“Mahtaisikohan se nopeuttaa konetta?”

No mitähän luulet? Mutta kun käytät windows käyttiksiä niin se nopeus niissä nyt on niin harhaa muutenkin.

“PC:n arkkitehtuurin hienoihin piirteisiin kuuluu se, että yksittäisiä komponentteja voi melko vapaasti vaihdella yksi kerrallaan.”

Lähinnä siitä on hyötyä kun korjaa.. Käytännössä tulee vain tappiota jos jotain prossua tai emoa vaihtaa, että on kannattevampaa ostaa uusi kone niin saa toisen toimintakuntoisen koneen.

Ei silti, kyllä itsekin päivitin nykyistä konetta kun löysin romukasasta kopan, powerin, CD-aseman ja kiintolevyn niin heitin vanhat sisukset sinne ja ostin käytettynä yhdessä paketissa emon, prossun, muistit ja näytönohjaimen. Tällä tavalla homma on vielä järkevää.

“Mutta onko neljästä ytimestä hyötyä?”

Onhan siitä jos renderöi, pakkailee videota, pyörittää virtuaalikoneita ja sen sellaista. Kuvanmuokkauksessakin voi hyödyttää ja peleissä.

Useimpia ei hyödytä. Itse kyllä teen kaikkea edellämainittua edelleen yhdellä ytimellä kun pistän raskaat jutut pienelle prioriteetille. Valmistuu ne joskus kun ei sammuta konetta. Suurempi muistiavaruus on käytännössä tärkeämpää kuin prosessori.

“Onkin aiheellista miettiä, kannattaisiko budjettitietoisen mieluummin ostaa nopea kaksi- tai kolmiytiminen prosessori kuin hitaampi neliytiminen.”

Budjettitietoisen kannattaa ostaa mahdollisimman integroitu paketti. Prossuksi vaikka Atom, tai sitten joku dualcore jos jotain videoita ja muuta multimediaa pyörittelee ja käyttikseksi joku parempi kuin Windows. Ei tarvitse maksaa sitten ylimääräisiä komponenteista, eikä välttämättä käyttöjärjestelmästä ja saa nopeamman koneen.

Windows Vista ja neliydin prosessori on yleensä sitä kuin rakentaisi lentokoneen pataraudasta ja liikuttaisi sitä avaruussukkulan moottorilla. Ei ole järkeä.

Kyllä se niin on, että optimi on mahdollisimman vähän palapeliä ja mahdollisimman vähän watteja, että saa hommat tehtyä sujuvasti.

“Yksi mahdollisuus olisi tehdä kiintolevyistä raid 0. Mahtaisikohan se nopeuttaa konetta?”

SSD nopeuttaa, etenkin Windowsilla jossa I/O on niin surkeaa.

Onpa mielenkiintoisia väitteitä Kaarnatulla ja teemitäteillä. Miten Windowsin (7) I/O on merkittävästi huonompi kuin muissa käyttöjärjestelmissä?

Ei kyllä mitään raid 0:aa kannata alkaa virittelemään vaan ssd:tä sisään jos jotain. Eipähän ole emolevyn softaraidikontrollerin armoilla.

“Onpa mielenkiintoisia väitteitä Kaarnatulla ja teemitäteillä. Miten Windowsin (7) I/O on merkittävästi huonompi kuin muissa käyttöjärjestelmissä?”

http://www.flexense.com/resources/file_systems_performance_comparison.html

Tehtiin myös IRC kanavalla randomkellotus Windows Vistan ja Ubuntu 8.04:n välillä käymällä findilla tiedostot läpi ja Ubuntu sitten oli jotain 100x nopeampi, mikä on aika käsittämätön suorituskykyheitto. Windowsin I/O:ssa on jotain pahasti pielessä.

Vastaavasti Windows Vista dual core prosessorilla ja SSD:llä boottaa tuplasti hitaammin monen tuhannen euron teholäppärissä kuin Ubuntu Netbook Remix Asus EEE:llä.

Ei siitä mihinkään pääse, Windowsin hyötysuhde on järkyttävän huono ja se ei ole mikään järkevä hankinta tai budjettitietoiselle sopiva. Saa paljon halvemman, laadukkaamman, kestävämmän, käytettävämmän ja hiljaisemman koneen kun ostaa muutamalla satasella integroidun koneen kunnon käyttiksellä. Ei tuollaisessa prosessorin vaihtorumbassa ja raudan kanssa puljaamisessa ole mitään järkeä.

Tietysti säätäjillä on harrastuksena se säätäminen mutta ehkä nyt siitä nyt kannattaisi mainita erikseen kun kirjoittelee tälläisistä raudan kanssa puljaamisista. Ja softan, kun tuo BIOS päivitys antoi sellaista ymmärtää.

Itse käytän tätä 5v vanhaa hardware tekniikkaa, rendaan kuvia taustalla ja pistän vaikka Medal of Honorin päälle vivut kaakossa yhdellä ytimellä vivut kaakossa, pätkimisestä ei ole mitään havaintoa ja hienolta näyttää FullHD:nä.

Useampien prosessoriytimien hyödyntäminen riippuu aika pitkälti sovelluksista. Maccipuolella Snow Leopardin myötä saatiin käyttöön GCD-rajapinta, jolla on helppo rakentaa useaa ydintä hyödyntäviä sovelluksia. Jatkossa ytimien määrän lisääminen nopeuttaa sitten vanhoja sovelluksia entisestäänkin.

Onko Windowsissa ja Linuxissa mitään vastaavaa, vai mennäänkö siellä yhä perinteisillä threadeilla?

“Onko Windowsissa ja Linuxissa mitään vastaavaa, vai mennäänkö siellä yhä perinteisillä threadeilla?”

Säikeillä sekin toimii. On vain korkeamman tason rajapinta, ja oikeastaan aika turha kun on alustariippuvainen. Onhan tuohon hommaan ollut kirjastoja vuosikausia. TBB esimerkiksi on ollut tuohon 3v. Vahvasti ylimainostettu kikkare joka uppoaa lähinnä faniporukkaan.

“Itse käytän tätä 5v vanhaa hardware tekniikkaa, rendaan kuvia taustalla ja pistän vaikka Medal of Honorin päälle vivut kaakossa yhdellä ytimellä vivut kaakossa, pätkimisestä ei ole mitään havaintoa ja hienolta näyttää FullHD:nä”

Hyvä Matti , eikö sinun kannattaisi jo pyytää pelifirmojen ja rautapuolen asiantuntija +joku Guinnesin ennätyskirjan todistaja
kylään ja näyttää heille kun renderöit kuvia taustalla ja pelaatMOH:ia vivut kaakossa viisi vuotta vanhalla yksiydin prossalla.
Täytyy nostaa hattu kun me muut emme pysty tähän…

Matin Ubuntu-maassa on kaikki niin paljon paremmin kuin meillä muilla kuolevaisilla.

Kun puoli vuotta sitten ostin koneen 64 bittisellä käyttöjärjestelmällä ja hommasin siihen juuri tuon neljä kahden gigan kampaa 800 Mhz DDR2 muistia niin kyllä löytyi kaikennäköisiä mielipiteitä, ettei siitä ole hyötyä. Mutta se oikeasti on todella hyödyllistä, koska esim. virtuaalikoneita käyttäessä voi huoletta antaa useammalle koneelle käyttöön 2 gigaa keskusmuistia ja mikään ei tahmaa, kun ei pädytä virtuaalimuistille. DDR2 on nykyään niin halpaa (alle kympin/giga), ettei siinä kannata säästellä. Varsinkin muutaman vuoden päästä sen hinta vielä nousee, kun sitä ei enää valmisteta paljon, joten keskusmuistia kannattaa hommata uuteen koneeseen niin paljon, kuin sitä uskoo koneen viimeisinä vuosina parhaimmillaan tarvitsevansa.

“Onpa mielenkiintoisia väitteitä Kaarnatulla ja teemitäteillä.”

Et voi olla tosissasi ettei sinulla ole aavistustakaan kuinka monella eri tavalla/tasolla windows jää jälkeen kun Linuxeihin vertaa…?

Itse menin “kämmäilemään” kun hankin kuolevaa Intel tekniikkaa itselleni.

Ostin ihan hyvän emon (mm. ddr2/ddr3, 1600 Mhz väylätuki, Firewire, jne..) + halvan E5200 prossun, jonka ongelmana on (suhteessa) loistava suorituskyky.

Ajattelin, että päivitän konetta myöhemmin hankkimalla paremman prossun, mutta I7 löikin läpi nopeammin kuin kuvittelin ja nykyiset Core 2 Quadit eivät ole läheskään niin paljon nopeampia hintaan suhteutettuna kuin 3.1 GHzeen ylikellotettu Pentiumini.

Jopa niin, että ensimmäinen suoraan nopeampi prossu normikäytössä omien testien ja arvioiden perusteella on – aivan – kellotaajudeltaan 3 Ghz malli (isomman cachensa ansiosta), eli Q9550:sta eteen päin.

Itsellä on tausta-ajossa softaa aina pienimuotoisesta webbipalvelimesta aina lämpötilan seuraantaan asti, ja tehoa ne kuluttavat keskimäärin n. 5% yhden ytimen väännöstä (itse assignaan ne aina buutin jälkeen ytimelle 0)…joten 4-ydin prossulla en sittenkään keskimäärin tekisi muuta kuin rouskuttaisin BOINCin paketteja nopeammin

”
Matti Karnaattu:
Itse käytän tätä 5v vanhaa hardware tekniikkaa, rendaan kuvia taustalla ja pistän vaikka Medal of Honorin päälle vivut kaakossa yhdellä ytimellä vivut kaakossa, pätkimisestä ei ole mitään havaintoa ja hienolta näyttää FullHD:nä.”

Kerrataanpas vielä. Sinulla on siis 2004 ostettu 1-ydin prosessori, näytönohjain, 24+” monitori tai videotykki (1920X1080 full HD kuva), 7.1 äänijärjestelmä (full HD ääni), näytönohjain jossa soveltuvat ulostulot sekä otaksuttavasti 64bittinen Windows XP (vai mikä 2004 vuoden käyttöjärjestelmä) alla?

Kun ajat tuota peliä full HD asetuksilla et huomaa mitään nykimistä äänessä tai kuvassa. Sitten seuraakin kysymys. Paljonko maksoit tuosta kokoonpanostasi? Sinä kun perustelit myöskin:

”
Budjettitietoisen kannattaa ostaa mahdollisimman integroitu paketti. Prossuksi vaikka Atom
”

Eli vuonna 2004 ostamasi kone on siis ns. valmispaketti, mahdollisesti Pentium 4 prosessorilla? Mutta koska puhut budjettitietoisen valinnasta mietin että mahdoitko kuitenkin ostaa AMD:n ytimellä olevan prosessorin aikoinaan. Olisiko mitenkään mahdollista että laitat meille listaa tietokoneesi komponenteista, sen ostohinnan sekä tiedon ajuriversioista mikäli olet vuoden 2004 niitä yhtään päivitellyt?

Ilmeisesti noin gigan verran (vai 512mb) RAM, ehkäpä 2-3GHz 1-ydin prosessori, AGP vai peräti PCI-E näytönohjain, luultavasti 128Mb RAM varustettuna. Oletko päivittänyt näytönohjaimen ajureita sitten vuoden 2004?

En rehellisesti sanoen nyt oikein ymmärrä mitä tarkoitat kun sanot ” Medal of Honorin päälle vivut kaakossa yhdellä ytimellä vivut kaakossa, pätkimisestä ei ole mitään havaintoa ja hienolta näyttää FullHD:nä” koska ylläkuvatulla laitteistolla tuohon ei oikein päästä.

Tosin voisitko ystävällisesti kertoa harrastatko myöskin ylikellotusta. Mikäli näin voisitko lisätä hintaan nestemäisen typen (otaksuttavasti sitä kuluu rutkasti saadaksesi moisen jouhevan tuloksen pelissä 5v vanhalla laitteistolla) hinnan mukaan esim. per kuukausi periaatteella?

Näin loppukommenttina voisin vielä todeta että itse asetun kyllä Ossin kannalle ja pyrin päivittämään konettani hiljakseen komponentti kerrallaan ja olen hyvinkin tyytyväinen lisääntyneeseen tehoon esim. siirryttäessä AMD 939 + XP3700 + 2X DDR1 400 1Gb intelin Q6600 minkä ylikellotin 3.2Ghz, hankin 6Gb RAM sekä uuden emolevyn maksaen väliä vanhojen osien kera 208€. Siinä siis (myöskin) ajatuksemme eroavat hintatietoisesta politiikasta. Tosin vastauksestasi riippuen saatan vaihtaa mielipidettäni kunhan se on hyvin perusteltu.

Linuxissa koodaavalle ytimistä on selkeää hyötyä, koska make:n -j optiolla saa kääntämiseen kuluvan ajan jaettua suurinpiirtein suoraan ytimien määrällä. Eli esim. “make -j4″. Sillä on psykologinen vaikutus jos kääntäminen on nopeaa, vaikka siinä ei loppupelissä ajassa säästäisi kuin muutamia minuutteja.

@Matti: GCD on tarkoitettu Cocoa-sovellusten kehitykseen, joten se on ihan yhtä alustariippuvainen kuin sovelluksen muutkin osat.

Käsittääkseni GCD:n pointti on siinä, että jonossa olevia taskeja hallinnoi yhteisesti käyttöjärjestelmä (eivätkä yksittäiset sovellukset erikseen), joten niitä voidaan optimoida paremmin. Lisäksi block-laajennus Objective-C-kieleen tekee GCD:n hyödyntämisestä paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa verrattuna siihen, että jokaisesta taskista pitäisi ohjelmoida oma C++-luokka/metodi TBB:n tapaan.

