Hysteriaa sähköisestä äänestyksestä
Kunnallisvaalien sähköisen äänestyksen virheistä noussut kohu on saavuttanut jo hysterian piirteet. Oikeusministeriä vaaditaan eroamaan ja ruuhkamaksupuolueen kansanedustajat keräilevät poliittisia irtopisteitä vaatimalla uusia vaaleja.Suhteellisuudentaju hoi! Rajansa se on pelottelullakin!
Koska suurin osa kansasta ei ole saanut vielä omakohtaista kokemusta sähköisestä äänestyksestä, katsokaapa huviksenne Oikeusministeriön ohjevideo asiasta.
Niille, jotka eivät jaksa katsoa videota, seuraavassa tiivistelmänä äänestysvaiheiden kuvakaappaukset.

Kovan onnen varmistusnäyttö. Tässä vaiheessa yli 200 äänestäjää ei tajunnut painaa punaisella ympyröityä OK-painiketta, vaan veti korttinsa lukijasta.
Kuten näkyy, äänestäjältä odotetaan Ok-napin kuittausta kahteen kertaan. Ensin ehdokasnumeron syötön jälkeen ja toiseksi varmistusruudussa. Normaalijärjellä ajatellen käyttöliittymä on yksinkertainen ja hyvin suunniteltu.
232 äänestäjää on kuitenkin vetänyt äänestyskorttinsa ulos ennen viimeisen OK:n painamista.
Järjestelmän tekijöiden olisi kannattanut konsultoida pankkiautomaattien suunnittelijoita. Niistä kun ei saa rahojaan ulos ennen kuin on muistanut poimia korttinsa mukaan. Aivan samalla tavalla äänestyskoneen designissä voitaisiin antaa äänioikeuskortti ulos vasta jos äänestäjä keskeyttää äänestyksen tai hyväksyy äänensä Ok-nappia painamalla.
Käyttöliittymämoka on selvä, mutta onko tämä oikeasti uhka demokratian ytimelle? Tuskin.
Sähköisen äänestyksen kritiikki on lähtöisin alun perin Yhdysvaltojen äänestyskokeiluista. Siellä onkin nostettu esiin valideja ongelmakohtia esimerkiksi äänestyslaitteiden fyysisestä turvallisuudesta.
Tämän jälkeen homma on kuitenkin levinnyt käsistä.
Suurimpana ongelmana sähköisen äänestysjärjestelmän kriitikoiden mielestä on yksinkertaisesti se, että järjestelmää ei ole toteutettu Avoimen lähdekoodin (FOSS) järjestelmänä. Koska lähdekoodia ei voi gitata Sourceforgesta, järjestelmä on defective by design ja sitä ei voida hyväksyä missään tapauksessa.
Tähän samaan lankaan menee sinänsä hyvää tarkoittava kansalaisjärjestö Effikin. He kieltäytyivät osallistumasta järjestelmän auditointiin liiallisten salassapitovaatimuksien takia.
Liian tiukka NDA on kieltämättä hölmöä juttu. Mutta ei sen takia pitäisi jättää osallistumatta näin tärkeään hankkeeseen! Semminkin kun salassapitosopimuksen rikkomisesta ei määritellä minkäänasteista rangaistusta ja poliittisten järjestöjen osalta tietovuodot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Nyt Effin kommentit ovat lähinnä tyhjään ilmaan räksyttämistä ilman konkreettista asiapohjaa.
Idealistinen avoimen koodin vaatimus äänestysjärjestelmälle on yhtä kaunis ajatus kuin hiilineutraali Helsingin energialaitos. Mutta silti nörttipopulistista idealismia puhtaimmillaan. Yhteiskunnassa nyt sattuu vain olemaan monia muitakin tietojärjestelmiä, joitten lähdekoodit eivät ole koko maailman luettavissa. Esimerkkeinä vaikkapa lentokenttien tutkat, pankkitilien ylläpito, vankeinhoitojärjestelmä, eläkevakuutusyhtiöiden työeläkkeiden laskentasysteemit ja poliisin rikesakkorekisteri. Idealisteille ei riitä, että näiden järjestelmien oikeellisuudesta, ylläpidosta ja kehittämisestä on virkavastuu jollakulla.
Hämmästyttävästi kaikkein kriittisimmin sähköiseen äänestykseen suhtautuvien puolueessa ruuhkamaksujen satelliittivalvonnan uskotaan olevan mahdollista toteuttaa yksityisyyttä suojellen ja tietoturvasta huolta pitäen. Miksi? No kun se toteutettaisiin Avoimella lähdekoodilla (FOSS). Simsalabim.
Harmi vain, että FOSS-ohjelmat eivät ole ehkä Firefoxia lukuun ottamatta juurikaan loistaneet hyvällä käyttöliittymäsuunnittelulla.












