Mikä Gnomessa mättää?
Linuxin isänäkin pidetty Linus Torvalds on Desktoplinux.com:n artikkelissa kritisoinut Gnomea. Mekin uutisoimme puheenvuoron tänään.
Minä tutustuin syksyllä Gnomeen blogiprojektin aikana Novell Suse Linuxin ja Ubuntun käyttäjänä. Gnome tuntui käyttöliittymänä selkeältä, ohjelmien asentaminen pakettienhallinnan kautta oli kätevää ja useimmat asetukset löytyivät graafisina työkaluina.
Ongelmia sen sijaan aiheutti se, ettei läheskään kaikkea voinut tehdä ilman kryptisiä komentorivikäskyjä, joiden selvittäminen taas olisi vaatinut perusteellisempaa taustatyötä kuin olin Linuxia varten ehtinyt tehdä.
Toiseksi yleisin ongelma olikin se, että melkein jokaiseen ongelmaan tarjottiin ratkaisuksi “väärä distro” tai “KDE olisi parempi”.
Milloinkohan Linuxin ympärille syntyy yhteen hiileen pelaava yhteisö? Nuorten vihaisten miesten keskinäinen nahistelu ei luo houkuttelevaa ilmapiiriä.
26. helmikuuta 2007 kello 11.36
Niin kauan kun on vaihtoehtoja, löytyy joku jonka mielestä kaikki muut vaihtoehdot, paitsi hänen omansa, on vääriä.
Kysymys siis ei ole distrosta, työpöytä ympäristöstä, Linuxista tms, vaan vaihtoehtojen mahdollisuudesta, mikä sinänsä on pääsääntöisesti hyvä asia.
Se, mitä kaivataan on että eri vaihtoehtojen tulisi olla enemmän yhteensopivia. Kehitystä tällä saralla toki on tapahtunut paljon, mutta ei vielä tarpeeksi..
26. helmikuuta 2007 kello 11.37
Linuxin ja ylipäätään vapaan softan yksi idea on se, että tarjotaan ihmisille vaihtoehtoja. Mikäli yhteen hiileen puhaltamisella tarkoitetaan sitä, että yritetään yhdestä työpöydästä tehdä kaikille sopiva vaihtoehto ja nähdään se ainoana “laillisena” tai “oikeana”, mennään metsään ja pahasti. Samoin on typerää nähdä, että eri distrot kielisivät Linux-käyttäjien “riidoista” tai “nahistelusta”. Valinnan vapaus on avainsana tässäkin. Linux-ydin ja vapaat ohjelmistot tarjoavat melkein jokaiselle mahdollisuuden rakentaa oma jakelupakettinsa, eikä siinä tarvitse nähdä mitään pahaa, koska siinä ei ole mitään pahaa. Käyttäjät valitsevat ja käyttäjillä on oikeus myös ääneen perustella omaa valintaansa.
Linus on yksi linuxin käyttäjä ja hänelläkin on oikeus mielipiteeseen. Vika tässä Torvalds&Gnome-casessa on ainoastaan siinä, että hänen mielipiteistään media pitää suhteettoman suurta meteliä, olkoonkin että hän on Linuxin “isä”.
Oma mielipiteeni komentotulkista ja “kryptisistä komentorivikäskyistä” tulkoon myös mainittua: jos et ole niiden ystävä, sinullakin on vapaus valita, vaikkapa Windows tai OS X. Tai sitten voit tyytyä käyttämään Linuxia ja jättää tekemättä ne asiat mihin tarvitset komentoja. Tällöin sinulta vain valitettavasti jää kokematta keskeinen osa Linux-maailman tarjoamaa riemua: sinä juttelet koneelle, se tottelee sinua parhaansa mukaan, ja vieläpä juttelee sinulle takaisin.
26. helmikuuta 2007 kello 11.56
Selvennän pointtia. En kaivannut yhteen distroon tai työpöytävaihtooehtoon siirtymistä, vaan henkistä yhteen hiileen pelaamista.
Vaikka Linux-käyttäjä valitsisikin “väärän distron”, voisihan häntä silti auttaa ja neuvoa. “Väärä distro” ei ole kovin hyvä neuvo.
26. helmikuuta 2007 kello 13.08
Heh, nyt puhutaan ihmisluonnosta..
Jos joku on jäänyt tien varteen hajonnen auton kanssa, moniko pysähtyy auttamaan, ja moniko tööttää ohi ajaessaan?
Nettikeskusteluissa vaan on helpompi sanoa että valitsit väärän auton..
Ei linux käyttäjät ole mitään supersosiaalista virtuaaliheimoa, vaikka jossain niinkin on näkynyt asiaa ilmaistavan.
Ihmisiähän me, ja idiootteja “meissä” on ihan samassa suhteessa kuin todellisuudessakin. Henkilökohtainen “roskapostisuodatin” vain kannattaa kasvattaa
26. helmikuuta 2007 kello 13.11
Jos pelkää valitsevansa “väärän distron” voi kokeilla tätä
http://www.zegeniestudios.net/ldc/index.php
Paina “Take the test!” nappia niin pääset alkuun.
26. helmikuuta 2007 kello 13.32
Tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun Linus kritisoi Gnomen kehitystä.