Enny tiijä mitä tuo matti puhelee, enkä tiedä mikä on medal of honorikaan. Mutta ei nuo raskaat taustatyöt minua ole häirinneet hitaammallakaan koneella, ainakaan jos antaa prosessille prioriteetin ullakolta. En osaa verrata windowsiin, mutta itselläni on monesti kaikki neljä gnomen virtuaalityöpöytää niin täynnä ikkunoita että pitää välillä sammutella niitä että näkee mikä on mikä (Sammutan konetta harvemmin. Yleensä pistän vaan valmiustilaan.) Mut miks minun on vaikea ymmärtää tuota teidän sotimista? Mitatkaa ja tehkää yhteenvetoja

>> Maccipuolella Snow Leopardin myötä saatiin käyttöön
>> GCD-rajapinta, jolla on helppo rakentaa useaa ydintä hyödyntäviä
>> sovelluksia.

Jepjep tervettuloa tulevaisuuteen mac pojat. Yksi mäcin kamalimpia ominaisuuksia oli se kuinka kauheaa moniprosessointi oli siellä tehdä. Kaikki muut järjetelmät oli valovuosia edella tässä asiassa.

Et nyt Kreivi tajua vaan yhtään mistään yhtään mitään. Matin koneessa on LINUX. Sitä vasten sillä pystyy vaikka lentämään kuuhun ja renderöimään parit animelonkerot tausta-ajossa. Mutta jos siinä olisi WINDOWS, se olisi paska ja hidas.

Medal of Honor on IKIVANHA peli vuodelta 2004. Kokeile jotain tämän vuoden julkaisua.

Ainiin, mutta ei niitä taida ollakaan.

@ Kennu. Matin mukaan sovellukset kuuluvat käyttiksee joten tuo ei voi pitää paikkaans. Käyttöjärjestelmät kun ei mukamas hallinnoi tavallisia prosesseja. (ainakaan siinä toisessa merkityksessä mitä ei sit mukamas oo olemassakaan). En tajua miten sillä muuttuu noi tekniikat mutta jotai sinne päin. kantsiiko sellaisen kans puhuu tekniikast jolla on liukuvat määreet jatkuvasti?

>> Yksi mahdollisuus olisi tehdä kiintolevyistä raid 0. Mahtaisikohan
>> se nopeuttaa konetta?

Hmm… riippuu hirvesti koneesta. Kyllä se nyt periaatteessa oitain asioita nopeuttaa. Mutta tietty vaan jos viitsit ostaa sen raidi kortin muuten tuhlailet kaiken ajan siinä softakontrollerissa.

kyllä se tietyissä asioissa tuntuu. Nykyään vaan ei kannata ostaa raidi korttia kun ostaa ssd levyn mieluummin. Tarjoaa parempaa katetta rahalle. Syy suurimalle osalle meistä sen levyn random access nopeus on mitä haetaan koska milloinkas sä ykleinsä luet tiedostoja sekvenssissä

Itselläni 4 levyn korttiraid-5 kyllä se joitain asioita nopeuttaa. Tosin yli innokaat virustutkat voi syödä pahemmin katetta kun luuliskaan. En tosin usko että normaali peli ihminen ikinä huomais mitään. Videokuvan leikkauksessa siitä on hyötyä kun siinä ei ole kyse random accessista. Mutta siihen se suurin piirtein jääkin.

SSD levykin on nyt paikalle pultattuna. Ja sanotaanko nyt näin että kovalevyt helisee kyllä ton rinnalla.

Katti Marnaattu (loistavasti keksitty): “Et nyt Kreivi tajua vaan yhtään mistään yhtään mitään. Matin koneessa on LINUX. Sitä vasten sillä pystyy vaikka lentämään kuuhun ja renderöimään parit animelonkerot tausta-ajossa. Mutta jos siinä olisi WINDOWS, se olisi paska ja hidas.”

Matti varmaan sanoo sinulle että ei hänellä koneessaan mitään Linuxia ole kun se on “vain kerneli” vaan sillä on huippulaatuinen Ubuntu. Se se vasta on sellainen että kuuhun mennää vaikka nupit kaakossa ja tietokone idlenä…

Eikös siellä kuussa käyntiin käytetty pikkuisen vanhempaa käyttistä kuin ubuntua…

En nyt oikein ymmärrä Matin pointtia keskusteluun. Tässä kuitenkin puhuttiin selkesti neljän ytimen hyödystä tietokoneissa yleisesti.

Mikäli hän haluaa muistella menneitä olen valmis väittelemään siitä että Amiga tietokone oli huomattavasti parempi kuin silloinen PC äänen, grafiikan sekä tehon puolesta.

Kyllähän sen pitäisi olla selvää että jos vuonna 2004 tai aiemmin on tehty joku sovellus se toimii hänellä hyvin kyseisen vuoden raudalla eikä hän erityisesti kyseiseen sovellukseen vaadi tehokkaampaa rautaa.

Mutta en minäkään väitä että voisin nauttia HD tasolla amigani silloisen mahtavista teknologioista (oliko peräti 8 kanavaa äänelle jne.. joten teoriassa se OLISI mahdollista nauttia esim. musiikista “hienon” nykimättömän [miltein] HD-tasoisen spektrin iloisesti tanssiessa tv-ruudulla). Tietysti olen valmis myöntämään että jos hän ei uudempia softia tarvitse hän on täysin oikeassa, tulee erittäin halvaksi olla koskaan päivittämättä konettaan ja jos kone hajoaa ostaa vain käytettynä jostain vastaavan.

Kysehän oli kuitenkin raudasta eikä softasta tässä artikkelissa..

Kyllä, Windowsissa on “vastaava” kuin Grand Central (siksi lainausmerkeissä että Applen selitykset tuosta ovat aika hataria niin ei tiedä täsmälleen). Niin ja vieläpä toteutettuna on ominaisuuksia joita suunnitellaan C++-standardiin. Että sinänsä hieman parempaa kuin Applen, joka on vain yhdelle alustalle.

Ja Windowsin IO, ei siinä mitään vikaa ole. Tuo linkattu “testi” on vallan huono. Ehkä ei kannata yhden testin perusteella alkaa selitellä mitään heikkoudesta. Kannattaa kokeilla oikeasti itse, eikä millään “random-kellotetulla find-jutulla.”

Ja mikset, Ossi, muuten vastaa tuohon otsikon kysymykseen? Testaat paria peliä ja se siitä. Ihmiset tekevät koneillaan muutakin, joten…

“Kyllä, Windowsissa on “vastaava” kuin Grand Central”

Mikä se Windowsin “vastaava” ratkaisu on? Kerrotko meille muillekin.

Pitääpä näin viikonlopun kunniaksi kertoa lukijoille hieman enemmän kommentteja tästä Neliytimeen päivittämisestä: sain vastaani varsin ikävän yllätyksen, kun Vista x64 otti ja hyytyi BlueScreeniin heti sisäänloggautumisen jälkeen. Bluescreen valitti AMDlld.sys:stä ja ei ladannut kunnolla edes ladata työpöydän kuvakkeita.

Muutaman tunnin työllä sain selville syyn: olin asentanut kaksiydinprosessorin aikaan Vista x64:ään AMD Dual-Core Optimizerin. Kun tämän kytki rekisteristöstä pois päältä, boottasi myös Vista x64 kiltisti ja pyörii tätäkin kirjoitettaessa nyt koneessa.

Tulevaisuus on moniytiminen. Kellotaajuuden kasvun sijasta kilpajuoksu kohdistunee kohta ytimien määrään. Kun ytimiä alkaa olla kymmeniä, on viimeistään muutettava tapaa, jolla softa koodataan, koska pienellä säiemäärällä pyörivä ohjelma ei saa kuin pienen osan irti koko suoritintehosta. Joidenkin laskentaongelmien ratkaisu rinnakkaista suoritusta käyttäen on kuitenkin vaikeaa tai ainakin tehotonta. Kenties ratkaisuna onnistutaan kehitettämään jokin uudenlaisella logiikalla toimiva ohjelmointikieli, joka vapauttaa ohjelmoijan näistä ongelmista.

Gentoossa on ytimistä iloa, kun softat pääosin asentuu sorsista. Aikaisemmin meni jonkun Openofficen kääntämiseen athlon-xp:llä koko päivä, ja nyt parissa tunnissa tulee jo tusina muistakin softia käännettyä

Kyllä tuosta ajan myötä tulee aina vain enemmän olemaan hyötyä, kunhan siis koodi alkaa ytimiä tukemaan paremmin kuin nykyään.

Itsekkin olen hieman närkästynyt Intelin tapaan jatkuvasti muokata prossun alustaa puoliväkisin epäyhteensopivaksi. Amd:llä sentään yleensä on kunnon syy minkä takia vanha kanta ei ole uuden prossun kanssa yhteensopiva jne. Toisaalta taas olen huomannut, että kun koneeseen alkaa kaipaamaan sitä päivitystä, niin yhteensopivia prossuja ei enää ole hetkeen myyty, vaikka olisikin ollut suhteellisen pitkään käytössä sama kanta(socket A mm.), eli periaatteessa kyllä emolevylle integroitu prossukin kävisi oikein mainiosti.

Nykyään peruskäytössä ohjelmien nopeuteen vaikuttaakin monesti enemmän muisti, kuin prossu. Jos muistia on ihan hiemankin liian vähän, niin tuo levylle jatkettu muisti toimii kuin ankkurin lailla koneen nopeudelle. Vistassahan mentiin tässä pieleen, eli järjestelmä suunniteltiin toimimaan vähintään 2GB muistilla. Ilmeisesti win7 skaalautuu hieman mukavammin, vaikkakin taas keskimääräiset koneet alkaa nyt olemaan vistalle sopivia. Muuten en sano juuta enkä jaata noista windowseista, kun käyttö tyssäsi xp:hen(käyttökokemukset uudemmista rajoittuu varmaankin kymmeniin tunteihin).

“Hyvä Matti , eikö sinun kannattaisi jo pyytää pelifirmojen ja rautapuolen asiantuntija +joku Guinnesin ennätyskirjan todistaja
kylään ja näyttää heille kun renderöit kuvia taustalla ja pelaatMOH:ia vivut kaakossa viisi vuotta vanhalla yksiydin prossalla.
Täytyy nostaa hattu kun me muut emme pysty tähän…”

Prioriteetti alas rendaukseen vaan. Käyttelee sitten loppuja kellojaksoja mitä peliltä liikenee.

“Eli vuonna 2004 ostamasi kone on siis ns. valmispaketti, mahdollisesti Pentium 4 prosessorilla? Mutta koska puhut budjettitietoisen valinnasta mietin että mahdoitko kuitenkin ostaa AMD:n ytimellä olevan prosessorin aikoinaan.”

Koneeni ei ole valmispaketti, sillä tein sellaisen budjettiratkaisun aikoinaan 2004, että ostin hyvän keskusyksikön mutta halvimman mahdollisen laudan sisään joku (Duron 1600MHz) ja parillä kympillä tms. GeForce 2 MX, 512Mt koska arvelin vaihtavani sisuskalut pian myöhemmin. Möin sitten nämä sisuskalut romukasasta löytämistä osista kasattuun koneeseen kaverille nettikoneeksi ja ostin käytettynä kaverilta samanaikaista tekniikkaa. Eli Pentium 4 2.8GHz 2Gt, GeForce 6600GT (silent). Kiintolevy, DVD+-RW comboasema ja kotelo on edelleen samat. Päivitys maksoi entisten osien myynti vähennettynä päälle 200€ joskus reilut 2,5v sitten talvella.

Käyttis on Ubuntu 8.04 ja ajurit on ne mitkä siinä on out-of-the-box. En ole mitään säädellyt, noin puolen vuoden välein tulee uudet ajurit päivityksistä.

“Tosin voisitko ystävällisesti kertoa harrastatko myöskin ylikellotusta.”

En. Epävakaiden koneiden käyttö ei kiinnosta. En ole tehnyt mitään viritystoimia keskusyksikölle enkä softalle.

“Näin loppukommenttina voisin vielä todeta että itse asetun kyllä Ossin kannalle ja pyrin päivittämään konettani hiljakseen komponentti kerrallaan ja olen hyvinkin tyytyväinen lisääntyneeseen tehoon esim. siirryttäessä AMD 939 + XP3700 + 2X DDR1 400 1Gb intelin Q6600 minkä ylikellotin 3.2Ghz, hankin 6Gb RAM sekä uuden emolevyn maksaen väliä vanhojen osien kera 208€.”

Minä olen oikein tyytyväinen lisääntyneeseen tehoon mitä tulee ilmaisista käyttisjulkaisuista. Läppärissä Ubuntu 9.04 tuntuu jo sen verran ketterältä, että kun vuoden päästä asennan tähän uuden käyttiksen niin kai tuo keskusyksikkö menee vielä siitä sitten pari vuotta.

“En osaa verrata windowsiin, mutta itselläni on monesti kaikki neljä gnomen virtuaalityöpöytää niin täynnä ikkunoita että pitää välillä sammutella niitä että näkee mikä on mikä (Sammutan konetta harvemmin.”

Mulla on niitä työpöytiä 6-8.. Täynnä joo on tavaraa kun ei aina jaksa olla sulkemassa. Välillä pitää vähän siivoilla työpöytiä jostain Firefoxeista.

“Medal of Honor on IKIVANHA peli vuodelta 2004. Kokeile jotain tämän vuoden julkaisua.”

