Viiltelevä alkoitus viikolle
Harvoinpa vastaan tulee yhtä dramaattista viikon alkua kuin tänään.
Tutuntuttu nainen soitti maanantaiaamuna itkuisena ja kertoi pelkäävänsä. Hän asuu opiskelija-asunnossa Espoossa ja solukaveri on heilunut asunnossa veitsen kanssa ja puhuu sekavia. Verta on kuulemma ympäriinsä. Koska tuttuni on ulkomaalainen opiskelija Suomessa, hänelle ei ollut aivan selvää mistä tilanteessa voisi parhaiten apua saada.
Tilanteen kuvauksen perusteella lähdin tietysti itse paikalle ja hälytin apua.
Kun saavuin paikalle, akuutti tilanne oli jo ohi. Poliisit olivat käyneet paikalla ja todenneet että kyseessä ei ollut itsemurhayritys vaan niin sanottu mental case. Veren suhteen ei oltu liioiteltu. Ympäri asuntoa oli tuoreita roiskeita.
Jotta olisin saanut tilanteesta selvän, kävin itse haastattelemassa tuttavani kämppäkaveria. Parikymppinen tyttö oli hautautunut kaverinsa kanssa pimennettyyn opiskelijasoluun. Neidit makoilivat sängyssä peiton alla ja kummallakin olivat käsivarret haavasiteitten peitossa.
Yrittäessäni jutella tyttöjen kanssa nämä kikattelivat hermostuneesti ja vähättelivät koko juttua. Ja koska teknisesti täysi-ikäisillä ihmisillä on oikeus halutessaan tappaa itsensä ja välitöntä hengenvaaraa ei näyttänyt olevan, jätin tytöt rauhaan.
En vielä Espoon-visiitin aikana ymmärtänyt mistä on kyse, mutta hienoisen Googletuksen perusteella sanoisin, että kaikki merkit viittaavat niin sanottuun viiltelytapaukseen. Tämä itsensä vahingoittaminen on muodostunut jonkinasteiseksi muoti-ilmiöksi teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa. Englanninkielinen avainsana on self-harming ja viiltelyn lisäksi itseään saatetaan vahingoittaa esimerkiksi tupakanpolttamilla ja raapimalla.
Googlen videopalvelusta löytyi myös puolen tunnin asiantuntijahaastatteluvideo, joka kertoo asiasta seikkaperäisesti. Fiktion puolella Steven Shainbergin Secretary-elokuvassa taas on erinomainen kuvaus itsetuhoisista ajatuksista kärsivästä nuoresta naisesta.
* * *
Koska näissä blogikirjoituksissa on hyvä olla myös tietotekninen näkökulma, otetaanpa aasinsilta hätäkeskuksiin. Soittaessani 112:een puheluni yhdistyi sijaintipaikkani mukaan automaattisesti Helsingin hätäkeskukseen. Mutta koska varsinainen tilanne oli päällä Espoossa, jouduin odottamaan puheluni siirtämistä Espoon hätäkeskukseen. Miksi ihmeessä? Miksei Helsingin hätäkeskus pysty hälyttämään apua Espooseen?
Entä miksi hätäkeskuksiin ei välity automaattisesti soittajan puhelinnumero – ja sijaintipaikka?
Hätäkeskuspäivystäjän työstä on muuten mainio kuvaus asianomaisen blogissa. Aika uskomatonta kuinka paljon päivystäjien aikaa kuluu juoppojen ja typerysten hoitamiseen.









