Tiesin ettei tästä tulisi helpppoa, mutta halusin yrittää saada toimimaan kalenterin ja yhteystietojen synkkauksen Nokian kännykän ja Ubuntun välillä. Pääsinkin vauhdikkaasti alkuun aiemmin vinkattujen ohjeiden avulla.

Tässä pöytäkoneessa ei ole integroitua bluetoothia, joten tökkäsin koneeseen kiinni bt-usb-sovittimen.

Bluetooth-sovitin lähti toimimaan saman tien, minkä varmistin komennolla hcitool scan. Bluetooth-laitteet näkyvät myös X:n puolella Settings -> Preferences -> Bluetooth Manager -sovelluksessa:

Se listaa kaikki bluetooth-laitteet lähistöllä mac-osoitteineen.


terolehto@Tero-Ubuntu:~/temp$ hcitool scan
Scanning ...
00:12:D1:E0:80:72 Tero E70
00:12:62:97:62:15 Jaakko 6681
00:0F:B3:98:6E:A5 SMFL1121
00:0D:93:53:2C:B6 K02 Tietokone - PowerMac G5
00:0D:41:0C:49:13 EF81
00:12:62:A2:A2:99 Karde 6680
00:18:13:9D:55:81 K800i
00:13:70:1B:5F:B4 Saga
00:17:D5:19:CF:7D SGH-E900

Ohjeita seuraamalla muokkasin tiedostoon ~/.gnokiirc (komento: sudo gedit ~/.gnokiirc) käyttöön seuraavat rivit:


port = 00:12:D1:E0:80:72
rfcomm_channel = 14
model = series60
connection = bluetooth
initlength = default
use_locking = yes
serial_baudrate = 19200
smsc_timeout = 30

, jossa ensimmäisen rivin portti (0:12:D1:E0:80:72) siis viittaa E70:n bluetooth-mac-osoitteeseen. Yritän yhdistää E70:een komennolla gnokii –identify:

E70 kysyy pin-koodia. Annan saman pin-koodin kuin jonka määritin tiedostossa /usr/bin/mypinwrapper .

Virheilmoitus seuraa:

Can't connect: Connection refused
Couldn't open GNBUS device: Connection refused
Error in link initialisation
Telephone interface init failed: Function or connection
type not supported by the phone.
Quitting.

Onkohan vinkkejä? Yritin samaa myös Nokia 6680:n, 6681:n ja N90:n kanssa, jotka ovat S60 2nd Edition -laitteita, mutta niillä en pääse edes siihen vaiheseeen gnokii:lla, että puhelin kysyisi salasanaa.


Serial device: opening device 00:12:62:97:62:15
Can't connect: Connection refused
Couldn't open GNBUS device: Connection refused
Error in link initialisation
Telephone interface init failed: Function or connection
type not supported by the phone.
Quitting.

En siis pääse bluetooth-synkronoinnin määrityksessä kovinkaan pitkälle. Onko ehdotuksia mitä muuta voisi kokeilla?

Soitin myös Nokialle äsken siinä toivossa, että joku S60-tiimistä voisi edes epävirallisesti neuvoa Linuxin kanssa, mutta vielä ei ole luvattu neuvoja.

Olisi kyllä kiva, jos Nokialla olisi helppokäyttöinen PC Suite Linuxille ainakin muutamalle yleisimmälle jakelulle.

Se hyvä tässä säätämisessä on, että “komentorivipelkoni” on kummasti karissut, ja se alkaa tuntua jo sangen tehokkaalta työskentelytavalta.

Sen sijaan tiedostojen siirto Ubuntusta kännyköihin onnistuu komennolla gnome-obex-send ‘tiedosto’, jonka jälkeen avautuu graafinen valikko kännykän valintaan.

Tänään en aamulla enää palannut Windows-koneelle, vaan olen tehnyt koko päivän paria poikkeusta lukuun ottamatta töitä Ubuntu-koneella. Hyvin on pääasiassa sujunut. Nyt alkaa tuntua siltä, että ainakin tavallinen toimistotyöläinen voi yhtä hyvin käyttää Linuxia kuin Windowsia.

