Päivä 2: Nopea asennus ja siihen tyssäsi

Pääsin asentamaan Linuxia vasta iltapäivällä. Kommentteja distron valinnasta tuli paljon. Ennakkoon oli kehuttu Ubuntua, ja sitä moni täälläkin suositteli, joten tein turvallisen valinnan. Gnomen tai KDE:n eroista minulla ei ole ennestään käsitystä, joten päätin vain kokeilla tätä Kubuntun sijasta.

Hain siis Ubuntun netistä, poltin sen Windowsissa cd-imageksi ja kiikutin koneeseen. Ubuntun käynnistysvalikko avautui, ja tarjosi asennusta tai ajoa cd-levyltä. Hain kahvia ja palatessani edessäni oli Ubuntun ruskea käyttöliittymä. Askeettinen väriteema menisi nopeasti vaihtoon.

Seuraavaksi selvisi, etten pääse verkkoon. Näemmä työnantajan verkossa on nykyisin estetty internet-yhteydetkin, jos ei kirjaudu Active Directoryn kautta NT-domainiin. Taustaselvittelyni olivat hieman vajavaiset, en tullut ajatelleeksi asiaa.

Kävin neuvottelemassa naapurilehden kanssa, josko saisin lainata heidän verkkoaan. Internet-yhteyden saaminen menee joka tapauksessa huomiselle. Muita vaihtoehtoja ovat yrittää kirjautua jotenkin AD:hen Linuxista (onnistunee Samballa?) tai kiertää talon verkko, vaikka pci-wlan-kortilla. Kolmas vaihtoehto on, että joudun raahaamaan Linux-koneen pois tuotantoympäristöstämme labraverkkoon, mutta sitten työskentely kyllä vaikeutuu.

Ei se asentuntutkaan

Buuttasin koneen ilman cd:tä. Käyttöjärjestelmä kyseli cd-levyä. Mitä ihmettä, en siis ollutkaan asentanut Ubuntua vielä. Tunsin itseni poikkeuksellisen kädettömäksi. Olin siis vasta ajanut Live-cd-versiota levyltä. Pikakysely ircissä, ja selvisi että käyttöjärjestelmä asennetaan siitä työpöydän Install-kuvakkeesta.

Nöyrtymisen jälkeen asennuksessa meni lopulta vain puolisen tuntia. Mitään vaikeaa ei kysytty, eikä päässyt valitsemaankaan. Suomen kieli- ja kelloasetukset sentään varmistettiin.

60 Hz virkistystaajuus

On tässä muitakin pieniä ongelmia vielä. Näyttöresoluutio on ok 1280 x 1024, mutta virkistystaajuus on oletuksena 60 Hz, enkä pysty vaihtamaan sitä. Miksiköhän tätä ei kysytty asennuksessa? Yritin yksinkertaista Googlausta, mutten tajua mihin nuo komentosarjat pitäisi ajaa.

Kysyin apua ircissä, ja neuvottiin että “pitäisi bootata siinä ihan alussa safe moodiin (tai millä nimellä se moodi nyt onkin nimetty, jossa x:ää ei käynnistetä defaulttina) ja komentaa sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg“.

Ihan kiva …. siihen pitää palata huomenna.

Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 5. lokakuuta 2006 kello 18.43 ja sen aiheena on Linuxin jäljillä. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Sekä vastauksien kirjoittaminen että seurantailmoitusten lähettäminen on juuri nyt estetty.

4 897 vastausta artikkeliin “Päivä 2: Nopea asennus ja siihen tyssäsi”

Erik kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 19.06
Olisin kiertänyt verkkoonpääsyongelman esimerkiksi
LiveCd wolwix CD-ROM.pulla taikka knoppix CD-ROM:pulla.

Erik
Jaakko kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 19.12
Todella mielenkiintoinen tämä sinun projektisi. Tietokonelehdestä kun siitä tuli luettua niin täytyi välittömästi täällä blogissa käydä lueskelemassa. Itselläni on tavallaan vähä samanlainen tilanne. Olen nyt käyttänyt pari kuukautta Ubuntua lähes päivittäin. Windowsia tarvitsee joihinkin koulutehtäviin, mutta kaikki perusjutut on tullut hoidettua Ubuntulla. Toki minulla oli aikaisempaakin kokemusta jonkun verran eri Linuxversioista, mutta ei mitään kovin pitkäaikaista käyttöä. Ongelmien tullessa on ollut helppo vaihtaa Windowsin puolelle.
Tuure kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 19.18
Eli Ubuntun kanssa näytti käyneen juuri niin, kuten pelkäsinkin: se ei ole out-of-the-box valmis käyttöön, ja foorumeihin on heti turvauduttava. Edes asennusvaiheessa toimivaa graafista työkalua näytön asetuksien korjaamiseksi kohdalleen (vrt. SuSen sax2) ei näytä olevan. Asennusohjelmana SuSesta löytyy vuosien kehityksen aikana varsin toimivaksi kehittynyt Yast, jonka kanssa asennus on suoraviivaista ja helppoa.

Olisikohan tässä vaiheessa vielä liian myöhäistä vaihtaa yrityskäytössä toimivaksi todettuun SuSeen? Valitettavasti minulla ei ole kokemusta Linuxin käytöstä NT-toimialueen ja Active Directoryn kanssa, mutta joku paremmin tietävä voisi varmasti valottaa asiaa.
Matti Lintulahti kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 19.31
Onnea matkaan Tero. Oman tuoreen kokemukseni mukaan saatat yllättyä. Itse olen täysi noviisi linux-asioissa – vielä noviisimpi kuin Tero – ja pystyin asentamaan pari viikkoa sitten Ubuntun nelisen vuotta vanhaan Dell Latitude C600 kannettavaan ja Ubuntu meni siihen lennosta ilman mitään vaikeuksia. Kutsuisin tätä “out-of-the-box” tyyliksi ja itsekin yllätyin kuinka valmis paketti linux alkaa olla.

Langallinen verkko ei kuitenkaan tyydyttänyt, mikä toi toistaiseksi ainoan kokemani vaikeuden – miten saada Buffalon wlan-kortti toimimaan Ubuntu-Dellissä? Sekin onnistui Ubuntun taustayhteisön erinomaisin ja konkreettisin neuvoin tyyliin: Kirjoita sitten seuraavaksi siihen: “sudo apt-get install bcm43xx-fwcutter” jne. Tottelin ymmärtämättä mitä tein ja sain langattoman verkonkin toimimaan.

Ja nyt kakkosläppärimme toimii nettisurffauksena, kirjoituskoneena ja lasten opetuspeli ym. koneena. Linuxiin on muuten aika lailla saatavana hyviä opetuksellisia pelejä, tiedoksi vain.
SevK kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 19.41
Ensinnäkin, miksi asennusmediana yrität käyttää Live-cd:tä? Ensimmäisessä versiossa sen metodin asennussysteemi oli rikki ja asennus ei onnistunut. Jos se on tarkoitus asentaa koneelle pysyvästi, alternate mediaa alle.

Onnea koitokseen vaan. Linuxin kanssa joudut aina turvautumaan muiden käyttäjien apuun. (X/K)Ubuntun käyttäjiä ei voi ainakaan sanoa itsekkäiksi. Muutenhan Linuxistit ovat melkoista RTFM-väkeä, joilta saat neuvoja kiskoa melkein kiduttamalla. Sittenkin saat vastaukseksi pelkkää jargonia, josta välttämättä ota tolkkua kukaan.
Eetu kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 20.01
Tuo Windows-domainiin liittyminen ei sitten ole mikään pikkujuttu. Kannattaa varautua hankalaan säätämiseen komentorivillä, jos siihen projektiin aiot lähteä.

Nimim. Winbindin kanssa tapellut
Gnome kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 20.04
Ei ole pakko buutata safe-modeen, voit myös kirjautua normaalisti graafiseen tilaan ja käynnistää sieltä komentorivi: Applications->Accessories->Terminal (mitä sitten suomeksi onkaan). Ja kirjoittaa sitten komentoriville tuo annettu käsky. Tämän jälkeen ohjelma kyselee sinulta kohtuullisenkin vaativia teknisiä kysymyksiä (no aloittelijan mielestä ainakin). Ja jos vastaukset saa onnistuneesti annettua niin buuttauksen jälkeen ( pelkän x:n buuttaus (ctrl+alt+backspace) muistaakseni riittää, mutta jos ei niin koko Linuxin buuttaus viimeistään) pitäisi uusien asetuksien olla voimissaan.

Graafinen tila on siksi yleensä mukavampi, että jos tulee outoja kysymyksiä vastaan, niin graafisessa tilassa on helpompi selata nettiä (jos se netti siis toimii) ja etsiä sieltä vastauksia.
Oodi W:lle kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 20.05
Sanoin jo tuolla eilisessäk ommentissani, että taitaa olla liian hyvää ollakseen totta, Eli taitaa mennä _erään_ käyttiksen ylistyslaulelmaksi?
Tuomo kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 20.06
“Onnea koitokseen vaan. Linuxin kanssa joudut aina turvautumaan muiden käyttäjien apuun. (X/K)Ubuntun käyttäjiä ei voi ainakaan sanoa itsekkäiksi. Muutenhan Linuxistit ovat melkoista RTFM-väkeä, joilta saat neuvoja kiskoa melkein kiduttamalla. Sittenkin saat vastaukseksi pelkkää jargonia, josta välttämättä ota tolkkua kukaan.”

Enpä nyt sanoisi ihan noinkaan. Täytyy sanoa että vastuu on myös kysyjällä siitä miten asia esitetään. Tosi mukavaa että on aktiivinen käyttäjäyhteisö jotka auttavat asiassa. Eikös siinä Windows -maailmassa tarvitse ohjekirjoja ollenkaan?

Minusta olisi mukava, jos Tero pohtisi käyttöjärjestelmän funktionaalisuuden lisäksi myöskin muita asioita, kuten ns. EULA -filosofiaa tai sen puutetta (EULA=End User Licence Agreement), joka rajaa Windowsissa kaikkea tekemiseen liittyvää. Se on käytännössä vapaissa ohjelmissa tuntematon käsite. Koska EULA puuttuu ja sinulla on silti tuhansien ohjelmistojen kirjastot käytössäsi, niin asiaa ei voi ohittaa merkityksettömällä olan kohautuksella.

Kun olet saanut asennuksen tehtyä, käy lisäämässä tiedostoon /etc/apt/sources.list pakettikirjastot. Lista eri pakettikirjastoista löytyy googlettamalla. Ja sen jälkeen onkin softaongelmat finito!
RTFM! kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 20.12
On suotavaa, että ennen uuden asian tekemistä perehtyy siihen edes pienen oppaaan verran. Muuten saa syyyttää lähinnä itseään virheistä ja RTFM-kommenteista. Tämä pätee muissakin yhteyksissä, kuin linuxin asentamisessa.

Netti on nykyään täynnä helppolkuisia ja ytimekkäitä jakelukohtaisa wikejä ja FAQeja. Aika moni kuitenkin jättää tuhlaamatta viisi minuuttia elämästään ja sivuuttaa opastuksen. Sitten itketään, kun omien mokien takia haaskautuu aikaa tuntikaupalla.
FUBAR kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 20.19
RTFM! kirjoitti:

” Aika moni kuitenkin jättää tuhlaamatta viisi minuuttia elämästään ja sivuuttaa opastuksen. Sitten itketään, kun omien mokien takia haaskautuu aikaa tuntikaupalla.”

Näinpä. 2 minuuttia Ubuntun sivuilla olisi riittänyt toimittajalle selvittämään minkä rompun ladata ja minkä asentaa. Mutta ei…Noh, palkkahan tuossakin juoksee, että mikäpä siinä. Hieman toimittaja voisi tutkia ohjeita ennen säätämistä- muuten toimittaja
a) antaa virheellisen kuvan koko Linxuista
b) tekee itsestään julkisesti kädettömän pellen, koska 12-vuotiaatkin osaavat nuo jutut.
Mutta tsemppiä vaan toimittajalle.
Viljo kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 20.49
Valitsemasi Ubundu ei ole tarkoitettu yrityskäyttöön, jota sinun verkkoympäristösi selvästi on. Tästä johtuen Windows verkkoon liittyminen voi olla hyvinkin ongelmallista. Suse SLED 10.0 voisi olla tuossa suhteessa parempi ratkaisu. Sen hintaan sisältyy määräaikainen asennustuki, joka voi olla olosuhteissasi hyvinkin hintansa väärti. Novelilta voisi kysyä, onko verkko-ongelmaasi
valmista ratkaisua.
Late kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 20.50
Kaikille ei vissiin ole ihan selvää, että toi Ubuntu 6.06 CD toimii nykyään sekä live- että asennuslevynä.
Kubuntu kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 21.05
Huvittaa kyllä hieman että kirjoittaja ei ole etukäteen ottanut tuon enempää asioista selvää. Luulisi kuiten että alaa seuraavalla olisi hieman parempi käsitys siitä mitä käyttäjärjestelmän asennus ja käyttöönotto vaatii. Harvassa tuotantoympäristössä pystyy mitään käyttöjärjestelmää noin vain asentamaan ja heittämään verkkoon.

Hyvä silti että kiinnostusta riittää. Itse olen ollut vuoden päivät täysin kubuntukäyttäjä sekä työssä että vapaalla. Syynä valinnalleni ovat olleet helppokäyttöisyys ja käyttöliittymän muokattavuus (KDE), helppo päivitettävyys ja uusien ohjelmien asennus (APT oikeilla repoilla).
Janne Granström kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 22.01
minähän kerroin sinulle kommentissa että asennus toimii liven kautta…
VmH kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 22.22
Tietokone-lehden artikkeli tästä kokeilustasi oli selvästi harhaanjohtava. Siinä annettiin ymmärtää, että kokeilisit linuxia työsi tekemisen alustana. Nythän olet ryhtynyt kokeilemaan / testaamaan / asentamaan linux-käyttöjärjestelmää. Asennatko itse windowsisi? Mistä saat tyhjän koneen ilman windowsia?

Toinen “vertailua” pieleen vievä lähtökohta näyttää olevan se, että linux-alustalle kaiken pitäisi olla ilmaista. Miksi?

Osa linux-ympäristöistä on OpenSourcea, osa ei. Muistettakoon, että itse linux-ydin ei ole avoin vaan Linus Torvaldsin (USA) tuotemerkki. Ja huomattakoon, että myös M$-ympäristöihin on OpenSource-sovelluksia.

Jos – ja kun – on tarkoitus kirjoittaa blogi M$:sta linuxiin siirtymisestä, pitää juttu myös otsikoida niin. Jos tämä olisi sitä, mitä lehti kirjoitti, olisi joku osaava asentanut parhaaksi katsotun linuxin ja tarvittavat sovellukset sekä antanut peruskoulutuksen niiden käyttöön. Lisäksi tietysti “kokeilun” aikainen tuki.

