Mistä keksit, että testattu versio on puolitoista vuotta vanha?

https://launchpad.net/sugar/0.82/0.82.0

Sugar shell 0.82.0
Registrant:
Sugar Team
When: 2008-09-30
Project: Sugar shell
Series: 0.82
Release version: 0.82.0
Released: 2008-09-30

Ehkä sinä osaat neuvoa miten pääsisi kokeilemaan tuoreinta ja vakainta versiota. Kokeilin jo Sugar on a stickiä, mutta en saa sitä boottaamaan (Fedoran lataus hyytyy boottaukseen).

Funktionäppäin F3 (home) on muuten OLPC:ssä ihan yhtä kryptisen näköinen. Ks. http://wiki.laptop.org/go/Keyboard. F3 on mustan pallon näppäin, jossa on pieni valkoinen pallo ison mustan sisällä. Näppäimistössä se sijaitsee numeronäppäimen “4″ yläpuolella.

Katsoitko noita kuvakaappauksia lainkaan? Sugar-käyttöliittymässä on sekaisin kuvakkeita ja pelkkiä tekstejä. Esimerkiksi selaimessa kielekkeet “Activity”, “Edit”, “Browse” ja “View” ovat pelkkänä tekstinä.

“Mistä keksit, että testattu versio on puolitoista vuotta vanha?”

Se oli arvaus. Ubuntu hardy heronin kasaaminen alkoi joskus syksyllä 2007 ja paketit jäädytetty 2007 puolella. Siitä taas ei ole hajua milloin sinne Debianin unstableen edellisen kerran oli tungettu sugaria. Tietysti jos sattuu olemaan uudempi Ubuntu käytössä tai joku on pistänyt repoon uudemman version niin voi sitten olla tuoreempikin.

“Ehkä sinä osaat neuvoa miten pääsisi kokeilemaan tuoreinta ja vakainta versiota.”

Kai sitä napataan sorsat tarrapallona tai SVN/CVS:stä ja asennetaan niistä. Helpointa varmaan olisi asentaa uusin versio käyttiksestä ja asentaa ensiksi tämän repoista jolloin tarvittavat komponentit tulee koneelle jotka tarvitaan, sitten heittää sugarin menemään ja sorsista uusi asennus. Tarvinee kyllä enemmänkin kiinnostusta projektiin että hommaan viitsii ryhtyä mutta sitä vartenhan siellä repossa onkin joku versio mistä näkee mistä on kyse.

“Katsoitko noita kuvakaappauksia lainkaan? Sugar-käyttöliittymässä on sekaisin kuvakkeita ja pelkkiä tekstejä.”

Oletettavasti vaihtavat johonkin kuvaan ne kunhan keksivät mikä olisi mahdollisimman kulttuuririippumaton kuva millä ilmaisevat. Softa kun on kehitysvaiheessa niin on helpompaa pistää vain teksti kun tuolla ei softan tekniikkapuolelle tarvitse isoa muutosta vaihtaa ne kuvat tekstiksi. Eiköhän tuossa vaiheessa kehitystä ole tärkeämpääkin tekemistä kuin miettiä niitä ikoneita.

Kuitenkin, selvästi tuossa näkyy tavoitteet minimoida tekstiä mikä on oikein. Itse kun tykkään käyttöliittymäasioista paljonkin niin pidän intuitiivisista käyttöliittymistä mitkä on lokalisoitu mutta tämä nyt olisi seuraavaa sukupolvea kun yritetään tehdä käyttöliittymää lukutaidottomille ja niin, että lokalisointiakaan ei tarvitsisi. Maailman miljardeista ihmisistä huomattavan suuri osa ei osaa lukea ollenkaan ja kun lukutaitoisilla on jo se tietokone ja tekniikkaa aletaan tuoda lukutaidottomille niin tämä tekee ohjelmistoille ihan uusia haasteita. Sellaisia joita on erittäin kehittävää ratkaista Sugarin kaltaisissa tekniikoissa jotka saattavat toimia muidenkin tulevien käyttöliittymien prototyyppeinä uusine ratkaisuineen.

Unix shellin ja jonkun Python ohjelmointiympäristön tunkeminen tuohon on hieno ratkaisu. Python kun on sellainen tämän päivän basic niin sillä jos millä on helppo opetella tietotekniikkaa. Sh yhteensopiva shelli kun on standardi ja komentoriviltä ajettavien ohjelmien teko on helpompaa kuin GUI-softan niin tuossa yhdistyy opiskelutarkoitus myös sen kanssa, että konetta pystyy sitten käyttämään vaativamminkin.

Selvästikin tässä on samaa ideaa kuin jossain 80-luvun Spectrumeissa ja Commodoreissa. Kyllä se vaan niin on, että jos haluaa opetella tietoteknikkaa niin tämä:

10 PRINT “HELLO WORLD”
20 GOTO 10

on helpompi kuin se, että aletaan hinkkaamaan jotain Javaa tms. jollain IDE:llä. Oppimiskäyrä olisi aivan liian jyrkkä ja on kuin tekisi kaivinkoneella hiekkakakkuja.

Tuo on kuin nykypäivän Spectrum mitä on suunnattu ei niin lukutaitoisille, sisältää jonkun päiväkirjan/muistiinpanot, nykypäivän mukaisesti olisi verkkoyhteys, kommunikointia ja WWW-selain. Juurikin oikeaa asiaa tavoitellaan jos haluaa tehdä lapsille tietokonetta opetuskäyttöön.

Steve Jobs tarjosi OS X:aa ilmaiseksi tähän projektii muutamia vuosia sitten, mutta se ei silloin kelvannut. Jännä että Windows kelpaa, mutta täydellisyyteen kai täytyy kulkea virheiden kautta.

Ossin viiltäviä analyyseja ja älyllistä tyyliä mukaillen käytänkin tämän tilaisuuden analysoidakseni muutamia Windowsin ominaisuuksia:

- Windowsin alareunassa näyttäisi olevan tekstilaatikko (”Search Desktop”). Koitin kirjoittaa siihen tyypillisiä komentoja, kuten “tee tyttären läksyt”, “keitä kahvia”, “kuka minä tänään olen”. Hyödytön kone ei saanut mitään rakentavaa aikaiseksi!

- Kummia nämä Windowsin kuvakkeet. Keltainen pahvinpala, johon on liimattu vetoketju on tietysti pakattu zip-tiedosto! Kuinka loogista ja selittävää! Entäpä tuo musta laatikko, jossa on yksi kirjain ja muutama erikoismerkki. No siitä aukeaa tietysti komentokehoite! Kukapa olisi tuotakin arvannut. Mutta kuka arvaa mitä purppura laatikko ja valkoinen avain voisivat symboloida? No Microsoftin tietokantasovellusta tietenkin.

- Lopuksi ei tee kuin mieli sammuttaa koko roska. Miten se tapautuu. Käynnistä-valikon kauttako kenties? Tämähän on jo käynnissä.

- Onneksi saan lisäohjeita tästä painikkeesta, jossa lukee loogisesti “F1″. Hassua jos se olisi vaikkapa “F3″! Jossakin Linuxissa varmaan on.

En tiedä, käyttääkö Daniel Draken Etiopiassa jakamat OLPC-läppärit Sugaria, Linuxia nyt kuitenkin. Joka tapauksessa tässä vähän toisenlaista näkökulmaa siihen, miten kivi-paperi-sakset-ulkovessa-tapaan elävät skirbat ja opettajat reagoivat läppäriin.

http://www.reactivated.net/weblog/archives/tag/ethiopia/

Tässä muutama lainaus niille, jotka eivät jaksa lukea tuota mielenkiintoista blogia:

—
Later in their journey, still before reaching the school, they find a child under a tree using his XO. Unlike all the other kids, he’s not at all excited about their presence, or them taking photos, and has no interest in seeing those photos on the camera display. He’s glued to his XO screen. They peer around to see what is draining all his attention, and they see the child looking through the Nature images bundle. This kid is fascinated by photos of the Eiffel tower, space shuttles, etc. His horizons just exploded…
—

—
The reborn children have not yet received any tutoring about the laptops. Although they have figured out an incredible amount for themselves, they did not seem to have figured out the collaboration features. So, we gathered 15 or so children in a classroom, and showed them how to set up shared Chat, Distance and Write activities over the mesh. They were ecstatic. We told them to tell all their friends, and then we returned to Addis with high spirits.
—

—
Chaos ensues as classrooms full of children eagerly power on their laptops for the first time. The Ethiopian team explain that the children must type in their name, although some children do not seem to understand. I use my minimal Amharic to help them out, but it’s difficult and things get harder as the other children get into Sugar and make noise as they start exploring. “Teacher, teacher” they say, pulling at my clothes. I turn to them and am greeted with “Camera, camera!” as they beg me to show them how to open Record (an instant hit).
—

Katsoin vielä Ossin ottamat screenshotit. Minusta näyttää siltä, että Ossin koneen tapauksessa Sugar on päätellyt näytön DPI:n päin prinkkalaa, josta johtuu nuo ylisuuret fontit siellä täällä. Miltäköhän Sugar näyttäisi, jos DPI:n laittaisi kohdalleen?

Itse kokeilin taannoin aitoa OLPC XO-1:tä (http://kfalck.net/2008/12/01/ensituntumaa-olpchen), ja olin yllättynyt sen intuitiivisuudesta. Sugar-käyttöliittymä on suunniteltu niin, ettei se tee mitään oletuksia siitä, että käyttäjä olisi esimerkiksi ennestään opiskellut Windowsin. Tässä on tiettyä logiikkaa, koska se on tarkoituskin olla kehittyvien maiden lapsien ensikosketus tietotekniikkaan

Intuitiivisuudella tarkoitan siis sitä, että käyttöliittymän idean oppii “tyhjästä”, kun konetta räplää itsekseen vartin ajan.

Kenneth Falck:

Tuosta vois päätellä että se vois olla hyvä myös tenavien ensi koneeksi? Saiskohan sen pelittään nätisti esim. läppäriin? Työkaveri muistaakseni on kanssa päässyt kokeileen tuollaista aitoa vehjettä ja kehui sitä myöskin.

Ossin kannattais jättää tuo provoilu ja keskittyä MS tuotteiden wunderbariin maailmaan ja jättää linux rauhaan. Niin kauan kuin Ossi huseeraa Tietokonelehdessä en voi ajatellakaan ko. lehden tilaamista.

Marko> Ossin kannattais jättää tuo provoilu ja keskittyä MS tuotteiden wunderbariin maailmaan ja jättää linux rauhaan. Niin kauan kuin Ossi huseeraa Tietokonelehdessä en voi ajatellakaan ko. lehden tilaamista.

Olen samaa mieltä. Ei ole kovin “rakentavaa” haukkua Linux:a, kun se ei toimi samalla logiikalla tai näytä samalta kun Linux. Ossi voisi välillä vertailla vaikka OS/X:ää Windows:iin. Siitä tulisi varmasti ihan mielenkiintoinen vertailu. Linux vs. Windows- vertailut ovat sinäkin mielessä ongelmallisia, että aina löytyy joku Linux- jakelu, jossa asiat on tehty toisin tai huolimattomasti verrattun Windows:n tai Mac OS/X:n vastaavan toiminteeseen. Vistaa tai 7:aa kannattaa verrata tuliteriin kaupallisiin Linux- jakeluihin, joissa käytettävyyteen ja “silmanruokaan” on panostettu. Osaava käyttäjä taas pystyy vääntämään jostain ilmaisesta Openxxx- Linux versiota, kyllä unelmiensa käyttöjärjestelmän. Mutta jokaiselle jotakin.

Pitipä tätä sitten itse kokeilla kun tuli mielenkiintoinen aihe Ossin blogiin.

Ensinnäkin pari faktaa. Sugar ei ole Linux-pohjainen eikä se ole Debian-pohjainen. (Nuo sanat ei tarkoita mitään muutenkaan Suomeksi.) Sugar on myös “pelkkä” käyttöliittymä. Sitä voi käyttää niin Linux-käyttöjärjestelmällä (useilla eri jakelupaketeilla), mutta myös FreeBSD, NetBSD että OpenBSD -käyttöjärjestelmillä (ja niiden jakelupaketeilla). Se toimii myös Windows- ja Mac OS X-järjestelmissä virtualisoituna (johon ehkä bloggaajan kannattaisi keskittyä?).