Itsekin sekä Gnomea että KDE:tä heti niiden ensiversioista lähtien kokeilleena ymmärrän kyllä Linusin ärtymyksen Gnomeen. Siinä kun on omastakin mielestä menty takapakkia. Tuntuu että KDE:n ja Gnomen ideologiat ovat täysin päinvastaiset: KDE sisällyttää kaiken mahdollisen ohjelmiinsa kun taas Gnomessa on jopa poistettu ominaisuuksia. Äkkiseltään luulisi että KDE olisikin sitten aivan järkyttävä sekamelska ja Gnome selkeä, mutta tästä ei ole edes kyse. KDE:ssä toiminnot ovat jaoiteltu useimmiten järkevästi, Gnomesta sen sijaan puuttuu usein tarvittaviakin toimintoja.
Hyvä esimerkki on Gnomen tiedostodialogi, jota valitettavasti tarvitaan monen GTK-pohjaisen ohjelman takia: tiedostoja pystyy availemaan ja tallentamaan vain työpöydälle tai kotihakemistoon (tai muutamaan muuhun itse määrittelemään hakemistoon), muuten tiedostojärjestelmässä liikkuminen on turhan monen klikkauksen takana. Gnomessakin kuitenkin oli suhteellisen toimiva windowsmainen tiedostodialogi, kunnes kehitystiimi keksi että se olikin liian monimutkainen käyttäjille.
Tietenkin hyvähän se on että Gnome tarjoaa oikeasti vaihtoehdon KDE:lle, mutta kovin hyvästä vaihtoehdosta ei taida olla kyse. KDE taitaa viedä ihan hyvillä prosenteilla voiton työpöytien välisissä käyttöastevertailuissa, vaikka nimen omaan Gnome on se työpöytä jota suurin osa distroista tarjoaa oletuksena käytettäväksi.
Ja mitä tulee yhteen hiileen puhaltamisesta, niin kaikille Linuxia Gnomella kokeilleelle kehotan tutustumaan myös KDE:hen. Tuttavapiiristä saatujen kokemuksien perusteella tykkäätte siitä enemmän. Ja jos ette tykkää niin ainahan voitte palata takaisin Gnomeen.
26. helmikuuta 2007 kello 13.50
Aina on aika monensorttista porukkaa mukana netin keskusteluissa, ja nimimerkin takaa tosiaan on aika helppo laukoa vähän vähemmänkin asiallisia kommentteja.
KDE tosiaan mahtaa tarjota enemmän tekstipäätteen tarvetta vähentäviä toimintoja kuin Gnome, mutta kyllä molemmissa puolensa on. Itse aloittelevalle käyttäjälle ehdottaisin ensinnä Ubuntua ihan Gnomen kanssa, mutta joku muu toki on eri mieltä ja uskoo, että esimerkiksi Kubuntun kanssa homma menisi sileämmin. Onglemaan ei taida kuitenkaan olla mitään yhtä oikeata ratkaisua, vaan aina tapauskohtaisesti jotkut ratkaisut sopivat tilanteisiin paremmin kuin toiset.
Myös monessa muussa asiassa tilanteeseen on olemassa useita keskenään ristiriitaisia ratkaisuja, ja lisäksi niille joitain välimuotoja. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi ei-vapaiden ajureiden ja ohjelmistojen levittäminen Linux -jakeluiden mukana, mahdollisesti jopa oletuksena asennettuna, ja vaikkapa pakettienhallinnan tai asetustyökalujen valinta. Vaikka yleensä jälleen moni ratkaisu on erittäinkin hyvä, erityisesti vaihtoehtojen toisensa poissulkevuus voi saada aikaan lähes uskonsotiin asti meneviä väittelyitä.
Näistä ei normaalikäyttäjän hirveästi kannata välittää. Toki tilanne ei ole yhtä siisti kuin vaikka Windowsin kanssa, jolloin tietokonekauppias osaa tasan sanoa, mitä käytetään, eikä vaihtoehtoja juuri ole. Silloinhan ei varsinaisesti ole mitään kinattavaa esimerkiksi eri työpöytäympäristöjen valinnoista eikä ohjelmistojen vapauskaan ole kovin oleellinen kiistakapula käyttöjärjestelmän ollessa suljettu. Jos haluaa helppoa ratkaisua ja välttää omien aivojen käyttöä ja asiallisen kriittistä suhtautumista porukan kirjoitteluun, voi vapaiden ohjelmien kannattajajoukko todella kuulostaa melkoisen kakofoniselta valittajaporukalta.
Itse en täysin osaa asettua kokemattoman tietokoneenkäyttäjän asemaan, sen verran on jo tullut melko nuoresta asti niiden kanssa värkättyä. Koen kuitenkin omalla kohdallani vapaat ohjelmat ja Linuxin paljon mielekkäämmäksi käyttää ja kehittää kuin suljetut vastineensa. Lisäksi mielestäni jo nyt on saavutettu erittäin hyviäkin tuloksia esimerkiksi Ubuntun kanssa. Jos käytössä oleva rauta on sellaista, että se Linuxissa toimii hyvin, niin käyttöjärjestelmän saa asennettua varsin pienellä vaivalla kokemattomampikin käyttäjä ja komentokehotteeseen ei peruskäytössä tarvitse koskea ollenkaan. Monet hienommat jutut kuten Active Directory ja erilaiset monenkirjavat lisälaitteet toki vaativat säätämistä eivätkä välttämättä toimi sittenkään, mutta homma kyllä etenee. Avoimien standardien kehittäminen ja noudattaminen parantaisi tilannetta huimasti. Mielestäni tilanne voi tulevaisuudessa kehittyä hyvinkin loistavaksi, mikäli vapaista periaatteista pidetään kiinni ja ne saataisiin otettua huomioon myös kaupallisemmissa projekteissa.
26. helmikuuta 2007 kello 14.02
Eipä ne miehet enää ehkä ole niin nuoria saatika vihaisia.
