän yksi ongelma on se, että annettuja ääniä voidaan manipuloida, eli järjestelmään ei tarvitse ujuttaa huijausääniä vaan pelkästään vaihtaa numerot oikeissa ”äänestyslapuissa”.

Sähköinen äänestys on tulevaisuutta, mutta minua mietityttää se, kuinka kauan ihmiskunnalta ottaa aikaa kehittyä sellaista käyttämään. Mikäli ihminen ei osaa edes lukea ehdokaslistaa ja tarkistaa, löytyykö hänen arpomaansa numeroa koko vaalipiiristä, tai ei osaa lukea äänioikeusilmoituksestaan oikeaa äänestyspaikkaa, hän tuskin tuntee oloaan kovin mukavaksi sähköisen pöntön äärelläkään.

Äänestys pitää järjestää niin että kaikki äänestäjät ymmärtävät miten äänestys ja ääntenlasku tapahtuvat ja millä toimenpiteillä väärinkäytöksiä vastaan on varauduttu.

Sähköisessä äänestyksessä nämä asiat ovat aivan liian vaikeasti ymmärrettäviä lähes kaikille suomalaisille.

Nykyjärjestelmää vastaan pystyy häiriköimään kuten kuvasit. Jos tämä olisi laajamittaista, uskoisin (mutten tiedä) että vaalit/äänestys uusittaisiin.

Vaalilait täytyy tehdä niin että luottamus äänestystulokseen säilyy myös silloin kun demokratia on uhattuna.

Haastattelin erästä lehtiartikkelia varten Suomessa kokeiltujen sähköisten äänestysjärjestelmien puolestapuhujia, jotka olivat rinta rottingilla siitä, miten täydellisiä ja virheettömiä systeemit ovat, ja miten hakkerit voivat tulla vapaasti kokeilemaan järjestelmään murtautumista. Mitenkäs siinä kävikään.

Paperilappuihin ja lyijykyniin pohjautuva äänestäminen on kömpelöä ja virhealtista, mutta kokemukset maailmalta ovat osoittaneet, että tehokkuuden parantuessa kasvavat myös virheiden mittakaava ja kusetusmahdollisuudet. Mikään järjestelmä, joka on jonkin firman liikesalaisuus, ei tule tällaisessa järjestelmässä kysymykseen.

Olisin itse sähköisen äänestyksen puolella, jos järjestelmä saataisiin rakennettua tarpeeksi läpinäkyväksi ja turvalliseksi, mutta en oikein usko että tahtoa ja ymmärrystä sellaisen rakentamiseen päättäviltä tahoilta toistaiseksi löytyy.

Sinänsä minua kummastuttavat tässäkin keskustelussa esitetyt mielipiteet, joiden mukaan sähköinen äänestysjärjestelmä olisi automaattisesti jotenkin monimutkaisempi kuin paperilappuversio. Näinhän ei missään nimessä tarvitse olla.

Hyvin tehdyssä järjestelmässä käyttäjä saa äänestyskopilla näytöllä eteensä listan ainoastaan niistä ehdokkaista, joita hän voi omassa vaalipiirissään äänestää (sekä vaihtoehdon äänestää tyhjää). Hän tökkää sormellaan tai hiiren osoittimella tai millä vain haluamaansa nimeä ja naamataulua, minkä jälkeen kysytään kerran tai kahdesti että oliko tämä nyt varmasti se tyyppi, jolle haluat äänesi antaa. Tämän jälkeen ääni rekisteröidään ja käyttäjälle tulostetaan paperinen kuittaus äänestyspäätöksestään. Tämä kuitti jätetään vaalivirkailijalle samalla tavalla kuin nykyiset äänestyslaput. Nyt äänestystulos on kirjattu sekä sähköisesti, että paperilla, eli jos IT ja ATK sanoo känkkäränkkä, jäljellä ovat paperilaput, joilla tuloksen voi tarkastaa.

Jostain helvetin syystä esimerkiksi tätä paperilappuvarmistusta ei aiemmassa kotimaisessa sähköisen äänestyksen ehdotelmassa ollut mukana.

Hei,

Kaikki kuvaamasi huijausmahdollisuudet ovat sellaisia, että huolellisella työllä ja vähäisellä riskinotolla huijari ehkä saisi 20-kertaistettua äänivaltansa. Demokratian vaarantuminen kuitenkin vaatisi useampaa mittaluokkaa merkittävämpiä huijauksia. Niitä ei lappuäänestykselle ole keksitty.

Sähköisestä äänestyksestä on vaikea tehdä niin läpinäkyvää.

– M

Janos: Lapulle tulostava äänestyskoppi on ihan hyvä idea, kunhan äänet lasketaan käsipelillä kuten ennenkin. Sähköisen järjestelmän riski syntyy aina siinä vaiheessa, kun äänet menevät sisään ”digitaaliseen mustaan laatikkoon” ja tulevat sieltä sitten ulos ilman manuaalista verifiointia.

Janos, sähköisellä äänestyksellä useissa yhteyksissä tarkoitetaan myös netin kautta tapahtuvaa äänestystä ja tällöin mitään paperilappuja ei jää.

Oikean tuloksen lisäksi myös vaalisalaisuus on erittäin tärkeä. Tätäkin olisi mahdollista rikkoa paljon laajamittaisemmin kuin nykyjärjestelmässä.

Tajuathan Kennu, että myös rahasi ovat ”mustassa sähköisessä laatikossa”?

Ossi, jos pankki huijaa, laki tulee avuksi. Jos joku huijaa vaaleissa, hän pääsee tekemään lait itselleen mieleisiksi.

Aika erikoista on sähköisen äänestämisen herättämä pelko, sillä äänestäminen on yksi niitä harvoja asioita, jotka tässä yhteiskunnassa vielä tehdään ilman tietotekniikkaa. Viranomaisten rekistererit, pankkien ja terveydenhuollon järjestelmät jne. ovat nykyään kaikki sähköisiä, eikä niiden luotettavuus kovin herätä pelkoja.

Mäntylahti ei kertonut, miten ääntenlaskenta etenee loppuun asti, jotta eduskunnan paikkajako selviää. Uskoisin, että äänestyspaikan lukuja ei lähdetä kuljettamaan sinetöidyssä papyruskäärössä hevosella kohti keskusvaalilautakuntaa… Toivottavasti kukaan ei pahasti säikähdä, mutta luultavasti luvut syötetään johonkin sähköiseen järjestelmään, joka laskee eduskunnan paikkajaon.

OlliJT:
Tulokset soitetaan puhelimella keskusvaalilautakunnalle. PJ soittaa ja luettelee kunkin ehdokkaan saamat äänet. Tämän jälkeen äänet laitetaan kirjekuoriin, teipataan kiinni ja pj toimittaa ne sinne.

Hm… jos oikein pirullinen haluaisi olla, niin kuljetuksen aikanahan ääniä pystyy peukaloimaan niin paljon kuin tahtoo.

Anteeksi, Ossi, vain. Olin itsekin mukana vaalilautakunnassa ja oma tehtäväni oli hoitaa äänien rekisteröinti sähköiseen järjestelmään, jonka kautta vaalitulos tarkentui kommentaattorien ihmetellessä ääntenlaskennan edistymistä. Yhteys vaalijärjestelmään hoidettiin tekstipohjaisella käyttöliittymällä, joka käytttöliittymän alareunan PF3- ja PF12-näppäinohjeineen näytti 80-luvun alkupuolella kehitetyltä.

