Melko yllättävä veto The New York Timesiltä avata osa sivujensa taustamoottorin lähdekoodista. Pekka Perusbloggaajaa nämä julkaistut komponentit eivät juuri lämmitä, mutta jos sattuu ylläpitämään oikeasti kovilla kierroksilla käyvää ja PHP:lla toteutettua webbipalvelua, voivat XSL Cache ja DBSlayer olla tutustumisen arvoisia.

TNYT avasi myös kehitysblogin.

Hämmentävää (mutta hienoa), että lehti tekee tällaista.

Avoimen koodin avulla on taklattu jo monen monta ongelmaa. Virtualisointi? Check. Palvelinpuolen ratkaisut? Check. Käyttäjäystävällinen työpöytä? Check. Monipuoliset perusohjelmat? Check.

On kuitenkin yksi junnaamaan jäänyt osa-alue – jos ei muuten, niin ihmisten mielikuvissa se jumittaa alkeellisella tasolla. Nimittäin pelit. Moni kuvittelee, ettei Linuxille / muille avoimille käyttiksille ole pelejä, jos ei sitä lasketa että Winen avulla pyöritetään enemmän tai vähemmän hyvällä tuurilla Windows-pelejä tai eri emulaattoreilla vanhojen klassikkokoneiden ja -konsoleiden pelejä.

Myönnän itsekin eläneeni pitkälti pimennossa näiden avointen pelien suhteen, pitkälti siitä syystä että vuorokaudessa on vain 24 tuntia, eikä kaikkea ehdi millään tekemään. Nethackia olen pelaillut, FreeCivissä ja FreeColissa maailmaa hallinnut, Tux Raceria (nykyään PPRacer) ja Pingusia tykitellyt, Gnomen ja KDE:n mukana tulevia pelejä harvakseltaan hakannut ja vielä harvemmin lennellyt Flight Gearilla. Muilta osin olen joko ollut pimennossa tai ohimennen lukenut arvosteluja / nähnyt ruutukaappauksia muista peleistä.

Olen nyt muutamana päivänä yrittänyt paikata tätä puutetta kokeilemalla lupaavimman oloisia eteen tulleita pelejä. Täytyy myöntää, olen näkemästäni positiivisesti yllättynyt. Moni peleistä on toki vielä raakile, mutta potentiaalia on vaikka mihin ja bonuksena nämä pelit ovat sellaisia, että monia voi pelata ohimennen viisi minuuttia kerrallaan, eikä peliä ole pakko pelata kokopäivätyönä siinä menestyäkseen.

Mitä olen pelaillut?

Ensimmäisenä eteen tuli Battle for Wesnoth. Kyseessä on mukavan oloinen vuoropohjainen fantasiaroolipeli (naksuiksiko Pelit-lehti näitä nimittää?), johon on ladattavissa aika paljon kaikenlaisia laajennusosia. Muutaman tehtävän pääsin jopa jo läpikin.

Seuraavaksi kokeiluvuoroon pääsi hieman muinaista 4D Sports: Drivingia (toiselta nimeltään Stunts) muistuttava Maniadrive. Puolikarusta ulkoasustaan ja paikka paikoin todella ärsyttävistä radoistaan huolimatta kyseessä on ihan kelpo kaahailupeli eksoottisilla radoilla. Sopii niihin hetkiin, kun vaikka palaverin alkua odotellessa pitää saada 5-10 minuuttia tapetuksi.

Vanhana Silent Service -pelurina oli toki pakko kokeilla myös Danger from Deepiä. Eipä ole valmis tämäkään, kuten versionumero 0.3 antaa hyvin ymmärtää. Keskeneräisyydestään huolimatta viihdyin tämänkin parissa noin tunnin ajan putkeen – enemmänkin olisi mennyt, mutta meikäläisellä ei ole pidempiä yhtenäisiä jaksoja pelaamiselle nykyään. Vesiefekti ja vuorokaudenajanvaihtelut on oikein nätisti toteutettu.