Onhan maailmassa tarpeeksi näitä “vakavastiotettavia” businesssysteemejä, joissa ei paljon keskustella kehityssuunnista “yhteisöissä” ja osaaminenkin keskittyy oikean puvun valitsemiseen ja tehokkaaseen myyntiin itse tuotteen ollessa puolivalmista kuraa.
Ja jos jotakuta pelottaa valita monien mahdollisuuksien väliltä ihan käyttäen omaa vapauttaan on siitä turha syyttää muita.
26. helmikuuta 2007 kello 14.09
Allekirjoitan täysin tuomaksen mielipiteen Gnomen tiedostodialogista. Se on erittäin vaikea käyttää, eikä sitä voi muokata.
Gnomea olen minäkin käyttänyt jo beta-versioista alkaen ja Gnome 1 olikin ennen mielestäni siihen aikaan KDE:tä parempi. Gnome 2 olikin sitten jotain aivan kauheaa ja sai minut vaihtamaan KDE:hen.
Tästä blogista oli muuten se hyöty, että innostuin etsimään saisiko KDE:tä käytettäessä jotenkin gtk-ohjelmiin KDE:n dialogit. Ilmeisesti saa, ainakin joihinkin. Täytyy alkaa asentamaan ja testaamaan.
http://www.kde-look.org/content/show.php?content=36077
26. helmikuuta 2007 kello 14.33
Minusta Linus on väärässä.
Gnome on mennyt täysin oikeaan suuntaan siinä että peruskäyttäjiltä on otettu mahdollisuuksia säätää käyttöliittymää loputtomasti pois. Sen sijaan expert-käyttäjät voivat gconftool:lla muuttaa asetukset mieleisekseen.
Koko Linux-perheessä pitäisi pakottaa distrot noudattamaan vain yhtä loppuun asti mietittyä käyttöliittymäasetus-settiä. Tällöin voisi joskus olla mahdollista, että kaupallisten softien tekijät viitsisivät tehdä myös Linux-versiot ohjelmistaan. Esimerkkinä: “Passeli”
Ohjelmistokehittäjänä ja valmistajana on erittäin turhauttavaa kirjoittaa manuaalikirjoja tai tehdä asennusohjelmia N:lle erilaiselle distribuutiolle ja 2:lle eri käyttöliittymälle ja M:lle erilaiselle asetukselle niissä. MS Windows puolella tämä on paljon paljon helpompaa, myös OnLine tuen antaminen kun ei tarvitse luovia sen ziljoonan erilaisen dekstop-asetuksien kanssa.
Expert-käyttäjät saavat virittää omaa desktop käyttöliittymäänsä miten tykkäävät, mutta eivät sitten mene valittamaan jollekin ohjelmanvalmistajalle jos käyttöohjeet eivät olekaan oikein tai he eivät niitä ymmärrä. Palauttakoon ne “freedesktop.org”-vakioasetukset ensin koneeseensa ja sitten kommentoikoon jos ohjelman käyttöohjeet tai asennus vielä mättää.
Minusta päinvastoin mitä Linus vauhkoaa, pitäisi freedesktop.org:ssa yksiselitteisesti lyödä lukkoon GNOME:n jokin konfiguraatiosetti johon ohjelmistovalmistajat sitten voisivat tukeutua ja luottaa ohjekirjoissaan, tuotetuessaan jne. Ja myös minkä mukaan ATK-tukihenkilöille opetettaisiin Linux-ympäristö
26. helmikuuta 2007 kello 14.53
Ja mitä tulee KDE:n, sitä pitäisi sen lisenssin vuoksi välttää ja suosia GNOMEa.
Ei ole edullista Linuxin ohjelmistokehitykselle ja pelikehitykselle, jos aina GUI:ta tehdessään kaupalliseen ohjelmaan täytyy maksaa Trolltechille rahaa. GUI kirjastot on sen verran perustavaalaatua olevia keskeisiä käyttöjärjestelmän kirjastoja, että niiden tulisi olla täysin LGPL:n alaisia. KDE ei lisenssinsä vuoksi tähän sovellu.
26. helmikuuta 2007 kello 16.04
Eipä unohdeta xfce:tä tai esim. ikkunamanageri/työpöytäympäristöä enlightment (silmiä hivelevän kaunis) tai sitten vaikka mezzo.
Sitä päivää ei tulla näkemään kuin kaikki puhaltaa yhteen hiileen. Tässä on se hyvä puoli, että pidetään kilpailua yllä ja jos käyttäjä ei pidä suunnasta löytyy vaihtoehto. Ei siis niin huono asia tämä hajanaisuus kuin luulisi.
Sitten se väärä distro kommentti
Vastaukseni: Tämän on aloittelijan itse hahmotettava. Pitää osata olla kriittinen. Infoa kyllä löytyy vaikka sitten testi muodossa.
Sitten väärä työpöytä kommentti
Vastaukseni: Moneen suosittuun distroon on saatavissa sekä KDE että GNOME. Esim Ubuntussa riittää sudo aptitude install kubuntu-desktop . Tämä ei ole läheskään yhtäsuuri ongelma kuin tuo ylläoleva. Itseasiassa suosittelen kaikkia kokeilemaan molempia. Tämä on oikeastaan ainoa keino selvittää kumpi sopii.
Ja sitten uutiseen Linus lähetti omat parannuksensa eteenpäin. Riidan haastamistako? Tämä oli mielestäni aika lievää siihen verrattuna, että Linusilta tuli joskus kommentti gnomen kehittäjistä käyttöliittymänatseina. Kritiikkiä saa antaa. Onko se muka väärin?
