Lisenssit :(
Jos kaupallisissa ohjelmissa on jotain kettumaista, niin lisenssit. Olin jo saanut olla vuosikaudet niistä erossa puhtaasti avointen ratkaisujen käyttäjänä, mutta viime aikoina olen työni puolesta joutunut puljaamaan myös erinäisten kaupallisten ohjelmien lisenssiavainten ja muiden venkuroiden parissa. En muistanutkaan, miten kamalia lisenssit voivat olla.
Miten ihmiset oikein jaksavat niitä? “Ennen kuin voit käyttää tätä ohjelmaa, naputtele tuo 16-32 merkkiä pitkä heksakoodi.”, “Ennen kuin ihan oikeasti voit käyttää tätä ohjelmaa, rekisteröi koneesi meidänkin tietoomme”, “Yrität käyttää tätä lisenssiä eri ympäristössä kuin mihin se on ostettu”, “Tämä lisenssi muuten vanhenee lähitulevaisuudessa”, “Lisenssejä ei ole enää jäljellä” … läpäti lää. Lisenssijäykkyydestä tulee ihan mieleen Teron kokemukset USA:n matkustamisesta.
Kiitos joo. Paremminkin voisi aikansa käyttää.
15. tammikuuta 2008 kello 13.42
Kyllähän noita joutuu välillä kestämään jos meinaa saada hommat tehtyä. Suurempi ongelma on sellaiset lisenssien ehdot jossa ohjelmiston valmistaja sanoutuu irti vastuusta. Onkohan tämä edes laillista?
15. tammikuuta 2008 kello 14.20
Windows server on tästä mielestäni hyvä esimerkki. Muistaakseni nimittäin ei riitä että omistat serveri käyttöjärjestelmän lisenssin, vaan tarvitset lisenssin myös jos tahdot ajaa sitä esim. web-palvelimena. Tiedostopalvelut vaativat oman lisenssinsä myös jne… Eli jos pienyrityksellä on vaikka muutama Windows serveri, tulee se nopeasti aika kalliiksi. Tuohon sitten päälle työasemien lisenssit, f-secure tai vastaava ja mahdolliset tjs. ja ammattiohjelmistot (photari, 3D max, visual studio, autocad ym…).
15. tammikuuta 2008 kello 18.00
Joo itselläni ei oo tollasta ongelmaa tullu eteen kovinkaa usein. Avointa softaa käytän nii paljo ku mahdollista. Windowssinaki toimii vielä win2k jossa ei tarvitse soitella m$ suuntaan jos haluaa jonkun osan vaihtaa.
Nyt näyttää ikäväkyllä siltä et dx10 takia joutuu yhden lisenssin windows vistaan ostamaan. W2k ssa sentää riitti et sen avaimen laitto kerran. Linukassa ei kertaakaan =). Vistassa ilmeisesti sama ku xp ssä. Laittas siihen lisenssin viereen viivakoodin jolla sais ton avaimen suoraa. 16 merkin avaimiaki on joissain peleissä tullu vastaan nii olis ihan mukava napata se vaa siitä(alle 50€ maksoin omasta lukijasta helpottaa myös laskujen maksamista solossa). Puhumattakaan jostain 32 merkki rimpsusta ja sitte ku yhden naputat väärin nii eiku ettimään.
15. tammikuuta 2008 kello 20.00
Oappi: Mikäs on tuo sinun viivakoodinlukija merkiltään ja mallilta? Oletko kokeillut GNU/Linuxilla toimivuutta?
16. tammikuuta 2008 kello 3.03
Sori en muista enää mikä malli oli, ja näköjää poistunu myynnistä…. tuo http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=2659 varmaan vastaa aikalailla sitä jostain voi saada halvemmalla ja vähä nopeemmin verkkokaupan toimitusajat ku on mitä on. Oma ainakin toimi linukassa ja uskon et kaikki muutki ps/2 liitettävät koska se ite lukija muuttaa ne viivat merkeiks ja lähettää sen niiku se tulis näppikseltä.
16. tammikuuta 2008 kello 15.55
Nyt pitää kyllä pyytää julkisesti tarkennusta; etkai Jaba oikeasti esitä, että kaikki maailman softa pitäisi saada lisenssivapaaksi? Olisi kiva nähdä miten esimerkiksi pelientekijät pystyisivät toimimaan ilman tekijänoikeuksistaan rahastamista.
Sinänsä lisenssiehdot eivät ole kyllä yhtään helpompia FOSS-puolellakaan. OS-sorsia käyttävä joutuu raapimaan päätään varmistellessaan erilaisten lisenssien keskenäisen yhteensopivuuden.
16. tammikuuta 2008 kello 16.43
Ossi Mäntylahti: En minä sitä. On vain oltava joku helpompikin tapa elää kuin naputella noita kilometrin mittaisia lisenssiavaimia vain huomatakseen, että juuri TÄMÄN arkkitehtuurin kohdalla ne lisenssit onkin lopussa, tilataanpa lisää. Tai ihmetellä, että miksi tämä lisenssiavain ei kelpaa ohjelman käynnistysyrityksen yhteydessä, vaikka asennusohjelma väittikin avainta validiksi.
