Tekijänoikeusjärjestöt: Ethernet-kaapelille hyvitysmaksu
Juuri tulleen tiedon mukaan mukaan tekijänoikeusjärjestöt Gramex, Teosto, Tuotos ja Kopiosto esittävät opetusministeriölle uusia maksuja. Järjestöjen esityksen perusteella lähiverkoissa käytetylle Ethernet-kaapelille on tulossa aiemmin kasettimaksuna tunnettu hyvitysmaksu.
Järjestöt kertovat, että suurin osa kopioinnista tehdään nykyään laitteilla, jotka eivät kuulu hyvitysmaksukorvausten piiriin.
Etujärjestöjen sponsoroiman kyselytutkimuksemme mukaan lähes kaikki musiikin kopiointi tietokoneiden välillä kulkee jossain vaiheessa lähiverkkokaapelia pitkin. “Kyllä tekijänoikeuslain soveltamisen tulee olla teknologianeutraalia. Olennaista on, käytetäänkö laitetta merkittävässä määrin suojattujen teosten kopiointiin.”, järjestöistä perustellaan.
Järjestöt ehdottavat, että alle 3,5 jalan (noin 1 m) lähiverkkokaapelit olisi vapautettu maksuista. 3,5 - 51,2 jalan kaapeleista tulisi maksaa korvauksia 1,40 euroa alkavalta metriltä. Tätä pidemmissä kaapeleissa korvaus olisi kiinteä 25 euroa.
Langattomiin lähiverkon WLAN-tukiasemiin järjestöt eivät ole esittämässä korvauksia. “Asia ei ole vielä tänä vuonna ajankohtainen”.
* * *
Ylläoleva on parodiaa – lähestulkoon. Nimittäin jälleen on se aika vuodesta jolloin tekijänoikeusjärjestöt alkavat lobata opetusministeriötä määräämään lisää kasettimaksuja erilaisille laitteille. Ja yllättäen jälleen kerran järjestöt ehdottavat kännyköitä kasettimaksujen piiriin.
Henkilökohtaisesti en kerta kaikkiaan ymmärrä miten nämä monopoliasemaan nousseet korporaatiot vuodesta toiseen jaksavat veisata samaa virttä. “Hyvitysmaksukertymä laskee!”, “Valtioneuvoston päätös vuoden 2009 hyvitysmaksuista oli pettymys koko luovalle alalle“, Itku ja vääryys!
Kuuntelin taannoin Teoston toimitusjohtajan radiohaastattelua, jossa hän totesi itsestäänselvyytenä suurin piirtein niin, että “ei tietenkän ole olemassa mitään digitaalisia jokamiehenoikeuksia”.
Pitäisiköhän olla?
Etujärjestöiltä kuuluu myös kitinää piratismin tuottamista ongelmista digitaalisten musiikkikauppojen ym. perustamisesta. Argumentti menee suurin piirtein niin, että kauppoja kyllä perustettaisiin ja toimintaa kehitettäisiin jos piratismi ei söisi kaikkia tuloja.
Meneekö Teostolla ja muilla etujärjestöillä sitten huonosti? Onko väitteillä perää?
Vuosikertomuksen kertomaa
Vuosikertomuksessaan Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä raottaa johtamansa järjestön tulosta. Suora lainaus: ”Maailmantalouden jyrkkä alavire ei näkynyt Teoston vuonna 2008 keräämissä esityskorvaustuotoissa. Kuuden prosentin kasvu edellisvuoteen verrattuna juhlisti 80 vuotta täyttäneen yhdistyksen merkkivuotta erinomaisesti“.
Kuuden prosentin kasvu? Vuonna 2008? Aika harva yritys pystyi edellisvuonna kasvattamaan liikevaihtoaan moista tahtia!
Teosto kerää vuosittain 42 miljoonaa euroa esityskorvauksia ja jakaa tästä oikeudenomistajille – eli käytännössä levy-yhtiöille – 36 miljoonaa euroa. Kaiken kaikkiaan Teosto keräsi viime vuonna noin 54,5 miljoonan euron arvosta tuottoja. Uutena asiana mukana ovat kirjastokorvaukset.
Vaikka kasettimaksujen tuotto laskikin, Teoston bisneksellä menee silti hyvin. Esimerkiksi tuotot kaupallisten radioiden musiikinkäytöstä kasvoivat viime vuonna 9,7 prosenttia ja taustamusiikkikorvaukset 5 %. Nettimusiikista ja kännykkäsoittoäänistä Teoston keräämä rahamäärä kaksinkertaistui.
Teoston oman toiminnan kulut ovat kasvaneet vuoden 2004 5,4 miljoonasta eurosta edellisen vuoden 6,1 miljoonaan euroon (+12%). Henkilöstökuluja (palkat ym.) muodostivat summasta valtaosan, vajaat 5 miljoonaa euroa. Keskimäärin teostolainen työntekijä ansaitsee 3 600 euroa kuukaudessa.
Teosto on onnistunut myös keräämään itselleen varsin mukavan puskurin. Järjestöllä on rahoitusarvopaperiomistuksia 38,5 miljoonan euron edestä, osakkeita kuudella miljoonalla ja muita sijoituksia runsaat 3,6 miljoonaa euroa.
Kaiken kaikkiaan Teostolla tuntuu olevan oikein mukava nautintaoikeus mielivaltaiseen rahastukseen.
Voiko moinen jatkua?
Apu löytyykin yllättävältä taholta – EU:sta.
Missä EU, siellä kilpailun edellytykset
Digitaalisten levykauppojen suurin ongelma selviää niin ikään samaisen vuosikertomuksen johdannosta. Euroopan Unionin komissio on nimittäin ottanut tekijänoikeuskorporaatiot hampaisiinsa ja syyttä niitä – aivan aiheellisesti – kilpailun rajoittamisesta. Nämä kun ovat jakaneet markkinat alueellisesti ja rajoittavat näin keskinäistä kilpailua erityisesti rajat ylittävien Internet-, satelliitti- ja kaapelilähetyspalveluiden lisensoinnissa.
Komission päätöksen (16.7.2008) mukaan tekijäönoikeusjärjestöjen olisi purettava keskinäisistä sopimuksistaan muun muassa sellaiset pykälät, jotka rajoittavat tekijän siirtymistä järjestöstä toiseen. Huutia tulisi saada myös yksinoikeusklasuulit, eli yhden järjestön oikeus pitää etupiirinään yhtä maata.
Teoston kannalta varsinainen painajainen olisi ilmeisesti sellainen toimintamalli, jossa oikeuksia voisi lisensoida useampi kilpaileva taho. Monopoleille ja korporaatioille kilpailu on myrkkyä. Kilpailuhan voisi jopa laskea tuotteiden hintoja ja tarjota nykyistä paljon joustavampia palvelumalleja. Hyötyjänä olisivat kaikki eurooppalaiset kuluttajat.
Pitkin hampain Teosto lupaa myöntyä Komission päätökseen, mutta viivyttää asiaa valittamalla siitä EU-oikeusistuimeen.
Näin toimimalla Teosto & co. ripustautuu kynsin ja hampain menneeseen maailmaan ja on malliesimerkki siitä miten levy-yhtiöt eivät edelleenkään – vuonna 2009 – tajua bisneksen rakenteiden uudistamisen ja liiketoimintamallien kehittämisen välttämättömyyttä.