Terveisin iloinen KDE-käyttäjä.
26. helmikuuta 2007 kello 16.54
Niin se vain on, että toiset selviävät linux-käytön aloittamisesta ilman fyysisiä tai sielullisia vammoja. Olisiko luonnekysymys vai mikä lie?
26. helmikuuta 2007 kello 23.03
Tiedoksi: KDE 4 käyttää Qt4:ää, joka ei enää kärsi Trolltechin tuplalisensoinnista, vaan on täysin GPL:ää. Lisenssiongelma poistuu siis kuluvan vuoden aikana kunhan KDE 4 julkaistaan.
Ja miksi kaupallisen softan tekijän tarttisi miettiä asennusohjelmia? Distrojen ylläpitäjien tehtävä se softa on paketoida. Ja widgettisettejä on käytännössä tasan ne kaksi eli Qt ja GTK.
26. helmikuuta 2007 kello 23.26
Käytän molempia, GNOME:a ja KDE:tä. Molemmat hyviä, mutta GNOME vaatii enemmän komentorivityötä, KDE on säädettävämpi graafiselta puolelta. Ehkäpä loppujen lopuksi kuitenkin kallistun enemmän KDE:n puoleen sen loistavan ja muokattavan käyttöliittymän vuoksi.
Joku mainitsi, että Passeli tarvittaisiin Linuxille. Tuollaiset laskutus-, kirjanpito-, palkanlaskenta-, ostoreskontra-, yms. ohjelmia EI tarvita jollekin käyttöjärjestelmälle tehtynä järkäleenä.
Tutustukaa Netbaroniin, alustariippumaton kaupallinen taloushallinto, joka on erittäin laaja ja toimii selaimella: http://www.netbaron.fi
27. helmikuuta 2007 kello 13.55
Linuxin ympärille ei koskaan synny yhteen hiileen puhaltavaa yhteisöä – eikä se välttämättä ole paha asia. Paitsi maailmanvalloituksesta haaveilevien mielestä.
Linux on toivoton markkinoitava käsitteenä, koska Linuxilla on niin monet kasvot. Kasvoilla tarkoitan ihan ulkoasua ja puhemiehinä esiintyviä tahoja kuten eri distrojen väsääjiä. Kuinka käyttöjärjestelmän ydintä myydään massoille?
Linux yhteisö, jos sellaista on olemassakaan, ei pääse yhteisymmärrykseen oikein mistään: jokaisella jakelulla on oma pakettien hallintansa; suhde kaupallisuuteen vaihtelee täydellisestä purismista liittoon paholaisen kanssa; käyttöliittymät vaihtelevat..
Mitä enemmän Linux viehättää uusia ihmisiä sitä pirstaloituneemmaksi kenttä muuttuu – aina löytyy uusia erikoisuuden tavoittelijoita, jotka päättävät tehdä uuden ja hirmu radikaalin punaisen distron tai työpöydän entisen sinisen sijaan – se on sitä hienoa yksilöllisyyttä ja edistystä!
Linux “yhteisö” on eripuraisten ja toistensa kanssa kilpailevien heimojen maailma – kasvava ja elinvoimainen kaikesta huolimatta. Linuxin luonne on jo lähtökohtaisesti TI – tee itse.
(Linux-keskustelujen luonteen vastaisesti en pudottele tässä vuodatuksessa yhdenkään distron, työpöydän, muotitekniikan tai -härpäkkeen nimeä. Anteeksi!)
27. helmikuuta 2007 kello 18.53
Zarr:
> Ja miksi kaupallisen softan tekijän tarttisi miettiä asennusohjelmia? Distrojen ylläpitäjien tehtävä se softa on paketoida. Ja widgettisettejä on käytännössä tasan ne kaksi eli Qt ja GTK.
Meinaat että jos teen kaupallisen closed source softan, niin lähetän sen paketoitavaksi kaikille Linux distrojen ylläpitäjille erikseen? Ei onnistu. Itse se on paketoitava niille distroille mille haluaa sitä myydä. Ja manuaalien teko “tavallisille käyttäjille” on sitten yhtä helvettiä kun pitäisi huomioida kaikki distrot, GNOME, KDE, ja niiden tuhannet erilaiset asetukset. Screenshotitkin helposti menee “tavallisella käyttäjällä” yli, kun ei desktop kuvassa näytä yhtään siltä miltä omassa koneessa mahdollisesti.
Mutta tietysti jos halutaan pitää Linux pelkästään nörttien OS:na, niin sitten ei tarvi tehdä mitään yhtenäistämisiä. Windows Vista myy pikkuhiljaa ja pelit sekä suurin osa “tavallisten ihmisten” kaupallisista softista vain Windowsille.
28. helmikuuta 2007 kello 8.53
Onpas ‘ennustettavuudella’ hankalaa. KDE ja Gnome ohjelmathan toimivat ristiin. Käyttöliittymällä ei ole mitään väliä jos ohjelma näyttää samalta kaikissa tapauksissa. Esim. siinä Passelissa ei varmaan erityisesti käytetä työpöytää, vaan sitä käyttöliittymää jonka ko. ohjelma tarjoaa. On käyttäjien aliarviointia jos luulee käyttäjistä että ‘ne menee heti hämyyn jos ohjelma näyttää vähänkin erilaiselta kuin alla oleva väri-/widgettiteema’.
