Päivä 17: Kännykällä nettiyhteys kannettavaan
Yksi kannettavan tietokoneen perustarpeista on nettiyhteyden saaminen mistä tahansa, jossa 3g-/gprs-verkko toimii. Windowsissakin se oli ennen tuskallisen hankalaa, mutta nyttemmin Microsoftin bluetooth-ajurit (vain XP SP2:ssa tosin) ja Nokian uudet PC Suitet ovat tehneet tämän helpoksi. Vaan miten sama onnistuu Novellin Suse Enterprise Linuxissa?
Kuvittelin tämän onnistuvan helposti, koska käytettävissä oli Linuxiin erikoistuneen avustajamme Tapio Loposen ohjeet lehdessä (€, juttu tilaaja-arkistossa). Ei muuta kuin Gnome Terminal auki, koska mitään graafista bluetooth-dialup-työkalua en löytänyt.
Ubuntusta tuttuun tapaan tarkistin Nokia E70:n bluetooth-laiteosoitteen
hcitool scan
Ja bluetooth-dialupin rfcomm-kanavan tarkistin kommennolla:
sdptool search dun
Ja ohjeiden ja aiemmin oppimani mukaan yritin muokata Tapion neuvomat asetukset rfcomm.conf-tiedostoon:
sudo gedit /etc/bluetooth/rfcomm.conf,
mutta se ei onnistunutkaan, vaan tuli virheilmoitus:
(gedit:3752): Gtk-WARNING **: cannot open display:
Eli vastoin kuin Ubuntussa, tässä Novellin Susessa Gnome Terminalin kautta ei voikaan käynnistää Gedit-editoria. Joku ajuri tai softa varmaan puuttuu, jonka saisi jostain.
X:n kautta en voi Geditillä näemmä tätä .conf:ia muokata, koska silloin en ole root-oikeuksilla ja pääse muokkaamaan sitä.
Novellin Susen mukana ei vaikuta tulevan emacsia, nanoa, pineä tai muitakaan tuntemiani editoreita. Minut vinkattiin käyttämään vi-editoria, joka on muuten aika hirveä käyttää. Myöhemmin pitää muistaa hakea uusi editori.
Tiedoston muokkaus vi:llä kuitenkin toimi, ja sainkin muutokset tehtyä. Lisäsin sinne E70:n bluetooth-laiteosoitteen, rfcomm-kanavan 2 (jonka sdptool palautti) ja asetuksen bind yes.
Lisäksi muokkasin tiedostoon /etc/bluetooth/pin käyttämäni bluetoothin pin-koodin.
Tässä vaiheessa ohjeissa neuvotaan testaamaan bluetooth-linkkiä. Komennan:
rfcomm /dev/rfcomm0
Ja saan ilmoituksen:
rfcomm0: 00:12:D1:E0:80:72 channel 2 clean
Tässä 00:….72 on Nokia E70:n bluetooth-laiteosoite, channel 2 taas sen bluetoothin dun-rajapinnan rf-kanava (joka on sdptoolin mukaan: 2) ja cleanin pitäisi kai kertoa, että linkki on kytketty.
Yritän testata yhteyttä:
echo at > /dev/ rfcomm0
Ja saan ilmoituksen:
bash: /dev/rfcomm0: Permission denied
Mitä siis teen väärin? Pin-koodin olen mielestäni määrittänyt oikein, johon tuo kai viittaa.
Loppuun toivomus: Mitä jos Nokia ja Novell vaikka yhdessä virittäisivät Suse Enterprise Linuxille graafiset työkalut bluetooth-asetuksia varten? Projektihan täytyisi vain johtaa, jos Linux-yhteisö koodaa ilmaiseksi. Luultavasti softa syntyisi vähemmässä ajassa kuin käyttäjät ovat taistelleet komentorivin kanssa.
27. lokakuuta 2006 kello 7.32
Olihan sinun tunnuksellasi käyttöoikeudet /dev/rfcomm0:aan? (ls -l /dev/rfcomm0)
27. lokakuuta 2006 kello 7.35
Nythän sinä sohaisit ampiaisen pesää. Odotettavissa editoreiden sota
Itse olen erittäin tykästynyt vi-editoriin. Mukavan kevyt ja nopea käyttää pieniin – miksei vähän isompiinkin – muokkauksiin. Alkuhankaluuksien jälkeen erittäin kätevä.
27. lokakuuta 2006 kello 7.54
Terje, oman ymmärtämykseni mukaan minulla pitäisi olla oikeudet tuohon:
crw-rw—- 1 root root 216, 0 2006-10-26 23:41 /dev/rfcomm0
Yritin ajaa komentoa äsken myös sudo:na eli rootina, mutta sama virheilmoitus tulee.
Jotenkin tulkitsen virheilmoitusta siten, että pariliitos Suse-koneen ja Nokia E70:n välillä ei onnistu, vaikka olen kyllä tuolla bluetooth file transfer -työkalulla siirtänyt onnistuneesti tiedostoja tällä koneella näiden välillä.
27. lokakuuta 2006 kello 8.00
Tero:
“Loppuun toivomus: Mitä jos Nokia ja Novell vaikka yhdessä virittäisivät Suse Enterprise Linuxille graafiset työkalut bluetooth-asetuksia varten? Projektihan täytyisi vain johtaa, jos Linux-yhteisö koodaa ilmaiseksi. Luultavasti softa syntyisi vähemmässä ajassa kuin käyttäjät ovat taistelleet komentorivin kanssa.”
Alkaa open source ajattelu iskostumaan. Ei se silti ihan noin yksinkertaista ole. Vain hyvin harvat ja suosituimmat projektit sentään ilmaiseksi syntyy, pieni porkkanaraha esim. jollekkin oppilaitokselle on hyvin tarpeen jos tuolalinen suur-yrityksen aloittama projekti meinataan saada käyntiin. Tosin dekaria pienemmästä summasta varmana puhutaan, ja laatu on varmana parempaa kuin suljetun koodariporukan aikaansaamana..
Nikke:
“Nythän sinä sohaisit ampiaisen pesää. Odotettavissa editoreiden sota
Itse olen erittäin tykästynyt vi-editoriin. Mukavan kevyt ja nopea käyttää pieniin – miksei vähän isompiinkin – muokkauksiin. Alkuhankaluuksien jälkeen erittäin kätevä.”