Itse käytän tässä testissä Linux-käyttöjärjestelmän 2.6.28 versiota ja järjestelmänä toimii Mandriva 2009 Spring (Cooker) jakelupaketti.

Itse Sugarin perusasennus tapahtui hyvin helposti eli ilman erikoisominaisuuksia (mahdollista tehdä graafisesti mutta se on lähes aina paljon hitaampi tapa asennella ohjelmistoja):

$ su
$ password:
# urpmi sugar

To satisfy dependencies, the following packages are going to be installed:
Package Version Release Arch
(medium “Main”)
libtelepathy-glib0 0.7.25 1mdv2009.1 i586
matchbox-window-manager 1.2 10mdv2009.1 i586
(medium “Contrib”)
libatlas3-3dnow 3.6.0 7mdv2009.1 i586
libhippo-canvas1_0 0.3.0 5mdv2009.1 i586
libxapian15 1.0.10 1mdv2009.1 i586
python-cjson 1.0.5 4mdv2009.1 i586
python-hippo-canvas 0.3.0 5mdv2009.1 i586
python-numpy 1.2.1 3mdv2009.1 i586
python-telepathy 0.15.6 1mdv2009.1 noarch
sugar 0.83.5 1mdv2009.1 i586
sugar-artwork 0.83.3 1mdv2009.1 i586
sugar-base 0.83.3 1mdv2009.1 i586
sugar-datastore 0.83.2 1mdv2009.1 i586
sugar-presence-service 0.83.3 1mdv2009.1 i586
sugar-toolkit 0.83.4 1mdv2009.1 i586
telepathy-gabble 0.7.20 1mdv2009.1 i586
telepathy-salut 0.3.7 1mdv2009.1 i586
xapian-bindings-python 1.0.10 1mdv2009.1 i586
xapian-core 1.0.10 1mdv2009.1 i586
(medium “Main3″)
telepathy-filesystem 0.0.1 3mdv2009.1 noarch
40MB of additional disk space will be used.
8.2MB of packages will be retrieved.
Proceed with the installation of the 20 packages? (Y/n) y

Kuten voi huomata pakettilistasta (siisti muotoilu menee tässä blogissa pieleen), sugarista on versio 0.83.3. n. 10 sekunttia myöhemmin sugar oli asennettu ja sitten ensimmäinen kokeilu käynnistää sitä: Alt+F2 -> konsole -> sugar ja ruudulle hyppäsi pieni laatikko sanoi että klikkaamalla voi vaihtaa väriä mutta mitään hahmoa ei näkynyt. No, jatkoin matkaa ja tuli kaksi virheilmoitusta että kahta USB-muistitikkua ei voinut liittää. Sitten taustakuva hävisi ja tuli työpöytä näkyville. Siinä vaiheessa oli jo ilmiselvää että oli virhe käynnistää sugar KDE4 (4.2.60) työpöytäympäristön kanssa. KDE4:n plasma-desktop jätti paneelit päälle joten se ei näyttänyt hyvältä joten konsolessa vain prosessin lopetus Ctrl+C ja sitten kirjautumaan pelkistettyyn ikkunamanageriin kirjautumalla uudelleen sisään uuteen X-palvelimeen.

Käynnistin sugarin mukautetussa tilassa ja nyt se toimii virtuaalikonsoli yhdekösikössä toisella X-palvelimella. KDE4:n pyöriessä ensimmäisellä.

Käyttöliittymä toimii kuten kuuluu. F1 – F3 vaihtelee “ympäristöä”. F1 = Neighorbuud F2 = group ja F3 = Home.

- Neighorbuud näyttää lähistöllä olevat henkilöt jossa näkee hahmoja klikkaamalla nimen ja mahdollisuuden lisätä ystäväksi tai kutsua jakamaan sijaintini (en uskalla vielä kokeilla, luon uuden käyttäjätunnuksen raipsin tilalle testatakseni tätä) (F1:ssa sugar näyttää itselläni useita kymmeniä “ukkoja” ympäri työpöytää, joista muutaman pystyin testin pienen testin perusteella kutsumaan jakoon, kaikki lisäämään kuitenkin ystäviksi).

- F2:sta painamalla näkee Groupin eli ympärillä on vain lisätyt ystävät, itselläni on muutama lisätty testiä varten (en kyllä tosin nyt usko että ovat edes oikeita ), Ja

-F3:lla näkyy sitten vain oma kone, ohjelmat ym kuten “Home” kuuluukin. Kuvakkeet ovat selkeät ja intuitiiviset. Pelottavan intuitiiviset.

Löysin ihan vaistomaisesti USB-muistitikut alalaidasta, mikä toimii kuten KDE4:n 4.2 versiossa massamuistilaitteiden lista. Klikkaamalla kuvaketta saa listan kaikista laitteista, klikkaamalla laitetta näkee käytetyn tilan sekä mahdollisuuden irroittaa laite. Vieressä äänikuvake jolla asettaa ääni päälle/pois. USB-muistitikuilta pystyin selkeästi selaamaan tiedostoja, suodattamaan tietyntyyppiset tai tietyltä ajalta olevat. Hakukin toimii kuten kuuluu. Minusta oli täysin loogista että “Anything” “Anytime” suodattavat tiedostot. En tiedä mutta ehkä olen vain tottunut intuitiivisiin käyttöliittymiin (mitä ei Windows-järjestelmissä ole) tarpeeksi niin että todella intuitiivinen ja yksinkertainen käyttöliittymä ei saa “paniikkia” vaan homma vain sujuu.

Nopeasti sitten oikean klikin kautta oman avatarin päällä paljasti asetukset, mahdollisuuden kirjautua ulos ym. F3 tilassa (home) on taas mahdollisuus rekisteröityiä johonkin, mikä antaa virheilmoituksen koska riittävästi ei ole tietoja saatavilla. Asetuksista löytyykin että sarjanumerot ym tiedot puuttuvat, kun ei ole X0-tietokone kyseessä .

Ohjauspaneeli oli mukava, kummallisesti täytyi käynnistää uudelleen jos avatarin väriä vaihtoi. Kielen ja ajan vielä ymmärsi. Vaikka kieleksi tarjottiin vain afganistania ja paria vastaavaa, toinen taisi olla heprea.

Mutta tästä kokeilusta jäi jo sellainen mielikuva että aion perehtyä tarkemmin tähän. Tämä voi olla erinomainen käyttöliittymä lapsiperheissä pienempien lasten käyttäjätileille. Tällöin lapset oppivat jo pienenä että jokaisella perheenjäsenellä on oma käyttäjätunnus ja omat tiedostot ym. Ja vain yksi käyttäjä on pääkäyttäjä.

Tämän takia lähtikin nyt “urpmi sugar -y -a” komento jolla asentuu kaikki sugarin ohjelmistot ja ominaisuudet. Aivan liian loistavalta tuntui. Blogin kirjoittajalle ehdotankin että vaihtaa käyttämänsä LInux-käyttöjärjestelmän jakelupaketin Ubuntusta johonkin parempaan jos noin paljon on ongelmia sen kanssa .

Ehkä Ossille sopisikin paremmin LXDE-työpöytäympäristö ja siihen LXPanel-lisäosa jolloin käyttöliittymä on samankaltainen kuin Asuksen käyttämässä muokatussa Xandros-jakelupaketissa yrityksen EeePC -sarjassa. (Jos Ossi on niitä nähnyt eikä vain Windows XP:llä varustettuja malleja…).

Kannattaisiko ensin tutkia ja sitten vasta hutkia?

youtube hakusana sugar olpc

Kirjoituksessasi oleva linkki vie sivulle jolta l;ytyy linkki ubuntun sugar kehittäjän blogiin.

Muutama lainaus:
Then run sugar-emulator and try out the existing activities. Use F1 through F4 to switch between the four views, use Alt-q to quit. To try out the collaboration facilities connect, chat and memorize at least work. You can run two or more emulators on the same machine by setting different SUGAR_PROFILE envvars for each for example
$SUGAR_PROFILE=pig sugar-emulator

To see other people on the net, those either with a similar emulator setup or actual XO hardware, you’ll need to set the default jabber server on which to meet. Unfortunately the ones used for development are down right now, and others too are being swamped by existing users from the Give One Get One program.

ja niin edelleen…….

Nyt tuli sitten testattua kaikilla ohjelmilla höystettynä. Toimii tekstinkäsittely (oli tosin GNOME-työpöytäympäristön kanssa yhdellä tiedostolla epäyhteensopivuus joten piti python kirjaston asennus), musiikkisoitin, pelit, laskimet ym. Nettiä tuli selattua samalla

http://img15.imageshack.us/my.php?image=windows7kde4lp6.png

Ja jo kuvankaappauksestakin voi katsoa että Flash toimii aivan täydellisesti. OLPC kyllä jaksaa Flashia pyörittää. Lisää “aktiiveja” täytyy varmaan asentaa tuohon, kun alko todellakin kiinnostamaan tämä. Voi olla aivan loistava netbook-tietokoneissa (sub-notebook) tai muissa missä halutaan vain yksinkertainen käyttöliittymä lapsille.

Yksi hieno idea oli miten muistiinpanot ym hoidetaan kun aktiviteetti suljetaan. Tällöin on helppo pitää kirjaa kuka on jutellut kenenkin kanssa, tagittaa ne ym. Myös tietojen kopiointi/liittäminen on todella intuitiviivinen.

Flash kyllä toimii Sugarissa, mutta XO-1-koneessa se on tosiaan niin hidas, että tavallisia Flash-pelejä ei kauheasti pelailla.

Mutta itse en näekään, että OLPC:n ideana olisi yrittää tuoda moderni toimistoympäristö halpaan hardwareen. Enemmänkin sen pointtina on tutustuttaa lapset tietotekniikkaan, tehdä peer-to-peer-verkottumisesta helppoa ja hauskaa, ja tarjota myös keino kytkeytyä Internetiin selaimella.

Kun penskat sitten edistyvät ja oppivat, Unix-shellin olemassaolo tarjoaa jos sinällään ihan mielettömästi paljon enemmän potentiaalia opiskella hakkeriksi ja kooderiksi, kuin mikään Windows-viritys pystyy tarjoamaan.

Linux on ihan hyvä, mutta Windows on toistaiseksi ollut se helppokäyttöisempi. En vaihtaisi Sugariin tämän artikkelin perusteella. Mutta tiedättekö mitä? Myös Windowsissa on osioita, joita suorastaan vihaan. Esimerkiksi tooltipit eivät toimi aina oikein tai hyppäävät silmille liian nopeasti / usein. Word-kirjoitusohjelma tekee temppujaan silloin kun ei haluaisi, mutta ei aina tee mitä pitäisi silloin kun haluaisi. Kaikki ikkunat eivät muista paikkaansa ja kokoaan ja Firefox on parempi kuin IE. Tästä nähdään, että Windowskaan ei ole täydellinen. Kun Microsoft julkaisee aina uusia versioita korjaamatta vanhaa kokonaan, niin todennäköisesti myös uudet Windows-versiot ovat epätäydellisiä. Täydellisyyttä odotellessa voi vaikka tutustua Linuxin eri versioihin. Tai sitten mennä vaikka laittamaan ruokaa.

Kenneth Falck: “Kun penskat sitten edistyvät ja oppivat, Unix-shellin olemassaolo tarjoaa jos sinällään ihan mielettömästi paljon enemmän potentiaalia opiskella hakkeriksi ja kooderiksi, kuin mikään Windows-viritys pystyy tarjoamaan.”

Hui! Älä sano noin. Oikeasti jotkut voivat uskoa että OLPC projektin tarkoitus on kasvattaa “pahoja ja ilkeitä” “terroristeja” sekä “hakkereita” jotka on todellisia skriptilapsia vääntämässä haittaohjelmia Windows-järjestelmää käyttävien päänmenoksi.