Eri distrojen oma paketointi on pienoinen ongelma. Kuitenkin monet kaupalliset puljut ovat tässä onnistuneet, esim. Vmware tai Autodesk. Tietenkään kaikille distroille yritykset eivät pysty tekemään kaupallista paketointia, vaan vain tietyille distroille. Mutta sekään ei ole ongelma, sillä harvinaisempia ditroja käyttävät eivät sellaisia paketteja haluakaan. Kannattaa siis seilata esim. Fedoran tai Susen mukana jos haluaa varmistaa kaupallisen yhteensopivuuden mahdollisimman pitkälle.
Suljettuja/kaupallisia ohjelmistoja näyttäisi linux-alustalle olevan jo käytännössä kaikissa kategorioissa; kuvankäsittely, toimistosovellukset, 3d-mallinnus, pelejä, musiikkieditorit, sovellustuotanto.. jne. Joten ihmettelen joidenkin närinää ja hämmentyneisyyttä tässä asiassa.
28. helmikuuta 2007 kello 11.59
Tero Lehto: Kyllähän avoimen koodin puolella yhteen hiileen jossain määrin puhalletaankin. Mutta se “väärä työpöytäympäristö” voi olla ihan oikea kommentti eikä kettuilua – säätäjälle Gnome _ei_ ole oikea valinta, vaan joku luonnostaan kustomoitavampi ympäristö tulee silloin kyseeseen. Naulatkin on helpompi takoa paikoilleen vasaralla kuin lusikalla, vaikka molemmat omissa tarkoituksissaan päteviä työkaluja ovatkin…
28. helmikuuta 2007 kello 16.26
ennustettavuus, on useita muotoja, esim. AutoPackage, joka toimii distrosta riippumatta. Tehdään tasan yksi paketti (.package-päätteinen tiedosto), joka asentuu kaikkiin jakeluihin samalla tavalla. Toisaalta löytyy myös Klik-muoto, joka ei vaadi asentamista lainkaan (ohjelmaa ajetaan suoraan nettisivulta tai paketista).
Tosin minulla on sinulle yksinkertainen ohje paketointiongelmiin: tee pelkästään GPL:n/LGPL:n alaista softaa, eikä mitään kaupallista closed source-kuraa. Näin säästyt koko ongelmalta, eikä kukaan Linux-alustalla mitään kaupallista roskaa muutenkaan halua.
28. helmikuuta 2007 kello 16.34
Itse en sanoisi, että KDE on erityisesti sopiva ihmiselle joka haluaa säätää tai muuttaa työpöytäänsä. Itse olen vaihtanut taustakuvan ja varmaan väriteemaa, ja olen aivan tyytyväinen. Tosin en käytäkään mitään vanilla-KDE:tä (sotkuisaa ja ylitsepursuavaa) joka saattaa tulla jonkin distron mukana, vaan Mandrivan muokattua ja kivasti siistittyä työpöytää, joka on käyttövalmis heti asennushetkestä lähtien. Ei säätöä, ei konffausta.
28. helmikuuta 2007 kello 17.54
No eihän sitä KDE:tä ole mikään pakko säätää – seikka, joka tuntuu unohtuvan kaikilta joiden mielestä KDE sisältää liikaa mahdollisuuksia.
28. helmikuuta 2007 kello 22.17
Ihan ihmettelen että miksi ihmiset näkevät näitä ongelmia erilaisten käyttöliittymien välillä.
Kannettavassani on Gnome, pöytäkoneissani WindowMaker ja XFCE 4, en ole törmännyt mihinkään maailmaa kaataviin ongelmiin niiden kanssa. En edes ajattele että ne eroaisivat toisistaan mitenkään ratkaisevasti. Ihan sama mikä käyttöliittymä koneessa on, sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä käytön kannalta.
1. maaliskuuta 2007 kello 20.27
Muutaman kerran yritin ryhtyä käyttämään KDE:tä mutta ei siitä mitään tullut, liian omituinen se oli. Tunsin olevani enemmän kotonani Gnomen kanssa nimenomaan sen yksinkertaisuuden vuoksi. KDE on aivan liian sotkuinen. Ilmeisesti olen sellainen Torvaldsin tarkoittama idiootti sitten. Siitä nyt ei pääse tietysti mihinkään, että joihinkin tarkoitukseen KDE:lle on huomattavasti parempia ohjelmia.
Nykyisellään asialla tosin ei ole enää mitään merkitystä, siirryin vuosi sitten Windows-käyttäjäksi. En halua käyttää Gnomea, KDE:tä, Linuxia tai mitään muutakaan käyttöjärjestelmää. Haluan vain saada ne asiat tehdyksi, jotka täytyy saada tehdyksi.
2. maaliskuuta 2007 kello 0.48
Zarr:
>Tiedoksi: KDE 4 käyttää Qt4:ää, joka ei enää kärsi Trolltechin tuplalisensoinnista, >vaan on täysin GPL:ää. Lisenssiongelma poistuu siis kuluvan vuoden aikana kunhan >KDE 4 julkaistaan.
Qt on ollut vuodesta 2000 julkaistuna sekä GPL:n että ei-vapaan QPL-lisenssin alaisuudessa, eikä Qt4 merkittävästi muuta tätä tilannetta. Jos haluaa käyttää Qt:tä suljetun lähdekoodin ohjelmistojen kehittämiseen, on Trolltechiltä edelleenkin ostettava kaupallinen lisenssi. Trolltech on kaupallinen yritys ja se saa tulonsa Qt:n myynnistä, joten tilanteeseen tuskin on tulevaisuudessakaan odotettavissa muutosta. GPL-lisensoidun Qt:n käytöstä avoimen lähdekoodin projekteissa Trolltech hyötyy mm. PR:n sekä bugiraporttien muodossa.