Joka tapauksessa äänestäneiden lukumäärällä (vaaliluettelo) ja äänien lukumäärällä on selvä yhteys. Siksihän juuri edellinen sähköisen äänestyksen kokeilu johti vaalien uudelleenjärjestämiseen muutamalla paikkakunnalla, että hylättyjä ääniä tuli sähköisestä järjestelmästä ulos sadoissa laskettava lukumäärä.

Kunnallisvaaleissahan äänikynnys saattaa pienillä paukkakunnilla jäädä hyvinkin alas, muistelen kotikunnassani erään päässeen valtuutetuksi 13 äänen kokonaisäänisaaliilla!

Minulla ei ainakaan ole rahaa kuin muutama satanen. Loput ovat pankin muistissa, joka lienee ollut sähköllä toimiva jostain 80-luvulta alkaen ja sitä aikaisemmin kynällä ja paperilla toimiva. Kaikki järjestelmät tekevät virheitä. Kaikille lienee kaksoisveloitus tuttu, samoin kuin tililtä katoavat rahat?

”Henkilöllisyystodistuksiksi esitettiin lukuisia jopa useilla vuosilla vanhentuneita henkilöllisyytodistuksia. Tällaisilla papereilla ei suostuttaisi antamaan yhdestäkään liikepankista tilin saldoa ulos, mutta kansanvallan kannalta kaikkein tärkeimmässä tapahtumassa tällaiset hyväksytään.”
Mietis nyt vähän mistä onkaa kyse!

”Manuaalista äänestystä olisi tavattoman helppoa huijata esimerkiksi useilla väärennetyillä henkilöllisyystodistuksilla.”
Miten oikein huijaat kun vaalihenkilö useinkin tuntee sut tai voidaa tarkistaa paikan päällä henkilöllisyys vielä monella muulla keinoin mitä ei elektronisesti koskaa voida!

”Näin käynti esimerkiksi useassa helsinkiläisessä äänestyspaikassa ei herättäisi kenenkään epäilyksiä.”
Mistä tiedät missä ja koska kenenkin kuuluu äänestää? Mistä saat valokuvat ja kaikki muut tiedot ajokortteihin? Haluatko käyttää aikaa väärentääksesi äänioikeutta varten monimutkaisia passeja ja muita henkkareita vaikka et niillä rahallisesti hyödy yhtää mitää?

”Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että aito äänestäjä olisi jo käynyt antamassa äänensä viinanhaju, toikkaroiva käytös ja pienet näyttelijänlahjat pelastaisivat tilanteen.”
Tossa vaiheessa homma tarkistetaa uudellee ja keksisit jo parempia mielikuvituksettomia tekosyitä miksi elektroninen on taas kerran parempi!

”Tässä tapauksessa ääni ehdokkaalle 375 on hylättyjen joukossa, koska Helsingissä ei ole ehdokasta tällä numerolla.”
Jos ei edes tiedä ketkä on vaalipiirin ehdokkaat ja katso niitä äänestyspaikan listalta että onko se henkilö siellä nii voi vaan syyttää ihan itteään!

”Varsin ikävää oli myös joutua käännyttämään kymmentä vaille kahdeksan aikoihin väärään äänestyspaikkaan eksynyt äänestäjä.”
Syyttäkööt peilikuvaansa jos ei edes tiedä missä on oma äänestyspaikka joka lukee äänestyslipukkeessa ja jättää viime tinkaa!

”Itse äänestystilaisuudessa itketin surukseni paria pikkulasta, joille jouduin ohjeistamaan että vaalikoppiin ei saa mennä vanhempien seuraksi. Tämä ei ollut hirveän miellyttävää, mutta aiemmasta historiasta löytyy jopa case, jossa isä on vienyt kuusivuotiaan äänestyskoppiin ja toimitsija on antanut tämän myös laittaa äänestyslapun uurnaan.”
Ne pikkulapset varmaa kiristivät vanhempiaan äänestämää toista henkilöä! Hitto vähän nyt järkeä sinne vitun päähän että mistä oikein on kyse! Aviopuoliso tai kukaan vanhempi henkilö ei saa mennä toisen kanssa samaa äänestyskoppiin paitsi vaaliavustaja jos äänestäjä pyytää apua ja tällä taataan että vaalisalaisuus säilyy ja tilanteet missä vaikka aviopuoliso on uhannut vaikka väkivalalla tai kiristyksellä että toinen äänestää tiettyy henkilöä että pystyy äänestää tahtomaansa henkilöä ilman että toinen tietää! Tossaki tilanteessa aviopuoliso voisi itse jättää lapsen pois jos lapsi kertoisi tiedon toiselle avipuolisolle eli vakoilisi mutta vanhemmat opettavat tossa vaiheessa lapsilleen että millainen kansalaisvelvollisuus on äänestää ja mitä siellä tapahtuu ja nyt idiootit menee vielä senkin estämää joka saa uusia kansalaisia joita ei kiinnostakkaan nii paljoa äänestys!

”Toinen mahdollinen huijaustekniikka olisi yksinkertaisesti laittaa uurnaan useampi äänestyslomake.”
Et ole tainnut koskaa käydä äänestämässä koska kaikki vaaliuurnaan laitettavat äänet tarvitsee leiman ja vaaliuurnalla toimiva ei saa lähteä paikalta ja etenkää ilman leimasinta! Lipukkeet uurnassa ilman leimaa ovat nollia ja niitä ei lasketa mitenkää eikä vaikuta mihinkää!

”Tämä on vuonna 2011 aivan älytön asia. Totta ihmeessä äänestyspaikkojen äänioikeusrekisteri pitäisi olla yhteinen.”
Idiootti! Juuri tolla varmistetaa että et voi mennä antamaa ääntäsi useeseen mestaan! Ei yhden mestan ruksittaminen äänestyksen käyttämisestä maagisesti ruksita sitä kaikkialla muualla! Ennakkoäänestykseen sä tarvitset sen sun kotiin tulleen lipukkeen joita on vain yksi ainoa!

”Nykyisessä manuaalisessa järjestelmässä on kiistattomia puutteita ja oikein toteutettu sähköinen äänestys voisi ratkaista näistä suuren osan:”
Ei ratkaise yhtää mitää kun sä et edes yhtäkää virhettä havannoinut vaan keksit päästäsi melkein kaiken!

äänestäjän vahvan tunnistamisen
Ajanvoimainen ID ja yksi mahdollisuus antaa ääni ja homma on vahvempi kuin mikää elektroninen internetäänestys tai koneella oleminen!

äänioikeuden uniikkiuden
Yksi paikka käydä äänestämässä ja vain yksi äänilista missä ID listataan käyttäneensä äänensä tai ei!

äänioikeusrekisterin peukaloimattomuuden
Paperisia ääniä et voi peukaloida mitenkää jos et saa suurta salaliittoa useista kymmenistä ihmisistä! Elektroniset laitteet on todistettu joka kerta olemaan alttiit peukaloimiselle ja todistettu konkreettisesti että vääriä ääniä voitu antaa vaikka tuhansia ja mikään ei ole paljastanut asiaa ja sitä ei olisi tapahtunut perinteisellä tavalla! Yritä uusiksi!

