On se Gentoo sittenkin kiva
Tajusin tänään yks kaks yllättäen, miksi minun täytyy tehdä paluu Gentoon puolelle. Olin työpöydällä Gentoo-aktiivi noin 2003-2006, sitten muka-kiireen vuoksi hellitin tahtia
Jaa mikä Gentoo?
Gentoo Linux lienee yksi Linux-maailman eniten tunteita herättävistä jakeluista. Toisista se on täyttä kuraa, toiset taas eivät muuta voi käyttääkään. Yleensä Linux-jakeluiden pakettienhallinnat asentavat ohjelmat paikoilleen valmiista binääripaketeista. Tämä tuo asennukseen nopeutta, mutta toisaalta esimerkiksi ohjelmien tukemiin ominaisuuksiin ei tällöin voi vaikuttaa kovin hyvin.
Gentoo on poikkeuksellinen – siinäkin on hyvin monipuolinen pakettienhallinta (Portage), mutta asennettavat ohjelmat käännetäänkin automaattisesti lähdekoodista. Pienten ohjelmien kohdalla kääntäminen ei nykysuorittimilla kestä kuin muutamasta sekunnista noin minuuttiin, jolloin tämä poikkeuksellinen asennustapa ei niinkään haittaa. KDE, Gnome, OpenOffice.org ja vastaavat isommat ohjelmistot ovat sitten poikkeuksia – näiden kääntäminen voi kestää tehokkaallakin koneella tunteja. Onneksi Gentoossa on tämän varalta valmiit binääripaketit tarjolla juuri esimerkiksi OpenOffice.orgista.
Miksi itse kääntäminen olisi hyvä asia?
Pahat kielet ilkkuvat, miten koneista ja käyttiksistä oikeasti ymmärtämättömät Gentoo-käyttäjät ovat muka-cooleja jätkiä, kun katselevat tuntitolkulla ohi vierivää kääntäjän tulostetta ja käyttävät äärimmäisen tiukkoja kääntäjäasetuksia, jotka parhaimmillaankin tuovat ehkä prosentin lisänopeutta, mutta tekevät samalla ohjelmista epävakaita. funroll-loops.info valaisee tätä puolta.
Minusta taas oikeassa paikassa käytetty kääntäjän kouluttaminen on vain hyvä asia ja Gentoon tapauksessa vain pienen pieni lisämauste kokonaisuuteen. Gentoon todellinen voima piilee sen niin sanotuissa USE-lipuissa. Niiden avulla voi vaikuttaa järjestelmänlaajuisesti ja myös ohjelmakohtaisesti siihen, mitä ominaisuuksia missäkin ohjelmassa on mukana, ja mitä jätetään pois. Jos palvelimen haluaa asentaa kokonaan ilman graafista X-ympäristöä, senkus lisää järjestelmänlaajuiseen /etc/make.conf-tiedostoon USE-lippuihin -X. Jos haluaa asentaa jonkun mediatoistimen pelkästään tietyillä koodekeilla, riittää, että lisää nämä koodekit USE-lippuihin pakettikohtaiseen /etc/portage/package.use-tiedostoon.
Kustomointivaraa siis piisaa, ja olemme hiljakseen pääsemässä siihen, miksi minun tulisi palata takaisin Gentoon puolelle kiireen vilkkaa.
Helppokäyttödistrojen huono puoli
Helppokäyttödistroissa – kuten Ubuntu, Mandriva tai Fedora – on yksi huono puoli. Niiden helppous tyhmentää ainakin minua. Päivitysten ilmaantuessa tarjolle yksi klikkaus päivittää kaiken ja se sitten olikin siinä. Mitä oikeastaan tapahtui? Jaa, en minä tiedä. Miten nämä ohjelmat ylipäätään ovat kehittyneet pinnan alta tai jopa päällisin puolin? Otapa siitä selvä. Aina voi selata kehittäjien postituslistoja, bugitrackereita ja sen sellaista, mutta voi pojat kun se on työlästä ja aikaavievää.
Ei peruskäyttäjän sinänsä tarvitsekaan tietää tuosta konepellin alla piilevästä materiaalista niin paljon, mutta vaikkapa kaltaiselleni järjestelmäasiantuntijalle, jonka tulisi pysyä ajantasalla eri softista, Gentoo on jakelun lisäksi myös opetustyökalu. Minkään muun jakelun kanssa en ole yhtä paljon oppinut ja nyt hetken aktiivi-Gentoo-elämästä syrjässä oltuani olen huomannut, etten todellakaan enää ole pysynyt mukana avoimen koodin maailman kotkotuksissa yhtä hyvin kuin ennen.
Miten se Gentoo auttaa pysymään kärryillä?
Gentoon kanssa on erinomaisen helppo elää kuten minkä tahansa muunkin distron kanssa. emerge –sync && emerge -uD world päivittää koko järjestelmän tilanteen tasalle. Jos jotain asetustiedostoja muuttui uusien softaversioiden myötä, etc-update tai monipuolisempi dispatch-conf päivittää asetustiedostot. Ja taas mennään.
Tai sitten ei.
Nimittäin noin menettelemällä Gentoon kanssa ampuu itseään jalkaan ennemmin tai myöhemmin. Jos ei lue, mitä päivitysprosessin jälkeen ruudulla lukee ja jos päivittää asetustiedostot sokkona (jyräten itse tekemänsä muutoksetkin), käy varmasti jonkunasteinen turma. Joko kone ei boottaa, X jää käynnistymättä tai jotain lievempää tapahtuu.
(Minusta) oikeaoppinen tapa päivittää Gentoo on vaikkapa seuraava:
gentoo-kone ~ # emerge -vau world
These are the packages that would be merged, in order:
Calculating world dependencies \
... done!
[ebuild U ] sys-libs/ncurses-5.6-r2 [5.6-r1] USE="-debug -doc -gpm -minimal -nocxx -profile% -trace -unicode (-bootstrap%) (-build%)" 2,353 kB
[ebuild U ] dev-lang/perl-5.8.8-r5 [5.8.8-r4] USE="berkdb gdbm -build -debug -doc -ithreads -perlsuid" 9,887 kB
[ebuild U ] dev-util/pkgconfig-0.22 [0.21-r1] USE="-hardened" 983 kB
[ebuild U ] sys-devel/gnuconfig-20080123 [20070118] 40 kB
[ebuild N ] app-arch/lzma-utils-4.32.5 USE="-nocxx" 462 kB
[ebuild U ] media-libs/freetype-2.3.5-r2 [2.3.4-r2] USE="-X -bindist -debug -doc -utils% (-zlib%*)" 1,250 kB
[ebuild U ] sys-devel/gcc-config-1.4.0-r4 [1.3.16] 0 kB
[ebuild U ] app-misc/pax-utils-0.1.17 [0.1.16] USE="-caps" 65 kB
*snip* tästä olisi jatkunut vielä muita paketteja *snap*
Ylläolevasta näkee, mitä paketteja oltaisiin päivittämässä [ja mistä versiosta]. Lisäksi näkee, mitä USE-lippuja entuudestaan on käytetty ja mitä olisi mahdollista ottaa käyttöön. Rivillä oleva U kertoo kyseessä olevan päivityksen, siinä missä N kertoo, että nyt olisi tulossa riippuvaisuutena mukaan joku ihan uusi paketti. USE-lippujen selitykset näkee vaikkapa aiemmin heittämästäni listasta tai käyttämällä jotain interaktiivista USE-lippujen säätöohjelmaa, kuten ufedia. Tässä vaiheessa voi vielä käydä muuttamassa lippuja suuntaan jos toiseenkin ennen päivityspäätöstä.
Päivityksen jälkeen Gentoo kertoo, jos jotain asetustiedostojakin on tarve muuttaa. etc-update tai dispatch-conf hoitavat tämän käymällä asetustiedoston kerrallaan läpi näyttäen, mitä eroja uuden ja vanhan version välillä on. Erot/muutokset voi hyväksyä sellaisenaan, hylätä tai sitten yhdistellä näitä kahta eri tiedostoa yhdistelykomennolla – ei lainkaan niin hankalaa kuin kuulostaisi.