3. maaliskuuta 2007 kello 2.22
Linus Torvalds on täysin oikeassa gnomen suhteen. Gnome kuluttaa lisäksi liikaa koneen resursseja, asian huomaa jos asennuksen tekee vanhempaan koneeseen. KDE:llä tehdään ja Gnomella tahmataan ja odotellaan. Gnomessa on jotakin pahasti pielessä.
5. maaliskuuta 2007 kello 22.25
Jos Gnomessa jokin mättää, niin varmasti jokainen on sen verran fiksu että osaa vaihtaa ikkunointijärjestelmänsä sellaiseen, joka toimii
Ihme kikkailua taas. Ja toisaalta erinomainen asia, että vaihtoehtoja löytyy jokaiselle!
6. maaliskuuta 2007 kello 11.56
En itse ole koskaan ollut kiinnostunut ottamaan kantaa taistoihin mikä on “oikea” tai mikä on “väärä”. Kuten niin monet muutkin, kokeilen ja luon oman mielipiteeni sen perusteella mikä oli kokemukseni ja sainko tehtyä sen mitä halusin.
Se miten Gnome’a kehitetään on täysin Gnome-kehitystiimin henk. koht. ongelma, mutta yhdyn Torvalds’n mielipiteeseen Gnome’sta ja olen siihen yleensä koskenut parhaimmillaankin vain pitkällä tikulla. Oma kokemukseni oli Gnome’n kanssa huono ja samaa kokemusta olen kuullut myös kavereilta joita olen auttanut pääsemään Linux’n sisään. Yleinen sanoma taitaa olla että KDE vain tarjoaa enemmän ja parempaa. Peruskäyttäjän ei tarvitse konfata ympäristöään mutta silti on hyvä että perusominaisuudet ovat siellä.
Henkilökohtainen tilasto on myös että jos jokin joskus menee pieleen niin se menee Gnome’n kirjastojen kanssa, tai ohjelmien jotka käyttävät noita kirjastoja. Lähes poikkeuksetta jos ohjelma käyttää Gtk’ta niin en saa sitä toimimaan, kun taas kun asennan Qt’tä käyttävän softan se toimii lähes poikkeuksetta.
Uteliaisuuttani haluaisin kysyä “ennustettavuudelta” kysymyksen, kun sinulla oli ongelma sen asian kanssa että et voi käyttää Qt’tä kaupallisessa tuotannossa ilman lisenssi maksuja. En aivan täysin ymmärrä miksi tämä oli sinulle ongelma, koska ilmeisesti teet itsekin työtä ohjelmistojen tuotannossa kaupalliseen tarkoitukseen. Soisit siis ihmisten maksavan lisenssejä siitä että he käyttävät tekemiäsi ohjelmistoja mutta nostat meteliä siitä että sinun pitäisi tehdä samoin?
Mielestäni Trolltech on ihan oikeilla jäljillä ja KDE’n kehittäjät tekivät viisaasti ottaessaan Qt’n käyttöönsä. Omat kokemukseni ohjelmistojen teosta KDE’lle ovat olleet vain positiivisia. Työkaluja on rutkasti tarjolla ja kirjastot ovat korkea luokkaisia. What’s the problem?
6. maaliskuuta 2007 kello 12.15
“Riku’lle” kommentoisin että Torvalds ei missään vaiheessa kutsunut käyttäjiä idiooteiksi. Tuossa artikkelissa asia on vain ilmaistu monimutkaisesti, ellei jopa täysin väärin. Gnome’n postituslistalle kirjoittamassaan tekstissä Torvalds ilmaiseen itseään näin:
This “users are idiots, and are confused by functionality” mentality of
Gnome is a disease. If you think your users are idiots, only idiots will
use it. I don’t use Gnome, because in striving to be simple, it has long
since reached the point where it simply doesn’t do what I need it to do.
Eli siis Torvalds’n mielestä se on itseasiassa Gnome’n design filosofia että käyttäjät ovat idiootteja jotka hämmentyvät helposti jos tarjolla on liikaa ominaisuuksia.
6. maaliskuuta 2007 kello 16.22
Mielestäni Gnome on varsinkin mukava käyttää, ja distro on yksi ja sama, samat softat niissä kaikissa. “zealotteja” löytyy joka asian puolesta, nämä on vain parempi jättää omaan arvoonsa ja kysyä neuvoa osaavammilta tahoilta.
Ja se että distroja esimerkiksi on 200+, ei tarkoita että niitä pitäisi mitenkään noteerata muutamaa isoimpaa lukuunottamatta. Onhan kaupan hyllyllä monenmerkkistä oluttakin mutta en silti juo kuin lemppareitani
9. maaliskuuta 2007 kello 13.52
Olen Linusin kanssa samoilla linjoilla Gnomen vääristyneestä filosofiasta. Asensin viikon alussa Mint Linuxin joka käyttää Gnomea (käytännössä Ubuntu, jossa on kaikki kaupallisetkin kirjastot valmiiksi asennettuina, mm. flash- ja dvd-kirjastot).
Sinänsä tämä toimii hyvin ja nopeasti, on selkeä, käyttäjälle ei esitetä turhaa informaatiota mikä tekee osaltaan käytettävyydestä paljon paremman kuin KDE:n vastaavan. Mutta kauaa ei tarvitse käyttää kun törmää isoihin käytettävyysongelmiin. Listaan tässä muutamia mitkä ovat tulleet itselleni esille:
-En voi vetää käynnistä valikosta työpöydälle pikakuvakkeita, enkä oikeasti tiedä kuinka se sitten pitäisi tehdä
-En voi vetää pikakäynnistyspalkkiin omia pikakuvakkeita (tuossa käynnistävalikon oikealla puolella olevaan), eli sekin jäi tekemättä
-En keksinyt kuinka työtiloja (workspace) käytetään, mitään pikakuvaketta sille ei ole. No nyt kun testimielessä nakkasin tämän ikkunan toiseen työtilaan, niin aikani googletettuani löysin sille pikanäppäimen: crtl + alt + oikea/vasen. Asetuksia työtiloille en löytänyt control panelista tai mistään.