äänestyspaikkojen paikkariippumattomuuden
Ennakkoäänestys joka on luotettavampi kuin mikää sähkönen äänesys ja paikkariippumaton! Yritä uusiksi!

”Lisäksi kansanvallan kannalta sähköinen äänestäminen auttaisi erityisesti ulkomailla asuvia suomalaisia äänestämään: uurnaa voisi kuljettaa eri paikoille ulkomailla, eikä ihmisiä tarvitsisi vaivata matkustamaan jopa pitkien matkojen taa.”
Typerys! Ulkomailla mennää sen suomen konsulaattiin ja jos ei ole suomen konsulaattia niin äänioikeus voidaan järjestää poikkeustapauksin! Viisaampaa pistää tuhat suomalaista tulemaa yhteen konsulaattiin kuin viisi ihmistä tuhannen ihmisen luokse tai edes kymmenee eri mestaan ympäri maailmaa! Jos ei kansalainen tahdo tehdä velvollisuuttaa nii sitten ei tahdo ja ei narise mitää 10 vuotee suomen eduskunnasta!

”Nyt useat kymmenet tuhannet ulkomailla asuvat suomalaiset äänestävät erittäin laiskasti, osaksi varmasti äänestyksen käytännön hankaluudesta johtuen.”
Oletko noin tyhmä? Ei niitä kiinnosta mitä suomessa tapahtuu kun on asuttu vaikka kymmene vuotta jenkeissä eikä takaisin olla tulossa! Niitä kiinnostaa yhtä paljon kuin sua kiinnostaa australian äänestykset!
Mannerheim oli esimerkillinen kansalainen joka matkusti jokaiseen suomen kansalaisen äänestykseen ulkomailta suomeen asti antamaan äänensä! Hän kävi viimeiseen asti uurnilla oman paikkakuntansa äänestyspaikalla eikä käyttänyt ennakkoäänestystä tai konsulaatissa äänen käyttämistä koska tiesi että suomen kansalaisen kuuluu äänestää ja hänen oman uhrautumisensa suomen hyväksi on poikkeuksellinen ja sun ehdotukset saattaa vaan häpeään suomalaiset!

”jos oikein pirullinen haluaisi olla, niin kuljetuksen aikanahan ääniä pystyy peukaloimaan niin paljon kuin tahtoo.”
Mikä on vikana? Ensin PJ soitaa ja kertoo jokaisen saamat äänet ja puhelua kuuluu kuunnella jokainen äänenlaskentaa osallistunut jäsen. Sen jälkee lähdetää viemää vasta ääniä uudelleen laskentaa ja pienet eroavaisuudet katsotaa mutta matkalla et voi lisätä yhtäkään ääntä koska leimasin ei saa olla samassa tilassa laskettujen äänien kanssa eli voisit lisätä leimaamattomia ääniä miten vaikka tuhansia mutta niitä ei laskettaisi vaan silloin katsotaan vaalipetoksen tapahtuneen kuljettaneiden osalta ja ne saa ankarat syytteet!

Elektroninen äänestys ei takaa vaalisalaisuutta eikä identiteetin tarkistusta eikä takaa äänten laskennan oikeudellisuutta ja tietoturvaa että niitä ei sinne heitellä hatusta lisää kuten nyt jo on todistettu jokaisessa vaalilaitteessa olleen mahdollista!

”Tämä kuitti jätetään vaalivirkailijalle samalla tavalla kuin nykyiset äänestyslaput. Nyt äänestystulos on kirjattu sekä sähköisesti, että paperilla, eli jos IT ja ATK sanoo känkkäränkkä, jäljellä ovat paperilaput, joilla tuloksen voi tarkastaa.”
Äänet pitäisi laskea tuolloin vain paperilapuista ja elektronista tietoa ei voisi käyttää mihinkää, ei edes varmistukseen! Ja tulostettu kuittipaperi voisi sisältää vaikka kenen tahansa äänestäjän numeron randomilla koska monikaan ei enää katso sitä että mitä siinä lukee kun kerran valinnut ja saanut kuitin!
Myöskin pitäisi ennen elektronista äänestystä vahvistaa henkilöllisyys fyysiseltä medialta ja merkitä se vaalivirkailijalla olevaan viralliseen listaan että äänestäjä on käynyt paikalla!

Elektroninen äänestys toisi useita vakavia ongelmia lisää jotka mahdollistaa äänten käpälöimisen enemmän kuin fyysisten ja ei toisi mitää etua!

Kumpi on vaikeempa, kirjoittaa äänestyskorttiin numero jonka kiikuttaa uurnalle leimattavaksi ja uurnaan sisään vai vielä painella ruudulla henkilöä ja painella hyväksyntöjä ja sitte repiä kuittia ja tarkistaa että siinä on oikeesti oikea numero ja sitte viedä se leimattavaksi uurnalle ja uurnaan sisään?
Hitaampaa ja vaikeempaa kuin kynällä numeron kirjottaminen äänestyskorttiin! Jos et osaa kirjottaa niin olet laiminlyönyt peruskoulutuksesi ja jos et pysty kirjottaan niin sulla on oikeus vaaliavustajaan joka avustaa asiassa ja jos et paikalle pääse että olet vaikka sairaalassa niin äänesi haetaan paikalta varmalla tavalla eikä sitäkää voida väärentää!

Kaikkee ei voi eikä pidä muuttaa digitaaliseksi joka vain altistaa kaiken väärennettäväksi! Mielikuvituksellisia asioita ja ilmasta vedettyjä että digitaaline äänestys olis turvallista!

Ari-Matti Hopiavuori:
Missäpäin olit? Helsingin Kontulasta äänet ilmoitettiin ihan tavallisella kännykkäpuhelimella ääneen lukemalla.

Marko Kivinen:
Olet ilmeisesti joltain pieneltä paikkakunnalta? Minä en tuntenut yhtäkään Kontulassa äänestänyttä, vaikka olen joskus asunutkin siellä.

Me tunnistimme henkilöllisyyttä nimen omaan vanhoilla henkareilla. Yhdeltä pyydettiin näytiksi vielä kuvaton kela-kortti, jossa oli sama nimi.

Väärennettyyn vanhaan pahvimalliseen ajokorttiin tulee tietysti huijarin oma naama. Ja potentiaaliset äänestäjät saadaan vaikka ottamalla kännykkäkameralla kuva äänioikeusrekisteristä aamupäivän vuoron päätteeksi. Kuten kuvista näkyy, niissä on nimet ja henkilötunnukset näkyvillä.

Olet ilmeisesti sen verran nuori, että et tiedä miltä vanha pahvimallinen ajokortti näyttää? Tästä esimerkki:
http://www.ake.fi/AKE/Ajokortit_ja_tutkinnot/Ajokortit/Ajokortti.htm

Uskosi leimauksen väärentämisen vaikeuteen on selkeästi vahva. Mihinkään todellisuuteen tämä ei ikävä kyllä kuitenkaan perustu.

Googlatkaas Harri Hurstin wikipediasivu englanniksi. Jätkä oli äänestyskopissa muuman kymmenen sekunttia ja hakkeroi puhelimellaan koko äänestystuloksen uusiksi.