Usein päivityksiä harrastava siis taatusti huomaa Gentoon kanssa, jos jossain perusohjelmassa on tapahtunut uuden version myötä joku iso muutos – joko USE-lippuja on tullut reilusti lisää ja näitä tulee aktivoida käyttöön, asetustiedosto on muuttunut uuteen uskoon tai molemmat näistä.
Maksimaaliseen Gentoo-kokemukseen haluava toki kääntää myös Linuxin kernelin itse. Periaatteessa on ihan mahdollista vetää läpi Gentoon asennusrompun tarjoaman kernel-asetustiedoston voimin hyvinkin pitkälle, mutta käytännössä jos Gentoohon ryhtyy, on suositeltavaa konfiguroida kernelin asetuksetkin itse. Kernelin sorsapaketin mukana tulevan ANSI-grafiikalla varustetun (tai vaihtoehtoisesti X:n puolella pyörähtävän) konfigurointityökalun ansiosta tämä ei ole ihan niin haastavaa kuin luulisi, tosin on syytä tietää mitä rautaa se alla oleva kone on suunnilleen syönyt ja mitä ominaisuuksia koneeltaan noin suunnilleen toivoisi.
Gentoon hasardi luonne toisaalta ohjaa käyttäjäänsä kömpelöllä suomalaisella business-jargonilla sanottuna parhaiden praktiikoiden kimppuun. Asetustiedostot tulee huomaamattaan laittaneeksi jonkun versiohallinnan puolelle; alkeellisimmillaan dispatch-confin tarjoaman rcs:n huomaan, monipuolisimmillaan sitten vaikkapa cvs:n, subversionin tai gitin puolelle. Tällöin kämmin jälkeen palaaminen vanhaan tapahtuu vaivatta ja toisaalta näkeepä halutessaan, miten joku asetustiedosto on aikojen saatossa muuttunut. Versiohallintaan laitetut muutokset voi ja kannattaakin varustaa kommenteilla malliin “Muutin tiedostoa, koska ohjelma X piti laittaa hakemaan tietoa sijainnista Y palvelimen Z vaihdettua itsensä tuoreempaan rautaan”.
Gentoo myös kannustaa ottamaan talteen vanhan version ennen isoa päivitystä (esimerkiksi quickpkg ohjelman_nimi tekee tämän). Ihan liian usein yritysmaailmassakin näkee, ettei asetustiedostoista oikein pidetä huolta. Jos tavan kerran opettelee Gentoon puolella, on sitä helppo jatkaa muuallakin.
Gentoon ongelmista
Gentoo on tässä vuoden-parin aikana kärsinyt organisaationa melkoisia ongelmia. Jossain vaiheessa Gentoon alkuperäinen kehittäjä Daniel Robbins palkattiin Microsoftin puolelle ja Daniel luopui Gentoo-veturin roolistaan. Daniel loikkasi Microsoftin puolelle henkilökohtaisista raha-asioista johtuen, mutta lopetti jo noin puolen vuoden jälkeen. Tällä välin itse Gentoo-organisaatio oli kuitenkin jo kokenut isojakin muutoksia, eikä Danielia oikein haluttu takaisin.
Alkoi jonkinmoinen sekasorron aika. Kehittäjiä tuli, kehittäjiä meni. Ristiriitojen vuoksi moni aktiivinenkin kehittäjä sanoi morjens, joskin monet näistä hetken jäähdyteltyään palasivat takaisin. Ei oikein ollut selvää, kuka on vastuussa mistäkin, jos kukaan.
Lisäksi Portage-pakettienhallinta alkoi natista liitoksissaan. Ensinnäkin pohjalla oleva tekniikka (jokaikinen Portagessa oleva ohjelmakuvaus tarvitsi pakettienhallinnan puolella muutamasta muutamaan kymmeneen tiedostoa) alkoi natista liitoksissaan, kun perustiedostojärjestelmille jo muutama satatuhatta pikkutiedostoa tuntuu pahalta hidastaen menoa selvästi. Toisaalta kehittäjiä – erityisesti noita uusien softaversioiden mukaanhaalijoita – alkoi olla Portagen kokoon nähden hurjan vähän. 100-300 ihmistä ei ihan riitä ylläpitämään reilusti yli 10 000 ohjelmaa, jos tarkoitus on vielä tehdä muutakin.
Ongelmiin on onneksi haettu ratkaisuja aktiivisesti. Gentoon perus-Portagen kokoa on tiivistetty ja se on “enää” noin 12 000 erillistä pakettia. Jos sitten kaipaa jotain erikoisempaa (kokeellista softaa, todella muinaista softaa tai vastaavaa), on Portageen tarjolla erillisiä overlayita. Nämä ovat kuin kuvankäsittelyohjelman tasoja, jotka sijoitetaan vielä varsinaisen kuvan päälle. Overlayt ovat yksityisten tai pikkuryhmien ylläpitämiä, vähentäen gentoo.orgin porukan työtä ja vastuuta.
Tulee myös muistaa, että varmasti jokainen isompi jakelu on käynyt elinkaarensa aikana jonkin kriisin läpi – tai jos ei vielä ole niin tehnyt, varmasti tekee. Red Hatin muuttaessa linjaustaan yrityksenä joskus 2002-2003 moni kaikkosi, kun vanha Red Hat jaettiin kaupalliseen Red Hat Enterprise Linuxiin ja pääasiassa harrastelijayhteisön ylläpitämään Fedoraan. Vieläkin noista voi olla montaa mieltä, mutta sitä ei voi kieltää, etteikö Red Hat menestyisi kaupallisesti ja etteikö Fedora olisi suosittu ja usein teknologiajunaa vetävä veturi. FreeBSD:lle moni tarjosi hautaa viitossukupolven kehittäjäerimielisyyksien ja teknisten epävakauksien myötä, mutta FreeBSD 6.x nosti nestorin takaisin jaloilleen ja FreeBSD 7.0 kilpailee muun muasssa suorituskyvyssä tasaväkisesti nyky-Linuxien kanssa ollen osittain heikompi, osittain reilusti nopeampi. Debian oli välillä hieman ahdingossa, mutta Debian 4.0 Etch yhdistettynä Ubuntun suosioon ovat kummasti piristäneet sen menoa. Mandrake/Mandriva kävi konkurssin partaalla, mutta porskuttaa nykyään hyvin. Ja niin edelleen.
Että eiköhän se Gentookin selviä, vaikka sillä organisaatio tälläkin hetkellä hieman natisee. Konsepti on sen verran hyvä ja ainutlaatuinen, ollen *BSD:stä johdettu, mutta monipuolisempi.
Haluatko sinä kokeilla Gentoota? En osaa vastata. Katso peiliin. Jos pidät säätämisestä ja haluat harrastuksen nimeltä järjestelmän ylläpitäminen, anna mennä. Jos haluat ubuntumaista klik-klik-asennusta, unohda.
Mutta minä siis palaan. Kaikista Gentoon pikkukommelluksista huolimatta se on mainio työkalu pitämään minut itseni ajantasaisena avoimen koodin maailman kehityksestä. Ugh. Olen puhunut.
3. kesäkuuta 2008 kello 19.33
Ensikosketukseni linuxeen oli Fedora Core 4. Mutta kun tein toisen asennukseni, kokeilin monen suosittelemaa Gentoota. Sen asennus oli yllättävän helppoa, kiitos loistavan dokumentaation. Ongelmista pääsi intuitiolla läpi, hommat luistavat.
