Sähköisen äänestyksen business case
Sähköinen äänestys näyttää pysyvän sitkeästi otsikojen vakioaiheena. Minkä ihmeen takia tätä äänestystapaa ylipäätään ajetaan eteenpäin? Mitä järkeä hommassa on? Mikä on sähköisen äänestyksen business case?
Vastaukset löytyvät julkisista dokumenteista.
Ruuhkamaksupuolueen oikeusministerin (Brax) välttelyllä on yllättäen perää. Sähköinen äänestys on tullut hallituksessa vireille vuonna 2006. Tarkemmin sanoen hallituksen esityksessä 14/2006. Tuolloin oikeusministerinä toimi sittemmin eduskunnasta Iltalehden masinoiman veronkiertokohun myötä pudonnut Leena Luhtanen (sd.).
Jotta kokonaisuuden ymmärtäisi, täytyy tutkia hieman taustoja. Kiihkokriitikoilta unohtuu, että vaalien tietojärjestelmässä (VAT) on tietotekniikkaa mukana jo nyt. Äänestyslappujen laskeminen on vain pieni osa vaalien kokonaisuutta.
Äänioikeusrekisteri ja tulosrekisteri toimivat erilaisilla kaupallisilla tietokannoilla (muun muassa Oracle ja DB2). Vaalitietojärjestelmä on rakennettu 1990-luvun alkupuolella ja kun sitä ei ole päivitetty, alkaa sen alusta vanhentua.
Jokainen isojen tietojärjestelmähankkeiden kanssa tekemisissä ollut tietää miten haasteellista isokoneympäristössä pyöriviä legacy-järjestelmiä on uudistaa. Ja noin 15 vuotta vanha tietojärjestelmä alkaa olla jo tällä rajalla.
Oikeusministeriössä ei olla tyhmiä. Meneillään onkin vaalitietojärjestelmän kokonaisuudistushanke uVAT. Se pyrkii uudistamaan järjestelmän perusteet ja valmistuu vuosien 2009-2010 aikana.
Featureitakin on kiva saada, joten merkittävä syy uVAT-uudistukselle on sähköisen äänestyksen mahdollistaminen.
Mainitussa hallituksen esityksessä pohditaan business casea muutenkin. Ääntenlaskennan nopeus äänestyspäivänä ei ole syynä, sillä tulokset saadaan jo kello 22-23:n aikoihin. Eli aivan riittävän nopeasti. Tämä tunnustetaankin hallituksen esityksessä suoraan.
Business case on ennakkoäänestyksen parantaminen ja kustannussäästöt.
Esityksessä ennakkoäänestysprosessia pidetään melko monimutkaisena prosessina ja erityisesti sen yhteydessä halutaan päästä eroon paperilapuista. Seuraavassa suoraa lainausta:
“Ennakkoäänestyksessä äänestysprosessista jäisivät pois äänestyslipun leimaaminen, äänestyslipun sulkeminen vaalikuoreen, lähetekirjeen täyttäminen, merkinnän tekeminen äänioikeusrekisteriin ja kuittausmerkinnän tulostaminen, vaalikuoren ja lähetekirjeen sulkeminen lähetekuoreen, lähetekuoren postittaminen keskusvaalilautakuntaan, lähetekuoren avaaminen ja sisällön tarkastaminen sekä vaalikuoren hyväksyminen tai hylkääminen keskusvaalilautakunnassa, hyväksyttyjen vaalikuorten lukumäärien laskeminen ja kuorien toimittaminen muissa kuin kunnallisvaaleissa vaalipiirilautakunnille laskentaa varten, vaalikuorten avaaminen ja äänestyslippujen laskenta vaalipiirilautakunnassa ja tuloksen syöttäminen keskitettyyn laskentajärjestelmään.”
HE 14/2006 jatkaa Esityksen tavoitteet -kohdassa seuraavasti:
3.1. Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on tehdä mahdolliseksi äänestyspaikalta, ennakkoäänestyspaikalta ja kotiäänestyksessä tapahtuva sähköinen äänestys ja siten nopeuttaa äänestysmenettelyjä äänestäjän kannalta, vähentää ja yksinkertaistaa viranomaistyötä ja saada aikaan kustannussäästöjä. Uudistus ei vaarantaisi vaalitoimituksen luotettavuutta eikä vaalivarmuutta.
…
4.1. Taloudelliset vaikutukset
…
Sähköisen äänestyksen laajamittainen käyttöönotto vähentäisi henkilöstön palkkauskustannuksia vaalipiirilautakunnissa ja kuntien keskusvaalilautakunnissa sekä oikeusministeriön postitus- ja materiaalikustannuksia (äänestysliput, kuoret, lomakkeet).
Itse arvelin alun perin kantavaksi ajatukseksi halun kasvattaa äänestystarkkuutta, mutta syyt ovatkin perinteiset toiminnan tehostaminen ja kustannussäästöt. Huomionarvoista edellä mainitussa on oikean business casen löytymisen lisäksi sivulauseessa mainittu kotoa tapahtuvan äänestyksen mahdollistaminen. Etä-äänestystä siis puuhaillaan kaikessa hiljaisuudessa.