Ja vaikka firma tekisi järjestelmästä vaikeamman hakkeroida, voisi firma myydä äänestystuloksen parhaiten maksavalle. Sitä vartenhan voittoa tavoittelevat organisaatiot ovat olemassa.

Sinä päivänä kun Suomessa on sähköinen äänestysjärjestelmä, katson diktatuurin alkaneeksi!

”Olet ilmeisesti joltain pieneltä paikkakunnalta? Minä en tuntenut yhtäkään Kontulassa äänestänyttä, vaikka olen joskus asunutkin siellä”
Ja kaikissa suomen äänetyspaikoissa kukaan ei tunne äänestättiviä? Tiesiks että suomessa on kahden henkilön päässä kaikkien tunnettavuus? Jos tulee epäselvyyksiä että on täysin uusi naama humalassa ja epäilyttävällä henkkarilla eikä osaa selittää kysyttäviä asioita nii yhdellä puhelinsoitolla saadaa paikalle luotettavia tyyppejä jotka voivat vahvistaa tai kumota henkilöllisyyden.

Olet ilmeisesti sen verran nuori, että et tiedä miltä vanha pahvimallinen ajokortti näyttää? Tästä esimerkki:”
Sellanen on kaapissa tallessa ja senkin väärentämine on vaikeeta monille ja silti sitä et lähde väärentää niin helposti vaikka vanha onkin.

”Uskosi leimauksen väärentämisen vaikeuteen on selkeästi vahva. Mihinkään todellisuuteen tämä ei ikävä kyllä kuitenkaan perustu”
Mistä ajattelit kaivaa yksilöllisen leimasimen itsellesi? Kukaa ulkopuoline ei leimasinta saa päästä käpälöimään eikä äänestäjät saa siihen koskea ja he eivät saa edes viedä äänestyslappua pois äänestyspaikalta jos se on leimattu vaan se kuuluu sillon repiä paikan päällä jos ei tahdo sitä pudottaa uurnaan. Ainaki ennen leimasimet olivat yksilöllisiä jotka oli sidottu vaaliuurnalla toimivien nimiin.

”Ja potentiaaliset äänestäjät saadaan vaikka ottamalla kännykkäkameralla kuva äänioikeusrekisteristä aamupäivän vuoron päätteeksi. Kuten kuvista näkyy, niissä on nimet ja henkilötunnukset näkyvillä.”
Tuota juuri ihmettelin kun sä rikoit lakia ottamalla kännykkäkameralla kuvia äänestyslistasta ja vaikka pimensit tiedot niin suoritit lainrikkomiset! Muodostit juuri oman henkilörekisterin ilman oikeuksia ja aion tehdä ilmiannon poliisille toimistasi ja vielä että olit valittu luottamustehtävään ja rikoit lakia asiassa joka on suuri rikos suomessa! Sulla on ollut hallussa tietoja joiden ei kuulu lähteä mihinkää siitä paperilta ja luottamustehtävään valittu mukamas luotettavia tyyppejä! Olen ottanut talteen tämän blogipostauksen kuvat ja tiedot että turha poistaa enää jälkikäteen.

Et mitenkää ole todistanut tai edes tehnyt casea elektronise äänestyksen luotettavuudesta vaan just todistanut sitä vastaa! Elektroniset vaalijärjestelmät on aina murrettu tähä asti tai olleet toimimattomia vaikka niitä on kymmenillä miljoonilla kehitelty ympäri maailmaa ja ne ei takaa vaalisalaisuutta koskaa ja riittää aina että yksi keksii tavan hakkeroida laite joka on monilla onnistunut nopeesti ja kaikki laitteet voidaa hakkeroida!
Paperilappu sulkeisia tekemällä sun täytyisi vastaavaa hakkerointiin päästäksesi voida lahjoa kaikki maan äänten laskijat tai paperiniput useissa ei paikoissa ja väärentää satoja leimasimia ja tuhansia vaalikortteja ja selvitä kaikesta vielä nii että kukaan ei tule sanoon jälkikätee että ei ole äänestänyt että sitä ei tunnusteta.

Ei ole yhtäkää sähköstä äänestyssysteemiä tehty vielä joka takaisi vaalisalaisuuden ja toimisi yhtä virheettömästi kuin perinteinen. Ei vaikka miljoonia syötetty ja useat suunnitelleet ja pähkäilleet kaikkea mahdollista aina laitteista pressan vaaleihin ja kansanäänestyksiin suoran demokratian kuukausittaisii käyttöihin ja mikää ei toimi yhtä luotettavasti ja helposti kuin paperilla äänestäminen!

Itse olen toiminut ainoastaan ennakkoäänestyspisteissä, joissa on ollut sähköinen yhteys äänioikeusrekisteriin.

1. virkailija tällöin tarkastaa henkilöllisyyden ja samalla merkitsee henkilön äänestäneeksi äänioikeusrekisteriin henkilötunnuksen perusteella ennen kuin annetaan edes äänestyslippua.

En muista enää mitä lowtech-varmistuksia samaan aikaan tehdään, joten en ota niihin kantaan.

Tähän verrattuna varsinaisen äänestyspäivän pelkkä lyijykynäshow tuntuu suorastaan vitsiltä. Mitä se myös MOT-ohjelman mukaan onkin. Äänien ja äänestäjien määrät eivät täsmää häkellyttävän usein. Ja häkellyttävän usein on enemmän kuin 0 kertaa. Lisäksi eikö niitä nimiä voisi vaikka yliviivata tai jotain muuta yksiselitteistä.

Vanhat ajokortit ovat todellinen ongelma, koska ihmiset luulevat niiden olevan käypiä henkilöllisyystodistuksia. Puhumattakaan mummoista, jotka ovat tulleet taksillä äänestämään kuvattoman kelakortin kanssa. Ihmiset voi laittaa hakemaan välikaisen henkilöllisyystodistuksen poliisilaitokselta, jota tietenkään ei voi tehdä vaalisunnuntaina ja jota ei voi inhimillisistä syistä useinkaan tehdä ennakkoäänestyksessäkään. Jos joku muu kuitenkin voi todistaa henkilöllisyyden, tätä voi käyttää aina kun tarvitsee. Eli todistajan henkilötunnus jää todisteeksi. Mutta joo, Suomessa saa äänestää henkkareilla, joilla ei pankista saisi mitään tietoa ulos. Kyllä se oli aika järkytys, kun ekaa kertaa sen ymmärsi.

Lisäksi aina hupaisa lisä ovat ennakkoäänestyksessä ”etkö sää tiedä kuka mä olen” -tyypit.

Ennakkoäänestysaika on niin pitkä, että mielestäni se vähentää varsinaisen äänestyspäivän tarkan paikan ongelmaa. Esim. Rovaniemi on kokeillut myös järjestää ennakkoäänestyspisteitä todella runsaasti ympäri kaupungia. Tämä toivottavasti yleistyy, mutta toisaalta, jos jokainen äänestyspaikka joutuisi varautumaan X määrään äänestäjiä, olisi sekin aika vaikeaa.

Toisaalta, demokratiassa ei kait äänestyksen kulut voi olla ensimmäisenä leikkauslistalla.