Pienenä räiskin erilaisia shoot ‘em uppeja aina R-Typestä ja Nemesiksestä Xenon II Megablastiin asti. Astromenace vaikutti näiden nykyaikaiselta versiolta. Alkutasoilla meno ei vaikuta kovin hektiseltä (joka voi olla hyväkin asia…), mutta voi pojat kun toteutus on vanhoja klassikoita metrikaupalla nätimpää.

FPS-räiskintöjä vaikuttaisi olevan pilmin pimein. Näistä valitsin summamutikassa Tremulousin. Valittavana olisi ollut myös lukuisia muita vaihtoehtoja – parempia saa ehdottaa. Visuaalisesti Tremulous on kovin Quake 3:n oloinen ja taitaa jopa sen engineä käyttääkin. Varmaan ihan kiva, mutta näitä olen jopa minä vuosien varrella nähnyt niin paljon, ettei enempää jaksaisi. Muutama vuosi sitten tuli Enemy Territorya tahkottua niin paljon, että vieläkin tulee korvista ulos.

Kokeilulistalla odottaa vielä monta peliä. OpenTTD näyttäisi kivalta Transport Tycoon -kloonilta, TORCS mukavalta kaahailupeliltä ja joitain muitakin on vielä jonossa. Pankaa ehdottaen kivoja pelejä. Trendi kuitenkin näyttäisi siltä, että nämä avoimen koodin pelitkin ovat nykyään jo sangen laajoja, nättejä ja monelle riittäviä. Pärjättiinhän tuota aikoinaan kuusnelospeleilläkin, eivät nämä ainakaan huonompia ole…

Ubuntu 7.10 (Gutsy Gibbon) julkaistaan tänään. Ajattelin ensin kirjoittaa siitä tänne hieman tähän tapaan, mutta sitten nostin kädet ilmaan ja huudahdin SEIS. Joka tapauksessa todella moni media on jo etukäteen toitottanut, mitä uutta Ubuntu 7.10 tuo mukanaan: 3d-efektejä, parantunut peruslisukkeiden asennus, ntfs-tuki kirjoitustukineen jo vakiona, Gnome 2.20, Trackeria käyttävä työpöytähaku. Näistä samoista asioista kertoo viimeistään tänään ainakin näin iso määrä (*näyttää käsillään*) eri medioita, joten en jaksa jankuttaa samoja kovin syvällisesti.

Kaiken kaikkiaan Gutsy on varmasti hyvä ehostus entiseen nähden. Siinä on myös yksi piirre, johon törmään nyt ensimmäistä kertaa näin voimakkaana. Jostain syystä Gutsy tuntuu houkuttelevan Linuxia syrjäsilmällä seuraavia taviksia kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Liekö sitten sisäänrakennettu Compiz Fusion vai mikä syynä, mutta moni on sanonut minulle asentavansa Linuxin, mutta odottaa ensin Gutsyn ilmestymistä. Toivottavasti Gutsy toimii niin hyvin kuin nämä odottajat ovat odottaneet.

Lisäksi Ubuntu on tuonut mukavasti puhtia siihen, miten tietokone- ja oheislaitevalmistajat suhtautuvat Linuxiin. Vähän taitaa vielä toimintamalli olla tosin hakusessa: puskaradion mukaan, jos Delliltä ostaa valmis-Ubuntun (jossa Ubuntu 7.04 Feisty Fawn), raukeaa takuu, jos koneeseen asentaa jonkin toisen jakelun. Moni onkin ihmetellyt, mitä tapahtuu takuulle, jos Dell-Feistyn päivittää Gutsyksi.

Yllättävän harva media on vielä toistaiseksi myös tarttunut siihen, mitä Ubuntun veturi Mark Shuttleworth arvelee New York Timesin haastattelussa:

—
“What’s really interesting is that a lot of consumer electronics products that are being designed now are essentially a little PC,” he said in an interview “We’re not there yet, but we’ll be there by mid to late 2009. Your impulse buy will be running Linux.”

