Ubuntu Edgy Eft eli Ubuntu 6.10 siis julkaistiin viime viikolla. Olen miettinyt, kannattaisiko tämä päivittää. Firefox 2, Openoffice 2.0.4 ja muut päivitetyt ohjelmaversiot houkuttavat. Toisaalta nykyinen versio 6.06 on tietojensa mukaan LTS- eli Long Term Support -julkaisu. Kehittäjät eiivät sivujen perusteella suosittele päivittämistä ainakaan yrityskäytössä.

Halusin kuitenkin kokeilla miten päivitys käytännössä tapahtuisi, jotta tiedän miten se onnistuisi.

Katsoin siis päivitysohjeet ja sieltä komennon gksu “update-manager -c”.

Tämä käynnisti Update Managerin, joka tarjosi heti mahdollisuutta päivittää versioon 6.10. Kokeilin klikata Upgrade to Ubuntu 6.10. Päivitystyökalu latasi muutaman tiedoston ja tyssäsi sitten virheilmoitukseen:

Failed to fetch http://users.vlo.gda.pl/~szuwarek/files/linux/gnokii-sync/
dists/dapper/main/binary-i386/Packages.gz 404 Not Found

Miksiköhän Ubuntuani päivitetään joltain puolalaiselta palvelimelta? Kävin muuttamassa lähdelistaa (sudo gedit /etc/apt/sources.list) ja poistin sieltä tuohon puolalaiseen palvelimeen viittaavan rivin. Josko päivitys tulisi sitten muualta. Ilmeisesti se auttoi, sillä ajoin päivitystyökalun uudelleen, ja nyt päivitys lähti latautumaan.

Tilanteesta heräsi tosin kysymys, että jos kerran olen mennyt lisäämään jonkun puolalaisen palvelimen lähdelistalleni, miten helppo olisi sotkea Linux-kone houkuttelemalla kaltaiseni melko osaamaton käyttäjä laittamaan joku linkki sources.list:iin, josta sitten tuleekin haittaohjelmia tai muuta roskaa koneelle? Minä olen tässä kolmen viikon aikana lisäillyt aika huoletta osoitteita tuonne listalle.

Tässä tulee mieleen sekin, että aika monissa ohjeissa näyttää lukevan sudo sitä ja sudo tätä, joten minäkin teen noin, koska luulen näiden toimien vaativan root-oikeuksia.

Tässä olisi kenties haittaohjelmien tai takaporttien kehittäjille potentiaalia hyväksikäyttää kokemattomia Linux-käyttäjiä. Pitääköhän tässä harkita softapalomuurin asentamista Ubuntuun?

Yksi kannettavan tietokoneen perustarpeista on nettiyhteyden saaminen mistä tahansa, jossa 3g-/gprs-verkko toimii. Windowsissakin se oli ennen tuskallisen hankalaa, mutta nyttemmin Microsoftin bluetooth-ajurit (vain XP SP2:ssa tosin) ja Nokian uudet PC Suitet ovat tehneet tämän helpoksi. Vaan miten sama onnistuu Novellin Suse Enterprise Linuxissa?

Kuvittelin tämän onnistuvan helposti, koska käytettävissä oli Linuxiin erikoistuneen avustajamme Tapio Loposen ohjeet lehdessä (€, juttu tilaaja-arkistossa). Ei muuta kuin Gnome Terminal auki, koska mitään graafista bluetooth-dialup-työkalua en löytänyt.

Ubuntusta tuttuun tapaan tarkistin Nokia E70:n bluetooth-laiteosoitteen

hcitool scan

Ja bluetooth-dialupin rfcomm-kanavan tarkistin kommennolla:

sdptool search dun

Ja ohjeiden ja aiemmin oppimani mukaan yritin muokata Tapion neuvomat asetukset rfcomm.conf-tiedostoon:

sudo gedit /etc/bluetooth/rfcomm.conf,

mutta se ei onnistunutkaan, vaan tuli virheilmoitus:

(gedit:3752): Gtk-WARNING **: cannot open display:

Eli vastoin kuin Ubuntussa, tässä Novellin Susessa Gnome Terminalin kautta ei voikaan käynnistää Gedit-editoria. Joku ajuri tai softa varmaan puuttuu, jonka saisi jostain.