Gentoossa parasta on systeemin konffauksen perinpohjaisuus, vaikka se samalla on kyllä tympeintä. Pakettikäännös on pakollista, jotta useflagit toimivat. Kumpikaan näistä ominaisuuksista ei ole niinkään sydäntä lähelle, paitsi mainitsemiesi seikkojen puolet: pysyy hyvin kärryillä että mitä mitäkin paketti tukee ja mitä voi jättää pois. Portagen hyvä puoli on tulinopeus, joustavuus, pakettien ajantasaisuus, maskaukset, keywordit ja niiden yhdistelmät. Jopa kustomoidut cflagit saa, jos tykkää kustomoida käännösflageja jokaiselle paketille erikseen. Kerneli kääntyy todella mainiosti gentoolla. Dokumentoinnista saa hyvät pohjat kääntelylle ja sittenpä sen voikin tehdä itse aina kun huvittaa.
Olen debiania kokeillut gentookokemusten ohessa. Tämä erilaisten repositoorien yhdistely ja ihmettely oli vähän outoa ja tympäisevääkin. Gentoo antoi sopivissa kohden mukavat defaultit (kuten .bashrc) ja sitten muutenkin systeemi toimii. Ei tämä minusta mitenkään vaikeampi ole kuin, sanotaanko vaikka Debian. Vain erilainen — ja minun makuuni parempi. Tässä todellakin oppii tekemään. Puoli vuotta pelkästään gentoossa opettaa, ehkä kovan kautta, mutta opettaapa silti, kaikenlaista linuxista ja sen rakenteesta. Jos olisin tutustunut vaikkapa Debianiin tai johonkin Ubuntuun — taikka jäänyt käyttämään Fedoraa — olisi minulla ollut kova työ keksiä kohtia, joissa “se linux nyt sitten on windowsia parempi”.
3. kesäkuuta 2008 kello 19.43
porjolainen: Juuri noin. Käyttöfilosofia on ihan eri kuin muualla, mutta jumankauta että se opettaa! Kehittäjän ja custom-ratkaisujen tekijän unelma. Vertailuna mainittakoon, että jos nyky-Red Hat Enterprise Linuxissa valitsee asennusvaiheessa “Customize software selection” ja ruksii _kaiken_ pois, silti asennuksen jälkeen on noin gigatavua levyä hävinnyt johonkin. “Johonkin” on x.orgin kirjastoja, cairo, gtk ja muuta sellaista pientä. Ööh.
3. kesäkuuta 2008 kello 21.10
Omat Linux-kokemukseni aloitin joskus 10-vuotta sitten, jonkun lehden mukana tulleella PCLinuxilla (tuosta nimestä en ole varma), jota en silloin saanut edes asennettua
. Seuraavaksi kokeilin asentaa Debiania, jonka sain asennettua, mutta sitä en silloin tajunnut, kun se käynnistyi aina johonkin ihmeelliseen mustaan ruutuun, jossa oli harmaata tekstiä (olin jo ehtinyt vieroittaa itseni DOS:sta Windows 95:lla 
). Debianin jälkeen olikin useamman vuoden tauko, kunnes ammattikoulussa tuli vastaan SuSE – ja RedHat Linux, joista SuSE:n jopa ostin itselleni, mutta sekään ei vielä onnistunut vieroittamaan minua pois Windowssista, kun se ei tuntunut tuovan mitään lisäarvoa koneen käyttämiseen. Eikä asiaa helpottanut, että isoa osaa käyttämistäni ohjelmista ei löytynyt suoraan SuSE:lle, tai niiden asentaminen takkuili pahasti… Sitten jossain vaiheessa päätin vaihtaa kokonaan toiseen jakeluun ja valintani osui Gentoo Linuxiin, josta olin kuullut jotain, että se on vain “Super-Gurujen/-nörttien” -distro ja jonka asentaminen painajaismaista 
. No, tämähän kuulosti haasteelta, johon uskalsin tarttua sen jälkeen, kun olin ensin tutustunut Gentoon suomenkieliseen-dokumentaatioon, sekä Gentoon Wikiin. Ja asennushan sujui lähes ongelmitta, joista kuuluu TODELLA suuri kiitos Gentoon dokumentaatioon, kuten porjolainenkin mainitsi ja sen jälkeen olenkin ruennut käyttämään Linuxia Windowssin sijaan.
Gentoon asentaminen ja käyttäminen ovat näiden kahden vuoden aikana opettaneet minulle PALJON enemmän Linuxin käytöstä ja toiminnasta, kuin mikään muu yhteensä koko elämäni aikana. Gentoo on myös opettanut minut tuntemaan oman laitteistoni perinpohjin, kun niitä on pistänyt toimintakuntoon, sekä kernelin muokkaus ja kääntäminen ovat nykyisin helppoja nakkeja. Nykyisin tuntuu lähinnä oudolta, kun kerneliä ei pääse/tarvitse mukauttaa omalle laitteistolle sopivaksi
.
Gentoon kohdalla ei sovi unohtaa Gentoon dokumentaatiota (juu, tiedän, tiedän, on jo mainittu
), Gentoon Wikiä, sekä paketinhallintaa Portagea, jotka kaikki ovat kouluesimerkkejä siitä miten ne pitää hoitaa ja joista Ubuntun ja muiden tulisi ottaa mallia. Gentoon vakauskin on ollut jotain todella käsittämätöntä, kun vertaa sitä rinnakkaisasennuksena olevaan Windows XP:hen. Nykyisin Windowssin käyttäminen aiheuttaa vain lähinnä raivokohtauksia, kun Windows-koneet eivät “löydä” toisiaan, tulostimen jako ei toimi, käynnistys jumittaa, sammutus jumittaa, parikymmentä eri ohjelmaa pitää päivittää omilla päivitystyökaluillaan, ajureita/ohjelmia pitää metsästää ympäri nettiä ja kaikki toiminnot pitää tehdä hiirellä, poislukien pari hikistä pikanäppäintä, jne. Gentoon kanssa ei ole tarvinnut koskaan istuskella koneen ääressä vahtimassa hikikarpalot otsalla, että käynnistyykö/sammuuko se kone tälläkertaa, vai jääkö se taas jumiin.
Noin kuukauden päästä taitaa tosin tulla ihmettelemistä ja ärsyyntymistä molempien käyttisten osalta, kun uuden koneen osat saapuvat ja käyttisten asennukset ovat edessä. Eikä oloani varmaankaan tule helpottamaan se, että pakettiin tulee mukaan Windows Vista 64-bit
…
4. kesäkuuta 2008 kello 1.16
Opettavainen pariviikkoinen oli Gentoon ensiasennukseni. Runnoin läpi ongelmien jo mainitun dokumentoinnin voimalla. Aloitin alusta parikin kertaa johtuen lähinnä ymmärtämättömyydestäni koko asennuslogiikkaa kohtaan. X:ää ei manuaaliasennuksessa asenneta lainkaan, mutta onneksi oli links, jolla pääsi jatkamaan manuaalinlukua. X:n manuaalista oli yhteys nvidia:n ajureiden asentamiseen ja muistaakseni myös työpöytäympäristöihin. Lukemalla pärjäsi, mutta aikaa ja vaivaa se vaati.
Raudan ja softan tuntemusta tuli väkisinkin ja seuraavat koneet asentuivat jo huomattavasti sukkelampaan, vaikka vielä on paljon opittavaa. En kyllä todellakaan herkästi vaihtaisi pois.
Suosittelen.
4. kesäkuuta 2008 kello 11.04
Eimen!
Itse en edes pidä USE-flagejä tai CFLAGS-optimointeja kovin oleellisina eroina muihin distroihin. Käytän pääasiassa Gentoota, sillä tunnen sen kuin omat taskuni. Aloin käyttää sitä, sillä se mahdollisti käyttiksen kasaamisen lähes tyhjästä – juuri sellaiseksi kuin haluan. Tämä oli itselleni suurin houkutus. Sain olla tietokoneeni todellinen kontrolloija. Nyt on vaikea kuvitella opettelevansa enää mitään muuta. Gentoo toimii mainiosti ja oli oiva työkalu Linux-maailmaan tutustumisessa.