-Mukana tullut Xchat-gnome versio oli melkoinen susi, käyttäjälista näkyi vasta napin painalluksen takaa, mikä mielestäni on erittäin huono tapa. Samoin ohjelma myös kaatuu satunnaisesti kun yhdistän quakenetiin, sillä ohjelma hakee automaattisesti Quakenetin kanavalistan, joka on järkyttävän kokoinen. En löytänyt kummallekaan asetukselle mitään säätöjä valikosta.
-En löytänyt asetusta kuinka voisin isontaa taskbaria useampiriviseksi. Olen tottunut että se on 3 riviä korkea, että siihen oikeasti mahtuukin muutama ohjelma auki, ja että ikkunoiden nimet ovat vielä luettavissa.
-Ok/cancel napit ovat päinvastaisessa järjestyksessä kuin mihin olen tottunut (en nyt muista miten ne KDE:ssä ovat, yleensä käytän Windowsia).
Olen myös havainnut Gnomen käyttöönoton vaikeammaksi kuin KDE:n (enempi joutuu turvautumaan komentoriviin, mikä ei todellakaan ole hyvää käytettävyyttä), lukuunottamatta juuri tätä Mint distroa, jossa lähes kaikki olikin valmiiksi asennuksen kuten halusin. 3D tuki toimi, selaimen laajennukset toimivat, DVD-toisto toimi, resoluutiot ja virkistystaajuudet toimivat järkevästi suoraan, verkkoyhteydet toimivat jne.
Ei sillä, kyllä KDE:stäkin olen löytänyt paljon moitittavaa… Tuntuu että kumpikin kehitystiimi saisi panostaa rankalla kädellä käytettävyyteen, palkata vaikka yhden käytettävyysasiantuntijan jos kehittäjillä ei muuten ole tarpeeksi tietotaitoa käytettävyyden saralla.
10. maaliskuuta 2007 kello 0.57
Näyttää minusta siltä että et (yllä oleva kirjoittaja) ymmärtänyt Linusin pointtia, tai sitten minä en ymmärtänyt.
Linus moittii GNOME:ssa sitä ettei voi säätää monia asetuksia ja kustomoida graafisesti mielin määrin. GNOME:ssa jotkut säädöt pitää tehdä gconf-editorilla tai gconftool:lla ja se vaatii tiettyä expert-tasoa tai avun kysymistä.
Sinä taas moitit jotain yksittäisiä juttuja joita ei ole toteutettu loppuun asti vielä, kuten objektien raahaminen ja upotus pitkin työpöytää. Ehkä siinäkin GNOME:n idea on ollut, että kun kerran desktop:ssa on päämenu ja Paneli, niin opetetaan ihmiset käynnistämään ohjelmat joko Start-menusta tai Panelin shortcuteista, eikä täytetä desktop-taustaa ikoneilla kuten monesti Windows-käyttäjillä on tapana. Siellä ohjelmaikkunoiden takana ovat ja monella Windows-käyttäjällä jää moniajo kokonaan oppimatta hyödyntää.
GNOME:ssa nimenomaan on yritetty panostaa ja keskittyä käytettävyyteen, ei experttien loputtomaan mahdollisuuteen säätää omaa desktoppiaan haluamakseen. Olen nimimerkki ‘ennustettavuus’ kanssa paljolti samaa mieltä siinä että Linus haukkuu väärää puuta itsepäisesti kieltäytymällä ymmärtämästä GNOME-kehittäjien pointteja. Käyttäköön KDE:ta sitten, jos ei halua säätöjään tehdä gconf-editorilla ja kysyä vaikka neuvoa linuxhelp.oprg:sta. Siinä onko GNOME onnistunut käytettävyydessä niiden resurssien puitteissa mitä sillä on, on toinen asia, mutta ainakin se keskittyy olennaiseen.
Ja joku myös mainitsi että Windowsille on helpompaa tehdä softaa, koska sen ylläpito, tuotetuki ja ohjeet on helpompi järjestää konsistentin työpöydän käyttöliittymän vuoksi. Näin se vaan on.
Ei ole riittävästi tapahtunut sitä Tero Lehdon kaipaamaa yhteen hiileen puhaltamista, vaan kaikki Linuxin opetelleet kuvittelevat olevan eliittiä ja haluavat itse valita distronsa sen mukaan mihinkä ovat tottuneet ja mikä vastaa heidän mielikuvaansa. Siksi onkin sitten lukuisa määrä erilaisia Linux installaatioita käyttöliittymän ja ohjelmakirjastojen suhteen, joten varmaan onkin mahdotonta tehdä tuotteistettua kaupallista softaa, jota kotona käytettävässä Linuxissa voisi käyttää, siis sellaisissa kodeissa missä ei ole nörttiä perheenjäsenenä.
Kun yhteen hiileen puhaltamisen tärkeyttä ei nähdä, niin samapa tuo on pelien ja softien kehittäjille. Tekevät ne Windowsille. Eipä tuo kauan vie aikaa aina bootata Windows puolelle käyttämään jotain softaa jota em. syistä koskaan ei tehdä Linuxille.
