Matti Karnaattu: “Käytännön tasolla kyllä, sillä tähän ne ODF:n päätukijat sen koodinsa tunkee ja standardiin tulevia juttuja kehitellään ensisijaisesti siinä, joskaan ei sitä kukaan estä vaikka Microsoftia kehittämästä ODF:ää ja tekemällä ehdotuksia standardiin. Mikään ei myöskään estä tekemästä koodilahjoitusta OpenOfficeen johonkin uuteen ominaisuuteen jota toivoisi ODF standardiin.”
käytännössä siis ODF ja OOXML toteutetaan spekseistä eikä katsomalla miten yhdet ovat sen standardiformaatin toteuttaneet. Sillä on aivan sama sen suhteen onko ohjelmisto avoin vai ei, kun standardin täytyy olla niin tarkkaan tehty että sen perusteella voidaan dokumenttiformaatti luoda. Ohjelmiston kuitenkin kannattaa olla avoin että sitä voidaan kehittää ja soveltaa erilaisiin tilanteisiin. Mutta mikään ohjelmisto missään nimessä saa olla standardin referenssi. Algoritmikin katsotaan siitä kaavasta eikä siitä miten jokin ohjelmisto sen on toteuttanut. Koodia voidaan kopioida ja hyödyntää jos mahdollista mutta ei sokeasti. Tämä etenkin on vakava asia OpenOffice.orgin osalta kun se on hirveää purkkakoodia mikä tälläkin hetkellä tuottaa ODF standardin kanssa rikkinäisiä dokumentteja eikä sitä saada korjattua kuin vasta ehkä 3.2 versiossa. Sitä ennen muut ohjelmistot ovat korjanneet virheet mutta ne OpenOffice.org käyttäjät ja tukijat taas rikkovat yhteensopivuuden koska pitävät OpenOffice.orgia jotenkin pyhänä ODF implentaationa (mitä se ei ole).
ODF standardointi myös tapahtuu OASIS ja ISO työryhmissä eikä OpenOffice.orgissa. ODF:ia voi parannella missä tahansa sitä tukevassa ohjelmistossa tai pelkästään spekseissä kunhan se on testattu jossain testiversiosa ennen sitä. Mikään ohjelmisto ei saa olla standardin määräävä tekijä koska tällöin standardi menettää arvonsa kun yksi ohjelmisto alkaa määräämään kehityssuuntaa eikä kehityssuunta tapahdu enää yhteistyössä eri tahojen kanssa, tämä on etenkin välttämätöntä kun puhutaan toimisto-ohjelmistojen tiedostoformaatista. Kukaan ei halua että yksi ohjelmisto on ainoa mOffikä on saatavilla joka toteuttaa standardia oikein. Vain oppimaton haluaa vaihtaa Microsoftin vallan toimisto-ohjelmistoista Officella niin johonkin toiseen kuten OpenOffice.orgiin.
“Ja siinä tulevien ominaisuuksien lisäämisessä ei ole mitään väärää. Esimerkiksi Firefox 3.5:ssa on tulevan HTML5:n audio ja video tagit kun arvelevat että se ei tuolta osin muutu paitsi kodekista ei ole varmuutta (mutta Firefox voi tällä peliliikkeellä vaikuttaa siihen että HTML5:n tulee standardoitua Theora ja Vorbis).”
Jos ohjelmisto haluaa noudattaa standardia niin silloin se ei implentoi yhtään mitään sellaista koodia joka ei ole standardissa sellaiseen versioon ohjelmistosta joka on tuotantokäyttöön. Testiversiot ovat erikseen ja niissä voidaan tehdä kehitystä. On typerää ja vastuutonta alkaa lisäämään sellaisia ominaisuuksia jotka eivät standardissa ole, sellaisessa asiassa joka on siis standardoitu. Kehitysversioon vain kaikki ja kun standardi sitten valmistuu ja julkaistaan niin kehitysversiosta julkaistaan tuotantokäyttöön tarkoitettu versio jossa on heti uusimman standardiversion lisäykset eikä kukaan joudu konvertoimaan tietoa kun ennustus menikin väärään.