“Once you can take that kind of capability and stick it in your pocket, it will get interesting,” he added.
—

Toki jo tänä päivänä moni NAS-purkki, WLAN-pömpeli, jotkut kännykät ja monet muut pikkuvimpaimet käyttävät alustanaan Linuxia, mutta mitenköhän moniin laitteisiin Linux sitten ehtii parissa vuodessa ujuttautua? Ainakaan Markilta ei luottamusta puutu.

Kas. Phoronixin puolella testattiin, miten Ubuntun virrankulutus on muuttunut parin vuoden sisällä. Testissä kokeiltiin Ubuntuja 5.10:stä aina 7.10:n asti.

Oliko 5.10 virtasyöppö vai onko 7.10 uusine ominaisuuksineen rohmumpi? Lopputulos on lopulta melko tasainen; kernel on kehittynyt vähävirtaisemmaksi, mutta vastaavasti uudemmassa Ubuntussa käynnistyy enemmän ohjelmia taustalle. Riisumalla näistä itsensä kannalta tarpeettomat pois ja powertopin kanssa nysväämällä pääsee sitten parempiin tuloksiin. Hyvä kuitenkin tietää, ettei tilanne ole ainakaan merkittävästi pahempaan päin mennyt.

3D-efektit työpöydälle tuova Compiz… eikun Beryl… eikun Compiz Fusion on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun pilkuntarkasta viilaamisesta innostuneet nörtit päästetään valloilleen. Moni olisi koodannut alkuperäisen, nyt jo vanhan 3d-kuution ja hölskyvät ikkunat ja tyytynyt siihen. Mutta ei, Compiz Fusion tuntuu menevän eteenpäin sellaista haipakkaa, että tällainen vanhempi ei enää pysy perässä.

Vastahan minä alle pari kuukautta sitten testailin Compiz Fusionin 0.5 -sukupolvea, joka sekin tuntui sisältävän jo reilusti lisää uutuuksia verrattuna Beryliin. Ja mitä maailmalla tapahtuukaan: Compiz Fusion v0.6 tulee kohta uunista ulos. Siinä muun muassa

• 3d-kuution koodi on kirjoitettu uusiksi
• Asetusohjelma on muuttunut jälleen kerran – onko se selvempi vai ei, tiedä häntä
• Fusion-Trouble-velho yrittää paikallistaa, missä vika luuraa jos Compiz Fusion ei toimi oikein
• Eri efektit on merkitty tähdillä välillä * ja ***** sen mukaan, miten intensiivinen efekti on kyseessä. Löyhemmät tehosteet saavat yhden tähden, siinä missä monimutkaisempi merkitään viidellä tähdellä.
• Compiz Fusionin tuntien uudessa versiossa epäilemättä on joitain uusia tehosteita tai moduuleita, joista en nyt vain huomannut mainintaa.

Ihan hyvä, että osittain hyödyllinen ja osittain hyödytön silmäkarkki menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Jos ei muuta, niin Compiz Fusion on todella, todella hyvä työkalu siihen, että muihin käyttöjärjestelmiin tottuneilta / Linuxiin ennakkoluuloisesti suhtautuvilta otetaan luulot pois ja saadaan mielenkiinto kiinnittymään itse käyttikseen.

Esimerkiksi viime vuonna Digiexpossa Compizia esitellessäni se keräsi erittäin runsaasti huomiota. Koko tapahtuman ajan sain puhua ja esitellä efektejä ihmisille. “Onko tämä se Vista?”, kysyivät ihmiset. “Ei, vaan Linux.”, vastasin. “Ai Linux? Tuoltako se näyttää?? Esittele lisää!”. Tuossa tyypillinen tapahtumaketju.

