Vihreäksi maalattujen daemonien kokoontumisajot
Linux-jakelujen vertailu käy päivä päivältä vaikeammaksi. Keskeiset jakelut ovat niin kypsää teknologiaa, että tämä menee väkisinkin jo pilkunviilaamiseksi ja pikkuyksityiskohtien kyttäämiseksi. Kaukana ovat ne ajat, kun perusrauta ei toiminut kertalaakista. Jopa xorg.confiin kajoaminen tuntuu jo jotenkin kaukaiselta, paitsi jos haluaa ryhtyä toden teolla tweakkaamaan näytönohjainajurin asetuksia. Perusohjelmatkin ovat suurin piirtein samoja jakelusta toiseen.
Muttei se sitä tarkoita, etteikö uusia jakeluja pitäisi aina kokeilla ihan mielenkiinnosta! 
Kuten Tietokone jokunen päivä takaperin uutisoi, openSUSE 11 julkaistiin juuri juhannuksen kynnyksellä.
Minäkin asensin sen. openSUSE 10.1 – 10.2 herättivät minussa ristiriitaisia tunteita ja pitkälti samat mielipiteet jatkuivat 10.3:n puolellakin, mutta media ja blogosfääri rummuttivat ykstoistasen puolesta.
Live-DVD:n puolella asennusohjelma on muuttanut ulkoasunsa täysin, ollen nyt paljon yhtenäisempi muun käyttiksen kanssa. Minä kuitenkin hain uuden version Gnome-live-cd:n ja asensin käyttiksen paikoilleen sen kautta. Live-rompulta asennettaessa asennustapa onkin kuin Ubuntusta – romppu käynnistyy Gnome-työpöydän puolelle, ja siellä klikattaessa Install-ikonia pääsee ajamaan kovasti ubuntumaisen asennusohjelman. Noin 20 minuutin jurskutuksen jälkeen käyttis olikin asentunut onnistuneesti.
Ja sitten kokeilemaan
Ensimmäisenä openSUSEssa pukkaa päälle sen Start-valikon vastine. Mielestäni tuo vistamainen tabeihin ja useaan palstaan jaettu käynnistysvalikko on aloittelijoille sekava ja tehokäyttäjille hidas vaihtoehto. Sekavuutta lisää se, että suurin osa asennetuista ohjelmista tulee esiin vasta More applications -nappia painamalla, eikä näin avautuva ikkuna ainakaan selkeyden riemuvoitto ole, jos koneelle on asennettu paljon ohjelmia. Saatte olla valiko(i)sta ihan vapaasti eri mieltä.
No, onneksi toisena asiana openSUSEssa tulee esille sen yksi ammattimaisimmista piirteistä – nimittäin kauttaaltaan yhtenäinen ulkoasu. Riippumatta siitä, minkä ohjelman käynnistät, on ne skinattu olemaan linjassa toistensa kanssa. Oletusulkoasuun tottumisessa auttaa kummasti, jos pitää vihreästä väristä (minä pidän).
Kivana (minulle) uutuutena Gnomen alalaitaan ilmestyi jo oletuksena gnome-docker, joka siis kertoo, onko läppäri kiinni telakassa ja jos on, voi tuon appletin kautta undockata kannettavan. Muuten tämä oli taas tätä peruskauraa: alalaitaan ilmestyi läppärin akun tilanteen kertova appletti, bluetooth-appletti ja äänenvoimakkuusappletti. Näinhän sen pitääkin.