”“Ja potentiaaliset äänestäjät saadaan vaikka ottamalla kännykkäkameralla kuva äänioikeusrekisteristä aamupäivän vuoron päätteeksi. Kuten kuvista näkyy, niissä on nimet ja henkilötunnukset näkyvillä.”
Tuota juuri ihmettelin kun sä rikoit lakia ottamalla kännykkäkameralla kuvia äänestyslistasta ja vaikka pimensit tiedot niin suoritit lainrikkomiset! Muodostit juuri oman henkilörekisterin ilman oikeuksia ja aion tehdä ilmiannon poliisille toimistasi ja vielä että olit valittu luottamustehtävään ja rikoit lakia asiassa joka on suuri rikos suomessa! Sulla on ollut hallussa tietoja joiden ei kuulu lähteä mihinkää siitä paperilta ja luottamustehtävään valittu mukamas luotettavia tyyppejä! Olen ottanut talteen tämän blogipostauksen kuvat ja tiedot että turha poistaa enää jälkikäteen.”

Suhteellisen mielenkiintoista on kyllä tuo valokuvien ottaminen. Voipi olla kohta poliisi kolkuttelemassa ovea ja takavarikoimassa kaikki laitteet…

Ilmeisesti paperilappuäänestyksen väärentämättömyyden nimiin vannova Marko Kivinen ei ole seurannut ulkomailla tapahtuneita vaaleja, joissa on jotenkin jännästi onnistuttu väärentämään vaalituloksia vaikka onkin käytetty tätä oletettavasti huijaus-varmaa paperilappuemetodia.

Kehottaisin Marko Kivistä rauhoittumaan ja lopettamaan asioiden keksimisen omasta päästään.

Vaalileimoista säädetään vaalilaissa ja siellä sanotaan asiasta seuraavasti:

52 §
Vaalileimasimet
Äänestysliput leimataan vaalileimalla, joka on samanlainen kaikissa ennakkoäänestys- ja äänestyspaikoissa. Oikeusministeriö vahvistaa vaalileiman sekä valmistuttaa vaalileimasimet ja antaa kuntien keskusvaalilautakunnille ohjeet niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä.

Vaalilaissa määrätään niin ikään äänioikeusrekisteristä. 29 §:ssä kerrotaan sen merkintöineen olevan salassa pidettävää tietoa äänestyksen päättymiseen saakka.

Näitä ”sähköinen äänestys on helpompi ja parempi” -tekstejä lukiessa tulee väkisin mieleen, että onko niissä ajateltu yhtään muita henkilöryhmiä kuin normiaikuisia? Erittäin heikkonäköiset esimerkiksi tuskin voisivat kuvan ja tekstin perusteella helposti äänestää, mutta täysin sokeatkin voivat raapustaa numeroita paperille kunhan heille antaa kynän ja paperin – tarvittaessa avustaja kertoo tuliko paperille tarpeeksi selkeää jälkeä. Tarkistuslaskennassa toimineena voin kertoa, että numeron ei tarvitse olla siinä ympyrässä.

Sähköinen äänestys ratkaisee pari pientä ongelmaa ja luo usean isomman. Sitä on ajettu kustannustehokkaana, mutta nykysysteemin pieni manuaalinen työ on huomattavan pieni ja hajauttaminen luo siihen turvallisuutta. Kuten yllä on huomautettu, muutaman äänen livauttaminen systeemiin ei heilauta poliittista järjestelmää mihinkään. Sähköisellä äänestysjärjestelmällä avaamme juuri tuon pelottavimman skenaarion mahdolliseksi.

Sähköisessä äänestyksessä on selviä ongelmakohtia, joihin näiltä hallinnon suosimilta kovahintaisilta järjestelmätoimittajilta tuskin tullaan koskaan saamaan toimivaan ratkaisua. Toisaalta on paperiäänestyksessäkin aika pahoja ongelmia, joista osan voisi sähköisellä ratkaista, osaa ei. Esimerkki ratkaistavissa olevasta on äänestyshenkilökunnan inhimilliset erehdykset. Itseltä (eikä kaikilta muiltakaan) otettu ennakkoäänestyksessä talteen äänestykseen oikeuttavaa lipuketta. Vähän vaikeammin ratkaistava ongelma on äänestysavustajat. Kuka pitää huolta siitä että avustettava edes tajuaa itse missä on ja mitä tekemässä? Ei toki tulokseen juurikaan vaikuta, mutta avustajalle on aika helppoa raahata äänestykseen henkilö, joka elää ihan muissa maailmoissa.

En siis tosiaan sano, etteikö sähköisen äänestyksen ongelmat olisi ratkaistavissa. Esimerkkiä voi ottaa vaikka täältä: http://www.cd3wd.com/SEEV/index.htm

”Tajuathan Kennu, että myös rahasi ovat “mustassa sähköisessä laatikossa”?”

Ossi Mäntylahti: Ongelmia tulee ainakin anonymiteetin ja ongelmien selvittelyn saralla. Jos sähköinen äänestäminen takaa anonymiteetin, silloin ei voida toimia kuten pankkimaailmassa. Tilillä olevien varojen kanssa epäselvyyksiä voidaan lähteä jäljittämään taaksepäin. Tämä ei ole mahdollista jos sähköinen äänestäminen on toteutettu niin että äänestäjää ei päästä yhdistämään annettuun ääneen.

Jos taas jätetään ”takaportti”, minkä avulla ongelmia voitaisiin selvitellä kuin pankkimaailmassa, niin anonymiteettiä ei silloin enää olisi. Ei ainakaan siinä määrin kuin nykyisellään on.

Tietokonemaailmassa on tietokonemaailman ongelmat. Niitä tulisi punnita tarkkaan kun jatkokehitetään ”sähköistä äänestämistä”.

Suomessa yleiset vaalit järjestetetään keskimäärin noin puolentoista vuoden välein. Näitä ovat kunnallisvaalit, eduskuntavaalit, presidentinvaalit ja europarlamenttivaalit.

Paperilapuilla tapahtuva äänestäminen on vanhaa hyväksi koeteltua tekniikkaa, jossa huijaamisen mahdollisuus on kuitenkin suhteellisen pieni. Sähköisessä äänestämisessä manipulaation mahdollisuus on ihan toista suuruusluokkaa, koska periaatteessa yksi virheellinen bitti äänestyssoftan koodissa saattaa muuttaa tulosta miten paljon tahansa.