Ja Adoben Flashihan ei tule OLPC:ssä koska se ei ole avoimen lähdekoodin lisenssin alaisena. OLPC:hen yksi idea oli juuri että kaikki ohjelmistot, Linux-käyttöjärjestelmää myöten on vapaata ja avointa. Niin että lapset voivat itse ruveta taitojen karttuessa kehittämään ohjelmistoja sille omiin tarpeisiin.
http://uk.reuters.com/article/technologyNews/idUKTRE5140FI20090205

Yksinkertainen Flash pyörimässä http://www.youtube.com/watch?v=e8rJ33Ke3C4
Ja Simpsinot XviD pakattuna http://www.youtube.com/watch?v=oXyY3MQ8At4

Kyllä noilla näyttää Flashit ym pyörivät siten ihan loistavasti. Ongelma on kylläkin se Internet-yhteys minkä takia Ad-Hoc tekniikka on tärkeä ja oppimiseenhan nuo on tarkoitettu, ei multimediakoneeksi

@raips:

“Se toimii myös Windows- ja Mac OS X-järjestelmissä virtualisoituna (johon ehkä bloggaajan kannattaisi keskittyä?).”

Tarkoitat kai WinNT ja Darwin käyttöjärjestelmien jakelupaketteja?

@Suomalainen:

“Linux on ihan hyvä, mutta Windows on toistaiseksi ollut se helppokäyttöisempi. En vaihtaisi Sugariin tämän artikkelin perusteella. ”

Oletko Microsoftilla töissä vai missä olet päässyt ohjelmoimaan Windowsien ydintä? Eihän Linuxia loppukäyttäjät käytä vaan jotain jotain käyttöjärjestelmää. Linux saattaa kyllä olla pyörittämässä tätä käyttöjärjestelmää tai sitten ei.

“En vaihtaisi Sugariin tämän artikkelin perusteella.”

No kuka nyt vaihtaisi lasten opiskeluvälineeseen käyttöliittymää muuten kuin tutustumismielessä? Jos on ipanoita niin tuo voi olla ihan kiva näille sitten kun valmistuu.

“- Lopuksi ei tee kuin mieli sammuttaa koko roska. Miten se tapautuu. Käynnistä-valikon kauttako kenties? Tämähän on jo käynnissä.”

Onko kovin intuition vastausta, että auto sammuu käynnistysavaimesta vääntämällä? Pitäisikö siihenkin olla kahdet avaimet? Toisesta käynnistyy ja toisesta sammuu? Mitä jos toinen avain häviää? Pitääkö odottaa bensan loppumista?

Millonkas se Ossin työharjottelu Tietokoneessa loppuu? Olis kiva päästä takas normaaliin päiväjärjestykseen ja koululaiset pois jaloista…
(Olinpa ilkee, mutta kun Ossi sukkaa niiin pahasti että itkettää)

sinulle: Älkää wintoosaa morkatko,
Kyllä, on intuition vastaista käyttää käynnistysavainta autossa, niissä kun on virta-avain, jopa uudemmissa japanin ihmeissä joissa asia hoidetaan nappulalla, lukee siinä hienosti sekä on että off (on/off).

Eli siis intuitiivisesti konetta käyttäessä olisi jotenkin hienoa kun Windowsiinkin saisi power, virta tms. valikon… Tosin tuo tavallaan kuluu power-management nappulalle, ja muutoksia johonkin niin laajalle levinneeseen kaupalliseen softaan kuin windows on tunnetusti vaikea ajaa läpi.

Käsi sydämellä. Pitäähän meidän kaikkien ymmärtää, varsinkin kun olemme tällä viikolla taas lukeneet aimo annoksen Windows hypetystä ( se Windows 7:n “markkinaosuus” on muuten laskenut puoleen siitä 0,22%:sta), että tämänkin Tietokone-lehden täytyy elää pysyäkseen pystyssä. Se taas onnistuu pääasiassa nuoleskelemalla Microsoftin ohjelmistoa, eteenkin sen loistavaa ja täysin viruksille, madoille ja haittaohjelmille immuuneja käyttöjärjestelmiä.

Me muut joilla kai “vahingossa” on ollut päinvastaisia kokemuksia, voimme vain ylistää Tietokone-lehden erehtymättömyyttä. En ota kantaa Sugariin. Asiasta ei kokemuksia.

Sen sijaan kolmesta täysin lakoontuneesta Windows-käyttöjärjestelmästä minulla olisi paljonkin kerrottavaa, varsinkin kun suuresti ylistetyt virustorjuntaohjelmistot (F-Secure sekä Norton) oli asianmukaisesti toiminnassa ja päivettyinä. Kumma kyllä ne eivät vain voineet estää täydellisiä katastrofeja. Siksi minä olenkin nyt viimeiset 8 kuukautta käyttänyt pelkästään Linuxia. Jos Ubuntu romahtaa suurien MS-edeltäjiensä tavoin lupaan ilmoittaa Ossille ilosanoman, jonka hän voi välittää Redmondiin.

No hei sitten tältä erää!

On aika turha edes kommentoida näihin Ossi-juttuihin. Pelkkää FUD:ia alusta loppuun. En edes ihmettelisi vaikka Ossi olisi Microsoftin palveluksessa. Niin ala-astetasoisia nämä jutut ovat.

Eihän siitä mitään tule, että keski-ikäinen Windowsin paaduttama Linux kriitikko testaa lukutaidottomille lapsille tarkoitettua oppimis ja verkottumisympäristöä.

En ymmärrä mikä hinku Ossilla on tällaiseen morkkaukseen. Konditionaalit eivät mm. kuulu toiseen kappaleeseen lainkaan koska kyseiset ominaisuudet todistetusti toimivat.

Niin ja natsikorttiin verrattavan autokortin esittäjä, mitäs jos vaikka kävisit ensin auto- tai mopokoulun niin voisi Windowsin “start” napin ja auton virta avaimen erot tulla paremmin selville.

Voin tunnustuksena Ossille kyllä myöntää ettei Sugar varmasti ole ongelmaton, eli harmittavasti hänen valitsemansa Linux distro ei ole otollisin alusta sen testaamiseen. Varsinkinkun sen käyttö muulla kuin silel suunnitellulla raudalla vaatii hieman viitseliäsyyttä.

“—Rohkeitten Innovaattoreiden Ritarikunnan suurristi”

Saako täällä kommentoida hymiöllä? Jollei, niin, nauruhymiö olkaa hyvät.

“No kuka nyt vaihtaisi lasten opiskeluvälineeseen käyttöliittymää muuten kuin tutustumismielessä? Jos on ipanoita niin tuo voi olla ihan kiva näille sitten kun valmistuu.”

Totta. Tuote on lapsille tarkoitettu, mutta juuri sen vuoksi sen tulee olla paitsi helppo käyttää myös monipuolinen. Huono tuote lapsille ei kannusta linuzzz-ympäristöön vanhempana.

Eikä aikuisillekaan tuote saa olla raakile, tai insinööreille suunnattu. Hmph.

Funktionappulahomma liittynee siihen, että sugaria ei ol edes tarkotettu käytettävän tavallisella tietokoneella, jossa olisi vakionäppis. OLPC:ssä on varmaan nimetyt toimintonapit, joilla eri toimintoihin pääsee.

“On aika turha edes kommentoida näihin Ossi-juttuihin. Pelkkää FUD:ia alusta loppuun. ”

No eikö toi nyt ole aika odotettavissa, mitä muuta sä muka odotat joltain joka kutsuu itseään konsultiksi?

On se hauskaa, miten Linuxistit vetävät heti palkokasvit nenään. Linuxista ei tunnetusti saa kirjoittaa mitään negatiivista ikinä, mutta Microsoftia on aina hyvä haukkua. Muistuttaa aika lailla jotain keskenkasvuisia lastentarhassa kävijöitä noin suurin osa Linuxin käyttäjistä. Ollaan olevinaan niin hienoja ja niin aikuisia… vaikka oikeasti tuntuu siltä, että ne on jääneet jonnekin esiteinin asteelle. Ai niin, mutta se onkin nykyään suosittua olla kaikkea mainstreamia vastaan… Ja MS on iso ja paha ja ties mitä muutakin – automaattisesti. Hevosillakin on raveissa laajempi näkökenttä maailmaan kuin Linuxia käyttävillä hörhöillä.

Ja sun mielestä Ossin blogi-päräytykset on täysin asiallisia ja vastaavat sitä tasoa mitä Suomen ainoalta ammattilaisille suunnatulta tietokone lehdeltä voi odottaa? Aika selkeä flamebaitti tämäkin postaus on, tai jos ei ole niin kannattaisi oikeasti jättää nämä jutut jollekin ketä ymmärtää asiasta jotain.

Minusta tässä blogikirjoituksessa on kyseenalaista lähinnä se, että koetut ongelmat tuntuvat liittyvän enemmänkin Sugar-käyttöliittymän virheelliseen asennukseen kuin varsinaisesti sen käyttämiseen.

Jos haluaa arvioida OLPC:tä ihan faktapohjalta, sitä olisi syytä kokeilla aidossa ympäristössä ja valmiiksi asennettuna. Ideanahan ei kuitenkaan ole, että kehitysmaiden lapset itse asentelisivat ja konffaisivat Sugaria Ubuntujen päälle.

Ferr: “On se hauskaa, miten Linuxistit vetävät heti palkokasvit nenään. Linuxista ei tunnetusti saa kirjoittaa mitään negatiivista ikinä, mutta Microsoftia on aina hyvä haukkua. Muistuttaa aika lailla jotain keskenkasvuisia lastentarhassa kävijöitä noin suurin osa Linuxin käyttäjistä.”

Tässä ei ole kyse Linux-käyttöjärjestelmästä vaan Sugar käyttöliittymästä joka on saatavilla muillekkin käyttöjärjestelmille kuin vain Linuxille, kuten OpenBSD:lle, NetBSD:lle ja FreeBSD:lle jne. Ja valmiita asennuspaketteja löytyy useille eri ohjelmistojärjestelmille, jos sitä haluaa testata.

Hyvin mielenkiintoisesti vertasit ravihevosten näkökenttää, koska sinulla on vieläkin kapeampi näkökenttä kun et edes huomannut että se ei ole aina Linux. Vaikka Linux-käyttöjärjestelmä softaa olisi pyörittämässä niin ei sitä käyttöjärjestelmää kannata haukkua jos vika on itse ohjelmassa tai muissa ohjelmistoissa kuin itse käyttöjärjestelmässä. Tässäkään blogissa Ossi ei yhtään ole kritisoinut Linux-käyttöjärjestelmää vaan pelkästään Sugaria eli yhtä graafista käyttöliittymää mikä on tehty lapsille. Ja kirjoituksesta päätellen Microsoftin Windowsia käyttävällä konsultilla on ongelmia käyttöliittymän oppimisen kanssa, mutta muualta tuleva tieto kertoo että kehitysmaan lapsilla ei ole… jossain on vikaa… Tuota kun on itse nyt testannut useamman tunnin niin sitä on ihan vihainen että jotain Windows XP:tä pitäisi tarjota lapsille joiden täytyisi vain saada opiskeltua, eikä seikkailla siellä valikoissa säätämässä asetuksia ja siirtämässä muistitikulla tiedostoja kun sen voisi oikeasti tehdä vain klikkaamalla tiedostoa ja sanomalla “lähetä ryhmälle”. Katselin useamman Windows XP:llä varustetun OLPC koneen videon Youtubesta, yhdessä Microsoftin projektinjohtaja esitteli XP:tä koneessa ja sen toimivuutta. Minä en edes muistanut että kuinka sekava ja vaikea XP oli käyttää. Ja XP:n käyttämisestä on kulunut aikaa nyt kaksi kuukautta. Aktiivisesti käyttänyt XP:tä joskus 3 vuotta sitten.

Todella moni tietämätön haukkuu koko paketin huonoksi, jos sen sisältämässä yhdessä tai useammassa osassa on vikaa (silti vain 1% kaikista osista). Ymmärtämättä että ei se koko paketti ole aina huono, vaan vain se yksi osa. Ja koko paketti haukutaan siten että kaikki syyt vieritettään yhden pienen mutta tärkeän osan syyksi, kun ei ymmärretä että mistä oikeasti on kyse… Jollain tavalla se syy-seuraus johdannaisuus on monilta ihmisiltä hävinnyt.