Uusin peli mitä olen pelannut taitaa olla juurikin vuoden vaihteesta (Smokin Guns).

@Ossi:

“Pitääpä näin viikonlopun kunniaksi kertoa lukijoille hieman enemmän kommentteja tästä Neliytimeen päivittämisestä: sain vastaani varsin ikävän yllätyksen, kun Vista x64 otti ja hyytyi BlueScreeniin heti sisäänloggautumisen jälkeen. Bluescreen valitti AMDlld.sys:stä ja ei ladannut kunnolla edes ladata työpöydän kuvakkeita.”

Mulla on ihan hyvä syy siihen miksi suosin integroituja paketteja, tai kuten itse tein että ostin yhdessä paketissa emo+näyttis+prossu+muistit ja myin vanhat pois. Sellainen palapeliylläpito tietää ongelmia missä vaihdetaan osa tai softa sieltä ja täältä.

>PC:n arkkitehtuurin hienoihin piirteisiin kuuluu se, että yksittäisiä komponentteja voi melko vapaasti vaihdella yksi kerrallaan.

Tuon autuutta en ole koskaan tajunnut.
Tuostahan vain kertyy ajan mittaan iso läjä irtokomponentteja (=ongelmajätettä), joista tuskin saa koottua toimivaa konetta.

Sen sijaan kun hankkii kokonaan uuden koneen, niin käytettävissä on kaksi toimivaa konetta, joista toisen -heikkotehoisemman – voi halutessaan myydä. Ja oletettavasti toimivasta koneesta saa paremman hinnan, kuin irtokomponenteista, joilla ei irrallaan tee mitään.

@Mäkkihöperö: Samaa mieltä! Minulla on laatikkotolkulla PC:iden vanhoja muistipiirejä, kovalevyjä, kaapeleita, näytönohjaimia, äänikortteja jne. joilla ei oikeastaan tee mitään. Sen jälkeen kun siirryin kotona Macceihin, tuota roinaa ei ole enää kerääntynyt lisää. Nyt on vain joukko yhä toimivia (joskin vanhenevia) koneita, jotka myös näyttävät hyvältä ja ovat hiljaisia

Päivityksessä i7:n etu olisi ollut myös tehojen lisäksi hyperthreadingissa. Juuri pari viikkoa takaperin koottiin kone, josta löytyi vähän 200-sarjan näyttistä, i7 ja sopiva määrä DDR3:sta.
Kyllä sillä C4D:llä renderöi aika iloisesti. Köyhtyi kyllä myös ilosesti.

Päivitykseen tuo 955BE on ihan omaa luokkaansa. Emolevytarjonta on melko kattava ja päivtettävyys niillä emoilla lähes samaa luokkaa, kun Asrockin legendaarisella 4coredual -sarjalla.

Itse odottelen, että kaveri suostuisi luopumaan Q6600:staan, joka istuisi suoraan nykyiseen E4300-pohjaiseen kokoonpanoon.
Kakkoskoneesta löytyykin jo 4 corea, mutta kahden prosessorin voimin tosin.

@Mäkkihöperö ja Kennu: tuo johtuu ainoastaan siitä, että ostatte kokonaisia konepaketteja yksittäisten komponenttien sijasta! Mikään ei estäisi PC-harrastajaa toimimasta samalla tavalla ja ostamasta vaikka vuoden välein uutta ThinkPadia tai pöytäkonetta! Moinen tulee vaan aika kalliiksi, eikä anna loppujen lopuksi kerralla kovin suurta tehonlisäystä.

Teillä ei taida olla rahasta pulaa?

Vai onkohan tämä kulttuurikysymys? Mac-käyttäjät aika harvoin esim itse päivittävät näytönohjaimiaan, sisäisiä kiintolevyjään — tai MacBookin akkujaan.

Vaihdan kyllä Macceihin mm. muistin ja levyn itse, ihan kaupasta ostetuilla vakiokamoilla Applen omien sijaan. Näytönohjainta en muista koskaan vaihtaneeni, ei ole ollut tarvetta kun en pelaa.

Jos lähdetään siitä että ostan Applen koneen vuonna 1, myyn sen vuonna 3 ja saatu hinta kattaa n. puolet uuden koneen hankinnasta, uskoisin pääseväni helpommalla ja vähintään yhtä halvalla kuin rakentamalla PC:tä ja päivittelemällä osia joka toinen kuukausi. Toinen vaihtoehto on se, että vuonna 3 kone saa uuden kodin sukulaisen luota.

PS. Kellarissa on PC-palvelin (Athlon64) vuodelta 2005. Kenties siihen voisi jotain uusia osia hankkia mutta kyllä sen cpu-, väylä-, muisti-, jne. ratkaisut ovat jo aika kaukana nykyajasta. Se siitä PC-päivittelystä.. Päivitin levyrikon yhteydessä levyt suuremmiksi ja se jo vaati virtalähteen uusimista. Jos päivityksessä vain kotelo säilyy, niin päivitettävyys on aika so-so.

Törmäsinpä sitten samalla tähän pelättyyn Windowsin aktivointiin. Prosessorin vaihtaminen ja emolevyn päivittäminen saivat Windowsin haluamaan uudelleenaktivointia ja automaattinen netissä tapahtuva aktivointi ei onnistunut.

Piti siis tehdä aktivointi manuaalisesti. Tämä tapahtui soittamalla Microsoftin automaattiseen puhelinpalveluun, jonne näppäiltiin 45-numeroinen numerosarja (!) ja vastaukseksi tuli 48-numeroinen sarja. Onneksi sentään 5 ja 6 numeron ryppäissä.

Uudelleenaktivointi onnistui ohjeita noudattamalla suoraviivaisesti. Mutta jätti silti vähän nihkeän tunteen. Minä kun olen hankkinut Windowsini ihan itse omalla rahallani.

“Minä kun olen hankkinut Windowsini ihan itse omalla rahallani.”

Syytä piraatteja. Mokomat pilaavat bisneksen kuin bisneksen.

Mäkit ovat laskutaidottomille. Oli se käyttis miten kätsy tahansa, se ei ole hintansa väärti. Tavallinen MS-käyttis -läppäri on vaivatta puolet halvempi ja tehokkaampi.

Hah, joku WóW.

Olen monille ensimmäistä moottoripyörää hankkivilla neuvonut että ostaa alkuun sen 500cc tai mopomman ja vasta myöhemmin tonnisen. Miksi? Rahaa siinä tuskin säästää mutta oppii paljon. Vajaalla teholla joutuu etsimään pyörästä ominaisuuksia joilla vauhdin saa pysymään suurempitehoisten tasolla. Kierrättää konetta sen parhaalla tehoalueella, vaihtaa vaihteita aktiivisesti ja mikä parasta, opettelee ajolinjat mahdollisimman pehmeiksi ettei ne syö vauhtia pois.

OK. Moni haluaa silti sen tehokkaan pyörän heti käsittelyssä. Se on kiva kun liikennevaloista kiihyttää. Eipä sitä tarvi opetella ajamaan kurvissa koska sen mitä hitaasti körötellessä häviää voittaa kahvaa kääntämällä suorilla. Ja jos ei aja kilpaa niin miksi tarvisisi edes osata ajaa tehokkaasti? Taloudellisesti on järkevämpi ostaa kerralla tarpeeksi tehokas kuin vaihtaa vähän väliä isompaan.

Itsellä eka kone oli 16MHz 386. Kun sen päivitin 120MHz 486:een niin tehon nousun kyllä huomasi. Senkin huomasi kun muistin määrän nosti 8 megasta kuuteentoista. Tämän jälkeen lähes poikkeuksetta prosessorin kellotaajuus on aina päivityksessä vähintään tuplaantunut. Muistin määrä ehkä nelinkertaistunut.

Rahaa en ole vuosien saatossa säästänyt mutta olen erittäin onnellinen että tiedän minkälaista on ollut aikoinaan ja huomannut myös hyvin miten aina uusi windows tai jonkun muun softan päivitys vie yhä enemmän tehoja.

Vuosien saatossa on myös tullut selväksi mitä on ohjelmoida muistia ja tehoa säästävästi ja myös mitä on ohjelmoida siten että koodi on uudelleenkäytettävä ja sen rakenteesta ymmärtää myös joku ummikkokin enkä vain minä. Ensimmäinen tapa tekee nopeita sovelluksia kun taas toinen tuhlaa resursseja enemmän mutta sovelluksen ylläpito usean henkilön voimin on helpompaa (lue: rahaa säästyy)

Vuosien saatossa on myös tullut selväksi mitä eroa on käyttöjärjestelmällä ja sen sovelluksella. Onhan se hienoa jos käyttöjärjestelmä on nopea ja kiva. Mutta mitä sillä tekee jos siinä pyörivä sovellus ei ole sellainen jota tarvitset? Itselleni ei käyttöjärjestelmällä ole juurikaan väliä koska en tuijota sen työpöytää päivittäin hetkeäkään. Minulla on auki aina joku sovellus ja sen sovelluksen käytettävyys on paljon tärkeämpää kuin käyttöjärjestelmä. Ok, windows määrää paljon sovelluksenkin käyttölogiikasta mutta monet sovellukset tarjoavatkin aktiivikäyttäjille paljon pikanäppäimiä joita hyödyntäen sovelluksen käyttö on paljon nopeampaa kuin hiirellä tökkimällä ikinä.

On naurettavaa miten matkapuhelintenkin vertailussa korostetaan puhelimen ominaisuuksina itse asiassa sovelluksia joita puhelimeen on oletuksena ladattu. Puhelimen ominaisuus on GPS-siru, kamera, näyttö, jne… mutta kuvagalleria tai webbiselain on jo puhelimeen ladatun softan puolta.

Minulla on käytössä Vista sekä XP ja molemmat toimii mainiosti. Kun koneita ei sammuta niin hitaasta käynnistymisestä ei ole haittaa ja aika vakaasti nuo on toimineet monia kuukausia putkeen. Tärkeintä minulle on että tarvitsemani kuvankäsittely, videoeditointi sekä jopa varmuuskopiointi softat toimii. Valitettavasti moni gps-paikannukseen, ohjelmointiin tai videoeditointiin liittyvä sovellus on tehty vain windowsille joten vaikka haluaisin vaihtaa Linuxiin ei se ole millään tavalla järkevää.

Ehkä asennoitumisestani kertoo myös se etten pidä windowsin virittelystä lisäkilkkein omanlaisekseni. Tämä siksi että joudun esim. työssä käyttämään myös paljon muiden koneita jotka ovat standardeja. Olisi erittäin stressaavaa kun asiakkaan tai työkavein koneella ei toimisikaan takaraivoon hakattu pikanäppäinyhdistelmä tms. Joskus on jo helisemässä kun joku tuttu turvallinen apuhjelma ei löydykään koneelta jota käyttää.

Ihan vaan vertailun vuoksi, niin mun i7 920, 6gt ddr3, gtx260 antaa lukemat 7,6 | 7,9 | 7,2 | 7,2 | 5,9

@Mäkkihöperö

“Tuostahan vain kertyy ajan mittaan iso läjä irtokomponentteja (=ongelmajätettä), joista tuskin saa koottua toimivaa konetta.

Sen sijaan kun hankkii kokonaan uuden koneen, niin käytettävissä on kaksi toimivaa konetta, joista toisen -heikkotehoisemman – voi halutessaan myydä. Ja oletettavasti toimivasta koneesta saa paremman hinnan, kuin irtokomponenteista, joilla ei irrallaan tee mitään.”

Tämä oli se minun pointti myös kun sitä kysyttiin. Ja sitten se, että kun palapeliä nysvää niin tulee kaikenlaisia ongelmia. Ossi on jo kertonut blogissaan kuinka on epäonnistunut prossun asennuksessa, muistien asennuksessa, kironnut ohjelmien ylläpitoa jne. ja muistaakseni kertonut epäonnistuneensa HTPC:n rakennuksessa myös.

Mutta joo, jokaisella on vapaus epäonnistua palapelitietokoneen kanssa. Mitään järkeä siinä ei ole ellei tykkää säätää ja kuluttaa rahaa turhaan. Itse kyllä tykkään enemmän siitä onnistumisen tunteesta.

Itsellänikin on nykyisin rauta palapeliä mutta tosiaankin tähän ratkaisuun päädyin siksi kun tiesin saavani myytyä toimivan kokoonpanon pois ja lisäksi näytti todennäköiseltä, että saan samassa paketissa emo+prossu+muistit+näytönohjaimen.

Ei kyllä tulisi mieleenkään käydä vaihtelemaan jotain prossua…

@Olmio:

“Tavallinen MS-käyttis -läppäri on vaivatta puolet halvempi ja tehokkaampi.”

Miten se voi olla tehokkaampi jos sitä on hidastettu Windowsilla?

@Tapsa:

“Itsellä eka kone oli 16MHz 386. Kun sen päivitin 120MHz 486:een niin tehon nousun kyllä huomasi. Senkin huomasi kun muistin määrän nosti 8 megasta kuuteentoista. Tämän jälkeen lähes poikkeuksetta prosessorin kellotaajuus on aina päivityksessä vähintään tuplaantunut. Muistin määrä ehkä nelinkertaistunut.”

Heh.. Itsellä on oikeastaan ollut omassa käytössä primäärikoneita 3kpl, jossa nykyisessä on sisuskalut vaihdettu. Ensimmäinen oli C64, toinen 486DX 100MHz (muisti lisääntyi koneen elinkaaren aikana 8Mt->24Mt, ja kellotin prossua 20MHz lisää hillittömän siilin avulla), seuraavaksi se Duron 1400MHz, 512Mt josta osat vaihtui nykyiseen.