Äänestyspaikoilla tapahtuva sähköinen äänestäminen ei tarjoa mielestäni mitään sellaista etua paperiäänestämiseen verrattuna minkä vuoksi se kannattaisi ottaa käyttöön. Tuloksen manipuloinnin ohella riskinä on tahattomat ohjelmointivirheet ja järjestelmien kaatumiset, joiden seurauksena ääniä saattaa kadota bittitaivaaseen tai mennä väärälle ehdokkaalle. Jos kesken vaalipäivän tulee sähkökatko, niin miten sähköinen äänestys silloin hoidetaan? Miten varmuuskopiointi voidaan hoitaa niin, ettei yhtään ääntä pääse katoamaan vaikka laiterikko tai useampi sattuisi kriittisellä hetkellä? Esimerkiksi maaseudulla ukkonen aiheuttaa usein jännitepiikkejä ja rikkoo tietokoneita. Jos äänestyskoneen muistipiiri tai raid-kovalevy sattuisi hajoamaan ja tulisi sen jälkeen vielä ukkonen, niin tarvittaisiin sellainen reaaliaikainen backup-systeemi, että se kestäisi yhtään ääntä kadottamatta raid-kovalevyn hajoamisen ja sen jälkeen mahdollisesti tulevan ukkosmyrskyn aiheuttamat jännitepiikitkin. Tietojen varmistaminen internetin pilvipalveluihin lienee monessa paikassa yksi mahdollisuus, mutta Suomessa taitaa olla runsaasti myös sellaisia äänestyspaikkoja, joissa toimivia internet-yhteyksiä ei ole ja vielä vähemmän varmennettuja nettiyhteyksiä.

Paperilapuilla äänestämisessä vaalisalaisuus on myös erittäin hyvä. Ainoa tapa selvittää mitä joku äänestäjä äänestää on siinä, että vaalivirkailijaa leimaa äänestyslipun sillä tsalla että että voi erottaa sen erikoisella tavalla leimatun äänestyslopun satojen tai tuhanssien muiden leimattujen lappujen joukosta. Muuten lienee mahdotonta selvittää kuka on vetänyt minkäkinlaisen ”punaisen viivan” lappuun tai kuka on jättänyt tyhjän lipun tai äänestänyt vaikka kirkkovenettä.

Sähköisessä äänestämisessä siitä jää aina jonkinlainen sähköinen jälki kuka on äänestänyt ketäkin. Vaikka näihin tietoihin ei pääse käsiksi kuin henkilö tai pari koko maassa, niin aina on olemassa riski, että joku hakkeroi tiedot ja pistää ne nettiin yleisesti saataville. Mikäli äänestys kotona sallittaisiin vaikka verkkopankkitunnuksin, niin vaalisalaisuutta ei voitaisi taata mitenkään ja monessa perheessä joku perheenjäsen saattaisi painostaa muita äänestämään toivomallaan tavalla.

Toimivaa järjestelmää on turha korjata.

Yksi huijauksen keino jäi mainitsematta.
Tyhjä äänestyslippu äänestyslaatikossa –> vikkelä virkalija voisi nopsaan kirjoittaa siihen numeron.
(Siksi vaalipaikka on täynä eri puoluden vaalivirkailijoita)

Mutta pääsääntöisesti olet ihan metsässä.
Perinteisessä änestämisessä joutuu yksittäin fuskaamaan äänet.

Sähköisessä äänestyksessä pystyy yksi murtautuja muuttamaan kerralla vaikka kaikki äänet – vaikka ennen äänestyken alkua jo. Esim. Miten todistat että sähköinen vaaliuurna on tyhjä ennen ensimmäistä äänestäjää? (Sci-fi:ssäkin tuttu teema ja sähköisen äänestyksen fusku, esim. Heros-sarja)

Paperin äänestys on tullut tiensä päähän, se on varmaa. Omasta mielestäni sähköisen äänestyksen ongelmat ovat pienemmät kuin paperisen. Tiedän että suomessa on paljon hyviä, ammattitaitoisia koodareita jotka osaavat toteuttaa hyvin toimivan sekä luotettavan äänestysjärjestelmän. Ainoa suuri ongelma on raha, mutta kun on varaa anta pari miljardia rahaa kreikkaan niin miksei sitten suomen äänestys järjestelmään olisi varaa.

Ääneni: Ossin paikka on pihalla :)

Ainoa heikkolinkki koko prosessissa tuntuu olevan vaalipaikoilla tapahtuva ääntenlasku. Te ette osaa siellä ilmeisesti lukea niitä ohjeita samalla tavalla kun me tarkastuslaskijat. Myös jos ruksin laittaminen oikeaan kohtaan tuntuu haastavalta olet väärässä paikassa. Ette myöskään tunnu ymmärtävän sitä leiman tärkeyttä vaikka itse niitä paikanpäällä leimaatte, mutta ette ilmeisesti tarkista niitä enää laskennan yhteydessä vaikka pitäisi? Ei leimaa = ei ääntä.

Luottamus siihen että henkilöllisyys tulee varmennettua näytämällä muovi/pahvinpalan toiselle henkilölle on hämmentävä.

Vielä kummallisempaa on väestörekisterijärjestelmää ylläpitävien uskomus siihen että jos allekirjoitan paperin paikan päällä, että siitä voi päätellä että minä olen todistetusti ollut paikalla.

Fubar: just näin.

On totta ja selvää, että paperiäänestykssä voi tapahtua sekä virheitä että tarkoituksellista huijaamista. Virheet eivät tilastollisesti ottaen ole ongelma, sillä ne hajaantunevat puolueille jotakuinkin tasaisesti.

Huijaaminen, kuten Ossikin toteaa, vaatii puolestaan miestyövoimaa: yksi ihminen pystyy sopivassa tilanteessa vääristämään max. parikymmentä ääntä.

Kuvitellaan tilanne, että sinulla on kymmenen miljoonaa euroa äänestyksen vääristämiseen. Herää kaksi kysymystä: 1) kuinka monta ihmistä pitää lahjoa, jotta saadaan aikaan äänestystulokseen merkittävästi vaikuttava huijaus ja 2) kuinka todennäköistä huijauksen paljastuminen on.

Paperiäänestyksessä ihmisiä tarvitaan vähintään useita kymmeniä, mieluummin satoja, ympäri Suomea. Ihmisten määrä itsessään lisää paljastumisen todennäköisyyttä: mitä suurempi porukka, sitä todennäköisempää on, että joku paljastaa juonen joko vahingossa tai tulee yksinkertaisesti omantunnontuskiin. Jos lahjus on vuoden palkan suuruusluokkaa, se ei vaikuta elämäntyyliin radikaalisti, vaan parin vuoden sisällä se on käytännössä absorboitunut arkeen, joka on uutta autoa lukuunottamatta identtinen aikaisemman arjen kanssa. Motivaatio salaisuuden ylläpitämiseksi on lopulta melko pieni.

Tähän ei ole vielä laskettu niitä kansalaisia, jotka ottavat lahjuksen vastaan, mutta eivät tee mitään. Lahjoja tuskin haastaa heitä oikeuteen, ja toisaalta liiallinen uhkailu etukäteen saattaa karkoittaa ihmisiä tai jopa pelottaa heidät poliisille asti.

Jos toisaalta halutun vaikutuksen saamiseksi on lahjottava ihmisiä huomattavasti vähemmän (minkä sähköinen äänestys todennäköisesti mahdollistaa), potentiaalisia vuotajia on vähemmän, mutta ennen kaikkea paljastamisen kynnys nousee, kun lahjus onkin ollut miljoonaluokkaa: koko suunniteltu tulevaisuus aikaisine eläkkeellevetäytymisine ja etelä-Euroopan huviloineen kaikkineen on uhattuna. Lahjotut epäilemättä varovat sanojaan huomattavasti tarkemmin, ja omatunto saa kolkutella melkoisella lekalla ennenkuin tuollaisesta hyödystä luopuu vapaaehtoisesti.