Kenneth Falck: “Ideanahan ei kuitenkaan ole, että kehitysmaiden lapset itse asentelisivat ja konffaisivat Sugaria Ubuntujen päälle.”

Eivätkä edes Ubuntua käytä vaan jotain toista Linuxin jakelupakettia.

Mutta esiasennettunahan nuo ohjelmistojärjestelmät on niihin tietokoneisiin. Mutta lapsille kyllä pidetään tunnit että kuinka se kannettava tietokone puretaan osiin (kenttäpurku) ja vaihdetaan jokin osa ja kootaan takaisin. Ohjelmointityökalut löytyy ja asennusohjelmat sitten lisätään sitä mukaan kun käyttäjät kehittyvät taidoissaan. Mutta aloitus on se että kaikki vain toimii. Ja lapset on nähtävästi olleet hyvin tyytyväisiä, kuten myös monet länsimaalaiset jotka koneen ovat ostaneet projektilta.

Ainoat jotka eivät ole olleet tyytyväisiä ovat Microsoft ja Intel. Kun Microsoftin Windowsia ei hyväksytty alussa (eikä nähtävästi ole vieläkään yhtään konetta myyty, haastattelun perusteella) ja Intel ei saanut valmistaa piirejään koneeseen vaan kilpaileva AMD.

Kennu: — “Minusta tässä blogikirjoituksessa on kyseenalaista lähinnä se, että koetut ongelmat tuntuvat liittyvän enemmänkin Sugar-käyttöliittymän virheelliseen asennukseen kuin varsinaisesti sen käyttämiseen.”

Testaan mielelläni oikein asennetun Sugarin, mutta voisitko viisaampana neuvoa miten se asennetaan “oikein”. Asennuksessa ei kyselty yhtään mitään.

Jonkun virheen mahdollisesti kuitenkin tein, sillä asennuksessa ei tule mukana sellaisia perusvälineitä kuten tekstinkäsittelyohjelmaa, piirto-ohjelmaa tai kameraa. Näiden käytöstä kuitenkin on juttua siellä sun täällä.

Käytössäni on 32-bittinen Ubuntu Desktop 8.10. Kokeilemani Sugar on a Stick pre-alpha hyytyy bootissa.

Ja ei, en todellakaan lähde vaihtamaan ehkä yleisimmästä Linux-distrosta johonkin marginaaliseen vain yhtä ohjelmaa kokeillakseni.

Olen myös hieman hämmentynyt siitä jos Sugarin päivittäminen ja ohjelmien asentaminen pitäisi tehdä jostain muualta kuin pakettihallinnan kautta. Eikös kaikki ohjelmat kaikissa Linuxeissa toimi pakettienhallinnan kautta kuin vettä vaan?

Ossi: “Olen myös hieman hämmentynyt siitä jos Sugarin päivittäminen ja ohjelmien asentaminen pitäisi tehdä jostain muualta kuin pakettihallinnan kautta. Eikös kaikki ohjelmat kaikissa Linuxeissa toimi pakettienhallinnan kautta kuin vettä vaan?”

Sugar ei ole mikään Linux. Se on graafinen käyttöliittymä jota voi käyttää mm. Linux-käyttöjärjestelmällä. Sugar ei ole suunniteltu yleisille Linuxin jakelupaketeille missä kaikki ohjelmistojärjestelmässä olevat ohjelmistot (Linux-käyttöjärjestelmä, GNU-työkalut, Työpöytäympäristöt, sovellusohjelmistot jne) asennetaan/päivitetään/poistetaan pakettihallinnan kautta, vaan se on graafinen käyttöliittymä OLPC:lle, jossa ohjelmistojärjestelmä on hyvin tarkkaan räätälöity tiettyihin tarpeisiin. Nätävästi kaikki Sugarin aktiviteetit on ohjelmoitu Pythonilla ja ne tarjotaan omalla pakettihallinnalla, jonka käytöstä löytyy ohjeet Sugarin Wikistä. Sugarin käyttämä pakettihallinta on ns. “wget” jolla ladataan ohjelmat ja asennetaan ne.

Nyt täytyy jälleen kerran muistuttaa että puhumme yhdestä projektista joka tarjoaa Sugar nimisen käyttöliittymän useammalle eri käyttöjärjestelmälle (Linux, OpenBSD, FreeBSD, NetBSD jne) ja sitä varten on tehty oma ohjelmien asennus, jotta käyttöliittymä toimisi välittämättä mikä pakettihallinta on käytettyyn ohjelmistojärjestelmään asennettu. Kuten tiedetään, binääriyhteensopivuus jo eri Linux-jakeluiden välillä on “olematon” jos ei ohjelmistoja ole ohjelmoitu Linux-käyttöjärjestelmälle tehdyn LInux Standard Base (LSB) -standardin mukaisesti, jolloin binääriyhteensipivuus saavutetaan niissä ohjelmistojärjestelmissä jotka tuota standardia noudattavat.

“Ja ei, en todellakaan lähde vaihtamaan ehkä yleisimmästä Linux-distrosta johonkin marginaaliseen vain yhtä ohjelmaa kokeillakseni.”

Mistäköhän haitoista sillä “marginaalisella” oikein joutuisit kärsimään, paitsi että et voi kehua käyttäväsi sitä suosituinta? Minä olen todennut että ei ole oikeastaan mitään merkitystä mitä Linux-jakelua käytät, ero löytyy lähes ainoastaan pakettien nimissä ja muutamassa erossa että asennetaanko esim työpöytäympäristöt /opt vai /usr hakemistoihin, jolloin jos itse kääntää ohjelmistot lähdekoodeista, täytyy muistaa antaa oikea prefix sitä varten. Tärkeintä on vain ymmärtää että kun käyttää Linux-käyttöjärjestelmää, ei ole väliä mitä sen tarjoaavaa jakelupakettia käyttää, kaikki ohjelmat saa asennettua ja käytettyä.

Mutta joillekkin se on vain tärkeintä käyttää sitä suosituinta ja “hypetetyintä” jotta oma ego kasvaa ja sitä täytyy sitten aina muistaa kehua miksi se on suosituin esim koska siinä on “paras käyttöliittymä” tai “paras pakettihallinta” ym, vaikka mitään erikoista ei löydy kuin hypen määrässä.

Ja jos Ossi olisit viisas, hakisit jonkin toisen jakelupaketin LiveCD-version, pyöräyttäisit sen käyntiin, lisäisit lähteet jos on tarve ja sitten asennat Sugarin siihen testataksesi. Ei sitä tarvitse asentaa kiintolevylle että voit lisätä uusia ohjelmistoja.
Vaihtoehtoja löytyy lähes jokaisesta asiasta, ehkä ongelma onkin että jotkut eivät ole tottuneet että heillä on vaihtoehtoja eikä kukaan ole sanomassa “tee tämä näin”. Sen vuoksi ehkä rynnätään sopulilauman tavoin siihen suosituimpaan koska itse ei tällöin joudu tekemään valintoja että mitä oikeasti haluaa, vaan voi aina tarpeentullen vierittää syyt muiden niskaan.

Ossi: Oletko siis kokeillut vain sugar-emulatoria, vai kokeilitko jo Ubuntun login-ruudussa valita sessiotyypiksi Sugar ja katsoa, toimiiko se eri tavalla? Kaipa sen pitäisi tuo yhtenä työpöytäympäristönä muiden joukkoon lisätä.

Jos nyt välttämättä pitää vielä 2009 verrata jotain konsoli-hello worldeja niin…

python:
print”Hello World!”

c# express:

c”Hello World!”

tab tab täydentää tuon Console.WriteLine(); ja jättää kursorin tuohon ( jälkeen. Kunhan oppii VS:n kikat niin koodi suorastaan kirjoittaa itsensä ja on myös pitkälti itsensä dokumentoivaa koska ei ole mitään syytä käyttää lyhyitä metodinimiä kun IDE täydentää pitkätkin litaniat parilla painalluksella.

jaahas wordpressi poisti tuosta tavaraa:

c# + VS:

cTABTAB”Hello World!”

(voi olla että ekalla kerralla täytyy kirjoittaa cw, myöhemmin pelkkä c kyllä heittää cw kohdalle)

Raips: Mitä ihmettä oikein selität? Koko Sugarin pihvi on olla Matchbox-ikkunointihallinnan päällä pyörivä käynnistysalusta ja ohjelmistokokoelma. Sugarin saa asennettua Ubuntuun Ubuntun oman paketinhallinnan kautta. Ja yleisfilosofian mukaan kaikki paketinhallinnasta haetut ohjelmat ovat aina ajan tasalla.

Ei ole millään tavalla perusteltua heitellä argumentteja “Sugarin omasta paketinhallinnasta” – semminkin kun sen ohjauspaneelista puuttuu ohjekirjassakin mainostettu päivitystoiminto.

Jaba: Olen kokeillut ja eipä tuolla ole juurikaan merkitystä. Sekä emulaattori, että natiivi istunto toimivat ihan samalla tavalla. En saanut sugar-jhbuildia kääntymään (pakettienhallinta valittaa ristiriidoista useissa paketeissa ja git ei saa näemmä kaikkia tiedostoja kloonattua). Seurasin ohjeita osoitteesta http://wiki.laptop.org/go/Sugar_on_Ubuntu_Linux

Yleisesti: haluaisin painottaa, että tässä kirjoituksessa en ole kritisoinut Linuxin käyttämistä kehitysmaaläppärissä vaan käsitellyt vain Sugaria. Minusta kehitysmaaläppäriin sopisi nykyistä paljon paremmin joko tavallinen Linux-jakelu tai jopa Windows.

*Nyt* *näkemäni* *Sugar* on ala-arvoinen viritelmä, jossa on lähdetty rakentamaan pyörää uudestaan. Kun about kaikki maailman merkittävät käyttöjärjestelmät perustuvat ikkunoihin ja hierarkinen tiedostojärjestelmä on joka tapauksessa parasta mitä toistaiseksi on keksitty, miksi ihmeessä ne pitää edes yrittää piilottaa? Tietokoneen käyttämisessä ummikoilla on joka tapauksessa kaksi perustavaa laatua olevaa kynnystä, jotka on vain pakko oppia:
- Hiiren käyttö ohjauksessa
- Tiedostojärjestelmä

OLPC ei yritäkään poistaa hiirenkäytön oppimista. Mutta kieltämättä piilottaa kaksoisklikkauksen. Vastavuoroisesti se tuo omia kikkailujaan (F3:lla päävalikkoon, kaksivaiheiset työkaluvihjeet jne.). Sekä tiedostojärjestelmä, että kaksoisklikkaus ovat edessä hyvin nopeasti “oikeassa” maailmassa.

Sugar-projektissa on paljon hyviä ideoita, kuten helppo sisällön jakaminen lähipiirille, mutta siinä on myös haaskattu paukkuja aivan älyttömiin asioihin, jotka olisi saanut jostain valmiina. Mitä järjeä on lähteä kehittämään omaa webbiselainta? Mikä järki on rakentaa täysin käsittämätön oma taskulaskinviritelmä? Mikä järki on piilottaa tiedostojärjestelmä mutta kuitenkin tuoda se osittain esille Pippyssä?

Katselin lisäksi Pippylle tehtyjen ohjelmointitutoriaalien sisältöä ja niissä esitettiin ansiokkaasti esimerkkejä Fibonaccin lukujonosta, Pythagoraksen lauseen käyttämisestä ja toisen asteen yhtälön ratkaisusta. Onkohan kuitenkin kohderyhmä unohtunut? Jos OLPC on pääasiassa ala-aste-ikäisille tarkoitettu, lukiotasoinen matematiikka on liian vaikeaa.

On myös jotenkin huvittavaa kuunnella argumentteja Unix-shellin puolesta. Jos Gnome tai KDE on katsottu liian monimutkaisiksi, mitä lisäarvoa shelli tuo?

OLPC on projekti, jota on syytä kannattaa lämpimästi. Mutta on älyttömän lapsellista kuluttaa aikaa kiukuttelemalla Biosin ja verkkoajureitten suljetusta lähdekoodista. Toki jos fokus on tällaisissa asioissa, on metsän näkeminen puilta vaikeaa.

“Onko kovin intuition vastausta, että auto sammuu käynnistysavaimesta vääntämällä?”