X:n kautta en voi Geditillä näemmä tätä .conf:ia muokata, koska silloin en ole root-oikeuksilla ja pääse muokkaamaan sitä.

Novellin Susen mukana ei vaikuta tulevan emacsia, nanoa, pineä tai muitakaan tuntemiani editoreita. Minut vinkattiin käyttämään vi-editoria, joka on muuten aika hirveä käyttää. Myöhemmin pitää muistaa hakea uusi editori.

Tiedoston muokkaus vi:llä kuitenkin toimi, ja sainkin muutokset tehtyä. Lisäsin sinne E70:n bluetooth-laiteosoitteen, rfcomm-kanavan 2 (jonka sdptool palautti) ja asetuksen bind yes.

Lisäksi muokkasin tiedostoon /etc/bluetooth/pin käyttämäni bluetoothin pin-koodin.

Tässä vaiheessa ohjeissa neuvotaan testaamaan bluetooth-linkkiä. Komennan:

rfcomm /dev/rfcomm0

Ja saan ilmoituksen:

rfcomm0: 00:12:D1:E0:80:72 channel 2 clean

Tässä 00:….72 on Nokia E70:n bluetooth-laiteosoite, channel 2 taas sen bluetoothin dun-rajapinnan rf-kanava (joka on sdptoolin mukaan: 2) ja cleanin pitäisi kai kertoa, että linkki on kytketty.

Yritän testata yhteyttä:

echo at > /dev/ rfcomm0

Ja saan ilmoituksen:

bash: /dev/rfcomm0: Permission denied

Mitä siis teen väärin? Pin-koodin olen mielestäni määrittänyt oikein, johon tuo kai viittaa.

Loppuun toivomus: Mitä jos Nokia ja Novell vaikka yhdessä virittäisivät Suse Enterprise Linuxille graafiset työkalut bluetooth-asetuksia varten? Projektihan täytyisi vain johtaa, jos Linux-yhteisö koodaa ilmaiseksi. Luultavasti softa syntyisi vähemmässä ajassa kuin käyttäjät ovat taistelleet komentorivin kanssa.

Näemmä juuri ilmestyneessä uudessa Tietokone-lehdessä (TK 12/2006, s. 31) on todisteita siitä, että tuli tehtyä töitä Linuxissa Openofficella.

Alkuun en nimittäin huomannut, että Ubuntussa hiiren keskimmäinen näppäin toimii pikakomentona Edit->Paste-komennolle (Ctrl-V). Olen onnistunut ilmeisesti “pastettamaan” ympäri lehteä kirjoittamiini juttuihin erilaisia komentorivikäskyjä ja käyttäjätunnukseni.

Toistaiseksi päätoimittaja, kollegat ja avustajat ovat löytäneet vasta kuvassa olevan. En pahastu, jos he eivät löydäkään enempää.

Ja eipähän voi kukaan väittää, etten olisi käyttänyt Linuxia oikeasti työnteossa.

P.S. Lehden deadlinen ja uutiskiireiden vuoksi blogin (asiallinen) päivittely on kärsinyt. Yritän taas parantaa tapani.

En ole lopettanut blogin päivittämistä. Tosin nyt on pari kertaa ottanut sen verran päähän, että teki mieli. Innostuin kehumaan Thinkpad X41:n ja Novell Suse Linuxin ”out-of-the-box”-kokemusta vähän liian aikaisin. Ei tässä toimi monikaan asia vielä. Siitä siis päivän hermotauko.

Ensinnäkään en ole keksinyt miten saisin äänikortin toimimaan, mikä tekee koneesta tietysti kelvottoman jo työkäyttöön. Toiseksi en keksi miten saisin tämän tunnistamaan Thinkpadin mmc-/sd-muistikorttipaikan.

Kolmanneksi, kun pistin koneen suspend-tilaan (Fn-F4), se ei herännyt enää puolen tunnin kuluttua useallakaan yrittämisellä, vaan vasta virtanapista buuttasi itsensä.

Vaan seuraavan käynnistyksen jälkeen jotain virranhallinnassa (acpi) meni ilmeisesti sekaisin, koska enää ainakaan bluetooth (Fn-F5) ei herää lainkaan. Ainakin hcitool scan sanoo, että no device found ja hcitool dev ei listaa mitään laitteita.

