Eurovaalit – miksi äänestäisin?
Tänään Suomessa järjestetään Euroopan parlamentin vaalit ja äänioikeutettujen on aihetta vaivautua pienelle kävelylle lähikouluihin. Edes tietotekniikka-asioihin keskittyneiltä eurovaalit eivät ole missään nimessä tarpeeton tapahtuma.
Suurin osa Suomen lainsäädännöstä tulee EU:sta ja kansallinen liikkumavaramme on kohtuullisen kapea monissa tärkeissä asioissa, kuten ohjelmistopatenteissa, tekijänoikeusasioissa ja yksityisyyskysymyksissä. Lisäksi jos taannoista kulttuuriministeriä on uskominen, EU:sta on peräisin myös Lex Karpelan aikaansaama direktiivi.
Erityisen ajankohtaiseksi europarlamentin vaalit tekee kovasti kohua herättänyt sähköisen viestinnän tietosuojalaki. Nyt Suomessa säädetty Lex Nokia ei todellakaan ole lakipaketin viimeinen askel – päin vastoin. Oikeusministeri Brax ja tietosuojavaltuutettu Aarnio vihjailivat jo runsas viikko sitten, että lisää säännöksiä asiasta on tulossa. Ja näistä päätetään nimen omaan europarlamentissa.
Oman puolueen valinta on tietysti hieman kinkkinen juttu. Suomalaiset puoluejako ei suoraan seuraa euroopan parlamentin jakoa, mutta karkeasti sanoen kokoomus on osa suurimmaksi nousevaa keskustaoikeistolaista Euroopan kansanpuolueen EPP-ED -ryhmää.
Toinen vahva ryhmä europarlamentissa ovat demarit. Europarlamentissa ne kuuluvat PES/PSE-ryhmään ja se on konservatiivien ohella suuri ja merkittävä puolue.
Muut ovatkin sitten pienempiä. Kepu ja RKP kuuluvat keskisuuren alle sadan edustajan ALDE-libraaliryhmään. Kovin suureen ääneen tosin keskustapuolue ei kotimaassa ole kertonut, että ALDE:n periaateohjelman ensimmäinen kohta on Euroopan Unionin liittovaltiomallin vahvistaminen ja rauhan edistäminen tällä keinolla.
Vihreät kuuluvat yleiseurooppalaisten ekoänkyröiden pienehköön 43-jäseniseen EFA-liikkeeseen, jossa pääosin Saksaa ja Ranskaa lukuun ottamatta 1-2 parlamentaarikkoa per jäsenmaa.
Perussuomalaisten ja kristillisten vaaliliiton jäsenet puolestaan kuuluisivat europarlamentissa yltiöpopulistien joukkoon. Yleisryhmittymän nimi taisi olla Libertas.
Muilla puolueilla ei juurikaan ole mahdollisuuksia saada edustajiaan läpi. Käytännössä niiden äänestäminen on toki demokratian periaatteiden mukaista, mutta turhaa. Toki jos haluaa kannattaa bordelleja ja vastustaa Lissabonin sopimusta, äänen voi antaa perussuomalaisille. Jos taas ydinvoiman vastustaminen on lähellä sydäntä, vihreät ottavat mielellään ääniä vastaan.
Henkilökohtaisesti itse äänestäisin europarlamenttivaaleissa selviä valtapuolueita. Demareilla (SDP), Liberaaleilla (kepu ja RKP) sekä konservatiiveilla (kokoomus) on parlamentissa oikeasti valtaa. Muut ovat marginaalitapauksia.
Blogaajakolleega Oksanen esitteli jokin aikaa sitten muutamia mielenkiintoisia ehdokkaita. Näitä tapauksia kannattaa katsoa toiseenkin kertaan.