Jos haluaa viedä Gentoon vielä astetta pidemmälle, kannattaa tutustua Portagen korvaavaan paketinhallintasoftaan: Paludisiin. Paludis on paljon nopeampi ja astetta monipuolisempi ja loogisempi paketinhallinta, joka on saavuttanut aika kivan suosion Gentoon käyttäjissä. Olen käyttänyt kohta lähemmäs vuoden ilman mitään ongelmia.
http://paludis.pioto.org/
Paketinhallintasoftat ovat myös paljon ristiriitaisia tunteita herättävä aihe Gentoon keskuudessa…
4. kesäkuuta 2008 kello 12.21
Yksi oleellinen asia on jänyt mainitsematta. Gentoossa käyttöjärjestelmänä ei ole ollenkaan versionumerota. On vain profiilit, jotka vaikuttavat lähinnä muutamiin oletusasetuksiin. Profiilin vaihto on yhden symbolisen linkin muuttaminen + emerge -aN world. Kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaa päivitysrumbaa ei siis tarvita, vaan käyttis on aina tuore kun on ajellut emerge –sync && emerge -auD world
Toinen distro, jossa on vastaava “versiottomuus” on Arch-Linux. Arch käyttää tästä ominaisuudesta nimitystä rolling release.
Tästä voisivat mielestäni ottaa oppia kaikki muut käyttikset, vapaat ja kaupalliset. Kaupallisissa käyttiksissä lisenssit voitaisiin myydä tietylle ajalle.
Omalla kohdallakin kahdella koneella olisi tullut muista distroista tutulla 6 kk päivitysvälillä jo n. 15 tai 16 päivitystä (asennettu 2003 ja 2004). Gentoonkin joutuu toki kääntämään kokonaan uudestaan kun GCC:n versio tekee isomman hyppäyksen tai prosessori vaihtuu ja haluaa optimoinnit uudelle prosessorille. Kovin usein GCC:n versio ei kuitenkaan niin paljoa muutu ja kääntämisen voi tehdä yöllä kun konetta ei käytä.
4. kesäkuuta 2008 kello 19.24
Propsit Gentoolle hyvästä dokumentaatiosta. Vannoutunut “epävakaan ” Debianin käyttäjä kiittää.
En ole vaihtamassa ja en edes kokeilemassa. Ei jaksa kääntää ohjelmia jatkuvasti vaikka sekin on ihan piristävää kerran parissa kuukaudessa
4. kesäkuuta 2008 kello 20.09
Paljon hyvää Gentoosta on jo sanottu, mitäpä sitä toistamaan. Revdep-rebuild on työkalu jonka käyttämättä jättäminen on varma tapa hajottaa käyttiksensä.
Kannattaa silti kokeilla Sabayonia, joka on “esiviritelty” Gentoo, joka tukee kaikenlaista kivaa (KDE-Metisse, Compiz, suljetut ajurit jnpp) jo livecd:llä. => http://www.sabayonlinux.org/
Esikäännetyt binäärit ovat toki i586 (tai x86_64)-yhteensopivia ja prosessorioptimointi uupuu, mutta tarpeen tullen olennaiset softat voi kääntää omilla asetuksillaan (tai ajaa emerge -e worldin
5. kesäkuuta 2008 kello 7.03
Alkuun hieman pohjustusta aiheeseen ja vastailuja Jaballe, jonka jälkeen seuraa vastauksia kommentteihin.
Mielestäni on aika harhaanjohtavaa ainakin aloittelijoille mainita aina tuosta Gentoon hienoudesta, että haluttuja ominaisuuksia saa käyttöön ja pois käytöstä. Yleensä kuitenkin sama asia hoituu myös muiden distribuutioiden kanssa, joissa eri osat on sijoitettu eri paketteihin. Kovin kummoista lisäetua ei Gentoon käyttämisellä saa, sillä käännösajan optiot eivät pääse käsiksi kuin niihin asioihin jotka kehittäjät (yleensä vieläpä upstreamin semmoiset) ovat asettaneet vaihdettaviksi. Jos ominaisuuksia haluaa oikeasti päästä valitsemaan, niin silloin päästään lähdekooditason rukkaukseen. Siihen ei varmastikaan suurin osa Gentoo-käyttäjistä ala, vaikka kuinka muokattavuutta hehkuttavatkin.
Jos oikeasti tarvitaan tietyllä tavalla muokattuja softia, niin on helpompi ottaa joku perusjärjestelmä ja kääntää ne ohjelmat, jotka pakosta halutaan kääntää itse. Näin olen itse tehnyt Qt:n ja KDE:n kanssa, ja hyvin on pelannut sekä Debianilla että Ubuntulla kyseinen konsepti. Helpompaa on hakea ne käännösvivut itse kuntoon kuin arpoa mitä USE-lippuja pitäisi milloin mihinkin asiaan tarvita. Se hyöty mitä tuosta vehkeilystä saavutetaan menee jo siinä, kun joudutaan kääntämään iso kasa softaa uusiksi esimerkiksi haluttaessa tukea jollekin uudelle kirjastolle. Jos haluan asentaa palvelimen ilman X:ää, niin jätän vain asentamatta ne paketit mitä en tarvitse. Debianin NetInstall-levy on mielestäni ihan hyvä pohja, johon lähteä kasaamaan järjestelmää.
En myöskään tajua miten päivittäminen eroaa esimerkiksi Debianin tavasta päivittää siinä mielessä, että käyttäjä ei tiedä mitä on vaihtunut. Changelogit sun muut saa helposti näkymään Aptia ajettaessa niin halutessaan. Vai tarjoaako Gentoo hienot graafiset esitykset aina päivitysten tullessa, joista saa kätevästi katsottua mitä on muuttunut käyttäjän kannalta katsottuna?
Konepellin alla olevasta materiaalista pystyy myös oppimaan käyttämällä muitakin distribuutioita eikä se ole mitenkään Gentoon oma asia, vaikka Gentooistit sillä kovasti hehkuttavatkin valintaansa pyrkien sitä tuolla perustelemaan. Jos haluaa oppia järjestelmiä se onnistuu yhtä hyvin muillakin distribuutioilla. Itseltäni ei ainakaan hirveästi ymmärrystä löydy niille henkilöille, jotka eivät muita distribuutioita pysty käyttämään.
Itse Linux-ytimenkään kääntö ei ole kovinkaan järkevää monessakaan tapauksessa ja itse olen työpöytäkäytössä ohittanut nykyään koko homman. Se etu mitä tuolla saavutetana on niin pieni, ettei varsinkaan kokemattoman kannata lähteä arpomaan oikeita asetuksia vaikka kuinka Gentooistit niistä huutelisivatkin. Tuo asetustiedostojen versiointi on kyllä järkevä idea ja sitä kannattaa tehdä muuallakin kuin Gentoo-maailmassa.
Sivustaseuraajana tuo Gentoon hiekkalaatikkoleikki organisaation muodossa on vaikuttanut lähinnä huvittavalta eikä tilanne ilmeisesti vieläkään ole parantunut. Gentoon hyödyiksi löydän ainoastaan osittain hyvät wiki-sivut, joilta ohjeistusta löytyy paremmin kuin Ubuntujen sun muiden foorumeilta.
Ja sitten kommentteihin:
@porjolainen, Portagen tulinopeus? Eikö koko Python-härpäke ole varsin hidas eikä suuri määrä pieniä tiedostoja varmastikaan nopeuta sen toimintaa. Maskaukset (jos tällä tarkoitetaan esim. tietyssä versiossa pysymistä) löytyy myös Debian-johdannaisista. Kustomoidut cflagit saa myös muissakin järjestelmissä, jos itse haluaa softansa käännellä. Pakettivarastojen yhdistelystä sen verran, että eikö nuo Gentoon overlayt vastaa juurikin samaa ideaa? Eli onko Gentookin nykyään pilalla, kun kolmannet osapuolet pitävät “repositoryjä”? Mielenkiintoinen tuo pointti, että esimerkiksi Debianilla tai Fedoralla olisi vaikea keksiä asioita, joissa Linux on hyvä. Jos ei siis lasketa ytimen kääntämistä sun muuta turhaa nippelitoimintaa.