VmH
Juho Valkila kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 22.24
joo-oh. Ubuntu on vain lelu, jolla pääsee linuxiin nippanappa sisälle – kotikäytössä. Ota nyt hyvä mies Sled10 käyttöön (se on ilmainen, kunhan rekisteröityy novellille ja antaa sen koodin..
Itselläni on susesta vain hyvää sanottavaa, kunhan opensuse 10.1 ei oteta lukuun. Suse 10 on ehkä paras käyttöjärjestelmä mitä olen ikinä ajanut ja sled10 toiseksi paras – paras se olisi jos olisi enenmän valinnanvaraa.

Mutta, suse linux enterprise desktopin hyödyt:
- Ei vaikea, tarvitsee olla tasan 0sek komentokehotteessa
- Zen-updater ja muut toimivat kuin junan vessa
- Uudistettu gnomen valikko, joka paljon selkeämpi kuin mikä esim. ubuntussa on
- Xgl ja compiz
- Loistava tuki ja täysin suomenkielinen järjestelmä
- Mp3 toimii suoraan, videot saa näkyviin lataamalla mplayerin nopealla googlettamisella
ja haitat:
- rajattu valinnanvara (esim. kofficea ei ainakaan vielä ole siihen löytynyt..)

Niinno. Siinä se. Minun mielestäni Sled10 on juuri nyt se ainoa ja oikea vaihtoehto työkoneeksi.
J Skogberg kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 22.38
Jos haluat verrata Linuxia työympäristössäsi ja talon verkossa Windowsiin, niin asennusta Sinun ei tarvitse tehdä itse.
Ethän ole itse asentanut windowssiakaan , saati sitten konffannut sitä talon verkkoon, vai oletko?
Regel kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 22.44
Kannattaa suosiolla asentaa ajurit näyttikselle:
nVidia: http://ubuntuguide.org/wiki/Dapper#How_to_install_Graphics_Driver_.28NVIDIA.29
Ati:
http://wiki.cchtml.com/index.php/Ubuntu_Dapper_Installation_Guide
Regel kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 22.45
Ja kaikki tuo komennot kirjoitetaan päätteeseen:

Sovellukset->Apuohjelmat->Pääte
Late kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 22.57
Miksi ihmeessä asensit distron Y? Asenna hei nyt heti distro X. Distro X on mun mielestä paras distro ikinä, koska siitä löytyy ominaisuudet A, B, C, D, E ja F. Tottakai sulla on ongelmia tutustua Linuxiin, jos sä käytät jotain hikistä Y:tä. Sitä paitsi X:ssä toimii ominaisuus Q paljon paremmin kuin Y:ssä. Niin ja mitäs muuta… ai niin, X on paljon helpompi käyttää kuin Y, siks se on mun mielestä maailman paras distro.
miksuh kirjoittaa:
5. lokakuuta 2006 kello 23.58
“Muistettakoon, että itse linux-ydin ei ole avoin vaan Linus Torvaldsin (USA) tuotemerkki. ”

Toi ei kyllä pidä paikkaansa. Linuxin ydin on avoin. tuotemerkki on eriasia kuin copyright tai lisenssi jonka alla jotain tuotetta jaetaan. Hyvä esimerkki tästä on se, että Firefox on opensourcea ja vapaasti kaikkien käytettävissä ja muokattavissa. Firefox tuotemerkkinä taas ei ole kenen tahansa käytettävissä, se on mozillan omistuksessa. Ne, jotka on seurannut enemmän linux-uutisia on varmasti kuullut Mozilla vs Debian/Ubuntu jutusta, joka siis koskettaa Debiania, ubuntua ja useita muita Debianpohjaiia jakeluita. Sen tarkemmin yksityiskohtiin tässä menemättä sanottakoon, että toi on johtamassa siihen että Debian-pohjaisissa jakeluissa Firefos tullaan uudelleen nimeämään, jollon tuotemerkki ei ole rajoituksena. Mozilla on ollut viimeaikoina painostamassa Debiania ja muita tuohon suuntaan.
miksuh kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 0.17
“- Uudistettu gnomen valikko, joka paljon selkeämpi kuin mikä esim. ubuntussa on”

Sitä ei ole vielä Debianissakaan, saa nähdöä millon tulee. En tiedä mulla on vähän ristiriitaset tunteet siitä. Ilmeisesti siinä on pyritty ottaman vanhaa valikkoa enempi huomioon käytettävyys. toisaalta se on sen verta pljon erilainen, että varmaan jonkin aikaa menee ennenkuin saa tehtyä päätöksen kummasta pitää enempi vanhasta vai uudesta. Tässä jotain ruutukaappauksia:

http://reverendted.wordpress.com/2006/06/17/show-me-that-new-gnome-main-menu/
http://static.flickr.com/47/186544787_2aa191b29f_o.jpg

Ainakaan ruutukaappaukset ei ole saanu mua mitenkään hirveästi innostumaan tosta, käyttö käytännösä voi olla erijuttu.
Ville kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 0.57
Olen aina ihmetellyt Tietokone-lehden, joka pitäisi ainakin nimen perusteella olla ammattilehti, juttujen tasoa ja sidonnaisuutta Windowsiin. Nyt alkaa syykin selvitä.
blob kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 7.12
Onhan lokakuun mikrobitin ubuntu-jutut lehdestä ja nettijatkoista luettu. Näyttäisi
mikrobitti olevan samaa lehtikonserniakin.

Toivotan onnea verkkoyhteyden saamiseksi mahdllisimman joustavalla tavalla.
Saanemme tänään lukea kuinka bitti viuhuu ?
Marko kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 8.31
“Kysyin apua ircissä, ja neuvottiin että ”pitäisi bootata siinä ihan alussa safe moodiin (tai millä nimellä se moodi nyt onkin nimetty, jossa x:ää ei käynnistetä defaulttina) ja komentaa sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg”.”

Tee näin, avaa pääte Sovellukset->Apuohjelmat->Pääte.

Sit copy-paste “sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg” päätteeseen s.e. maalaat hiirellä ton tekstin ja sit painat hiiren keskinappia päätteen $ kohdalla ja se liittää ton tekstin sinne. Kaikki ne Ubuntu dokumentaation komennot ajetaan päätteessä juuri copy-paste periaatteella, eli sieltä sivuilta löytyy step by step ohjeet miten minkäkin jutun saa jerkkasemaan. Helppoa ku heinänteko.
Mark kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 9.59
Kun sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg ei auta konfiguroinnin voi tehdä käsinkin. Google kertoo lisää.

Terminaalissa esimerkiksi: sudo nano /etc/X11/xorg.conf, korvasin alla olevan kaltaisen osan:

#Section “Monitor”
# Identifier “Monitor name”
# Option “DPMS”
#EndSection

Seuraavalla, Googlella löytämälläni:

Section “Monitor”
Option “CalcAlgorithm” “CheckDesktopGeometry”
DisplaySize 320 240
HorizSync 28-96
Identifier “Monitor name”
ModelName “Monitor model name”
Option “DPMS”
VendorName “Vendor name”
VertRefresh 48-120
EndSection

DisplaySize on monitorin fyysinen koko, HorizSync ja VertRefresh tiedot löytyvät monitorin spekseistä ohjekirjasta/netistä. Näillä arvoilla pääsin muistaaksni 1280×1024@85Hz ja 1600×1200@75Hz.

Konfigurointitiedostojen editointia pelätään, mutta usein niiden kautta asiat ovat yksinkertaisempia kuin työkaluihin luottaminen.

-Mika
Ari Junttila kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 10.12
Hyviä kommentteja edellä. Tässä vielä vähän lisää.

Verkkoympäristö-ongelmat minun mielestä pitäisi rajata kokeilun ulkopuolelle. Useissa yrityksissä ne on standardoitu viimeisen päälle ja poikkeamat aiheuttavat ongelmia. Ei edes kaikki windows-versiot toimi windows-verkoissa ongelmitta.

Asennatko tosiaankin työasemaasi windowsin? Luultavasti saat sen esiannettuna valmiiksi konfattuna verkkoon. Vertailun ulkopuolelle. Et välttämättä osaisi tai normaali käyttäjä ei osaisi konfata windowsia verkkoon.

Se, että käyttää Open Source -ohjelmia ei tarkoita, että kaikki on ilmaista tai pitäisi saada ilmaiseksi. Se tarkoittaa, että monia asiota saa halvemmalla. Toimisto-ohjelmia, kuvankäsittelyä yms. saa ilmaiseksikin, tietokantajärjestelmiä (esim. MySql) saa joko ilmaiseksi tai huomattavasti halvemmalla käyttätavasta riippuen kuin esim. Oraclen tietokannan.

Koska Sinulla on tavoite, että kaikki pitäisi käydä mahdollisimman helposti, niin suosittelisin sittenkin Sinulle SuSe-linuxia,Novellin tukipalvelun avittamana. Saathan Windowsiinkin tukea tarvittaessa. Näin “vertailu” on objektiivisempi.
kjk kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 10.40
Toivottavasti kommenteissa ei nyt lipsuttaisi asiattomuuden puolelle, koska se ei varmasti palvele ketään (erästä suht rikasta miestä lukuun ottamatta

Tämä kokeilu on hyvin mielenkiintoinen monella tasolla. Ensinnäkin tässä testataan Linux-jakelujen nykyinen taso. Kehityshän tällä rintamalla on niin nopeaa, että vuoden päästä moni asia tulee olemaan hyvinkin paljon paremmin, helpommin ja tehokkaammin toteutettu. Siinä mielessä myös asennuskokemukset ovat tärkeitä (suosittelen /home -hakemiston osioimista omalle osiolleen jotta työtiedostot säilyvät uudelleenasennuksen jälkeen)

Toisekseen tässä on kyseessä Linux-ummikko, joskaan ei teknisesti osaamaton henkilö. Itsea asiassa olisi *helpompaa* jos testin suorittaja ei olisi teknisesti valveutunut! Nimittäin jo ennen ensimmäistä boottausta on asetettu kynnyskysymykseksi jonkun mobiilikalenterijärjestelmän (?) synkkaaminen Linux-työpöytäohjelmistpon kanssa. Ns. “peruskäyttäjä” ei välttämättä edes tiedä kyseisten asioiden olevan olemassakaan eikä siten osaa niitä kysellä.

Kolmanneksi tarkoityksena on tehdä töitä koneella, eikä silloin tällöin bootata Linuxiin vaihtamaan taustakuvaa ja käynnistelemään ohjelmia tekemisen puutteessa (näin voi harrastelijalle dual boot -systeemissä helposti käydä).

Näkisin siis että kyseessä on ehta happotesti keskivertodistrolle

On muuten kuvaavaa, että heti alkajaisiksi testaajan pää osui mäntyyn jonka Microsoft vuosia sitten istutti… toisaalta, käyttämällä jotain yrityskäyttöön suunniteltua jakelua ongelma olisi ehkä vältetty?

Kävi miten kävi, toivon ettei ihmisille välity kuvaa että olisi LINUXIN vika jos se ei toimi järjestelmän Ö kanssa “out-of-the-box”. Ehän ole autonvalmistajankaan vika jos bensa-autoon tankkaa dieseliä? (onneksi bensaa sentään on saatavilla joka huoltoasemalta
Jaune kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 10.47
Noh, eihän tässä nyt kannata hötkyillä.
Toimittaja luultavasti _haluaa_ itse asentaa linuxin ja jakaa tämän asennus vaiheen myös lukijoiden kanssa. Mikä ei suinkaan välttämättä ole huono asia. Koska seuraava “uhri” kenties osaa välttää ongelmat jotka hän kohtaa.

Ehkä loppu yhteenvedossa sitten kuullaan mitä hän tekisi toisin jos aloittaisi saman rumban uudestaan, ottaisiko tukipalvelun apuun vai turvautuisiko edelleen “ilmaiseen” irc/foorumi tukeen.

Ei muuta kun tsemppiä, kyllä se siitä lähtee toimimaan
Ari Junttila kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 11.06
Minun mielestä tästä tulee väistämättä “vertailu” Windowsiin. Tai lukijat sen niin ymmärtävät.

Windows osaaminenkin on hankittu vuosien saatossa ja siitä on maksettu. Työtunteina, kursseina, konsulttipalkkioina yms. Ainakin useimmissa yrityksissä!?!?

Tietyllä tavalla olisi reilua, että tässä käytettäisiin maksullisia tukipalveluja ja mahdollisesti kaupallista linux-jakelua, jotta nämä alkusekoilut jäisivät mahdollisimman vähiin ja päästäisiin itse asiaan. Eli itse ympäristön käyttöön ja sen sovellusten kokeiluun.

Minun mielestä kaiken ei tarvitse ja ei saakaan olla ilmaista ainakaan yrityskäytössä, niinkuin tässä on tilanne.
Tero Lehto kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 11.24
Kommentti tähän väliin: Jos en saa Ubuntua toimimaan tämän yritysympäristön kanssa, voin vielä hyvin vaihtaa toiseen Linux-distroon. Teknisesti se on nopea juttu, eikä tälle projektille ole muutenkaan laitettu kiveen hakattuja raameja.

Mitä tulee väitteisiin asiaan perehtymättömyydestä, ne pitävät paikkansa. Luin hyvin vähän dokumentaatiota etukäteen, koska en yleensäkään lue mitään ohjekirjoja. Juju on juuri selvittää, miten Linuxiin siirtyminen näillä eväin onnistuu.
miksuh kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 11.35
Yrityksissä toki yleensä käyttisten asennuksiin käytetään tukipalveluja. Mutta toisaalta jos haluaa oppia ymmärtämään jotain käyttistä, on se sitten mikä hyvänsä, niin sillon se kannattaa asentaa itse ja vaikka tie olisikin kuoppainen aluksi, niin lopulta se kannattaa. Jos käyttää ilmasta tukipalvelua, joka tekee kaiken sun puolesta niin siinä ei kyllä opi mitään.
miksuh kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 11.36
Äh piti sanoa: Jos käyttää maksullista tukipalvelua, joka tekee kaiken sun puolesta niin siinä ei kyllä opi mitään.

No sama se, ilmanen tai maksullinen
Vellu kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 11.54
Tero: “Luin hyvin vähän dokumentaatiota etukäteen, koska en yleensäkään lue mitään ohjekirjoja. ”

Oikea asenne, käyttöohjeet on tyhmiä varten!
Ari Junttila kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 11.59
Minä olen ehkä tuon jujun ymmärtänyt väärin? Ymmärsin niin, että oli tarkoitus kokeilla onnistuu toimittajan työ Linux-ympäristössä ja Open Source -ohjelmistoilla? Eli hoituuko työhön liittyvien rutiinien hoito tässä ympäristössä. Ei etsiä niinkään ratkaisua ongelmiin, jotka eivät kuulu normaalin toimittajan työnkuvaan. Muun kuin Tietotekniikka-alan toimittajan työn kuvaan.