Hehee, tosiaan tästä seurannee mielenkiintoista..
vi:t yms. tosin painivat aivan eri sarjassa kuin nano yms., puhumattakaan graafisista editoreista, joten mokoma taistelu lienee aivan turhaa..
esim, jos vi:n opetteluun jos käyttää muutaman viikon aikaa, saa siitä itelleen editorin josta ei heti luovu, mutta jos käyttää editoria vain silloin tällöin pieniin juttuihin, niin miksi silloin nähdä vaivaa kun konsolipuolella esim. nanolla Pate Perussäätäjäkin saa muutamassa sekunnissa lisättyä sen yhden rivin tekstitiedostoon.
Saati sitten Pekka Peruskäyttäjä joka ei juuri säädä mitään, tuskin konsoliin edes vilkaisee..
Kukin tavallaan, valinnan vapaushan se juuri on yksi Linuxin erinomaisuus..
27. lokakuuta 2006 kello 8.45
Susessa X-serveriä eivät oletuksena saa käyttää muut käyttäjät. Anna ennen rootiksi kirjautumista komento xhost +localhost niin voit käynnistää graafisia ohjelmia komentoriviltä roottina.
27. lokakuuta 2006 kello 8.58
Suse ei tietojeni mukaan käytä mitään sudo-komentoja.
Unohda ubuntun erikoiskomennot, kun käytät Susea.
27. lokakuuta 2006 kello 9.06
SUSEssa kyseinen komento suoritetaan
su -c ‘gedit /etc/bluetooth/rfcomm.conf’
27. lokakuuta 2006 kello 9.08
Katsoitko Control Centeriin (Computer, Control Center)? Siellä minulla ainakin SLED:ssä on graafinen Bluetooth työkalu.
27. lokakuuta 2006 kello 9.39
Onkohan tästä mitään apua?
http://susewiki.org/index.php?title=Using_GPRS_Internet
27. lokakuuta 2006 kello 9.52
Tää ei suoraan liity Teron kokeiluun, mutta ajattelin kysyä neuvoa tätä kautta. Ostin LaCie P3 Proche 250 GB ulkoisen USB 2.0 kovalevyn. Yritin Ubuntussa formatoida sen FAT32:sta -> ext3:ksi gparted ohjelmalla. Irrotin osion ja valitsin alusta ext3 muotoon niin tuo tökkäs heti alkuunsa. Tämän jälkeen Gparted näytti että tuo levy on unknown. Ubuntu vielä tunnisti levyn ihan normaalisti, windows ei reagoinut siihen enää mitenkään, eli explore ei näyttänyt koko asemaa. Gpartedilla kokeilin lisäksi delete partition -> alusta fat32, mutta sama tulos, Gparted tökkäsi heti alkuunsa. Testdisk ohjelmalla sain ton levyn pelastettua s.e. windowskin sen taas tunnisti ja Gparted tunnisti sen FAT32:ksi (oli jotku kaksi “boot sector” tms arvoa erisuuria). Aika vähän ko. aiheesta löytyi mitään juttua (forum.ubuntu-fi.org, ubuntu.com). Onko hajua miten tuo pitäis tehdä, vai pitäiskö ollenkaan?
27. lokakuuta 2006 kello 9.55
“Tero:
”Loppuun toivomus: Mitä jos Nokia ja Novell vaikka yhdessä virittäisivät Suse Enterprise Linuxille graafiset työkalut bluetooth-asetuksia varten?”
Ainakin Suse 9.3 Professionalista löytyy Yast –> Hardware –> Bluetooth graafinen työkalu bluetoothia varten. Riittääkö se?
27. lokakuuta 2006 kello 10.08
Itse suosittelen tutustumaan ensin Novellin omaan dokumentaatioon, taitaa olla niin, että kirjoittajalta on tämä unohtunut?
http://www.novell.com/documentation/sled10/index.html
Esimerkiksi tuosta bluetoothista löytyy ohjeet:
http://www.novell.com/documentation/sled10/index.html?page=/documentation/sled10/sled_deployment/data/sec_pcmcia_btooth.html
Eli graafinen työkalu löytyy juuri tuolta Yastista.
27. lokakuuta 2006 kello 10.52
Yrität suorittaa komentoja ilman riittäviä oikeuksia. Komento “su” kirjautuu juurikäyttäjäksi, ja ubuntu on lähes ainut distro joka painottaa sudoa tuon kirjautumisen sijaan. Eli kokeilepa suoraan roottina esim. tuota geditin avaamista ja echoa.
27. lokakuuta 2006 kello 11.07
Tero: gksu gedit joku_tiedosto
Yhteys sulla taitaa olla jo pystyssä puhelimen ja läppärin välillä. KDE:n puolella olen tottunut tuossa vaiheessa käynnistämään kppp:n ja siinä soittamaan numeroon *99# … vai oliko se #99*, ei voi muistaa kun se on siellä valmiiksi
27. lokakuuta 2006 kello 11.19
Off topic – eli vi sotaa =)
Ozzi kirjoittaa:
27. lokakuuta 2006 kello 8.00
vi:t yms. tosin painivat aivan eri sarjassa kuin nano yms., puhumattakaan graafisista editoreista, joten mokoma taistelu lienee aivan turhaa..
Juu, näin on. En vain ymmärrä miten kaikkia maailman härpäkkeitä yllläpidetään olemattoman datavirran yli graafisin kilkkein.
Käytännössä on aivan sama, onko alustana HP-UX, AIX, SUN, Silicon Graphics, joku linux, joku muu unix. Kaikissa standarditoteutuksissa on vi mukana ja jos koneeseen tulee karvankaan verran eloa, vi:llä pääsee conffauksen alkuun ja pala palalta elvyttään konetta graafisille kilkkeille sopivaan kuosiin.
Emacsin ongelma on, ettei se kuulu “unix standardi” työvälineisiin kuten vi. Eikä se vi ole sen huonompi käyttää kuin officekaan. Officen mahdollisuuksitakaan peruskäyttäjä ei tiedä kuin 10%. Jus like vi =)
t.w
27. lokakuuta 2006 kello 11.23
Pakko kommentoida hieman ohi varsinaisen aiheen (Bluetooth-yhteyden toimimaansaamisen) ja keskustella hieman editoreista.
Onneksi olkoon Tero, olet astunut Linuxin alueella todelliselle Suurelle vyöhykkeelle. Vi ja Vim ovat editoreina kammottavia jäänteitä menneisyydestä, joiden käytettävyys on Dosin Edlinin luokkaa. Gedit, Pico, Joe, Nano ja vastaavat kevyteditorit pesevät Vi:n mennen tullen.