Viimeiset pari iltaa ovat venyneet sen verran pitkiksi, että tänään en jaksanut muuta kuin kirjoitella päivän “nakit” eli uutiset ja yhden lehtijutun. Tekstit kirjoitan Openofficella, johon sain Voikon asennettua eli suomen kielen oikoluvun käyttöön ohjeiden avulla.

Vähän tosin piti pyytää ircissä apua, kun sain ensin virheilmoituksia. Lopulta asennus onnistui, mutta en osaa vielä arvioida tämän oikoluvun toimivuutta. Kiinnostavalta näyttää se, että muutkin ohjelmat pystyvät ilmeisesti hyödyntämään voikkoa.

Sain myös pientä hienosäätöä tehtyä, muun muassa haettua IE:n kirjanmerkit Windowsista Firefoxiin Ubuntussa.

Pieniä teknisiä haasteita oli Firstclassin kanssa, joka kaatui aika monta kertaa päivän mittaan. Sain myös Firefoxin jumiutumaan pari kertaa. Myös Automatix kaatui, ja lukitsi dpkg:n (virheilmoitus: Could not get lock /var/lib/dpkg/lock – open (11 Resource temporarily unavailable)), mutta siitä selvisin buuttaamalla kerran.

Minulla oli tänään ilmeisesti liikaa yhtäaikaisesti ohjelmia tai ikkunoita auki, koska kone alkoi kolmen virtuaalityöpöydän kanssa jo takkuilla. Kuinka pitkälle P4-suorittimen ja 1 Gt keskusmuistin pitäisi itse asiassa riittää? Voi olla, että koneessa on vielä säädettävää, koska useimmat mutterit ovat Ubuntun oletusasetuksilla.

Kokonaan en vielä päässyt Windows-koneesta eroon. Meillä siirryttiin pöytäpuhelimissa voip-aikaan, ja luuri on toteutettu Windows-riippuvaisella luurilla, joka kytketään tietokoneen usb-liitäntään. Se on vieläpä myös IE-riippuvainen, koska softa käyttää Activex:ää.

Ja koska en ole talon verkossa, en myöskään pysty seuraamaan Ubuntu-koneelta käsin firman intranetiä. Se vain kertoo yrityksen vahvasta sitoutumisesta Windowsiin.

En ole myöskään vielä säätänyt kalenterin synkkausta toimimaan, joten Nokian luuri juttelee edelleen Windows-koneen ja Outlookin kanssa. Aion sitäkin lähipäivinä yrittää.

Voikon asentaminen vaati hieman pähkäilyä, mutta lopulta sain sen paketinhallintaan ja sieltä kautta asennettua.

Automatix 2 mystisesti jumiutui ja lukitsi jotain tiedostoja, mutta ongelma korjaantui buuttaamalla kone. Ehkä korjaaminen olisi onnistunut helpomminkin.

Tänäänkin venähti iltaan, mutta se ei johdu Linuxista, vaan olen muuten vain deadline-paineissa. En ehtinyt kauheasti Linux-konetta tänään säätää, mutta sen verran sain tehtyä, että kone on huomenna valmis normaaliin työskentelyyn …. toivottavasti.

Selasin edellisten ketjujen neuvoja ja ohjeita, ja onnistuin asentamaan Automatix 2:n sekä päivittämään koneelle Firstclass Clientin. Se on monien mielestä 1980-luvun softa, joka ei kuuluisi enää 2000-luvulle, mutta töiden takia tarvitsen sitä. Asennus onnistui kivuttomasti, koska löysin aiemmista vinkeistä linkin .deb-pakettiin.

Onnistuin tosin hakemaan myös Alienin, ja sain myös FC:n .rpm-paketin auki. Asensin kuitenkin softan Debian-versiosta, kun sitä suositeltiin.

Pelkäsin jo vähän, että joutuisin jatkossa asentamaan moniakin softia komentoriviltä, mutta Automatixilla ja Synapcticin pakettien hallintaohjelmalla tuntuu löytyvän ainakin satoja ohjelmia, ja asentaminen on nopeampaa kuin Winzipin kanssa sählääminen Windowsissa.

Siinä missä vanhan kuvaputkinäytön kanssa oli haasteita virkistystaajuuden kanssa, lcd-näytön kanssa meni helpommin. Tässä kun on useimpien tapaan normaalistikin 60 Hz virkistystaajuus, mitään säätämistä ei tarvittu. Käyttöjärjestelmä jopa vaihtoi oletuksena näytön natiiviin 1280 x 1024 pikselin resoluutioon, eikä muuta tietysti tekisi mieli käyttäkään.

