Pahoittelut taas pitkästä hiljaisuudesta. Töitä vaan pukkaa sen verran, ettei ehdi kirjoittaa. Tämänkin jutun aihe kertonee siitä, miten henkeäsalpaavan kiehtovilla sivuilla tätä nykyä ehdin surffata… no, asiaan.

Esimerkiksi varmuuskopioinnissa tai peilipalvelinten ylläpidossa suositusta rsync-työkalusta tuli ulos kolmas sukupolvi. Vihdoinkin – ei sitä tullutkaan odotettua kuin muutama vuosi. Tai ainakin itse odotin, rsync-fani kun olen.

(lisää…)

Hetkinen. Tuliko manalaan juuri pakkasta? Microsoft (epäilemättä EU:n painostuksesta) näemmä avasi Officen tiedostomuotojen speksit. Speksit kattavat kaikki versiot väliltä 97-2007. Taviksille spekseistä ei varmastikaan hyötyä ole, mutta ellei tässä ole takana sama homma kuin Sambassa, jossa “avoimet” speksit todellisuudessa sisälsivät lukuisan määrän mustia reverse-engineerattavia aukkoja, niin tässä on käsillä hyvä pelinavaus entistäkin paremman Office-yhteensopivuuden tuomiseksi vaikkapa OpenOffice.orgin puolelle.

Enempää en tästä sano, ennen kuin esimerkiksi OpenOffice.orgin tekijätiimin suunnalta kuuluu palautetta näiden speksien tasosta. Yritin äsken jo noita PDF:iä vilkuilla, mutta ota nyt noista selvä ensilukemalla…

Suosittu Cinelerra-videoeditointiohjelmisto näemmä kirjoitetaan alusta asti uudestaan. Vanhakin versio jatkanee kehittymistään, Cinelerra kun on pitkään jo kulkenut kahden eri koodipolun (alkuperäiset tekijät ja koodiforkin tehnyt aktiiviporukka) tietä. Ei siinä mitään, siinähän koodaavat.

Mutta tästä juolahti mieleeni ihan toinen, käytännönläheisempi kysymys: millä ohjelmalla itse Linuxin puolella editoit videoita? Itse olen viime aikoina käyttänyt paljon Kinoa ja välillä KDEnliveä, kun tarpeena on ollut lähinnä tekstittäminen/logon lisääminen tai kevyt leikkaaminen. Isommissa projekteissa varmaankin tarttuisin Cinelerraan, vaikka onkin vähän tuurista kiinni, miten vakaa se kulloinkin sattuu olemaan. Onneksi sentään sen crash-recovery toimii hyvin.

Applen Leopard-käyttöjärjestelmän yksi uusista ominaisuuksista on jatkuvasta varmuuskopioinnista huolehtiva Time Machine. Myös Linuxilla vastaavaa on voinut tehdä jo kauan esimerkiksi rdiff-backupin avulla, mutta tällöin käyttöliittymä on shellipohjainen. Toinen vaihtoehto on ollut asentaa BackupPC, mutta sekin on parhaimmillaan järeämmässä varmuuskopioinnissa ja vaatii esimerkiksi Apachen tai jonkun muun webbipalvelinohjelmiston asentamista.

Tilannetta paikkaamaan tulee FlyBack. Ohjelma ei vielä taida olla valmis, mutta on jo rohkeimpien kokeiltavissa. Kyseessä on rsynciä pohjallaan käyttävä graafinen varmuuskopiointityökalu. FlyBack osaa vieläpä hyödyntää symbolisia linkkejä, joten muuttumattomat tiedostot eivät vie lisää levytilaa jatkovarmuuskopiointikerroilla.

Jos kaupallisissa ohjelmissa on jotain kettumaista, niin lisenssit. Olin jo saanut olla vuosikaudet niistä erossa puhtaasti avointen ratkaisujen käyttäjänä, mutta viime aikoina olen työni puolesta joutunut puljaamaan myös erinäisten kaupallisten ohjelmien lisenssiavainten ja muiden venkuroiden parissa. En muistanutkaan, miten kamalia lisenssit voivat olla.

Miten ihmiset oikein jaksavat niitä? “Ennen kuin voit käyttää tätä ohjelmaa, naputtele tuo 16-32 merkkiä pitkä heksakoodi.”, “Ennen kuin ihan oikeasti voit käyttää tätä ohjelmaa, rekisteröi koneesi meidänkin tietoomme”, “Yrität käyttää tätä lisenssiä eri ympäristössä kuin mihin se on ostettu”, “Tämä lisenssi muuten vanhenee lähitulevaisuudessa”, “Lisenssejä ei ole enää jäljellä” … läpäti lää. Lisenssijäykkyydestä tulee ihan mieleen Teron kokemukset USA:n matkustamisesta.