Mutta hetkinen, tässäkinhän piti olla 3d-tehosteet oletuksena päällä. Nvidian näytönohjaimella varustetun läppärin kanssa näin ei kuitenkaan ole, sillä openSUSE 11 väistää suljettuja ajureita ja mediakoodekkeja vähän Fedoran tapaan. Onneksi nämä sai nopeasti paikoilleen One-Click-Install (jotka kuitenkin vaativat monta klikkausta ) -repositoryjen avulla. Nämä asentuvat paikoilleen graafisestikin klikkaamalla noiden pakettivalikoimien linkkejä, mutta shellimiehenä komensin
OCICLI http://opensuse-community.org/nvidia.ymp
OCICLI http://opensuse-community.org/codecs-gnome.ymp
Asennuksen jälkeen myös Compiz heräsi eloon. openSUSE tarjoaa sille oletuksena enemmän säätövaraa kuin Ubuntu 8.04 (jossa on vain kolme vaihtoehtoa) ja jos yksinkertaistettu Compizin säätöohjelma ei riitä, on paikoillaan jo valmiina myös täysiverinen asetustyökalu.
Seuraavaksi kokeilin asennella muutaman töissä tarvitsemani ohjelman lisää. Vau, zypper todella on nopeutunut huimasti verrattuna aiempiin openSUSE-versioihin! Nyt sitä jo jaksaa käyttää. Riippuvaisuuksien ratkominen ja ohjelmien asentaminen ei enää ruksuttele kymmeniä sekunteja vaan menee lähes silmissä. Hienoa.
Mutta ihan kaikki ei toimi
Onko muilla teillä ollut ongelmia openSUSEn verkkojuttujen kanssa? Esimerkiksi openSUSE ja Fedora tunnistavat työpaikallani olevan verkkotulostimen muitta mutkitta, itse asiassa Ubuntu 8.04 teki tässä nopeusennätyksen, kun sen printterinlisäys löysi verkkotulostimen parissa sekunnissa ja valitsemalla tuon löydön printteri olikin jo käyttövalmis.
Mutta ei. Tämä openSUSE 11 ei tulostinta automaattisesti löydä. Ei se näe sitä, vaikka kohteliaasti tönisin sitä vihjeillä oikeaan suuntaan. Ei se näe sitä, vaikka sammutan iptablesin. Naputtelemalla printterin tiedot manuaalisesti paikoilleen se onneksi alkaa toimia.
Vielä on kokeilematta, löytääkö tämä kotonani olevaa NAS-purkkia automaattisesti, kuten kaikki muut jakelut; openSUSE 10.1-10.3 eivät löytäneet.
Lisäksi tämä taitaa laittaa nvidian näytönohjainajuriin ja/tai Compiziin päälle jonkun vivun, mitä Ubuntu ei. Ubuntun kanssa tehosteet toimivat tällä Dellin kannettavalla täysin bugaamatta, mutta openSUSEn kanssa ilmenee jotain outoja ruudunpäivityshäiriöitä, harvakseltaan joku osa jostain ikkunasta jää hetkeksi päivittymättä.
openSUSEa en myöskään lähtisi suosittelemaan vanhemman raudan omistajille. Vaikka Ubuntukaan ei kuulu höyhensarjalaisiin, niin tämä on vielä selkeästi raskaamman oloinen kuin se. Taustalle käynnistyy bootissa sellainen määrä daemoneita, että oksat pois. Nytkin vaikka minulla on tämän perustyöpöydän lisäksi päällä vain Firefox, neljä terminaali-ikkunaa ja Evolution-sähköpostiohjelma, on käynnissä yhteensä 159 prosessia (267 threadia). Lisäksi moni perusohjelma (Beagle-haku, Banshee-musasoitin, Tomboy-postit-lappusofta…) tässä on Monolla kirjoitettu, joka ei edesauta raskautta. Toki tästäkin saa kevyemmän ottamalla pois itselleen turhia taustapalveluja ja vaihtamalla ohjelmia kevyemmäksi.
24. kesäkuuta 2008 kello 11.14
DVD ei ole live, vaikka Tietokone niin uutisoikin.
24. kesäkuuta 2008 kello 17.12
Gnomesta en tiedä, mutta KDE4 ja XFCE ovat kohtuu vikkelän oloisia 1.6ghz Pentium M/512mb RAM läppärissäni.