Kyllä joku Kotilieden toimittaja olisi aika avuton, jos sille annettaisiin tyhjä mikro, muutama CD ja sanottaisiin, että asenna Windows, Office-paketti. Ja vielä konffaa muuten se työasema vielä meidän verkkoon.
miksuh kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 12.11
No tuossa aikaisemmassa “Linuxin opettelu alkaa” jutussahan sanotaan, että homman takana on myös halu oppia tuntemaan Linuxia. Ja kuten aikasemmin sanoin, niin vain tekemällä oppii, ei silleen että annetaan muiden hoitaa hommat ja sitten itse vaan käytetään valmiiksi asennettua käyttistä.
PetriM kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 12.15
Heti alkuun – kiitos, että olet aloittanut kunnianhimoisen projektisi. Meikäläinen on tehnyt samoin jo kolme kertaa ja kolme kertaa myös antanut periksi. Foorumeilla vannotaan Linuxin nimeen ja suorastaan nauretaan meikäläisille – kurjille mikkisoftan käyttäjille ja typeryydellemme maksaa ohjelmista ”jotka toimivat Linuxissa vähintään yhtä hyvin ja vielä ilmaiseksi”. No eipä sitä muuta voi tehdä kun napata asennusromppu käteen ja rohkeasti Linuxin kimppuun – kenelle nyt ei kelpaisi parempi ja samalla ilmainen… Asennus sujuukin mainiosti, mutta sitten alkavat ne ongelmat …ja netin selailu apua etsien. Ensimmäisenä saa lukea vastauksia joissa pyydetään kunnioittavasti tutustumaan perusoppaisiin. Mihin perusoppaisiin? Perusteet-kirjasetkin muistuttavat lähinnä leca-harkkoja ja alkavat teksteillä (lainaus Marc:ilta ylempää – ihan kunnioituksella) ” Kun sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg ei auta konfiguroinnin voi tehdä käsinkin…” Aivan – teille Linuxin käyttäjille varmasti puhutaan ihan perusasioista, mutta me Wintoosan käyttäjät etsimme sitä kohtaa jossa sanotaan ”mene senjasen kuvakkeen päälle ja klikkaa hiiren kakkosta…” Meikäläinen yritti ratkaista tilannetta menemällä Linuxin peruskurssille. No siellä asennettiin – se Linux, ja kokeiltiin asennuksen mukana tullutta OpenOfficea. Tänks. Ei mennyt hukkaan sekään 250€… Joten jos joku teistä Linuxin mineen vannovista tiedätte jonkin perusoppaan (lue: perusopas) jossa huomioidaan, että käyttäjä tuntee Windows-ympäristön muttei tiedä Linuxista muuta kuin, että niitä on monta eri versiota ja ne saa ilmaiseksi (ainakin osan?) – ihan vaan viestiä meikäläisen mailiin: postia_petrille@hotmail.com.
Kapa kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 12.59
VmH kirjoittaa: “Muistettakoon, että itse linux-ydin ei ole avoin vaan Linus Torvaldsin (USA) tuotemerkki.”

Em. EI pidä paikkaasa. Ydin todellakin on avoin, mutta Linux on rekisteröity tuotemerkki!

En suoraan sanottuna ymmärrä tätä kummallista Ubuntu hypetystä mikä on käynnissä kaikkialla mikä liittyy Linuxiin. Itse en ole Ubuntua käyttänyt, joten sikäli jäävi sanomaan, mutta käydyistä keskusteluista olen saanut käsityksen, että kyseessä on “kädettömille” suunnattu käyttis, kuten Windows. Käyttis päättää puolestasi kaiken. No onko se sitten hyvä asia?

Tästä virkistystaajuus keskustelusta tuli mieleeni ne kaikki kerrat kun olen työelämässä istahtanut toimistossa jonkun Windows koneelle ja kysellyt eikö tule pää kipeeksi tai silmiä särje kun virkistystaajuus sattuu olemaan 60 Hz. Ei se oikeasti ole kaikille niin yksinkertaista Windowsissakaan säätää virkistystaajuutta. Perus toimistorotta ei edes tiedä mikä virkistystaajuus on, eikä ne edes tiedä mikä on resoluutio.

Itse suosittelin jossain vaiheessa Susen käyttöä YaST:n takia. Sitä voi verrata Windowsin Control Paneliin. Joskin YaST on huomattavasti laajempi kokonaisuus.
Ari Junttila kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 13.09
>>Tästä virkistystaajuus keskustelusta tuli mieleeni ne kaikki kerrat kun olen työelämässä istahtanut toimistossa jonkun Windows koneelle ja kysellyt eikö tule pää kipeeksi tai silmiä särje kun virkistystaajuus sattuu olemaan 60 Hz. Ei se oikeasti ole kaikille niin yksinkertaista Windowsissakaan säätää virkistystaajuutta. Perus toimistorotta ei edes tiedä mikä virkistystaajuus on, eikä ne edes tiedä mikä on resoluutio.
Antti Miranto kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 13.34
Pitäisiköhän tämä nyt tehdä kokonaan uudestaan, eli putsataan pöytä ja siirretää tämän homman julkaisua parilla viikolla tai kuukaudella. Siinä ajassa järjestetään tämän taakse yhteisö, joka pystyttää toimittajalle tarvitun testiympäristön, kuten on tapahtunut siinä toisessakin käyttiksessä (tosin palkallisesti). Lisäksi voitaisiin opastaa toimittajaa alkuun. Samalla toimittajalle tulisi taho jolta kysyä (kuten lähes kaikilla Linuxia kokeilevilla on), ettei tarvitse heti alussa kaikkea tehdä itse. Näillä järjestelyillä vertailusta tulisi huomattavasti järkevämpi ja todellisuutta kuvaavampi.

Esim. Itselleni kävi Linuxin asentamassa ja säätämässä kuntoon eräs tuttu ja häneltä sain alussa myös paljon käyttötukea (kiitos siitä).
Henri Hirvonen kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 13.41
Kannattaa asentaa ne näytönohjaimen ajurit.
Nvidian tapauksessa hakusanaksi “nvidia” paketinhallinnassa ja
asenna lyödetyt x:n liittyvät paketit.
Tämän jälkeen suorita komento

nvidia-glx-config enable

Ja sinulla on 3D tuki ja saat paremmat resoluutioit.

Aiemmin oli neuvottu mitenkä saat säädettyä resoluution conffifileistä.
timop kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 13.41
6.06.1 alkaen se desktop asennuslevy sisältää liven josta asennus.
kohtapuolin tulevassa 6.10:ssä näyttäisi olevan säädöt näytön taajuuksillekin:
http://www.thecodingstudio.com/opensource/linux/screenshots/original/Kubuntu%206.10%20Beta/30.gif
(tai siis uusimmassa kdessa 3.54)
Seppo kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 13.55
Senverran että Kubuntussa 6.0.6 voi hakea monitorin mallin mukaan sen tiedot jolloin saa (toivottavasti oikeat…) asetusvaihtoehdot. Taitaa olla KDEn vakiotoiminto jo vuodelta n. Toimi ainakin mulla kotosalla, ainoastaan isoin virkistystaajuus ei kelvannutkaan näytölle. Voi olla että resoluutio vs taajuus ei ‘keskustele’ keskenään…?
Late kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 14.02
PetriM: “Ensimmäisenä saa lukea vastauksia joissa pyydetään kunnioittavasti tutustumaan perusoppaisiin. Mihin perusoppaisiin?”
Tässä yksi loistava perusopas: http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi

Guruilla on kieltämättä ikävä taipumus neuvoa ihan simppeleissäkin jutuissa aloittelijaa tarttumaan komentoriviin. Esim. pakettivarastoja voi gurujen mielestä helposti lisätä /etc/apt/sources.list tiedostoa muokkaamalla, mutta aloittelijan on mielekkäämpää käynnistää synaptic ja valita Asetukset –> Pakettivarastot ja sieltä klikkailla universe ja multiverse pakettivarastot käyttöön.

Kieltämättä aika kurjaa, ettei Ubuntussa ole mitään graafista frontendiä komennolle “sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg”. Mutta mutta, jännityksellä odotan kuinka toimittaja tuosta selviytyy
suse documentation kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 14.22
http://theseoconsultant.com/suseblog_img/easiest_linux_guide_ever.pdf
http://en.opensuse.org/Documentation
http://www.kotoistaminen.novell.fi
kommentt kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 14.36
Late kirjoitti:

“Kieltämättä aika kurjaa, ettei Ubuntussa ole mitään graafista frontendiä komennolle ”sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg”. Mutta mutta, jännityksellä odotan kuinka toimittaja tuosta selviytyy”

Selviytyy helposti juuri /etc/X11/xorg.config- tiedostoa muokkaamalla ja vaihtamalla sinne oikean virkistystaajuuden.
$sudo gedit /etc/X11/xorg.config
ctrl+Alt+Backspace käynnistää X:n uudelleen.

Ylipäätään kaikki graafiset muokkaustyökälut ovat turhia, koska asian voi hoitaa helpommin muokkaamalla vain tiettyä tekstitiedostoa-> nopeampaa, helpompaa ja tehokkaampaa. Tässä on se ero Windowsin ja Linuxin välillä; seikka, joka tekee *nixista huomattavasti tehokkaamman ja käytännöllisemmän. Ja ylipäätään tuo tiedostojen muokkaaminen käsin on syytä opetella, koska jos tulee joitain ongelmia X:n kanssa, että se ei käynnistykään, niin homma täytyy kyetä ratkaisemaan tekstitilassa. Uudelleenasennus EI ole mikään vaihtoehto Linuxilla.
miksuh kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 14.36
Joo mutta kun kaikkia repositoryja ei voi lisätä vain yhden ruksin laittamalla. Jotta toi olis mahdollista repository pitää jo olla määritelty /etc/apt/sources.list tiedostossa, se vaan on kommentoitu pois käytöstä. Toi Synapticilla ruksaminen vain poistaa kommentoinnin. Kaikki repositoryt on määritelty tossa sources.list tiedostossa. Tietenkin Synapticillakin voi lisätä uusia repositoryja, mutta se vaatii repositoryn tietojen syöttämistä.
miksuh kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 14.50
“Senverran että Kubuntussa 6.0.6 voi hakea monitorin mallin mukaan sen tiedot jolloin saa (toivottavasti oikeat…) asetusvaihtoehdot. Taitaa olla KDEn vakiotoiminto jo vuodelta n.”

Jep. Useimmat nykyaikaset monitorit osaa siis kertoa käyttikselle mistä näytöstä on kyse. Esimerkiksi kun itse päivitin Debianin Sargesta Etch:n niin myös xfree86 vaihtui xorg:n joten X:n asetukset meni uusiksi. Käyttis tunnisti automaattisesti näytön Nokia 447Za:ksi ja virkistystajuudet oli siis heti oikein X:n asetuksissa ilman mitään säätämistä.
miksuh kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 15.04
“kohtapuolin tulevassa 6.10:ssä näyttäisi olevan säädöt näytön taajuuksillekin:
tu%206.10%20Beta/30.gif
(tai siis uusimmassa kdessa 3.54)”

Hmm itse pidän GNOME:sta enempi, mutta pitääpä testata tuota kun jaksan. Debian Etch:ssä kun on myöskin tuo KDE 3.5.4.
Niin joo kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 15.15
Huomiona vain, että yrityskäytössä olisi syytä käyttää _vakaata_ jakelua. Esimerkiksi Debian Sarge tai SuSe- Ubuntu sisältää liikaa testausvaiheessa olevia ohjelmia, joiden kohdalla saattaa tulla päivitysten kanssa ongelmia, vrt. miksuh:in mainitsema X.n päivitys.

Kotikäyttöön aloittelijoille Ubuntu on ihan jees, mutta työympäristössä käyttöjärjestelmältä vaaditaan ennenkaikkea vakautta.
homeros kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 15.29
Kyllä noiden eri distrojen välillä on aika huimiakin eroja. Itse olen kokeillut varmasti kymmeniä eri versioita kahdessa läppärissäni (on muuten pötypuhetta että läppärit olisi muka jotenkin haastavampia asennusalustoina, paitsi ne winmodemit…mutta kuka niitä käyttää?).

Joissakin ihan viimeisen vuodenkin sisällä ilmestyneissä distroissa on esiintynyt kaikenlaisia ongelmia, kuten että hiirtä ei saa toimimaan millään jne. Xconfia tms. asetusfilettä saa viilata joissakin milloin minkäkin asian takia. Ja jotkut jakelut “vain toimivat” ihan samalla raudalla. Tuollaiset toimimattomat esitykset on lähtenyt kyllä meikäläisen koneesta eka buutin jälkeen jos pikku nysväämisellä ei ala toimimaan. Valinnanvaraa riittää…

Linuxissa saa konffattua mitä vaan, ongelma vain on varsinkin linux-ummikolle se, että ei tiedä mistä mikin säätö saadaan tehtyä. Se kun selviää, niin ne on aika helppojakin pikku jippoja tyyliin “kommentoi tuo rivi pois” niin toimii. Vaikka saan aika hyvin jo linuxin käyttökuntoon, niin kyllä ne on hermot ollut kireällä XP:nkin wlan konffausten kanssa. (Asensin eilen taas Kubuntun XP:n rinnalle kun vähän innostuin tästä blogista! Wlanit yms. alkoi pelaamaan n. tunnin sisällä asennuksesta. Tietysti olen tehnyt sen saman homman jo kymmeniä kertoja. Ekalla kerralla se vaati vähän enmmän tiedon hakua.

Täytyy sanoa että en saisi kyllä itse konffattua XP-lootaa firman verkkoon ilman seikkaperäistä ohjeistusta.
Mikko kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 16.09
Asensin tyhjään kannettavaan XP:n pari viikkoa sitten, lisenssi koodin jouduin laittamaan, ja vahvistamaan maa-asetukset. Olisiko jossain vaiheessa kysynyt fat32:n muuttoa ntfs:ään. Levy oli kyllä formatoitu aiemmin.

Kone lopuksi boottasi ja pääsin sillä heti nettiin. Tietenkin vielä piti sitten virusturva asentaa, palomuuri olikin defaulttina päällä.

Asensin Kubuntua sitten pari kuukautta sitten vastaavaan koneeseen. Toimihan se perusversion asennus aika vastaavasti. Löysin valikosta aptin vai oliko nyt adept, mutta joku lista tuli näkyviin ja nappi upgrade. Painoin sitä ja niin se kone teki upgradea, en tiedä mihin ja miksi, mutta sen jälkeen se edelleen toimi.