@Jaba, Kokeile käyttää NetInstall-levyjä, niillä saa hyvän minimalistisen järjestelmän helposti. Tietysti jos viritysintoa löytyy, niin debootstrapilla voi tehdä haluamanlaisensa pohjan järjestelmälle.
@adi, Olisi mielenkiintoista kuulla, että mikä esimerkiksi Portagessa on semmoista, josta Ubuntun ja muiden tulisi ottaa mallia. Vieläkö Gentoo muuten hakee ohjelmat niiden alkuperäisiltä kotisivuilta vai pidetäänkö lähdekoodit Gentoon omilla palvelimilla? Entä onko kaikki paketit GPG-allekirjoitettuja ja varmennetaanko ne myös ennen asennusta?
@Paapaa, Tuo “Aloin käyttää sitä, sillä se mahdollisti käyttiksen kasaamisen lähes tyhjästä blabla”-kohta kuulostaa niin mainospuheelta, ettei se voi luoda muita kuin kylmiä väreitä; jotenkin tulee mieleen verkostomarkkinointiympyrät tuosta hehkutuksesta
@Vs, Versiottomuus+käsin käännetyt paketit+kädetetyt USE-vivut ovat aiheuttaneet ärsyytyneisyyttä myös upstreamin puolella. Enkä itse kyllä keksi hirveän montaa syytä miksei yksittäistä järjestelmää kannattaisi jäädyttää ja stabiloida sen sijaan, että uutta pukattaisiin kokoajan ilmoille.
Mutta joo, ehkäpä se siitä. Pahoittelut pitkästä viestistä, mutten viitsinyt alkaa leikkailemaan asioita poiskaan.
5. kesäkuuta 2008 kello 9.54
Alkoi jo niin paljon tulla höyryä päästä, kun luin näitä viestejä, että onneksi teprrrrr puki suuren osan faktoista sanoiksi, eikä tarvitse itse kommentoida paljoa.
Toiset tahtoo käyttää tietokonetta.
Toiset tahtoo säätää tietokonetta.
5. kesäkuuta 2008 kello 12.58
Gentoo opetti minut käyttämään Linuxia. Jos Ubuntu/Fedora/jne. on jo nähty juttu suosittelen kokeilemaan.
Nykyään käytän Archlinuxia, valinnanvapautta ja halutessa (kun on kiire) voi tyytyä vain binäärien päivittelemiseen. Pacman ei kyllä pääse monipuolisuudellaan Portagen tasolle, mutta kyse on vain yksittäisistä ominaisuuksista.
5. kesäkuuta 2008 kello 17.48
Gentoo on varmasti opettavainen jakelu käyttöjärjestelmän ja ohjelmien toteutuksen syövereistä kiinnostuneelle, se totta.
Mutta ei tosiaankaan muille, eli 99%.lle, joille tietokone, käyttöjärjestelmä ja sovellukset ovat tietysti työvälineitä sen varsinaisen tarkoituksen tekemiseen. Ja kun yhteensopivuus tuotoksissa ja tavassa tehdä ja sovelluksen toiminnassa on olennaista, kun sitä käyttää useampi kuin se yksi, säätäminen pitää unohtaa.
Linux-jakeluissa ollaan edelleenkin erityisen vihkiytyneitä ja uppoutuneita siihen ajatukseen että sovelluksia voi virittää, muokata ja kääntää, niiden kooditasolla – mutta se sopii vain ohjelmien toteutuksesta etupäässä kiinnostuneelle, ja sillä ei ole mitään tekemistä käyttöjärjestelmän ja sovellusten käyttäjälle, heille ne valmiit, hyödynnettävät hyvät ja monipuoliset laadukkaat toiminnot ovat se olennainen asia – ja yhdenmukaisessa muodossa, jottei aikaa tarvitse käyttää säätämiseen ja koneelta toiselle erilaisen sovelluksen kanssa sinuksi tulemiseen. Siispä sillä mentaliteetilla ei linuxeja nosteta työpöydille, vaan pidetään ne bittinikkareitten rakkaina leluina.
Olisikohan näissä linux-jutuissa aika siirtyä henkilökohtaisesta kiinnostuksesta palvelemaan tämänkin lehden valtaosaa eli kuluttaja-asiakkaita? Ihmisiä, jotka eivät todellakaan lähde editoimaan parametrejä, eivät ainakaan ilman graafisen käyttöliittymän säätöjä joiden merkitys selitetään saatika kääntelemään sovelluksia. Moinen homma on heille täysin tyhjänpäiväistä ja tarpeetonta.
5. kesäkuuta 2008 kello 20.02
Itse aloitin linuxin käytön Gentoolla joulukuussa 2003 ja olen aina omilla kneilla käyttänyt Gentoota. Monta kertaa olen koittanut hetkellisesti myös Archia ja Ubuntua esim läppärillä, mutta parin päivän jälkeen olen aina “joutunut” sen vaihtamaan takaisin Gentoohon. En yksinkertaisesti osaa säätää perusjuttuja kuntoon muiden ditrojen puolella kun olen oppinut vain Gentoon conffien sijainnit ja rakenteet sekä runlevelit yms.
Linuxiin käännytettyjen kavereiden ja sukulaisten koneille olen asentanut Ubuntun, samoin kuin vanhempien ja pikkusiskon koneille. Toimii hienosti kun ei tarvitse rukata pikkujuttuja omaan käyttööni soveltuvaksi, esimerkkinä vaikkapa mikrokontrollereiden ohjelmointiin soveltuva ympäristö jonka saan omasta mielestäni helpommin pystyyn Gentoolla, samoin kuin muutenkin esim web-purkin säädöt, en varmaan saisi ollenkaan kasaan ubuntulla ilman viikon googletusta…
Mutta tietysti jokainen valitsee itselleen sopivimman jakelun, vaikka itsekin olen vahvasti Gentoon “puolella”, mutta yritän olla tuputtamatta sitä muille, koska siitä ei seuraa kuin flame-war ja **ttuuntuneita aloittelevia käyttäjiä, joilla ei ole mielenkiintoa ja aikaa opetella Gentoota.
Täälläkin nyt taas muutama viimeinen kommentti jo alkaa haukkua Gentoota lyttyyn ja varoitella muita käyttämästä sitä vain siksi, että se ei sovi kirjoittajille itselleen. Se on totta että Gentoo ei ole eikä koskaan tule olemaan peruskäyttäjän klik-klik distro eikä se ole tarkoituskaan. Se on joustava ja monipuolinen työkalu niille jotka sellaisesta pitävät ja sellaista tarvitsevat, kuten minä itse. Kummasti tuntuu valinnan vapauden ajatus aina foorumeilla unohtuvan jonnekin ja sen korvaa toisten valintojen haukkuminen, omien ylistys ja hirveä sanasota :/
5. kesäkuuta 2008 kello 22.50
masa puhuu asiaa. Itse käytän myös Gentoota, mutta jos joku haluaa Linuxia kokeilla ehdotan aina Ubuntua ja jos joku haluaa Gentoota kokeilla yritän estää heitä
Kuitenkin tykkään itse käyttää Gentoota todella paljon. Minäkin olen koittanut joskus esimerkiksi Ubuntua, mutta aina olen vaan joutunut palaamaan Gentooseen kun en ole Ubuntun filosofiaa sataprosenttisesti kestänyt. Ja kyllähän tuota haukkumista saa aina olla kuulemassa kuinka on huono ihminen kun ei käytä Ubuntua/Debiania/Windowssia/Mäkkiä/jne. mutta kai sen kanssa pitää vain oppia elämään :I
6. kesäkuuta 2008 kello 9.38
olennaista itsekullekin: Yritys hyvä kirjoittaa muustakin kuin jostain kuluttajaystävällisestäkin (kuten huhuilla videoeditointisoftien perään tai naputella jotain Firefoxista). Mutta minkä sitä koira karvoilleen voi – työpäiväni kuluvat shellin puolella, joten jututkin voivat olla vähän yliampuvia.
