Taloyhtiön verkko Lex Nokia -kelpoiseksi
Edellisessä blogikirjoituksessa sivusin hieman oman taloyhtiömme verkkoa. Käsittelin tuolloin asiaa lähinnä uuden sähköisen viestinnän tietosuojalain uudistuksen vaikutuksia verkkoylläpitäjien vastuuseen.
Blogaajakollega Oksanen ehtikin jo käsitellä lakiuudistuksen vaikutuksia hinnoitteluun. Mutta laki tuo myös tarpeita teknisille uudistuksille. Meidän(kin) verkossamme täytyy tehdä perusuudistuksia, jotta verkon saa Lex Nokia -yhteensopivaksi.
Olisikin mielenkiintoista kuulla blogin lukijoiden mielipiteitä minkälaiseen kuntoon talon verkko tulisi uuden lain velvoitteiden myötä laittaa.
Ensiksi kuitenkin hieman taustoja. Verkkomme on rakentunut ja kasvanut ajan myötä orgaanisesti aluksi kahdeksan asukkaan yhteishankkeena kattamaan valtaosan asukkaittemme liikennöintitarpeista. Verkkoyhteydemme tarjoaja on ollut koko ajan Nebula ja heidän taloyhtiöliittymänsä sopii meidän tarpeisiimme erinomaisesti.
Elisan ja Soneran palveluissa lähtökohtana on koko verkon ylläpidon ulkoistus. Ja tämän lisäksi nämä toimittajat suosivat mallia, jossa yksittäinen asukas tekee suoraan sopimuksen palveluntuottajan kanssa. Divide et impera.
Verkkomme topologia on kuvattu seuraavassa (klikkaamalla kuvan saa avattua suuremmaksi).
Talossa on kaksi rappua, joissa kummassakin on oma kytkinkaappinsa. Näistä löytyvät huoneistoihin kulkevat ristiinkytkennät. B-rapusta on kytkentä A-rappun hermokeskukseen.
Huoneistoja palvelee kaksi 24-porttista ei-hallittavaa kytkintä. 24 porttia kussakin rapussa on toistaiseksi riittänyt, sillä kaikki aivan kaikki asukkaat eivät ole mukana verkossa. Kytkinten hankintahinta on ollut runsaat 100 euroa per kappale.
Huoneistoissa on oma ristiinkytkentätaulunsa, josta verkkoyhteyden on voinut kytkeä joko omaan pieneen kytkimeensä tai liittää runkoverkon liittymän vain suoraan johonkin pistorasiaan. Huoneistoissa verkkolaitteet ovat sitten varsin monenlaisia; langattoman verkon tukiasemia, läppäreitä, pöytäkoneita, pari XBoxia ja surfaapa eräskin Nokian puhelimella WLAN-yhteyttä hyödyntäen.
Kytkimistä Internetiin päin liikenne kulkee kahden reitittimen läpi. Linksysin purkki tarjoaa DHCP-palvelut talon verkkoon 192.168.2.xxx –osoitteina. Telewellin laite taas on ADSL 2+ Annex M –modeemi, joka huolehtii varsinaisesta yhteydestä Internetiin full-rate –nopeudella (24/3 Mbit/s). Yhteystapana on RFC 1483 Reititetty.
Linksysin laitteen olemassaolon verkossa voi aiheestakin kyseenalaistaa. Se on mukana sen tähden, että tyypillisen ADSL-modeemin sisäänrakennettu DHCP-palvelin toimii huonosti ja epäluotettavasti vähääkään suuremmassa verkossa. Tyypillinen esimerkki on DHCP-osoitteen härkäpäinen puskeminen yhä uudelleen clientille, eikä RFC-speksien mukainen blacklistaaminen määräajaksi. Ongelmia on ollut Telewellin lisäksi A-Linkillä ja Zyxelillä. Hintaluokka kokeilluilla laitteilla on ollut 50-120 euron välillä.
Tällaisessa verkossa luonnollisesti kaikki naapurit näkevät verkossa muitten huoneistojen koneet. Toistaiseksi tämä ei ole ollut mitenkään haitallista. Pikemminkin päinvastoin kun esimerkiksi valokuvia ja videoita on voinut jakaa vaivatta.
Nyt rakennetussa ratkaisussa ehdottomana etuna on edullinen hinta. Jos samat laitteet ostaisi nyt, tulisi kokonaiskustannuksia veroineen alle 300 euroa.
Verkon kehittämisessä tarpeet ovat seuraavat:
- 1. Kokonaiskapasiteetin kasvattaminen. Nykyinen liittymä toimii kohtuullisen hyvin, mutta streamattu video TV-kaistasta, Youtubesta ja muista vastaavista näkyy liikennenopeuksien hidastumisena esimerkiksi formulaviikonloppuina
- 2. DHCP-palvelin pitäisi saada toimimaan luotettavammin ja speksien mukaan. Eli käytännössä Vista-koneet pitää saada nukkumisen jälkeen verkkoon ilman uudelleenkäynnistystä tai pakotettua osoitteen uudelleenhakua.
- 3. P2P-liikentelle pitäisi saada kaistarajoitus esimerkiksi enintään 20% upstream-liikenteestä. Nyt on käynyt jo kertaalleen niin, että innokas leffawarettaja on tukkinut koko talon putket.
- 4. Lex Nokia -yhteensopivuus
Edellisessä keskustelussa heiteltiin ilmaan toisen liittymän hankkimista ja kuormantasaajan hankkimista nämä yhdistämään. Tämä on periaatteessa mahdollista, mutta löytyykö joltain käytännön kokemuksia moisesta ja millä laitteella tämä kannattaisi tehdä? Minkälaiset kustannukset siitä syntyisivät?
Nykyiset kytkimet ovat toimineet luotettavasti ja en haluaisi lähteä vaihtamaan niitä hallittaviin malleihin pelkästään siitä ilosta, että huoneistot voidaan erottaa toisistaan eri VLAN:eihin.
En ole myöskään pelannut hirveästi erilaisten hallittavien kytkinten QoS-ominaisuuksien kanssa. Nyt QoS-ominaisuuksia tarjoavat vain Linksysin ja Telewellin purkit. Ja niiden laatukontrolliominaisuudet ovat hyvin rajoittuneita. Minkälaisista laitteista teillä on kokemuksia ja miten olette saaneet P2P-liikenteen niillä aisoihin?
Entä DHCP-palvelin sitten? Mielessä on käynyt oman Linux/FreeBSD-laitteen rakentaminen tähän tarkoitukseen, mutta periaatteessa näin pieneen tarpeeseen oman PC:n dedikoiminen tuntuu hieman järeältä toimenpiteeltä – ja vaatii jälleen oman ylläpitopanostuksensa. Yhtenä vaihtoehtona olisi Telewellin reititinmodeemin korvaaminen luotettavammalla ja varmatoimisemmalla laitteella, mutta millä ja mihin hintaan? Olisiko esimerkiksi Ciscon 877 järkevä hankinta?
Entä mitä muuta täytyy tehdä, jotta talon verkosta saa Lex Nokialle kelpaavan? Tulisikohan salaamattomat WLAN-tukiasemat kieltää?