Real playeria yritin asentaa, mutta ei se mennyt kuin xp:ssä.. siellä vaan download ja sitten valitaan hiirellä nappi “avaa”. Ohjelma asentuu xp:ssä itsekseen, mitä nyt joitakin käyttäjätietoja pyytelee. Kubuntuun en saanut sitä asentumaan, joku .bin file sieltä tuli, mutta sitä tuplaklikkailemalla ei tapahtunut mitään. Sivut näkyy oudoilta konkeror ohjelmalla, varmaan flash tai joku puuttuu. En tätä kirjoittaessani muista näkyykö pdäffät.

nämä sudo-hommat on sitten asia erikseen, ne on vaikeita. Löysin kyllä sen mustan ikkunan, johon voi sudon kirjoittaa.

Kirjoittaa voi hyvin open officella ja taulukolaskenta toimii myös. Muistitikkua pitää seuraavaksi kokeilla, se ei takuulla näy ainakaan E-asemana. Koitan raahata sinne noita taulukkoja, jos sitten windows koneella voisi niitä katsella myös.

Tiedostot näyttää tulevan helposti työpöydälle, sotkee vähän näkymää. Olisi mukava opetella joku toinen paikka niille, että olisi niinkuin omat tiedostot.

Musiikit ja muut eivät vielä kyllä soi eikä nettiradiot toimi. XP on hyvä, kun sanoo että tämä vaatii tämän ohjelma, haluatko asentaa. Linux näyttää aina haluavan jonkun mustan ruudun ja kryptisen sudojutun, josta en tajua mitään. Olisi hyvä, että olisi yksi file, josta voisi kopsata siihen mustaan ruutuun kaikki ne sudot, ettei tarvitsisi enää asiaa miettiä. Kerran kuussa tulisi uusi file, josta voisi kopsata taas siihen mustaan ruutuun uudet sudot.
Vililikku kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 17.10
Jos on asennusongelmia lue http://www.ubuntu-fi.org/Wiki/Asennusopas

Ja SuSen paremmuudesta oli juttua Ubuntu foorumilla, ei tietenkään puolueetonta kritiikkiä mutta tässä se: http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=3065.0
Rami kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 17.17
Eri Linux distroja asentaneena ja käyttäneenä pidän Linux-”Mersuna” SuSE’n eri versioita ja erityisesti SuSE’n YaST hallintaa, uusimmassa 10.1 versiossa Novell ja suomalaiset SuSE-yhteisöt tehneet laatutyötä.

Ubuntu, Kubuntu toimii vaihtelevasti, hidas, buginen – keskeneräinen SuSE’en verrattuna, samoin Live Ubuntu ja Kubuntu alkeellinen ohjelmiltaan, laajakaista- ja mobiili-modemi- ja verkko-ominaisuuksiltaan, verrattuna Knoppix 5.01:een “Live-jakeluiden Mersu”.
muistakaa! kirjoittaa:
6. lokakuuta 2006 kello 21.01
Asennus kannattaa aloittaa vasta kun n+1 aiheeseen liittyvää webbilinkkiä on löydetty ja luettu huolella.
TRa kirjoittaa:
7. lokakuuta 2006 kello 14.28
Ehdottomasti valitsisin SUSE Linux Enterprise Desktop 10. Se toimii jopa micro$oftin AD:n kanssa, niin ei olisi tarvinnut lainata naapurin verkkoa..

http://www.novell.com/podcast/Detailpage.jsp?id=91

Can Linux Desktops Live in an Active Directory World?
http://reverendted.wordpress.com/?p=314
Keisarin uusi linux kirjoittaa:
7. lokakuuta 2006 kello 21.17
“Asennus kannattaa aloittaa vasta kun n+1 aiheeseen liittyvää webbilinkkiä on löydetty ja luettu huolella.”

Riittää vaikka lukisi yhden sivun jakelun omasta wikistä tai FAQ:in. Tosin sekin taitaa olla sinulta liikaa vaadittu.
Keijo Räävi kirjoittaa:
8. lokakuuta 2006 kello 19.17
Meinasin laittaa Tietokone-lehden tilaukseen mutta luettuani tätä Lehdon linux-blogia tulin toisiin ajatuksiin. Mitä sellaisella tietokonelehdellä tekee jonka toimittajat eivät osaa asentaa ubuntua joka on linux-maailmassa sieltä helpoimmasta päästä!
marko savosta kirjoittaa:
8. lokakuuta 2006 kello 19.30
Itse ainakin iloitsen. Tietokone-lehti on Suomessa edellä kävijä. Lisää vaan linuksista ja minä EHKÄ jatkan tilausta. Linux on pyörinyt koneessani jo yli neljä vuotta. Saman kuin mulla on konekin yleensä ollut olemassa. Toivottavasti tämä helppokäyttöisyys vain paranee ajan oloon. Versioita kokeillut Mandraket, Debian, RedHat, BestLinux ja nykyisiä suomalaisia redhatdistroja. Ubuntu on nyt koneessa ja susekin kiinnostais.
Jos ei Ubuntun ULKONÄKÖ miellytä niin ART MANAGER on ohjelma jolla taustat, kirjautumisikkuna, ikonit ja lähes kaiken voi vaihtaa.
Vililikku kirjoittaa:
8. lokakuuta 2006 kello 20.55
marko: “Jos ei Ubuntun ULKONÄKÖ miellytä niin ART MANAGER on ohjelma jolla taustat, kirjautumisikkuna, ikonit ja lähes kaiken voi vaihtaa.”
Tai sitten vaan käyttää Gnomen omaa teemamanageria, teemoja löytyy http://www.gnome-look.org/

Ja Tero, tutustu ihmeessä Compiziin.
Regel kirjoittaa:
8. lokakuuta 2006 kello 21.23
Älä tutustu Compiziin, tutustu XGL:ään ja beryliin.
Riba kirjoittaa:
8. lokakuuta 2006 kello 22.23
ad Mikko (realplayerista)

Realplayerin asentaminen Ubuntuun on näinkin työlästä kuin tämän komennon ajaminen (kunhan edellämainittu sources.list – tiedosto on kunnossa)

sudo apt-get install realplay

Lisätietoa (kun et saa sitä toimimaan:)
http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi/Suljetut_tiedostomuodot#Realplayer
http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi/Ohjelmien_asentaminen_ja_pakettivarastot#Lis.C3.A4.C3.A4_ohjelmavarastoja_k.C3.A4ytt.C3.B6.C3.B6n

Ja noin ylipäätään, Ubuntu – maailmassa ohjelmia pääsääntöisesti asennellaan eri tavalla kuin windowsissa. Windowsissa toimii ‘etsi ohjelman piraattiversio verkosta, lataa se, (pura asennuspaketti), aja installeri, (syötä serial), vastaile kysymyksiin, käynnistä uudelleen, koita käynnistää. Ubuntussa toimii ‘käske konetta asentamaan haluamasi ohjelma’ – ja tämä tapahtuu yhdellä käskyllä. Tämä etsii, hakee ja asentaa ohjelman, tekeepä vielä yleensä nappulan valikkoon jotta saisit sen helposti käyntiin..

Käsittämättömän vaikeaa windows – käyttäjän ymmärtää tätä eroa.

r
shell dweller kirjoittaa:
9. lokakuuta 2006 kello 15.43
Hei, tästähän tulee ihan nostalginen olo. Muistuu mieleen miten tappelin jonkun RedHat 4:n kanssa vuonna nolla

Kokeilin itsekin tätä Ubuntua viikonloppuna.
Tulos: surkea.

Paljon oli sovelluksia piilossa, ja vietin aimo tovin konfiguroiden “install sourceja” saadakseni käyttöön ihan tavallisen valokuva-arkiston (f-spot) ja monta muuta softaa jotka Suse 10.1:ssä ovat nätisti valmiina hyvin järjestetyissä valikoissa. Nyt jo osaisi odottaa että edes asennus olisi suoraviivaista, mutta ei. Pitää ymmärtää lisätä “universet” ja “multiverset” konfiggiin. Ei kovin loppukäyttäjäystävällistä.

Ja Flashi ei toimi vieläkään (ei ääntä) tässä Ubuntussa ja mistään ei pääse tarkastelemaan runleveleitä (siis serviisejä) – paitsi tietty komentoriviltä. Bootloaderin buuttijärjestyksen vaihtaminen oli yhtä tuskaa (pitäsi mennä minuutissa, mutta ensin piti googlettaa, sitten editoida konfiggia käsin…).

Ja ei ole AD:ta missään… OpenSuse 10.1:ssä on valmiina kontrollipaneelissa (Yast) nämä AD-jutut ja kaikki muukin toimii kuten voi odottaa.

Kun on nyt vuosikymmenen käyttänyt Linuxia, niin kyllä tämä Ubuntu oli alkuinnostuksen jälkeen (kivat värit ja sillee…) sellainen flashback, etten uudelleen kajoa ennenkuin tuote on kypsynyt vuoden verran.

Ei Linux ole käyttöjärjestelmä. Linux on käyttöjärjestelmän ydin. Ununtu on käyttis (ikää pari vuotta?). Suse on käyttis (ikää kymmenisen vuotta?). Kumpi mahtaakaan olla viimeistellympi?
Ana kirjoittaa:
9. lokakuuta 2006 kello 16.20
98 % maailman ihmisistä on idiootteja. Loput ovat Linux-käyttäjiä, jotka eivät millään suostu ymmärtämään niitä idiootteja. Minä kuulun myös siihen idioottien enemmistöön.

Suhtaudun hyvin myönteisesti Linuxiin ja OpenSource-filosofiaan ylipäänsä. Mutta en osaa englantia riittävän hyvin lukeakseni tai edes etsiäkseni ratkaisua ongelmaan, jota en osaa edes kuvata. Lisäksi pyrin koskemaan tietokoneisiin vain silloin kun on pakko työni takia, tai kun haluan viihdettä vapaa-ajallani.

Olkoon sitten lähes mikä tahansa komentorivijuttu, se on ihan yhtä helppoa minulle kuin teille guruille mandariinikiinaksi runoilu. Kuvasta ymmärrän useimmiten jotakin, mystisistä “sudo apt-get install bcm43xx-fwcutter”-loitsuista en koskaan mitään. Kunnioitan suuresti ihmisiä, joilta se sujuu helposti, mutta koittakaa nyt herran tähden ymmärtää, että te olette kuitenkin se älykäs vähemmistö.

Yksi älykkyyden mitta varmaan sekin, että osoittaa ymmärtämystä vähempilahjaisia kohtaan, eikä aina kitise siitä kun lahjattomat eivät tajua miten helppoa ja hauskaa komentorivillä seikkaileminen on.
Antti Linux aloittelija kirjoittaa:
9. lokakuuta 2006 kello 20.46
Oli timittajalla sentään onnea, että asennus meni noinkin helposti. Omasta Ubuntun asennuksesta tuli toimiva versio kuudennella yrityksellä. ON tolkuttoman HIDAS ja ruma. Win 98SE pelasi samalla masiinalla ja levyllä, joka siivottiin Linuxia varten, ihan kelvosti.
Ei aavistustakaan mikä versio sinne meni – koska mistään en asennusvaiheessa löytänyt selitystä, mitä ne versiot olivat.
“Lue edes alkeet” ohje on jollekin kaiketi helppoa, mutta jos se “alkeisohje” on noin 60 sivua raamattupränttiä ja täynnä noita komentorivikuvauksia, ei ainakaan minun muistivärkkini pidä niitä mielessä.
Olen asentanut KAIKKI DOSin ja Windowsin käyttikset (2000 asti) itse ja kyllä tämä UBUNTU pääsee erittäin hyvin sinne eniten aikaa vaativien listalle.
Positiivista oli verkon aukeaminen laakista ja USB2 toimiminen heti.

Aion kuitenkin edelleen taiteilla tuon Linuxin kanssa, mutta komentorivin ylistys osoittaa ylistäjien kuuluvan muistihirmujen joukkoon, johon valitettavasti en itse kuulu.
miksuh kirjoittaa:
9. lokakuuta 2006 kello 22.08
“Bootloaderin buuttijärjestyksen vaihtaminen oli yhtä tuskaa (pitäsi mennä minuutissa, mutta ensin piti googlettaa, sitten editoida konfiggia käsin…)”

Ainakin alottelijoiden kannalta on suuri vahinko, että grubin konffaus ohjelma pudotettiin pois uudemmista gnome-versioista.. Debian Sargessa on GNOME 2.8 ja siinä on mukana hiirikäyttönen asetusohjelma grub:n säätämiseen, ei tarvitse säätää mitään käsin.

Sen asetusohjelman kanssa ilmeisesti kuitenkin oli jotain ongelmia, joita itse en koskaan huomannnut, ja sen takia se sitten pudotettiin pois uudemmista gnome-versioista. Olen joskus miettinyt, ettäö pitäs koodata vastaava työkalu. On kyllä olemassa työkaluja grubin säätämiseen, mutta mä en ole koskaan niistä pitänyt yhtäpaljon kuin pidin gnome 2.8:n työkalusta. Sitäpaitsi ne pitää asentaa erikseen.
www kirjoittaa:
20. lokakuuta 2007 kello 11.18
For a quick summary see our hotels in Beijing, or find the detail hotels in Beijing or to reserve a hotel in Beijing, please select a hotel, let Beijing hotel China be your Beijing travel
beijing-in-hotel.com.cn held in Guangzhou China from Oct. 14 to 30, 2007. For Guangzhou hotels’ rates during the 2007 Canton Fair , Please visit canton fair hotel reservation for Guangzhou hotels. we can offer the Private tour services and Coach tour servicesbeijing-in-hotel.cnBeijing Hotels in City center: Shopping, business and travel center In Beijing and many sightseeing. Wangfujing shopping center, Dongdan street, Tiananmen Square, Forbidden City, Temple Haven, Beihai Park, Drum tower, Xidan shopping area, Qianmen Shoppingpcgameshow Area. we can offer thebeijingchinahotel.cnChinese Beijing courtyard style. walking distance to Forbidden City, shopping center, adjacent to Jingshan Park, adjoining Art Gallery Street, and neighboring on Beihai Park and wangfujing streetbeijingchinahotel.com.cnFamous Chinese Style hotel. classical Chinese garden is ensconced in a traditional Beijing-style courtyard. Wangfujing Area Tiananmen Square, Forbidden CityFamous Chinese Style hotel with Tibet Cultural Hotel, well known for its quiet and attractive environment, near Beihai park and Jingshan Park,gogolepaiming.cn
beijing-in-hotel.com.cn beijing-in-hotel.cn beijingchinahotel.cn beijingchinahotel.com.cn gogolepaiming.cn
china-catalog.cn
4,830,584 sites – 75,151 editors – over 590,000 categories
We are one of the leading manufacturer and exporter of wrought iron balusters, Every ornamental wrought iron items in this range is delicately designed and finished to perfection. Choose from our comprehensive range of railings or send in your queries for a customized one. http://www.stair-railings.cn