Itsellänikin on pieni ongelma verkkolevyni samba-jaon kanssa, olisiko uudessa openSusessa joku uusi samba-clientti joka rikkoo yhteensopivuuden verkkolevyyni. Konquerorin smb:/ clientin kautta homma skulaa ihan hyvin, mutta tuon jaon mounttaaminen /etc/fstabin alle ei enää toimi, tuo toimi 10.3:ssa ja toimii edelleen Gentoo-serverini kanssa, vaikea keksiä mikä tuon verkkolevyn-kanssa on vikana, sekin kun kuitenkin linuxin samba-serveriä käyttää.
Itsekään en tuosta Gnomen-menusta välittänyt, tosin sama pätee koko Gnomeen, joten se ei suuri menetys ole. KDE:n kickstartti on mielestäni hyvä, vaikkakin tuokin jo löytyi aiemmistakin versioista.
Zypper on omasta mielestäni nopeampi kuin Gentoon portage, Fedoran Yum tai Ubuntun apt, näin siis omakohtaisten kokemusten pohjalta. Hieno homma että tuo viimeinenkin murheenkryyni saatiin korjattua, nyt on vaikea enää henk.koht. keksiä mitään kitistävää.
24. kesäkuuta 2008 kello 23.53
Tulipa itsekin kokeiltua OpenSUSE 11:a tuossa viikonloppuna. Itselläni on vain vajaan puolen vuoden kokemus Linuxista, ja pääosin Ubuntusta, johon siirryin kokonaan lopulta noin kuukauden kokeilun jälkeen tämän vuoden alussa. Tähän välille on sisältynyt monia eri distrokokeiluita, mutta Ubuntun voittanutta en ole löytänyt. Syy on lähinnä siinä että en ole onnistunut kovinkaan monessa jakelussa asentamaan minulle elintärkeitä suljettuja ajureita tai distro ei muuten vain miellytä epäselvyyden, huonon dokumentoinnin tai minun näkökulmasta epäselvien virheilmoitusten johdosta. Lopulta olen aina palannut nopeammin tai vähän hitaammin Ubuntuun, joka on minulle tarpeeksi yksinkertainen ja selkeä ja jonka yhteisö on avuliasta. Tällä samalla raudalla (2,4GHz dual-core prosessori, 2 gigatavua DDR2-muista, GeForce 8400GS) testissäni ovat olleet Mandriva, Debian, PCLinuxOS, Fedora sekä nyt myös OpenSUSE.
OpenSUSEn versio 11 asennus porskutteli iloisesti eteenpäin, ja uusi tyylikäs installeri lupasi hyvää. Asennuksen edetessä vaihtelevat Windows XP -tyyliset käyttöjärjestelmähehkutukset oli mukavaa luettavaa, vaikka niitä ei ollutkaan käännetty suomeksi. Asennus sujui ongelmitta.
Bootatessa OpenSUSEen ensimmäistä kertaa resoluutio oli luokkaa 640*480, ja valikoiden selailu tuotti ongelmia. Pienen pohtimisen jälkeen kuitenkin pääsin Linuxia vielä hyvin tuntematta asetuksiin ja määräsin sieltä oikean näytön, jota autodetectaus ei ollut onnistunut tunnistamaan oikein. Tämän jälkeen sain säädettyä resoluution normaaliksi.
Jaban kanssa olen samaa mieltä siitä, että oletusvalikko on sekava, ja vaihdoinkin sen perinteiseen GNOME-valikkoon. Tästä seurasi pieni särö minun ja OpenSUSEn välille, koska en ollut enää varma oliko OpenSUSE samalla aallonpituudella kanssani. Okei tottakai on hyvä välillä opetella uusia ajattelutapoja, mutta ottaisin sen mieluiten pienin askelin.