Autossa virta-avain kytkee virran päälle ja kytkee pois. Windowseissa “kaikki” tehdään painamalla nappia missä lukee “käynnistä”. Myös esimerkiksi päivittäminen, konfigurointi yms.

@ferr: “Linuxista ei tunnetusti saa kirjoittaa mitään negatiivista ikinä, mutta Microsoftia on aina hyvä haukkua.”

Tietysti Linuxista saa kirjoittaa negatiivista mutta jos kirjoitetaan valheita tai sekoitetaan Linux johonkin millä ei ole tekemistäkään Linuxin kanssa ei kyllä pitäisi kirjoittaa mitään. Esimerkiksi tällä Sugarilla ei ole mitään tekemistä Linuxin kanssa muuta kuin se, että on alun perin suunniteltu tietokoneeseen joka käyttää ytimenään Linuxia.

Ilmeisesti sekin olisi ihan oikein sanoa, että Intel on ihan paska firma siksi kun joku valittaja ei tykkää Applen tietokoneista tai muuta vastaavaa. Kysymys kuuluu, että jos ei tykkää Applen tietokoneista niin MIKSI siitä pitäisi syyttää Inteliä?

@ac:

Visual studion IDE on aivan liian monimutkainen ohjelmoinnin opettelua varten, olioista puhumattakaan.

@Ossi:

“Sugarin saa asennettua Ubuntuun Ubuntun oman paketinhallinnan kautta. Ja yleisfilosofian mukaan kaikki paketinhallinnasta haetut ohjelmat ovat aina ajan tasalla.”

Sugar on tiettävästi kehitysvaiheessa oleva softa ja käyttöjärjestelmän pakettien versiot on mitä sattuu.

“*Nyt* *näkemäni* *Sugar* on ala-arvoinen viritelmä, jossa on lähdetty rakentamaan pyörää uudestaan. Kun about kaikki maailman merkittävät käyttöjärjestelmät perustuvat ikkunoihin ja hierarkinen tiedostojärjestelmä on joka tapauksessa parasta mitä toistaiseksi on keksitty, miksi ihmeessä ne pitää edes yrittää piilottaa?”

Jotta madalletaan oppimiskäyrää. Hierarkiat on tunnetusti vaikeita hahmottaa joillekin ihmisille. Kuinkahan monta kertaa tämäkin on nähty kun joku tallentaa tekstinkäsittelyohjelmassa dokumentin tai siirtää kuvat koneelle ja ei sitten löydä niitä..

“Katselin lisäksi Pippylle tehtyjen ohjelmointitutoriaalien sisältöä ja niissä esitettiin ansiokkaasti esimerkkejä Fibonaccin lukujonosta, Pythagoraksen lauseen käyttämisestä ja toisen asteen yhtälön ratkaisusta. Onkohan kuitenkin kohderyhmä unohtunut?”

Minä koodasin ala-aste ikäisenä konekielellä että ei välttämättä.. Esimerkit on kyllä ehkä turhan matemaattisia.

“On myös jotenkin huvittavaa kuunnella argumentteja Unix-shellin puolesta. Jos Gnome tai KDE on katsottu liian monimutkaisiksi, mitä lisäarvoa shelli tuo?”

Komentoriville on helppo tehdä ohjelmia, Unix shelli on standardi ja se on sama suunnilleen joka paikassa ja pitäisi sitä nyt kuitenkin olla joku konsti päästä käsiksi ohjelmistoihin pintaa syvemmältä.

@Ossi: “OLPC on projekti, jota on syytä kannattaa lämpimästi. Mutta on älyttömän lapsellista kuluttaa aikaa kiukuttelemalla Biosin ja verkkoajureitten suljetusta lähdekoodista. Toki jos fokus on tällaisissa asioissa, on metsän näkeminen puilta vaikeaa.”

Lapsellisuus kuuluu asiaan, kun on lapsille suunnatuista läppäreistä kyse.

Menee offtopiciksi, mutta minusta OLPC nimenomaan on malliesimerkki projektista, jossa on aivan oikein purnata, jos erikoisvalmisteisesta, jopa innovatiivisesta läppäristä aiottaisiin tehdä suljettu musta laatikko.

Ai miksikö.

Kerropa, Ossi, montako takavuosien edelleen ihan käyttökelpoista oheislaitetta on tällä hetkellä sellaisia, että jos niitä yrittää Vistalle tarjota, käy turma ja ajuria ei ole olemassa. Entä monenko ysärisoftan kohdalla on käynyt niin, että tiedostoja ei enää nykyään saa auki, kun softassa oli alunperin suljettu formaatti ja nykysoftat eivät sitä enää tue?

Tämä vältetään erittäin tehokkaasti, jos kokonaisuus alunperin on täysin avoin käyttiksestä, ajureista ja mukana tulevista ohjelmista lähtien. OLPC-koneita tuskin on tarkoitus vaihtaa kapitalismin mukaisesti vähintään kerran vuodessa, vaan kaipa niiden tulisi kestää kauemmin. Ja jos joku sitten — gasp — haluaa päivittää OLPC:n käyttisversion tai ohjelmistot, niin tämä hamassa tulevaisuudessa sujuu 1) ilmaisesti ja 2) varmasti.

Ossi: “Raips: Mitä ihmettä oikein selität? Koko Sugarin pihvi on olla Matchbox-ikkunointihallinnan päällä pyörivä käynnistysalusta ja ohjelmistokokoelma. Sugarin saa asennettua Ubuntuun Ubuntun oman paketinhallinnan kautta. Ja yleisfilosofian mukaan kaikki paketinhallinnasta haetut ohjelmat ovat aina ajan tasalla.”

Sugar sisältää matchbox-ikkunamanagerin. Ongelmia syntyy jos Sugaria yrittää ajaa muiden ikkunamanagerien ollessa käynnissä suoraan sellaisenaan (komennolla sugar). Niissä tilanteissa se täytyy ajaa emuloituna (komennolla sugar-emulator) jolloin se toimii omana ikkunana esim KDE4-työpöytäympäristössä ja tällöin Ctrl+Shift näppäinyhdistelmä täytyy painaa, jolloin voidaan kaapata hiiri&näppäimistö siihen ruutuun ja paneelit ilmestyvät kun hiiren kursorin vie ikkunan kulmiin/reunoihin. Kuitenkin Sugar voidaan käynnistää ilman mitään olemassaolevaa ikkunamanageria jolloin käytetään juurikin sen omaa, eikä tällöin emulointia tarvita ja toimii kuten kuuluu.

Ja kyllä, Sugar asennetaan esim Ubuntuun APT-pakettihallinnan kautta (tai pelkät paketit sitten dpkg-pakettijärjestelmän kautta jos tuo esim muistitikulla jos koneessa ei ole verkkoyhteyttä) ja niitä asennettuja ohjelmistopaketteja päivitetään tällöin APT:n avulla. Mutta pakettihallinnan kautta ei ole pakko asentaa ohjelmistoja Ubuntuun. Sen pitäisi tietää jo jokainen että se on vain helpottava tapa asentaa ohjelmistoja ohjelmistojärjestelmään, ei pakollinen. Sugarissa ohjelmat, eli “aktiviteetit” asennetaan ihan omilla .xo paketeilla. Tämän idea on juuri helppo laajennettavuus siten että jokaista ohjelmaa ei tarvitse kääntää eri binääripaketeiksi eri ohjelmistojärjestelmiin vaan yksi .xo paketti sisältää kaiken, josta voidaan ne siirtää vaikka verkon kautta tai muistitikulta kaikille Sugaria käyttäville. Sugar-käyttäjälle ei ole tällöin väliä onko käytössä Linux, OpenBSD, NetBSD ym käyttöjärjestelmä tai mikä niiden jakelupaketti on käytössä. Yksi paketti kaikille sugar käyttäjille. http://wiki.laptop.org/go/Software_update Helppoa ja toimivaa.

Ja Sugarin omaan ohjelmistojen päivitysjärjestelmään määritellään lähde mistä ohjelmat tarkistetaan ja päivitetään. Tällöin esim opettaja voi ladata internetistä uudet paketit kun pääsee käymään siellä missä Internet on saatavilla (tai saa ne postissa muistitikulla) ja lisätä ohjelmat vaikka omalle koneelle joka on oppilaiden päivitysjärjestelmään merkitty lähteeksi ja kaikki ohjelmaat päivitetään/asennetaan sieltä. http://wiki.laptop.org/go/Activity_groups

Jos käytät Linux-käyttöjärjestelmää (Kuten esim Ubuntu käyttää Linux-käyttöjärjestelmää), se riippuu valitsemastasi jakelupaketista (eli tässä tapauksessa Ubuntusta) että mitä aktiviteetteja he ovat jo käyttämäänsä pakettihallintaan lisänneet, siten että sinun ei tarvitse niitä erikseen asennella .xo -paketeista, kun asennat sugarin APT pakettihallinnan kautta. Esim minä olen laajentanut Sugarissa olevien aktiviteettien määrää lataamalla .xo paketit muistitikulle vaikka Windowsissa ja sitten liittämällä tämän muistikun siihen tietokoneeseen missä Sugaria käytän (kuvitellaan että kone on ilman Internet-yhteyttä) ja sitten avaan “journal”:illa (eli tiedostohallinta) muistitikulle alareunasta ja klikkaan aktiviteetin kuvaketta ja se käynnistetään ja kopioidaan talteen ja lisätään Sugarin omaan “Home” näkymään. Helppoa eikä tarvitse käyttää APT:ta, URPMI:a tai mitään muutakaan pakettihallintaa saadakseni aktiviteetit sugariin.
http://wiki.laptop.org/go/Activities

Selvitänkin seuraavaksi että miten saada tuo Sugarin oma ohjelmistojen päivitys-toiminto tuonne sen ohjauspaneeliin.

Tällä hetkellä omassa käytössä oleva Sugar (0.83.3) toimii loistavasti. Odotan uusia versioita joissa tuota “Journal” toimintaa pitäisi olla paranneltu. Itseä vähän vaivaa tuo että aina kun jonkin aktiviteetin lopettaa, se tallentuu sitten tuonne “journal” tilaan ja se pitää erikseen sieltä poistaa. Jos olisi “Tallenna” napin vieressä “älä tallenna” niin olisi mukavaa. Kun ei jaksaisi aina jokaisen nettiselauksen tai kirjoittamisen jälkeen antaa käytölle nimeä, tageja ja selvennystä…

“Katselin lisäksi Pippylle tehtyjen ohjelmointitutoriaalien sisältöä ja niissä esitettiin ansiokkaasti esimerkkejä Fibonaccin lukujonosta, Pythagoraksen lauseen käyttämisestä ja toisen asteen yhtälön ratkaisusta. Onkohan kuitenkin kohderyhmä unohtunut? Jos OLPC on pääasiassa ala-aste-ikäisille tarkoitettu, lukiotasoinen matematiikka on liian vaikeaa.”

Oletko Ossi katsonut millaisia laskuja on laskettu Suomessa -50 luvulla? Nykyään ihmisillä on jo ongelmia laskea lukiotason matematiikkaa länsimaissa. Täytyisikö tässä ruveta nyt hidastamaan sitten opetusta kehitysmaissa että ei länsimaalaisille varmana tulisi kateus kun kehitysmaiden lapset oppivatkin vauhdilla kun heitä ei haluta pitää tyhminä, jolloin heitä on paljon vaikeampi kontrolloida.

Ja kukaan ei _pakota_ heitä laskemaan heti ensimmäiseksi toisen asteen yhtälöitä ym. Tärkeää on että sieltä löytyy sitten mahdollisuus niihin.

“OLPC on projekti, jota on syytä kannattaa lämpimästi. Mutta on älyttömän lapsellista kuluttaa aikaa kiukuttelemalla Biosin ja verkkoajureitten suljetusta lähdekoodista. Toki jos fokus on tällaisissa asioissa, on metsän näkeminen puilta vaikeaa.”