Edellisen Ubuntu-postaukseni kommenttien puolella openSUSE-rintama heräsi kertomaan 10.3:n tulleen uunista ulos. Hain sen tänä aamuna ja asensin IBM Thinkpad R51 -läppärilleni Gnome-version, jotta vertailu nimenomaan Ubuntuun olisi sujuvampaa.

Kyllä, on tässä paljon hyvää. Aloitetaan näppituntumaplussilla:

+ Siisti ja yhtenäinen ulkoasu.

+ Osapuilleen kaikki laitteet toimivat suoraan: toistaiseksi ainoastaan läppärini nukkunaanmeno bugasi.

+ Ohjelmat käynnistyvät erittäin vikkelän oloisesti; en vielä vakoillut, miten tätä on optimoitu. Pitkälle viety prelink? Jotain etukäteen lataamista? Jostain syystä esimerkiksi Firefox kuitenkin käynnistyy tässä tuntuvasti virkeämmin kuin muissa jakeluissa tai vanhemmissa openSUSEn versioissa.

+ Työpöydän 3d-efektit saa halutessaan päälle yhden nappulan painalluksella (kuten muissakin nykyjakeluissa) ja tämäkin toiminto pelitti juuri kuten sen pitikin. Compiz Fusionin tuomaa täyttä efektitykitystä ei tosin ole valittavissa, vaan tämä on lähinnä riisuttu malli kuutiolla, zoomilla, läpinäkyvyydellä, vesiefektillä ja heiluvilla ikkunoilla varustettuna. Ehkä tämä sitten on vakaampi, vaikka Compiz Fusion on sekin toiminut minulla moitteetta Ubuntu Feistyn puolella.

+ AppArmor on hyvä taustaturva olla olemassa, vaikkei se SELinuxille tiukkuudessa pärjääkään.

+ openSUSE 10.1:n ja 10.2:n nähden pakettienhallinta on kehittynyt huomattavasti sekä nopeudeltaan että selkeydeltään. Hypetetty one-click-install on pitkälti samanlainen kuin Ubuntun Add/Remove software.

+ Firmoissa ym. on varmasti hyödyllistä, että koneen voi jo asennusvaiheessa kytkeä esimerkiksi Windows-domainiin kiinni.

Ja sitten näppituntumamiinuksia:

- Uudistunut start-valikko (Computer) on minusta ikävä käyttää. Vaikka itse ohjelmat onkin ryhmitelty kategorioittain, kaikki ohjelmat saa näkyviin vasta klikkaamalla “More applications”. Tämä puolestaan avaa uuden ikkunan ja varsinkaan välittömästi bootin jälkeen tämä ikkuna ei ilmesty eteen nopeasti, vaan avautumista saa odotella useamman sekunnin ajan. Jatkossa se toimii virkeämmin, muttei minusta ole yhtä selkeä kuin perinteinen valikko. Myöskään Computer-valikon halutun ohjelman/tiedoston haku ei näytä tuloksia sitä mukaa kun hakuehtoja kirjoittelee, vaan vasta enterin painalluksella avautuu uusi ikkuna. Väitän Ubuntun ratkaisun (ohjelmat ryhmitelty kategorioittain perinteisiin valikoihin) olevan selkeämpi aloittelijalle.

- Paikoitellen mukana tulee tarpeettomia ohjelmia. Ubuntu on erinomainen esimerkki siitä, miten jokaisesta eri kategoriasta on perusasennuksessa vain yksi ohjelma. Yksi kuvankäsittelyohjelma, yksi pikaviestin ja niin edelleen. Ei tässä openSUSE 10.3:ssa paljon noita päällekkäisyyksiä ole, mutta esimerkiksi kaksi erillistä cd/dvd-kärventäjää ja turhan monta eri vaihtoehtoa volyymin asettamiselle on.