« Päivä 1: Linux-jakelun valinta Päivä 3: Toimistotyö voi alkaa … » Päivä 2: Nopea asennus ja siihen tyssäsi Pääsin asentamaan Linuxia vasta iltapäivällä. Kommentteja distron valinnasta tuli paljon. Ennakkoon oli kehuttu Ubuntua, ja sitä moni täälläkin suositteli, joten tein turvallisen valinnan. Gnomen tai KDE:n eroista minulla ei ole ennestään käsitystä, joten päätin vain kokeilla tätä Kubuntun sijasta. Hain siis Ubuntun netistä, poltin sen Windowsissa cd-imageksi ja kiikutin koneeseen. Ubuntun käynnistysvalikko avautui, ja tarjosi asennusta tai ajoa cd-levyltä. Hain kahvia ja palatessani edessäni oli Ubuntun ruskea käyttöliittymä. Askeettinen väriteema menisi nopeasti vaihtoon. Seuraavaksi selvisi, etten pääse verkkoon. Näemmä työnantajan verkossa on nykyisin estetty internet-yhteydetkin, jos ei kirjaudu Active Directoryn kautta NT-domainiin. Taustaselvittelyni olivat hieman vajavaiset, en tullut ajatelleeksi asiaa. Kävin neuvottelemassa naapurilehden kanssa, josko saisin lainata heidän verkkoaan. Internet-yhteyden saaminen menee joka tapauksessa huomiselle. Muita vaihtoehtoja ovat yrittää kirjautua jotenkin AD:hen Linuxista (onnistunee Samballa?) tai kiertää talon verkko, vaikka pci-wlan-kortilla. Kolmas vaihtoehto on, että joudun raahaamaan Linux-koneen pois tuotantoympäristöstämme labraverkkoon, mutta sitten työskentely kyllä vaikeutuu. Ei se asentuntutkaan Buuttasin koneen ilman cd:tä. Käyttöjärjestelmä kyseli cd-levyä. Mitä ihmettä, en siis ollutkaan asentanut Ubuntua vielä. Tunsin itseni poikkeuksellisen kädettömäksi. Olin siis vasta ajanut Live-cd-versiota levyltä. Pikakysely ircissä, ja selvisi että käyttöjärjestelmä asennetaan siitä työpöydän Install-kuvakkeesta. Nöyrtymisen jälkeen asennuksessa meni lopulta vain puolisen tuntia. Mitään vaikeaa ei kysytty, eikä päässyt valitsemaankaan. Suomen kieli- ja kelloasetukset sentään varmistettiin. 60 Hz virkistystaajuus On tässä muitakin pieniä ongelmia vielä. Näyttöresoluutio on ok 1280 x 1024, mutta virkistystaajuus on oletuksena 60 Hz, enkä pysty vaihtamaan sitä. Miksiköhän tätä ei kysytty asennuksessa? Yritin yksinkertaista Googlausta, mutten tajua mihin nuo komentosarjat pitäisi ajaa. Kysyin apua ircissä, ja neuvottiin että “pitäisi bootata siinä ihan alussa safe moodiin (tai millä nimellä se moodi nyt onkin nimetty, jossa x:ää ei käynnistetä defaulttina) ja komentaa sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg“. Ihan kiva …. siihen pitää palata huomenna. Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 5. lokakuuta 2006 kello 18.43 ja sen aiheena on Linuxin jäljillä. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Sekä vastauksien kirjoittaminen että seurantailmoitusten lähettäminen on juuri nyt estetty. 4 897 vastausta artikkeliin “Päivä 2: Nopea asennus ja siihen tyssäsi” Erik kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 19.06 Olisin kiertänyt verkkoonpääsyongelman esimerkiksi LiveCd wolwix CD-ROM.pulla taikka knoppix CD-ROM:pulla. Erik Jaakko kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 19.12 Todella mielenkiintoinen tämä sinun projektisi. Tietokonelehdestä kun siitä tuli luettua niin täytyi välittömästi täällä blogissa käydä lueskelemassa. Itselläni on tavallaan vähä samanlainen tilanne. Olen nyt käyttänyt pari kuukautta Ubuntua lähes päivittäin. Windowsia tarvitsee joihinkin koulutehtäviin, mutta kaikki perusjutut on tullut hoidettua Ubuntulla. Toki minulla oli aikaisempaakin kokemusta jonkun verran eri Linuxversioista, mutta ei mitään kovin pitkäaikaista käyttöä. Ongelmien tullessa on ollut helppo vaihtaa Windowsin puolelle. Tuure kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 19.18 Eli Ubuntun kanssa näytti käyneen juuri niin, kuten pelkäsinkin: se ei ole out-of-the-box valmis käyttöön, ja foorumeihin on heti turvauduttava. Edes asennusvaiheessa toimivaa graafista työkalua näytön asetuksien korjaamiseksi kohdalleen (vrt. SuSen sax2) ei näytä olevan. Asennusohjelmana SuSesta löytyy vuosien kehityksen aikana varsin toimivaksi kehittynyt Yast, jonka kanssa asennus on suoraviivaista ja helppoa. Olisikohan tässä vaiheessa vielä liian myöhäistä vaihtaa yrityskäytössä toimivaksi todettuun SuSeen? Valitettavasti minulla ei ole kokemusta Linuxin käytöstä NT-toimialueen ja Active Directoryn kanssa, mutta joku paremmin tietävä voisi varmasti valottaa asiaa. Matti Lintulahti kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 19.31 Onnea matkaan Tero. Oman tuoreen kokemukseni mukaan saatat yllättyä. Itse olen täysi noviisi linux-asioissa – vielä noviisimpi kuin Tero – ja pystyin asentamaan pari viikkoa sitten Ubuntun nelisen vuotta vanhaan Dell Latitude C600 kannettavaan ja Ubuntu meni siihen lennosta ilman mitään vaikeuksia. Kutsuisin tätä “out-of-the-box” tyyliksi ja itsekin yllätyin kuinka valmis paketti linux alkaa olla. Langallinen verkko ei kuitenkaan tyydyttänyt, mikä toi toistaiseksi ainoan kokemani vaikeuden – miten saada Buffalon wlan-kortti toimimaan Ubuntu-Dellissä? Sekin onnistui Ubuntun taustayhteisön erinomaisin ja konkreettisin neuvoin tyyliin: Kirjoita sitten seuraavaksi siihen: “sudo apt-get install bcm43xx-fwcutter” jne. Tottelin ymmärtämättä mitä tein ja sain langattoman verkonkin toimimaan. Ja nyt kakkosläppärimme toimii nettisurffauksena, kirjoituskoneena ja lasten opetuspeli ym. koneena. Linuxiin on muuten aika lailla saatavana hyviä opetuksellisia pelejä, tiedoksi vain. SevK kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 19.41 Ensinnäkin, miksi asennusmediana yrität käyttää Live-cd:tä? Ensimmäisessä versiossa sen metodin asennussysteemi oli rikki ja asennus ei onnistunut. Jos se on tarkoitus asentaa koneelle pysyvästi, alternate mediaa alle. Onnea koitokseen vaan. Linuxin kanssa joudut aina turvautumaan muiden käyttäjien apuun. (X/K)Ubuntun käyttäjiä ei voi ainakaan sanoa itsekkäiksi. Muutenhan Linuxistit ovat melkoista RTFM-väkeä, joilta saat neuvoja kiskoa melkein kiduttamalla. Sittenkin saat vastaukseksi pelkkää jargonia, josta välttämättä ota tolkkua kukaan. Eetu kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 20.01 Tuo Windows-domainiin liittyminen ei sitten ole mikään pikkujuttu. Kannattaa varautua hankalaan säätämiseen komentorivillä, jos siihen projektiin aiot lähteä. Nimim. Winbindin kanssa tapellut Gnome kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 20.04 Ei ole pakko buutata safe-modeen, voit myös kirjautua normaalisti graafiseen tilaan ja käynnistää sieltä komentorivi: Applications->Accessories->Terminal (mitä sitten suomeksi onkaan). Ja kirjoittaa sitten komentoriville tuo annettu käsky. Tämän jälkeen ohjelma kyselee sinulta kohtuullisenkin vaativia teknisiä kysymyksiä (no aloittelijan mielestä ainakin). Ja jos vastaukset saa onnistuneesti annettua niin buuttauksen jälkeen ( pelkän x:n buuttaus (ctrl+alt+backspace) muistaakseni riittää, mutta jos ei niin koko Linuxin buuttaus viimeistään) pitäisi uusien asetuksien olla voimissaan. Graafinen tila on siksi yleensä mukavampi, että jos tulee outoja kysymyksiä vastaan, niin graafisessa tilassa on helpompi selata nettiä (jos se netti siis toimii) ja etsiä sieltä vastauksia. Oodi W:lle kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 20.05 Sanoin jo tuolla eilisessäk ommentissani, että taitaa olla liian hyvää ollakseen totta, Eli taitaa mennä _erään_ käyttiksen ylistyslaulelmaksi? Tuomo kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 20.06 “Onnea koitokseen vaan. Linuxin kanssa joudut aina turvautumaan muiden käyttäjien apuun. (X/K)Ubuntun käyttäjiä ei voi ainakaan sanoa itsekkäiksi. Muutenhan Linuxistit ovat melkoista RTFM-väkeä, joilta saat neuvoja kiskoa melkein kiduttamalla. Sittenkin saat vastaukseksi pelkkää jargonia, josta välttämättä ota tolkkua kukaan.” Enpä nyt sanoisi ihan noinkaan. Täytyy sanoa että vastuu on myös kysyjällä siitä miten asia esitetään. Tosi mukavaa että on aktiivinen käyttäjäyhteisö jotka auttavat asiassa. Eikös siinä Windows -maailmassa tarvitse ohjekirjoja ollenkaan? Minusta olisi mukava, jos Tero pohtisi käyttöjärjestelmän funktionaalisuuden lisäksi myöskin muita asioita, kuten ns. EULA -filosofiaa tai sen puutetta (EULA=End User Licence Agreement), joka rajaa Windowsissa kaikkea tekemiseen liittyvää. Se on käytännössä vapaissa ohjelmissa tuntematon käsite. Koska EULA puuttuu ja sinulla on silti tuhansien ohjelmistojen kirjastot käytössäsi, niin asiaa ei voi ohittaa merkityksettömällä olan kohautuksella. Kun olet saanut asennuksen tehtyä, käy lisäämässä tiedostoon /etc/apt/sources.list pakettikirjastot. Lista eri pakettikirjastoista löytyy googlettamalla. Ja sen jälkeen onkin softaongelmat finito! RTFM! kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 20.12 On suotavaa, että ennen uuden asian tekemistä perehtyy siihen edes pienen oppaaan verran. Muuten saa syyyttää lähinnä itseään virheistä ja RTFM-kommenteista. Tämä pätee muissakin yhteyksissä, kuin linuxin asentamisessa. Netti on nykyään täynnä helppolkuisia ja ytimekkäitä jakelukohtaisa wikejä ja FAQeja. Aika moni kuitenkin jättää tuhlaamatta viisi minuuttia elämästään ja sivuuttaa opastuksen. Sitten itketään, kun omien mokien takia haaskautuu aikaa tuntikaupalla. FUBAR kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 20.19 RTFM! kirjoitti: ” Aika moni kuitenkin jättää tuhlaamatta viisi minuuttia elämästään ja sivuuttaa opastuksen. Sitten itketään, kun omien mokien takia haaskautuu aikaa tuntikaupalla.” Näinpä. 2 minuuttia Ubuntun sivuilla olisi riittänyt toimittajalle selvittämään minkä rompun ladata ja minkä asentaa. Mutta ei…Noh, palkkahan tuossakin juoksee, että mikäpä siinä. Hieman toimittaja voisi tutkia ohjeita ennen säätämistä- muuten toimittaja a) antaa virheellisen kuvan koko Linxuista b) tekee itsestään julkisesti kädettömän pellen, koska 12-vuotiaatkin osaavat nuo jutut. Mutta tsemppiä vaan toimittajalle. Viljo kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 20.49 Valitsemasi Ubundu ei ole tarkoitettu yrityskäyttöön, jota sinun verkkoympäristösi selvästi on. Tästä johtuen Windows verkkoon liittyminen voi olla hyvinkin ongelmallista. Suse SLED 10.0 voisi olla tuossa suhteessa parempi ratkaisu. Sen hintaan sisältyy määräaikainen asennustuki, joka voi olla olosuhteissasi hyvinkin hintansa väärti. Novelilta voisi kysyä, onko verkko-ongelmaasi valmista ratkaisua. Late kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 20.50 Kaikille ei vissiin ole ihan selvää, että toi Ubuntu 6.06 CD toimii nykyään sekä live- että asennuslevynä. Kubuntu kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 21.05 Huvittaa kyllä hieman että kirjoittaja ei ole etukäteen ottanut tuon enempää asioista selvää. Luulisi kuiten että alaa seuraavalla olisi hieman parempi käsitys siitä mitä käyttäjärjestelmän asennus ja käyttöönotto vaatii. Harvassa tuotantoympäristössä pystyy mitään käyttöjärjestelmää noin vain asentamaan ja heittämään verkkoon. Hyvä silti että kiinnostusta riittää. Itse olen ollut vuoden päivät täysin kubuntukäyttäjä sekä työssä että vapaalla. Syynä valinnalleni ovat olleet helppokäyttöisyys ja käyttöliittymän muokattavuus (KDE), helppo päivitettävyys ja uusien ohjelmien asennus (APT oikeilla repoilla). Janne Granström kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 22.01 minähän kerroin sinulle kommentissa että asennus toimii liven kautta… VmH kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 22.22 Tietokone-lehden artikkeli tästä kokeilustasi oli selvästi harhaanjohtava. Siinä annettiin ymmärtää, että kokeilisit linuxia työsi tekemisen alustana. Nythän olet ryhtynyt kokeilemaan / testaamaan / asentamaan linux-käyttöjärjestelmää. Asennatko itse windowsisi? Mistä saat tyhjän koneen ilman windowsia? Toinen “vertailua” pieleen vievä lähtökohta näyttää olevan se, että linux-alustalle kaiken pitäisi olla ilmaista. Miksi? Osa linux-ympäristöistä on OpenSourcea, osa ei. Muistettakoon, että itse linux-ydin ei ole avoin vaan Linus Torvaldsin (USA) tuotemerkki. Ja huomattakoon, että myös M$-ympäristöihin on OpenSource-sovelluksia. Jos – ja kun – on tarkoitus kirjoittaa blogi M$:sta linuxiin siirtymisestä, pitää juttu myös otsikoida niin. Jos tämä olisi sitä, mitä lehti kirjoitti, olisi joku osaava asentanut parhaaksi katsotun linuxin ja tarvittavat sovellukset sekä