Nimimerkille jmp kiitos kirjasinvinkistä. Nyt sain Arialin käyttöön, ja työpöytä näyttää paljon luettavammalta.

Ehdin hiljalleen tykästyä Ubuntuun. On kuitenkin hyvä, että päätin myös kokeilla oikeasti yrityskäyttöön suunnattua Linux-jakelua ja asennusta kannettavaan tietokoneeseen. Asennnus sujui erinomaisen helposti, nopeasti ja yleisvaikutelma on viimeistellympi kuin Ubuntussa.

Asensin eilen Novell Suse Enterprise Linux 10:n buuttaavalta dvd-levyltä Lenovo Thinkpad X41 -kannettavaan. Tähän Thinkpadiin päädyin siksi, että Lenovo ilmoittaa sertifioineensa koneen yhteensopivaksi useiden Linux-jakeluiden kanssa ja toiseksi minusta Thinkpadit ovat edelleen laadukkaimpia kannettavia. Kolmanneksi Lenovo suostui mukaan testiin ja lähetti koneen nopeasti.

Aloitin asennuksen joskus aamupäivällä, ja alle puolessa tunnissa se oli valmis. Suse Enterprise Linuxin asennusohjelma opasti jokaisessa vaiheessa, ja monet asetukset selvitettiin jo asennusvaiheessa. Lehteä piti tehdä välissä, joten säädin konetta vielä illalla kotona.

Yrityskäyttöön profiloitumisesta kertoi se, että käyttöjärjestelmä tarjosi jo asennusvaiheessa mahdollisuuden kirjautua verkkoon paikallisen käyttäjätunnuksen sijasta. Vaihtoehtoja olivat ainakin ldap, edirectory ldap ja Window-domain.

Tökkäsin koneen kiinni talon verkossa olevaan verkkopiuhaan ja yritin skannata toimialueita. Ei löytynyt. Syötin käsin toimialueemme. Kirjautuminen ei onnistunut. Soitettuani Novellille selvisi, että ensin uudella koneella on kirjauduttava toimialueeseen administorina (järjestelmänvalvojana), eli peruskäyttäjän (kuten minun) tunnuksella ei voi tuoda domainiin uutta työasemaa. Ymmärrettävää, mutta vesitti ainakin toistaiseksi Windows-domainiin kirjautumisen. Tilanne olisi käsittääkseni sama uuden Windows-koneenkin kanssa, eli kyse ei ollut Linux-spesifistä asiasta.

Paikallisella tunnuksella pääsin tietysti sisään. Ensin huomasin, että työpöytä näyttää vähän erilaiselta kuin Ubuntu, vaikka molemmat perustuvat Gnomeen.

Susen yritysversiossa on selvästikin karsittu käyttäjälle näkyviä apuohjelmia, pelejä ym. krääsää päävalikosta, ja tärkeimmät ohjelmat ovat oletuksena esillä, kuten Evolution, Firefox ja Openoffice . Toisaalta vielä isompi ero on se, että kaikelle näyttää olevan graafinen asetus- ja hallintavalikko (Control Center) valmiina. Yastin kautta sain nopeasti kuntoon niin näyttö- kuin muutkin asetukset.

Kytkin Thinkpadin wlanin päälle. Suse tunnisti sen suoraan, ja näytti löytyneet tukiasemat. Myös bluetooth löytyi suoraan, mutta en vielä yrittänyt synkkausta.

Jätin koneen päälle ilman verkkovirtaa, ja se meni virransäästötilaan. Suse Linux tuntuu siis ainakin tunnistavan, että kyseessä on kannettava.

Muutama allaoleva yksityiskohta aiheutti asennuksen jälkeen kysymyksiä. Graafisen työpöydän oletuskirjasintyyppi on mielettömän epäluettava, enkä löytänyt kovin hyvää kirjasinta vakioista vieläkään. Isonsin kirjasinkokoa 12 pisteeseen, ja se helpotti ainakin hahmottamista.