Jonkun vinkistä hain kodekkipaketin, ja nyt mp3-musiikit soivat hda1:lta eli ntfs-levyltä hyvin. Löysin nyös äänimikserin, jolla sain normaalin korvia häiritsevän (ja työkavereista avokonttorissa eristävän) volyymitason käyttöön.

Löysin myös System -> Preferences -valikosta Theme -ohjelman, ja nyt Ubuntun värit miellyttävät enemmän silmää (ao. kuvat vielä vanhoissa väreissä).

Lisää työskentelytilaa

Tänään pääsin myös sen verran käyttämään eri ohjelmia, että huomasin 1280 x 1024 pikselin työpöydän loppuvan nopeasti. Windowsissa se tarkoittaa minulla sitä, että on kymmeniä ikkunoita auki, joiden seasta yritän sitten etsiä oikeaa.

Aluksi näin oli myös Ubuntussa, kunnes tänään “löysin” oikeasta alareunasta virtuaaliset työpöydät. En vielä tiedä miten niitä olisi paras hyödyntää, mutta nyt jätin tekstinkäsittelyn yhteen ikkunaan (haluan nähdä mahdollisimman paljon tekstiä kerralla), mp3-soittimen toiseen ja kolmanteen Gimpin, koska näin pienellä resolla koko näyttö tarvitaan käyttöön.

Tämä on myös selkeästi ensimmäinen WAU!-juttu, joka jättää Windows XP:n kakkoseksi. Vaikka saahan XP:hen virtuaalisia työpöytiä laajennuksina, en ole koskaan tottunut käyttämään niitä.

Vielä minulla on opeteltavaa Linuxin hakemistojen kanssa. Nyt olen sullonnut kaikki tiedostot pariin hakemistoon terolehto-kansion eli päätason alle. Rootiksikohan sitä pitäisi kutsua? Tiedostoja ei ole vielä paljon, mutten enää edes tässä vaiheessa löydä mitään.

Kaipiaisin vielä hyvää pdf-muodossa julkaistua tai muuten tulostettavissa olevaa Ubuntu-opasta, jota voisi lukea muutenkin kuin webistä tihrustamalla. Ubuntu tutuksi vaikuttaa hyvältä, mutta haluaisin sen printattuna. Onko vinkkejä?

Muutamat kollegat ovat muuten täällä kuittailleet, etten taida saada konetta ikinä työkuntoon tai ainakaan oikeasti siirry käyttämään sitä. Miten epäkannustavaa?! Aion kyllä näyttää, että tämä vielä sujuu. Nyt on kyse kunniastani. Odottakaas vain.

Firstclassin asentaminen ja etäyhteyden muodostaminen on tärkeä juttu, koska nyt minun ei tarvitse juosta Windows-koneella posteja ja juttujen lähettämistä varten.

Sain mp3-musikiit soimaan hakemalla jonkun kodekkipaketin. Eilen jo onnistuinkin ntfs-osion mountaamisetsa luettavaksi.

Softien asentaminen pakettien hallinnan kautta toimii itse asiassa aika hienosti. Onneksi. En ole vieläkään sinut komentorivin kanssa.

Otin pari kuvaa Linux-koneesta ja ympäristöstä. Kyseessä on siis edellinen HP Compaq -työkoneeni, jossa on Intelin emolevy, ääni- ja verkkokortit integroituna, 1 Gt muistia ja muistaakseni P4 2,5 GHz suoritin. Sen enempää pc-rauta ei minua kiinnostakaan.

Näyttö on toistaiseksi vanha, käytöstä poistettu 17 tuuman kuvaputki, mutta ajatukseni on siirtää työkäytössäni oleva 19″ lcd-paneeli tähän paikalle, kunhan kone toimii siten, etten tarvitse enää Windowsia.

Aiemmin jouduimme lainaamaan MB:n verkkoyhteyttä, koska talon verkkoon ja WM-Datan ylläpitämään vakioituun ympäristöön ei saa Linux-koneita kytkeä. Se oli suora määräys tietohallinnolta.