Kuitenkin suurin ongelma oli netin kanssa. WLAN ei toiminut suoraan, eikä se olekaan mikään yllätys nyt kun tietää OpenSUSEn asenteen suljettuihin ajureihin. Raahasin sitten verkkopiuhan ja kiinnitin sen emolevyn integroituun verkkokorttiin, mutta netti ei siltikään lähtenyt pelittämään. Olin etukäteen katsellut hieman ohjeita OpenSUSEn sivuilta ajurien asentamiseksi, mutta ne oli käsittääkseni aika suppeat enkä oikein ymmärtänyt miten asentaa nämä wlanin ajurit. Ajurien hakeminen netistä ilman nettiyhteyttä osoittautui liian vaivalloiseksi tehtäväksi, enkä jaksanut enää yrittää. Etenkään kun ei ollut suurempaa tietoutta siitä miten se pitäisi tehdä.
Lopulta selvisi kuitenkin, että emolevyn integroitu verkkokortti on ilmeisesti hajonnut, että ei se OpenSUSEn vika tainnut kuitenkaan olla (itsekin ihmettelin että miten ei voi langallinen verkko toimia suoraan, sehän on kuin suoraan Windows 98 -ajalta).
Joka tapauksessa asensin takaisin Ubuntun, johon olen aika tyytyväinen. Pieni bugisuus tätä välillä kuitenkin haittaa, mutta parempaa en ole löytänyt tai parempaan en ilmeisesti ole jaksanut perehtyä tarpeeksi. Kuitenkin omalta kohdaltani aika pitkälle niin että kun perusasiat on kunnossa, jaksan kyllä opetella muitakin, vähän kehittyneempiäkin asioita (ohjelmien käyttöä ja conffifilujen muokkailua). Mutta perusasiat pitäisi olla kunnossa ja toimia mielellään suoraan.
Ymmärtääkseni OpenSUSEn tarkoitus olisi olla helppokäyttöinen ja käyttäjäystävällinen. Itse olen aikalailla aloittelija Linuxin kanssa, enkä onnistunut OpenSUSEn sivuilta löytämään kunnollista ohjetta wlan-ajurien asentamiseen tai muutenkaan selkeää selostusta miten nuo ajurit ylipäätään on toteutettu OpenSUSEssa. En tiedä onko vika sitten minussa vai OpenSUSEssa. Ubuntun wiki on toistaiseksi ollut paikka josta olen löytänyt lähes kaikki tarvitsemani tieto hyvin selitettynä ja laajasta skaalasta eri aiheita.
Googlea toki yritin myös mutta en ole mikään mestari googlettamaan.
25. kesäkuuta 2008 kello 16.07
Sivuhuomiona oma WLAN toimi automaattisesti kun huomasi laittaa tuon piirin päälle. Yast:n Verkkolaite-hallinnasta saa noita WLAN ja piuhakortteja-confattua, tietenkin sitten on vaikeampaa jos ajuria ei ole olemassa. Noin periaatteellisella tasolla kai Ubuntun ohjeet pätee openSuseenkin windows-ajurien asentamisessa, tästä ei tosin ole kovin kuranttia tietoa, mutta 10.1:n aikoihin Yast hoksasi itse ottaa ndiswrapperin käyttöön yhdessä jonkun winkkari-ajurin kanssa jollekin harvinaisemmalle PCI-väyläiselle WLAN:lle. Oma Centrino1:n aikainen Intelin g-mallin WLAN on toiminut Suseissa aina heittämällä.
25. kesäkuuta 2008 kello 22.41
Voi et mitä sä Janne oot menny tekee, sä puhut jostain distroista. Parasta alkaa puhuu linux pohjaisista käyttiksistä että ei Matti tule suakin haukkumaan gnu hihhuliksi ja asioista tietämättömiks.
