KDE-työpöytäympäristön neljäs tuleminen oli tänne asti sellaisessa tilassa, että periaatteessa se kiehtoi minua, mutta käytännössä kaikki oli liian keskeneräistä ja epävakaata, että olisin voinut koo-dee-ee nelosta oikeasti käyttää. 4.0 toki olikin pääasiassa kehittäjille suunnattu, mutta vielä 4.1 oli myös minulle ihan liian epävakaan oloinen.

En siis odottanut liikoja myöskään muutama päivä sitten julkaistulta versiolta 4.2. Yllätyksekseni blogosfäärissä alkoi nopeaan tahtiin liikkua “Unohtakaa se mitä olette KDE 4:stä tähän saakka nähneet, 4.2 toimii!”-tyylisiä huhuja. Pitihän sitä kokeilla ja asentaa se tähän Debian Lennyyn.

Kannan korteni kekoon – KDE 4.2 toimii. Eri softien jatkuva kaatuilu on tiessään. Työpöytä tuntuu virkeältä. En minä tätä laittaisi mihinkään perintökoneeseen, mutta jos koneessa pyörii entuudestaan vaikkapa Gnome hyvin, niin kyllä KDE 4.2 pyörii myös.

Uuden KDE:n ominaisuuslistaa en tähän kertaa, näitä kun toitotetaan kaikkialla. Katsokaa vaikka KDE:n omilta sivuilta, jos olette missanneet.

Mistä uutuuksista itse olen tähän asti pitänyt?

• Uusi, raikas ulkoasu. QT4, Oxygen-ikonisetti, häivytyksen kaltaiset pikkutehosteet siellä täällä jo ilman työpöytätehosteiden päälle kytkemistä, ynnä muut todella toimivat. Oletusulkoasu on jotain Vistan ja OS X:n väliltä, mutta toimii se silti.
• Työpöydälle ripustettavat pikkusovellukset. Joo, vanha juttu muistakin ympäristöistä, jopa vanhasta KDE:sta. Mutta esimerkiksi uuden KDE:n Folder View -vempele on minusta oikein mukava. Minulla on työpöydällä killuviin ikoneihin viha-rakkaus-suhde. Väliaikaisena laskeutumispaikkana työpöytä on ikoneille tosi jees, mutta jos niitä ei siivoa siitä samantien, hetken päästä työpöytä on oikea ikonien kaatopaikka. Folder Viewin avulla ikonihässäkän voi sentään rajata haluamansa kokoiselle alueelle työpöytää, näitä voi tehdä useampiakin ja tarvittaessa ikonit saa nopeasti piiloon. Hyvä kompromissi. Myös työpöytävempeleiden vapaa skaalattavuus ja pyöriteltävyys on kiva homma.
• PowerDevil-virransäästöohjelma. PowerDevil antaa säätää koneen virransäästöominaisuuksia siinä missä muutkin vastaavat ohjelmat, mutta on monipuolisempi esimerkiksi Gnomen vastaavaan verrattuna.
• Amarok 2. Suositun musasoittelijan toinen sukupolvi ei kaikkia miellytä, mutta minuapa miellyttää. Alkuun se vaati aavistuksen totuttelua ykkössukupolveen nähden, mutta nopeasti siihen tottuu.
• Tiedostojen hallinta. Tiedostot voi jakaa kategorioihin antamalla niille tageja, tiedostoille voi antaa arvosanoja, tiedostoja voi kommentoida ja niin edelleen. Dolphin-tiedostomanagerin tapa näyttää tiedostojen metatiedot (siis päivämäärä, tiedostotyyppi, kommentit/arvosanat, kuvien koot ynnä muut) on selkeä ja mukava.
• Uusi Konsole. Minä kun työkseni elän shellissä, on kiva että Konsole on parantunut entisestään. Valikot on viimeinkin jaettu uuteen uskoon. Useampaan eri sessioon kaiuttamista on parannettu siten, että auki olevista sessioista voi valita ne, joihin haluaa syötteensä lähettää. Vanhassa Konsolessahan oli vaihtoehtoina vain “Lähetä yhteen sessioon” tai “Lähetä kaikkiin sessioihin”.

Pinnan alla varmasti piilee paljon kaikenlaista, mitä en vielä muutamassa päivässä ole tajunnut lainkaan. KDE 4 -konkarit, laittakaa vinkkejä jakoon.