Internetissä joku saattaa kuulla huutosi

Olen mielenkiinnolla seurannut Internetin Web 2.0 -palveluitten myötä kasvavaa harkitsematonta kuvien, videoiden ja tekstien julkaisemista. Kansa tuottaa nettiin maanisesti sisältöä ja hakee tälle huomiota. Mutta kun joku teos ylittää perinteisen median uutiskynnyksen, ollaan asiasta ymmällään.
 
Tuoreimpana esimerkkinä on perussuomalaisten ääniharava ja Suomen sisun jäsen, maahanmuuttajakriittinen Jussi Halla-aho, jolle vanhojen tekstien nousu julkisuuteen tuli näemmä melkoisena yllätyksenä.
 
En halua tässä yhteydessä ottaa kantaa Halla-ahon sanoman sisältöön – sille on omat fooruminsa. Mutta silti minua ihmetyttää miten naiivi tohtorismies voi olla. Totta ihmeessä julkisuuteen nousseen poliitikon kaikki julkaisut ja sanomiset pengotaan täikammalla. Ja erityinen mielenkiinto on niillä pamfleteilla, jotka itse on yrittänyt poistaa julkaisun jälkeen.
 
JHa:n tapauksessa kyseessä on osittain lehdistön tarttuminen materiaaliin, joka naputeltiin silloin, kun kirjoittaja oli vielä nobody.
 
Jos Internetiin julkaisee jotain, se on siellä lähtökohtaisesti aina pysyvästi. Materiaalin lähettäjällä ei ole enää uploadauksen jälkeen mahdollisuutta vaikuttaa siihen miten vakavissaan esseitä tulkitaan ja miten hyvää huumorintajua “spam and destroy” –komentojen tulkitseminen vitseiksi vaatii.
 
Sama ongelma pätee esimerkiksi IRC-galleriaan uploadattuihin teinien bilekuviin. Nuoret tytöt kilpailevat säännönmukaisesti siitä kuka pystyy julkaisemaan itsestään säädyllisyyden sääntörimaa tiukimmin hipovan herutuskuvan. Pojat taas poseeraavat mielellään sellaisissa lavastuksissa, joista stadilainen jääkiekkopuolustaja saattaisi saada huumesyytteen.
 
IRC-gallerian käyttäjien kesken on kohtuullisen selvää, että kyse ei ole vakavalla harkinnalla näpsityistä valokuvista. Mutta kuka takaa, että kaikki ymmärtävät tämän? Kun kuvan on kertaalleen julkaissut, tekijän sanavalta sen tulkitsemisesta on olematon.
 
Internetissä ei ole olemassa “puoliksi julkista” materiaalia. Materiaali on joko julkista kokonaan tai ei lainkaan, vaikka Facebook muuta antaisi ymmärtää. Räväköillä poseerauskuvilla ja kiihkeällä pamflettitekstillä haetaan samaa – julkisuutta. Ja useimmin huuto katoaa netin massan syövereihin. Kunnes joku ylittää valtamedian uutiskynnyksen ja sitten ihmetellään miksi luettavaksi tarkoitettua sisältöä – d’oh – luetaan. Mutta liian aktiivisesti. Ja väärin.
 
Internetissä joku saattaa kuulla huutosi.
 
Julkaisija voi jälkikäteen puolustella tuotoksiaan huumorimielellä tehdyiksi tai pikaistuksissaan kirjoitetuiksi. Mutta tekemisiään ja sanomisiaan ei enää saa takaisin. Jos on tullut sanottua rankasti, lausunnot saattavat nousta jopa sunnuntain Hesariin.
 
Paras puolustus omien möläytysten tai herutuskuvien nousemisessa julkiseksi keskustelunaiheeksi on ensinnäkin miettiä kahteen otteeseen mitä materiaalia (itsestään) julkaisee. Ja julkaisupäätöksen jälkeen seistä sanojensa tai kuviensa takana. Jälkikäteen selittelyt tulkitaan helposti selkärangattomuudeksi.
 