26. kesäkuuta 2008 kello 20.14
Minä latasin OpenSuse 11.0:n heti kun #suse kanavalla julkaistiin tieto että levykuvat on vapautettu palvelimilla ja niitä voi ladata. Nappasin Live-DVD:n ja piti ihan asentaa se pöytäkoneelle kun niin näppärästi toimi. Olen seurannut 11.0 version kehitystä jo melkein siitä lähtien kun kehitys käynnistettiin taas ja tykännyt kyllä noista uusista uudistuksista koko järjestelmässä, nimenomaan juuri zypperin nopeutaminen, mikä oli eräs kompastus kivi koko OpenSusen suosittelimiseksi tavallisille käyttäjille, rasittavuutena kun oli hitaus kun aina sai odottaa että jokin listaus saatiin suoritettua. Tähän asti olen tykännyt urpmista itse kun on todella nopea ja selkeä käyttää, aloittelijoille ehkä paras pakettihallinta, minun mielestäni siis. Zypper noudattaa aika paljon APT pakettihallinnan tyyliä eli zypper install kun APT:llahan homma menee apt-get install . Komentorivillä pakettien asentaminen on viimeinkin miellyttävää ja graafista frontendiä mielestäni paranneltu myös huomattavasti.
Verkkoyhteydet on minulla toiminut heittämällä, samban kanssa kyllä hirveästi tappelua että sain sen löytämään kannettavan. Ei suostunut millään hyväksymään smb.conf tiedostoon security = share tasoa paitsi yhteen jakoon, ja vaikka kuinka kopioi asetuksia eri jakoihin ja käynnisteli palvelinta uudelleen ja jopa tietokonetta, ei päässyt kirjautumaan sisään. #suse kanavalla tuli käytyä tuosta keskustelua tänä aamuna eikä saanut apua siihen, jokin kummallisuus siinä vain on. Pitänee jostain toisesta jakelusta varmaan kopioida asetukset kokonaisuudessaan.
OpenSuse on myös aika loistava esimerkki miten tehdään monipuolinen mutta helppo asennusohjelma. Mielestäni kuitenkin Mandrivan asennusohjelma menee ohitse. OpenSusen pitäisi tarjota samanlainen graafine osiointityökalu kuin Mandrivassa diskdrake on, koska listoja ja ominaisuuksia käyttämällä, ei osiointi ole niin helppoa kun pitää kokoja kirjoittaa kiintolevyn lohkoissa tai megatavuissa. Ja sijaintia saa “arvuutella” kun diskdrake näyttää samantien missä kohtaa ja mikä on sen suhde muihin.
OpenSusen tarjoama oma valikko GNOME:en on mielestäni aika huono. Novellihan kehitti myös Kickstart valikon, joka on siis KDE4:n oletusvalikko nykyisin. Inhosin sitä aluksi mutta kun sen vetää koko ruudun kokoiseksi ja käyttää vain niitä suosikkiohjelmia mitkä on heti näkyvillä, käyttö on hyvä. Mutta kuten käytettävyystutkimuksissakin mitä Novell käytti kehiteltäessä valikkoa, tuli vastaan suuren luokan virhe, muita valikkoja ei oikeasti testattu tavallisilla ihmisillä. Kun valikkoon menee, käyttäytyy se muista nähden oudolla tavalla ja valikko kehitettiin oikeasti teknisten tuloksien mukaisesti (hiirien liikuttamista oli vähemmän valikoissa ym) kuin miltä se tuntui.
Edelleenkin käytettävyyslistoilla tulee uusia keskusteluja valikosta miten ratkoa sen ongelmaa ja tämähän käynnisti KDE4:lle kaksi uutta valikkoa, Toinen on Lancelot ja toisen nimeä en nyt muista. GNOME:n valikko on mielestäni kuitenkin paljon sekavempi ja tilalle tuli nopeasti GNOME:n alkuperäinen Applications | Places | System valikko ja palkki siirtyi ylös.
Koodekkien kuten libdvdcss, libxine1, win32codecs asennus on helppoa, vaikka ei mielestäni mene yhtä helpoksi kuin Mandrivassa. TIetenkin joissakin jakeluissa koodekit on jo valmiiksi asennettuna, joten sitä helpompaa nyt ei voi saada aikaiseksi
Nyt on lähdössä asentumaan KDE 4.1 beta2 ja testiin kääntyy Koffice2:n uusin versio. OpenSuse 11.0 on kyllä yksi parhaimpia jakeluja tarjoamaan KDE4 tällä hetkellä, saa nähdä miten käy kun 4.1 julkistetaan ja muut jakelut ottavat sen käyttöön.
