Kuusnelosen pikkukiusat
Olen käyttänyt Windows Vistaa kohtuullisen tyytyväisenä lähes koko kuluneen vuoden. Mutta aivan vailla ongelmia käyttökokemukseni ei ole ollut. Suurin osa ongelmista on peräisin päätöksestäni vaihtaa kesällä Vistan 64-bittiseen versioon.
Siirtymä 64-bittisiin käyttöjärjestelmiin tulee olemaan seuraava suuri megatrendi työpöytäkoneissa. Olenkin halunnut omakohtaisesti saada jo etukäteen tuntumaa, miten valmista Windowsin 64-bittinen tekniikka on.
Executive summary: kohtuullisen valmista. Windowsin valmius 64-bittisyyteen siirtymiseksi on paljon parempi kuin Linuxin ja Macin. Mutta ei vailla ongelmia.
Oma Ultimateni pyörii itserakennetussa koneessani, jossa prosessorina on 2,7 GHz dualcore Athlon 64 5200+, näytönohjaimen virkaa toimittaa ATI Radeon HD 4870 ja muistia löytyy 8 gigatavua (800 MHz DDR 2).
Vaikeimmin siedettävä ongelma 64-bittisen Vistan kanssa on ehkä hieman yllättäen vakaus. Tai tarkemmin sanottuna sen puute. Olen saanut Vistan kanssa pahamaineisen Blue screen of deathin esiin kolmella usein toistettavalla tavalla.
Siniseen ruutuun kaatumiset alkoivat kesällä, kun siirryin 64-bittiseen versioon ja hankin kahden gigatavun keskusmuistin (2 x 1 gigan 667 MHz DDR2) kaveriksi neljä gigatavua lisää keskusmuistia (2 x 2 gigan 800 MHz DDR2). Vanhan kansan viisaus erinopeuksisten muistien käytön välttämisestä tuli samalla omakohtaisesti todistettua, sillä muistit aiheuttivat epävakautta ja BSoD tuli vierailemaan säännöllisesti jo alle tunnin käytön jälkeen. 32-bittinen Vista ei kärsinyt epävakaudesta, mutta ei luonnollisestikaan pystynyt hyödyntämään kuin reilut kolme gigatavua muistia.
Kun hommasin vanhojen kampojen tilalle toiset 800-megahertsiset kaksigigaiset, kaatuilu muistin takia loppui.
Toinen Vistan vakautta horjuttanut komponentti oli emolevyn yhdysrakenteinen verkkosovitin. Mokoma toimi miten sattuu ja ajurin nimen perusteella selvittelin siniruudun juontavan juurensa siitä. Kun vaihdoin tilalle Intelin PCI Express –väylään sopivan erillisen verkkosovittimen, ongelma poistui. Ilmeisesti Intelillä ajurien koodaus on paremmin hallussa kuin Realtekillä.
Kolmas kaatumatautia aiheuttanut ongelma on näytönohjain. Joko hankkimani Radeon HD 4870 on sunnuntaikappale, tai sitten ATIlla ei riittävästi testata 64-bittisiä ajureita. Nykyinen kaatuilutahti 3D-sovelluksia käytettäessä tuppaa olemaan kerran noin kolmessa – neljässä viikossa ja olen paikallistanut vian näytönohjaimen ajureihin. Välistä ajuri kaatuu ”siististi” ja Vista osaa resetoida sen. Vakaustaso on nippanappa siedettävä ja elän toivossa, että Ati saa jossain vaiheessa ajurinsa kuntoon.
Muitakin pieniä narinan aiheita on.
Vanha uskollinen tulostinsotaratsuni, HP Laserjet 6 MP, tuli aikanaan hankittua vain Centronics-liitännällä. Ja tämä oli virhe. Uusissa emolevyissä ei rinnakkaisporttia enää ole, joten tulostin täytyy kytkeä koneeseen USB-LPT –muunninkaapelin kautta.