17. tammikuuta 2008 kello 10.38
Naputtelulta ainaki säästyis ku joku kehittäs steamin taapasen palvelun softille. Se et lisenssin laajuus on määritelty huonosti on sitte kyl myyjän moka.. Noissa ei voi ku äänestää kukkarollaan jos ei pääse yhteisymmärrykseen myyjän kanssa siitä mitä lisenssin voi ymmärtää pitävän sisällään. Sitte jos ei oo vaihtoehtoja nii on tietysti vähä huonompi juttu.
18. tammikuuta 2008 kello 16.44
Olisi kiva nähdä arvio siitä kuinka paljon Suomessa maksetaan Microsoftin lisenssi maksuja, ja miettiä sen jälkeen kuinka monta softapalvelu pk yritystä sillä rahalla tässä maassa voitaisiin pyörittää…
19. tammikuuta 2008 kello 9.17
Windowsin aktivointi puhelimitse on asia, jota en toivo edes pahimmille vihamiehilleni. Ensin naputellaan 54-numeroinen aktivointikoodi puhelimella, sitten toinen mokoma koneella…
25. tammikuuta 2008 kello 12.24
["Sinänsä lisenssiehdot eivät ole kyllä yhtään helpompia FOSS-puolellakaan. OS-sorsia käyttävä joutuu raapimaan päätään varmistellessaan erilaisten lisenssien keskenäisen yhteensopivuuden."]
Siis hetkinen? Mistäs tässä nyt puhutaankaan? Käyttäjä tai yritys voi käyttää GPL-, BSD- ja muita avoimen koodin lisenssillä julkaistuja ohjelmia aivan vapaasti sekaisin.
Sinähän puhut nyt itse lähdekoodin kääntämisestä toiseen ohjelmaan! Eli esim. yritys kehittää omaa ohjelmistoa GPL-koodia hyödyntäen. Eihän tuota voi suljetun koodin ohjelmilla edes tehdä! Et saa niihin koodia mistään. Miten voit verrata koko asiaa?
25. tammikuuta 2008 kello 20.55
Ossi Mäntylahti on näemmä taas virittänyt FUD-generaattorinsa äärimmilleen.
Homma on juurikin niin kuin “…” kirjoittaa: vapaita ohjelmistoja saat käyttää vapaasti -> ei lisenssien kanssa taistelua.
Ohjelmointi on erikseen sitten. Siinäkin on varsin selkeät yksinkertaiset pelisäännöt, jotka kannattaa sisäistää: käytä vapaan lähdekoodin ohjelmissasi vapaasti vapaita lisenssejä.
Suljetun koodin ohjelmiin taas saat käyttää lähinnä LGPL-kirjastoja ja niitäkin vain linkattuna (esim. SDL).
25. tammikuuta 2008 kello 20.59
Matti Kaarnatu kirjoitti:
“Suurempi ongelma on sellaiset lisenssien ehdot jossa ohjelmiston valmistaja sanoutuu irti vastuusta. Onkohan tämä edes laillista?”
Minä kun olen kuvitellut, että ohjelmistojen käyttöehdoissa on lähes poikkeuksetta vastuuvapauslausekkeet. Onko sinulla heittää päinvastaista esimerkkiä?
26. tammikuuta 2008 kello 10.16
Nojaa, enpä näe kovin suureksi vaivaksi naputella asennuksen yhteydessä muutamaa hassua merkkiä siitä hyvästä, että saan käyttää kunnon tuella varustettuja 3D ja graafisen-suunnittelun ohjelmistoja.
Sanokaa mitä sanotte, mutta kun siirrytään oikeisiin hommiin, niin Blender ja Gimp jäävät väkisin jälkeen Mayasta ja Photari/Illu/Indesign kombosta.
Jos joku Steamin kaltainen systeemi otettaisiin käyttöön, niin siinä vasta hermot menisikin, kun pitäisi aina olla riippuvainen lisenssipalvelimen toiminnasta ja nettiyhteydestä.
29. tammikuuta 2008 kello 14.27
Risto kirjoittaa:
“Suljetun koodin ohjelmiin taas saat käyttää lähinnä LGPL-kirjastoja ja niitäkin vain linkattuna (esim. SDL).”
Itseasiassa avoimia ns. academic lisenssejä (MIT, BSD, AFL jne.) saa vapaasti käyttää myös suljetun koodin ohjelmistoissa. Ongelmana suljettujen koodien järjestelmissä ovat vastavuoroiset (reciprocal) lisenssit, jotka vaativat vähintään lähdekoodiin tehtävien muutosten julkistamista, tai pahimmillaan/parhaimmillaan kaiken järjestelmään liittyvän koodin julkistamista.
Matti Kaarnatu kirjoitti:
”Suurempi ongelma on sellaiset lisenssien ehdot jossa ohjelmiston valmistaja sanoutuu irti vastuusta. Onkohan tämä edes laillista?”
Tämä vastuusta irtisanoutuminen löytynee lähes kaikista lisensseistä niin suljetulla kuin avoimella puolella.
