Applen lukulaatalta on lupa odottaa paljon
Tänään myöhään Suomen aikaan Apple järjestää viimein suuren salaisuuden verhoaman lehdistötilaisuuden, jossa se esittelee merkittävän uuden tuotteen. Olisi varsinainen jymyuutinen, jos esiteltävä tuote ei olisi koko vuoden hypetetty lukulaatta iPad.
Yleisen konsensuksen mukaan iPad tulee olemaan kymmentuumainen käsiohjaukseen perustuva näppäimetön tietokone, jossa ajetaan hieman muunneltua iPhonen käyttöjärjestelmää.
Minua ylikasvanut iPhone ei itsessään innosta, mutta sisällön puolesta Applelta on lupa odottaa paljon.
Olen tutustunut kursorisesti Amazonin Kindleen, mutta en ole siitä järin innostunut. Kindlen näyttö ja käyttö ovat yksinkertaisesti liian rajoittuneita. Esimerkiksi webbisurfailu ei värkillä onnistu. Ja järkevästi luettava Kindlen sisältötarjonta rajoittuu pelkästään mustavalkoisiin teksti-kirjoihin.
Nykyisellään Kindlen ulkopuolelle jäävät esimerkiksi kaikki sarjakuvalehdet ja sellaiset kirjat, jotka on tuotettu värillisinä. Merkittävä ongelma on myös siinä, että Kindleen ei saa aikakauslehtiä. Aikakauslehden lukeminen Kindlen näytöltä on jo ajatustasolta häviäjä – värikäs ja nasevasti taitettu sisältö suurine värikuvineen tungettuna pieneen ja hitaaseen näyttöön ei voi mitenkään kilpailla paperilehden kanssa.
Minä haluan sähköiseen lukulaitteeseen ehdottomasti mukaan lehdet. Ja nimenomaan aikakauslehdet, en sanomalehtiä. Sanomalehti on kuoleva median muoto muutenkin.
Jos yhtään arvaan oikein, Apple ei ole iPadissaan lähtenyt karsimaan väreistä tai näytön laadusta. Hintana tästä toki tulee olemaan heikompi akkukesto, mutta sen kanssa voi elää, jos käyttöaika on saatu edes kohtuulliseksi (l. päivän mittaiseksi). Tämä toki edellyttää myös mahdollisuutta vaihtaa akkua ja Apple tuskin tekee tässä suhteessa virhettä; iPadissa on mahdollisuus vaihtaa akkua tai paristoja.
Aikakauslehtien tilausten tarjonta on järkevää myös kulurakenteen kannalta.
Esimerkiksi jenkkiläisten sarjakuvalehtien käsittely- ja postituskulut ovat noin 7-8 euron verran. Verrattuna 2-3 euron irtonumerohintaan toimituskulut ovat poskettomia. Vaikka The Guild #1 maksaisi iTunesissa 5,5 eur + ALV, olisi se järkevämpi ostaa sähköisenä kuin paperisena.
Vaikka en itse DRM-kontrollista innostu ja ajatuskin vain Applen kontrolloimasta julkaisukanavasta saa niskakarvat pystyyn, on silti minunkin myönnettävä iTunesin sisällönjakomekanismin bisnesjärki. Jos ja kun sisällön ostaminen on yhtä helppoa kuin musiikkikappaleen iTunesista, tulee kirjoja ja lehtiä varmasti ostettua.
Sähköisestä lukulaatasta tulee olemaan iloa myös lehtien tekijöille.
Aikakauslehtien sisällön tuottaminen iPadin kaltaiseen laitteeseen antaa tekijöille valtaisia mahdollisuuksia. Katsokaapa tämä videoesimerkki Sports Illustratedin sähköisestä versiosta, niin asia aukeaa.
Tässä on kaikki voittajan ainekset:
- Toimituksellisesti tehty “lehden” numero, jonka sisällöntuotantoon on nähty vaivaa. Toimituksellinen vaiva ei kuitenkaan ole merkittävästi suurempi kuin paperisen aikakauslehden tuottamisessa.
- Toimitus suoraan laitteeseen esimerkiksi kerran viikossa tai kuukaudessa toimituksen rytmistä riippuen
- Mahdollisuus tuottaa sisältöä, johon paperi ei ikinä pysty
- Käytännössä rajaton kapasiteetti valokuville, videoille, juttujatkoille, teknisille taulukuoille ym.
- Rajattu pääsy sisältöön: vain tilaajat saavat sisällön käyttöönsä. Valmis bisneslogiikka.
Minä olisin oitis valmis maksamaan tällaisen aikakauslehden tilauksesta.
Olisitteko te?