Blogit eivät ole uutisia tai virallisia tiedotuslinjoja, vaan nettipäiväkirjoja. Eletään sen mukaan.
6. kesäkuuta 2008 kello 9.45
teprrr: … niin siis, esimerkiksi se kernelin kääntäminen Gentoon puolella (miksei muuallakin) on tänä päivänä hyvä idea pääasiassa siksi, että se _opettaa_ kiinnostuneita. Kummasti kernel tuntuu tutummalta konseptilta, kun on surffaillut tuon make menuconfigin läpi.
Ja tämän juttunikin pointti oli siinä, että Gentoo _opettaa_ kaikesta huolimatta ainakin minulle itselleni enemmän kuin muut jakelut. Johonkin dbusiin tai libnotifyyn en ainakaan minä tule kiinnittäneeksi samalla tavalla huomiota muualla. Asetustiedostojakin plärään Gentoossa aivan eri intensiteetillä kiitos dispatch-confin. Mutta ehkä se olen vain minä. Tulikohan toistettua tuota minä-sanaa tarpeeksi?
Olen kyllä käyttänyt myös Debianin netinst-levyä, kuten myös FreeBSD:n verkkoasennusta ja joskus viime vuosituhannella asensin Red Hatinkin verkkoasennuksena asennuskorppujen kautta. Siitä huolimatta Gentoo on ollut minulle opettavin kokemus. Piste.
6. kesäkuuta 2008 kello 11.17
Oman gentoonkäyttöajan (reilun vuoden verran pari vuotta sitten) jälkeen päällimmäisenä muistona on viharakkaustunne. Toisaalta sitä distroa vain jotenkin rakastaa. Ei mikään jakelu ennen eikä jälkeen ole tuntunut niin omalta.
Toisaalta se oli myös vähän väliä rikki: jos pitää päivitysrumban tiiviinä ja updatettaa melkein päivittäin, hajoaa alta vain vähän kerrallaan ja se on helppo korjata. Jos taas erehtyy pitämään vähän pidempään (sanotaan vaikkapa 2 viikkoa), menee asioita rikki jo vähän enemmän. Ja taas päästään lukemaan gentoon mainiota wikiä.
Mitä taas Jaban mainoistamiin DBuseihin ja libnotifyihin tulee, ei niistä juuri tavan käyttäjän pitäisikään mitään tietää. Järjestelmäylläpitäjät ovat tietty erikseen.
6. kesäkuuta 2008 kello 12.12
En muuten ymmärrä itsekään ricer- ja unroll-loops-kommentteja. Aikanaan kotikäyttikseksi olin pistämässä FreeBSD:tä, mutta tämä oli aikana 4.x:n jossa läppärituki oli mitä oli ja 5.0 ei vaan toiminut. Sen sijaan tykkäsin portseista. Gentoo tarjosi Linuxin kernelin ja userlandin – parempi laitetuki ja GNUn shellityökalut (vaikkapa värillinen ls noin perusasioina) FreeBSD:n eduilla.
Elikkä en sinänsä ymmärrä miksi FreeBSD on yleisesti ottaen arvostettu ja vakaa ja kaikkea sellaista hyvää, vaikka softat käännetäänkin portseista, mutta Gentoota pidetään ricer-alustana.
6. kesäkuuta 2008 kello 18.41
Itse mietin pitkään aloittaisinko Linuxin käytön omassa koneessani Gentoosta vai (K)ubuntusta, lopulta valkkasin Gentoon. Olin alkuun aivan huumassa sen monipuolisuudesta. Jossain vaiheessa myöhemmin alkoi vähän nyppiä säätämisen määrä. Nykyisin olen kuitenkin jälleen äärimmäisen tyytyväinen, koska järjestelmän ylläpidon viemä aika on mennyt tosi pieneksi. Se johtuu toisaalta karttuneesta kokemuksesta ja toisaalta siitä, että nykyään tekee kunnon päivitysrumban vain joitain kertoja vuodessa, muutoin pidän vakaat paketit kasassa.
Moni lähtee Windowsista kokiessaan käyttiksen pimittävän asioita ja yksinkertaisten asioiden tekemisen vaikeudesta. Jotenkin Ubuntun kaltaiset klik-klik-linuxit ovat kuitenkin kovin samankaltaisia tuon ensimmäisen kohdan suhteen (ei onneksi toisen). Gentoo kiehtoo, koska se oikein pyytää ronkkimaan sisuksiaan. Se osaa myöntää, että minä tiedän sitä paremmin, mitä minä haluan.
8. kesäkuuta 2008 kello 9.59
teprrr kirjoittaa erittäin paljon asiaa.
Gentoo yms. “vaikeiden” distrojen käyttäjät elävät varsin mielenkiintoisessa fantasiamaailmassa, jossa unohtuu esimerkiksi se, että joka ainoan säädön ja kustomoinnin voit tehdä myös esimerkiksi “helppokäyttödistrossa”, kuten Ubuntussa. Mikään pakkohan ei ole käyttää esimerkiksi automaattipäivityksiä, graafista tilaa tai ylipäätään mitään, mitä vaikkapa Ubuntu tarjoaa. Sen sijaan on totta, että joihinkin säätöihin ja kustomointeihin Gentoo on _helpompi_ alusta, kuin vaikkapa Ubuntu.
Itse tässä käyttelen siduxia, vaikka oikeastaan en tiedä miksi. Taidankin siirtyä takaisin Ubuntuun, ja viritellä sen taas nopeaksi ja itselleni sopivaksi. Massassa on voimaa, suuri käyttäjäryhmä tarkoittaa erinomaista ohjelmatukea muun muassa. Käyttämällä aina Ubuntun viimeisintä versiota ja “proposed” sekä “backports” -repoja, pysyy käytännössä aivan yhtä paljon ajan hermoilla, kuin varsinaisia rolling release -distroja (kuten gentoo, sidux jne.) käyttämällä.
Gentoon wiki on kyllä muutaman kerran käytettynä vaikuttanut erittäin hyvältä.
Ps. Jos haluat “oppia Linuxia” Ubuntulla, asenna palvelinversio, kasaile järjestelmäsi itse valitsemalla paketteja, ja käytä aina tekstieditoria kaikkiin asetussäätöihin. Eli unohda graafiset säätötyökalut.
Ubuntulla voit ihan hyvin käännellä omat kernelisi, ja tähän on aivan järisyttävän hyvä threadi “Master Kernel Thread” tuolla ubuntuforumsilla:
http://ubuntuforums.org/showthread.php?t=311158
sudo apt-get source paketin_nimi
8. kesäkuuta 2008 kello 21.22
näyttäisi edellinen viestini jääneen kesken. Tuo sudo apt-get source paketin_nimi viittaa tapaan, jolla saa haettua ohjelmien lähdekoodit. Tuosta sitten muuntelee ja kääntelee haluttuun tapaan ja lopuksi ehdottomasti kannattaa vääntää paketti checkinstallilla .debiksi ja asennella siitä. Pysyy tiedostot ruodussa.
Tässä ensi kertaa koittelen Ubuntu Studiota, ja riisuttu käyttöliittymä todella miellyttää. Tämä onkin suunniteltu työntekoon, ei säätöön..
9. kesäkuuta 2008 kello 11.36
Jos linuxin oppiminen kiinnostaa mutta ei kiinnosta käännellä kaikkea (eli odotella) kaiken aikaa, kannattaa kokeilla myös vanhaa tuttua Slackwarea. Tietysti geentooisteille se on liian ‘helppo’ =).
