Olisi vielä mukava jos ihmiset tunnistaisivat virukset, madot, troijalaiset, rootkitit, mainosohjelmat, vakoiluohjelmat ym ja näiden variaatiot kun puhuvat niistä.
Jokainen kun toimii eri tavalla ja tarttuu eri tavalla. Yksi leviää automaattisesti, yksi vaatii isäntätiedoston, yksi piiloutuu toiseen/toiseksi ohjelmaksi, yksi tarttuu ainoastaan käyttöjärjestelmiin jne.
Todella harva haittaohjelma on tänä päivänä kohdistettu käyttöjärjestelmään. Ne on niin hyvin suojattu että siinä tarvitaan käyttäjän toimia että käyttöjärjestelmä saadaan tartutettua ja silloin kun se on ”korkattu”, ei enää auta mikään tietoturvaohjelmisto jos sitä ei pysty suorittamaan toiselta koneelta ja tällöin on parasta vain asentaa uudelleen koko järjestelmä, tarkistaa jokainen tiedosto kun ne kopioidaan puhtaaseen järjestelmään että ei niiden mukana tule mitään haittaohjelmia jne.
Valtaosa nykyisistä haittaohjelmista ovat matoja. Leviävät automaattisesti ja usein vielä jonkin ystävältä tulleen viestin kera pikaviestimessä tai sähköpostitse. Järjestelmiin sisälletyt tietoturvaominaisuudet ja ennen kaikkea oikeaoppinen käyttäjä/pääkäyttäjä erottelu kahden eri salasanan taakse auttaa jo ehkäisemään monia käyttäjänkin toimia vastaan, puhumattakaan automaattisista madoista.
Mutta käyttäjän tiedostot kuten valokuvat ja videot ovat ne tärkeimmät, jotka pitäisi suojata. Väliäkään sovellusohjelmista ja järjestelmätiedostoista tai mistään käyttöjärjestelmästä. ne saa aina takaisin asennettua. Mutta ne kuvat lapsen syntymästä, syntymäpäivistä, hääseremoniasta, lapsien kasvamisesta ym… Yksinkertaisesti vain priceless.
Tietoturvaohjelmistojen tarve vähenee jos tiedostot varmuuskopioidaan. Mutta tämä tarkoittaa että varmuuskopioita täytyy olla useita eikä vain yhteen paikkaan. Koska nekin saastuvat helposti jos eivät ole erillisillä levyillä useampina kappaleina. Kuinka moni oikeasti tekee niin?
Microsoft sai Windows Vistan aikana suuria parannuksia aikaiseksi. Loistava UAC joka viimeinkin toi helpotusta ohjelmien käyttöön mutta pakotti ohjelmistokehittäjät suunnittelemaan ohjelmat tavallisilla käyttäjillä toimivaksi. Mutta edelleenkin Microsoft tekee tyhmästi että ensimmäiset käyttäjät jotka järjestelmään luodaan, ovat administrator -oikeuksilla. UAC vain kysyy varmistusta eikä pääkäyttäjän salasanaa. Sen varmistuksen antaa yhtä helposti kuin käyttäjän salasanan ja läpi mennään helposti jos pitää saada nähtäväksi se ystävältä saatu sähköpostiliitteenä oleva video/kuva/slideshow jne.
Ja kun virukset ovat ne harvinaiset haittaohjelmat nykyään, on troijalaiset vieläkin aivan vahvana menossa. Jos ei tietoturvaohjelmistoja ole järjestelmässä asennettuna kun ohjelmistot asennetaan turvattomista lähteistä, niin troijalainenhan sieltä saattaa tulla usein mukanaan. Ja riittää että kerran tulee rootkit jotka useimmiten ovat vielä troijalaisia niin saadaan käyttöjärjestelmä korkattua ja tällöin on aivan samantekevää onko se tietoturvaohjelma koneelle asennettavissa jälkikäteen vai ei, kun rootkit estää tietoturvaohjelmaa näkemästä itseään.
Vaikka ohjelmistot olisivat kuinka turvallisia tahansa, käyttäjät tuovat ongelmat.