- Jostain syystä Nautilus ei äkkää muita kiintolevyllä olevia, mutta vielä mounttaamattomia Linux-osioita. Ajattelin klikkailla tieni Ubuntu-osion pariin, mutta Nautiluspa ei näyttänytkään muita osioita lainkaan. Erikoista, sillä digikameran/usb-tikun ym. selaaminen kyllä onnistuu suoraan. Toki kun mounttasin osion käsin paikoilleen loitsun mount /dev/sda1 /mnt/ubuntu avulla se ilmestyi näkyviin, mutta tällaisen ei varmasti tulisi enää kuulua asiaan…? Niin, ja näkyy tuohon mounttaamiseen pääsevän vaikuttamaan valitsemalla Computer -> Control Center -> Yast 2 -> Partitioner -> klikataan pelottavan varoituksen ohi -> valitaan mount point gurummille tehdyn käyttöliittymän kautta, muttei tuokaan nyt helppoa ole. Ilmeisesti minun olisi jo asennusvaiheessa pitänyt asettaa Ubuntu-mount paikoilleen.

- Pakettienhallinnasta ei suoraan löydy läheskään niin paljon ohjelmia kuin Ubuntussa. Varmasti repositoryja netistä etsimällä valikoima laajenee.

- Läppärin nukkumaanmeno ei tässä edelleenkään toimi out-of-the-box. Tai kyllä tämä nukkumaan menee, muttei herää.

Kaiken kaikkiaan hyvältä jakelulta tämäkin vaikuttaa, ei siinä mitään.

Edit klo 15:15: Tänne pyydettiin linkkiä openSUSEn sivuille / lataamiseen. Tässä, olkaa hyvät. Huitokaa Get it ja valitkaa mieleisenne vaihtoehto.

Liquid Rescale (content-aware image resizing, sisältötietoinen kuvanskaalaus – onko tälle jo jotain oikeaa suomennosta?) oli loppukesästä monien kuvankäsittelijöiden huulilla. Jos ette vielä tiedä mistä on kyse, katsokaa vaikka tämä esimerkkivideo.

Näemmä Liquid Rescalen mahdollistava laajennus on jo tekeillä GIMPillekin. Kyseessä on vielä erittäin kehitysvaiheessa oleva versio, joten älkää missään nimessä suhtautuko siihen vielä valmiina tuotteena, mutta uteliaimmat voivat jo tässä vaiheessa tarttua härkää sarvista. Tässä vaiheessa plugin on lähinnä kömpelö ja jäykkäkäyttöinen teknologiademo. Sivuilta löytyy valmiiksi paketoitu versio muutamalle eri jakelulle, Windowsille ja toki myös lähdekoodit.

Itse kokeilin tuota palikkaa viikonloppuna, mutta täytyy todeta että läppärini 512 megatavua muistia oli auttamattoman vähän, kun yritin tehdä jotain 8 megapikselin kuvalle … kuvaa ensin tavallisesti pienentämällä meno oli onneksi jouhevampaa.

Yksi eniten eteen tulevista Linuxia / avointa koodia koskevista nitkutuksista tuntuu olevan se, että valinnanvaraa on liikaa. On satoja eri Linux-jakeluja, on eri BSD-versioita, on OpenSolaris, hurja määrä eri työpöytäympäristöjä ja niin edelleen. Tästä sekametelisopasta johtuen ihmiset eivät sitten voi tietää, mitä pitäisi käyttää ja heikoimmat pelästyvät vaihtoehtojen määrää juosten kokonaan pois.