Jotta tulostus onnistuisi, pitää nykäistä USB-kaapeli irti ja kiiinnittää uudestaan. Tällöin tulostin tunnistautuu oikein. Muuten Vista väittää sen olevan offline-tilassa ja dokumentit jäävät ikuisiksi ajoiksi puskuriin. Uuden printterin hankinta tietysti ratkaisisi ongelman, mutta wanha Laserjet on edelleen aivan käyttökelpoinen kotikonttorin tulostin.
Toinen pikkukiusa on MSI:n emolevy (MSI K9A2 CF-F AMD 790X AM2+ -kannalla). Siinä missä Asuksen emolevyllä Vistan yhdistelmähorros-nukkumatila sai koneen siististi hiljaiseksi, jättää tämä emo nukahtamisen jälkeen tuulettimet hurisemaan.
Kolmas kismittävä ongelma on Vistan UAC. En tarkoituksellisesti halua kytkeä sitä kokonaan pois päältä, joten törmään turvakyselyihin silloin tällöin. Alt-C:n painaminen ei ole iso vaiva, mutta minkä ihmeen takia ruudun himmentäminen ja UAC-komentokehotteen esiintuominen kestää liki kolme sekuntia?!
Faktisesti UAC:n kehotteen aika ei ole pitkä, mutta lisää ärsytyskynnystä. Onneksi Lich King –päivityksessä World of Warcraft siirtyi oikeaoppiseen hakemistojen käyttämiseen. Näin UAC-kysely ei hyppele enää silmille peliä käynnistettäessä.
Sovelluspuolella 64-bittinen Vista on toiminut hyvin. Vistan sisäänrakennetun WOW64-emulaattorin ansiosta 32-bittiset Windows-sovellukset toimivat saumattomasti. Windowsin kyky ajaa 32-bittisiä ohjelmia vaivatta 64-bittisessä käyttöjärjestelmässä on todella vallankumouksellinen tappajasovellus (killer app).
Natiivit 64-bittiset sovellukset taas antavat odottaa itseään. Internet Explorer x64 toimii hyvin, mutta Firefoxin Minefield on jokseenkin nimensä mukainen. Ja Adobe Flashin toimivaa versiota saamme todennäköisesti odotella vielä pitkään. Tämä tosin pätee myös Flashin 32-bittiseen versioon.
Joittenkin parjaamasta SuperFetchistä taas minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Älykkään latailun ansiosta 32-bittiset sovellukset hyötyvät laajentuneesta keskusmuistista ja erityisesti peleissä (mm. Fallout 3, Team Fortress ja WoW) lataustauot lyhenevät silminnähden.
Kaiken kaikkiaan puolen vuoden tutkimusmatka 64-bittisen Vistan pariin on ollut valaiseva ja mielenkiintoinen. Tärkein bittisyyden lisäyksen tuoma hyöty on laajemman muistiavaruuden käsittelyn mahdollistaminen. Haittapuolena taas on ajurien epävakaus vielä toistaiseksi.
Vuonna 2009 yli neljän gigatavun keskusmuisti alkaa olla normi tehotyöasemissa ja yhä useampi tietokoneen hankkija joutuu tämän myötä tekemään valinnan 32- ja 64-bittisyyden välillä. Rohkenen ennustaa kuusnelosille – olivat ne sitten Vistoja tai Seiskoja – valoisaa tulevaisuutta ja markkinaosuuksien vahvaa kasvua.
Kehtaan kuitenkin ennustaa, että siirtymä 64-bittisyyteen tulee olemaan kovempi haaste työpöytä-Maceille ja –Linuxeille. Maceissa käytetään kummallista 32/64-bittisyyden kernelin ja muistinhallinnan sekasikiötä ja Linuxeissa puolestaan 32-bittisten sovellusten ajaminen 64-bittisessä käyttöjärjestelmässä tutustuttaa varsin nopeasti kirjastohallinan kiehtovaan maailmaan. WOW64 antaa Windows-sovelluksille merkittävää yhteensopivuusetua.