Jotta Vi:stä tai Vimistä voisi saada jotain iloa, pitää niihin – kuten tuolla jo joku ehti mainitakin – käyttää tolkuttomasti aikaa epästandardien näppäinoikoteiden opetteluun. Yritäpä esimerkiksi saada aikaiseksi sellaisia perustoimintoja kuin esimerkiksi euromerkin tai hattu-s:n kirjoittaminen (esimerkiksi sanassa “šhakki”) tai keksiä miten kopioit tai leikkaat kolmen virkkeen tekstiblokin leikepöydälle, siirryt uuteen paikkaan ja liität sen sinne. Tekstieditoijana et halua laskea rivien tai sanojen määrää vaan leikata kappaleen alusta kahden virkkeen verran tekstiä ja enteriä on tietysti painettu vain kappaleen lopuksi.
Emacsista olen aikanaan kommentoinut pilke silmäkulmassa: http://www.sosiaalisestirajoittuneet.fi/index.php?date=20050131.
Ja heitänpä loppuun Jaballe haasteen. Kun kerran se distrosta toiseen siirtyminen on niin helppoa ja kaikki asetukset säilyvät, niin kerropa miten Tero saa siirrettyä Ubuntun kaikki asetukset Suse-kannettavaansa. Mitkä tiedosotot pitää kopioida uuteen koneeseen, jotta Tero saisi komennon sudo gedit /etc/bluetooth/rfcomm.conf toimimaan.
27. lokakuuta 2006 kello 11.50
Ossi: Minäkin ajattelin joskus vimiä muinaisjäänteeksi. Sitten ryhdyin käyttämään sitä. Opettelin perusteet vimtutor-opetusohjelman avulla ja koukkuun jäin. vimissä on jumalattomasti raakaa voimaa ja varsinkin siinä vaiheessa, jos editoitavana on satoja tuhansia rivejä pitkiä tekstejä – tai vielä pidempiä – ei mikään muu editori yksinkertaisesti tule kyseeseen. Näin siis minulla. Toisaalta editoinkin vimillä useimmiten jotain koodia, asetustiedostoja tai massiivista raakadataa, en niinkään tavallista leipätekstiä.
Jos tykkää visuaalisesta rajaamisesta, niin on vimissäkin visuaalinen rajaaminen.
Äskettäin uunista ulos tullut vimin seiskaversio toi mukanaan vielä monia mukavia uudistuksia, kuten undo branchit – eli tekstissä voi palata ajassa taaksepäin, vaikkapa “:earlier 15m” palaa ajassa 15 minuuttia menneisyyteen.
Kryptiset näppäinkomennot ovat iskostuneet minulla niin selkäytimeen, että välillä yritän poistua Firefoxistakin painamalla :wq!
* * *
Sanoin, että uudelleenasennuksen tai toiselle koneelle asennettaessa menee helposti. En kai suoraan sanonut, että distrosta toiseen siirtyessä olisi yhtä vaivatonta? Usein kyllä on.
Mutta mitä tähän ongelmaan tulee, niin Ubuntu ja SuSE sitten käsittelevät eri tavalla lupia. Veikkaan, että .Xauthorityn siirtämällä asiat alkaisivat toimia. Lisäksi kannattaa tarkistaa, mikä roottina ollessa on DISPLAY-muuttujan arvona – voi olla, että SuSEssa se nollaantuu. Tällöin
export DISPLAY=:0.0
auttaa. Tuon voi lisätä rootin .bashrc:n puolelle.
Yksi vaihtoehto on siirtyä käyttämään jotain yleisempää, distroriippumattomampaa tapaa käynnistellä yksittäisiä ohjelmia roottina: sux, Gnomen gksu tai KDE:n kdesu tulevat mieleen.
27. lokakuuta 2006 kello 13.21
Marko: Sieltä ubuntufoorumilta voi myös kysyä aiheesta jos valmiita vastauksia ei löydy, sen takia se on foorumi eikä staattinen sivusto. Suosittelen tätä kun en paremminkaan osaa neuvoa.
27. lokakuuta 2006 kello 13.22
Sam: juu niin on tarkoituskin. Ajattelin kokeilla täältäkin kun täällä tuntuu olevan niin tietävää ja aktiivista porukkaa
27. lokakuuta 2006 kello 13.31
Näyttäisi ubuntu-forumilta tulevan hakusanalla gprs aika mukavasti vastauksia, josko niitä vilkaisisit alkuun. forum.ubuntu-fi.org
r
27. lokakuuta 2006 kello 14.14
Marko:
Ongelma on todennäköisesti siinä, että sinulla on liitettyjen osioiden automounttaus päällä. Kun gparted osioi ulkoisen kovalevysi uudelleen, löytää ubuntu uuden laitteen ja mounttaa sen kiinni. Osioinnin jälkeen gparted yrittää formatoida levyn, mutta koska levy on automaattisesti mountattu, ei sitä voi formatoida. Formatointi siis keskeytyy ja siksi osion tyypiksi tulee unknown.
Kokeile siis tällaista:
Avaa System–>Preferences–>Removable drives and media
Poista ruksit kohdista:
mount removable drives when inserted ja
mount removable drives when hot plugged
Aja gparted, osioi ja formatoi levysi.
Käy laittamassa ruksit takaisin, irroita levy koneesta ja liitä uudellen.
Jos formatoit osion ext3:ksi, se ei tule näkymäänkään windowsin explorerissa, koska windoze ei tunne ext3-tiedostojärjestelmää. Tosin osoitteesta http://www.fs-driver.org/ saa tosin ext2/ext3 -ajurin windowsiin, jolla levyt pitäisi näkyä.
27. lokakuuta 2006 kello 14.28
Vi:n näppäryys on tietenkin makuasia, mutta konfiguraatiotiedostojen editoimiseen se on ylitse muiden kahdesta syystä:
1) joku versio löytyy taatusti joka Unixista
2) vi:n kanssa voi olla täysin varma, että ohjelma ei itsekseen tee mitään muuta kuin mitä käyttäjä käskee; ts. se ei taatusti mene pilkkomaan pitkiä rivejä itsekseen (tosi paha juttu monissa konfiguraatiotiedostoissa), lisäile ylimääräisiä rivinvaihtoja esim. viimeisen rivin perään (tätä tekevät yllättävän monet editorit kertomatta käyttäjälle asiasta) tms.
27. lokakuuta 2006 kello 14.37
sikakraa: tuo kuulostaa järkevältä, koska se tosiaan heitti sen Lacie “file managerin” siihen ruutuun pian formatoinnin aloittamisen jälkeen. Totta on että ext3 ei näy windozessa, mutta se kerkes ajaa sitä vain 2-3 s ja sit tuo error tuli, eli se oli vielä fat32… Pitääpä kokeilla tuota neuvomaasi systeemiä, uskon että tuossa on selitys. Erityiskiitos http://www.fs-driver.org/ linkistä. Tuo on ihan hyvä tietää, vaikka se windows onkin aika pienellä liekillä nykyään, thanks to Ubuntu.
