Vaalimainonta Internetissä on kiellettävä!
Ei ollut kovin suuri yllätys, että Tarastin johtama työryhmä epäonnistui pyrkimyksissään tuotaa kaikille osapuolille kelpaava esitys politiikan rahoituksen julkisuudesta, verovähennyksistä ja rahankäyttämisestä.
Yksi mielenkiintoisimpia esityksiä oli televisiossa esitettävän vaalimainonnan kieltäminen. Tausta-ajatuksena tässä lie kai se, että televisiomainonta on kallista ja jos tämä kielletään, kampanjakustannukset putoavat automaattisesti. Näin taattaisiin ehdokkaiden välinen tasa-arvo.
Televisiomainontakielto on kuitenkin jo syntyessään vanhanaikainen.
Oikestihan meidän pitäisi kieltää vaalimainonta Internetissä.
Internetissä tapahtuva vaalimainonta on muihin mainosvälineisiin verrattuna äärimmäisen epäreilua. Pienellä panostuksella saadaan tavoitettua suuret massat ihmisiä. Esimerkisi ostamalla mainostilaa Facebookista tai TradeDoublerista “maksan klikkauksista” -ehdoilla, saadaan todella runsaasti näkyvyyttä hyvin pienellä panostuksella.
Tuotto/kustannussuhde on törkeän epäreilu vanhojen medioiden kannalta.
Tasapuolisuuden nimissä Internet-vaalimainonnan pitäisi maksaa saman verran, kuin printti-, televisio-, tai lehtimainonnan.
Internet-mainonta antaa lisäksi mahdollisuuden linkittää ehdokkaan kotisivuille, joissa ehdokkaan omalle markkinointiviestinnälle on tarjolla käytännössä rajattomasti tilaa ja ehdokkaat voivat halutessaan jopa käydä dialogia kansalaisten kanssa. Tämä on kerta kaikkiaan väärin ja syrjii härskisti sellaisia ehdokkaita, jotka ovat tottuneet keskustelemaan kansalaisten kanssa kevään pikkupakkasilla vaaliteltassa hytisten.
Jotta nettimainontaa ja aktiivisia webbisivuja ylipäätään saisi aikaiseksi, on ehdokkaalla oltava joko itse taitoja kotisivujen sekä mainosten tekemiseen, tai vaihtoehtoisesti tietotekniikkaa taitavia avustajia.
Koska tietotekniikka on lähtökohtaisesti nuoremman väen poliitikkojen ja heidän taustapiiriensä hallussa vanhempia parmmin, suosii nettimainonta luonnostaan uutta sukupolvea.
Tämä on sukupolvien välisen tasa-arvon kannalta jopa uhkaavaa.
* * *
Osa lukijoista saattaa kuvitella tasa-arvoisen nettikampanjoinnin syntymisen olevan mahdollista tiukkoilla rajoituksilla; kullekin ehdokkaalle annettaisiin korkeintaan 2,45 kiintiönörttiä käyttöön kolmea kuukautta ennen vaaleja ja vain heidän tekemänsä työtä voidaan käyttää ehdokkaiden kampanjoinnissa. Kun tähän sääntöön vielä liitetään mukaan tiukka etukäteiskontrolli vaaliblogien kommenttien sisällöstä ja kirjoitusten lukumäärästä, aletaan lähestyä tasa-arvoa jälleen pienin askelin.
Saattaa tietysti olla vaikeaa perustella ehdokkaille, että heidän rahapalkatta talkootyötä tekevät avustajansa eivät saisi enää osallistua kampanjatyöhön. Mutta tämä on välttämätöntä, jotta taattaisiin tasa-arvo enemmän ja vähemmän IRL-kavereita omistavien ehdokkaiden välillä.
Kannattaa muistaa, että Tarastin työryhmä esittää tuotoksissaan muutenkin laskukaavoja, joiden mukaan talkootöille voidaan laskea media-arvo. Yksi jaettu A4-moniste nostaa kampanja-arvoa 0,25 eurolla (0,32 eurolla, jos esite on monivärinen). Juoru-uutisten ja naistenlehtien vaatekaapin esittely -juttujen arvoasteikkoa ei ole vielä määritelty. Ennakkotietojen mukaan traaginen “se sika jätti minut nuoremman tähden!” -juttu lasketaan noin kolmen tonnin luokkaan – vaalien läheisyydestä riippuen.
Kyynikot saattavat väittää, että rajoitusten epätäydellisyys ei ole syy kokonaan hylätä niitä. Eihän rikollisuuttakaan voida kokonaan poistaa lakeja kirjoittamalla. Kaikki kuitenkin ymmärtävät niiden tarpeellisuuden.
Tämä on kuitenkin liian monikaista.
Vain kieltämällä Internet-mainonta kokonaan, taataan ehdokkaiden välillä tasa-arvo ja ehkäistään räikeän teknokraattivallan synty.