486:n elinkaari oli pitkä kun pysyin Windows 95:ssa jota sitten vähän virittelin. Nuorempana kiinnosti nysvätä, eikä rautakaan ollut silloin niin yliviritettyä valmiiksi. Sekin kone puuskutti 24/7 vuodesta toiseen..

Tietokoneissa on vähän sellainen juttu, että tarvii se 10x lisää kapasiteettia/tehoa että tulee hyötyjä kun kuitenkin raskaammat ohjelmistot syö hyödyt ja oikeastaan asioiden tekeminen oleellisesti paremmin vaatii sen kertaluokkaa paremman koneen. Muuten kyse on lähinnä pikku parannuksesta.

3v kuluttua Mooren laki ei enää pitkälle jatku, niin voi huoletta ostaa koneen kymmeneksi vuodeksi. Sen verran tarvitsee kuitenkin aikaa että tapahtuu oleellisesti kehitystä ja arkkitehtuurit menee uusiksi. Ja pärjään seuraavat 3v yhdellä ytimellä hyvin kun niin paljon nyky softasta säikeistämättä. Toki tässäkin koneeessa on kuorma 24/7 100% (kuten oli jo 486:ssa vuosituhannen vaihteen jälkeen) kun raskaat jutut pyörii idlellä mutta pidennän tämän koneen elinkaarta oleellisesti kun investoin kotipalvelimeen ensi vuonna. Voin siihen laittaa johonkin dual core Atomille tms. rendaukset sun muut ja pyörittää siinä webserveriä ettei tässä tarvitse ja sitten uusi nopeampi käyttis niin tulee tällekin koneelle sellainen mukava 8v elinkaari ja pysyy silti ajan tasaisena.

Jos käyttää oikeasti 64bittistä käyttöjärjestelmää ja sovelluksia, jotka osaa hyödyntää prossun kaikkia ytimiä, niin onhan siitä toki hyötyä – jos sitten “nauttii” erään jenkkipuljun purkkavirityksistä, niin turhaa on sitä täällä ruikuttaa.

64bittisyys siis muun muassa senkin vuoksi, että jopa kuvankäsittelyssäkin ei ole mikään ongelma käyttää vaikka 6+ gigaa keskusmuistia melkein kokonaan – puhumattakaan muusta.

– “Ossi on jo kertonut blogissaan kuinka on epäonnistunut prossun asennuksessa, muistien asennuksessa, kironnut ohjelmien ylläpitoa jne. ja muistaakseni kertonut epäonnistuneensa HTPC:n rakennuksessa myös.”

Tuotanoin Matti, en ole missään vaiheessa kertonut kuinka olen “epäonnistunut” prosessorin ja muistien asennuksessa. Päin vastoin. Tässä nimenomaisessa blogiartikkelissa kerroin kuinka prosessoripäivitys onnistui.

HTPC:n rakennus ei suinkaan epäonnistunut. Päin vastoin. Kyseisen artikkelin kone pyörittää nytkin meikun olohuoneen viihdekeskusta.

Se mikä HTPC-projektissa epäonnistui, oli Linuxin käyttö koneessa. Ensin ei toiminut SATA-levy, sitten VIA:n piirisarja jne. Ylen tekstitys ei toiminut kirveelläkään ja MythTV:n päivittäminen oli täyttä tuskaa kun pariisilainen opiskelija oli sattunut sammuttamaan repositorypalvelimensa.

Kotiteatterikoneessa on sittemmin pyörinyt Windows XP ja kun siihen ei tarkoituksellisesti ole asennettu kaiken maailman roskasoftia, kone on toiminut vakaasti jo vuosia.

Mooren lain loppumista on muuten ennustettu ainakin viimeiset parikymmentä vuotta.

“Se mikä HTPC-projektissa epäonnistui, oli Linuxin käyttö koneessa. Ensin ei toiminut SATA-levy, sitten VIA:n piirisarja jne. ”

Ja XP:ssäkö se SATA sitten toimi heittämällä? Tuossa käyttiksessä, jonka julkaisun aikana ei tiedetty SATA:sta melkein mitään…

XP toimi heittämällä. Asennuslevyllä taisi olla SP2-versio XP:stä. Rakentelun aikana Linux-distroina olivat käytössä Ubuntu, Debian unstable ja Fedoracore.

Ainoa keino, jolla kotiteatterikoneen sai toimimaa Linuxin kanssa, oli hankkia Linuxille oma IDE-levy.

@Ossi:

“Tuotanoin Matti, en ole missään vaiheessa kertonut kuinka olen “epäonnistunut” prosessorin ja muistien asennuksessa. Päin vastoin. Tässä nimenomaisessa blogiartikkelissa kerroin kuinka prosessoripäivitys onnistui.”

No lainataanpa:

“sain vastaani varsin ikävän yllätyksen, kun Vista x64 otti ja hyytyi BlueScreeniin heti sisäänloggautumisen jälkeen. Bluescreen valitti AMDlld.sys:stä ja ei ladannut kunnolla edes ladata työpöydän kuvakkeita.”

“Törmäsinpä sitten samalla tähän pelättyyn Windowsin aktivointiin. Prosessorin vaihtaminen ja emolevyn päivittäminen saivat Windowsin haluamaan uudelleenaktivointia ja automaattinen netissä tapahtuva aktivointi ei onnistunut.

Piti siis tehdä aktivointi manuaalisesti. Tämä tapahtui soittamalla Microsoftin automaattiseen puhelinpalveluun, jonne näppäiltiin 45-numeroinen numerosarja (!) ja vastaukseksi tuli 48-numeroinen sarja”

Ihme säätämistä siis. Onnistui lopulta kaiken säätämisen ja nysväämisen jälkeen mitä ei normaalisti ole kun ei käy säätelemään osa kerrallaan jotain palapeliä.

“Se mikä HTPC-projektissa epäonnistui, oli Linuxin käyttö koneessa. Ensin ei toiminut SATA-levy, sitten VIA:n piirisarja jne. Ylen tekstitys ei toiminut kirveelläkään ja MythTV:n päivittäminen oli täyttä tuskaa kun pariisilainen opiskelija oli sattunut sammuttamaan repositorypalvelimensa.”

Ammattilainen ei mielellään nysvää palapeliä ja virittele jotain improvisoitua ja ennalta valmistelemattomia virityksiä. Jos nyt jätetään pois valmiin, testatun paketin hankinta että haluaa itse rakentaa ja harrastella niin vähintään selvittää komponentit mitä pakettiin tulee niin rauta kuin softa että ei tule mitään ihme yllätyksiä, mielellään pitää komponenttien määrän pienenä ja selvittää millä tavalla komponentit juttelee keskenään ja varmistaa että juttelevat keskenään yhteensopivasti.

Tai sitten voi vaan epäonnistua toistamiseen ja säätää loputtomiin. Epäonnistuminen tuokin joka ratkesi ankaran säätämisen jälkeen ja piti käyttiskin sitten vaihtaa \o/

Kyllä minusta se onnistumisen tunne on paljon palkitsevampaa kuin epäonnistumisen.

“Mooren lain loppumista on muuten ennustettu ainakin viimeiset parikymmentä vuotta.”

Niin on, mutta fysiikan lait menee uusiksi harvemmin. En usko, että kehitys pysähtyy mihinkään vaan hyytyy. Arkkitehtuureja parannellaan ja jne. Onhan se tietokoneiden kehitys hyytynyt noin 6v sitten vaikka Mooren laki on ollut voimissa. Muistien hakuaikaa kun on rajoittanut valonnopeus ja kellotaajuudet ei myöskään ole paljoa kasvaneet. Eteenpäin on menty rinnakkaisuutta lisäämällä mikä tuntuu lähinnä näytönohjaimessa ja ytimien määrän lisääntyessä, suuremmat välimuistit on auttaneet siihen, että muistit ei ole pahemmin nopeutuneet.

Nykyään tietokonetta vaan tarvitsee päivittää harvemmin sen takia, että vanhenisi. Yleensä koneet menee uusiksi siksi kun ne on jotain paskaläppäreitä mitkä ei kestä mitään.

““sain vastaani varsin ikävän yllätyksen, kun Vista x64 otti ja hyytyi BlueScreeniin heti sisäänloggautumisen jälkeen. Bluescreen valitti AMDlld.sys:stä ja ei ladannut kunnolla edes ladata työpöydän kuvakkeita.”

“Törmäsinpä sitten samalla tähän pelättyyn Windowsin aktivointiin. Prosessorin vaihtaminen ja emolevyn päivittäminen saivat Windowsin haluamaan uudelleenaktivointia ja automaattinen netissä tapahtuva aktivointi ei onnistunut.”

Olipa käytössä wanha kone vm. 2003 Athlon XP3200+ yksiytimisellä prossulla ja nForce2 lankulla, jossa pyörii Ubuntu 8.04.

Tuli sitten heitettyä sieltä tuo lankku prossuineen ulos ja tilalle X58 lankku, core i7 920 prossu ja 6 gigaa muistia. pisti ne vaan kylmästi levyihin, virtalähteeseen ja muuhun romuun kiinni ja painoi virtanappia. Yllätys, yllätys – kone boottasi ilman mitään ongelmia ja kaikki toimi täysin kuten ennenkin – mitä ihmettä tein väärin, että ei tulnut mitään siniruutua eikä kernel-paniikkia?

P.S. Ainoana “kauneusvirheenä” ilmeni, että vanhemman Ubuntun lm-sensors ei tunnistanut lankun ja prossun lämpötila-antureita, mutta se korjaantui, kun 32bittinen 8.04 teki tietä uudelle 64bittiselle 9.04:n asennukselle.

Matille ja nimimerkille Nimimerkki väännettäköön vielä kertaalleen rautalangasta, että BlueScreenin syynä oli AMD:n nimen omaan kaksiytimisille prosessoreille tekemä erikoisviritys “AMD Dual-Core Optimizer”, jonka olin asentanut 64-bittiseen Vistaan. AMD ei enää tuota värkkiä päivitä.

Jos käyttöjärjestelmään on asennettu prosessori(arkkitehtuuri)spesifisiä kernel-ajureita, kaatuu moiseen kovempikin systeemi.

Ossi Mäntylahti: “Jos käyttöjärjestelmään on asennettu prosessori(arkkitehtuuri)spesifisiä kernel-ajureita, kaatuu moiseen kovempikin systeemi.”

Tarkentaisitko Ossi että mitä oikein tarkoitat “kernel-ajurilla”?

Laiteajuri kuuluu aina käytöjärjestelmään.

Mikä on käyttöjärjestelmä ja kerneli?

Ossille kysymyksiä:

Ihan mielenkiinnosta, millaisia ominaisuuksia emolevyltä tarvitset, kun hinta nousee 150 euroon? Itse olen onnistunut aina pitämään emolevyn hinnan helposti alle satasessa, mutta tietysti suurelta osin siksi että ihan perusominaisuudet riittävät minulle.

Kiinnostaa sekin, että mihin tarvitaan 8 tai 12 gigatavua muistia, tätä kun ei kai kirjoituksessa mainittu. Jäin siis vähän kaipaamaan kertomusta siitä millaiseen käyttöön konepakettia kasataan.

On mielestäni myös vähän hassua puhua hintaeduista saati budjettitietoisuudesta tuollaista pakettia hankittaessa, kun jokainen komponentti on melko kaukana hinta-laatusuhteen keskiöstä. Suuri osa tuosta kokoonpanosta vanhenee ja menettää kallista suorituskykyetuaan hyvin nopeasti. Nyrkkisääntönä uudemmasta päästä ostettaessa hinnoista nimittäin löytyy melkoisesti ilmaa, sillä suorituskyky-ym. hyödyt eivät nouse hinnan kanssa tasaisesti.

Näistä syistä siis jäin kaipaamaan tarkempaa kertomusta siitä, mihin käyttöön tässä pyritään. Ei nimittäin käy koneenrakennusohjeesta (ei välttämättä tarkoituskaan) varsinkaan peruskäyttäjälle eikä edes pelaajalle, sillä mikään peli (varsinkaan mainitut) eivät vaadi tuollaista laitteistoa koneelta pitkään aikaan.

Tatu.R: “Ei nimittäin käy koneenrakennusohjeesta (ei välttämättä tarkoituskaan) varsinkaan peruskäyttäjälle eikä edes pelaajalle, sillä mikään peli (varsinkaan mainitut) eivät vaadi tuollaista laitteistoa koneelta pitkään aikaan”

Eikä kyllä käy osaavallekkaan. Taitaa siis tuollainen olla ihan turha?

@raips: “Tarkentaisitko Ossi että mitä oikein tarkoitat “kernel-ajurilla”? Laiteajuri kuuluu aina käytöjärjestelmään. ”

Kernel-tilan ajuri, erotuksena User-tilan ajurista? Windowsissa User-Mode Device Driver, kts. http://www.microsoft.com/whdc/driver/wdf/UMDF.mspx vs. Kernel-Mode Device Driver, kts. http://www.microsoft.com/whdc/driver/wdf/KMDF.mspx.

@MattiK: “Ammattilainen ei mielellään nysvää palapeliä ja virittele jotain improvisoitua ja ennalta valmistelemattomia virityksiä.”

Hmm, itse kyllä mielelläni “nysvään” ja “virittelen”, se kun on paras tapa kokeilla ja oppia uusia asioita. Kotiympäristö on ihan tarkoitettu sitä varten.

raips:
“Eikä kyllä käy osaavallekkaan. Taitaa siis tuollainen olla ihan turha?”