Täytin asennuksen jälkeen Novellin web-rekisteröintilomakkeen ja join käyttöjärjestelmään Internet-update-sovelluksella toistasataa päivitystä. Se ei selvinnyt, ovatko näytönohjaimen ajurit nyt kunnossa ja muutenkin asetukset optimitilassa. Esimerkiksi kiintolevyn dma-tilan kohdalla on vain tyhjää koko valikossa.

Koneessa on muistikorttipaikka, mutta käyttöjärjestelmä ei tunnu tunnistavan mmc- ja sd-korttejani. Se ei myöskään tunnistanut Thinkpadin äänikorttia.

Bluetooth-asetukset ovat valmiina, mutta miksei täälläkään ole vaikkapa valmista ”wizardis” synkronoinnin luomiseen Evolutionin kanssa?

Joka tapauksessa ensimmäisen päivän yleisvaikutelma oli positiivinen ja viimeistellympi kuin Ubuntussa.

Asennuksen jälkeen Suse Enterprise tyrkytti reilut 100 päivitystä. Edelleen kaipaisin jonkinlaista kokonaisraporttia siitä, ovatko esimerkiksi ajurit kunnossa.

Yast vaikuttaa helpolta ja nopealta tavalta hallita tärkeimpiä asetuksia komentorivin tunkkaamisen sijasta.

Otin myös parit kuvat koneesta ja asennuksesta, mutta ne jäivät kameran kanssa toimistolle ja seuraavat siis perästä.

Muistin vasta tänään Openofficen kuullessani suomenkielisestä versiosta. Openoffice 2.0.4 lupaa korjauksia, uusia ominaisuuksia ja muita parannuksia. Meinasin tänään kirjoittaa Ubuntun päivittämisestä, mutta uutta versiota ei näemmä paketinhallinnan kautta saakaan, ainakaan vielä.

Löysin Ubuntu-foorumeilta ohjeita, joiden mukaan Ubuntun voisi päivittää komentoriviltäkin. En ollut varma, oliko kirjasto jo mukana, joten päivitin tiedostoon /etc/apt/sources.list rivin:

deb http://people.ubuntu.com/~doko/OOo2 ./ dapper main

Ja sitten komensin:

sudo apt-get update
sudo apt-get upgrade

Sain kuitenkin virheilmoituksen siitä, ettei tiedostoja löydy (tjsp). Teinkö jotain väärin?

Kävin tuolla hakemistossa kurkkaamassa, ja tiedostoista päätellen Openoffice 2.0.4:aa ei ole vielä julkaistukaan Ubuntulle paketinhallintaan.

Ilmeisesti uuden Openofficen saisi silti .deb-paketista käsin asentamalla tai lähdekoodeista kääntämällä. Mistä tiedän, onnistuuko asentaminen .deb-paketista Ubuntuun? Nehän ovat tuolla fi.openoffice.org:ssa helposti ladattavissa.

Openoffice 2.0.2 toimii nyt aivan hyvin Ubuntussa, eli pakkoa ei päivittämiseen ole. Luin jostain, että uusin versio varmaankin tulee seuraavan Ubuntu-jakelun mukana, joten ehkä kannattaa odottaa sitä.

Kokonaisuutena olen ollut tosi tyytyväinen paketinhallintaan, ja yllättynyt siitä miten vanhanaikaiselta Windows XP tämän suhteen tuntuu. Koko käsitykseni ohjelmien asentamisesta ja päivittämisestä on muuttunut.

Windowsissa ohjelmien päivitys on hajallaan, ja yleensä on käyttäjän vastuulla huolehtia ohjelmien ajan tasalla pitämisestä. Ubuntussa taas käyttöjärjestelmä on kertonut, kun järjestelmästä tai ohjelmista on ilmestynyt uusia versioita.

Olen myös miettinyt, kuten joku aiemmin kirjoittikin (en valitettavasti nyt löydä kenen kommentti se olikaan, saa vinkata), että Linux-softien jakaminen pitänee miettiä uusiksi, koska nykyinen lähdekoodipakettien levittäminen ei tunnu mielekkäältä, ja distroja taas on liikaa, jotta binääripaketteja voisi jakaa kattavasti.

Softien arvioinnille ja esittelylle sinänsä on edelleen tarvetta.