27. lokakuuta 2006 kello 14.45
Alkuhuomautus: seuraavassa tekstissä ^X tarkoittaa aina Ctrl-näppäimen ja jonkun kirjainnäppäimen X yhdistelmää.
“Yritäpä esimerkiksi saada aikaiseksi sellaisia perustoimintoja kuin esimerkiksi euromerkin tai hattu-s:n kirjoittaminen (esimerkiksi sanassa ”šhakki”)”
Euromerkin saa kirjoittamalla “^K=e” ja suhu-s:n saa kirjoittamalla “^K
27. lokakuuta 2006 kello 14.53
Näköjään olisi liikaa vaadittu että “pienempi kuin”-merkki tulisi puhtaasti läpi. Tuosta lauseesta jäi siis puuttumaan “pienempi kuin”-merkki, s-kirjain, lainausmerkki ja piste.
Aluksi olisi tosin hyvä päättää aikooko kirjoittaa sanan shakki vai šakki, sillä niiden risteytystä ei ilmeisesti ole olemassa.
Loput katkenneesta viestistä seuraa perässä:
“tai keksiä miten kopioit tai leikkaat kolmen virkkeen tekstiblokin leikepöydälle, siirryt uuteen paikkaan ja liität sen sinne. Tekstieditoijana et halua laskea rivien tai sanojen määrää vaan leikata kappaleen alusta kahden virkkeen verran tekstiä ja enteriä on tietysti painettu vain kappaleen lopuksi.”
Jos oletetaan että kursori on ensimmäisen leikattavan virkkeen alussa niin kolme seuraavaa virkettä leikataan komentamalla “d3)” (kopioinnissa d:n sijasta olisi y) ja tämän jälkeen voidaan siirtyä kohtaan johon teksti halutaan sijoittaa ja liitetään se komentamalla “P”. Haluatko kertoa kuinka teet saman kilpailevissa tekstieditoreissa?
Suurin ongelma vi-sukuisten editorien käytössä on niiden aiheuttama suuri riippuvuus ja ongelmat muita editoreja ja ohjelmia käytettäessä (kts. Jaban kommentti hieman ylempänä).
27. lokakuuta 2006 kello 15.23
Eiköhän kyse ole siitä ettei Nokia ole katsonut aiheelliseksi tukea mitään muuta kuin sitä isoa Redmondilaista ja sen takia prosessi ei ole kovin hiotulla tasolla kun sen ovat jotkut mahdollisesti vapaa-ajallaan tehneet. Silloinkin kyllä voi tulla myös viimeisteltyä jälkeä, mutta kyllä raudasta puhuttaessa ihan valmistajan virallisesti tukemat laitteet ovat minun kokemukseni mukaan toimineet kymmenen kertaa paremmin.
Noissa sertifioiduissakin laitteissa on muuten monissa se ongelma, että sertifioinnit eivät kata juuri mitään. Joidenkin peruskomponenttien toiminta niissä tarkastetaan, mutta aika pitkälti ne ovat vain sillä tasolla, että voi olla varma Linuxin ja X:n käynnistyvän.
Mitä editoreihin tulee niin tokihan *nixeille on noita helpompiakin olemassa pilvin pimein, sekä komentoriville että graafisia joten ei kukaan pakota vimiä tai emacsia käyttämään.
27. lokakuuta 2006 kello 16.36
Ossin kommenttiin pitää sen verran vastakommentoida, että “Gedit, Pico, Joe, Nano ja vastaavat kevyteditorit pesevät Vi:n mennen tullen” tarkoittanee kuitenkin lähinnä helppokäyttöisyyden näkökulmasta pesemistä? Raakojen ominaisuuksen osalta Vi on aivan eri sarjassa kuin varsinkin Nano tai Pico, jotka taas ovat sitten huomattavasti näppärämpiä satunnaiseen käyttöön, tai pikkumuistiinpanojen tekemiseen tms, johon suuntaan omat käyttöesimerkkisikin viittaavat.
Vastaavasti ohjelmakoodin, asetustiedostojen tms. editointiin tai vastaavaan VI on …eksoottisesta käyttöliittymästään huolimatta reilusti tehokkaampi kuin Nano tai Pico, joita ei ole siihen edes varsinaisesti tarkoitettu. Itse tosin en ole mikään erityinen Vi:n palvoja, vaan käytän useammin esim. Emacsia, jos moinen vain on tarjolla.
(Teron BT-ongelmaan ei valitettavasti ole tarjota mitään erityistä apua, kun omassa puhelimessanikaan ei edes BT:tä ole… Luulisi tosin, että tuohon joku graafinen työkalukin olisi olemassa, BT kuitenkin on ollut Linuxin puolella tuettu kauan. Jotain graafisia dialuppikilkkeitä muistan ainakin nähneeni, tiedä sitten missä määrin ne )
27. lokakuuta 2006 kello 17.43
Jatkan vielä hetken editoreista.
Annetut esimerkit kuvaavat hyvin sitä miten ikävä työkalu Vi on, jos haluaa tuottaa tai käsitellä tekstiä. Ja tekstiähän Tero toimittajana tuottaa ja käsittelee.
Miksi hänen pitäisi opetella eri näppäinoikotiet OpenOfficen kirjoitusohjelmaa ja asetustiedostoja editoivaa tekstieditoria varten? Siksi että Unixien levityspaketteihin ei ole kymmeneen vuoteen saatu mitään järkevää peruseditoria mukaan. Tässä täytyy olla joku salajuoni taustalla.
Otetaan vielä yksinkertaisempi esimerkki: Tero haluaa muuttaa jotain arvoa asetustiedostosta. Ja Vi:hän on juuri siihen tarkoitettu.
Seuraava esimerkki on suoraan tosielämästä:
vi .asetukset
- Siirrytään komentotilasta kirjoitustilaan, eli painetaan i
- Etsitään rivi, jossa lukee asetus=arvo
- Siirretään kursori 1:n kohdalle.