Lisäksi, kuten muutkin ovat huomauttaneet, äänestyksen läpinäkyvyys ja ymmärrettävyys ovat demokraattisia itseisarvoja. Tämä blogi on itse asiassa esimerkki tästä periaatteesta: Ossi pystyi verrattain pienellä miettimisellä löytämään useita heikkoja kohtia, joita hyödyntämällä äänestystulokseen voi vaikuttaa. Arvaa mitä: niin voivat kaikki muutkin läsnäolijat, myös ne, joiden mielestä äänestyksen pitää mennä oikein. Äänestyksen jokainen kansalainen voi itse arvioida äänestyksen luotettavuutta omine aivoineen.

Sähköisessä äänestyksessä tämä ei ole mahdollista: vain pari prosenttia väestöstä on sen verran teknisesti orientoitunutta, että pystyy edes mielekkäästi spekuloimaan niillä keinoilla, joilla äänestykseen voidaan vaikuttaa ja miten siitä on mahdollisesti suojauduttu, muut joutuvat luottamaan valtakunnan Virallisen Insinöörin sanaan, että kyllä tämä systeemi on ihan luotettava, eikä minua ainakaan ole lahjottu.

Kermi: kyllä, monissa ”demokratioissa” paperiäänestyksellä toteutettuja vaaleja on manipuloitu. Kuinka tiedämme, että näin on käynyt? Koska tuhannet ihmiset ovat kertoneet vaalivirkailijoiden vilpistä tai esitäytetyistä uurnista tai epäilyttävissä oloissa suoritetuista ääntenlaskusta tai varastoista löytyneistä esitäytetyista kupongeista tai laskematta jääneistä uurnista. Paperiäänestykseen voi vaikuttaa pienessä määrin ja paikallisesti, mutta laajamittainen vilppi on näkyvää.

Itse voin vielä pitkin hampain hyväksyä systeemin, jossa sähköisillä keinoilla saadaan reality-TV:llä kasvatettuja ADHD-pullamössökansalaisia varten *alustava* tulos heti, kun äänestyspaikat sulkeutuvat, mutta varsinainen tulos tiedetään vasta, kun laput on laskettu.

tl,dr: paperiäänestyksen failure modet on verböösimpejä.

Nykyisessä järjestelmässä on aukkoja roppakaupalla, mikä on käynyt ilmi vuoden 2007 eduskuntavaalin dokumentteja tutkimalla. Esimerkki: Helsingissä vaalilautakunnan phj (äänestysalueen phj) hakee lauantaina äänestysliput, leimasimet yms tarvittavan materiaalin. Hänellä on puolisen vrk aikaa tehtailla sopivia leimattuja äänestyslippuja. Käyttämättömät äänestysliput tuhotaan vaalipaikan sulkemisen jälkeen. Haettujen ja käytettyjen äänestyslippujen määrää ei kirjata ylös.
Toisaalta meillä on ”sähköisen” ja manuaalisen järjestelmän yhdistelmä. Tietääkseni Tieto Oyj:n oikeusministeriölle myymää vaalitietojärjestelmäpalvelua (VAT) ei ole auditoitu kertaakaan. Miksiköhän?

Vuoden 2007 eduskuntavaalien kummallisuuksia tutkinut työryhmä lähetti oikeusministeriölle ehdotuksia ennen äskeisiä vaaleja eräiden ongelmakohtien ratkaisemiseksi. Seuraavassa muutamia vastauksia:

2. Vaalimateriaalin toimittaminen vaalilautakunnille.

Vaalimateriaalin toimittaa vaalilautakunnalle kunnan keskusvaalilautakunta. Helsingissä materiaalin toimittaa kuitenkin vaalipiirilautakunta.

Vaalimateriaalin toimittamisesta ei ole tarkempaa sääntelyä tai ohjeistusta. Yleisesti on todettu vain, että vaalimateriaali toimitetaan vaalilautakunnille hyvissä ajoin ennen vaalipäivän äänestyksen alkamista. Käytännöt vaihtelevat kunnittain. Esimerkiksi Helsingissä vaalimateriaali toimitetaan vaalilautakunnille lauantaina ja vaalipiirilautakunta ohjeistaa vaalilautakuntia siten, että äänestyslippupaketit avataan todisteellisesti vasta vaalipäivän aamuna klo 9 eli samanaikaisesti kun vaaliuurna suljetaan. Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, että äänestyksen alkaessa vaalilautakunnan puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan on näytettävä läsnä oleville äänestäjille, että vaaliuurna on tyhjä.

Tältä osin totean, että olette aiheellisesti kiinnittänyt huomiota tärkeään asiaan ja oikeusministeriö tuleekin lähettämään vielä kaikkien kuntien keskusvaalilautakunnille viestin, jossa korostetaan, että vaalimateriaali on toimitettava vaalilautakunnille ja vaalilautakuntien säilytettävä materiaali huolellisesti ja huomioiden se, ettei kenelläkään ole mahdollisuutta minkäänlaisiin väärinkäytöksiin. Yksi hyvä tapa huolehtia tästä on edellä mainittu Helsingin vaalilautakuntia koskeva ohjeistus.

3. Puhelintiedottaminen

Vaalihuoneistojen sulkeuduttua vaalilautakunnat suorittavat äänestyslippujen alustavan laskennan ja ilmoittavat tuloksesta kunnan ilmoituskeskukselle tai Helsingissä suoraan vaalipiirilautakunnalle. Ilmoitukset tehdään yleensä puhelimitse. Se, mitä puhelimitse ilmoitetaan, on dokumentoitu tuloslaskentalomakkeille, erityisesti vaalipöytäkirjan liitelomakkeelle. Äänestysliput tarkastuslasketaan vaalipiirilautakunnassa, jolle vaalilautakunta toimittaa myös vaalipöytäkirjan liitteineen. On melko tavallista, että äänestysalueen vaalitulos muuttuu tarkastuslaskennassa siitä, mitä se oli alustavassa ääntenlaskennassa. Tämä johtuu pääosin siitä, että vaalilautakunnat eivät ratkaise sitä, mitkä äänestysliput ovat mitättömiä, vaan ne ainoastaan tekevät ehdotuksen asiasta. Äänestyslipun mitättömyyden ratkaisee vaalipiirilautakunta. Vaalipiirilautakunta myös laskee uudelleen (tarkastuslaskee) vaalilautakunnan alustavasti laskemat äänestysliput ja vahvistaa vaalien tuloksen oman laskentansa perusteella.

Koska kyse on alustavasta laskennasta, en näe erityistä tarvetta sille, että puhelinviestit dokumentoitaisiin esimerkiksi nauhoittamalla.

4. Vaalipöytäkirjan liitteiden kopiointi

Vaalilautakunnan allekirjoittama vaalipöytäkirja ja sen liite, johon on merkitty ehdokaskohtaiset tulokset suljetaan vaalilautakunnan toimesta kirjekuoreen ja kuori sinetöidään. Sinetöity kuori toimitetaan vaalipiirilautakunnalle yhdessä äänestyslippujen kanssa. Vaalilautakunnan pöytäkirjoihin ei vaalipiirilautakunnassa tehdä mitään merkintöjä. Joissain vaalipiirilautakunnissa oli vielä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa käytäntö, jonka mukaan ne tekivät punakynällä pöytäkirjoihin merkinnät tarkastuslaskennan mukaisista äänestäneiden määristä, mutta nämä lautakunnat ovat tästä käytännöstä nyt jo luopuneet.