4. helmikuuta 2008 kello 14.53
Terppa kirjoittaa:
“Nojaa, enpä näe kovin suureksi vaivaksi naputella asennuksen yhteydessä muutamaa hassua merkkiä siitä hyvästä, että saan käyttää kunnon tuella varustettuja 3D ja graafisen-suunnittelun ohjelmistoja.”
Anopilla korahti vasta asennettu XP taannoin. Parin repair-yrityksen jälkeen todettiin, että asennetaanpa alusta uudestaan. “Yllättäen” koodin napsuttelun jälkeen tuli aktivointipyyntö, joka ei sitten onnistunutkaan verkon yli syystä tai toisesta, vaan piti napsutella koodia puhelimessa. Joka ei sitten onnistunutkaan, vaan ihan pääsin nenäkkäin irlantilaisneidin kanssa juttelemaan (olisi ollut kuulema suomenkielistä tukeakin tarjolla, mutta jono oli tunnin) ja ihan riittävän pitkää aktivointikoodia napsuttelemaan.
Waretetulla olisi päässyt helpommalla.
4. helmikuuta 2008 kello 20.16
Niin. Missä vaiheessa mennään kunnolla metsään lisensseissä ja kaikenmaailman “suojauksissa”?
Mielestäni raja menee tarkalleen siinä, kun laittomia teitä pitkin hankittu ohjelma tai ylipäänsä mikä tahansa asia toimii paremmin tai on helpompi käyttää ja ottaa käyttöön kuin alkuperäinen tuote.
Ne ihmiset ja tahot, joilla on oikeasti painava tarve käyttää laillisia ja lisensoituja ohjelmistoja myös sellaisia täysin laillisesti käyttävät huolmiatta siitä miten ne lisenssiavaimet hallitaan tai jätetään hallitsematta. Se vain on yksinkertaisesti aivan liian iso riski yritykselle käyttää laitonta softaa ja joutua myöhemmin sitten vastaamaan siitä oikeudessa.
Yksityisten henkilöiden kohdalla homma menee suurimmaksi osaksi niin, että harrastelijat, ohjelmistoja epäkaupallisesti käyttävät sekä opiskelijat turvautuvat jokatapauksessa tbp-kappaleisiin, koska lisenssin hankkimiselle ei ole minkäänlaista perustetta. Siinä vaiheessa, kun ohjelmaa ruvetaan käyttää ansiotarkoituksessa ja sillä haalitaan tuloja, moni päätyy kuitenkin ostamaan samojen softien lisenssit mukisematta, koska samalla kiinijäämisriski kasvaa, mutta toisaalta tulojakin on sitten ihan eri tavalla.
‘‘Piratismi on softayhtiöiden ahneuden sivutuote.’’
11. helmikuuta 2008 kello 2.41
Tomppa: “Tämä vastuusta irtisanoutuminen löytynee lähes kaikista lisensseistä niin suljetulla kuin avoimella puolella.”
Niin. Tähän minä haluaisin muutosta. Lähinnä niin, että jos softasta jotain maksaa niin vastuuta ongelmista menee kyllä softan valmistajalle. Siinä mielessä joissakin avoimen koodin softissa vastuuvapaus toimii ja on ymmärrettävää jos koodin avoimuus on painanut softan hinnan nollaan. Jos kenellekään ei makseta niin ei sitten tarvitse ostaa vastuuta bugeistakaan.
Ossi Mäntylahti: “Sinänsä lisenssiehdot eivät ole kyllä yhtään helpompia FOSS-puolellakaan. OS-sorsia käyttävä joutuu raapimaan päätään varmistellessaan erilaisten lisenssien keskenäisen yhteensopivuuden.”
Tämä lähinnä softaa rakennettaessa. Eipä sillä softan käyttöön ole mitään merkitystä ja open source lisenssit on softan käytön kannata yksinkertaisimpia. Ei yksinkertaisesti tarvitse siitä välittää käytettäessä yhtään.
3. huhtikuuta 2008 kello 16.15
“Windows server on tästä mielestäni hyvä esimerkki. Muistaakseni nimittäin ei riitä että omistat serveri käyttöjärjestelmän lisenssin, vaan tarvitset lisenssin myös jos tahdot ajaa sitä esim. web-palvelimena. Tiedostopalvelut vaativat oman lisenssinsä myös jne…”
Höpö höpö. Siitä vain ostamaan Windows Server 2008 Standard ja iskemään halutut roolit päälle. On printtausta, NFS:ää, SMB:tä, veppiä, sitä ja tätä. Ihan sillä yhdellä lisenssillä.
Ei kannata muistella kun asiat voi selvittää helposti.
Ainut ero on Web Edition, joka on tarkoitettu yllättäen webbiserveriksi. Sitä ei voi kytkeä domainiin, mutta kyllä sielläkin levyjakoja voi pyörittää ja tietokantoja ja vaikka mitä. Ihan taas yhdellä lisenssillä.
Käyttäjälisenssit sitten eri asia, samoin sovellusvuokraus.