En nyt turhaksi sanoisi, mutta olisi vain kiva aina tietää mitä tarkoitusta varten paketti on koottu. Ko. kirjoitusta ei myöskään ole välttämättä tarkoitettu oppaaksi.

Kimmo Bergius: “Kernel-tilan ajuri, erotuksena User-tilan ajurista?”

Tämä juuri olikin se kysymys että minkä takia ei voi suoraan sanoa että laiteajuri user space tai kernel spacessa. Vaan täytyi lähteä kehittämään jotain “kernel-ajuria” joka tarkoittaisi taas ihan toista asiaa (termien perusteella ja vielä Microsoftin markkinoinnin osalta). Se ei ole vaikeaa kirjoittaa “laiteajuri kernel spacessa” tai “laiteajuri user spacessa” jne. (tässäkin täytyy ottaa tietenkin nimenomaan huomioon että käyttöjärjestelmä on jaettu kahteen osoiteavaruuteen.)

Kimmo Bergius:
“Hmm, itse kyllä mielelläni “nysvään” ja “virittelen”, se kun on paras tapa kokeilla ja oppia uusia asioita. Kotiympäristö on ihan tarkoitettu sitä varten.”

Juuri näin sen pitääkin olla. Ei se ammattilainen ole, joka ei pidä osaamistaan yllä ja se suurelta osin onnistuu mm. juuri “nysväämällä”. Sitäpaitsi kyllä “palapelit” toimii jos ymmärtää mitä on tekemässä.

Sitäpaitsi yleensä valmiit kokoonpanot ovat bloatteja paitsi ohjelmiston myös raudan puolesta. Tai jos ei bloatteja, niin ainakin yhtäältä tai toisaalta mahtavassa epätasapainossa.

Ossi puhui “kernel-ajurista” ja viittasi prosessorin toimintoja ohjaavaan ajuriin. Mitenkähän suurta päättelykykyä vaaditaan, että ymmärtää kyseessä olevan kernel-tilassa ajettavasta ajurista?

Mitenkähän ihmeessä nämä Linux-hörhöt saavat aina kaikki keskustelut väännettyä termikeskusteluiksi? Jos ei muuta osata vääntää, pitää taittaa peistä siitä onko Linux “ydin” vai jotain muuta.

“Ossi puhui “kernel-ajurista” ja viittasi prosessorin toimintoja ohjaavaan ajuriin. Mitenkähän suurta päättelykykyä vaaditaan, että ymmärtää kyseessä olevan kernel-tilassa ajettavasta ajurista?”

Ei tietenkään kovin suurta, jos lukija tietää vain yhden asian mihin termillä voi viitata. Uskon ja toivon, että raips:lla oli ainakin luuloja että tuolla voitaisiin viitata johonkin muuhunkin.

“Mitenkähän ihmeessä nämä Linux-hörhöt saavat aina kaikki keskustelut väännettyä termikeskusteluiksi? Jos ei muuta osata vääntää, pitää taittaa peistä siitä onko Linux “ydin” vai jotain muuta.”

Tämä varmaankin johtuu siitä, kun ensin vuosikausia vähintään yhtä itsepäiset ihmiset tappelevat netissä siitä kumpi on oikeassa, ja sitten ainakin toiselle jää päähänpinttymäksi tehdä statementteja joka välissä asiasta. Tähänkään ei olisi mitään syytä, jos kyse olisi täysin yhdentekevistä asioista, mutta kun julkisessa keskustelussa perusteet alkavat lipeämään, niin “tietohan” leviää ja yhä useampi on enemmän ja enemmän pihalla asioista, eikä kohta enää kukaan tiedä ainakaan järin tarkalleen mistä puhuu. Sinänsä turhaa ja olennaisesta aikaa vievää jahkaamistä se silti kylläkin on.

@Ossi:

“Matille ja nimimerkille Nimimerkki väännettäköön vielä kertaalleen rautalangasta, että BlueScreenin syynä oli AMD:n nimen omaan kaksiytimisille prosessoreille tekemä erikoisviritys “AMD Dual-Core Optimizer”, jonka olin asentanut 64-bittiseen Vistaan. AMD ei enää tuota värkkiä päivitä.

Jos käyttöjärjestelmään on asennettu prosessori(arkkitehtuuri)spesifisiä kernel-ajureita, kaatuu moiseen kovempikin systeemi.”

Pointti olikin se, että ongelmasi tuli tästä säätämisestä ja rassaamisesta. Aina siihen joku tekninen selitys löytyy mutta viime kädessä itse aiheutit sen nysväämisellä. Mäkkihöperön pointti on oikea. Vanhat osat on ongelmajätettä ja niissä tulee aina tappiota. Tämän lisäksi tietotekniikka on niin hemmetin monimutkaista, että tuollainen palasten vaihtaminen todellakin ongelmiin. Sama se mistä se ongelma johtuu.

Ja tarkoitus ei siis ollu lietsoa mitään sotaa pystyyn sillä tämä asia on viime kädessä kiinni tekijästä, ei siitä onko prossun merkki AMD ja käyttiksen Windows. Vähemmän palapeliä ja vähemmän säätämistä ja kokonaisuuden komponentit tämän mukaan eikä nysvätä rikki niin onnistuu paremmin.

@Kimmo:

“Hmm, itse kyllä mielelläni “nysvään” ja “virittelen”, se kun on paras tapa kokeilla ja oppia uusia asioita. Kotiympäristö on ihan tarkoitettu sitä varten.”

Minä luen manuaalin/tekniset tiedot. Kysyn hakukoneelta tietoa. Sitten hankin, asennan ja käytän.

Ei se ole siitä kiinni etteikö osaisi rassata ja nysvätä jos niin haluaa. 486:n kellotin, rakensin itse siilin hajoittamalla jonkun videonraadon, sahasin siitä riittävän ison alumiinisiilin (kun silloin ei kaupasta löytynyt) ja kiinnitin itseasiassa sen sopivalla liimalla kiinni prossuun. Virittelin muutenkin koneesta kaikki tehot irti mitä läksi. CRT monitorin kalibroin itse värilämpötilamittaria hyväksikäyttäen sellaiseksi, että sai kuviakin käsiteltyä ja mistään hienouksista ei ollut tietoakaan. RGB säädöt tietysti oli trimmereillä ja samalla säädin focusta paremmaksi. Luonnollisesti tämän näytön asentaminen oli hardcorea muutenkin kun piti eri näyttötilojen taajuudet säätää erikseen ajurilla kun olivat vähän poskellaan.

Juu, aina voi säätää jos haluaa. NYKYÄÄN sitten ostin hiljattain tehtaalla kalibroidun laatunäytön, laitoin johdon kiinni, käyttis tunnisti sen oikein ja aloin käyttämään.

Tein varmaan jotain tosi väärin kun kävi niin helposti. Enkä nyt sanoisi että olisin oppinut tuosta nysväämisestä mitään muuta hyödyllistä kuin sen, että mitä vähemmän tarvitsee nysvätä niin sitä parempi ellei se nysvääminen ole itse tarkoitus kuten näillä jotka leikkii nykyisin nestetypellä.

Voi sitten keskittyä vaikka tekemään jotain hyödyllistä, mikä yleensä tarkoittaa nysväämisen vähentämistä. Siitä voi joku vaikka maksaakin jotain.

@Tatu R.

“Sitäpaitsi yleensä valmiit kokoonpanot ovat bloatteja paitsi ohjelmiston myös raudan puolesta. Tai jos ei bloatteja, niin ainakin yhtäältä tai toisaalta mahtavassa epätasapainossa.”

Kyllä minäkin ehkä joudun rakentamaan kotipalvelimeni kun en välttämättä löydä vaatimuksiini sopivaa kokoonpanoa. Tai ainakin hommaan jonkun barebonen mihin tungen kiintolevyt ja SSD:n sisään. Ei silti, kyllä minäkin rakennan ja asennan jos tarvetta on mutta pyrin minimoimaan kunhan vaatimukset täyttyy.

—

Asiasta toiseen, jos joku tietää jotain vähävirtaista emoa (<10W tms.) missä prossu+WLAN niin saa sanoa. Vielä parempi jos on kiinni kotelossa powerin kanssa.

@raips: “Tämä juuri olikin se kysymys että minkä takia ei voi suoraan sanoa että laiteajuri user space tai kernel spacessa. Vaan täytyi lähteä kehittämään jotain “kernel-ajuria” joka tarkoittaisi taas ihan toista asiaa (termien perusteella ja vielä Microsoftin markkinoinnin osalta). Se ei ole vaikeaa kirjoittaa “laiteajuri kernel spacessa” tai “laiteajuri user spacessa” jne. ”

Tämä ehkä enemmänkin hiustenhalkomista eikä liity tähän aiheeseen kyllä millään lailla, mutta itse puhuisin mieluummin Kernel- ja User-tilasta. Totta puhuen olin kuitenkin ymmärtävinäni sen, mitä Ossi tuolla termillä ajoi takaa – kyllä kernel-ajuri musta on aika yksiselitteinen. On aika hankalaa käydä taittamaan peistä tällaisista termeistä, kun niistä ei ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttäjä käännöksiä, on vaan vahvoja mielipiteitä ;->

“(tässäkin täytyy ottaa tietenkin nimenomaan huomioon että käyttöjärjestelmä on jaettu kahteen osoiteavaruuteen.)”

Jos nyt jatketaan hiusten halkomislinjalla, niin ainakin Windowsissa kullekin prosessille annetaan oma virtuaalinen muistiavaruus, joka yleensä jaetaan kahtia – prosessin omaan, yksilölliseen muistiavaruuteen ja kernelin muistiavaruuteen, joka on kaikissa prosesseissa itse asiassa sama – vähän sen mukaan, onko kyseessä 32- vai 64-bittinen versio käyttöjärjestelmästä, ja vähän asetuksista riippuen (poikkeuksena Idle-prosessi, jolla ei ole kunnon muistiavaruutta, ja System-prosessi, jolla on vaan kernel-osuus, koska sillä on vain kernel-tilassa pyöriviä säikeitä). Eli noita virtuaalisia muistiavaruuksia periaatteessa noin yhtä monta kuin prosessejakin. Ja sitten virtuaaliset mäpätään (lienee huono termi tuokin ;->) fyysiseen muistiin (ja tietysti osittain sivutetaan muistista sivutustiedostoon) muistinhallinnan toimesta.

“Tämä ehkä enemmänkin hiustenhalkomista eikä liity tähän aiheeseen kyllä millään lailla, mutta itse puhuisin mieluummin Kernel- ja User-tilasta.”

Ja tässä keskustelussa toimitaan astetta korkeammalla abstraktiotasolla, eli rakennetaan tietokonelaitteistoa sellaisista paloista kuin “prosessori”, “näytönohjain”, “Windows”, “SATA-kiintolevy”.

Ja kotipalvelimeni on luultavasti joku barebone + SATA-kiintolevyt + SSD + CentOS/Ubuntu LTS Server. Kernulit on matalemman tason komponentteja, mutta eipä mikään estä rakentamasta ohjelmistoa näin matalan tason palasista. Tai vaikka tietokonetta tähän tapaan: http://www.homebrewcpu.com/

Kimmo Bergius: “kun niistä ei ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttäjä käännöksiä, on vaan vahvoja mielipiteitä”

Useimmista on hyväksytyt käännökset ja ainakin termit. Mutta nimenomaan vahvat mielipiteet jotka perustuu markkinointii pilaa tekniikasta keskustelemisen kun yritään puhua liikaa niillä sanoilla mitä markkinointiosasto lähettää tai kirjoittaa sivuilleen oman tuotteen myynnin parantamiseksi (tai yritetään vääntää jotain omaperäistä kuten “kernel-ajuri”).

“Jos nyt jatketaan hiusten halkomislinjalla”

Minusta mitä sinä sanoit ei ollut hiustenhalkomista. Ei tekniikasta puhuminen ole useinkaan sellaista.

“niin ainakin Windowsissa kullekin prosessille annetaan oma virtuaalinen muistiavaruus, joka yleensä jaetaan kahtia – prosessin omaan, yksilölliseen muistiavaruuteen ja kernelin muistiavaruuteen, joka on kaikissa prosesseissa itse asiassa sama – vähän sen mukaan, onko kyseessä 32- vai 64-bittinen versio käyttöjärjestelmästä”

Eikös tuossa ole ihan normaalia että jaetaan juuri eri osoiteavaruuksiin (address-space) prosessit jne, mutta silti kaikki prosessit toimivat samassa kutsuavaruudessa (callspace) joka onkin todellisuudessa sama kuin nimiavaruus (namespace) mutta se luodaan vain vähän erikoisemmin? Näin ainakin oli Linuxin suhteen Linus Torvalds joskus selittänyt.

“Eli noita virtuaalisia muistiavaruuksia periaatteessa noin yhtä monta kuin prosessejakin.”

Eikös VAS:n ideaa ole suoraan jatkokehitelty Singularityssä paremmin, että mikään prosessi ei millään tavoin voi saada tietoa tai yhteyttä muihin prosesseihin? Jotenkin nyt muistelen että todellakin VAS:n ideaa on paranneltu muista VAS:n sisältäneistä käyttöjärjestelmistä kuten Linuxista ja NT:stä paremmaksi Singularityssä.

“Useimmista on hyväksytyt käännökset ja ainakin termit.”

Mikäs on se lainvoimainen auktoriteetti mikä on hyväksyny minkäkin Viralliseksi Termiksi?