Tänään saimme kierrettyä talon virallisen verkon, ja nyt yhteys menee verkkotöpselistä tutkimuslabramme kautta internetiin.

Päivitetty 10.10.2006 klo 21:09.

Päivitetetty nykyisestä työpisteestä lcd-näytön kanssa:

Tänään en ehtinyt palata Linux-projektin pariin kesken päivän. En ole vielä saanut asetuksia ja ohjelmia siihen malliin, että voisin tehdä työt koneella. Yhden uutisen tosin näpyttelin huomiseksi. Ei tässä muuten opi.

Puoli viiden jälkeen aloitin säätämisen saadakseni koneen vanhan ntfs-osion näkyviin. Halusin sieltä ennen kaikkea mp3-musiikit ja muita tiedostoja näkyviin. Siinähän sitten menikin aikaa. Googlasin netistä ohjeita, mutta ei vain onnistunut.

Ensin yritin komentoja:

sudo mkdir /mnt/XP ja
sudo mount /dev/hda1 /mnt/XP -t ntfs

En osannut. Joko hakemistoa ei ilmestynyt lainkaan, se näkyi tyhjänä tai tuli virheilmoitus, etteivät oikeudet riitä. Seuraavaksi kokeilin diskmounteria, kuten moni muukin ilmeisesti. Se lisäsi /etc/fstab:iin rivin laitteelle /dev/hda1 ja mountin /media/hda1. En saanut toimimaan. Tässä vaiheessa hermostuttanut jo muutamat ihmiset ircissä.

Avasin vielä kerran fstabin (gksudo gedit /etc/fstab ja vaihdoin osiotyypin ntfs-fusen tilalle pelkän ntfs. Se oli hakuammuntaa. Sitten mounttasin vielä kerran (mount /media/hda1) ja yhtäkkiä se toimi. Kuvake ilmestyi Computeriin ja pääsin avaamaan tiedostoni.

Yritin avata mp3-musiikkini testatakseni, soivatko popit. Sain virheilmoituksen puuttuvasta kodekista. Sen sijaan nettiradioiden kuuntelu onnistuu jo. Mp3-ongelmaan pitää palata myöhemmin, vinkkejä saa antaa. Koneessa on Intelin emolevylle integroitu äänikortti.

Harjoittelin vähän Gimpiä. En tarvitse ammattitason kuvankäsittelyä, vaan esimerkiksi kuvien rajausta ja skaalausta uutisia varten web-kokoon. Gimp vaatii totuttelua, mutta nämä yksinkertaiset hommat sujuvat jo. Tietokone.fi:n uutiskuvat lähinnä rajaan ja skaalaan 150 pikselin leveyteen.

Viritin myös Gaimiin MSN-tunnukseni. Nyt pikaviestit tulevat perille Linuxissakin, kuten Windowsissa.

Tuntuu kuitenkin hienolta, että sain sentään ntfs-osion näkymään. Ensi kerralla ehkä osaan sen heti. Muutenkin Ubuntuni alkaa lähestyä työkuntoa.

Nyt väsyttää, lähden kotiin. Olisi ehkä sittenkin pitänyt asentaa tämä kannettavaan.

Viimein koneen ntfs-osio (Linuxissa hda1) näkyy, ja pääsen avaamaan esimerkiksi mp3- ja videotiedostot. Pikalinkki tulee myös automaattisesti näkyviin käynnistyksen jälkeen, eli rivi on oikein fstabissa.

Ongelma verkkoyhteyden kanssa ratkesi helposti. Kiitos siis naapuriin Mikrobitille ja Mbnetille, jonka labran verkkoa saamme lainata. Nyt siis toimii yhteys internetiin ja esimerkiksi toimituksemme ylläpitojärjestelmään verkossa selaimella.

Ubuntu tunnisti suoraan verkkoyhteyden dhcp-palvelimelta, ja Firefox ja imap4-sähköposti tulivat perusasennuksen mukana.

Ilahduttavasti myös Openoffice 2.0 on mukana, joten haettuani vain Soikko-oikolukupaketin kone on jo käyttövalmis toimittajan työkoneeksi. Huomasin myös, että Ubuntu tunnisti Canon Powershot S70 -kamerani ja usb-muistitikun suoraan. Käyttöjärjestelmä vain kysyi, minne kuvat siirretään, ja loin kuville kategorian Tietokone-jutut-nimellä.