Tuohon KDE vs GNOME lisenssi kiistaan voisi sanoa sen, että ei kaupallista ei-avointa softaa tekevän kannatakaan KDE:ta käyttää. Koodaa vaan GNOME:lla koska KDE:n käyttäjät voivat sitten sitä ajaa systeemissään (tai vaihtaa GNOMEeen) Ei tosiaan olisi hyvä jos Linuxissa olisi Qt:n tapaan monet kirjastot kaupallisen lisenssin takana. Esim glibc, SSL-kerros, jpeg, zlib jne. Joku pelin tekijä joutuisi ostamaan lisenssejä 10 eri paikkaa tehdäkseen Linuxille kaupallista softaa. Tietysti sen voisi keskittää, mutta Qt:n kaupallinen lisenssi peruskirjastoissa ei tosiaan ole Linux-tapa toimia.
Olen itsekin yhden GNOME asetuksen vaihtanut, mutta pidän silti hyvänä että GNOME:ssa on päätetty että peruskäyttäjillä on vain tämä yksi tapa. Nimittäin mouse focus, joka perusasetuksissa toimii niin että ikkunaa pitää klikata, kun itse haluan aktivoinnin tapahtuvan vain hiiren pointterin siirrolla, joten: (gconf-editorilla paljon helpommin, mut)
$ gconftool-2 -g /apps/metacity/general/focus_mode
click
$ gconftool-2 –long-docs /apps/metacity/general/focus_mode
The window focus mode indicates how windows are activated.
It has three possible values; “click” means windows must
be clicked in order to focus them, “sloppy” means windows
are focused when the mouse enters the window, and “mouse” means
windows are focused when the mouse enters the window and
unfocused when the mouse leaves the window.
$ gconftool-2 -s /apps/metacity/general/focus_mode –type string sloppy
Siinä on ideaa, että moisia säätöjä ei pääse tekemään ennen kun systeemi on paljon tutumpi. Ihan kuten Windowsissakaan ei tiettyjä säätöjä pääse tekemään Registryyn koskematta. Eivät sitten ole niin viturallaan peruskäyttäjällä että jatkuvasti tarvitsisi mikrotukea.
Yksi apu Linuxin käyttöliittymissä voisi olla, GNOME:ssakin. Olisi joku esim. juuri sitten freedesktop.org:ssa määrätty, että esim CTRL+ALT+D palauttaa kaikki perusasetukset, jotka jossain on sovittu olemaan samanlaisia kaikissa distroissa ja työpöydissä. Toisen kerran CTRL+ALT+D:ta painettaessa palautuisi mahdolliset käyttäjän omat kustomoidut asetukset.
Se shortcut toimisi toggle-komentona noiden kahden tilan välillä. Luonnollisesti sama toggle-komento kuuluu sitten jonnekin System-menuun jotta voi hiirellä pelkästään käyttää.
21. maaliskuuta 2007 kello 11.39
Tuata noin, poijaat…
Mie siirryin tuossa viime toukokuussa ihan “puhtaaksi” Linux-käyttäjäksi, vaikka minulla koneellani toki vintoosa onkin pelejä varten. Koskapa olin kovinkin pahasti pingviinirajoitteinen, kyselin apuja parhaalta ystävältäni, jolla on kokemusta kymmenen vuoden Linux-käytöstä. Siltikin kokeilin ja säädin ja ihmettelin, ihan omien mieltymysteni mukaan. Yhtäkaikki, huomasin lopulta olevani täydellisesti samaa mieltä hänen kanssaan. Perkeetin kääpiöt on perseestä! Jumankekkula, kuulkaas, ko mie kerron…
Laitoin isosiskolleni Linux-koneen. Ajattelin, notta vaikkapa olenkin itse totaalisesti Gnomea vastaan, niin ehkäpä se voisi olla hyväkin vaihtoehto lievästi IT-vammaiselle siskolleni. Vitut. Sieltä alkoi tulemaan jatkuvasti ihmetystä niin sähköpostin, pikaviestimen kuin kännykänkin kautta, että mitenkäs ne ihan yksinkertaisetkaan jutut saisi tehtyä ja missä on säätövara, johon hän vintoosansa (XP Pro) kanssa tottunut. Mie totesin, notta ny ollaan perkele hiljaa ja kävin pistämässä sille KDE:n. Siitä lähtien ovat asiat olleet, kuulemma, hyvin. Hän diggaa, minä diggaan, ja me kaikki digataan.
Jos Gnome ei kerran sovi edes peruskäyttäjälle, niin miksi sitä pitäisi suositella kenellekään?
— Winston // Marko
23. maaliskuuta 2007 kello 21.30
Winston: Siskosi ei ole tavallinen käyttäjä, hän on vaativa käyttäjä. Joka tietää mitä haluaa. Vaikka ei pahemmin mitään osaisikaan niin voi käyttäjä vaatia asioita toimivan kuten hän haluaa. Tässä on Gnomen ongelma (kuten windowsinkin), käyttäjän täytyy oppia se työpöytä ja mukautua siihen. Eikä kuten KDE:ssä että käyttäjä oppii työpöydän ja mukauttaa sen itselleen.
11. huhtikuuta 2007 kello 20.10
Näinhän se on. Huomasin muuten tuossa, että Gnome on samalla koneella (tuplaytiminen Pentti + kaksi gigaa muistia) edelleenkin ihan perkeleen hidas KDE:hen verrattuna. KDE + Beryl toimii reippaasti sulavammin kuin pelkkä Gnome, eikä se todellakaan ole budjettinäytönohjaimestani kiinni.