Kiitos joo. Paremminkin voisi aikansa käyttää.

KDE-työpöytäympäristön neljäs sukupolvi on laskeutunut. KDE:n taustatekniikka on mennyt tässä versiossa jotakuinkin täysin uusiksi ja ulkoasu on päivitetty vastaamaan tätä päivää. Itse en tosin pidä KDE 4.0:n oletusulkoasusta kovinkaan paljon, se yrittää liikaa olla jotain OS X:n ja Vistan väliltä. Mutta se onkin vain oletusulkoasu ja vaihdettavissa oleva sellainen.

KDE 4.0 sisältää paljon hyvää, mutta kyseessä todellakin on uuden sukupolven ensimmäinen julkaistu versio, joten se sopii erityisesti kehittäjille ja rohkeille kokeilijoille. KDE 4.0 on vasta kasvamassa oleva vauva ja sen todellinen potentiaali saadaan esiin vasta myöhempien päivitysten myötä. Vakaata ja kypsynyttä työympäristöä kaipaavien kannattanee vielä pysytellä KDE 3.5.8:n puolella.

Uusi versio on tarjolla jo nyt useille Linux-jakeluille, esimerkiksi openSUSElle ja Gentoo Linuxille. Myös monien muiden jakeluiden testausversioiden puolelle KDE 4.0 on tulossa tai tullut ja toki KDE 4.0 tulee vakiona mukana monien uusien jakeluversioiden mukana tässä myöhemmin tänä vuonna – mainitaan nyt vaikka Kubuntu 8.04 ja Fedora 9.

Sorry hiljaisuudesta. Olen ollut pari viikkoa lomalla ja siitä ison osan jouluhässäkän parissa & Lapissa lomailemassa, joten en tiedä mitä kuluneen parin viikon aikana on tapahtunut ja tämä seuraava juttu saattaa siksi olla vanha ja/tai jossain saattaa olla tästä enemmän tietoa. Jos näin on, kertokaa tännekin mistä tietoa löytyy.

Wal-Marteissa myytävien 200 dollarin Linux-PC-koneiden käyttöjärjestelmänä toimii gOS, Ubuntu-modaus, joka käyttää työpöytäympäristönä Gnomen sijaan Enlightenmentia. gOSista taitaa näin vuodenvaihteen kunniaksi olla tulossa ulos uusi versio tai jotain, sillä gOSin sivuilla tikittää gOS Rocketin julkaisusta kertova aikalaskuri. Mikä on gOS Rocket? gOSin uusi sukupolvi? Täytyypä käydä viimeistään huomenaamulla uudestaan katsomassa tilannetta, sillä gOS vaikuttaa hyvin virkistävältä tuttavuudelta.

Noin. Palaan töiden pariin purkamaan parin viikon työsumaa.

Ohhoh. Jokohan Windowsin ja Linuxien/Unixien väliset levyjaot (ja esimerkiksi käyttäjätunnusten hallinta) toimisivat kohta entistä luotettavammin? EU ja Microsoft astelivat muutama vuosi sitten yhteiseen taistelukehään, aiheena muun muassa monopoliasema ja ohjelmien yhteentoimivuus muuallakin kuin Windowsissa.

Nyt asiassa on tapahtunut edistystä ja Microsoft luovutti Samban tarvitsemat dokumentit Samban suuntaan. Yay!

… ja kenties muissakin jakeluissa. Olen siis jonkun aikaa käytellyt tässä Dell Latitude D830 -kannettavassa Fedora 8:a höystettynä sen pakettienhallinnasta löytyvällä Compiz Fusionilla + emeraldilla + compiz-managerilla. Kaikki on toiminut sinänsä nätisti, mutta selkäytimeni on koko ajan sanonut, että joku tekee tästä raskaamman kuin pitäisi.

Syylliseksi paljastui Compizin X-session alussa käynnistävä shelliskripti /usr/bin/compiz-manager. Ota alkuperäinen tiedosto talteen ja muokkaa kopiota millä tahansa tekstieditorilla pääkäyttäjänä.

Otetaan ensin emerald-ikkunointimanagerin lataaminen suoraan compiz-managerista käsin. Tämä ei varsinaisesti vaikuta suorituskykyyn, mutta eipähän tarvitse käynnistää emeraldia mistään muualta erikseen. Minulla oli rivin 85 tienoilla

USE_EMERALD=${USE_EMERALD:-no}

Vaihtamalla sen tilalle

USE_EMERALD=${USE_EMERALD:-yes}

tulee käyttöön emerald. Kyseinen emerald siis mahdollistaa paremmin compizin kanssa yhteen pelaavat ja paremmalta näyttävät ikkunanpielet.

