Fin-tv.comin jäljillä
Tekijänoikeusjärjestöt ovat vetäneet herneen nenään netissä toimivasta www.fin-tv.com -sivustosta. Eilisessä Hesarissa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK:n edustaja maalaili Fin-TV:n takovan rahaa tekijänoikeuksista tuon taivaallista piittaamatta.
Olen aikaisemmin kuullut Fin-tv.comista ja sen sisarsivustosta, ruotsinkielisestä fin-tv.orgista (sic.) keväisestä Tietokoneen uutisesta, mutta nyt asiaan oli aihetta tutustua hieman tarkemmin. Omakohtainen tutustumiskierros antaa selkeän kuvan palvelun sisällöstä: se on huonolaatuista roskaa ja härskiä piratismia.
Fin-tv.com pitää tarjonnassaan satoja elokuvia ja tarjoaa niitä katsottavaksi lukuisten erilaisten Flash-soittimien kautta. Elokuvat tarjotaan YouTuben kaltaisesti streamattuina, eli katselun voi aloittaa välittömästi. Valtaosa leffoista on tarjolla täysin vapaasti, edes rekisteröitymistä palvelun käyttäjäksi ei vaadita. Mutta parhaimmat pätkät vaativat viiden euron kertaluonteista jäsenmaksua.
Palvelu kiinnostaa surfaajia. Tällä hetkellä palvelussa on rekisteröityneitä käyttäjiä 27 576 henkilöä. Byroon Facebook-ryhmän käyttäjämäärä ei toistaiseksi ole selvillä. Irc-gallerian ryhmässä puolestaan on 59 jäsentä, joitten keski-ikä on 15,7 vuotta. Rekisteröintimäärät ovat suuria ja voi vain kuvitella, minkälaiset katselijamäärät ovat.
* * *
Lainopillisesti Fin-tv.com on outo tapaus. On päivänselvää, että lisensoimattomien elokuvien tarjoaminen netissä on laitonta. Harvinaisen härskiksi asian tekee se, että palvelu on täysin avoimesti kaupallinen: sivustolla myydään mainostilaa ja VIP-alueille pääsystä täytyy maksaa rahaa. Keskustelualueilta löytyy lukuisia viestejä tyytyväisiltä asiakkailta. Esimerkiksi nimimerkki jjanita20 on tyytyväinen palvelun asiakas.

Mihin voisi edes teoriassa perustua käyttäjäkunnan tekojen kriminalisointi? Netissä tai muussa mediassa tarjolla olevaa ohjelmavirtaa saa kyllä vapaasti katsella ja imuroida, kunhan sitä ei levitä itse eteenpäin.
Ei voi olla kuluttajan ongelma, jos radiokanava ei olekaan maksanutkaan Teostolle oikeita kuuntelijamaksuja, Mikael Junger rakkaudentunnustusvideonsa taustamusiikista tarvittavia lisenssejä tai YouTube sallinut epähuomiossa ei-luvansaanutta materiaalia palvelimilleen.
(Joidenkin tulkintojen mukaan Lex Karpelan 12§:ää voi lukea myös siten, että siinä edellytetään teoskappaleen alkuperän olevan laillinen, mutta tämän rikkomisesta ei ole säädetty rangaistuksia. Case on vähän samanlainen kuin vaalirahoitusilmoitusten antamatta jättäminen).
Ylläpitäjien toimien laittomuus sitä vastoin on kiistaton, vaikka he muuta väittävät.
Silti palvelun ylläpidon omituista logiikkaa tai lain ymmärtämistä osoittaa helmikuinen päätös poistaa sivustolta suomalaiset elokuvat, mutta jättää amerikkalaiset.

Jättäkäämme kuitenkin lakiasiat vaikka Oksasen tarkemmin käsiteltäviksi ja palatkaamme itse palveluun.
* * *
Käytin fin-tv.comia koemielessä parin tunnin ajan.
Palvelun kieli on suomen kielestä teini-ikäisten tasolle degeneroitunutta tajunnanvirtaa ja yhdyssanat on kirjoitettu järjestään väärin. Ainoastaan muilta webbisivuilta nyysityt elokuva-arvostelut ovat kohtuullista tekstiä. Lähes kaikkien kuvakkeiden mittasuhteet ovat vääristyneitä ja ponnahdusikkunoiden estäjän poiskytkentää ei kannata edes harkita.
Tarjottavat elokuvat ovat perus-Hollywoodia. Hämmentävästi palvelussa ei kuitenkaan ole tarjolla aikuisviihdevideoita.
Itse perusasia kuitenkin toimii. Leffoja pääsee katsomaan heti.
Palvelu näyttää tältä:

Teknisesti Fin-tv.comin sisältö on hirveää roskaa. Leffat ovat rajusti pakattuja ja pätkivät tämän tästä. Osa elokuvatiedostoista on puolivillaisesti kokoon raavittuja. Esimerkiksi Reideerspottingista esitetään vuosien takaista raakamateriaalia oikeana elokuvana ja osasta taas puuttuu rainan loppuosa kokonaan, esimerkkinä Demolition Man.
Kuvanlaatu on rajun pakkauksen vuoksi melkoisen ankeaa, joskin hieman yllättäen suomenkieliset tekstitykset toimivat.
Tässä esimerkki kuvanlaadusta juuri teatterilevitykseen tulleesta Toy Story 3 -elokuvasta:

Ja tässä toinen esimerkki hieman tummemmasta kohtauksesta. Etsi kuvasta Buzz Lightyear.

Suttuisen kuvanlaadun ja metallisen monoäänen perusteella kyseessä lienee videokameralla elokuvateatterissa kuvattu bootleg-versio. Silloin tällöin ruudussa vilahtelevat kiinankieliset tekstit kertovat omaa tarinaansa lähdemateriaalin saantipolusta.


Oman selityksensä materiaalin huonolle laadulle antaa sen tekninen toteutus. Fin-tv.com ei hostaa itse varsinaisia mediatiedostoja tai edes soitinohjelmia, vaan syvää ne omille sivuilleen. Varsinaiset soittimet ja tiedostot hostataan esimerkiksi MovSharessa (vastoin tämän käyttöehtoja) ja Vkontaktissa, eli Venäjällä ja Ukrainalla suositussa Facebook-kloonissa.

Ulkonahostaaminen ei rajoitu pelkästään elokuviin. Samaa noudatetaan esimerkiksi Ylen ja Nrj:n radiokanavissa, jotka niin ikään löytyvät palvelusta.

* * *
Fin-tv.com palveluna tuntuu kaiken kaikkiaan innokkaiden amatöörien ylläpitämältä sivustolta, jonka ylläpitäjät eivät ole kunnolla ymmärtäneet, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Ketkä sitten ovat palvelun takana? Tätä ei ole ihan yksinkertaista selvittää, sillä palvelun ylläpitäjät ovat nähneet vaivaa pitääkseen yhteystietonsa salassa.
Palvelun DNS-nimi on rekisteröity bulvaaniyhtiön (protecteddomainservices.com) ja itse palvelin sijaitsee Isle of Manin hallintoalueella Britanniassa. Serveri on hankittu turkkilaiselta Vps.Gen.tr:ltä ja kun muistaa miten heikkoa suomen kieltä palvelussa esiintyy, lie joku turkkia äidinkielenään puhuva mukana ylläpitoporukassa.
Aika usein hämäräpuuhat lähtevät selviämään rahan kautta ja niin tälläkin kertaa.
PayPalin VIP-maksu paljastaa tilin omistajan: Muhterem Atilla.
Gotcha!
Sähköpostikirjeenvaihto kaverin kanssa jää suppeahkoksi.
“hey, i understand that finnish people die for 5e, but not worry, that site
never will close, i open for finland 4 illagel site too. and i earn lot
money in months, go tell your dad, fucking idiot person. Envy gay“
* * *
Kaikessa moraalittomuudessaankin Fin-tv.com on kuitenkin terveellinen muistutus mediakentässä menossa olevasta valtavasta murroksesta. Elokuvien jakaminen Internetin kautta on kanava, joka leffatuottajien pitäisi saada haltuun, ennen kuin se menetetään piraateille.
Jos kuluttaja haluaa tänään katsoa Toy Story 3:n tai Knight and Dayn, hänellä on valittavanaan matka leffateatteriin (parkki 20 euroa, liput 10 euroa per naama, ylihintaista popcornia ja monen tunnin verran järjestelyitä) tai surfaaminen hämärälle webbisivulle, josta filmi lähtee pyörimään välittömästi ja ilmaiseksi. Kaikkimullehetinyt.
Houkutus on kieltämättä aikamoinen.
Semminkään, kun laillista online-vaihtoehtoa ei ole olemassa.