- Kirjoitetaan uuden asetuksen arvo
- Yritetään poistaa rivin lopussa olevat merkit painamalla deleteä pari kertaa
- Ihmetellään hetki kun delete-näppäin ei toimi
- Yritetään kiertää ongelma siirtämällä kursori oikeanpuoleisen merkin oikealle puolelle ja poistamalla merkit backspacella
- Ihmetellään kun ei siirry
- Ja jatketaan ihmettelyä kun backspacekaan ei toimi
Sitten lopulta tuskastutaan ja luetaan ohjekirjaa. Voi että miten oma tyhmyys harmittaa kun intuitiolla ei tiennyt, että yhden merkin poistamiseksi pitää ensin mennä komentotilaan, sitten sieltä navigoida merkkien kohdalle ja poistaa ne X:llä. Vai oliko se x:llä…
27. lokakuuta 2006 kello 17.54
Eikö vaikkapa Gedit, Kate tai jossain editorien ja tekstinkäsittelykilkkeiden välissä oleva AbiWord ole mielekkäämpiä vaihtoehtoja tuollaiseen tekstinkäsittelyyn; Vi:n käyttäminen siihen on vähän kuin ruuvimeisselin käyttäminen naulojen hakkaamiseen seinään; ts. onnistuuhan se, mutta ei sitä siihen ole tarkoitettu ensisijaisesti, joten ei ole ihme, jos homma tuntuu tuskaiselta.
Tuntuu kyllä oudolta, ettei SuSen “mukana” tulisi kuin Vi, ts. olettaisi että ainakin jossain ko. distribuution graafisessa pakettikalussa olisi tarjolla noita, vaikkei oletusasennuksessa installoituisikaan pelkästään Next:iä takomalla.
27. lokakuuta 2006 kello 17.55
Ah, luin huonosti, asetustiedostojen käsittelystähän tuossa puhuttiin eikä artikkelien kirjoittamisesta. Mutta Abiwordin poispudottaen listasta pointti lienee vielä aivan validi niidenkin osalta, ainakin uuden käyttäjän näkökulmasta.
27. lokakuuta 2006 kello 18.53
Ossi: Jos terminaaliasetukset on oikein – kuten useimmiten ovat -, niin ainakin vimissä kyllä toimii delete, backspace ja kumppanit ihan oikein myös insert moden puolella. Milloin tämä elävän elämän kokeilu tapahtui, mistä käyttiksestä yhteys otettiin, millä ohjelmalla ja mitä käyttistä vastaan?
Jos vimiä haluaa käyttää kuten normaalia tekstieditoria, niin aina voi asentaa Creamin: http://cream.sourceforge.net/
Minä vain itse olen oppinut siihen, että välitön “helppokäyttöisyys” ei todellakaan tarkoita samaa kuin tehokkuus. Tietokoneet on tehty palvelemaan meitä ihmisiä eikä päinvastoin. Niinpä jos on todennäköistä, että joudun tekemään jonkun kommervenkin vielä jatkossakin, teen siitä mieluummin vimiin makron tai funktion – seuraavalla kerralla sujuukin sitten parilla näppäimenpainalluksella, mitä ikinä tuleekaan saada aikaiseksi.
Jos vaikka dokkarissa on tarve vaihtaa kaikki Ossit Jabaksi (ei pahalla
, niin :%s!ossi!jaba!gi tekee homman. Jonkun rivin kopioiminen tapahtuu painamalla yy ja pasteaminen tarkalleen 5000 kertaa tapahtuu komennolla 5000p. Vaikuttaa mystiseltä, mutta kun painaa nuo selkärankaan, niin niistä tulee toinen luonne ja sitten ihmettelee, miten on koskaan tullut toimeen ilman. Eikö toimittajien tai nörttien jos kenenkä tulisi olla luonteeltaan sellaisia, jotka haluavat oppia uutta?
vim (tai emacs, for that matter) on loputtomasti skaalautuva vaihtoehto tehokäyttäjille. Peruseditoreissa voi tehdä asiat vain niin ja näin monella eri tavalla. vimissä ja emacsissa voi hankalissa tilanteissa käyttää luovuuttaan ihan toden teolla ja hämmästyttää työkavereita, kun perustyökaluilla päivän vaativa homma ratkeaa 10 minuutissa. Ja jatkossa nopeammin. Think about that.
27. lokakuuta 2006 kello 22.41
Jatkan tässä nyt off-topic -jutustelua editoreista. Olen Ossi Mäntylahden kanssa samaa mieltä siitä, että vi joutaa jo eläkkeelle. Ainakin KDE-ympäristöissä (myös SuSE:ssa) löytyvät esimerkiksi KDE:n “muistio”, kwrite ja vähän monipuolisempi kate. Molemmat ihan käyttökelpoisia tekstimuotoisten asetus- ja muiden tiedostojen muokkaukseen (eikä kumpikaan katko rivejä tai lisäile omiaan). Jos sitten on tarve muokkailla tiedostoja monipuolisemmin yksi mahdollisuus on jedit, joka java-sovelluksena toimii missä vaan. Tukee monia syntakseja ja sisältää esim makrot, joiden avulla sen “perustyökaluilla päivän homman” voi tehdä hetkessä. Varmasti on monia muita, vähän käyttötarkoituksen mukaan.
Jos sitten oikeasti käsitellään tekstiä, käsiteltäköön sitä siihen tarkoitetuilla ohjelmilla, vaikka Openoffice.org:lla.
Yhdyn täällä esitettyyn toiveeseen toiveeseen, että *nix -yhteisöt pääsisivät yksimielisyyteen jostain nykyaikaisesta tekstieditorista, joka toimisi sekä X- että merkkipääteympäristöissä (vi:n etu).
VmH
Ja juu, käytän vi:tä nopeisiin, pikkujuttuihin. Johtuu historiasta, mihinkäs sitä seepra juovistaan… Pitäsi varmaan tehdä linkki vi -> kwriter
27. lokakuuta 2006 kello 22.51
VmH: Ei se vi(m) tai emacs mihinkään eläkkeelle jouda. Kummatkin ovat vielä tänä päivänäkin erittäin päteviä ohjelmia. Oletan, että et ole ylläpitäjä joka muokkaa asetus- tai milloin mitäkin tiedostoja ssh-yhteyden yli tarpeen vaatiessa vaikka kännykällä. Käytä siinä sitten Katea.
Kaikkiin tarpeisiin graafiset softat eivät todellakaan ole vastaus.
28. lokakuuta 2006 kello 0.02
Taisinkin kirjoitella, jotta: “joka toimisi sekä X- että merkkipääteympäristöissä “. Siis myös ssh:lla. Jos isäntäkone tukee X:ää, voit käyttää noita graafisia softia komennolla “ssh -X “.
VmH
28. lokakuuta 2006 kello 0.41
Vielä enemmän off-topic:
Jaba kirjoitti: “Kaikkiin tarpeisiin graafiset softat eivät todellakaan ole vastaus.” Juuri näin on. Etenkin sovelluksissa, joissa tietojen syöttö tavalla tai toisella on olennaista graafisten ympäristöjen tulo on ollut takapakkia. Minulla on edelleen asiakkaita, jotka pitävät kiinni 80-luvulla tekemistäni sovelluksista niiden hyvän käytettävyyden vuoksi. “Thin client” -tekniikka on tavallaan paluuta (merkki)päätejärjestelmään. Tiedä häntä, mihin sitten lopulta mennään.