11. heinäkuuta 2008 kello 11.31
Ihan kokeilun vuoksi lisäsi itsekin tuon KDE4:n testiasennukseen ja ensimmäinen asia joka pisti vastaan, oli juuri se sama “käynnistysvalikko”. Muutenkin KDE4 näyttää vielä aika keskeneräiseltä tuotokselta…
13. heinäkuuta 2008 kello 10.35
digiyesterday: “Ihan kokeilun vuoksi lisäsi itsekin tuon KDE4:n testiasennukseen ja ensimmäinen asia joka pisti vastaan, oli juuri se sama ”käynnistysvalikko”. Muutenkin KDE4 näyttää vielä aika keskeneräiseltä tuotokselta…”
Mitäs versiota kokeilit? 4.0.x sarjaa mahdollisestikko (OpenSUSE 11.0 sisältää 4.0.4:n)?
KDE 4.0.x versiot on pääasiassa kehittäjille suunnatut, nyt tulossa oleva 4.1.x versio taas on ensimmäinen versio tavallisille käyttäjille ja 4.2.x versio taas pitäisi olla siinä tilassa melkein mikä sen kuuluu olla. Eli vielä on yli kuusi kuukautta aikaa (4.x versio tulee aina 6kk välein ja 4.x.y versio 1kk välein). 4.0.x versioilla ei kannata vetää johtopäätöksiä KDE4:n valmiudesta, vain pitää sitä tiedusteluna mitä tekniikka mahdollistaa.
Mielenkiintoista tulee myös olemaan GNOME:n kanssa kun GTK+ tulee hyppäämään 3.0 versioon joten GNOME päätti vaihtaa 2.30 versionkin 3.0 versioon, 1.5 vuotta kehitystä ja idea on pudottaa pois kaikki rikkinäinen/käyttämätön koodi ja tehdä puhdasta jälkee. KDE porukkahan teki tätä juuri että uusittiin paljon koodia ja vielä enemmän kirjoitettiin ihan uutta, kuten plasma, phonon jne.
14. heinäkuuta 2008 kello 11.27
Tuli kokeiltua opensuse 11.0 ja laitettu myös koemielessä virtuaalikoneessa pyörivään ubuntuun kde4 olemassa olevien työpöytäympäristöjen lisäksi. Toki kyseessä on juuri 4.0.x versio. Juuri se “kehittäjäkeskeisyys” hetken tilanteessa näkyy siinä mielessä, että jotkut jo 3.5.9 versioon asti ehtinyt KDE3 perustoiminnot loistaa poissaolollaan tai niitä ei vaan pystyy löytämään – esimerkiksi kun KDE3:n systemsettings tai kcontrol tarjoaa “Administrator mode”-nappulaa järjestelmätason muutosten tekemiseen, niin ei noita tuon puuttuessa pysty KDE4:n vastaavan työkalun kautta noin vain tekemään – jos ei käynnistä tuota työkalua (vaikka systemsettings-kde4) sudon kautta…
Sen kyllä ymmärtää, että jotkut asiat tehdäänkin uudessä ympäristössä ihan toisin ja siihen tulee kai tottuakin – mutta ei kaikki muutokset ole välttämättä hyviä.
Toki suhtautumiseni voi ymmärtää, kun mainitsee allekirjoittaneen käyttävän kde:n puolelta pääasiassa vain muutamia sovelluksia ylensä xfce-työpöydällä. Nykyistä GNOME 2:ta ei muuten pystyy sietämään ollenkaan
20. elokuuta 2008 kello 20.10
Hyvä että on otettu jokin vertailukohta, kuten tässä esim. Ubuntu.
22. joulukuuta 2008 kello 8.08
Voi elämä näitä wannabelinuxwindowsmiehiä.