“No kyllä minä voin ihan hyvin käyttää käyttää suljetun koodin officepakettia kuten jotain IBM:n tuotetta kunhan vaan saa tallennettua ODF:nä. ”
Matti Karnaattu: “Käytännön tasolla kyllä, sillä tähän ne ODF:n päätukijat sen koodinsa tunkee ja standardiin tulevia juttuja kehitellään ensisijaisesti siinä, joskaan ei sitä kukaan estä vaikka Microsoftia kehittämästä ODF:ää ja tekemällä ehdotuksia standardiin. Mikään ei myöskään estä tekemästä koodilahjoitusta OpenOfficeen johonkin uuteen ominaisuuteen jota toivoisi ODF standardiin.”
käytännössä siis ODF ja OOXML toteutetaan spekseistä eikä katsomalla miten yhdet ovat sen standardiformaatin toteuttaneet. Sillä on aivan sama sen suhteen onko ohjelmisto avoin vai ei, kun standardin täytyy olla niin tarkkaan tehty että sen perusteella voidaan dokumenttiformaatti luoda. Ohjelmiston kuitenkin kannattaa olla avoin että sitä voidaan kehittää ja soveltaa erilaisiin tilanteisiin. Mutta mikään ohjelmisto missään nimessä saa olla standardin referenssi. Algoritmikin katsotaan siitä kaavasta eikä siitä miten jokin ohjelmisto sen on toteuttanut. Koodia voidaan kopioida ja hyödyntää jos mahdollista mutta ei sokeasti. Tämä etenkin on vakava asia OpenOffice.orgin osalta kun se on hirveää purkkakoodia mikä tälläkin hetkellä tuottaa ODF standardin kanssa rikkinäisiä dokumentteja eikä sitä saada korjattua kuin vasta ehkä 3.2 versiossa. Sitä ennen muut ohjelmistot ovat korjanneet virheet mutta ne OpenOffice.org käyttäjät ja tukijat taas rikkovat yhteensopivuuden koska pitävät OpenOffice.orgia jotenkin pyhänä ODF implentaationa (mitä se ei ole).
ODF standardointi myös tapahtuu OASIS ja ISO työryhmissä eikä OpenOffice.orgissa. ODF:ia voi parannella missä tahansa sitä tukevassa ohjelmistossa tai pelkästään spekseissä kunhan se on testattu jossain testiversiosa ennen sitä. Mikään ohjelmisto ei saa olla standardin määräävä tekijä koska tällöin standardi menettää arvonsa kun yksi ohjelmisto alkaa määräämään kehityssuuntaa eikä kehityssuunta tapahdu enää yhteistyössä eri tahojen kanssa, tämä on etenkin välttämätöntä kun puhutaan toimisto-ohjelmistojen tiedostoformaatista. Kukaan ei halua että yksi ohjelmisto on ainoa mOffikä on saatavilla joka toteuttaa standardia oikein. Vain oppimaton haluaa vaihtaa Microsoftin vallan toimisto-ohjelmistoista Officella niin johonkin toiseen kuten OpenOffice.orgiin.
“Ja siinä tulevien ominaisuuksien lisäämisessä ei ole mitään väärää. Esimerkiksi Firefox 3.5:ssa on tulevan HTML5:n audio ja video tagit kun arvelevat että se ei tuolta osin muutu paitsi kodekista ei ole varmuutta (mutta Firefox voi tällä peliliikkeellä vaikuttaa siihen että HTML5:n tulee standardoitua Theora ja Vorbis).”
Jos ohjelmisto haluaa noudattaa standardia niin silloin se ei implentoi yhtään mitään sellaista koodia joka ei ole standardissa sellaiseen versioon ohjelmistosta joka on tuotantokäyttöön. Testiversiot ovat erikseen ja niissä voidaan tehdä kehitystä. On typerää ja vastuutonta alkaa lisäämään sellaisia ominaisuuksia jotka eivät standardissa ole, sellaisessa asiassa joka on siis standardoitu. Kehitysversioon vain kaikki ja kun standardi sitten valmistuu ja julkaistaan niin kehitysversiosta julkaistaan tuotantokäyttöön tarkoitettu versio jossa on heti uusimman standardiversion lisäykset eikä kukaan joudu konvertoimaan tietoa kun ennustus menikin väärään.