Miten se voi olla joillekkin vaikeaa ymmärtää, että OLPC-projektin idea ei ole kasvattaa länsimaailman markkinatalouden orjia, joille voidaan myydä tavaraa suurilla voitoilla kun he sitä tarvitsevat? Idea on antaa heille työkalut ja ennen kaikkea mahdollisuus ja into ruveta kehittämään omaa yhteiskuntaa. Tämä niin länsimaalainen tyyli että pelätään kehitysmaiden tulevan omavaraisiksi että he eivät enää tarvisekkaan meidän tavaraa, on järjettömän tyhmä. Tämän takia kehitysmaiden ei esim sallita valmistaa omia halpoja AIDS-kopiolääkkeitä joita tarvitsisivat, vaan pakotetaan heidät ostamaan paljon kalliimmat lääkkeet länsimaista, länsimaisilta lääkefirmoilta.
Koko länsimaiden kulttuuri perustuu pelkästään orjuuttamiseen. Heikompien asemien hyödyntämiseen pitääkseen oma lehmä ojasta. Ja tämä tapahtuu nimenomaan patentoimalla tekniikkaa, ohjelmistoja, lääkkeitä, algoritmeja ym. Suuret yritykset kontrolloivat koko maailmaa pelkästään niiden rahan himossa ja tätä pyritään estämään heti alussa, että niin ei tapahdu kehitysmaissa.

Ossi, taidat nähdä kehitysmaat pelkästään uusina markkina-alueina Microsoftille ja kaltaisille suurille kapitalistisille yrityksille. Että annetaan ensin tarvitsemat tietotekniset laitteet, mutta niiden korjaamiseen, ylläpitämiseen ja kehittämiseen sitten evätäänkin mahdollisuus ja sanotaan että ostakaa uudet päivitetyt versiot niin ongelmat on korjattu.

Tätä varten OLPC projekti alunperin kieltäytyi Microsoftin Windows XP -tarjouksesta. Intelin prosessori-tarjouksesta ja Applen Mac OS X-tarjouksesta koska sinne ei tarjottu mitään avointa toteutusta. Windows XP on järkyttävä järjestelmä kehittyvälle tietoyhteiskunnalle. Sitä ei pääse tutkimaan, sitä ei voi muokata eikä sitä voi hyödyntää oman kaupallisuuden luomisessa. Maat olisi riippuvaisia Microsoftista. Mitä Windows XP:lle tapahtuu OLPC koneissa vuonna 2015? Tuleeko Microsoftilta joku uusi Windows 7:n “OLPC-edition” $15 hinnalla?

OLPC:n idea on että tietokone on purettavissa helposti. Osat voidaan vaihtaa ja muutenkin koko tietokone kehitetty kestämään ääriolosuhteita, mitä ei mikään muu netbook-kone kestä. Verrattuna nykyiseenkin hintaan jolla kone myydään, ohjelmistojärjestelmän muokattavuuteen ja kaiken tietokoneessa olevan koodin avoimuuteen. Koko kone on tehty sellaiseksi että kehitysmaan oppilaat ovat mahdollisimman vähän riippuvaisia länsimaista. He eivät ole riippuvaisia Microsoftista tai mistään verkkokortin valmistajasta että he toteuttaisivat korjauksen johonkin ongelmaan. Ja tämä on ollut Microsoftille hyvin paha isku, koska he eivät ole päässeet orjuuttamaan uusia WIndows-asiakkaita heti alussa, vaan tietotekniikan kehitys tapahtuu kehitysmaiden ehdoilla ja avoimen lähdekoodin turvin.

Kun tälläistä avustusoperaatiota lähdetään suunnittelemaan ja toteuttamaan, joudutaan sen jokainen yksityiskohta miettimään tarkkaan. Mitkä on minkäkin vaiheen seuraukset sille lopputulokselle jne.

@raips:

“Ja kukaan ei _pakota_ heitä laskemaan heti ensimmäiseksi toisen asteen yhtälöitä ym. Tärkeää on että sieltä löytyy sitten mahdollisuus niihin.”

Heh.. Todellakin. Matematiikan numeroni oli kahdeksannella luokalla 9, mutta se romahti kuutoseen yhdeksännellä luokalla. Tämä tuli käyttäytymisen takia koska alkoi ns. vituttamaan opettaja joka kieltäytyi opettamasta minua kun kysyin lisää informaatiota trigonometriasta yms. aiheista vaan halusi väkisin opettaa jonkun (hitaan) opetussuunnitelman mukaisesti. Luonnollisesti kysyn opettajalta koska tämän homma on se opetus ja silloin ei mitään Googlea ollut miltä kysyä. Arvostus opetukseen romahti ja kunnioitus opettajaan vaihtui siihen keskisormeen.

@Janne:

“Entä monenko ysärisoftan kohdalla on käynyt niin, että tiedostoja ei enää nykyään saa auki, kun softassa oli alunperin suljettu formaatti ja nykysoftat eivät sitä enää tue?”

Eihän tämä softan avoimuudesta ole kiinni vaan tiedostoformaatin.

Ossi, mikäs oli testatessasi näyttösi resoluutio? Tälläinen info löytyi XO-LiveCD:n PDF:stä.

” Some activities do not scale for a screen resolution less than 1200×900, we recommend to use video hardware with a higher resolution.”

Kuvankaappauksia katsoessa, näyttää siltä että resoluutiosi on ollut 850×600. Aika armottoman pieni verrattuna OLPC:n 1200×900 resoluutiolle jolle kaikki softat tietenkin suunnitellaan. Joten varmana löytyy ongelmia että sivupaneelin listassa on alhaalla vierityspalkki ja Google näyttää zoomattuna kun koko Sugar on suunniteltu 200dpi näytölle. Joten kuten mitä Janne Pikkarainen vähän epäili alussa… “DPI:t päin prinkkalaa”…

Ja edelleenkin ihmettelen että miten sinulla on kuvankaappaukset niin harmaita…?

Kun vertaa sinun kuvankappauksia minun kuvankaappauksiin,..
http://img510.imageshack.us/my.php?image=sugar1sv5.png
http://img4.imageshack.us/my.php?image=sugar2yd3.png
http://img4.imageshack.us/my.php?image=sugar3er0.png

Ero on selkeä, eikö vain? Hyvä kontrasti ja ennenkaikkea aktiviteetit toimivat oikean kokoisena

Matti: No siinä mielessä avoimuudesta kiinni, että jos on lähdekoodit, voi softan portata helpommin jollekin uudelle ympäristölle kuin lähteä reverse engineeraamaan sitä alusta alkaen.

Janne Pikkarainen:
“…montako takavuosien edelleen ihan käyttökelpoista oheislaitetta on tällä hetkellä sellaisia, että jos niitä yrittää Vistalle tarjota, käy turma ja ajuria ei ole olemassa.”

(Enemmän kuin hieman OT-vastaus, mutta menköön sivuhuomiona)
Näinpä, ja tästä hyvin surullinen esimerkki on MS Sidewinder Force Feedback 2 -ilotikku, joka on melkoisen kysytty ja arvostettu simulaattoripiireissä. Siihen ei kuitenkaan ole ollut saatavilla kunnon ajureita tai hallintasovellusta sitten Windows 98:n, tarkemmin tarkastellen ei koskaan. Saa sen toki nykyäänkin toimimaan, mutta vain välttävästi.

Puhutaan siis softatalosta, joka onnistuu tekemään pirullisen hyvän, joidenkin mielestä alansa parhaimmistoon kuuluvan oheislaitteen, muttei kuitenkaan tarjoamaan sille kunnon tukea. Mutta miksipä pitäisikään; valmistus on jo lopetettu ja tikut myyty.

P.S. Matti, tuo pikku tarina lapsuudestasi oli hyvin valaiseva.

Tatu R.:” (Enemmän kuin hieman OT-vastaus, mutta menköön sivuhuomiona)
Näinpä, ja tästä hyvin surullinen esimerkki on MS Sidewinder Force Feedback 2 -ilotikku, joka on melkoisen kysytty ja arvostettu simulaattoripiireissä. Siihen ei kuitenkaan ole ollut saatavilla kunnon ajureita tai hallintasovellusta sitten Windows 98:n, tarkemmin tarkastellen ei koskaan. Saa sen toki nykyäänkin toimimaan, mutta vain välttävästi.”

(Vielä enemmän OT-vastaus). Itselläni on Sidewinder Force Feedback Wheel (USB) ja Sidewinder Strategic Commander ohjaimet. Aivan sama kohtalo on niilläkin. Kyllähän ratista saa tärinät ulos mutta kun ne on pelkästään täysillä ja päällä/pois asetuksilla. Ei ole samanlaista hienoutta mitä Windows 98:lla oli tuolloin pelatessa.

Jos ohjelmistot ja ajurit olisi avoimen lähdekoodin lisenssillä saatavilla niin pelialan parhaimpiin ohjauslaitteisiin olisi saatavilla ajurit… Nyt… pakko ostaa Logitechin ohjaimet jos haluaisi pelata kunnolla.

Kunhan ohjelmisto ja sen käyttämien tiedostojen formaatit on avoimen lähdekoodin lisenssillä niin kaikki on hyvin kaikille. Etenkin siinä vaiheessa jos kaupallinen taho hylkää tuotteensa samalla tavalla kuin Microsoft on tehnyt Sidewinder -sarjalle (jonka se on nyt palauttanut kuulemma?).

Hyvä kuulla asian harrastajienkin suusta vahvistus sille minkälaisen vaikutelman sain itse: Sugarin kehitystyö on pahasti kesken ja paketointi on pahasti levällään.

Sugaria on kuitenkin kehitetty kolme vuotta. Lopputulos on viritys, joka vastaa lähinnä karkeaa prototyyppiä.

Ilmeisesti olen ymmärtänyt OLPC-hankkeen tavoitteet väärin. Minä kuvittelin siinä yritettävän tuottaa köyhien olojen lapsille tietokoneita. Kuvittelin että projektissa FLOSS-ohjelmistot olisivat parhaat työkaluja tavoitteen saavuttamiseksi, eivät itse päämäärä.

Stallmankin taisi kommentoida aikanaan, että Windowsilla varustettujen XO-koneiden jakaminen on huonompi vaihtoehto kuin olla levittämättä koneita lainkaan.

Kyse onkin oikeasti siis Avoimen lähdekoodin ristiretkestä.

“Ilmeisesti olen ymmärtänyt OLPC-hankkeen tavoitteet väärin. Minä kuvittelin siinä yritettävän tuottaa köyhien olojen lapsille tietokoneita.”

Ei niillä pelkillä tietokoneilla tee yhtään mitään. Niitä pitää voida käyttää myös hyödyllisesti, eli etupäässä opettaa tietotekniikkaa ja tämän pitäisi tapahtua kestävällä kehityksellä eikä niin, että pitäisi ostaa uutta 2v päästä. Tietenkin tarkoitus on myös antaa köyhille lapsille tietokoneita halvalla, helposti ohjelmoitavissa (Sinclair ja C64 helposti) ja tietysti myös ilman että tarvisi osata kieliä. Tunnetusti matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus ei kulje käsi kädessä ja OLPC:stä hyötyy parhaiten ne ketkä tykkää dataamisesta ja matemaattiset ongelmat on haastavia eikä esteitä.

“Kuvittelin että projektissa FLOSS-ohjelmistot olisivat parhaat työkaluja tavoitteen saavuttamiseksi, eivät itse päämäärä.”

Pythonia parempaa kieltä ei kyllä opetustarkoituksiin pysty keksimään. Ohjelmiston avoimuus kyllä aika oleellista sillä tavalla, että kehitysmailla olisi riippumattomuus länsimaista. Teknisestihän sillä ei ole mitään merkitystä millainen lisenssi on käytössä.

Ossi Mäntylahti: “Sugarin kehitystyö on pahasti kesken ja paketointi on pahasti levällään.”

Kuka sanoo että kehitystyö on pahasti kesken ja paketointi on pahasti levällään? Mihin verrattuna? Sugar on käytössä, se toimii, lapset pitävät siitä. Tosin erona on vain se että he käyttävät sitä X0-tietokoneella eivätkä emuloituna jossain 850×600px resoluutiolla vaikka vaatimuksena on 1200×900px kuten kaikissa X0-tietokoneissa on.