Kun kerran hallitus esittää, niin asia käsitellään eduskunnassa. Esitys on käynyt perustuslakivaliokunnassa, joka yhtyy sen tavoitteisiin. Lainaus:
Sähköisen äänestysmahdollisuuden käyttöönotolla pyritään nopeuttamaan äänestysmenettelyjä ennen muuta ennakkoäänestyspaikoilla samoin kuin vähentämään ja yksinkertaistamaan vaaliviranomaisten työtä sekä saamaan aikaan kustannussäästöjä. Uuden tekniikan voidaan arvioida ajan oloon parantavan äänestämismahdollisuuksia ja siten edistävän perustuslain 14 §:ssä turvattujen vaali- ja osallistumisoikeuksien käyttämistä. Näin ollen sääntelyllä tavoitellaan perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä päämääriä.
Eduskunnan sivuilta löytyy myös tietoa siitä, kuinka huolissaan nyt annettuja tavoitteita kohtaan ollaan oltu. Ainoa eduskuntakäsittelyssä epäilyksensä ilmoittanut taho on keskustapuolueen Lauri Oinonen.
Ne muut sähköistä äänestystä kritisoivat parlamentaarikot ovat olleet jossain muualla perjantaina 15. syyskuuta 2006 kello 15:00.
Toisella käsittelykerralla edes keskustelua ei synny.
Hallituksen esitys laiksi vaalilain muuttamisesta
Toinen käsittely
Hallituksen esitys HE 14/2006 vp
Perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 4/2006 vpEnsimmäinen varapuhemies: Ensimmäisessä käsittelyssä päätetty lakiehdotus voidaan nyt hyväksyä tai hylätä.
Keskustelua ei synny.
Lakiehdotus hyväksytään.
Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyy.
Asia on loppuun käsitelty.
Lopputuloksena oli Laki vaalilain muuttamisesta 880/2006.
* * *
Oikeusministeriö on tehnyt työtä käskettyä ja lähtenyt toteuttamaan järjestelmää järjestelmätoimittajan kanssa.
Seuraava on sitten omaa henkilökohtaista arviotani; jos koko uVAT-järjestelmäuudistuksen budjetti on todellakin julkisuudessa mainittu 500 000 euroa, niin tilaajan on kyllä syytä katsoa peiliin. Summa nimittäin kuulostaa varsin pieneltä. Kansanvallan kannalta mission criticalin tietojärjestelmän kattava uudistus ei saisi jäädä raakileeksi ainakaan budjettipaineiden vuoksi.
Sähköisen äänestyksen määrittelydokumentit ovat ladattavissa Oikeusministeriön kotisivuilta ja näistä ydindokumentti on Sähköisen äänestyksen pilotti ja tietoturvaratkaisut.
Määrittelydokumentaatiota lukiessa kiinnittää väistämättä huomiota siihen, että kokonaisuutta suunnitellessa ollaan keskitytty turvallisuuteen ja järjestelmän yleiseen hallittavuuteen. Testaaminen kuitataan lyhyesti yleisdokumentissa seuraavasti: “Pilotin laadunvarmistus käsittää mm. järjestelmän kattavan testauksen ja ulkopuolisen tahon suorittaman tarkastuksen“.
Olisi erittäin mielenkiintoista tutustua näihin “kattavan testauksen” testausraportteihin. Joku saattaisi epäillä, että testauksissa on lähinnä keskitytty tietoturvaan ja tiedonkulun eheyteen.
Oletettavasti Oikeusministeriö ei ole julkaissut kaikkia järjestelmän suunnittelun dokumentteja. Jos kaikki olisi julkaistu, voitaisiin kysyä muun muassa miksi järjestelmän käyttötapauskuvauksissa kuvataan äänestystapahtuma hyvin ylimalkaisesti (s 20, 1.8).
Ainoa loppukäyttäjiä koskettavan käyttöliittymän kuvaus on Ikkunakuvaukset-dokumentissa. Nyt julkaistuissa dokumenteissa otetaan hyvin heikosti kantaa käytönaikaisiin virhetilanteisiin. Esimerkiksi vaikka sähköjen katkeamiseen kesken tietokantaan kirjoittamisen tai äänestyskortin liian aikaiseen poistamiseen. (Päivitys 14.11: blogitekstin asiavirhe on korjattu tässä ja edellisessä kappaleessa – OM).
Kokonaan oma tarinansa ovat jutut äänestyskoneen tahmaamisesta. Aluksi en itse uskonut niihin ja pidin moisia liioitteluna. Mutta kun väitteiden esittäjiä on ilmaantunut useita omalla nimillään esiintyviä, on nämä syytä ottaa vakavissaan.
Olisikin erittäin mielenkiintoista tutustua rasitus- ja käytettävyystestauksen raportteihin. Tällaiset testaukset on luonnollisesti tehty näin tärkeässä hankkeessa, onhan?
Lopuksi tekniikkaorientoituneille tärppi: kenen mielestä loppukäyttäjäsovellus kannattaa edelleen vuonna 2008 tehdä Java-sovelluksena ja Swingillä?