“No kyllä minä voin ihan hyvin käyttää käyttää suljetun koodin officepakettia kuten jotain IBM:n tuotetta kunhan vaan saa tallennettua ODF:nä. ”
Suljetun lähdekoodin ohjelmiston käyttäminen on sama kuin käyttäisi lopulta suljettuja toimisto-ohjelmistojen tiedostoformaattia. Olet sidottu siihen yhteen toimittajaan. ISO standardeja on todella paljon jotka ovat avoimia ja lisenssivapaita mutta ne ovat kuolleet pois kun niitä toteuttavat ohjelmistot (ja laitteet) ovat olleet suljettuja niin että kilpailijat kehittivät sitten omat ohjelmistot kun käytettyä ohjelmistoa ei voinut korjata tilanteissa. Aivan kuten nyt OpenOffice.orgin kohdalla joka tuottaa rikkinäisiä ODF tiedostoja ei voida korjata koska OpenOffice.org yhteisö ei halua korjata niitä (vielä). Jos kyseessä olisi suljetun lähdekoodin ohjelmisto niin ongelmaa ei olisi koskaan havaittu ja muut olisivat tehneet muokkauksia omiin toteutuksiin ja rikkoneet näin yhteensopivuuden standardiin. Ilman avoimuutta IBM ei olisi voinut hyödyntää OpenOffice.orgia omalla käyttöliittymällä ja saada näin lisää kilpailua ja kehitystä alalle. Suljettu lähdekoodi on kuin yhden sortin hyvä&paha syöpä. Mutta ymmärrettävistäkin perusteluista sitä on olemassa ja sitä tarvitaan. Ohjelmiston kannattaa olla avoin jotta se voidaan portata muille käyttöjärjestelmille toimiviksi kuin esim nyt kolmelle suosituimmalle. Se voidaan portata eri arkkitehtuurille tai se voidaan haarukoida jos ei projekti kehity miten haluttaisiin (esim NeoOffice ja IBM Lotus Symphony).
“Säätäminen on sama asia kuin monen palan palapeli on kyseessä. Jokainen ajuri, ohjelmalähde, käyttiksen ulkopuolinen lisäohjelma, lisälaite, välipiuhan kytkeminen, adapteri, erikseen hankittu tietokone ja keskusyksikkö ovat kaikki palasia.
Mitä vähemmän paloja, sitä vähemmän säätöä.”
Esim Ubuntu on tunnetusti suurempi palapeli kuin Windows. Esiasennus on hyvin hoidettu ja olemassa olevien ohjelmistojen paketointi on valmiiksi tehty ja tarjottu, mutta paljon suurempi palapeli kyseessä kuin mitä Windowsilla on kyseessä.
Tämä maaginen “palapeli” ei kylläkään ole yhtään pahasta vaan se on nimenomaan suuri etu. Mitä enemmän vaihtoehtoja, säätövaraa ja monipuolisuutta niin sen parempi. Ongelman vain tuottaa sitten kuinka hyvin hommat on tuotteistettu ja dokumentoitu. Että tavallinen käyttäjä ei joudu WWW-sivuja lukemaan että löytää ohjeet mitä paketteja tarvitaan ja mitkä versiot mistäkin ohjelmistosta ja mitkä pitää asetuksien olla. Puhumattakaan että tavallisen käyttäjän täytyisi käyttää jotain tiettyä Linux-käyttöjärjestelmän julkaisua (kuten 2.6.29.6) ja siitä jotain tiettyä versiota (esim SMP) ja tietylle arkkitehtuurille (i686) ja millä kääntäjällä taas on ohjelmistot käännetty ja mitkä järjestelmäkirjastot on käytössä ja kuka on paketoija ym.
Tavallisen käyttäjän elämää voidaan helpotaa kunnollisella tuotteistamisella kertomalla suoraan yksinkertaisesti että mikä toimii heittämällä, ja mikä on tuettu että sen saa kyllä toimimaan mutta vaatii sitten pientä osaamista ja asetuksien säätämistä. Ja etenkin se että mikä ei toimi alkuunsakkaan vaan täytyy odottaa että sen joku ohjelmoija implentoi (esim kirjoittaa ajurit Linux-käyttöjärjestelmään) tuen laitteelle.
Huono puoli tuossa tuotteistamisessa on että ihmiset vetävät helposti vääriä johtopäätöksiä ja etenkin kun Brandi kasvaa vahvemmaksi (kuten Applen, Microsoftin, Canonicalin aikaasaamat tuotteilleen) niin sen enemmän sokaistutaan siihen niiden toimintaan.