Ja sitten sellainen juttu, että jos laki on rikki, että ihmiset ei itse usko siihen niin eipä silläkään sitten ole sitten mitään väliä.

Voi kuinka hauskaa, jos tässäkin keskusteluhärvelissä olisi mahdollisuus forkata keskustelu – tämä alkaa nimittäin harhautumaan aika kauas alkuperäisestä aiheesta. No, toivottavasti toiminto on tulossa uuteen päivitettyyn järjestelmään ;->

@raips: “Useimmista on hyväksytyt käännökset ja ainakin termit. ”
Valitettavasti näin ei ole. Monista kauankin käytössä olevista englanninkielisistä termeistä on monia käytössä olevia suomenkielisiä käännöksiä: onko “hard disk” kiintolevy, kovalevy, umpilevy vai jokin muu? Onko “kernel” kerneli vai ydin vai jokin muu? Onko hiiren “klikkaaminen” napsauttamista, painamista, painaltamista vai jotain muuta? Hommaa ei tietenkään tee helpommaksi a) se, että uusia termejä tulee jatkuvasti, ja b) se, että alku/englanninkielinenkään teksti ei monesti ole kovin yhtenäistä termien käytön osalta.

Lisäksi puuttuu Matinkin peräänkuuluttama hyväksyjä – kuka lopullisesti päättää, mikä on oikea ja hyväksytty käännös jollekin termille? Lähinnä tällaista auktoriteettiä olisi varmasti Tekniikan Sanastokeskus TSK ja sen alainen Tietotekniikan Termitalkoot -projekti (www.tsk.fi ja http://www.tsk.fi/tsk/termitalkoot/), mutta hekään – ansiokkaasta työstään huolimatta – eivät pysy termitulvan aallonharjalla.

Kuten aiemmin sanoin, tuo Ossin käyttämä termi “kernel-ajuri” kertoi ainakin mulle sen, mitä hän ajoi takaa. Sen verran monessa lokalisointiprojektissa on tullut oltua mukana, että mun mielestä termeistä ei kannata tapella.

@raips: “Eikös tuossa ole ihan normaalia että jaetaan juuri eri osoiteavaruuksiin (address-space) prosessit jne, mutta silti kaikki prosessit toimivat samassa kutsuavaruudessa (callspace) joka onkin todellisuudessa sama kuin nimiavaruus (namespace) mutta se luodaan vain vähän erikoisemmin? Näin ainakin oli Linuxin suhteen Linus Torvalds joskus selittänyt.”
Ihan en ymmärtänyt, mitä yhteyttä on toisaalta osoiteavaruudella ja tosaalta kustuavaruudella ja nimiavaruudella. Mutta, kyllä, useimmat nykyaikaiset käyttöjärjestelmät jakavat muistiavaruuden virtuaalisiin osoiteavaruuksiin enemmän tai vähemmän samalla tavalla. Lähinnä tuo kommenttini hiustenhalkomisesta liittyi tuohon aiemmin mainitsemaasi jakoon “kahteen osoiteavaruuteen”. ;->

“Jotenkin nyt muistelen että todellakin VAS:n ideaa on paranneltu muista VAS:n sisältäneistä käyttöjärjestelmistä kuten Linuxista ja NT:stä paremmaksi Singularityssä.”
Singularityn yksi kolmesta perusajatuksesta on SIP, eli Software Isolated Process. Tarkoittaa sitä, että prosessit eristetään toisistaan puhtaasti softan tarjoamin keinoin (staattisen ja dynaamisen koodin tarkistuksen, erilaisten manifestien ja sopimusten, vahvan tyypityksen jne) avulla. Näin ei perinteistä “virtuaalimuistia” enää tarvita prosessien eristämiseen. Periaatteessa Singularity voidaan toteuttaa niin, että siinä on yksi ainoa muistiavaruus, jota jakavat sekä kernel että kaikki SIPit (ja joka toki voi olla tarvittaessa sikäli virtuaalinen, että se “mäpätään” a) fyysiseen muistiin ja b) levylle tallennettuun sivutustiedostoon), ja myös kaikki säikeet suoritetaan x86-prosessorissa ring 0 -tasolla (jolla mm. Windows NT -pohjaisissa käyttöjärjestelmissä ns. Kernel-tilan koodi suoritetaan). Näin mm. threadien vaihto saadaan hyvin tehokkaaksi, kun ei tarvitse enää latailla virtuaalimuistin sivutauluja ja muita siihen liittyviä, esim. TLB-tietoja. Toki myös Singularityssäkin sekä usean virtuaalimuistin käyttö että User-tila (ring 3) ovat käytettävissä.

“Eikös VAS:n ideaa ole suoraan jatkokehitelty Singularityssä paremmin, että mikään prosessi ei millään tavoin voi saada tietoa tai yhteyttä muihin prosesseihin?”
Prosessit voivat toki Singularityssäkin vaihtaa tietoja parillakin tavalla, joko käyttämällä SIPpien välisiä “kanavia” kommunikointiin, tai käyttämällä jaettua, ns. Exchange Heap -muistialuetta. Tässäkin erotuksena kuitenkin se, että kanavissa tietojen vaihto on hyvin vahvasti sovittua ja tarkistettavissa perustuen ennalta määritettyihin sopimuksiin, ja tuolla Exchange Heapissäkin olevan muistialueen omistajuus (sekä luku että kirjoitus) on kulloinkin vain yhdellä SIPillä.

Menetelmät ovat siis periaatteessa hyvin samankaltaisia, kuin muissakin käyttöjärjestelmissä. Erona on se, että Singularityssä niiden käyttö on hyvin voimakkaasti ennalta määritettyä, tyypitettyä ja tarkistettavissa osittain staattisesti, osittain dynaamisesti, ja lisäksi omistajuus ja liikennöinnin suunta on hyvin tarkasti määritettyä.

Singularitystä löytyy paljon lisätietoa osoitteesta http://research.microsoft.com/singularity. Tuolta löytyy myös linkki Codeplexiin, josta voi ladata lähdekoodin.

@Kimmo:

“Lisäksi puuttuu Matinkin peräänkuuluttama hyväksyjä – kuka lopullisesti päättää, mikä on oikea ja hyväksytty käännös jollekin termille?”

Oikein. Ensiksikin itse ainakin lähden siitä, että auktoriteetteihin ei edes pidä uskoa. Jossain asioissa ihan kiva että yhteiskunta toimii ja silloinkin sen auktoriteetin päättää ihmiset itse äänestämällä päättäjät. Ja jos päättäjät ei osaa eikä niiden toimintaan luoteta niin sitten ei ole silläkään virkaa.

Ajattelen mieluummin asiat itse kuin alkaisin nöyristelemään jotain auktoriteettejä. Ja jos en osaa ajatella asiaa itse tai en osaa niin sitten kysyn siltä kenen uskon tietävän paremmin.

Auktoriteettivastaisuuden voisin kiteyttää hyvin DRM:n. Kuka V***U sitä on päättämään mitkä on MUN digitaaliset oikeudet?! Ostan viihteeni ilman rajoitteita. Ja jos en saa tällä tavoin ostettua niin sitten waretan ja ei tule penniäkään rahaa. Hajotkoo siihen. Kyllä mä tiedän MUN digitaaliset oikeudet tasan tarkkaan paremmin itse.

Toisekseen, kieli tunnetusti elää ja niin tekniikkakin. 40-luvulla tietokone == se osa mitä löytyy neljänä kappaleena siinä osassa minkä Ossi osti koneeseen. Se vaan oli huoneen kokoinen ja täynnä vilkkuvaloja.

Kimmo Bergius: “Lähinnä tuo kommenttini hiustenhalkomisesta liittyi tuohon aiemmin mainitsemaasi jakoon “kahteen osoiteavaruuteen”.”

Eikö se ollut jo itsestään selvä että kaksi eri osoiteavaruutta, vaikka jokaisella prosessilla oma VAS?

“Singularityn yksi kolmesta perusajatuksesta on SIP, eli Software Isolated Process. ”

SIP:hän se olikin. MS:n Channel 9:lla ollut ehkä mielestäni vähän rajallisesti Singularitystä tietoa.

“Näin mm. threadien vaihto saadaan hyvin tehokkaaksi, kun ei tarvitse enää latailla virtuaalimuistin sivutauluja ja muita siihen liittyviä, esim.”

Tämä oli huomattava parannus Singularityssä. Nopeuttahan on saatu kymmen- satakertaisesti verrattuna jopa monoliittisiin käyttöjärjestelmiin, joiden etuna oli juuri nopeus. Moni odottaa Singularityn ilmestymistä joskus kaupalliseenkin käyttöön.

“Menetelmät ovat siis periaatteessa hyvin samankaltaisia, kuin muissakin käyttöjärjestelmissä. Erona on se, että Singularityssä niiden käyttö on hyvin voimakkaasti ennalta määritettyä, tyypitettyä ja tarkistettavissa osittain staattisesti, osittain dynaamisesti, ja lisäksi omistajuus ja liikennöinnin suunta on hyvin tarkasti määritettyä.”

Singularity on saanut paljon hehkutusta jopa ihan kovien Linux-fanienkin parissa. Kuullostaa loistavalta ja tähän asti ne muutamat testit mitä tullut joltain muulta kuin Microsoftilta lupaa todella paljon.
Tietoturvaongelmat voisivat kadota melkein kerralla kokonaan, näin yksinkertaisesti sanottuna (ja toivoen)?

“Tuolta löytyy myös linkki Codeplexiin, josta voi ladata lähdekoodin.”

Onko tuohon jotain “yhteisöä” muualla kuin Microsoftin sivustoilla ja muutamissa yliopistoilla jne? Itse en ole uskaltanut vielä ottaa Singularityä tarkempaan perehtymiseen lisenssin vuoksi. Vaikka pitäisi olla vapaa muussa kuin kaupallisessa käytössä. Tosin kerran yritin paremmin sitä noutaa ja törmäsin vaatimukseen että korkeakoulu/yliopisto hankkii sen minun puolestani ensin.

Kimmo Bergius: “Voi kuinka hauskaa, jos tässäkin keskusteluhärvelissä olisi mahdollisuus forkata keskustelu – tämä alkaa nimittäin harhautumaan aika kauas alkuperäisestä aiheesta. No, toivottavasti toiminto on tulossa uuteen päivitettyyn järjestelmään ;->”

Uutisryhmissä keskustelu olisi aina paljon parempaa ja helpompaa.
Todellakin kaipaan jotain vastaavaa yhtä helposti toimivaa eikä mitään hirveää WWW-foorumin toimintoa. Mutta se mitä tuli vähän katsottua uuden sivuston (jota ei ole vielä saanut toimimaan…) keskustelualuetta niin ei näyttänyt siltä…

“Valitettavasti näin ei ole. Monista kauankin käytössä olevista englanninkielisistä termeistä on monia käytössä olevia suomenkielisiä käännöksiä: onko “hard disk” kiintolevy, kovalevy, umpilevy vai jokin muu? ”

“Onko “kernel” kerneli vai ydin vai jokin muu?”

Nuo ovat ihan sopeutuneet mukaan. Ongelmaa ei ole kun tekniikka on säilynyt samana ja termit eivät ole keskenään ristiriidassa. Moni esim jaksaa heittää läppää kuinka “kovalevy”:n kohdalla puhutaan sitten rakennusalasta. Mutta eivät tiedä että kovalevy ei ole vain rakennusalalla käytössä. Mutta eri alojen termistöt ovat usein jaettuna muiden alan termistöjen kanssa. Mutta kun keskustellaan tietystä alasta niin termit eivät mene sekaisin. Kernelin nimi suomeksi on Ydin. Aikaisemmin sillä on ollut muitakin nimiä kuten master program, core, nucleus, operating system ja supervisor. Kuitenkin kun käyttöjärjestelmän toiminnallisuus pilkottiin muistaakseni 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa niin sellaisella uudella rakenteella olevalla käyttöjärjestelmällä kerneli ei enää täyttänyt käyttöjärjestelmän rakennetta joten termistö muuttui sen osalta tarkemmaksi ja uusia termejä tuli mukaan. Kuitenkin vanha perinteinen tapa toimii edelleenkin termistön mukana.

Oman ongelmansa tuottaa aina termistössä tekniikan kehittyminen kun vanhaa tekniikkaa ei enää käytetä jolloin mitään tarvetta ei logiikan ym mukaan ole olemassakaan. Ja termithän muodostuvat tekniikassa ja tieteessä hyvinkin helposti logiikan ja tietyn kaavan mukaisesti. Koskaan ei ole tarvinnut mitään “yhtä määrääjää” joka olisikin typerää. Vaikka kieli elää niin se ei tarkoita että kieltä pitää vääntää väkisin uuteen muotoon. Kieli kuitenkin pitää pintansa hyvinkin paljon vaikka sitä usein vähän väliä yritetään muuttaa kouluissa. Tästä esimerkkinä vain kertokomparatiivi. Mikä aiheuttaa hyvin vakavia päivittäisiä ongelmia matematiikassa kun äidinkielenopettajat muodostivat yhtäkkiä kertomataulusta yhteenlaskun. Minkä johdosta n.30% Suomen väestöstä laskee väärin puhekielessä. Kuitenkin Suomen kieli selvisi tästäkin väkisin yrittämisestä ja alkaa korjaantumaan kun ihmiset ajattelivat loogisesti asiaa eivätkä yrittäneet uskoa äidinkielenopettajia matematiikan tietoudesta.

“Kuten aiemmin sanoin, tuo Ossin käyttämä termi “kernel-ajuri” kertoi ainakin mulle sen, mitä hän ajoi takaa. Sen verran monessa lokalisointiprojektissa on tullut oltua mukana, että mun mielestä termeistä ei kannata tapella.”