antanut peruskoulutuksen niiden käyttöön. Lisäksi tietysti “kokeilun” aikainen tuki. VmH Juho Valkila kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 22.24 joo-oh. Ubuntu on vain lelu, jolla pääsee linuxiin nippanappa sisälle – kotikäytössä. Ota nyt hyvä mies Sled10 käyttöön (se on ilmainen, kunhan rekisteröityy novellille ja antaa sen koodin.. Itselläni on susesta vain hyvää sanottavaa, kunhan opensuse 10.1 ei oteta lukuun. Suse 10 on ehkä paras käyttöjärjestelmä mitä olen ikinä ajanut ja sled10 toiseksi paras – paras se olisi jos olisi enenmän valinnanvaraa. Mutta, suse linux enterprise desktopin hyödyt: - Ei vaikea, tarvitsee olla tasan 0sek komentokehotteessa - Zen-updater ja muut toimivat kuin junan vessa - Uudistettu gnomen valikko, joka paljon selkeämpi kuin mikä esim. ubuntussa on - Xgl ja compiz - Loistava tuki ja täysin suomenkielinen järjestelmä - Mp3 toimii suoraan, videot saa näkyviin lataamalla mplayerin nopealla googlettamisella ja haitat: - rajattu valinnanvara (esim. kofficea ei ainakaan vielä ole siihen löytynyt..) Niinno. Siinä se. Minun mielestäni Sled10 on juuri nyt se ainoa ja oikea vaihtoehto työkoneeksi. J Skogberg kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 22.38 Jos haluat verrata Linuxia työympäristössäsi ja talon verkossa Windowsiin, niin asennusta Sinun ei tarvitse tehdä itse. Ethän ole itse asentanut windowssiakaan , saati sitten konffannut sitä talon verkkoon, vai oletko? Regel kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 22.44 Kannattaa suosiolla asentaa ajurit näyttikselle: nVidia: http://ubuntuguide.org/wiki/Dapper#How_to_install_Graphics_Driver_.28NVIDIA.29 Ati: http://wiki.cchtml.com/index.php/Ubuntu_Dapper_Installation_Guide Regel kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 22.45 Ja kaikki tuo komennot kirjoitetaan päätteeseen: Sovellukset->Apuohjelmat->Pääte Late kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 22.57 Miksi ihmeessä asensit distron Y? Asenna hei nyt heti distro X. Distro X on mun mielestä paras distro ikinä, koska siitä löytyy ominaisuudet A, B, C, D, E ja F. Tottakai sulla on ongelmia tutustua Linuxiin, jos sä käytät jotain hikistä Y:tä. Sitä paitsi X:ssä toimii ominaisuus Q paljon paremmin kuin Y:ssä. Niin ja mitäs muuta… ai niin, X on paljon helpompi käyttää kuin Y, siks se on mun mielestä maailman paras distro. miksuh kirjoittaa: 5. lokakuuta 2006 kello 23.58 “Muistettakoon, että itse linux-ydin ei ole avoin vaan Linus Torvaldsin (USA) tuotemerkki. ” Toi ei kyllä pidä paikkaansa. Linuxin ydin on avoin. tuotemerkki on eriasia kuin copyright tai lisenssi jonka alla jotain tuotetta jaetaan. Hyvä esimerkki tästä on se, että Firefox on opensourcea ja vapaasti kaikkien käytettävissä ja muokattavissa. Firefox tuotemerkkinä taas ei ole kenen tahansa käytettävissä, se on mozillan omistuksessa. Ne, jotka on seurannut enemmän linux-uutisia on varmasti kuullut Mozilla vs Debian/Ubuntu jutusta, joka siis koskettaa Debiania, ubuntua ja useita muita Debianpohjaiia jakeluita. Sen tarkemmin yksityiskohtiin tässä menemättä sanottakoon, että toi on johtamassa siihen että Debian-pohjaisissa jakeluissa Firefos tullaan uudelleen nimeämään, jollon tuotemerkki ei ole rajoituksena. Mozilla on ollut viimeaikoina painostamassa Debiania ja muita tuohon suuntaan. miksuh kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 0.17 “- Uudistettu gnomen valikko, joka paljon selkeämpi kuin mikä esim. ubuntussa on” Sitä ei ole vielä Debianissakaan, saa nähdöä millon tulee. En tiedä mulla on vähän ristiriitaset tunteet siitä. Ilmeisesti siinä on pyritty ottaman vanhaa valikkoa enempi huomioon käytettävyys. toisaalta se on sen verta pljon erilainen, että varmaan jonkin aikaa menee ennenkuin saa tehtyä päätöksen kummasta pitää enempi vanhasta vai uudesta. Tässä jotain ruutukaappauksia: http://reverendted.wordpress.com/2006/06/17/show-me-that-new-gnome-main-menu/ http://static.flickr.com/47/186544787_2aa191b29f_o.jpg Ainakaan ruutukaappaukset ei ole saanu mua mitenkään hirveästi innostumaan tosta, käyttö käytännösä voi olla erijuttu. Ville kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 0.57 Olen aina ihmetellyt Tietokone-lehden, joka pitäisi ainakin nimen perusteella olla ammattilehti, juttujen tasoa ja sidonnaisuutta Windowsiin. Nyt alkaa syykin selvitä. blob kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 7.12 Onhan lokakuun mikrobitin ubuntu-jutut lehdestä ja nettijatkoista luettu. Näyttäisi mikrobitti olevan samaa lehtikonserniakin. Toivotan onnea verkkoyhteyden saamiseksi mahdllisimman joustavalla tavalla. Saanemme tänään lukea kuinka bitti viuhuu ? Marko kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 8.31 “Kysyin apua ircissä, ja neuvottiin että ”pitäisi bootata siinä ihan alussa safe moodiin (tai millä nimellä se moodi nyt onkin nimetty, jossa x:ää ei käynnistetä defaulttina) ja komentaa sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg”.” Tee näin, avaa pääte Sovellukset->Apuohjelmat->Pääte. Sit copy-paste “sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg” päätteeseen s.e. maalaat hiirellä ton tekstin ja sit painat hiiren keskinappia päätteen $ kohdalla ja se liittää ton tekstin sinne. Kaikki ne Ubuntu dokumentaation komennot ajetaan päätteessä juuri copy-paste periaatteella, eli sieltä sivuilta löytyy step by step ohjeet miten minkäkin jutun saa jerkkasemaan. Helppoa ku heinänteko. Mark kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 9.59 Kun sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg ei auta konfiguroinnin voi tehdä käsinkin. Google kertoo lisää. Terminaalissa esimerkiksi: sudo nano /etc/X11/xorg.conf, korvasin alla olevan kaltaisen osan: #Section “Monitor” # Identifier “Monitor name” # Option “DPMS” #EndSection Seuraavalla, Googlella löytämälläni: Section “Monitor” Option “CalcAlgorithm” “CheckDesktopGeometry” DisplaySize 320 240 HorizSync 28-96 Identifier “Monitor name” ModelName “Monitor model name” Option “DPMS” VendorName “Vendor name” VertRefresh 48-120 EndSection DisplaySize on monitorin fyysinen koko, HorizSync ja VertRefresh tiedot löytyvät monitorin spekseistä ohjekirjasta/netistä. Näillä arvoilla pääsin muistaaksni 1280×1024@85Hz ja 1600×1200@75Hz. Konfigurointitiedostojen editointia pelätään, mutta usein niiden kautta asiat ovat yksinkertaisempia kuin työkaluihin luottaminen. -Mika Ari Junttila kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 10.12 Hyviä kommentteja edellä. Tässä vielä vähän lisää. Verkkoympäristö-ongelmat minun mielestä pitäisi rajata kokeilun ulkopuolelle. Useissa yrityksissä ne on standardoitu viimeisen päälle ja poikkeamat aiheuttavat ongelmia. Ei edes kaikki windows-versiot toimi windows-verkoissa ongelmitta. Asennatko tosiaankin työasemaasi windowsin? Luultavasti saat sen esiannettuna valmiiksi konfattuna verkkoon. Vertailun ulkopuolelle. Et välttämättä osaisi tai normaali käyttäjä ei osaisi konfata windowsia verkkoon. Se, että käyttää Open Source -ohjelmia ei tarkoita, että kaikki on ilmaista tai pitäisi saada ilmaiseksi. Se tarkoittaa, että monia asiota saa halvemmalla. Toimisto-ohjelmia, kuvankäsittelyä yms. saa ilmaiseksikin, tietokantajärjestelmiä (esim. MySql) saa joko ilmaiseksi tai huomattavasti halvemmalla käyttätavasta riippuen kuin esim. Oraclen tietokannan. Koska Sinulla on tavoite, että kaikki pitäisi käydä mahdollisimman helposti, niin suosittelisin sittenkin Sinulle SuSe-linuxia,Novellin tukipalvelun avittamana. Saathan Windowsiinkin tukea tarvittaessa. Näin “vertailu” on objektiivisempi. kjk kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 10.40 Toivottavasti kommenteissa ei nyt lipsuttaisi asiattomuuden puolelle, koska se ei varmasti palvele ketään (erästä suht rikasta miestä lukuun ottamatta Tämä kokeilu on hyvin mielenkiintoinen monella tasolla. Ensinnäkin tässä testataan Linux-jakelujen nykyinen taso. Kehityshän tällä rintamalla on niin nopeaa, että vuoden päästä moni asia tulee olemaan hyvinkin paljon paremmin, helpommin ja tehokkaammin toteutettu. Siinä mielessä myös asennuskokemukset ovat tärkeitä (suosittelen /home -hakemiston osioimista omalle osiolleen jotta työtiedostot säilyvät uudelleenasennuksen jälkeen) Toisekseen tässä on kyseessä Linux-ummikko, joskaan ei teknisesti osaamaton henkilö. Itsea asiassa olisi helpompaa jos testin suorittaja ei olisi teknisesti valveutunut! Nimittäin jo ennen ensimmäistä boottausta on asetettu kynnyskysymykseksi jonkun mobiilikalenterijärjestelmän (?) synkkaaminen Linux-työpöytäohjelmistpon kanssa. Ns. “peruskäyttäjä” ei välttämättä edes tiedä kyseisten asioiden olevan olemassakaan eikä siten osaa niitä kysellä. Kolmanneksi tarkoityksena on tehdä töitä koneella, eikä silloin tällöin bootata Linuxiin vaihtamaan taustakuvaa ja käynnistelemään ohjelmia tekemisen puutteessa (näin voi harrastelijalle dual boot -systeemissä helposti käydä). Näkisin siis että kyseessä on ehta happotesti keskivertodistrolle On muuten kuvaavaa, että heti alkajaisiksi testaajan pää osui mäntyyn jonka Microsoft vuosia sitten istutti… toisaalta, käyttämällä jotain yrityskäyttöön suunniteltua jakelua ongelma olisi ehkä vältetty? Kävi miten kävi, toivon ettei ihmisille välity kuvaa että olisi LINUXIN vika jos se ei toimi järjestelmän Ö kanssa “out-of-the-box”. Ehän ole autonvalmistajankaan vika jos bensa-autoon tankkaa dieseliä? (onneksi bensaa sentään on saatavilla joka huoltoasemalta Jaune kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 10.47 Noh, eihän tässä nyt kannata hötkyillä. Toimittaja luultavasti _haluaa_ itse asentaa linuxin ja jakaa tämän asennus vaiheen myös lukijoiden kanssa. Mikä ei suinkaan välttämättä ole huono asia. Koska seuraava “uhri” kenties osaa välttää ongelmat jotka hän kohtaa. Ehkä loppu yhteenvedossa sitten kuullaan mitä hän tekisi toisin jos aloittaisi saman rumban uudestaan, ottaisiko tukipalvelun apuun vai turvautuisiko edelleen “ilmaiseen” irc/foorumi tukeen. Ei muuta kun tsemppiä, kyllä se siitä lähtee toimimaan Ari Junttila kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 11.06 Minun mielestä tästä tulee väistämättä “vertailu” Windowsiin. Tai lukijat sen niin ymmärtävät. Windows osaaminenkin on hankittu vuosien saatossa ja siitä on maksettu. Työtunteina, kursseina, konsulttipalkkioina yms. Ainakin useimmissa yrityksissä!?!? Tietyllä tavalla olisi reilua, että tässä käytettäisiin maksullisia tukipalveluja ja mahdollisesti kaupallista linux-jakelua, jotta nämä alkusekoilut jäisivät mahdollisimman vähiin ja päästäisiin itse asiaan. Eli itse ympäristön käyttöön ja sen sovellusten kokeiluun. Minun mielestä kaiken ei tarvitse ja ei saakaan olla ilmaista ainakaan yrityskäytössä, niinkuin tässä on tilanne. Tero Lehto kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 11.24 Kommentti tähän väliin: Jos en saa Ubuntua toimimaan tämän yritysympäristön kanssa, voin vielä hyvin vaihtaa toiseen Linux-distroon. Teknisesti se on nopea juttu, eikä tälle projektille ole muutenkaan laitettu kiveen hakattuja raameja. Mitä tulee väitteisiin asiaan perehtymättömyydestä, ne pitävät paikkansa. Luin hyvin vähän dokumentaatiota etukäteen, koska en yleensäkään lue mitään ohjekirjoja. Juju on juuri selvittää, miten Linuxiin siirtyminen näillä eväin onnistuu. miksuh kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 11.35 Yrityksissä toki yleensä käyttisten asennuksiin käytetään tukipalveluja. Mutta toisaalta jos haluaa oppia ymmärtämään jotain käyttistä, on se sitten mikä hyvänsä, niin sillon se kannattaa asentaa itse ja vaikka tie olisikin kuoppainen aluksi, niin lopulta se kannattaa. Jos käyttää ilmasta tukipalvelua, joka tekee kaiken sun puolesta niin siinä ei kyllä opi mitään. miksuh kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 11.36 Äh piti sanoa: Jos käyttää maksullista tukipalvelua, joka tekee kaiken sun puolesta niin siinä ei kyllä opi mitään. No sama se, ilmanen tai maksullinen Vellu kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 11.54 Tero: “Luin hyvin vähän dokumentaatiota etukäteen, koska en yleensäkään lue mitään ohjekirjoja. ” Oikea asenne, käyttöohjeet on tyhmiä varten! Ari Junttila kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 11.59 Minä olen ehkä tuon jujun ymmärtänyt väärin? Ymmärsin niin, että oli tarkoitus kokeilla onnistuu