Mielestäni ehdotonta tarvetta ottaa kopioita vaalipöytäkirjoista ei ole. Toisaalta sille ei ole mitään estettäkään.

6. Tuloslaskentajärjestelmän auditointi

Tuloslaskentajärjestelmää käytetään siten, että siihen syötetään tulostietoja (ehdokkaiden äänimääriä) tallennuslomakkeilta, jotka varsinaiset ääntenlaskijat laskentapöydissä täyttävät kunkin lasketun lippuerän osalta. Tallennuslomakkeet säilytetään vaalipiirilautakunnissa saman ajan kuin äänestysliputkin eli vaalikausi.

Tallennuslomakkeissa olevat luvut voidaan haluttaessa jälkikäteen laskea uudelleen millä tahansa muulla laskentajärjestelmällä tai välineellä. Samoin itse äänestysliput voidaan tarvittaessa laskea uudelleen ja tulokset syöttää mihin tahansa järjestelmään. Näillä tavoin voidaan saada selville se, laskeeko tuloslaskentajärjestelmä vaalituloksen oikein.

Tuloslaskentajärjestelmän auditointi jonkun ulkopuolisen tahon toimesta on kuitenkin kannatettava ajatus. Näissä eduskuntavaaleissa sitä ei kuitenkaan enää ajanpuutteen vuoksi voida järjestää asianmukaisella tavalla. Oikeusministeriö tulee kuitenkin jatkossa vakavasti harkitsemaan tuloslaskentajärjestelmän auditointia, jo senkin takia, että järjestelmää ollaan uudistamassa.

”Henkilöllisyystodistuksiksi esitettiin lukuisia jopa useilla vuosilla vanhentuneita henkilöllisyytodistuksia.”

Itse en olisi äänestänyt, jos olisin joutunut hankkimaan 80 euron henkkarin ennen aikojaan äänen antamisen lisäksi.

Lisäksi tuo henkkari – eli siis vanhentunut passi – käy esim. uuden passin hakemiseen vallan mainiosti.

Muutenkin ihmisten luotto johonkin kuvalliseen korttiin on käsittämätöntä.

Tarvitsee vain vähän muilutusta tai välinpitämättömyyttä ja äänestys sinänsä tapahtuu täysin laillisesti…mutta väärän henkilön identiteetillä. Sama pätee kyllä sähköiseenkin äänestämiseen.

Henkilöntunnistus, jos se tehdään ’kiirellä’, on itse asiassa aina aika heiveröistä.

Virossa sähköinen äänestys sujui ongelmitta. Ääni piti antaa kaksi kertaa ja jälkimmäinen vain laskettiin. Isoin ongelma Suomessa lienee pelko erilaisista lopputuloksista, jos esim. nettiäänestys aktivoisi nekin mukaan, jotka eivät viitsi uurnille vaivautua. Kenties perinteinen ja moderni rinnakkain fiksusti toteutettuna olisi hyvä alku. Ne, jotka pelkäävät uutta, voivat hoitaa paperilla. Prosenttia ja ulkosuomalaisten äänestysmäärä saattaisi nousta.

Huoh… juupas eipäs että jotta mutku musta tuntuu jne.

Turvallisuusnäkökannalta katsottuna pitää muistaa perussääntö: järjestelmä on just niin turvallinen kuin sen heikoin lenkki. Onko sähköinen järjestelmä sitten parempi tai huonompi riippuu täysin tuosta heikoimmasta lenkistä. Tällä hetkellä itse olen subjektiivisesti arvuutellut, että paperivaihtoehto on turvallisempi. Sähköinen äänestäminen ei myöskään sovellu kaiken kansan vaihtoehdoksi, ellei käytettävyysasioita saada ratkaistua niin, että oma 90-vuotias mummonikin pystyy sen helposti tekemään.

Mitä tulee ulkosuomalaisten äänestämiseen, niin sähköinen äänestäminen olisi erittäin houkutteleva vaihtoehto. Vaikka ulkomailla asuukin, kyllä kotimaan asiat silti kiinnostavat, ja oman kortensa haluaa kekoon kantaa. Itelläkin oli matkaa 70km äänestyspaikalle, joten kynnys lähteä kesken työpäivän oli huomattavasti korkeampi kuin kotimaassa.

Kannatan kyllä sähköistä äänestystä, mutta vain sillä ehdolla että ohjelmakoodi on avointa ja siirtyy joko tilaajan omaisuudeksi tai lisensoidaan vapaalla lisenssillä kaikkien käyttöön ja se altistetaan usean riippumattoman tahon validiointiin. Edellinen yrityshän oli ihan naurettava kun ohjelmiston tehnyt firma piti koodin salassa yrityssalaisuuteen vedoten ja tilaaja tämän vielä hyväksyi. Miksi ihmeessä meidän pitäisi luottaa ulkopuolisen tahon ”mustaan laatikkoon” näin merkittävässä asiassa?

Kyllä isot ohjelmointitalot suostuvat tekemään avointa koodiakin, mutta tottakai siitä joutuu tilaaja maksamaan enemmän, koska se ei kerrytä firman immateriaalista pääomaa. Tässä kohtaa ei kannata kuitenkaan säästellä – se on täysin väärä säästökohde.

@ammattiaktivisti
Mistäs sitä tietää mikä versio tai ohjelma siellä lopulta on käytössä? Avoin koodi ei kuitenkaan voi vaikuttaa korkeammalla tasolla. Edelleen manipulointi päästään suorittamaan mahdollisesti jopa yhden ainoan henkilön toimesta, mikä ei perinteisessä menettelyssä ole mahdollista.

Voisiko joku selittää miten voi luoda sähköisen vaalijärjestelmän, jossa
A. vaalisalaisuus säilyy
B. tulos on tarkastettavissa
C. tulos on laskettavissa myös paperisessa muodossa.

Rahani ovat ”mustassa laatikossa” sähköisessä muodossa, mutta toivottavasti ne on liitetty nimeeni. Äänestys lomakkeeni taas ei koskaan saa olla liitetty nimeeni.

Luottamus vaaleihin pitää säilyttää myös kriisitilanteissa. Sähköinen järjestelmä jonka toimintaa ei ymmärrä kuin tietotekniikan ammattilaiset, ei täytä luottamusvaatimusta koskaan.

Kommentoi kirjoitusta

Kirjoitusohjeita

  • Huomioi toisten mielipiteet ja ymmärrä, etteivät kaikki voi olla samaa mieltä kanssasi.
  • Ole kohtelias ja huomaavainen, äläkä tarkoituksella provosoi tai loukkaa muita kirjoittajia.
  • Muista, että kirjoittajana olet rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa viestiesi sisällöstä.

Toimitus varaa oikeuden poistaa sopimattomat viestit keskusteluista. Voit ilmoittaa sopimattomat viestit "ilmoita"-linkeistä.

Katso myös keskustelun ja kommentoinnin säännöt.

Takaisin ylös
RSS

Selaa blogikirjoituksia

Aiheet
Arkistot
TTL ry
Pieni kirjapuoti
Takaisin ylös