Minä taas voin sanoa että nimenomaan käytettävyyden takia lokalisoinnissa täytyy ottaa huomioon yhteneväinen tarkoitus. Microsoftin toimissa ei ikävä kyllä niin ole ollut ja tullut vuosien saatossa hyvin outoja omia käännöksiä joita ei löydy sanakirjoista (saati mistään muualta edes) ja ongelmien selvittäminen on mahdotonta kun ei englantia osaava voi kääntää termejä suoraan vaan pitää käyttöliittymä vaihtaa englanniksi ja lukea sitten. Tämän takia lokalisoinnissa on homma tehty paremmin että sovitaan juuri ne termit jotka ovat historiallisesti ja teknisesti kaikkein korrekteimmat mutta jotka eivät ole silti hävinneitä. Käytettävyys ja lokalisointi kun kulkee lähellä tosiaan (oikeastaan toinen ottaa toiseen osaa)

Ja minulle ei tuo “kernel-ajuri” ollut mikään tietämätön kun kyse oli NT:stä ja laiteajurista. Mutta nimenomaan kun kyse on silti keskustelusta mitä lukee/tulee lukemaan asioita vielä tietämättömät, ne oppivat tuollaisia termejä ja tämän jälkeen helposti tehdään olettamuksia (eräs tietotekniikka-alan tunnettu konsultti sanoi näin) ja se hidastaa oppimista jatkossa kun ei tekniikkassa olekkaan mitään kernelin ajureita, kernel-ajureita jne.

Meillä kaikilla on oma äidinkieli. Ja sitä kuitenkin täytyy pyrkiä vaalimaan niiden merkityksessä. Se on tärkeämpää kuin pilkku ym säännöt. Jo moni voi huomata että yhdyssanavirheillä voi konteksti muuttua merkittävästi ja voi muodostua jopa vakavia ongelmia.

Merkittävä tekijä myös koko kielen kehittymisessä on media. Median luo toimittajat ym, jotka oman ammattikuvansa johdosta joutuvat luomaan jotain uutta. Eräässä media-alan väitöskirjassa oli tutkittu haitallisia vaikutuksia toimittajien teoilla käyttää oman alueen slangia ja termejä väärin. Tämä aiheutti jatkuvan kierteen jossa lopulta termi vääristyi siten että sillä ei ollutkaan todellista arvoa kun se ei pitänyt paikkaansa tieteessä. Yhden sanan vaikutukset olivat merkittävän suuret ja vaikeuttivat tulevien uusien oppilaiden oppimista koulutuksessa. Ja minä olen itse havainnut vastaavaa mm. Tietokone-lehden käyttämien termien osalta tietotekniikka-alan koulutuksessa. Mutta pitäisikö siitä olla sitten iloinen että ne jotka oikeasti sitten opettelevat kunnolla ja käyttävät päätään. Nousevat siitä harmaasta massasta ylös kun eivät luota siihen mitä markkinointi heille työntää, esim käyttöjärjestelmistä?
Minusta se on vain ikävää että etenkin ongelmatilanteissa ja tekniikasta puhuttaessa yritetään työntää väkisin markkinoinnin muodostamaa oletusta (Vaikka eivät valehtele suoraan, jättävät vain kertomatta joten oletuksia muodostuu) joka ei päde.

Tämän voi rinnastaa suoraan miten media yrittäisi muuttaa peruslaskutoimituksen “yhteenlasku” -termiä uuteen muotoon “toinen yhtälö” silloin kun laskutoimituksessa olisi kertolasku mukana. Ja jos tämä yleistyisikin seuraavaksi 10 vuodeksi niin että 90% väestöstä käyttäisi tätä, niin olisiko se mitenkään haitallista. Ja tälläistä sitten yritettäisiin perustella sanomalla että sillä on kaksoismerkitys.

Tälläinen ongelma on esim tällä hetkellä SSD-levyjen tuoma markkinointi. Voiko SSD-levyä kutsua samaksi kuin kiintolevy tai kovalevy? Asemat on samanmuotoisia ulkoa päin mutta tekniikka on erilaista. Ei liikkuvia lukupäitä, pyöriviä kiekkoja ym. Voiko SSD-levyä kutsua paremmalla syyllä vain “muistiksi” kuin kiintolevyä?
Tietokoneen koteloon on rakennettu asema jonka kautta voi kiintolevyn vaihtaa vain vetämällä ja asettamalla takaisin. Kyseessä ei ole kuitenkaan telakka vaan ihan markkinoitu jopa “vaihtolevyksi”. Kyseessä on kuitenkin aivan tavallinen kiintolevy eli umpilevy eikä vaihtolevy. Vaihtolevyjä ei varmaan ole valmistettu vuosiin, joten termi ei ole ristiriidassa tekniikan kanssa. Mutta jos lukeekin tallennusmedioiden historiaa niin törmää kyseiseen termiin ja mitä tapahtuu tällöin? Helposti voi muodostaa olettamuksia tekniikoiden yhteneväisyydestä ja soppa alkaa olemaan valmis.

Ja ongelma kun on suurempi kuin esim “kovalevy”:n kanssa. Käyttämällä jo vain sanaa “haluaisin kovalevyn” ja marssimalla ensin sahalle ja sen jälkeen tietokoneliikkeeseen niin saa mukaansa eri tavaraa. Kaksi eri alaa kyseessä niin ongelmia ei ole.

Lopulta voi vain sanoa että jokaisella toimittajalla on hyvin vastuullinen tehtävä oman ammattietiikkansa vuoksi. He eivät saa keksiä vitsikkäitä tapoja kirjoittaa ja käyttää termistöä virheellisesti (mitä ikävä kyllä tapahtuu aivan liikaa), etenkään kun puhutaan tieteestä. Tällöin he jakavat väärää tai puutteellista informaatiota ja kirjoitus enemmän merkityksetön kuin merkityksellinen.

Ja tämän huomaa myös harrastelijoiden lokalisoinnissa (samalla tavalla kuin yrityksien ym) kun tehtävään päästetään sellaiset jotka eivät sanastoa osaa vaan on heti yksi termi tai sana tuttu kyseiseen asiaan ja kun se on sitten väärä (esim slangia) niin ongelmia alkaa syntymään. Koulutus on tämän takia tärkeä ja että se tapahtuu oikeaoppisesti. Oppiminen pitää tapahtua tietyssä tahdissa ja perusteellisesti eikä sitä sovi hyppiä ja hopuuttaa kun silloin syntyy virheitä jatkossa.

ps. Huomasitteko arvoisa Bergius että sanoin “useimmista” enkä esim “kaikista”. Piti sanoa “useammista”. Merkitys muuttui hyvin paljon niin että tarkoittamani asia ei ollut mitä tarkoitin. Yhdellä kirjaimella järjetön vastuu… vai tuleeko joku sanomaan että sillä on vain kaksoismerkitys? Näin helposti ne virheet syntyvät…

Kiitos lukijoille kommenteista kieliopista ja termeistä. Olette selvästi miettineet asiaa.

Keskustelulle olisi edullista, mikäli siihen osallistujat pystyisivät pysymään viesteissään pääsääntöisesti (yhdessä) asiassa ja pyrkisivät välttämään jo kertaalleen esitettyjen argumenttien toistuvaa esiinnostamista.

Onko vanha purkkitermi “saippua” tuttu?

Nyt tuli konsultilta asiaa tuossa viimeisessä kommentissa! Minä sanon asian suoremmin, enkä ole yhtä kohtelias kuin Ossi!

Matti Kaarnattu, J M ja raips: te olette pahemman laatuisia “saippuoita”! Viestinne ovat löysää tajunnanvirtaa, jossa toistelette jatkuvasti samoja asioita, ettekä juuri tuo keskusteluun mitään uutta.

Tiivistäkää! Pysykää asiassa! Ja jos ei ole älykästä uutta sanottavaa, olkaa hiljaa.

Heh =), eläs nyt rouva hermostu… Miten avautumisesi sitten liittyi aiheeseen?

@Ossi: “Keskustelulle olisi edullista, mikäli siihen osallistujat pystyisivät pysymään viesteissään pääsääntöisesti (yhdessä) asiassa ja pyrkisivät välttämään jo kertaalleen esitettyjen argumenttien toistuvaa esiinnostamista.”
Point taken – olet oikeassa, keskustelu harhautui aika kauas alkuperäisestä aiheesta. Semmoinen palaute kuitenkin systeemin ylläpidolle, että olisi tosiaan mukava, jos näitä aiheen vierestä heränneitä keskusteluja esim. terminologiasta ja Singularityn syvemmästä olemuksesta voisi jatkaa jollakin toisella foorumilla. Jätän tästä siis kehitystoivomuksen…

Palataan sitten aiheeseen.

@Ossi:

No paljos nopeutui:

A) Käynnistys
B) 30 välilehden päivitys selaimessa
C) WoW tms.
D) Joku muu missä on hidas.

Valistunut arvaus, että kohdassa B voisi olla hyötyä jos selain huudattaa silloin sataa threadia.

Itse tosiaankin ajattelin skipata yhdestä ytimestä johonkin kahdeksaan. Valistunut arvaus on se, että kahdeksasta ytimestä saisi vielä työpöydällä irti ihan kivasti(*) kun softat kirjoitetaan uusiksi säikeistettynä. Sitten kun käytän tuota tulevaa pönttöä seuraavat 10v niin onkin sitten arkkitehtuurit uudet.

(*) Ihan kaikkea ei vaan voida säikeistää joten säikeitä lisäämällä ei loputtomasti saada parannusta työpöydällä vaikka softat kirjoittaisikin uusiksi.

Tosiaankin reaaliteetti on se, että tässä ollaan pari vuotta oltu siinä pisteessä, että tietokoneiden suorituskyky kasvaa pääasiassa softaa optimoimalla ja hyödyntämällä uusia juttuja raudassa. Samalla raudalla pärjää pitkään mutta kaikki vaan nopeutuu kun suunnittelee itselleen sopivan strategian säännölliseen softaremppaan.

Aiheeseen palaten: Matti totesi “Ammattilainen ei mielellään nysvää palapeliä ja virittele jotain improvisoitua ja ennalta valmistelemattomia virityksiä. ”

En tiedä voiko minua luokitella ammattilaiseksi mutta ensimmäinen koneeni oli Basic 2000 missä mahtava ½-kiloa muistia. Kaikki mitä sillä tein täytyi itse ohjelmoida basic-kielellä.

Nykyisin ei kulu arkipäivääkään (ellen ole lomalla) jolloin en jo työni puolesta vaihtele koneisiin (kannettaviin tai pöytä) prosessoreita, emoja, näytönohjaimia, kannettavien näyttöpaneeleita jne jne.

Henkilökohtainen suositukseni on että jos ei ole varma siitä mitä tekee ei kannata lisätä edes muistia itse (useitakin koneita tullut huoltoon syystä että emo palanut väärin ja väkisin tungetun muistikamman takia).

Mitä ammattilaisista tiedän he itse kokoavat koneensa osista sekä ostavat ne osissa. He käyttävät tunteja ja jopa päiviä vertaillen tietoja (mm. täältä tietokone.fi lueskelin arvostelua SynchMaster 2493hm näytöstä johon sitten useiden englanninkielisten arvosteluiden jälkeen lopulta päädyin) sekä hoitavat päivitykset osa kerrallaan mikäli mahdollista. Tyly totuus kun sattuu olemaan että on tuskaa katsella jonkun HP:n valmismikron sisälle. Eivät sentään tee yhtä pahoja patentteja kuin MAC:t mutta silti tekevät parhaansa että suurin osa komponenteista olisi epästandardeja eikä niitä vaihdettaisi kuin juuri heiltä tilattuihin osiin.

Tietysti jos joku sattuu väkisin haluamaan ja tarvitsemaan uutta konetta he voivat sellaisen myydä samalla kun päivittävät omaansa. Yleensä kun vanhan laittaa vaihtoon siinä laitetaan emolevy, prosessori sekä muistit johtuen juuri siitä että tälläinen kokoonpano on helpompi myydä eteenpäin. Mikäli kyseessä on AGP kannalla oleva emolevy on suositeltavaa antaa mukana myöskin näytönohjain. Valitettava tosiasia on että sellaisia ATK-liikkeitä jotka ottavat vanhaa tavaraa vaihdossa vastaan alkaa olla yhä vähenevämmässä määrin, mutta niitä on vielä. Esim. DDR1 kammat ovat melkoisessa arvossa jo, eivät missään nimessä “ongelmajätettä”.

Nyrkkisääntönä ollaan pidetty (useilla henkilöillä jotka ovat yleensä 20+ vuotta, osa tuplasti pidempään ATK-ta & elektroniikkaa harrastaneet työnsä ja vapaa-aikansa puolesta) että prosessorikannassa on hyvä odottaa ja hypätä yhden sukupolven ylitse, jos ei pidempäänkin. Monitori kestää helposti ainakin sen onsite takuunsa ajan (eli 3v) mahdollisesti viisikin ellei painavaa syytä päivitykseen tule.

Näytönohjain on yleensä se useimmin vaihtuva komponentti jos pelaa tai suorittaa ohjelmia mitkä sitä vaativat. Siksi kannattaa sijoittaa eniten monitoriin, kohtuullisesti prosessoriin, näytönohjaimessa joku 200€ riittää hyvin jos sitä ei joka vuosi meinaa vaihtaa. Yleensä kannattaa ostaa tammikuussa-helmikuussa jolloin hinnat ovat halvat ja kysyntä vähäisempää = tarjouksia löytyy paremmin.