Suljetun lähdekoodin ohjelmiston käyttäminen on sama kuin käyttäisi lopulta suljettuja toimisto-ohjelmistojen tiedostoformaattia. Olet sidottu siihen yhteen toimittajaan. ISO standardeja on todella paljon jotka ovat avoimia ja lisenssivapaita mutta ne ovat kuolleet pois kun niitä toteuttavat ohjelmistot (ja laitteet) ovat olleet suljettuja niin että kilpailijat kehittivät sitten omat ohjelmistot kun käytettyä ohjelmistoa ei voinut korjata tilanteissa. Aivan kuten nyt OpenOffice.orgin kohdalla joka tuottaa rikkinäisiä ODF tiedostoja ei voida korjata koska OpenOffice.org yhteisö ei halua korjata niitä (vielä). Jos kyseessä olisi suljetun lähdekoodin ohjelmisto niin ongelmaa ei olisi koskaan havaittu ja muut olisivat tehneet muokkauksia omiin toteutuksiin ja rikkoneet näin yhteensopivuuden standardiin. Ilman avoimuutta IBM ei olisi voinut hyödyntää OpenOffice.orgia omalla käyttöliittymällä ja saada näin lisää kilpailua ja kehitystä alalle. Suljettu lähdekoodi on kuin yhden sortin hyvä&paha syöpä. Mutta ymmärrettävistäkin perusteluista sitä on olemassa ja sitä tarvitaan. Ohjelmiston kannattaa olla avoin jotta se voidaan portata muille käyttöjärjestelmille toimiviksi kuin esim nyt kolmelle suosituimmalle. Se voidaan portata eri arkkitehtuurille tai se voidaan haarukoida jos ei projekti kehity miten haluttaisiin (esim NeoOffice ja IBM Lotus Symphony).
“Säätäminen on sama asia kuin monen palan palapeli on kyseessä. Jokainen ajuri, ohjelmalähde, käyttiksen ulkopuolinen lisäohjelma, lisälaite, välipiuhan kytkeminen, adapteri, erikseen hankittu tietokone ja keskusyksikkö ovat kaikki palasia. Mitä vähemmän paloja, sitä vähemmän säätöä.”
Esim Ubuntu on suurempi palapeli kuin Windows. Esiasennus on hyvin hoidettu ja olemassa olevia ohjelmistoja on paketoitu hyvin ja tarjottu, mutta paljon suurempi palapeli kyseessä kuin mitä Windowsilla on kyseessä.
Tämä maaginen “palapeli” ei kylläkään ole yhtään pahasta vaan se on nimenomaan suuri etu. Mitä enemmän vaihtoehtoja (elektroniikkakomponenteissa, osissa, oheislaitteissa, käyttöjärjestelmissä, sovellusohjelmistoissa, käyttöliittymissä jne) säätövaraa ja monipuolisuutta niin sen parempi. Ongelman vain tuottaa sitten kuinka hyvin hommat on tuotteistettu ja dokumentoitu. Että tavallinen käyttäjä ei joudu WWW-sivuja lukemaan että löytää ohjeet mitä paketteja tarvitaan ja mitkä versiot mistäkin ohjelmistosta ja mitkä pitää asetuksien olla. Puhumattakaan että tavallisen käyttäjän täytyisi käyttää jotain tiettyä Linux-käyttöjärjestelmän julkaisua (kuten 2.6.29.6) ja siitä jotain tiettyä versiota (esim SMP) ja tietylle arkkitehtuurille (i686) ja millä kääntäjällä taas on ohjelmistot käännetty ja mitkä järjestelmäkirjastot on käytössä ja kuka on paketoija ym.
Tavallisen käyttäjän elämää voidaan helpotaa kunnollisella tuotteistamisella kertomalla suoraan yksinkertaisesti että mikä toimii heittämällä, ja mikä on tuettu että sen saa kyllä toimimaan mutta vaatii sitten pientä osaamista ja asetuksien säätämistä. Ja etenkin se että mikä ei toimi alkuunsakkaan vaan täytyy odottaa että sen joku ohjelmoija implentoi (esim kirjoittaa ajurit Linux-käyttöjärjestelmään) tuen laitteelle.
Huono puoli tuossa tuotteistamisessa on että ihmiset vetävät helposti vääriä johtopäätöksiä ja etenkin kun Brandi kasvaa vahvemmaksi (kuten Applen, Microsoftin, Canonicalin rakenätamat) niin sen enemmän sokaistutaan siihen heidän toimintaan ja tällöin ruvetaan pitämään tätä yhtä Brandin omistajaa jotenkin maagisesti kaiken omistavana. Esim että Canonical omistaisi ja ylläpitäisi OpenOffice.orgia, Lihnuxia, Gnomea, KDE:ta, MPlayeria ym. Vaikka kyseessä on vain yksi jakelija jolla ei ole määräämisoikeutta kyseisiin projekteihin ja tuotteisiin.
Heinäkuun kovin uutispommi saapui Jenkkilästä: Microsoft on lahjoittanut yli 20 000 riviä ajurikoodia Linuxin kerneliin ja tiedottaa asiasta Linuxin kernelin postituslistalla.
! Katsos jotkut tekee oikeestikin hommia koneella ja haluavat minimoida säätämiseen käytetyn ajan. Hyvän systeemin tunnistaa siitä, että sitä ei loppukäyttäjän tarvitse juurikaan säätää, etenkään komentoriviltä.