Mobiili puoli on minusta vienyt tietotekniikkaa sisällöllisesti jopa taaksepäin. Tekniikan rajoitukset ovat sanelleet sovellusten sisältöä. Näinhän ei tietenkään pitäisi olla. On keskitytty sellaisiin sovelluksiin, jotka voidaan toteuttaa kännykällä. Yritysten perusleipä on pitkälti epämuodikkaana unohtunut.
VmH
todella off-topic
28. lokakuuta 2006 kello 8.39
Olli kirjoitti:
“Itse suosittelen tutustumaan ensin Novellin omaan dokumentaatioon, taitaa olla niin, että kirjoittajalta on tämä unohtunut?”
Ei ollut unohtunut. Tuolla oli suunnilleen samat ohjeet kuin viittaamassani lehtijutussa, mutta jälkimmäisessä oli enemmän kuvia.
Ja totta kai löysin Yastista graafisen bluetooth-työkalun, mutta ei siellä ole mitään “Create Bluetooth Dialup” -työkalua. Ohjeet tätä varten ovat komentoriville.
Enkä minä sitä paitsi enää pelkää terminaliin tarttumista, kunhan vain saisin tuon toimimaan.
Liikkuva toimittaja tarvitsee bluetooth-dialupia läppärissä melkein päivittäin, joten kyse ei ole teoreettisesta tarpeesta. Ja jos esmes Nokia tukisi Suse Linuxia, saisi tätä varten varmasti helppokäyttöisen graafisen softan.
28. lokakuuta 2006 kello 12.20
Tero Lehto: Tosin kannattavampaa olisi, jos Nokia pistäisi pystyyn yleisen avoimen projektin tästä PC Suiten Linux-serkusta ja softa toimisi jakelusta riippumatta.
28. lokakuuta 2006 kello 13.08
Eihän tuosta vi:stä tarvitse luopua yhtään mihinkään. Kuten on sanottu, tulee se jokaisen *nixin mukana jolloin osaava ylläpitäjä saa järjestelmää korjattua. jedit, nano, pico jne taas eivät tule kaikkien mukana. Itse tykkään käytellä picoa ja nanoa, riippuen onko nyt alla suse vai *buntu tai mandriva. Vi löytyy kaikista noista mutta muut taas ei.
Tietenkin ensikertalaiselle nano ja pico ovat todella helppoj, onhan siellä alalaidassa infot mitä pitää painaa että tallentuu tai pääsee pois. Olen myös huomannut että kun otetaan monimutkaisempia configuraatio tiedostoja esille kuin vain esim /etc/fstab niin picot ja nanot menettävät hampaansa. Vi:tä en ole pahemmin oppinut käyttämään kuin kerran opiskelin sen avaamisen, tallentamisen ja muokkaamisen. Vaikeinta oli poistua Vi:stä ja tallentaa tiedosto samalla. Mutta sehän olikin sitten helppoa kun sen oppi.
Nykyisin KDE:ssä käytän yakuake (gnomelle tilda) komentorivi emulaattoria. Nopeasti F12 napilla aukeaa quake kaltainen konsoli missä on Konsolen ominaisuudet. Nopeammin saa tehtyä komentoriviltä muutokset kuin ensin avata jokin graafinen kate/kwrite/gedit jne.
Eikä kukaan muutenkaan pakota ihmisiä opettelemaan vi:tä. Tosin se voi tulla tarpeelliseksi siinä vaiheessa kun käyttäjä tekee jotain todella typerää roottina ja järjestelmä ei herää enään kuin single user tilassa. Helposti käy niin että käyttäjä muokkaa fstabia väärin jolloin nanot ja picot ovat poissa pelistä jos ei ole vain yhtä osiota käyttiksellä. itselä kun /, /usr, /etc, /tmp ym ovat omilla osioillaan. Joskus tullut todella tarpeelliseksi vi.
vi = kun pitää tehdä koko järjestelmää koskevia korjauksia.
pico/nano = kun pitää tehdä muutoksia toimivaan järjestelmään
krite/kate/gedit = jos on jo auki ja käsittelee käyttäjän omia asetuksia X:stä.
28. lokakuuta 2006 kello 14.46
Ossi Mäntylahti kirjoittaa:
27. lokakuuta 2006 kello 17.43
Seuraava esimerkki on suoraan tosielämästä:
vi .asetukset
- Siirrytään komentotilasta kirjoitustilaan, eli painetaan i
- Etsitään rivi, jossa lukee asetus=arvo
Hmm…
Ohjeet on kyllä vimistä tai jostain ihan muusta, kuin orginaali vi:stä. Unixien oikeat vi:t ei kyllä liikuta kursoria insert tilassa =) Noi on noita linuxien kotkotuksia.
Any way:
Vi on edelleen ainut editori joka tulaa kaikkien unixien ja linuxien mukana alkaen 1970 luvun alkupuoliskolta alkaen. Jos oikeasti työkseen unixien kanssa saikkaa, editorin osaamisesta on suunnattomasti hyötyä.
Jos työkseen kirjoitaa lehtiartikkeleita, uskoisin toimituksissa olevan parempiakin fysiwyg editoreita integroituna painolinjaan.
t.w
ps. Minä rapaan työkseni unixeja ja vähän linuxia, joten ymmärrän enemmän vi:stä kuin noista office tuotteista.
28. lokakuuta 2006 kello 22.50
Joidenkin on vaikea tehdä eroa seuraavien asioiden välillä:
helppo oppia
helppo/tehokas käyttää
Vim (siis parannettu ja yleisesti Linuxeissa käytössä oleva versio vi:stä) EI ole helppo oppia. Vim:n komennot eivät ole intuitiivisia ja niitä on vaikea arvata, jos kokemusta on vain Microsoftin Wordistä. Tätä kukaan ei varmasti kiistä. (Delete ja backspace ja nuolinäppäimet toimivat mainiosti Vim:ssä).
Vim on kuitenkin käsittämättömän tehokas ja helppokäyttöinen, kun sitä oppii käyttämään kunnolla. Sillä voi tehdä lukuisia asioita tehokkaammin, nopeammin, vähemmillä painalluksilla kuin muilla editoreilla. Nämä asiat jäävät toki monelta kärsimättömältä kokematta.