Tämän on voinut havaita mm. Linux-käyttöjärjestelmän suosituin jakelupaketin Ubuntun kohdalla. Siinä kun käytetään väärin sudoa ja graafiset järjestelmähallinnan työkalut puuttuvat vielä monilta tarpeellisilta osa-alueilta, niin joudutaan komentoriville lyömään sudo -rimpsua.
Ja Ubuntun foorumeilla sitten on useampaan kertaan jaettu vaarallisia komentoja joita ihmiset ovat suoraan pastettaneet komentoriville ja uskoneet saavansa haluamiaan asioita tehtyä. Scriptit ovat alkaneet leviämään ja niitäkin ajetaan sudon kera. Eikä Ubuntua käyttävät edes ajattele että mitä he ovat tekemässä, automaattisesti menee sudo siihen eteen.
Liian usein näkee neuvoja missä jokin levykuva tai tiedosto pitää voida kääntää toiseen formaattiin ja sitä varten joutuu jonkin binääriohjelman jostain lataamaan ja asentamaan kun mistään pakettivarastosta sitä ei löydy eikä lähdekoodia ole mistä voisi itse kääntää. Joten sitä joutuu luottamaan sokeasti yhteen binääriin.
Ja sitten neuvotaan miten tämä binääri kopioidaan ensin /usr/bin puolelle jotta sen voi suorittaa, sen sijaan että ~/bin hakemistoon käyttäjän oikeuksilla.
Kun verrataan oikeaoppista sudon käyttämistä niin tuleekin vastaan lähes aina yleisessä käytössä oleva Mac OS X missä se on paremmin säädetty.
Olkoot melkein kuinka varovainen käyttäjä, niin mistä tahansa epävirallisesta lähteestä asennettu ohjelma voi olla troijalainen tai saastunut viruksella. Ainoastaan itse alkuperäisen binäärin tarjoajan puolesta tarjottua voi käyttää. Mutta kuka haluaa oikeasti käyttää tietokonetta ainaisessa pelossa ja paniikissa että jotain pahaa saattaa tapahtua?
Vaikka nykyisin käyttöjärjestelmiin sisällytetään ankarasti erilaisia tietoturvaominaisuuksia (esim Linux on sisältänyt palomuurin itsessään, sen sijaan että toteutettaisiin erillisellä ohjelmalla tai palveluna) ja järjestelmään taas kaiken maailman tietoturvarakenteita (esim hiekkalaatikkoja) niin ne eivät suojele käyttäjän tiedostoja täydellisesti.
Olkoot vaikka tietokoneelle asennettuna tietoturvaohjelmistot niin ne eivät poista sitä varmuuskopioinnin tarvetta.
Tietoturvaohjelmistot ovat aina askeleen jäljessä haittaohjelmien kirjoittajien tuotoksia vastaan.
Tätä vartenhan on ideoita että otetaan käyttöön valkoiset listat (whitelisting) ja tälläinen periaate on mm. Linuxissa käytössä kuten AppArmor, jossa profiloidaan ohjelmat ja tiedostot että mihin järjestelmätiedostoihin/ohjelmiin ne pääsevät käsiksi, millä oikeuksilla ja mitä työtiedostoja saa avata milläkin ohjelmalla ja mitä niille saa tehdä. Hyvin vainoharhaisen järjestelmän saa tehtyä ja todella turvallisen ja jopa hyvin läpinäkyvän jos kyse on aina samanlaisesta työskentelystä ilman että käytännöt muuttuvat.
Lopulta vaikka kuinka paljon erilaisia ohjelmallisia toteutuksia suunnittelee ja kehittelee, ihminen on se ongelma.
Eli niin kauan kuin tietokone itse ei kykene estämään ihmistä tekemästä itselleen vaarallista tekoa, olemme avuttomia.
Ainoa ratkaisu olisi kouluttaa ja opettaa ihmiset alusta lähtien ymmärtämään mitä he tekevät.
Mutta sitä ihmiset eivät halua. He eivät halua käyttää useita viikkoja siihen että saavat tietokoneellaan kirjoittaa sähköpostia ja jutella pikaviestimen välityksellä ulkomailla olevan perheenjäsenen kanssa.
Sitä tietokonetta kun pitäisi oikeasti pystyä käyttämään.
Joten tulkoon I Robot -elokuvan tyylinen tekoäly tai jatkakaamme nykyisessä mallissa?