… mutta ensin tapoin X-serverin

Seuraavaksi lähdin korjaamaan virkistystajuutta, 60 hertsistä paremmaksi. Buuttasin koneen ja ajoin komentoriviltä komennon:

sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg

Ohjelma kysyi kaikenlaista, ja vastailin parhaan ymmärtämyksen mukaan. Painelin siis enteriä oletusasetuksille. Valitsin resoluutioksi 1280 x 1024 @ 85 Hz, jota näytön pitäisi ainakin tukea.

Väärin valitsin. Seuraavalla yrityksellä X eli graafinen käyttöliittymä ei enää latautunut. Yritin uudelleen, sama tulos. Hävettää ja masentaa. En huomannut kirjoittaa virheilmoitusta ylös, mutta se oli jotain tyyliin “fatal error” ja “could not load X Server”.

Koska yritän jotenkin seurata yrityskäyttöä, tässä vaiheessa oli sopiva hetki olla yhteydessä tukipalveluun. Täällä ei ole Linux-tukea, mutta Mikrobitin Pekka Rousu kävi ystävällisesti auttamassa.

Vartin säätämisen jälkeen X taas käynnistyi. Pekka näytti tekstitiedostoa puukottamalla, miten resoluutio ja virkistystaajuus saadaan oikein. Hän myös näytti, että asetustiedosto voidaan palauttaa aiempaan, toimivaan tilaan. Hyvä vinkki, kirjoitin käskyt ja tiedostot muistiin. Opin myös siirtymään nopeasti komentokehotteen ja X:n välillä.

Koneen toimiessa lähdin miettimään ohjelmia, joita tarvitsisin Openofficen lisäksi. Tietokone-lehdessä käytetään toimituksellisissa töissä ja sähköposteissa melko harvinaista Firstclass Clientia, jonka näyttää saavan Linuxille. Latasin rpm-paketin Desktopille ja kokeilin onnea klikkaamalla sitä, mutta näin yksinkertaisesti asentaminen ei onnistu. Muutama lehtemme avustaja käyttää Firstclassia Linuxissa, joten sen pitäisi onnistua.

Joka tapauksessa pienten vaikeuksien jälkeen kone tuntuu nyt toimivan. Olen vielä vähän pulassa, mutta Linuxin opettelu etenee ja kiinnostaa. Olen jo oppinut monta asiaa, enkä aio luovuttaa. Tämän tekstin kirjoitin jo Linuxissa. Gnomeen tottuminen on käynyt nopeasti.

Openoffice 2.0 tuli Ubuntun mukana. Juttujen kirjoittelu onnistuu jo.

Pääsin asentamaan Linuxia vasta iltapäivällä. Kommentteja distron valinnasta tuli paljon. Ennakkoon oli kehuttu Ubuntua, ja sitä moni täälläkin suositteli, joten tein turvallisen valinnan. Gnomen tai KDE:n eroista minulla ei ole ennestään käsitystä, joten päätin vain kokeilla tätä Kubuntun sijasta.

Hain siis Ubuntun netistä, poltin sen Windowsissa cd-imageksi ja kiikutin koneeseen. Ubuntun käynnistysvalikko avautui, ja tarjosi asennusta tai ajoa cd-levyltä. Hain kahvia ja palatessani edessäni oli Ubuntun ruskea käyttöliittymä. Askeettinen väriteema menisi nopeasti vaihtoon.

Seuraavaksi selvisi, etten pääse verkkoon. Näemmä työnantajan verkossa on nykyisin estetty internet-yhteydetkin, jos ei kirjaudu Active Directoryn kautta NT-domainiin. Taustaselvittelyni olivat hieman vajavaiset, en tullut ajatelleeksi asiaa.

Kävin neuvottelemassa naapurilehden kanssa, josko saisin lainata heidän verkkoaan. Internet-yhteyden saaminen menee joka tapauksessa huomiselle. Muita vaihtoehtoja ovat yrittää kirjautua jotenkin AD:hen Linuxista (onnistunee Samballa?) tai kiertää talon verkko, vaikka pci-wlan-kortilla. Kolmas vaihtoehto on, että joudun raahaamaan Linux-koneen pois tuotantoympäristöstämme labraverkkoon, mutta sitten työskentely kyllä vaikeutuu.