Mestaria itseään lainaten: “…pääministeri on ministereistä viimeinen, jonka pitäisi roiskia toteutuskelvottomia ja lähtökohdiltaan älyttömiä ehdotuksia. En kritisoi sitä, että hän on [...]vastainen, vaan sitä, että hän ei ajattele ennen kuin puhuu“.

Aiheet: Yleiset
Tilaa RSS-syöte
Takaisin ylös

Kommentit 13 kommenttia

Näinhän se on, että mikä nettiin menee ei sieltä koskaan enää pois tuu.

Mutta miksi tuossa lopussa olevassa “Mestarin” lainauksessa on yhdyssanasta “asevastainen” se “ase” muutettu merkinnäksi “[...]“?

“Ja julkaisupäätöksen jälkeen seistä sanojensa tai kuviensa takana. Jälkikäteen selittelyt tulkitaan helposti selkärangattomuudeksi.”

Tämä on varmasti poliittisesti viisasta, mutta on myös olemassa mahdollisuus, että ihminen on joskus oikeasti sanonut jotain, minkä on tarkoittanut vitsiksi. Tarkoittaako tällaisessa tapauksessa “sanojensa takana seisominen” sitä, että väittääkin sanoneensa sen vakavissaan?

Ota, Ossi, oma-aloitteisesti työsopimuksestasi molemmin käsin kiinni, rutista kunnolla ja nopealla nykäisyllä tempaiset sen paperin tuhannen päreiksi. Ei tällä bloggauksella ole enää mitään tekemistä tietotekniikan kanssa. Merkityksetöntä jauhantaa niinkin triviaalista aiheesta (ainakin tässä ympäristössä) kuin netin ikuisuudesta, sisältönä äärimmäisen relevantit teinipissisten heruttelukuvat ja maahanmuuttokriitikon blogi.

Alkaako olla huoli, ettei sopimukseen kirjattu bloggauksia/kuukausi tule täyteen?

Mestari Halla-aho on itse tainnut hieman huolestua klanipääseuraajiensa tekemisistä, kun pitää kuitata komennot vitseiksi. Eikö ole tullut luettua Hämähäkkimiestä aikoinaan? “Suuren vallan mukana tulee suuri vastuu”. Jos ja kun Mestari saa armeijansa yhdellä “vitsillä” oikeasti spammaamaan lehdistöä, HÄN on tästä vastuussa! Silloin on turha selitellä “mutkun en mä oikeesti tarkoittanut sitä mitä mä kirjoitin”.

On tietysti positiivista jos Mestari itse myöntää erehtyväisyytensä, eikä Rosa Meriläistä ja Astrid Thorsia tulisikaan raiskata ensimmäisinä.

Silti fasistien ja rasistien armeija, jota Dr. Evil johtaa saisi pikemminkin kuulua 70-luvun James Bond -elokuviin kuin nykypäivän Suomeen.

Terhi: älä nyt dissaa Ossin ensimmäistä järkevää blogi-entryä. Joo, ei tämäkään mikään suuri riemuvoitto ole bogien laajalla rintamalla, mutta tottahan toki internet ja siellä materiaalin julkaiseminen kuuluu vahvasti tietotekniikkaan.

Ossille tämä blogikirjoitus on varmasti hyvin henkilökohtainen. Itse olisin ainakin hyvin huolissani jos olisin päästänyt nettiin samanlaisia sammakkoryöppyjä kuin hän. On siis todella hyvä Tietokonelehden ja hänen itsensä kannalta että hän pohtii tekojensa seurauksia. Toisin sanoen, Ossilla on kanttia.

Suoranaisesti aiheesta. Monestihan käräjilläkin sanotaan puolustukseksi, että “olin kännissä, en ollut kontrollissa” ja joskus menneinä vuosikymmeninä tämä onkin katsottu lieventäväksi asianhaaraksi suomalaisessa oikeudessa (aikakaudesta riippuen tietysti myös raskauttavaksi). Suomalaisessa kulttuurissa kännissä oleminen on kuitenkin aivan ymmärrettävää, joten selkään taputtelijoita riittää aina tämän jälkeenkin, joten sitä kannattaa yrittää. Itse yrittäisin selittää, että se on joku muu saman niminen henkilö, eikä ollenkaan minä itse.