Minä saan kaikkiin koneisiin samat ohjelmat juuri kuten on suunniteltu, ilman että joudun yhtään virittelemään eri pakettihallintojen lähteiden kanssa tai pohtimaan että mistä saa RPM tai DEB paketit ohjelmista jos niitä ei ole jakelija päättänyt paketoida. Tämän takaa juuri “Activities” -välitystapa. Jos Ubuntun paketoijat eivät halua itse paketoida kaikkia “Activities” osia Ubuntun käyttämälle pakettihallinnalle DEB-paketteihin, se on Ubuntun ongelma, enemmänkin kyllä käyttäjän jos haluaa väkisin sieltä eikä sitä parasta tapaa mistä saa kaikille järjestelmille.

“Kyse onkin oikeasti siis Avoimen lähdekoodin ristiretkestä.”

Tuolla tavalla tämän hankkeen voi ehkä nähdä vain ja ainoastaan suljetun lähdekoodin uskovainen. Ei oikeasti ole kyse avoimen lähdekoodin “ristiretkestä” vaan nimenomaan auttaa parhaalla mahdollisella tavalla kehitysmaiden kehitystä niin että niistä tulee omavarainen, ilman riippuvuutta auttajiin. Tämä ei onnistu jos opetusvälineitäkään ei pääse tutkimaan ja kehittämään. Ilman pelkoa että joutuu maksamaan lisää muutaman vuoden päästä että saa jonkin uuden version, joka ehkä sitten vaatiikin lisää tehoja. Mitä sitten? Hallituksen täytyy ostaa uudet tietokoneet?
En ole kuullut Negroponten olevan jokin RMS:n tai Steve Ballmerin kaltainen ristiretkeläinen omalta osaltaan. Perustelut miksi avoimen lähdekoodin ohjelmistot valittiin OLPC-hankkeeseen, ovat aika erinomaisia. Kannattaa ehkä etsiä niitä. http://wiki.laptop.org/go/OLPC_on_open_source_software

Sinä nähtävästi suosit vain tapaa viedä kehitysmaihin ruokaa syötäväksi. OLPC-hanke haluaa opettaa heidät siinä samalla kalastamaan ja viljelemään oman ruuan, että vastaisuudessa eivät ole riippuvaisia auttajista. Kummalla kuvittelet olevan pidemmällä aikavälillä paremmat tulokset?

“Ilmeisesti olen ymmärtänyt OLPC-hankkeen tavoitteet väärin. Minä kuvittelin siinä yritettävän tuottaa köyhien olojen lapsille tietokoneita.”

OLPC-hankkeessa on tarkoitus tarjota oppimisvälineet jotka tulevat käytössä halvemmaksi kuin perinteiset oppimisvälineet, eivätkä jää kehityksen kulusta – ei vain tarjota tietokoneita lapsille. Tuo on varmaan se Intelin ja Microsoftin tapa nähdä asia, kun suuttuivat että OLPC-hanke ei sitten päästänyt heitä markkinoille valmistamaan osia ym, joten Intelin piti tehdä oma kilpaileva Classmate. Intelin tarkoitus oli nimenomaan tarjota tietokoneita, ei oppimisvälineitä. Classmate ei kestä niitä olosuhteita mihin X0-tietokone suunniteltiin käytettäväksi. Kestävä tietokone itsessään on vasta yksi osa koko avustushanketta, ohjelmistot on sitten toinen, jonka täytyy olla oikeasti käytettävissä ja muokattavissa vapaasti, niin että niitä tietokoneita voidaan käyttää tehokaammin taitojen karttuessa. Oppiminen tapahtuu tällöin monella eri tavalla iän sekä kokemuksen karttuessa.

“Kuvittelin että projektissa FLOSS-ohjelmistot olisivat parhaat työkaluja tavoitteen saavuttamiseksi, eivät itse päämäärä.”

Kuka sanoo että ohjelmistot on se päämäärä? Nehän on nimenomaan parhaita oppimistyökaluja kehittymiseen omavaraisiksi. Ohjelmistojen lähdekoodin voi tutkia miten se toimii ja opetella sen avulla perusasioita jos haluaa opetella ohjelmoimaan. Avoimuuden vuoksi voivat helpommin kehittää omia ohjelmistoja ilman että keksitään pyörää uudelleen vaan käytetään suoraan olemassaolevaa koodia.

Eihän tässä ole mikään suljettua lähdekoodia vastaan oleva isku, vaan idea tarjota parhaimmat työkalut siihen että päästään tavotteisiin. Jos suljetun lähdekoodin ohjelmistot olisivat sellaiset, ne olisi käytössä. Mutta niitä ei todettu riittävän hyväksi jotta tavoitteisiin päästäisiin.

Jos Microsoft haluaisi oikeasti olla mukana hyväntekeväisyydessä, miksi se ei osallistunut OLPC:hen siten että olisi toiminut muiden kanssa siitä huolimatta että ei Windows XP:tä valittu siihen alussa? Miksi piti lähteä XP:tä ajamaan näihin laitteisiin ja lähteä Intelin Classmaten kanssa kilpailemaan projektin kanssa? Mitä luulet, onko syy jotenkin poliittinen vai nähdäänkö Microsoftilla että hankkeesta ei tule mitään ilman Windowsia?

Ossi, onko nämä sitä avoimen lähdekoodin “ristiretkeä” levittävää materiaalia?
http://www.youtube.com/watch?v=c-M77C2ejTw
http://www.youtube.com/watch?v=qMeX2D4AOjM

Ossi

“Hyvä kuulla asian harrastajienkin suusta vahvistus sille minkälaisen vaikutelman sain itse: Sugarin kehitystyö on pahasti kesken ja paketointi on pahasti levällään.”

Koeta nyt hyvänen aika ymmärtää, että olet kokeillut softaa lähinnä emuloiden. Tietotekniikasta ymmärtävän (tämä mielikuva sortui kyllä nopeasti kun artikkelin luki) miehen luulisi tajuavan, että mainitsemasi virheilmoitukset ja tapa millä softaa käytät voi olla jonkinlaisessa yhteydessä? Mainitsit että asennuksessa imuroidaan puoli internettiä. Hmmm. miksihän? Kannattaisi ehkä kokeilla sillä oikealla kohdealustalla kuten aiemmin olikin mainittu.

“Kyse onkin oikeasti siis Avoimen lähdekoodin ristiretkestä.”
Oikeasti. Olet kokenut pitkäaikainen toimittaja jos olen oikein käsittänyt? Luulin että toimittajan pitäisi osata olla puolueeton ja avarakatseinen.

Miten olis vaikka tällainen linkki? Kantsii katsoa versionumeroitakin sitten samalla
https://launchpad.net/~sugarteam/+archive/ppa

Jätän tämän keskustelun osaltani tähän, mutta olen käytellyt linuxeja vasta todella lyhyen aikaa. Silti täällä saa huomata todella outoja argumentteja linuxeista ylipäätään ja erityisesti nämä blogikirjoitukset avoimista softista herättää hilpeyttä. Enkä siis ole mikään ohjelmoija, kehittäjä tms. ihan vain kiinnostunut vaihtoehdoista. Suosittelen tutustumista noihin pakettilähteiden toimintaan, tarkastelemaan mikä tuo ppa tuossa edellisessä linkissä on. Noin yleensä ottaen mielestäni voisi hiukan katsoa kuka ja millä kokemuksella tekee artikkeleita näistä järjestelmistä.

Pieni, mutta aika oleellinen teksilainaus suoraan synaptic pakettienhallinta ohjelmasta sugar pakettien kohdalta.
“Canonical ei tarjoa päivityksiä paketille sugar. Ubuntun yhteisö saattaa tarjota joitain päivityksiä.”

Testaillaan kehitysversioita vanhoilla paketeilla ja tyrmätään

Tää on kyllä hyvä blogi. Ei sen takia että Ossi osuisi asian ytimeen, vaan koska se osuu siitä niin kauas kuin on järjellisesti mahdollista.

Tähän väliin voisi lainata vaikka tuntematonta sotilasta:
Tässä näyttä olevan kauhia mysteeri. Oikke semmonen mysteerinäytös. Kuis Ossi oppis käyttään tietokonetta?
Ossi on aika läppä gj

Ihmettelen muuten vieläkin, mihin tämä väite blogikirjoituksessa perustuu:

“[Negroponte] hylkäsi Linux-pohjaisen Sugar-käyttöliittymän ja siirtyi Windowsiin.”

En ole nimittäin löytänyt googlailemalla mitään vihjettä tällaisesta. Sen sijaan kaikkialla viitataan edelleen Sugariin ja Linuxiin. Sugar on siis aktiivisessa kehityksessä ja Windows XP:n tuominen XO-koneisiin (dual-boottina Linuxin rinnalle) on vasta suunnitelmissa myöhemmin tänä vuonna.

Windows XP:hän ei sellaisenaan mitenkään mahdu XO-1:n 1GB flash-levylle, joten sitä joudutaan cripplailemaan aika paljon. Käyttökokemus tuskin tulee olemaankaan kovin miellyttävä 256MB muistilla ilman swappia. Negroponte on todennut, että Windows-optio halutaan ottaa rinnalle lähinnä siksi, että tietyt kehitysmaat haluavat välttämättä mahdollisuuden ajaa koneissa myös Windowsia.

Pakko sanoa etta on mielenkiintoista miten talla palstallaaina ossin asiantuntemusta haukutaan, ja varsinkin matti kaarnattu sitaaina hirveasti kritisoi. Kuitenkin myos miehen omissa tiedoissa on puutteita. Helppohan se on muita haukkua, mutta mielestani on noloa jos sitten itse mennaan arvauksilla. Pidetaan se oma piha puhtaana ennenku lahetaan naapuriin patemaan, sanos!

“Kuka sanoo että kehitystyö on pahasti kesken ja paketointi on pahasti levällään? Mihin verrattuna? Sugar on käytössä, se toimii, lapset pitävät siitä. Tosin erona on vain se että he käyttävät sitä X0-tietokoneella eivätkä emuloituna jossain 850×600px resoluutiolla vaikka vaatimuksena on 1200×900px kuten kaikissa X0-tietokoneissa on.”

Aikamoista pr:ää puhua 1200×900 pikselin ruudusta, kun on joku ihmeen hybridi mustavalko- ja väripaneeleista, ja väripikselit voivat olla vain yhden värisiä (normaalisti värivaihtoehtoja kolme), joten resoluutio tulee kyllä alas, kun laitteisto sitten yrittää saada erilaisilla kikoilla kuvan olemaan jotain muuta kuin migreenikone. Ruutu kun vielä on alta kasituumainen, niin elementeillä ja tekstillä on kyllä pikselimääräisesti ihan eri koot kuin normaalikoneen käyttäjällä GNOME:ssaan.

Eiköhän tuon sugar-emulatorin funktio ole juurikin tasoittaa vähän laitteistoeroja.

@Jukka:

Ossista kärjistetysti tulee mieleen sellainen tee-se-itse asentaja joka laittaa digipoksia kiinni telkkariin, tekee sen lukematta ohjeita ja epäonnistuu. Sitten kun digipoksin ohjelmistojen ytimenä on linux niin aletaan kirjoittamaan blogia kuinka LINUX on huono. Sitten blogia tulee kommentoimaan sata ihmistä jotka on lukeneet sen ohjekirjan ja ovat onnistuneet digiboksin asennuksessa ja toteavat, että linuxilla ei ollut edes mitään tekemistä Ossin ongelmien kanssa.

Miten tähän pitäisi suhtautua kun sama kuvio toistuu N kertaa?

– “Sitten kun digipoksin ohjelmistojen ytimenä on linux niin aletaan kirjoittamaan blogia kuinka LINUX on huono.”

Matti hyvä, älä viitsi puhua roskaa.

En ole missään vaiheessa tätä artikkeilia tai keskustelua sanonut Linuxin olevan huono. Pikemminkin päinvastoin. Olen kritisoinut nyt näkemääni *Sugaria* ja havainnut *sen* huonoksi.

Rookielle kiitokset linkistä Launchpadiin. Pitääpä kokeilla.

@Ossi:

“En ole missään vaiheessa tätä artikkeilia tai keskustelua sanonut Linuxin olevan huono. Pikemminkin päinvastoin. Olen kritisoinut nyt näkemääni *Sugaria* ja havainnut *sen* huonoksi.”