Jatkona lyhyesti eiliseen kirjoitukseen voisin todeta, että hain pakettienhallinnan kautta Gnomad 2:n vain klikkaamalla pakettia, ja asennuksen jälkeen ohjelma tunnisti suoraan Creative Zen Sleek -soittimeni. Onneksi näin, en olisi luultavasti jaksanutkaan suurempaa ongelmanratkontaa.

Kappaleiden kopiointi kiintolevyltä mp3-soittimeen sujui hyvin, mutta toiseen suuntaan kopioidessa komentorivillä huutaa panic!:ia ja muuta. Pitäisikö huolehtia? Ainakin musiikki tuli perille.


terolehto@Tero-Ubuntu:

(gnomad2:22489): GdkPixbuf-CRITICAL **: gdk_pixbuf_new_from_file: assertion `err or == NULL || *error == NULL' failed
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 574, detected length: 3 18
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 565, detected length: 3 09
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 554, detected length: 2 98
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 570, detected length: 3 14
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 570, detected length: 3 14
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 574, detected length: 3 18
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 562, detected length: 3 06
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 564, detected length: 3 08
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 562, detected length: 3 06
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 564, detected length: 3 08
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 572, detected length: 3 16
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 574, detected length: 3 18
remove_tag_from_mp3file(): Bad header tag! Given length: 561, detected length: 3 05
Gnomad 2

Ja kuten voitte huomata, minulla on edelleen paha piintynyt tapa ajaa kaikki komennot järjestelmänvalvojana (eli rootina).

Musiikit siirtyvät Gnomad 2:lla helposti Creativen soittimeen ja pc:lle.

Taustalla se komentorivi siellä vain protestoi. Tänään en jaksa kiinnostua tarkemmin.

(Päivitetty 17.10. 17:56 ja 17:59. Täydensin tietoja ja lisäsin kuvan.)

Valittuani Linux-kokeilua varten Ubuntun monet kommentoijat kirjoittivat, että tämä on väärä valinta yrityskäyttöön, ja että joku toinen jakeluversio (“distro”) olisi ollut oikeampi. Toisaalta vähintään yhtä moni piti Ubuntua hyvänä valintana.

Käyttöpäiviä alkaa olla sen verran, että rohkenen jo arvioida tämän Ubuntu-koneen osalta ensiasennuksen toimivuutta ja vakautta.

Kokonaisuutena käyttöjärjestelmä on ollut luotettava ja vakaa. En ole joutunut palaamaan Windows-koneelle ongelmien takia. Se on tietysti helpottanut työskentelyä, että käytän Openofficea kotona Windowsissa (käyttäisin varmaan muuten MS Officea, mutta en halua maksaa siitä). Muutamia kertoja olen buutannut koneen, kun en ole saanut jotain softaa korjattua. Ensimmäisenä pävänä siis tapoin X:n näytönohjainten yrtittäessni korjata näytön virkistystaajuutta.

Sen sijaan yksittäiset softat ovat kyllä jumiutuneet ja jopa kaatuilleet useammin kuin Windows XP:ssä. Erityisesti Firefoxin erilaiset jumiutumiset ovat melkein jokapäiväisiä, ja muutaman kerran se on kaatunut kokonaan ilmoituksen kera, että kaikki ikkunat suljetaan

Openoffice on kaatunut vain kerran, mikä on paljon vähemmän kuin Windows-versio tekee kotikoneellani samassa ajassa.

Olen ladannut kaikki päivitykset, joita Ubuntun automaattinen päivitystoiminto on tarjonnut. Muuten en tiedä, ovatkohan kaikki ajurit ja asetukset kunnossa. Mistä sen näkee mahdollisesti?

Windowsissa esimerkiksi selaimen kaatuminen kerttoo tyypillisesti, että näytönohjaimen tai muun komponentin ajurit eivät ole kunnossa.

Softista Firstclass on kaatuillut eniten, mutta se kai oli odotettavissa, kun ainoa tarjolla ollut Debian-versio oli hyvin vanha. Tämä on tietty aika niché-ongelma, koska FC:n käyttäjämäärät ovat Suomessa hyvin pienet.

Enemmän on kuitenkin häiriöksi se, että useita työpöytiä käyttäessä tästä kokoonpanosta tuntuvat loppuvan tehot kesken. Usein sovellusten välillä vaihtaminen hetkittäin hidastelee ja lyhyitä jumituksia seuraa. Koneessa on kuitenkin 1 Gt muistia ja 2,5 gigahertsin Intel P4 -suoritin, joiden pitäisi riittää melko pitkälle.