9. kesäkuuta 2008 kello 12.32
Minä ainakin käytän gentoota sen ‘helppouden’ (eli sen sisältämien työkalujen) takia. Kaikki lähdekoodista kääntämiset ja kernelin conffaamiset on niin helppoa että! Esim. Riston ehdottamat toimintatavat ubuntussa vaikuttavat ikävän työläiltä ja epäkäteviltä. Gentoossa kernelin säätämiseen ei tarvita kun pari komentoa ubuntun ohjeen 10 mystiseen vaiheeseen verrattuna, ja esim. jonkin ohjelman lähdekoodin patchaaminen onnistuu suoraan tekemällä .patch ja lisäämällä sen ebuildiin jolloin portage hoitaa homman automaattisesti.
Eikä sitä gentootakaan kokoaikaa tarvitse säätää, minullakin on pari gentoo-konetta, joista toista en ylläpidä kuin hyvin harvoin. Kyllä se toimii ilman lisätoimenpiteitä kunhan sen kertaalleen asentaa.
11. kesäkuuta 2008 kello 0.27
PJ:
Totta, gentoossa tuo on helpompaa. Tosin tuo kernelin säätö ei ole mikään ongelma Ubuntulla, ja siihen on jokunen skriptikin olemassa, joka automatisoi homman.
Ohjelmien gentoo-tyyppiseen säätöön ei olisi varmastikkaan mitenkään vaikea vääntää kevyttä skriptiä, liekö joku tehnytkin.
Askeleet siis useimmiten tähän tapaan:
sudo apt-get source ohjelma
cd ohjelma_versionumero
auto-apt run ./configure
make
sudo checkinstall
Toki täytyy olla asennettuna auto-apt ja checkinstall.
Tuostahan saa heti välittömästi monta askelta pois, kun väsää pienen skriptin.
Mutta siis mikä on oikeasti pointti siinä, että joka ainoa ohjelma on itse käännetty? Tuskin monissakaan tapauksissa on mitään havaittavissa olevaa tehokkuushyötyä. Ubuntussa kuitenkin tarvittaessa on varsin helppo kustomoida.
Itse olen ainoastaan yhden kerran väsäillyt itselleni muokatun kernelin, kun kannettavassa Ubuntun kerneleillä (2.6.24) ei toiminut äänet eikä näytönohjaimen ajuri.
Tosinörtti, joka haluaa käyttää järjestelmäänsä vaikeammin kuin gentoossa, valitsee tietysti Slackwaren. Virallisesti mitään slapt-gettejahan ei tietystikkään tueta, eli paketit haetaan yksitellen käsipelillä, luetaan vähän changelogeja ja asennellaan tai käännetään ja asennellaan. (Toki siis slapt-getin voit asentaa, mutta foorumeilla tosimiehet toppuuttelee.)
Jos jotain, Linux-maailmassa on ainakin vaihtoehtoja, ja jokaiselle löytyy distro. Silti joudun vielä toistamaan, että tähän asti ei ole vielä tullut vastaan distroa, jota ei oikeasti voisi säätää tarvittaessa lähes mielin määrin.
11. kesäkuuta 2008 kello 13.48
Kyllähän kaikkia distroja pystyy säätämään koska kaikki ovat avointa lähdekoodia.
“Mutta siis mikä on oikeasti pointti siinä, että joka ainoa ohjelma on itse käännetty?”
No ensinnäkään siitä ei ole oikeastaan mitään haittaa (käännökset sujuu loppujen lopuksi kohtuullisen nopeasti taustalla). Hyötyä on se, että useimmiten ohjelmat ovat hyvin tuoreita, cvs-ebuildit toimivat kätevästi, ebuildien teko on useimmiten helppoa (usein esim. ohjelmien päivitys onnistuu vain ebuildin nimeä muuttamalla (jos jostakin syystä virallista päivitystä ei ole)) jne. Ja kaikki pysyy ruodussa ja hallinnassa kätevästi portagen avulla.
Toki monet näistä hyödyistä on hyvin pieniä ja vain oman “päivitysfriikkeyden” takia edes hyötyjä, mutta koska tämä onnistuu kätevästi ilman kummempaa vaivaa niin miksi ei?
PS. Lisäksi minulla gentoossa kaikki vaan toimii loistavasti ilman mitään ongelmia joten eipä ole tarvetta alkaa vaihtamaan distroa.
11. kesäkuuta 2008 kello 14.53
Risto:
“Askeleet siis useimmiten tähän tapaan:
sudo apt-get source ohjelma
cd ohjelma_versionumero
auto-apt run ./configure
make
sudo checkinstall”
Toki näin voi menetellä missä tahansa distrossa, ei siinä mitään. Mutta juuri tuollaisessa kääntelyssä menee se Gentoon tuoma säätöhelppous pois; lue jutustani ajatuksella USE-lipuista kertova kohta. Palataan sitten asiaan.
12. kesäkuuta 2008 kello 16.09
Gentoon hyödyt ovat pieniä, mutta todellisia:
1. Tietyt softat hyötyvät siitä, että ne käännetään juuri käytössä olevan prosessorin ominaisuuksia hyödyntäen. Gentoossa se tehdään aina kaikille softille. Toki suurimmassa osassa tapauksista ero on mitätön. Mutta kaikki multimediaan, laskentaan tai muuhun datan käpistelyyn liittyvä hyötyy spesifisestä kääntämisestä hieman. Parhaimmillaan useita prosentteja
2. Gentoolla on hyvin iso ja melko tietotaitoinen yhteisö, josta saa apua moneen ongelmaan. Kaikki omalle kohdalle sattuneet ongelmat on setvitty aina helposti.
3. Gentoo on lopulta aika selkeä systeemi. Monet säädöt, joita valitettavasti täytyy silloin tällöin tehdä – distrosta riippumatta, löytyvät helposti ja ne on hyvin dokumentoitu.
Ennen kaikkea: olen käyttänyt Gentoota kauan ja osaan sen hyvin. Ei siis syytä vaihtaa. Uusilla prossuilla kääntäminen ei ole enää mikään ongelma muuten kuin isoimpien ohjelmistojen kohdalla, kuten OpenOffice. Joten, miksi ei?
13. kesäkuuta 2008 kello 0.33
Ehkä mun tosiaan täytyy asennella se gentoo vielä. Tulostelin tässä joku aika sitten pitkän pätkän asennusopastakin siihen, mutta jätin kuitenkin asentamatta.
Paapaa:
Tuossa 1-kohdassa on se haitta ainakin näin kärsimättömälle käyttäjälle, että todella usein tulee ihan “pakosti” tarve asentaa vaikka kde4-ympäristö ihan vain kokeilun vuoksi. Tai eclipse, tai emacs tai openoffice. Jos on koskaan käyttänyt Ubuntua tai debiania Suomessa nopeilla yhteyksillä, ymmärtää mitä tarkoittaa ohjelman nopea asennus. Se on ihan oikeasti pari sekuntia, kun jokin pienempi ohjelma latautuu ja asentuu käyttövalmiiksi, tai joku vajaa minuutti, kun openoffice on käyttövalmiina. Tähän ei kääntämällä “ihan” pääse.
Mutta joo, nuo use-flagit kyllä houkuttelevat kerta kaikkiaan, kun suurinpiirtein kuvittelen ymmärtäväni, mitä mikäkin niistä tarkoittaa.
Joskus tulee mietittyä, kuinka monta kertaa viikossa tulee asennettua joku distro, ja mulla on vain 2 konetta… Kai tämä on jokin sairaus? Nyt vaan ei ole näköpiirissä aikaa gentoon asennukselle, mutta ehkä ensi viikolla. Nykyinen “ihastus” on viritelty Xubuntu, joka näyttää Vistalta. Ei siksi, että Vista on hieno, vaan siksi, että sukulaiset “tietävät” kuinka hankala ja ankea “se Linux” on.
15. kesäkuuta 2008 kello 18.20
Niin, mutta montako kertaa sitä oikeasti jaksaa uudestaan “kokeilla” jotain vain kokeilun vuoksi? No, itse en kokeile kuin kerran ja sitten päätän jatkaa käyttöä tai poistan sovelluksen.