Pehmeä lasku peruskäyttäjille
Väitteessä on varmasti perää, mutta minusta kolikolla on huomattavasti kirkkaampi kääntöpuolensa. Nykyään aloittelijan voi työntää huoletta Ubuntun* pariin ja sanoa, että aloita tällä, ole hyvä. Ubuntun puolella on jo käyttäjän puolesta valittu ja loogisesti ryhmitelty perusohjelmat, joilla kaikki perustoimenpiteet saadaan tehtyä. Pekka Peruskäyttäjä jatkaa Ubuntun puolella koneen käyttöä tyytyväisenä ja ei kaipaakaan enempää. Jos kaipaakin, karsittu Lisää/Poista ohjelmia on mainio pehmeä lasku pakettienhallinnan maailmaan – Ubuntun karsitumpi ohjelmien asentelija sisältää huomattavasti pienemmän määrän ohjelmia kuin koko pakettienhallinta ja ohjelmat on jopa arvosteltu tähdillä.

Kokeneemmille kovempia vaihtoehtoja
Täysiveristä pakettienhallintaa kaipaavat voivat sitten tarttua Synapticiin tai käyttää pakettienhallintaa komentoriviltä. Koko pakettienhallinnan puolelta löytyy hurja määrä eri ohjelmia eri tarkoituksiin. Tämä takaa sen, että järjestelmä kasvaa käyttäjänsä mukana eikä rajoita mahdollisuuksia.

Otetaan esimerkkinä vaikka digikuvien käsittely. Useimmille riittää jo Ubuntun perustoiminnallisuus – kuvat puretaan kamerasta ja kategorisoidaan käyttäjän haluamiin ryhmiin automaattisesti, kun kamera tökätään koneeseen. Kuva-arkiston hallinta puolestaan sujuu kätevästi F-Spotin avulla. Normaalitilanteissa käyttäjän ei tarvitse tehdä suurelle määrällä kuvia kerrallaan toimenpiteitä, joten käyttäjä ei osaa kaivatakaan muuta.

Mutta entäs sitten, kun pitäisi muuttaa 1000 kuvaa kertalaakista pienemmäksi ja lisätä jokaiseen kuvaan jokin elementti, vaikka kuvan ottajan nimi? Käsipelillä tämä ei ole kivaa.

Tällöin kokeneempi käyttäjä voi tarttua pakettienhallintaan ja asentaa esimerkiksi ImageMagick-paketin. Tästä löytyvän convert-shellityökalun avulla voi automatisoida juuri ylläolevan kaltaisen tapauksen. Lyhyehköllä shellirimpsulla malliin

cd /hakemisto/jossa/on/kuvia
for each in *.jpg; { echo "Muutan kuvaa $each"; convert -resize 50%x50% $each `basename $each .jpg`_pieni.jpg; }


voi automatisoida kuvien pienentämisen. Operaation aikana konetta ei tarvitse babysitata, vaan voi itse mennä vaikka kaupungilla käymään.

Eli mitä yritän sanoa?
Sitä minä vaan, että avointen käyttisten puolella käyttäjä voi tyytyä perussettiin ja elää onnellisena sen kanssa. Mutta siinä vaiheessa jos ilmenee monimutkaisempia tarpeita tai mielenkiinto muuten vain herää (“Mitä tämä kone oikeastaan konepellin alla touhuaa?”), voi käyttäjä pureutua eri osa-alueisiin juuri sillä tarkkuudella kuin haluaa. Jos joku komponentti välissä ei miellytä, sen voi mutkatta vaihtaa toiseen. Paljon shelliä käyttävä voi heittää Gnomen seinään ja käyttää vaikka ionia. Jos koko höskä (Ubuntu) risoo, voi senkin vaihtaa kokonaan toiseen. Toisaalta on älyttömän hyvä asia, että tarjolla on erikoistarkoituksiin (palomuurit, mediakeskukset, oppilaitokset…) jo valmiiksi modattuja jakeluja. Yksi koko ei todellakaan sovi kaikille ja mistä lähtien valinnanvapaudessa on ollut jotain pahaa? Kyllähän kioskeillakin on tarjolla hurja määrä eri lehtiä, mutta kummasti niistä jokainen omansa löytää.