Netti on siis ihan eri juttu kuin tavallinen live-elämä. Tieto ei vanhene vaikka muuttaisi paikkakuntaa. Pitäisikö tällainen toiminto olla? Nuoruuden hairahdukset saisi pyyhittyä olemattomiin? Toisaalta onneksi sellaista ei ole, koska näin helpommin myös paha saa palkkansa.

“Internetissä joku saattaa kuulla huutosi.”

Ymmärrä se ja lopeta globaaminen, heti. Kiitos.

Pitäisi olla laki, joka kieltäisi samaa etu- ja sukunimeä olevien ihmisten nimeämisen. Väliä pitäisi olla vähintään yksi sukupolvi, mieluummin kaksi. Ja tämä juurikin siksi, että nyt netissä riehuu ainakin omalla oikealla nimelläni vähintään yksi tai kaksi muuta henkilöä. Eikä kyse ole edes mistään kiusanteosta, vaan ihan pelkästä sattumasta.

“Julkaisija voi jälkikäteen puolustella tuotoksiaan huumorimielellä tehdyiksi tai pikaistuksissaan kirjoitetuiksi. Mutta tekemisiään ja sanomisiaan ei enää saa takaisin. Jos on tullut sanottua rankasti, lausunnot saattavat nousta jopa sunnuntain Hesariin.”

Toivottavasti Halla-aho jatkaa linjallaan. Oikeasti vituttaa poliitikot jotka eivät sano mitään ja silti tulevat aina valituiksi. Ei heistä tiedä mitä he tekevät ja ajavat. Tietysti voi olla että tietokaan ei riitä, koska ainahan voi toimia toisin kuin sanoo…

On myös mahdollista että ihminen elämänsa varrella muuttaa näkemyksiään. Sen minkä on joskus sanonut on sitten kuin kiveen hakattu. Esimerkiksi kuinka monesta lapsesta tuli lakaisinkoneen kuljettaja, vaikka viisi vuotiaana sitä vannoi.

Turhaa saivartelua, eikö arvoisat lukijat tai blogia rustaava Ossi ole pyörtänyt koskaan sanojaan tai valintojaan?

Mistähän johtuu, että rivien välistä (ja myös ei niin rivien välistä) paistaa ihmeellinen Halla-ahon puolustelu? Myös seuraavaa kommenttia en ymmärrä: “Pojat taas poseeraavat mielellään sellaisissa lavastuksissa, joista stadilainen jääkiekkopuolustaja saattaisi saada huumesyytteen.” Tahtooko O. Mäntylahti sanoa, että Jere K. on ollut syytön ja saanut tuomion syyttömänä? Miksi tällaista soopaa? Olen jo aikaisempiakin O.M:n posteja ihmetellyt, pitänee lopettaa kokonaan lukeminen.. ei hyvää mainosta Tietokoneelle. “Tietotekniikkaa konsultin silmin”.. jaah, kait se on sitten totta, että konsultit näkevät maailman todella oudosti.. ei ihmekään, että omalla (ja monella muulla, keskustelujen perusteella) alalla konsultti on paha kirosana.

Aika ehdottomasti muuttaa mielipiteitä. Sen takia mustavalkoiset näkemykset antavat hyvin vaarallisesti väärin luettuna väärän mielikuvan.

Jokaisen täytyisi oppia myöntämään erehtyneisyytensä, eihän siinä ole mitään pahaa jos oppii jotain uutta ja on jälleen kerran vähän viisaampi. Pahimpia ovat vain ne jotka eivät voi virheitään myöntää vaan selittävät jostain kuinka puolueettomia ovat ja kuinka he voittavat aina väittelyissä koska “seisovat” mukamas totuuden ym puolella.