toimittajan työ Linux-ympäristössä ja Open Source -ohjelmistoilla? Eli hoituuko työhön liittyvien rutiinien hoito tässä ympäristössä. Ei etsiä niinkään ratkaisua ongelmiin, jotka eivät kuulu normaalin toimittajan työnkuvaan. Muun kuin Tietotekniikka-alan toimittajan työn kuvaan. Kyllä joku Kotilieden toimittaja olisi aika avuton, jos sille annettaisiin tyhjä mikro, muutama CD ja sanottaisiin, että asenna Windows, Office-paketti. Ja vielä konffaa muuten se työasema vielä meidän verkkoon. miksuh kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 12.11 No tuossa aikaisemmassa “Linuxin opettelu alkaa” jutussahan sanotaan, että homman takana on myös halu oppia tuntemaan Linuxia. Ja kuten aikasemmin sanoin, niin vain tekemällä oppii, ei silleen että annetaan muiden hoitaa hommat ja sitten itse vaan käytetään valmiiksi asennettua käyttistä. PetriM kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 12.15 Heti alkuun – kiitos, että olet aloittanut kunnianhimoisen projektisi. Meikäläinen on tehnyt samoin jo kolme kertaa ja kolme kertaa myös antanut periksi. Foorumeilla vannotaan Linuxin nimeen ja suorastaan nauretaan meikäläisille – kurjille mikkisoftan käyttäjille ja typeryydellemme maksaa ohjelmista ”jotka toimivat Linuxissa vähintään yhtä hyvin ja vielä ilmaiseksi”. No eipä sitä muuta voi tehdä kun napata asennusromppu käteen ja rohkeasti Linuxin kimppuun – kenelle nyt ei kelpaisi parempi ja samalla ilmainen… Asennus sujuukin mainiosti, mutta sitten alkavat ne ongelmat …ja netin selailu apua etsien. Ensimmäisenä saa lukea vastauksia joissa pyydetään kunnioittavasti tutustumaan perusoppaisiin. Mihin perusoppaisiin? Perusteet-kirjasetkin muistuttavat lähinnä leca-harkkoja ja alkavat teksteillä (lainaus Marc:ilta ylempää – ihan kunnioituksella) ” Kun sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg ei auta konfiguroinnin voi tehdä käsinkin…” Aivan – teille Linuxin käyttäjille varmasti puhutaan ihan perusasioista, mutta me Wintoosan käyttäjät etsimme sitä kohtaa jossa sanotaan ”mene senjasen kuvakkeen päälle ja klikkaa hiiren kakkosta…” Meikäläinen yritti ratkaista tilannetta menemällä Linuxin peruskurssille. No siellä asennettiin – se Linux, ja kokeiltiin asennuksen mukana tullutta OpenOfficea. Tänks. Ei mennyt hukkaan sekään 250€… Joten jos joku teistä Linuxin mineen vannovista tiedätte jonkin perusoppaan (lue: perusopas) jossa huomioidaan, että käyttäjä tuntee Windows-ympäristön muttei tiedä Linuxista muuta kuin, että niitä on monta eri versiota ja ne saa ilmaiseksi (ainakin osan?) – ihan vaan viestiä meikäläisen mailiin: postia_petrille@hotmail.com. Kapa kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 12.59 VmH kirjoittaa: “Muistettakoon, että itse linux-ydin ei ole avoin vaan Linus Torvaldsin (USA) tuotemerkki.” Em. EI pidä paikkaasa. Ydin todellakin on avoin, mutta Linux on rekisteröity tuotemerkki! En suoraan sanottuna ymmärrä tätä kummallista Ubuntu hypetystä mikä on käynnissä kaikkialla mikä liittyy Linuxiin. Itse en ole Ubuntua käyttänyt, joten sikäli jäävi sanomaan, mutta käydyistä keskusteluista olen saanut käsityksen, että kyseessä on “kädettömille” suunnattu käyttis, kuten Windows. Käyttis päättää puolestasi kaiken. No onko se sitten hyvä asia? Tästä virkistystaajuus keskustelusta tuli mieleeni ne kaikki kerrat kun olen työelämässä istahtanut toimistossa jonkun Windows koneelle ja kysellyt eikö tule pää kipeeksi tai silmiä särje kun virkistystaajuus sattuu olemaan 60 Hz. Ei se oikeasti ole kaikille niin yksinkertaista Windowsissakaan säätää virkistystaajuutta. Perus toimistorotta ei edes tiedä mikä virkistystaajuus on, eikä ne edes tiedä mikä on resoluutio. Itse suosittelin jossain vaiheessa Susen käyttöä YaST:n takia. Sitä voi verrata Windowsin Control Paneliin. Joskin YaST on huomattavasti laajempi kokonaisuus. Ari Junttila kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 13.09 >>Tästä virkistystaajuus keskustelusta tuli mieleeni ne kaikki kerrat kun olen työelämässä istahtanut toimistossa jonkun Windows koneelle ja kysellyt eikö tule pää kipeeksi tai silmiä särje kun virkistystaajuus sattuu olemaan 60 Hz. Ei se oikeasti ole kaikille niin yksinkertaista Windowsissakaan säätää virkistystaajuutta. Perus toimistorotta ei edes tiedä mikä virkistystaajuus on, eikä ne edes tiedä mikä on resoluutio. Antti Miranto kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 13.34 Pitäisiköhän tämä nyt tehdä kokonaan uudestaan, eli putsataan pöytä ja siirretää tämän homman julkaisua parilla viikolla tai kuukaudella. Siinä ajassa järjestetään tämän taakse yhteisö, joka pystyttää toimittajalle tarvitun testiympäristön, kuten on tapahtunut siinä toisessakin käyttiksessä (tosin palkallisesti). Lisäksi voitaisiin opastaa toimittajaa alkuun. Samalla toimittajalle tulisi taho jolta kysyä (kuten lähes kaikilla Linuxia kokeilevilla on), ettei tarvitse heti alussa kaikkea tehdä itse. Näillä järjestelyillä vertailusta tulisi huomattavasti järkevämpi ja todellisuutta kuvaavampi. Esim. Itselleni kävi Linuxin asentamassa ja säätämässä kuntoon eräs tuttu ja häneltä sain alussa myös paljon käyttötukea (kiitos siitä). Henri Hirvonen kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 13.41 Kannattaa asentaa ne näytönohjaimen ajurit. Nvidian tapauksessa hakusanaksi “nvidia” paketinhallinnassa ja asenna lyödetyt x:n liittyvät paketit. Tämän jälkeen suorita komento nvidia-glx-config enable Ja sinulla on 3D tuki ja saat paremmat resoluutioit. Aiemmin oli neuvottu mitenkä saat säädettyä resoluution conffifileistä. timop kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 13.41 6.06.1 alkaen se desktop asennuslevy sisältää liven josta asennus. kohtapuolin tulevassa 6.10:ssä näyttäisi olevan säädöt näytön taajuuksillekin: http://www.thecodingstudio.com/opensource/linux/screenshots/original/Kubuntu%206.10%20Beta/30.gif (tai siis uusimmassa kdessa 3.54) Seppo kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 13.55 Senverran että Kubuntussa 6.0.6 voi hakea monitorin mallin mukaan sen tiedot jolloin saa (toivottavasti oikeat…) asetusvaihtoehdot. Taitaa olla KDEn vakiotoiminto jo vuodelta n. Toimi ainakin mulla kotosalla, ainoastaan isoin virkistystaajuus ei kelvannutkaan näytölle. Voi olla että resoluutio vs taajuus ei ‘keskustele’ keskenään…? Late kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 14.02 PetriM: “Ensimmäisenä saa lukea vastauksia joissa pyydetään kunnioittavasti tutustumaan perusoppaisiin. Mihin perusoppaisiin?” Tässä yksi loistava perusopas: http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi Guruilla on kieltämättä ikävä taipumus neuvoa ihan simppeleissäkin jutuissa aloittelijaa tarttumaan komentoriviin. Esim. pakettivarastoja voi gurujen mielestä helposti lisätä /etc/apt/sources.list tiedostoa muokkaamalla, mutta aloittelijan on mielekkäämpää käynnistää synaptic ja valita Asetukset –> Pakettivarastot ja sieltä klikkailla universe ja multiverse pakettivarastot käyttöön. Kieltämättä aika kurjaa, ettei Ubuntussa ole mitään graafista frontendiä komennolle “sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg”. Mutta mutta, jännityksellä odotan kuinka toimittaja tuosta selviytyy suse documentation kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 14.22 http://theseoconsultant.com/suseblog_img/easiest_linux_guide_ever.pdf http://en.opensuse.org/Documentation http://www.kotoistaminen.novell.fi kommentt kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 14.36 Late kirjoitti: “Kieltämättä aika kurjaa, ettei Ubuntussa ole mitään graafista frontendiä komennolle ”sudo dpkg-reconfigure xserver-xorg”. Mutta mutta, jännityksellä odotan kuinka toimittaja tuosta selviytyy” Selviytyy helposti juuri /etc/X11/xorg.config- tiedostoa muokkaamalla ja vaihtamalla sinne oikean virkistystaajuuden. $sudo gedit /etc/X11/xorg.config ctrl+Alt+Backspace käynnistää X:n uudelleen. Ylipäätään kaikki graafiset muokkaustyökälut ovat turhia, koska asian voi hoitaa helpommin muokkaamalla vain tiettyä tekstitiedostoa-> nopeampaa, helpompaa ja tehokkaampaa. Tässä on se ero Windowsin ja Linuxin välillä; seikka, joka tekee *nixista huomattavasti tehokkaamman ja käytännöllisemmän. Ja ylipäätään tuo tiedostojen muokkaaminen käsin on syytä opetella, koska jos tulee joitain ongelmia X:n kanssa, että se ei käynnistykään, niin homma täytyy kyetä ratkaisemaan tekstitilassa. Uudelleenasennus EI ole mikään vaihtoehto Linuxilla. miksuh kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 14.36 Joo mutta kun kaikkia repositoryja ei voi lisätä vain yhden ruksin laittamalla. Jotta toi olis mahdollista repository pitää jo olla määritelty /etc/apt/sources.list tiedostossa, se vaan on kommentoitu pois käytöstä. Toi Synapticilla ruksaminen vain poistaa kommentoinnin. Kaikki repositoryt on määritelty tossa sources.list tiedostossa. Tietenkin Synapticillakin voi lisätä uusia repositoryja, mutta se vaatii repositoryn tietojen syöttämistä. miksuh kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 14.50 “Senverran että Kubuntussa 6.0.6 voi hakea monitorin mallin mukaan sen tiedot jolloin saa (toivottavasti oikeat…) asetusvaihtoehdot. Taitaa olla KDEn vakiotoiminto jo vuodelta n.” Jep. Useimmat nykyaikaset monitorit osaa siis kertoa käyttikselle mistä näytöstä on kyse. Esimerkiksi kun itse päivitin Debianin Sargesta Etch:n niin myös xfree86 vaihtui xorg:n joten X:n asetukset meni uusiksi. Käyttis tunnisti automaattisesti näytön Nokia 447Za:ksi ja virkistystajuudet oli siis heti oikein X:n asetuksissa ilman mitään säätämistä. miksuh kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 15.04 “kohtapuolin tulevassa 6.10:ssä näyttäisi olevan säädöt näytön taajuuksillekin: tu%206.10%20Beta/30.gif (tai siis uusimmassa kdessa 3.54)” Hmm itse pidän GNOME:sta enempi, mutta pitääpä testata tuota kun jaksan. Debian Etch:ssä kun on myöskin tuo KDE 3.5.4. Niin joo kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 15.15 Huomiona vain, että yrityskäytössä olisi syytä käyttää _vakaata_ jakelua. Esimerkiksi Debian Sarge tai SuSe- Ubuntu sisältää liikaa testausvaiheessa olevia ohjelmia, joiden kohdalla saattaa tulla päivitysten kanssa ongelmia, vrt. miksuh:in mainitsema X.n päivitys. Kotikäyttöön aloittelijoille Ubuntu on ihan jees, mutta työympäristössä käyttöjärjestelmältä vaaditaan ennenkaikkea vakautta. homeros kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 15.29 Kyllä noiden eri distrojen välillä on aika huimiakin eroja. Itse olen kokeillut varmasti kymmeniä eri versioita kahdessa läppärissäni (on muuten pötypuhetta että läppärit olisi muka jotenkin haastavampia asennusalustoina, paitsi ne winmodemit…mutta kuka niitä käyttää?). Joissakin ihan viimeisen vuodenkin sisällä ilmestyneissä distroissa on esiintynyt kaikenlaisia ongelmia, kuten että hiirtä ei saa toimimaan millään jne. Xconfia tms. asetusfilettä saa viilata joissakin milloin minkäkin asian takia. Ja jotkut jakelut “vain toimivat” ihan samalla raudalla. Tuollaiset toimimattomat esitykset on lähtenyt kyllä meikäläisen koneesta eka buutin jälkeen jos pikku nysväämisellä ei ala toimimaan. Valinnanvaraa riittää… Linuxissa saa konffattua mitä vaan, ongelma vain on varsinkin linux-ummikolle se, että ei tiedä mistä mikin säätö saadaan tehtyä. Se kun selviää, niin ne on aika helppojakin pikku jippoja tyyliin “kommentoi tuo rivi pois” niin toimii. Vaikka saan aika hyvin jo linuxin käyttökuntoon, niin kyllä ne on hermot ollut kireällä XP:nkin wlan konffausten kanssa. (Asensin eilen taas Kubuntun XP:n rinnalle kun vähän innostuin tästä blogista! Wlanit yms. alkoi pelaamaan n. tunnin sisällä asennuksesta. Tietysti olen tehnyt sen saman homman jo kymmeniä kertoja. Ekalla kerralla se vaati vähän enmmän tiedon hakua. Täytyy sanoa että en saisi kyllä itse konffattua XP-lootaa firman verkkoon ilman seikkaperäistä ohjeistusta. Mikko kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 16.09 Asensin tyhjään kannettavaan XP:n pari viikkoa sitten, lisenssi koodin jouduin laittamaan, ja vahvistamaan maa-asetukset. Olisiko jossain vaiheessa kysynyt fat32:n muuttoa ntfs:ään. Levy oli kyllä formatoitu aiemmin. Kone lopuksi boottasi ja pääsin sillä heti nettiin. Tietenkin vielä piti sitten virusturva asentaa, palomuuri olikin defaulttina päällä. Asensin Kubuntua sitten