Mutta kyllä, isojen ohjelmien kääntäminen on hidasta, vikkelälläkin koneella
16. kesäkuuta 2008 kello 14.57
“Niin, mutta montako kertaa sitä oikeasti jaksaa uudestaan ”kokeilla” jotain vain kokeilun vuoksi?”
Yhtä monta kertaa, kun ohjelmasta tulee uusi versio. Ja kun ohjelmia on todella paljon ja kun versiota tulee tiuhaan, tätä tapahtuu.
Monesti on myös sellainen tilanne, että pitäisi äkkiä saada joku nettipalvelin pystyyn tai vastaavaa. Jos apache ei ole asennettuna, mieluummin sen asentaa 20 sekunnissa kuin 20 minuutissa, eikö?
Se “täydellinen distro” olisi sitten yhdistelmä Gentoon ja Ubuntun/Debianin parhaista puolista. Siihen asti käyttänen pääasiassa Ubuntua.
17. kesäkuuta 2008 kello 15.19
Minusta tämän blogikirjoituksen ehkä tärkein (sivu)huomio on, että Linuxin yleistyminen on tuonut tietokoneharrastuksen ja käyttäjäyhteisöt jälleen takaisin. Ihan yksi hailee, onko Gentoo “paras” tai yleispätevä distro. Sekin voi riittää, että se tarjoaa itselle mukavan tavan tutkia järjestelmää. Gentoossa toki riittää voimaa vaikka mihin.
Jotkut meistä naputtelivat 1980-luvulla MikroBitistä Basic- tai muita ohjelmia omaan joululahja-C64:äänsä tai -MSX:äänsä. Se oli open sourcea alusta lähtien. Kotitietokoneet olivat suhteellisen uusia laitteita, ja niiden tutkimisesta oltiin innostuneita. Oli tietokonekerhojakin. Myöhemmin 1990-luvulla innostus laantui. Tietokoneista ainakin tuli jokapäiväisiä laitteita. Microsoft sai monopoliaseman, ohjelmat laajenivat ja niiden tekemisestä tuli entistä ammattimaisempaa ja suurempaa bisnestä. Kukaan ei jaksanut enää Basic-tulkkiin koskea, eikä ohjelmointityökaluja kohta enää toimitettukaan käyttöjärjestelmien mukana.
Linux on tuonut menetetyn hengen takaisin ja siirtänyt sen uudelle aikakaudelle. On jälleen kerran avoimia kehittäjä- ja käyttäjäyhteisöjä sekä itse tekemisen meininkiä. Distroissa on mukana erilaisia tulkkaavia ohjelmointikieliä, esimerkiksi bash, perl ja python. Monissa distroissa C-kääntäjäkin kuuluu oletusasennukseen, ja jos ei kuulu, niin se on ainakin helppo asentaa. Itse tekemiseen järjestelmän toiminnan tutkimiseen on paljon pienempi kynnys kuin Windows-maailmassa; siellä tuntuu, että jokaisen kuuluu vain ostaa kaupasta valmiit sertifioidut tuotteet. Jopa monet ilmaisohjelmat ovat lähdekoodiltaan suljettuja.
Välillä esitetään, että Linuxit ovat vain harrastelijoiden leluja. Siinä mielessä näkemys on tietenkin väärä, että Linuxeja käytetään hyvin ammattimaisesti. Toki jokamiehen ja -naisen näkökulmasta se on edelleen hyvin marginaalinen käyttöjärjestelmä. Joka tapauksessa haluan korostaa nimenomaan harrastelun hyviä puolia. Minusta on ainakin mahtavaa, kun voi jälleen itsekin osallistua ohjelmien kehittämiseen ja oman käyttöjärjestelmän rakentamiseen. Siispä eläköön avoin lähdekoodi ja yleinen kansalaishakkerismi. Eläköön myös Gentoo, joka on eräänlainen käyttöjärjestelmän rakennussarja.
19. kesäkuuta 2008 kello 10.34
Totta puhut. Itse olen löytänyt sen mukavan välimuodon: Archlinux. Johon osa myös Gentoon väestä on kääntynyt.
21. kesäkuuta 2008 kello 0.26
Eka tutustuminen Linuxiin
tuli minulle RedHat 4.2-jakelun muodossa. Vuosi taisi olla 1998 tai jotain …
(Muistan vielä kuinka CD:n lainannut kaveri vitsaili: “haluatko todella sekoittaa koneesi ?”
No kyllä se kone muutaman kerran sekosikin glibc:tä ihan tosta vaan, kylmiltään päivittämällä ja silloin ihmettelemällä mitä kukin hassunniminen paketti oikein tekee ja miksi se mukamas pitää asentaa …
Eli innostusta oli kovasti vaikka ei ollut hajuakaan siitä mitä oli tekemässä
Tätä seurasivat RedHat 6.0, 7.0 (tuon ostin kaupasta) sekä viimeinen eli 9.0.
Sitten oli muutaman vuoden tauko kunnes taas päätin kokeilla jotain uutta Linux-maailmasta.
Tällä kertaa päädyin kokeilemaan paria mini-Linux jakelua elikkä Puppy Linuxia ja Damn Small Linuxia.
Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun törmäsin LiveCD-teknologiaan näiden kahden distron ansiosta ja kokemus oli erittäin mielenkiintoinen.
Aitoa Debiania (Damn Small Linuxhan on Debian pohjainen) ei tullut kuin kerran käytettyä eräässä työharjoitttelussa.
Sitten oli taas vuoden tauko (yhtä SUSE LivDVD:tä lukuunottamatta) kunnes vuonna 2005 törmäsin sattumalta Gentoohon. Oli kuin olisi löytänyt vanhan, kauan kadoksissa olleen kaverin.
Fiilinki oli aivan yhtä jännittävä ja täynnä uutuuden viehätystä kuin ekaa kertaa RedHattia kokeillessani.
(Kokeilin vielä kyllä hetken mielijohteesta HLFS “jakelua”.
http://www.linuxfromscratch.org/hlfs
Selvisin hengissä kokemuksesta ja sain systeemin toimimaan mutta en kyllä IKINÄ tule toistamaan temppua!)
Joten Gentoo on se distro johon itse olen tyytyväinen eikä johonkin übergeek HLFS:ään verrattuna ollenkaan vaikea käyttää taikka hallita.
24. kesäkuuta 2008 kello 0.36
Itse olen Gentoota käyttänyt pääasiallisena kotikäyttiksenä suunnilleen neljä vuotta. Töissä joudun käyttämään Ubuntua. Linuksiin tutustumisen aloitin suunnilleen 10 vuotta sitten slackärillä, ja jatkoin silloisia kokeiluja mandrakella ja debianilla. Voi siis hyvin syin sanoa, että linux kokemusta löytyy.
Mielestäni Gentoon vahvuudet löytyvät nimen omaan distron monipuolisuudesta.
Gentoon voi asentaa periaatteessa mille tahansa laitteelle jossa jonkun linux distron saa toimimaan. oli sitten kysymyksessä valmis asennus, live-cd tai vaikka korpulta tai USB-flashilta ajettava mini-distro.
Gentoo ei perusasennuksena asennna minkäänlaista graaffista käyttöliittymää, vaan tyytyy pelkkiin komentorivi perustyökaluihin. Tämä antaa asentajalle option valita minkä ikkunointijärjestelmän koneelleen haluaa asentaa, jos haluaa, ja mahdollistaa jo senkin puoleen asennuksen kustomoinnin paremmin käyttötarkoitusta varten.
Kuten jo aikaisemmin on mainittu, Gentoon ydin on kuitenmin aivan loistava asennusohje, sekä avulias ja asiantunteva yhteisö (mitähän ei muilla distroilla ole
).
Mitä sitten Gentoon vaikeuteen tulee, niin en usko, että kenellekkään joka englantia osaa lukea ja joka lukee asennusohjeen alusta loppuun, tulee oikeasti minkäänlaisia ongelmia. Aikaa vaan tuo vie…