Kannattaa tutustua lukemattomiin VIM tutoriaaleihin ja opetella VIM:n käyttä kunnolla. Vain opettelemalla voi todeta, kuinka hyvä/huono VIM on.
30. lokakuuta 2006 kello 0.38
On satavarma, että Nokian pojat ovat tehneet kaikkea kivaa ja hyödyllistä Linux-alustalle (omaan käyttöön); onhan jokaiselle koodajalle Linux tuttu. Nokian “politiikka” tuntuu vain olevan Microsoft keskeinen. PC-Suite Linuxille syntyisi varmaan yhden viikolopun aikana ihan harjoittelutyönä joltakin, mutta ei. Ei kai se tarkoittaisi sitä, että PC-Suite pitäisi tehdä avoimeksi? Vai tarkoittaako GNU-lisenssi, että jotain huippusalaisuuksia olisi avattava kilpailijoille? Tuskin, mitään millä on kilpailuarvoa.
30. lokakuuta 2006 kello 8.48
Eri distrot… check.
Eri editorit… check.
Noniin, mitäs muita aiheita meillä on vielä tappelematta? Voisiko blogin pitäjä vihjata, että kyllä se Windows sittenkin taitaa olla parempi.
30. lokakuuta 2006 kello 9.36
Eikös Susessa ollut eri ikkunointijärjestelmä (KDE) kuin Ubuntussa (Gnome)?
Kummasta pidit enemmän? Ja miksi?
30. lokakuuta 2006 kello 10.16
Ossi, nykyään Susessa on oletustyöpöytäympäristönä Gnome, valitettavasti.
30. lokakuuta 2006 kello 10.36
Jos vähän palataan edelleen alkuperäiseen aiheeseen, jookosta?
Itselläni on ollut haaveena saada toimimaan sama homma kuin mitä Tero tässä yrittää. Eli bluukkarin läpi gprs. Liittymänä on saunalahden rajaton malli (dataetu) ja se toimii läppärissä oikein mukavasti samsungin (e720 on malli, jos sillä on merkitystä) omalla softalla wintoosan puolella.
Linux (ubuntu tällä hetkellä, tuntuu toimivan parhaiten juuri tuossa läppärissä) puolella olen päässyt aika pitkälle. Yhteys bluukkarin kautta on kunnossa. Esim. kuvia voin luurista siirtää läppäriin ja sitä rataa. Itse gprs-yhteyden muodostus tuntuu olevan ongelma. G-tunnus ilmestyy puhelimeen kyllä (kun yrittää yhdistämistä), mut varsinainen yhteys ei muodostu. Olen siis noita erillaisten ohjeiden mukaan kokeillut.
Onkos saunalahdella jotain omia komentoja mitä pitää tuohon ‘chat-gprs’ filuun lisätä. Jotain muistikuvaa on, että piti. Saunalahti erittäin huonosti kertoo tästä asiasta nettisivuilla, toisin sanoen ei kerro. Muistelen vain eräässä liikkeessä ohimennen kuuleeni asiasta.
Että jos löytyy joku joka käyttää sauniksen liittymää joko linukalla tai sitten wintoosalla ilman kännykän omia softia, niin voisi kertoa asiasta.
30. lokakuuta 2006 kello 12.53
Saunalahti muuten (ainakin ennen) tuki aika hyvin kaikenlaisia harrastelijoita, esim. Serverin pidossa erilaisilla ohjeilla… joten kai sieltä voisi kysellä vähän tarkempaa tietoa vaikka puhelimitse tuosta gprs-jutusta?
30. lokakuuta 2006 kello 16.38
Migge: Saunalahdella yhteysosoite on muotoa saunalahti.internet.
Eli ‘chat-gprs’ scriptistä pitäisi löytyä rivi tyyliin:
OK AT+cgdcont=1,”IP”,”saunalahti.internet”
30. lokakuuta 2006 kello 16.44
Äh! Metsään meni ja väärinpäin. Yhteysosoite olikin siis internet.saunalahti:
OK AT+cgdcont=1,”IP”,”internet.saunalahti”
30. lokakuuta 2006 kello 17.47
Mobiiliyhteyksissä Knoppix on ollut alusta lähtien omaa luokkaansa, kun olin eri jakeluilla aikani tuhrannut GPRS/EDGE/3G yhteyksien muodostamisessa, niin Knoppixilla yhteys hoituu melkein heittämällä, SuSE, RedHat, ym. kohdalla nämä asiat keskeneräisiä. Knoppixin rivejä lukemalla voisi olla apua SuSEn ja muiden jakeluiden ongelmiin.
GPRS:n alkuajoista HSDPA:n niiden virittely Windowssissakin eri kehitysvaiheissa aika vaihtelevaa – eivät toimineet “lonkalta”, nykyään toiminta laadukasta hyvillä komponenteilla.
30. lokakuuta 2006 kello 23.13
Itse kirjoittelen tata juuri SLED:lla GPRS yhteydella.
Sinihampaana MSI:n usb palikka, puhelimena SE T610.
YaST:lla ensin maarittelin bt asetukset.
Sitten lisasin modeemin jonka laitteeksi usutin tuon /dev/rfcomm0.
Samalla lisasin uuden modeemi yhteyden jonka annoin menna vakioasetuksilla ja laitoin palveluntarjoajan numeron, tunnuksen ja salasanan.
Komentorivilla kavasin viela saatamassa $ sudo mc –edit /etc/bluetooth/rfcomm.conf
Sitten vaan kinternetista valitsin dial in.
Done.
No ei tama tosin ihan taydellisesti mennyt, nyt mystisesti katkoo yhteytta vahan valia.
Ja siihen taisi ollakkin selityksena modeemiin asetettu 2min aikakatkaisu..
31. lokakuuta 2006 kello 13.07
Käyttääkö Vimiä vai jotain muuta on minusta makuasia.
Mutta joku Vi kannattanee opetella koska esim. nebula tukee vi:tä jos haluaa komentorivillä muokata tekstitiedostoja. Sama on monissa Unixeissa. Varmaan vi:llä tai vimillä on monia etuja jos tekee TIETTYJÄ asioita.
Keskiverto tekstinkäsittelyyn ja teksti tiedostojen muokkauskeen ne ovat silti kuin haarukalla söisi hernekeittoa IMHO.
31. lokakuuta 2006 kello 16.08
Koska varsinaisia GPRS-vinkkejä on kertynyt vain pari niin käytin nyt vihdoinkin ehtiessäni hetken aikaa Opensuse 10.1:n ihmettelyyn (sellainen kun on lojunut läppärillä muutenkin).