Ensimmäiset kolme tietokonetta minulla olivat Basic 2000, Amiga 500, 90 Pentium. Noissa huomasi jo melkoisesti tehokasvua, samaten suurta hyppyä esim. tallennusmedioissa sillä ensimmäisessä ei ollut tallennusmahdollisuutta ollenkaan, toisessa se toimi disketillä ja kolmas sisälsi jo CD-aseman.

Ettei ihan asian sivuun tulisi kommentoitua voisin sanoa että Ossin 8Gb RAM ei ole mitenkään erityisen kaukaa haettu. Nyt muisti on ns. halpaa kuin saippua. Itsekin hankin sitä 6Gb siksi että 2Gb kamman sai reilusti alle 20€. Siten 6Gb tuli maksamaan karvan päälle 50€ (Kingstonin laatumuistia). Uskallan jo nyt väittää että kun joskus myyn nuo voin hyvin pyytää sen mainitun 50€ / kampa johtuen siitä että DDR2 tulee olemaan samassa asemassa kuin DDR1 nyt, eli sitä tarvitaan ja ostetaan mutta sen hinta on törkeän kallista johtuen vähäisemmästä kysynnästä sekä tekomäärästä.

Ossi:
“Kiitos lukijoille kommenteista kieliopista ja termeistä. Olette selvästi miettineet asiaa.”

Kyllä siellä jotkut ihan asiaan liittyviäkin kysymyksiä esittävät. Miksi vastaat häiriköille muttet muille?

Ossi Mäntylahti: “Keskustelulle olisi edullista, mikäli siihen osallistujat pystyisivät pysymään viesteissään pääsääntöisesti (yhdessä) asiassa ja pyrkisivät välttämään jo kertaalleen esitettyjen argumenttien toistuvaa esiinnostamista.”

Sinun otsikkosi on “onko neljästä ytimestä hyötyä”. Tiedätkö sinä edes sitä että käyttöjärjestelmä hallinnoi kaikki prosessit ja sen nopeus ja tietoturva myös vaikuttaa koko ohjelmistojärjestelmään? Aivan aiheessa kyllä on. Älä puhu useammasta ytimestä ja niiden tehokkaasta hyödyntämisestä jos et ole valmis myös kuuntelemaan käyttöjärjestelmien toimintaa useamman prosessin hallinnassa ym.

Tuli katsottua juuri eräs Microsoftin video Singularityn kehityksestä ja eräs pääkysymys johon haettiin vastausta oli nimenomaan prosessorin (tai useamman prosessorin) useammasta ytimestä saatava hyöty moniajoa varten, verrattuna esim 1-2 ytimisiin prosessoreihin.

Lopputuloksena oli että Singularityllä päästään parempaan suorituskykyyn yhdellä ytimellä mitä aiemmin ja tällöin tarve useammalle ytimelle vähenee.

Jos sinun aiheesi olikin “Onko Ossi Mäntylahdelle neljästä ytimestä hyötyä asiassa X” niin olisi hyvä että vastaisit täällä sinulle kysymyksiä esittäneiden viesteihin, että selviäisi vähän tarkemmin että MITÄ haluat ja MIHIN pyrit. Jolloin voi myös vähän tarkemmin pohtia että onko neljästä ytimestä hyötyä.

Täällä on jo sekin hyvin selitetty että yhdelläkin ytimellä pärjää tietyissä tehtävissä jos osaa vain priorisoida prosessit.

ps. Tästä useamman ytimen tarpeellisuudesta ja toiminnallisuudesta voisi ottaa vaikka vertaukseen Applen Snow Leopardin ja sen GCD:sta ja sen tavan miten Windows 7:ssa tarjotaan ohjelmistokehitys helpommaksi useammalle ytimelle/prosessorille (onko tulevaisuudessa paremmin optimoituja ohjelmistoja Windows 7:n myötä jne). Lopulta kuitenkin aina moniajon suhteen joudutaan puhumaan käyttöjärjestelmästä jotka kaikkia prosesseja hallitsee. Ihan vain näin yksinkertaisesti… (ja termit tietenkin kuuluvat siihen että kaikki tietävät mistä puhutaan).

@Kreivi:

Aiheeseen palaten: Matti totesi “Ammattilainen ei mielellään nysvää palapeliä ja virittele jotain improvisoitua ja ennalta valmistelemattomia virityksiä. ”

“En tiedä voiko minua luokitella ammattilaiseksi mutta ensimmäinen koneeni oli Basic 2000 missä mahtava ½-kiloa muistia. Kaikki mitä sillä tein täytyi itse ohjelmoida basic-kielellä.”

Minulla oli Commodore 64. Mutta ohjelmoin sitä paljon assemblerilla kun Basic oli niin hidas.

“Mitä ammattilaisista tiedän he itse kokoavat koneensa osista sekä ostavat ne osissa. He käyttävät tunteja ja jopa päiviä vertaillen tietoja (mm. täältä tietokone.fi lueskelin arvostelua SynchMaster 2493hm näytöstä johon sitten useiden englanninkielisten arvosteluiden jälkeen lopulta päädyin) sekä hoitavat päivitykset osa kerrallaan mikäli mahdollista.”

Kyllä se laitteiden vertailu tuntikausia on fiksua, että saa luotettavan kokoonpanon. Palapelin ylläpito ei ole erityisen ammattimaista. Itse taas päädyin monitorissa Eizon LED-valaistuun malliin. LED:ien 100000h MTBF, ovat rinnakkain matriisissa että yhden hajoaminen ei pimennä koko ruutua, ei invertteriä, 5v takuu ja 19W tehon tarve kertoo laadusta. Ja lämpöhän se ne sähkölaitteet hajottaa ja watteja muutenkin optimoidaan viimeisimpänä.

“Tyly totuus kun sattuu olemaan että on tuskaa katsella jonkun HP:n valmismikron sisälle. Eivät sentään tee yhtä pahoja patentteja kuin MAC:t mutta silti tekevät parhaansa että suurin osa komponenteista olisi epästandardeja eikä niitä vaihdettaisi kuin juuri heiltä tilattuihin osiin.”

Eipä sekään ammattimaisuudelta kuullosta, että ostetaan joku markettikone.

“Nyrkkisääntönä ollaan pidetty (useilla henkilöillä jotka ovat yleensä 20+ vuotta, osa tuplasti pidempään ATK-ta & elektroniikkaa harrastaneet työnsä ja vapaa-aikansa puolesta) että prosessorikannassa on hyvä odottaa ja hypätä yhden sukupolven ylitse, jos ei pidempäänkin.”

No ainahan ne ensimmäiset on vähän sellaisia, että otetaan kermat pois hölmöiltä ja heikompilaatuisia kun käyvät kuumana. Vastaavasti näytönohjaimissa jonkun nVidian kortteja kannattaa hankkia pari sukupolvea jäljessä.

“Monitori kestää helposti ainakin sen onsite takuunsa ajan (eli 3v) mahdollisesti viisikin ellei painavaa syytä päivitykseen tule.”

Kyllä ruudun pitää se 10v kestää.. Hyvälaatuinen CRT jota ei huudattanut taajuudet täysillä kyllä kestää. Samaa odotan näiltä kunnollisilta LED-valaistuilta ruuduilta. Kylmäkatodi TFT:t skippasin itse kokonaan pois kun eivät oikein vakuuttaneet kuvanlaadun sen paremmin kuin kestävyyden osalta.

“Ettei ihan asian sivuun tulisi kommentoitua voisin sanoa että Ossin 8Gb RAM ei ole mitenkään erityisen kaukaa haettu.”

Ei. Kyllä minä ainakin seuraavaankin koneeseen ostan niin paljon muistia kuin sopii. En nyt itse ole vielä 64-bittisissä kun tuntuu vielä vähän epäkypsältä tuo 64-bittisyys. Rauta on ollut valmista ikuisuuden, samoin suurin osa softaa mutta osa on vielä 32-bittistä ja lastentautien määrä on 64-bittisissä virityksissä ehkä vielä jonkinverran korkeampi joten en itse pidä kiirettä sen 64-bittisyyden kanssa.

Hyvä mittarille tälle 64-bittisyyden valmiudelle on se, että vielä ei esimerkiksi ole pahemmin C/C++ kääntäjiä jotka kääntäisi eri alustoille sekä 32-bittistä ja 64-bittistä koodia joten tästä syystä 64-bittiset suljetut alustariippumattomat softat on vahvasti jäljessä kun joutuvat nysväämään usean kääntäjän kanssa.

Vastaavasti Applella 64-bittisyys tehtiin ensiksi Cocoalle jota pitää ohjelmoida Objektice C:llä mitä kukaan muu ei käytä joten tämä näkyi Adoben 64-bittisten Mac OS X ohjelmistojen epävakautena kun piti kirjoittaa käyttöliittymää uusiksi..

Sitten kun arviolta 3v kuluttua uusin keskusyksikön niin eiköhän sitten ole hommat valmiimpia. Kyllä tässä nytkin on kahdesta gigasta käytännössä lähes aina giga vapaana levykakulle.

Itsellänikin on toki vielä vanha CRT makuuhuoneessa kakkoskoneen vieressä mutta tarkoitin tuoda lähinnä sitä päämonitorin vaihtotahtia esille.

Tosin televisiona minulla on vielä 28″ Finluxin putki ja odottelen blueraysta seuraavaa systeemiä sekä televisioista myöskin ennenkuin menen hankkimaan seuraavan. Mikäli haluan 720p tai fullHD tasoista kuvaa katsella se käy tämän monitorin kauttakin.

Käytännössä itselläni syy vaihtaa pois CRT:stä oli ihan puhtaasti sopiva hinta/laatu suhde 24″ TFT näytöissä. Olen melkoisen varma että syystä tai toisesta alle 10 vuoden sisälle tulee sellaista teknologista kehitystä tietokoneissa että tämä nykyinen näyttöni käy liian vanhaksi joten luultavasti noin 4v kuluttua vaihdan sen seuraavaan.

Mitä mainitsit ammattilaisuudesta ja valmiskoneesta pitää paikkansa. Töissä niitä sankareita saa katsella jotka tulevat uuden kannettavan kanssa missä on pahimmillaan vista, 512mb RAM ja vain yksi muistipaikka tai juuri jotain osbornen, HP:n jne. ostaneita valmispaketteja mihin tahdottaisiin päivittää yleensä näytönohjain ja sitten on suu mutrussa kun käykin ilmi että sitä päivitettävää tarvitaankin rutkasti enempi. Pahimmillaan emolevystä alkaen. Mutta halvalla ovat saaneet.. Tarvii vain muistaa että asiakas on aina oikeassa

“Käytännössä itselläni syy vaihtaa pois CRT:stä oli ihan puhtaasti sopiva hinta/laatu suhde 24″ TFT näytöissä.”

Itse haluan päivityksillä aina jotain merkittävää parannusta ja CRT->24″ oli sellainen ja nyt sai edullisesti. En kuitenkaan usko tämän näytön vanhenevan ihan heti.

“Töissä niitä sankareita saa katsella jotka tulevat uuden kannettavan kanssa missä on pahimmillaan vista, 512mb RAM ja vain yksi muistipaikka tai juuri jotain osbornen, HP:n jne. ostaneita valmispaketteja mihin tahdottaisiin päivittää yleensä näytönohjain ja sitten on suu mutrussa kun käykin ilmi että sitä päivitettävää tarvitaankin rutkasti enempi. Pahimmillaan emolevystä alkaen.”

Kyllä sellainen ammattikone olisi esimerkiksi HP:n Elitebook tai vastaava..

itselläni phenom ii 940 black edition, olen tehnyt koneestani varsin hiljaisen valitsemalla osat hiljaisuutta silmällä pitäen..

perinteinen kiintolevy on nykyisellään järjestelmän pullonkaula, ensinnäkin se pitää rumaa ääntä joka kuuluu viereseen huoneeseen saakka , se on HIDAS ja muutenkin ongelmaherkkä (maailman loppu jos järjestelmä menee vaikka sähkökatkossa kiinni) sitten vedetään tuntien chkdsk tarkistukset ynm turhat..

minulla on mitta täynnä ja tilaukseen pitää laittaa 80gigan SSD-levy uusimmat mallit ovat jo melko edukkaita ja 80gigaa riittää hyvin vistan tai seiskan käyttöön.

@Ossi: meidän kiltaan et ainakana pääse tuon näköisellä WoW:n UI:lla.

Intelin pari gigaisella dual corella ja nVidian 8600 GT näytönohjaimella varustetulla koneella WoW:n FPS:t ovat suurin piirtein samat 32b XP:llä ja 32b Ubuntu 9.04:lla (jälkimmäisellä OpenGL).

@Matti Kaarnattu: Nyt muuten GCD ei ole enää alustariippuvainen teknologia, vaan se on julkaistu open sourcena vapaaseen käyttöön:

http://www.appleinsider.com/articles/09/09/11/apple_open_sources_snow_leopards_grand_central_dispatch.html

Nykyään kiintolevyt ovat pahimpia pullonkauloja tietokoneissa. Tein kesällä vähän samantyylisen päivityksen kuin Ossi, ja eniten overall lisänopeutta tuli kun vaihdoin wanhan ja hitaan WD Velociraptor:in tilalle OCZ Vertex 120Gb SSD-levyn. Raptori on nykyään varastolevynä, ja sekä Vista että nykyään W7 lähtevät SSD:ltä käyntiin 6 sekunnissa pl. alun bioskelaamiset.