En tiedä johtuuko sitten Gnomesta vai asetuksistani, mutta ei Ubuntu toisaalta tunnu juuri nopeamaltakaan kuin Windows XP, vaikka käyttöliittymän visuaalista “karkkia” on huomattavasti vähemmän.

Edelleen kelpuutan siis vinkkejä, josko on jotain järjellisen helppoa tapaa tarkistaa kokoonpanoni toimivuus ja Ubuntun asetukset.

Linux yrityskannettavaan

Tästä kaikesta oppineena olenkin päättänyt asentaa Linuxin myös toiseen koneeseen. Aion selvittää, miten useiden kommentoijien suosittelemat yrityskäyttöön suunnatut työasemaympäristöt toimivat, onko eroja suorituskyvyssä tai vakaudessa Ubuntuun nähden ja miten yhteistyö kannettavan kanssa sujuu.

Lisäksi minua kiinnostaa se, miten helposti saan yrityskäyttöön tarkoitetun Linuxin yrityksemme Active Directoryn kautta NT-domainiin ja jopa Exchangeen.

Vaan mikä Linux-jakelu sen pitäisi sitten olla? Minulla on itse asiassa jo yhden valmistajan dvd-levy odottamassa, mutta vielä ehtii vaikuttaa. Tein valinnan aiempien kommenttien perusteella, vaikka ei tämä projekti huutoäänestyksellä etenekään.

Koneen mallia en paljasta etukäteen, mutta vihjaan, että valmistaja lupaa sen olevan yhteensopiva useiden distrojen kanssa. Haluan nähdä, miten lupaus toteutuu.

Resurssien kulutus on ollut pääasiassa hyvin vähäistä, mutta useiden työpöytien ja monien yhtäaikaisten sovellusten kanssa Ubuntu tuntuu selvästi hidastuvan. Nvidian Geforce MX-420 ei kenties riitä?

Ubuntun käyttö on muuttunut sen verran arkiseksi viikossa, että on aika miettiä pikkuasioitakin, kuten mp3-soitinsoftan käytettävyyttä ja miellyttävyyttä. Tähän asti olen käyttänyt perusasennuksen mukana tullutta Rhythmbox Music Player, mutta softa voisi olla hieman nopeampi selkeämpikin. Ei tämä onneksi ainoa vaihtoehto olekaan.

Vaihdoin siiis Xmms:ään, koska sitä muutamat kehuivat Winampin kaltaiseksi. Se tuntuu jo sopivasti kompaktimmalta, mutta ei tämäkään vielä täysin vakuuta. Jostain syystä äänenlaatu on nimittäin kummallisen heikko, eli samat kappaleet rätisevät, jotka soivat Rhythmboxilla hyvin. Lisäksi käyttöliittymä on minusta hieman epäselvempi kuin Winamp, mutta makuasioitahan nämä ovat.

Ubuntu myös tänään muistutti, että uusia päivityksiä on saatavana. Tämä päivitystoiminto alkaa miellyttää, kun Windowsissa on tottunut siihen, että vain käyttöjärjestelmän omat komponentit päivittyvät keskitetysti yhdestä paikasta.

En saanut vielä Shoutcast-striimejä toimimaan (kommennolla Ctrl-L, esimerkiksi Taajuus.fi:ssä), mutta vika lienee käyttäjässä. Xmms:ssä ei tapahdu mitään, kun yritän tarjota Taajuus.fi:n .m3u-linkkiä. Jos taas Firefoxissa klikkaan kuuntelulinkkiä, yrittää ilmeisesti Mplayerin selainpalikka toistaa musiikin, mutta mitään ei lataudu (Loading -> Stopped).

Mitä ohjelmaa suosittelette Ubuntuun musiikin kuunteluun kiintolevyltä ja Shoutcast-palvelimilta? Tarvitsen tuen vain suojaamattomalle aac- ja mp3-musiikille, koska en tue drm-musiikkikauppoja.

Laitepuolen problema oli tänään musiikkien kanssa se se, ettei Ubuntu ainakaan suoraan tunnista Creative Zen Sleek mp3-soitintani. Soitin ei näemmä tue usb-massamuistitilaa.