Sitten suorituskyvyn parantamiseen – näin ainakin osalla Nvidian korteista. Tästä muutama rivi alaspäin lukee

INDIRECT=”no”

Vaihda tilalle

INDIRECT=”yes”

Ja vielä ihan tiedoston loppupäästä löytyy

${COMPIZ_BIN_PATH}${COMPIZ_NAME} $COMPIZ_OPTIONS “$@” $COMPIZ_PLUGINS || exec $FALLBACKWM $FALLBACKWM_OPTIONS

Tähän tilalle

${COMPIZ_BIN_PATH}${COMPIZ_NAME} –loose-binding $COMPIZ_OPTIONS “$@” $COMPIZ_PLUGINS || exec $FALLBACKWM $FALLBACKWM_OPTIONS

Tallenna tiedosto sijaintiin /usr/bin/compiz-manager (se vanha on jossain tallessa, eiks je?), poistu X:stä ja kirjaudu takaisin sisään. Ihaile (toivottavasti) nopeammin toimivaa Compiz Fusionia.

Muistakaa, että nämä tämmöiset modaukset voivat johtaa epävakauteen tai muihin epätoivottuihin efekteihin. Kokeilu siis tapahtuu omalla vastuulla ja jos huomaat, että joku ei enää toimi, palauta vanha compiz-manager paikoilleen.

Tiedättekö, mikä perinteinen piirre avoimen koodin ohjelmissa saattaa hidastaa ohjelmien leviämistä? Siis perinteisten myyttien lisäksi.

Versionumerointi.

Yksi jos toinenkin isompi projekti voisi olla huomattavasti rohkeampi versionumeroissaan. Välillä tuntuu, että kaupallisella puolella hieman uudistunut käyttöliittymä ja pari uutta featurea riittävät siihen, että kauppojen hyllylle ilmestyy kokonaan uuden versiosukupolven leiman otsaansa saanut sovellus. Sen sijaan avoimen koodin puolella isokin koodimuutos johtaa usein siihen, että versionumeroon tulee vain yksi juokseva numero lisää. Yleisin syy tälle on se, että ohjelmoijien olisi helpompi hahmottaa asioiden kulkua: pieni versionumeropäivitys tarkoittaa, että rajapinnat säilyvät yhteensopivina edelliseen versioon nähden, isompi loikka (saattaa) tarkoittaa rajapintojen muuttumista. Ei tosin näin aina edes ole.

Hyvänä esimerkkinä vaatimattomasta numeroinnista toimii Linuxin ydin. Nykyinen kernel 2.6.23 on täysin eri otus kuin 2003 loppupuolella julkaistu 2.6.0. Silti 2.6.23 ei numerona kuulosta paljonkaan kehittyneemmältä kuin 2.6.0. Totuus on kuitenkin aivan toinen: vilkaiskaa vaikka versioiden 2.6.22 ja 2.6.23 välissä tapahtunutta muutosmäärää (varoitus: kyseessä on lähes neljän megatavun tekstitiedosto).

Toisena esimerkkinä toimii 3d-ohjelmisto Blender. Jos en ihan väärin ole ymmärtänyt, niin nykyisen Blender 2.4 -sarjan seuraaja 2.5 sisältää pikkumuutosten sijaan isompiakin uudistuksia. Miksei siis saman tien uuden version nimeksi tule Blender 3.0?

Toisaalta moni vakaakin ohjelma elää sitkeästi versiosukupolvessa v0.x. Moni varovaisempi ei tällöin uskalla ottaa ohjelmaa kokeiluun asti ja testauskohdeyleisökin jää suotta pienemmäksi kuin mitä se voisi olla.

Hyviä esimerkkejä paremmasta numeroinnistakin onneksi löytyy. Monet Linux-jakelut sentään jumppaavat numeroitaan ylös rohkeammin – toki Fedora 8 kuulostaa jo paremmalta seuraajalta Fedora 7:lle kuin mitä vaikka Fedora 7.1 olisi ollut. Myös Mozilla Firefox on hyvä esimerkki asiallisesta numeroinnista; tässä enemmän tai vähemmän lähiaikoina valmistuva Mozilla Firefox 3 kuulostaa sekin suuren massan korviin paljon uutuudenkiiltävämmältä kuin vaikkapa Mozilla Firefox 2.1.

Liiallisessa markkinointiasenteessa mennään jo metsään, mutta moni projekti voisi todellakin kaivata teflonkyynärpäillä varustettua markkinointimiestä päättämään versionumerot ja useiden softien kohdalla myös nimet.