pari kuukautta sitten vastaavaan koneeseen. Toimihan se perusversion asennus aika vastaavasti. Löysin valikosta aptin vai oliko nyt adept, mutta joku lista tuli näkyviin ja nappi upgrade. Painoin sitä ja niin se kone teki upgradea, en tiedä mihin ja miksi, mutta sen jälkeen se edelleen toimi. Real playeria yritin asentaa, mutta ei se mennyt kuin xp:ssä.. siellä vaan download ja sitten valitaan hiirellä nappi “avaa”. Ohjelma asentuu xp:ssä itsekseen, mitä nyt joitakin käyttäjätietoja pyytelee. Kubuntuun en saanut sitä asentumaan, joku .bin file sieltä tuli, mutta sitä tuplaklikkailemalla ei tapahtunut mitään. Sivut näkyy oudoilta konkeror ohjelmalla, varmaan flash tai joku puuttuu. En tätä kirjoittaessani muista näkyykö pdäffät. nämä sudo-hommat on sitten asia erikseen, ne on vaikeita. Löysin kyllä sen mustan ikkunan, johon voi sudon kirjoittaa. Kirjoittaa voi hyvin open officella ja taulukolaskenta toimii myös. Muistitikkua pitää seuraavaksi kokeilla, se ei takuulla näy ainakaan E-asemana. Koitan raahata sinne noita taulukkoja, jos sitten windows koneella voisi niitä katsella myös. Tiedostot näyttää tulevan helposti työpöydälle, sotkee vähän näkymää. Olisi mukava opetella joku toinen paikka niille, että olisi niinkuin omat tiedostot. Musiikit ja muut eivät vielä kyllä soi eikä nettiradiot toimi. XP on hyvä, kun sanoo että tämä vaatii tämän ohjelma, haluatko asentaa. Linux näyttää aina haluavan jonkun mustan ruudun ja kryptisen sudojutun, josta en tajua mitään. Olisi hyvä, että olisi yksi file, josta voisi kopsata siihen mustaan ruutuun kaikki ne sudot, ettei tarvitsisi enää asiaa miettiä. Kerran kuussa tulisi uusi file, josta voisi kopsata taas siihen mustaan ruutuun uudet sudot. Vililikku kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 17.10 Jos on asennusongelmia lue http://www.ubuntu-fi.org/Wiki/Asennusopas Ja SuSen paremmuudesta oli juttua Ubuntu foorumilla, ei tietenkään puolueetonta kritiikkiä mutta tässä se: http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=3065.0 Rami kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 17.17 Eri Linux distroja asentaneena ja käyttäneenä pidän Linux-”Mersuna” SuSE’n eri versioita ja erityisesti SuSE’n YaST hallintaa, uusimmassa 10.1 versiossa Novell ja suomalaiset SuSE-yhteisöt tehneet laatutyötä. Ubuntu, Kubuntu toimii vaihtelevasti, hidas, buginen – keskeneräinen SuSE’en verrattuna, samoin Live Ubuntu ja Kubuntu alkeellinen ohjelmiltaan, laajakaista- ja mobiili-modemi- ja verkko-ominaisuuksiltaan, verrattuna Knoppix 5.01:een “Live-jakeluiden Mersu”. muistakaa! kirjoittaa: 6. lokakuuta 2006 kello 21.01 Asennus kannattaa aloittaa vasta kun n+1 aiheeseen liittyvää webbilinkkiä on löydetty ja luettu huolella. TRa kirjoittaa: 7. lokakuuta 2006 kello 14.28 Ehdottomasti valitsisin SUSE Linux Enterprise Desktop 10. Se toimii jopa micro$oftin AD:n kanssa, niin ei olisi tarvinnut lainata naapurin verkkoa.. http://www.novell.com/podcast/Detailpage.jsp?id=91 Can Linux Desktops Live in an Active Directory World? http://reverendted.wordpress.com/?p=314 Keisarin uusi linux kirjoittaa: 7. lokakuuta 2006 kello 21.17 “Asennus kannattaa aloittaa vasta kun n+1 aiheeseen liittyvää webbilinkkiä on löydetty ja luettu huolella.” Riittää vaikka lukisi yhden sivun jakelun omasta wikistä tai FAQ:in. Tosin sekin taitaa olla sinulta liikaa vaadittu. Keijo Räävi kirjoittaa: 8. lokakuuta 2006 kello 19.17 Meinasin laittaa Tietokone-lehden tilaukseen mutta luettuani tätä Lehdon linux-blogia tulin toisiin ajatuksiin. Mitä sellaisella tietokonelehdellä tekee jonka toimittajat eivät osaa asentaa ubuntua joka on linux-maailmassa sieltä helpoimmasta päästä! marko savosta kirjoittaa: 8. lokakuuta 2006 kello 19.30 Itse ainakin iloitsen. Tietokone-lehti on Suomessa edellä kävijä. Lisää vaan linuksista ja minä EHKÄ jatkan tilausta. Linux on pyörinyt koneessani jo yli neljä vuotta. Saman kuin mulla on konekin yleensä ollut olemassa. Toivottavasti tämä helppokäyttöisyys vain paranee ajan oloon. Versioita kokeillut Mandraket, Debian, RedHat, BestLinux ja nykyisiä suomalaisia redhatdistroja. Ubuntu on nyt koneessa ja susekin kiinnostais. Jos ei Ubuntun ULKONÄKÖ miellytä niin ART MANAGER on ohjelma jolla taustat, kirjautumisikkuna, ikonit ja lähes kaiken voi vaihtaa. Vililikku kirjoittaa: 8. lokakuuta 2006 kello 20.55 marko: “Jos ei Ubuntun ULKONÄKÖ miellytä niin ART MANAGER on ohjelma jolla taustat, kirjautumisikkuna, ikonit ja lähes kaiken voi vaihtaa.” Tai sitten vaan käyttää Gnomen omaa teemamanageria, teemoja löytyy http://www.gnome-look.org/ Ja Tero, tutustu ihmeessä Compiziin. Regel kirjoittaa: 8. lokakuuta 2006 kello 21.23 Älä tutustu Compiziin, tutustu XGL:ään ja beryliin. Riba kirjoittaa: 8. lokakuuta 2006 kello 22.23 ad Mikko (realplayerista) Realplayerin asentaminen Ubuntuun on näinkin työlästä kuin tämän komennon ajaminen (kunhan edellämainittu sources.list – tiedosto on kunnossa) sudo apt-get install realplay Lisätietoa (kun et saa sitä toimimaan:) http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi/Suljetut_tiedostomuodot#Realplayer http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi/Ohjelmien_asentaminen_ja_pakettivarastot#Lis.C3.A4.C3.A4_ohjelmavarastoja_k.C3.A4ytt.C3.B6.C3.B6n Ja noin ylipäätään, Ubuntu – maailmassa ohjelmia pääsääntöisesti asennellaan eri tavalla kuin windowsissa. Windowsissa toimii ‘etsi ohjelman piraattiversio verkosta, lataa se, (pura asennuspaketti), aja installeri, (syötä serial), vastaile kysymyksiin, käynnistä uudelleen, koita käynnistää. Ubuntussa toimii ‘käske konetta asentamaan haluamasi ohjelma’ – ja tämä tapahtuu yhdellä käskyllä. Tämä etsii, hakee ja asentaa ohjelman, tekeepä vielä yleensä nappulan valikkoon jotta saisit sen helposti käyntiin.. Käsittämättömän vaikeaa windows – käyttäjän ymmärtää tätä eroa. r shell dweller kirjoittaa: 9. lokakuuta 2006 kello 15.43 Hei, tästähän tulee ihan nostalginen olo. Muistuu mieleen miten tappelin jonkun RedHat 4:n kanssa vuonna nolla Kokeilin itsekin tätä Ubuntua viikonloppuna. Tulos: surkea. Paljon oli sovelluksia piilossa, ja vietin aimo tovin konfiguroiden “install sourceja” saadakseni käyttöön ihan tavallisen valokuva-arkiston (f-spot) ja monta muuta softaa jotka Suse 10.1:ssä ovat nätisti valmiina hyvin järjestetyissä valikoissa. Nyt jo osaisi odottaa että edes asennus olisi suoraviivaista, mutta ei. Pitää ymmärtää lisätä “universet” ja “multiverset” konfiggiin. Ei kovin loppukäyttäjäystävällistä. Ja Flashi ei toimi vieläkään (ei ääntä) tässä Ubuntussa ja mistään ei pääse tarkastelemaan runleveleitä (siis serviisejä) – paitsi tietty komentoriviltä. Bootloaderin buuttijärjestyksen vaihtaminen oli yhtä tuskaa (pitäsi mennä minuutissa, mutta ensin piti googlettaa, sitten editoida konfiggia käsin…). Ja ei ole AD:ta missään… OpenSuse 10.1:ssä on valmiina kontrollipaneelissa (Yast) nämä AD-jutut ja kaikki muukin toimii kuten voi odottaa. Kun on nyt vuosikymmenen käyttänyt Linuxia, niin kyllä tämä Ubuntu oli alkuinnostuksen jälkeen (kivat värit ja sillee…) sellainen flashback, etten uudelleen kajoa ennenkuin tuote on kypsynyt vuoden verran. Ei Linux ole käyttöjärjestelmä. Linux on käyttöjärjestelmän ydin. Ununtu on käyttis (ikää pari vuotta?). Suse on käyttis (ikää kymmenisen vuotta?). Kumpi mahtaakaan olla viimeistellympi? Ana kirjoittaa: 9. lokakuuta 2006 kello 16.20 98 % maailman ihmisistä on idiootteja. Loput ovat Linux-käyttäjiä, jotka eivät millään suostu ymmärtämään niitä idiootteja. Minä kuulun myös siihen idioottien enemmistöön. Suhtaudun hyvin myönteisesti Linuxiin ja OpenSource-filosofiaan ylipäänsä. Mutta en osaa englantia riittävän hyvin lukeakseni tai edes etsiäkseni ratkaisua ongelmaan, jota en osaa edes kuvata. Lisäksi pyrin koskemaan tietokoneisiin vain silloin kun on pakko työni takia, tai kun haluan viihdettä vapaa-ajallani. Olkoon sitten lähes mikä tahansa komentorivijuttu, se on ihan yhtä helppoa minulle kuin teille guruille mandariinikiinaksi runoilu. Kuvasta ymmärrän useimmiten jotakin, mystisistä “sudo apt-get install bcm43xx-fwcutter”-loitsuista en koskaan mitään. Kunnioitan suuresti ihmisiä, joilta se sujuu helposti, mutta koittakaa nyt herran tähden ymmärtää, että te olette kuitenkin se älykäs vähemmistö. Yksi älykkyyden mitta varmaan sekin, että osoittaa ymmärtämystä vähempilahjaisia kohtaan, eikä aina kitise siitä kun lahjattomat eivät tajua miten helppoa ja hauskaa komentorivillä seikkaileminen on. Antti Linux aloittelija kirjoittaa: 9. lokakuuta 2006 kello 20.46 Oli timittajalla sentään onnea, että asennus meni noinkin helposti. Omasta Ubuntun asennuksesta tuli toimiva versio kuudennella yrityksellä. ON tolkuttoman HIDAS ja ruma. Win 98SE pelasi samalla masiinalla ja levyllä, joka siivottiin Linuxia varten, ihan kelvosti. Ei aavistustakaan mikä versio sinne meni – koska mistään en asennusvaiheessa löytänyt selitystä, mitä ne versiot olivat. “Lue edes alkeet” ohje on jollekin kaiketi helppoa, mutta jos se “alkeisohje” on noin 60 sivua raamattupränttiä ja täynnä noita komentorivikuvauksia, ei ainakaan minun muistivärkkini pidä niitä mielessä. Olen asentanut KAIKKI DOSin ja Windowsin käyttikset (2000 asti) itse ja kyllä tämä UBUNTU pääsee erittäin hyvin sinne eniten aikaa vaativien listalle. Positiivista oli verkon aukeaminen laakista ja USB2 toimiminen heti. Aion kuitenkin edelleen taiteilla tuon Linuxin kanssa, mutta komentorivin ylistys osoittaa ylistäjien kuuluvan muistihirmujen joukkoon, johon valitettavasti en itse kuulu. miksuh kirjoittaa: 9. lokakuuta 2006 kello 22.08 “Bootloaderin buuttijärjestyksen vaihtaminen oli yhtä tuskaa (pitäsi mennä minuutissa, mutta ensin piti googlettaa, sitten editoida konfiggia käsin…)” Ainakin alottelijoiden kannalta on suuri vahinko, että grubin konffaus ohjelma pudotettiin pois uudemmista gnome-versioista.. Debian Sargessa on GNOME 2.8 ja siinä on mukana hiirikäyttönen asetusohjelma grub:n säätämiseen, ei tarvitse säätää mitään käsin. Sen asetusohjelman kanssa ilmeisesti kuitenkin oli jotain ongelmia, joita itse en koskaan huomannnut, ja sen takia se sitten pudotettiin pois uudemmista gnome-versioista. Olen joskus miettinyt, ettäö pitäs koodata vastaava työkalu. On kyllä olemassa työkaluja grubin säätämiseen, mutta mä en ole koskaan niistä pitänyt yhtäpaljon kuin pidin gnome 2.8:n työkalusta. Sitäpaitsi ne pitää asentaa erikseen. www kirjoittaa: 20. lokakuuta 2007 kello 11.18 For a quick summary see our hotels in Beijing, or find the detail hotels in Beijing or to reserve a hotel in Beijing, please select a hotel, let Beijing hotel China be your Beijing travel beijing-in-hotel.com.cn held in Guangzhou China from Oct. 14 to 30, 2007. For Guangzhou hotels’ rates during the 2007 Canton Fair , Please visit canton fair hotel reservation for Guangzhou hotels. we can offer the Private tour services and Coach tour servicesbeijing-in-hotel.cnBeijing Hotels in City center: Shopping, business and travel center In Beijing and many sightseeing. Wangfujing shopping center, Dongdan street, Tiananmen Square, Forbidden City, Temple Haven, Beihai Park, Drum tower, Xidan shopping area, Qianmen Shoppingpcgameshow Area. we can offer thebeijingchinahotel.cnChinese Beijing courtyard style. walking distance to Forbidden City, shopping center, adjacent to Jingshan Park, adjoining Art Gallery Street, and neighboring on Beihai Park and wangfujing streetbeijingchinahotel.com.cnFamous Chinese Style hotel. classical Chinese garden is ensconced in a traditional Beijing-style courtyard. Wangfujing Area Tiananmen Square, Forbidden CityFamous Chinese Style hotel with Tibet Cultural Hotel, well known for its quiet and attractive environment, near Beihai park and Jingshan Park,gogolepaiming.cn beijing-in-hotel.com.cn beijing-in-hotel.cn beijingchinahotel.cn beijingchinahotel.com.cn gogolepaiming.cn china-catalog.cn 4,830,584 sites – 75,151 editors – over 590,000 categories We are one of the leading manufacturer and exporter of wrought iron balusters, Every ornamental wrought iron items in this range is delicately designed and finished to perfection. Choose from our comprehensive range of railings or send in your queries for a customized one. http://www.stair-railings.cn Linuxin jäljillä on toteutettu WordPressillä. Artikkelit (RSS) — Kommentit (RSS)