Se oli kärjistys. Minulla on muistikuvia jostain toimimattomista 64-bittisistä koneista, epäonnistuneista HTPC projekteista ja muusta vastaavasta. Itse olen ainakin oppinut sen, että on normaalia että tekniikka ei aina pelaa tai että sitä käytettäisiin niin kuin ensiksi kuvittelisi. On normaalia, että vastaan tulee ns. “ongelma”, se ratkaistaan ja hommat jatkuu sitten. Ongelman ratkaisussa on mahdollista, että aikaisemmat toimintamallit käy, mutta on mahdollista että ei käy jos on käyttänyt eri tekniikkaa. Moniin ongelmiin Windows XP:ssä voi auttaa uudelleen käynnistys. Mutta sama toimintamalli ei välttämättä päde Ford Mondeon ongelmissa.

Itse kun kokeilin niin totesin Sugarin olevan ratkaisuiltaan varsin hyvä, sillä itsekin lähtisin opettamaan ohjelmointia ja tietotekniikkaa juurikin Pythonilla ja kieliriippumattomuus käyttöliittymässä on myös oikein.

Monet Sugarin ongelmista tulee varmastikin siitä, että sitä ei ajeta OLPC:llä ja jos viitsisit tutustua OLPC:n niin tuolla laitteella kuvien pitää olla WWW-selaimessa isoja ja vie viidenneksen ruudusta koska näyttö on epäselvä, koneella ei ole varmaan tarkoituskaan pyörittää mitään Flashia/PDF:ää, mitään funktionäppäimiä ei edes ole, resoluutio ei ole sama ja jne. viat saattaa Sugarin sijasta olla myös siinä emulaattorivirityksessä ja koneen asetuksissa.

Minusta suunnittelulähtökohdat ovat väärät. Kyllä meidän perheessä muksut oppivat käyttämään normaalia Linux työpöytää ennen kuin oppivat lukemaan.

Uskoisin viiden sivun ohjeen käännettynä paikalliselle kielelle auttavan lapset alkuun. Aikuiset on eri juttu, mutta lapset oppii mitä vaan – niin hämmästyttävää kuin se onkin.

Pox: “Aikamoista pr:ää puhua 1200×900 pikselin ruudusta, kun on joku ihmeen hybridi mustavalko- ja väripaneeleista, ja väripikselit voivat olla vain yhden värisiä (normaalisti värivaihtoehtoja kolme), joten resoluutio tulee kyllä alas, kun laitteisto sitten yrittää saada erilaisilla kikoilla kuvan olemaan jotain muuta kuin migreenikone. Ruutu kun vielä on alta kasituumainen, niin elementeillä ja tekstillä on kyllä pikselimääräisesti ihan eri koot kuin normaalikoneen käyttäjällä GNOME:ssaan.
Eiköhän tuon sugar-emulatorin funktio ole juurikin tasoittaa vähän laitteistoeroja.”

OLPC:ssä ohjelmisto “näkee” aina 1200×900px resoluution, vaikka sitä käytettäisiin väritilassa pienemmällä resoluutiolla, kun näytönohjain tekee laskennan. Ohjelmisto näkyy aivan oikein molemmissa tiloissa, ilman että käyttöliittymän osien koot vaihtuisi samalla tavalla kuin perinteisesti tietokoneella näytöllä kun vaihtaa esim 1920×1200px -> 1440×900px tilassa. Kuvaa ei skaalata vaan varmistetaan että kuvan elementit ovat oikein näytöllä.

Joten toimiakseen oikein emulaattorilla, näytön täytyy olla 1200×900px jotta se näkyy oikein. Koska OLPC:ssä olevaa näytönohjainta, ei ole tekemässä uudelleenlaskentaa.
Tämä on juuri ongelma Sugarin kanssa tavallisissa tietokoneissa, jos sitä yritetään ajaa pienemmällä resoluutiolla kuin 1200×900px.

Tämä on juuri yksi OLPC:n näyttötekniikan nerokkuuksista, että väritilan ja mustavalkotilan välillä vaihtaminen on täysin saumatonta. Näyttöä ei tarvitse sammuttaa ensin pois ja takaisin vaan homma tapahtuu heti.

Joten toiston vuoksi jos ei vielä ymmärretty, jotta Sugar toimii oikein muulla kuin OLPC:llä, täytyy resoluution olla 1200×900px. Ossin kuvankaappauksissa kuvan resoluutio on pienempi kuin mitä sen kuuluisi olla, joten varmana näkyy ongelmia aktiviteettien toiminnassa ja nettisivujen skaalautumisessa.

“Hyvä kuulla asian harrastajienkin suusta vahvistus sille minkälaisen vaikutelman sain itse: Sugarin kehitystyö on pahasti kesken ja paketointi on pahasti levällään.”

Eipä o kyllä tätä mieltä vielä kukaan muu kuin sinä ollut.. Ossilta ei taida edes oman blogin luku onnistua ilman epic faileja (saati sitten kirjoitus).

Tulikin noista rtfm-tyylisistä viittauksista mieleen, että eihän kukaan itseään kunniottava konsultti voi konsultoida vierasta käsikirjaa. Jos sellaiselle on tarvetta, se luodaan omien kokemusten pohjalta (kyllä konsultti aina muita paremmin tietää, muut eivät vain sitä vielä tiedä).

Tuo digipoksianalogia oli kyllä harvinaisen osuva, vaikka Ossi toisin väittikin (pakkohan sen oli).

Taloussanomien pienestä konsulttisanastosta lainattua:
Konsultti
Yhdistelmä englannin sanoista con= huijata ja insult=loukata.

http://www.taloussanomat.fi/markkinointi/2008/02/14/pieni-konsulttisanasto/20084698/135

(taas menee haukkumiseksi, mutta eikai tällä blogilla koskaan ollut muuta tarkoitusta kuin käynnistää flamewareja sensaatiohakuisilla kommenteilla ja tavoitella Tietokoneelle yhtä korkeaa statusta kuin Iltalehdellä)

["Niin kauan kuin Ossi huseeraa Tietokonelehdessä en voi ajatellakaan ko. lehden tilaamista."]

Ääni tälle kommentille.

Ei siinä mitään, että mies on pro-Windows. Mutta jos ei mitään muista asioista tajua, ei niistä silloin kannata kirjoitellakaan. Sugaria en ole kokeillut, mutta saman miehn 64-bittiset jutut, yms. ihmeelliset väittämät pitävät minut kyllä erossa edes Tietokone-lehden irtonumeroiden lukemisesta niin kauan kuin sen blogeista löytyy tällaisia kirjoittelijoita.

Joo, kaupittelevat puhelimessa vähän väliä Mikrobittiä ja Tietokonelehteä. Mikrobitti on sellainen hifistelylehti nykyään, että ei kiitos. Tietokonelehden tilaukselle melkein jo sanoin kerran “kyllä”, sitten muistin että siellähän häärää tämä herra Mäntylahti. Ei siis sitäkään. Eikö Suomessa ilmesty yhtään kunnon tietokonealan lehteä?

@Ari: “Ei siinä mitään, että mies on pro-Windows. Mutta jos ei mitään muista asioista tajua, ei niistä silloin kannata kirjoitellakaan.”

Ei pro-Windows suuntauksessa ole mitään vikaa – kunnes aletaan omaa täydellistä rajoittuneisuutta paljastelemaan kaikkien edessä tällä tavalla. Ei rajoittuneisuus sulje pois sitä, että voisi olla MS-maailman asioista hyvinkin perillä, mutta mikään myönteinen lisäarvo ei se kuitenkaan ole. Valitettava totuus on jostain syystä kyllä se, että niistä äänekkäimmistä pro-W huutelijoista muodostaa rajoittuneisuuden ja kädettömyyden esikuvat ihmeellisen ison osan – ikään kun Windows vetäisi rajoittunutta, tyhmää ja epäpätevää porukkaa puoleensa kuten lantakasa kärpäsiä. Ne jotka todella osaa jotain, eivät yritä todistaa jotain trollailemalla.

“Sugar asentuu kohtuullisen kivuttomasti Ubuntuun antamalla komento sudo apt-get install sugar sugar-activities. Jahka puoli Internetiä on imuroitu, Sugar käynnistyy komennolla sugar-emulator.”

Kiitos vinkistä! “kohtuullisen kivuttomasti” tarkoitti ainakin allekirjoittaneella samaa kuin “nopeasti ja täysin automaattisesti, vaatimatta uudelleenkäynnistystä tai mitään muutakaan”.

Puoli Internetiä sitten latautuikin erittäin nopsasti, vaikka käytän alitehoisella netbookilla hitaahkon WLANin yli:

Noudettiin 14,6Mt ajassa 9s (1563kt/s)

Pöytäkoneellani kiinteällä verkkoyhteydellä tuo “puoli Internetiä” olisi tullut 2-3:ssa sekunnissa.

Täytyypä palata astialle, kunhan olen tutustunut itse värkkiin.

Vielä kerran Ossi: Loistavaa! Nyt yllätti kyllä MS-tekniikan konsultti positiivisesti!

Ossi:

Miten itseani ei yllata yhtaan, etta nappaimistoasettelua lukuunottamatta mainitsemasi ongelmat loistavat poissaolollaan. Ja itsellani on myos tuo mainitsemasi Ubuntu 8.10, jonka paalle Sugarin viritteleminen on tietysti se ei-suositeltu HC-tapa asentaa Sugar. Luuletko etta OLPC:ssa ei olisi esiasennettuna ja valmiiksi toimivaksi saadettya Sugaria…

Esimerkiksi Flash-animaatiot toimivat tassa selaimessa ihan tuttuun tapaan, ja miksi eivat toimisi. (dossi-ajoista on jo niin kauan, ettei muista mista loytyy kysymysmerkki jenkkinappiksesta…)

Onnea jatkoon Ossi. Kylla sinakin viela joskus osaat, vaikka aarimmaisen simppelin Sugarin kaytto nayttaakin tuottavan ylitsepaasemattomia vaikeuksia tietotekniikkakonsultille.

Ossi Mäntylahti:”Sugar-projektissa on paljon hyviä ideoita, kuten helppo sisällön jakaminen lähipiirille, mutta siinä on myös haaskattu paukkuja aivan älyttömiin asioihin, jotka olisi saanut jostain valmiina. Mitä järjeä on lähteä kehittämään omaa webbiselainta? Mikä järki on rakentaa täysin käsittämätön oma taskulaskinviritelmä? Mikä järki on piilottaa tiedostojärjestelmä mutta kuitenkin tuoda se osittain esille Pippyssä?

Katselin lisäksi Pippylle tehtyjen ohjelmointitutoriaalien sisältöä ja niissä esitettiin ansiokkaasti esimerkkejä Fibonaccin lukujonosta, Pythagoraksen lauseen käyttämisestä ja toisen asteen yhtälön ratkaisusta. Onkohan kuitenkin kohderyhmä unohtunut? Jos OLPC on pääasiassa ala-aste-ikäisille tarkoitettu, lukiotasoinen matematiikka on liian vaikeaa.”

Jotenkin uskon, että Afganistanin nettouusiutumisluku on noin 7,2 (2006) joten joka perheessä on vanhempia sisaruksia ja ehkä jopa setiä ja enoja sekä tätejä, joille isän ja äidin lisäksi tietotekniikka tekee hyvää.

http://www.soininvaara.fi/2008/11/03/ulkomaalaispolitiikka-afrikan-vaestonkasvu-ja-ilmastonmuutos/

En usko, että OLPC vaihdetaan joka afganistanislaisessa perheessä uuteen niin kuin Suomessa kännykkä joka toinen vuosi.

Itse asiassa OLPC on OLPF eli koko perheen tietokeskus
http://blog.lxde.org/?tag=olpc

Minusta köyhyyttä ei pitäisi aliarvoida! Suomessakin kaikki MYEL-eläkeläiset mummot pakotetaan mediaverolle niin kuin olsivat keskituloisia miljonäärejä.

Ymmärrän kyllä, että enemmistö Tietokone-lehden lukijoista ei ole koskaan elänyt esimerkiksi puoliköyhässä siirtymätalousmaassa eikä ymmärrä riskinjakamista perheen tai suvun kesken osana vakuutusajattelua.