Tietyt asiat ovat niitä jotka on kiveen kirjoitettu… yksi näistä on murha…. kuten sanotaan: Murha ei vanhene koskaan. Vaikka henkilö muuttuisi vuosikymmenien aikana siten että ei uudessa tilanteessa murhaisikaan toista, tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Sen sijaan mielipiteet ovat niitä jotka muuttuvat ja muotoutuvat juuri tiedon saamisen myötä. Sille ei vain voi mitään jos joku pitää tiukasti omista mielipiteistään koska on aina niin puhunut, että ei vahingossakaan joutuisi myöntämään olevansa erehtynyt alunperin. Sen sijaan ruvetaan puhumaan tyylillä “Jumala loi” kun toinen antaakin todisteet joita ei pysty kumoamaan. Perusteellaan näkemykset “No kun se nyt on yleinen käsitys…” ym vaikka se yleinen käsitys nimenomaan on väärä tutkitusti ja loogisesti.

Kun luetaan vanhoja sanomalehtiä, mm Paavo Lipponen ja monet muut poliitikot ovat seisseet nuorina eduskunnan portailla kritisoimassa sen aikaisia kansanedustajia teoista, joita he ovat tehneet vuorostaan nyt omana aikanaan kun Arkadianmäellä ovat tehneet töitä. Ja samoilla puheilla on jälleen uudet henkilöt kritisoimassa heitä.

Henkilöt vaihtuvat, näkemykset vaihtuvat niiden myötä mutta meno jatkuu samana.

Ehkä tämän vuoksi monikaan ei halua yrittää edes ennustaa mitään tai antaa mitään lauselmaa asiasta mikä ei ole täysin varma, koska kaikki pitää ottaa mustavalkoisesti ja kukaan ei saa muuttaa mielipidettä vaikka uutta tietoa tulee.

Se ero on ihmisessä ja tietokoneessa, että ihminen erehtyy, tietokone ei. Mutta ihmisen pitäisi mukamas olla kuin tietokone joka ei erehdy ja jos erehtyy, sitä ei saisi myöntää tai tunnustaa millään, mennä pitäisi vaikka hautaan sen myötä.

Siksiköhän myös Linus on mennyt mölyämislinjalle http://www.tietoviikko.fi/cio/article192229.ece

… tai sitten ihminen on oikeasti jotain mieltä ja kokee asian esiintuomisen tärkeämmäksi kuin oman julkisen kuvansa?

Maahanmuuttopolitiikan kummallisuuksien esiintuominen julkiseen keskusteluun ei olisi onnistunut ilman isoa moskaa; jää oli sen verran paksu. Pienellä työkalulla ei olisi jää murtunut.

Arvostan ihmisiä, joilla on omia mielipiteitä ja vankka tahto seistä niiden takana, vaikka mielipiteittensä esilletuomisesta tulisi ns kakkaa niskaan.

Ayaan Hirsi Ali, Geert Wilders, Pim Fortuyn, … Nostan hattua.

Ja miten tämä liittyy Internetiin tai tietokone-lehteen? Aiempina vuosikymmeninä asia (maahanmuuttopolitiikan kritiikki) olisi jäänyt Yleisradion ja sanomalehtien varaan. Kuinkahan siinä olisi käynyt? Internet on tuonut Ateenan torikeskustelut takaisin politiikkaan. Hyvä näin.

Kommentoi kirjoitusta

Kirjoitusohjeita

  • Huomioi toisten mielipiteet ja ymmärrä, etteivät kaikki voi olla samaa mieltä kanssasi.
  • Ole kohtelias ja huomaavainen, äläkä tarkoituksella provosoi tai loukkaa muita kirjoittajia.
  • Muista, että kirjoittajana olet rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa viestiesi sisällöstä.

Toimitus varaa oikeuden poistaa sopimattomat viestit keskusteluista. Voit ilmoittaa sopimattomat viestit "ilmoita"-linkeistä.

Katso myös keskustelun ja kommentoinnin säännöt.

Takaisin ylös
RSS

Selaa blogikirjoituksia

Aiheet
Arkistot
TTL ry
Pieni kirjapuoti
Takaisin ylös