*) Antaa tulla, liekittäkää vain oman suosikkidistronne nimeä huutaen. Tiedostan, että tarjolla on paljon hyviä vaihtoehtoja, mutta minusta nimenomaan Ubuntu on se, joka tällä hetkellä vetää tavallisia ihmisiä sisään Linuxin ja avoimen koodin maailmaan. Ei välttämättä pelkästään teknisillä meriiteillään, vaan Canonicalin antamalla taustavoimalla, aktiivisella yhteisöllään ja imagollaan. Kunhan Linux ja avoin koodi käy Ubuntun myötä tutuksi, voi käyttäjä sen jälkeen ryhtyä kokeilemaan muitakin vaihtoehtoja ja etsimään Lopullista Valaistumista.

Olinpa onnellisesti kaksi viikkoa sitten missannut tämän. Kernel 2.6.24:ssä – eli ensi vuoden alkupuolella julkaistavassa versiossa – on menossa MMC-tuki kokonaan uusiksi. MultiMediaCard-tuki siis mahdollistaa digikameroiden muistikorttien ynnä muiden sellaisten käytön.

Reilusti uudistettuun MMC-palikkaan on tulossa SDIO-tuki (Secure Digital Input Output), jonka ansiosta Linuxissa on entistä vaivattomampaa saada toimimaan esimerkiksi GPS-paikantimet, webbikamerat ja langattomat verkkolaitteet. Uuden SDIOn ansiosta enää ei tarvitse nojata suljettuihin ajuritoteutuksiin.

Myös MMC:n SPI-tuki (Serial Peripheral Interface Bus) menee tässä rytäkässä uusiksi. SPI:tä käytetään kommunikointiin monenmoisten laitteiden kanssa aina äänipiireistä verkkolaitteisiin.

Kiva kiva. Käytettävissä oleva oheislaitevalikoima tulee siis entisestään laajenemaan. Toki ajuriohjelmoijilla on jäljellä paljon työtä noiden laitteiden ajureiden porttaamisessa, kun ne pitää saada käyttämään uutta SDIO/SPI-tukea, mutta kun työ on kerran saatu tehtyä, tipahtaa harteilta iso suljettujen ajureiden taakka.

Kaiken kaikkiaan laitetukitilanne alkaa näyttää jo oikein hyvältä. Vielä kun kännykkävalmistajat heräisivät tekemään ihan oikeasti toimivia softia ja tukia Linuxillekin… (joo, on tähänkin jo valmiiksi muita ratkaisuja, palaan niihin joskus toiste )

Virransäästö on aina vain ajankohtaisempi aihe. Luontoa tulisi säästää ja toisaalta on aina kotiinpäin, jos läppärin akkukestoa saa venytettyä eteenpäin.

Kai olette jo huomanneet Intelin taannoin lanseeraaman LessWatts.orgin? Sivuilla käydään läpi koko joukko yksinkertaisia tarkistuspisteitä (“Onko läppärissäsi bluetooth suotta päällä?”, “Onko kiintolevy virransäästötilassa?”, “Ovatko kernelin virransäästöominaisuudet käytössä?” ja niin edelleen), jotka yhdessä saavat aikaan parhaimmillaan isonkin akkusäästön. Sivuilla esitellään myös Intelin tuottamaa ja toivottavasti kernel 2.6.23:n puolelle virallisesti ehtivää virransäästö-patchia.

Miten suuriin säästöihin Intelin vinkeillä ja patchilla päästään? Riippuu toki käyttötarkoituksesta, mutta perussurffauksessa käyttöaika voi venyä yllättävän paljon. Oman kannettavani akku vetelee niin viimeisiään, ettei tästä voi paljon lukemia antaa – tyhjäkäynnillä reppana kestää vajaan tunnin. Työkaveri taas sanoo oman läppärinsä akkukeston kasvaneen kuudesta tunnista 7,5 tuntiin.

Kannattaa joka tapauksessa vilkaista ja jos Intelin sivuilta puuttuu jotain tärkeää, kertokaa tänne.