Ei se asentuntutkaan

Buuttasin koneen ilman cd:tä. Käyttöjärjestelmä kyseli cd-levyä. Mitä ihmettä, en siis ollutkaan asentanut Ubuntua vielä. Tunsin itseni poikkeuksellisen kädettömäksi. Olin siis vasta ajanut Live-cd-versiota levyltä. Pikakysely ircissä, ja selvisi että käyttöjärjestelmä asennetaan siitä työpöydän Install-kuvakkeesta.

Nöyrtymisen jälkeen asennuksessa meni lopulta vain puolisen tuntia. Mitään vaikeaa ei kysytty, eikä päässyt valitsemaankaan. Suomen kieli- ja kelloasetukset sentään varmistettiin.

60 Hz virkistystaajuus

On tässä muitakin pieniä ongelmia vielä. Näyttöresoluutio on ok 1280 x 1024, mutta virkistystaajuus on oletuksena 60 Hz, enkä pysty vaihtamaan sitä. Miksiköhän tätä ei kysytty asennuksessa? Yritin yksinkertaista Googlausta, mutten tajua mihin nuo komentosarjat pitäisi ajaa.

Kysyin apua ircissä, ja neuvottiin että “pitäisi bootata siinä ihan alussa safe moodiin (tai millä nimellä se moodi nyt onkin nimetty, jossa x:ää ei käynnistetä defaulttina) ja komentaa sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg“.

Ihan kiva …. siihen pitää palata huomenna.

Linux-projektin ensimmäinen vaihe oli rauta. Käytin vanhaa työpöytäkonetta, jossa on riittävästi Pentium 4 joku -suoritin, 1 Gt muistia ja Nvidian integroitu näytöohjain. Näyttö on 19 tuuman kuvaputki, jolle ei tarvinne erityisajureita. Raudan ei siis pitäisi rajoittaa Linuxin valintaa.

Tavoite on rakentaa Linux-työasema, joka palvelee uutisten ja muiden juttujen kirjoittelussa, Nokian kalenterin synkronoinnissa, web-selailussa jne. Mitään erityisvaatimuksia ei tässä vaiheessa ole tiedossa.

Sen verran olen harjoitellut etukäteen, että olen opetellut ja totutellut käyttämään Firefoxia ja Openofficea Windowsissa. Hypoteesini on, ettei samojen ohjelmien Linux-versioiden pitäisi olla hirveästi erilaisia. Ainakin Openoffice soveltuu toimittajan työhön aivan yhtä hyvin kuin MS Office.

Enemmän huolettaa Nokian kalenterin ja osoitekirjan synkronointi. Windowsissa MS Outlookin kanssa yhteistyö pelaa, mutta Nokiahan ei tarjoa virallisesti minkäänlaista PC Suitea Linuxeille. Ehkä saan Syncml-tuen kanssa toimimaan. Ilman Nokia-synkkausta oikea työkäyttö jää kyllä toteutumatta.

Tavoite on, että käytän kuukauden ajan työntekoon konttorilla vain… tai ainakin pääasiassa tätä Linux-konetta. Läppäriin en uskalla sitä asentaa, joten Windows lähtee edelleen töistä kotiin ja matkoille mukaan.

Vaan mikä Linux-jakelu? En tiedä niistä mitään, joten haluaisin sellaisen, joka asentuu mahdollisimman vähän vaivalla ja nopeasti. Graafinen käyttöliittymä pitää olla, ja kaiketi tämä rauta jaksaa pyörittää Gnomea tai KDE:tä.

Alustavasti olen ajatellut Kubuntua tai Ubuntua. Pitäisikö valita joku muu? Yritin kysyä tätä Jon “maddog” Hallilta tämän vierraillessa Suomessa taannoin, mutta mies ei halunnut ottaa kantaa. “On monia hyviä Linux-jakeluita”, oli vastaus.

En ole ihan aikataulussa nyt, sllä tätä kirjoitan keskivikkoaamuna hotellista Pariisissa. Huomiseen mennessä ehtii ehdotella, mikä olisi paras ilmainen ja netistä helposti saatava Linux toimistokäyttöön.