Hidasliikkeinen Yle jäi ketterän tiedonvälityksen jalkoihin
Aamun kuluessa saapuneiden tietojen perusteella vaikuttaa varsin selvältä, että Ylen ajankohtaistoimitus on tehnyt pääministeri Vanhasen lautagate-asiassa pahemman luokan virheen. Jos kerran väitteiden kohteena ollutta tavaraa ei Lepsämäen talossa edes ole käytössä, on aika lailla selvää, että itse väitteet näiden lahjoittamisesta korruptiomielessä ovat puhdasta pötyä. Tällä tulee olemaan väistämättä vaikutuksia Yleen.
Voitaisiin jo reilusti alkaa puhua ankasta. Skuupiksi luultu juttu olikin perätön.
Mutta mitäs moisista. Virheitä sattuu. Paremmissakin piireissä. Ja näin mediakentän murroksen aikana virheiden myöntäminen ja juttujen korjaaminen on onneksi mahdollista. Kun itse juttua voi muokata, oikaisujen julkaisu ei enää ole samanlainen häpeä, kuin paperiaikana.
Hämmästyttävää kuitenkin on, että Yle ei ole tarttunut näihin ketterän tiedonvälityksen tarjoamiin mahdollisuuksiin, vaan kaivautuu siilipuolustukseen. Kokonaan toisella periaatteella toimiva verkkolehti Uusi Suomi on tehnyt ansiokasta työtä kaivaessaan esille Ylen ajankohtaistoimituksen kiemurtelua:
Ottiko Vanhanen lahjuksen, Hannele Valkeeniemi?
- Ei me oteta siihen mitään kantaa. Me ei sanottu niin eikä tulla sanomaankaan. Ohjelmassa kerrotaan, mitä lähde on meille kertonut. Muut antavat merkityksen teolle, se on muiden asia.
Tekikö Vanhanen jonkun rikkeen?
- Ei se ole meidän asia kertoa. Silminnäkijä ei ole tuomari, syyttäjä eikä asianajaja. Tiedoille annetaan se painoarvo, joka annetaan. Tämä oli yhteiskunnallisesti merkittävä tieto, sellaiseksi sen arvioimme, ja siksi siihen pätee lähdesuoja. Mielestäni tämä on ollut lähestulkoon oppikirjan omaista toimintaa. Savolainen metodi, siirretään vastuu kuulijalle, Valkeeniemi naurahtaa.
Mitä Vanhanen sitten teki?
- Ei kuulu meidän tehtäviimme, Silminnäkijän tehtäviin arvioida, mitä Vanhanen teki.
Eli siis mitään ei väitetty, mutta vakuutetaan kirkkain silmin, että jutun takana seistään.
Ylen toimituslinnassa ilmeisesti kuvitellaan, että sen oma arvovalta riittää esittämään mitä tahansa väitteitä, ilman yksilöityjen todisteiden esittämistä. Saa nähdä, kauanko tämä harhaluulu saa jatkua.
On tässä episodissa kieltämättä jotain hyvääkin. Kun lopullinen raportti lopulta parin viikon päästä julkaistaan, Ylen on lopulta pakko myöntää virheensä. Ja tämän tason moka tulee pakottamaan organisaation laihdutuskuurille; tuskin enää tulevaisuudessa talossa kenenkään annetaan valmistella vuoden verran juttua, jonka kovin kärki osoittautuu lahoksi.
Yle on saanut vast’ikään läpi tahtomansa rahoitusmallin ja tämän ansiosta sillä on mahdollisuus karistaa niskastaan vanhat ja luutuneet toimintatavat. Mallia voisi katsoa Talouselämästä, jossa osataan jälleen kerran katsoa parin tonnin lautakasan sijasta oikeaan ongelmaan.
Ketterämpi Yle ei edes välttämättä tarvitsisi toimintaansa 450 miljoonaa euroa vuodessa. Vähempi riittäisi varmasti.
Paljonko olisitte valmiita maksamaan Yle-veroa?