Pikaisen tiedostojen editoinnin jälkeen tuloksena oli sama kuin Teron Enterprise-Susella:
# echo at > /dev/ rfcomm0
bash: /dev/rfcomm0: Permission denied
Syyksi paljastui että pariliitos ei toiminutkaan (enää) kännykän ja läppärin välillä. Luultavasti olin käyttänyt Bluetoothia Windowsista eri pin-koodilla. Tuo komentorivitesti ei oikein auta pariliitoksen tekemisessä.
Kokeilin yhteyttä ensin KDE:n Bluetooth-työkaluilla: (Gnome-)terminaaliin (ei roottina) komento:
kbluetoothd
… joka avaa työkalupalkkiin Bluetooth-kuvakkeen. Sieltä voi ihan Windows-käyttäjän intuitiolla selata vaikka “OBEX File Transfer”-kuvakkeesta tiedostoja tai avata modeemiterminaalin COM1-kuvakkeesta (hiiren kakkosnapin valikosta “Open with Bluetooth terminal”). Terminaaliin voi sitten vaikka kokeilla komentoa at (+enter) joka tuottaa vastauksen ok.
Kbluetoothd kysyi PIN-koodia, vaikka “jästissä” (Yast) olin jo määrittänyt kiinteän pin-koodin. Tämä lienee jokin sitkeä Suse-bugi/ominaisuus (oli ainakin versiossa 9.3). Vaatii nopeita reaktioita, jotta ehtii ensin keksiä pin-koodin taustalle avautuvaan dialogiin, sitten hyväksyä yhteyden puhelimesta, ja vielä näpyttää puhelimeen saman pin-koodin ennen kuin PC timeouttaa ja sulkee yhteyden. (Sen graafisen dialogin voi myös korvata omalla bluepinhelper-skriptillä, joka tulostaa pin-koodin, mutta neuvotaan jos graafinen vaihtoehto ei onnistu).
Kokeilin vielä reboottia ja senkin jälkeen tuo “echo at > /dev/rfcomm0″ toimii yhä, nyt ilman pin-koodin kyselyä. Puhelimessa pitää siis olla yhteydelle asetettu automaattinen yhdistäminen ilman vahvistusta.
***
Sitten GPRS-yhteyden muodostamiseen. Tapa 1: noudattaa sen vanhan lehtijutun ohjeita (yhdelle sivulle tungettu juttu oli pakollakin aika tiivis ja siinä mainittiin tuo pariliitoksen muodostaminen vain yhdellä lauseella). Kppp pitää asentaa Suseen erikseen mutta sitä käyttäessä ei ole pakko Yastin puolelle määrittää modeemia.
***
Tapa 2: Eenan kuvailema Kinternet (joka piti myös asentaa Opensuseen pakettienhallinnalla). Itse tosin Yastissa tyhjensin modeemin alustuskomennot, asetin /dev/rfcomm0 -laitteen nopeudeksi (baud rate) 223400 edge-yhteyksiä varten, puh.nroksi *99# ja idle time-outiksi nollan. Sen jälkeen tosiaan Kinternetin tehtäväpalkkikuvakkeesta toimii suoraan dial / hang up.
***
Tapa 3: tätä kokeilin aluksi kun koneella ei ollut hetkellisesti mitään verkkoyhteyttä enkä päässyt hakemaan lisäpaketteja verkosta. Opensusessa näkyi olevan wvdial -niminen soitto-ohjelma, joka käynnistyi komentoriviltä roottina kun ensin olin muokannut tiedostosta /etc/wvdial.conf muutamaa selkokielistä riviä.
***
Graafisista ohjelmista taisikin edellä selvitä, että Susessa komento su kysyy rootin salasanaa ja ainakin Opensusen puolella pääsee sen jälkeen käynnistämään myös X-ohjelmia. Lisäksi valikoista saattaa löytyä suoraan root-terminaali.
Kommentti venähti aika pitkäksi, toivottavasti näkyy kokonaan ja auttaa.
31. lokakuuta 2006 kello 17.55
Eena ja Tapio, kiitos vinkeistä! Minulla on tänään Suse-Thinkpad mukana, joten yritän virittää nettiyhteyden toimimaan. Raportoin sitten tänne, miten kävi.
Nyt palasin hetkeksi Ubuntu-koneelle selvitelläkseni, josko uusimpaan 6.10:een olisi syytä päivittää.
31. lokakuuta 2006 kello 19.12
“Mitä jos Nokia ja Novell vaikka yhdessä virittäisivät Suse Enterprise Linuxille graafiset työkalut bluetooth-asetuksia varten?”
Nokian Linux ja Gnome -pohjaisessa 770 internet tabletissa onkin kaikista helpoin Bluetooth-GPRS -asennus mitä olen missään nähnyt. Laite etsii puhelimen ja sitten maa-asetusten mukaisesti kysyy mitä operaattoria käytetään.
Tämän kun vain saisi myös työpöytä-Linuxiin…
2. marraskuuta 2006 kello 21.40
“Leimusodat” (flamewars) opettavat aina jotain uutta. Näitäkin lukiessa opin lisää itselleni niin rakkaasta tekstinkäsittelyohjelmasta vi:stä.
Onko niin että s/teksti/uusiteksti on sama kuin s!teksti!uusiteksti ? Itse olen aina käyttänyt ensimmäistä vaihtoehtoa, kun taas tuo toinen on itselleni aivan uusi tuttavuus.
9. marraskuuta 2006 kello 13.09
Taitaa jäädä mun osalta haaveeksi tuo. Ei tahdo pelittää sitten millään. Kppp:llä “soitto” vaikuttaa jo toimivan aika hyvin kunnes koko kppp kaatuu virheeseen 1 (joka kertookin hemmetisti). Ja komentorivi pohjainen pppd ei sekään oikein pelitä.
BeerW0lf: tuo mainitsemasi rivi on ollut alusta alkaen mukana, mut nyt tuo ottaa jostain muusta kiinni…
Vois kai sitä saunikselle laittaa sähköpostia ja kysyä jos ne kertois tarkat modeemin alustuskomennot.
Kaipa sitä pitää xp:tä pitää läppärissä jos ei muu auta.
9. marraskuuta 2006 kello 13.36
Olisi myös kiinostavaa kuulla miten kävi Lehdolla tämän asian suhteen. Onnistuiko vai ei?
15. marraskuuta 2006 kello 23.34
google > GPRS Easy Connect 3.0.0
15. joulukuuta 2007 kello 20.09
Miks ette käytä vaan scriptejä ton kppp ojelman sijasta, ois paljo yksin kertaisempaa… Tai mulla ainakin oli Ubuntussa, mutt mä en kyllä käytä Bluethoottia…