Windowsissakin olen joutunut kopioimaan musiikit laitteeseen Creativen melko kankean softan kautta. Enkä muuten enää koskaan osta digikameraa, mp3-soitinta tai kännykkää, joka ei tue usb-massamuistitilaa.

Tähän asti vastaavia ei ole tullut Ubuntussa, koska kytkemäni digikamerat ja muut usb-massamuistitilaa tukevat laitteet ovat toimineet ilman mitään ajureita.

Googlasin nopeasti, ja löysin ainoastaan yhden tuloksen. Siellä vinkattiin hakemaan Gnomad 2 -ohjelma, jolla pitäisi onnistua. Creativen Soitinta en kuitenkaan ole valmis vaihtamaan.

Joku ehdotti, että minun pitäisi kokeilla online-musiikkikauppoja. Se kai tiedetään jo valmiiksi, ettei Windows Median drm toimi Linuxissa.

Toiseksi en ole käyttänyt Applen tai Microsoftin drm-suojauksiin perustuvia kauppoija Windowsissakaan, joten en voisi verrata Ubuntu-kokemuksia.

Kuten Petteri Järvinen taannoin provosoivasto neuvoi, minäkin kierrän toistaiseksi drm-musiikit kaukaa.

Minä ostin joskus Elisan emma.fm.stä drm-suojattua musiikkia, eivätkä ne kappaleet enää toimi. Siitä riitti minulle drm-kokemuksia ainakin 10 vuodeksi. Ja muille jaettavaksi myös.

Xmms näyttää Winampilta, mutta käyttöliittymä on oletusasetuksilla kummallisen epäluettava.

Rhytmbox Music Player on soittimeni siihen asti, kunnes mieluisampi löytyy. Se oli helppo valinta, koska ohjelma tuli Ubuntun mukana.

Linux-blogimme sivupalkkiin pitäisi lisätä tärkeimmät Linux-aiheiset linkit. Tavoite on, että sivuista on hyötyä mahdollisimman monille jatkossakin, eli tärkeimpien tietolähteiden pitäisi illa nopeasti käsillä.

Ajatukseni on jakaa linkit seuraaviin osiin:

• Asennus ja käyttöönotto
• Tietoa eri Linux-jakeluista

(aka “distrot”)

• Parhaat ohjelmat
• Ajuri- ja laitevinkit

Asennus ja käyttöönotto

Tähän ajattelin 5-10 linkkiä tärkeimpiin asennus- ja käyttöoppaisiin. Tässä blogissa on toistaiseksi keskitytty Ubuntuun, mutta ehkä muidenkin ohjeita pitäisi antaa.

Ubuntu-oppaista täälläkin suositeltu Ubuntu tutuksi vaikuttaa hyvältä, ja sen tulostettava versiokin on kohtuullisen helposti luettava.

Parhaat ohjelmat

Windowissa suositut tiedostojen lataussivustot, kuten Tietokone.fi:n Softa-alue, Mbnetin tiedostoalueet tai kansainväliset Cnet Downloads.com ja Tucows.com eivät varmaankaan ole yhtä tärkeitä Linuxille kuin Windowsille, koska ohjelmat saa asennettua kätevimmin pakettienhallinnan kautta.

Silti otaksun, että Linux-käyttäjätkin kaipaavat arvioita ja vinkkejä hyvistä softista

Tietoa Linux-jakeluista

Mitkä ovat tärkeimmät Linux-jakelut? Niitähän taisi olla mutama sata kaikkiaan, joten kaikkiin ei mahdu linkkejä. Distroista sotaa aloittamatta pitäisi kaiketi valita vaikka 5–10 kiinnostavinta.

Distrowatch.com näytti ainakin hyvältä.

Ajuri- ja laitevinkit

En ole vielä päässyt niin pitkälle, että olisin yrittänyt esmes tulostimen ja skannerin tai muiden oheislaitteiden asennusta, mutta sekin pitäisi selvittää.

Olen myös miettinyt, mikä mahtaa olla paras lähde varmistaa, että Nvidian näytönohjainajurit ovat ajan tasalla tai mitä ajureita ylipäätään tarvitaan.