Jospa Nokia kokee TV-kaistan olevan kilpailija Nokia TV:lle (http://conversations.nokia.com/2012/04/04/nokia-tv-coming-to-lumia-smartphones-in-finland/). Nokia TV:ssä ei toki nyt ole samanlaista toiminnallisuutta kuin TV-kaistassa tai vastaavissa palveluissa, mutta ei ole vaikea kuvitella että se löytyisi myöhemmin.

Eiköhän tuossa tämän verkko-pvr -problematiikan ohella ole ihan niinkin yksinkertaisesta asiasta kyse, että Nokia haluaa hyvitysmaksun mahdollisimman kauas tuotteistaan ja jonkun toisen (veronmaksajan) maksettavaksi. Se, miksi IFPI, Nokia ja Sanoma ovat löytäneet toisensa, ei ole kovin korkeaa matematiikkaa, mutta Teoston edustamiin oikeudenhaltijoihin ei tällainen strateginen liittoutuminen välttämättä ihan perinteisellä laskutavalla istu. Gramex ja Kopiosto ym. tekijänoikeusalan järjestöt ja mm. Lyhty eivät siis ole olleet mukana tässä allianssissa.

Leikolan paperikaan ei ota kantaa siihen todelliseen epäkohtaan, eli itse tekijänoikeudenhaltijan oikeuteen päättää, mitä myymällään tuotteella loppukäyttäjä saa tehdä. Tuskin kenenkään oikeustajuun istuu se, että ostamansa cd-levyn siirtämisestä kannettavaan musiikkisoittimeen pitäisi jollekin maksaa jotakin. Oikeudenmukaista voisi ehkä olla maksaa siitä, että kopion luovuttaa kolmannelle osapuolelle, mutta ei missään nimessä omistamansa tallennekopion siirtäminen toiselle medialle omaan käyttöön. Jos myyjä ajattelee tuotteensa myynnistä koituvan lisäkuluja, nämä lisäkulut tulee huomioida itse tuotteen myyntihinnassa aivan kuten missä tahansa muussa bisneksessä. Ei niin, että kulut peritään erittäin epäoikeudenmulaisesti siltä, joka omia valokuviaankuviaan varmuuskopioi ulkoiselle kiintolevylle. Lisäksi maksun kohdennus ei todellakaan toteudu nykyjärjestelmällä. On parempi kieltää maksun periminen kokonaan kuin periä sitä väärin perustein. Myöskin äänitekauppa siirtyy jatkuvasti digiaikaan joten olusi toteennäytettävä että yksityisoikeudellista kopiointia edes enää tapahtuu. Kulttuurin tukrminen on täysin eri asia ja täysin muista tuotteista kerättävä maksu on siihen väärä tapa. Taiteilija-apurahat ovat sitä varten, mutta niissäkin tulisi silloin pitää huoli, että raha menee taiteilijalle, eikä levy-yhtiölle.

Tekijänoikeusjärjestöt hyötyvät tuosta siten, että ne saavat varman ja tasaisen tulonlähteen. Nykyisessä pitää jatkuvasti juosta kehittyvän tekniikan perässä. Veron kanssa ei olisi sählinkiä ja rahat kilahtaisi tilille kuin manulle illallinen ilman, että tarvitsisi eväänsä lotkauttaa. Myös tason korotus mahdollisesti käy pienempää ja polittisesti vähemmän vastuullista porukkaa lobbaamalla.

En ihmettele, että tämä (toivon mukaan floppaava) malli sopii niin IFPI:lle, Teostolle, Sanomalle ja Nokialle. IFPI ja Teosto saavat varman ja helposti lobattavan tulon lähteen. Nokia taas saa huokaista helpotuksesta, ettei hyvitysmaksu laajene puhelimiin. Ja Sanoma taas on vain taputtelemassa selkiä, jos sieltä vaikka saisi pientä ”avustusta”.

Voisin myös uskoa, että vaikka 2-5 vuoden päästä maksaisimme ”hyvitysveroa”, niin se ei siltikään laske yhtään tuotteiden hintoja. Tästä kielii lause ”joka asteittain voisi korvata nykyisen laitemaksun”. Mikä olisi ”asteittainen korvaaminen” ja mitkä tuotteet se sisältäisi ja millä aika välillä? Teoston tuntien se koskisi digiboxeja 10 vuoden päästä ja CD/DVD-levyjä 15 vuoden päästä aikaisintaan (eihän Teosto ole vielä edes päivittänyt internetiin tuotettavan sisällön korvauksista, kun esim. YouTubeen menevän amatööri lyhytelokuvan musiikista joutuu maksamaan saman hinnan kuin TV-mainoksen musiikista, jos mennään Teoston sääntöjen mukaan).

Mitä taas tulee oikeudenmukaisuuteen, sitä ei ole hyvitysmaksussa ollut enää moneen vuoteen. Ehkä silloin kun ainoat mediat olivat VHS- ja C-kasetit ja vain CD-levyt, niin hommassa oli jotain oikeudenmukaista. Nykyään hyvitysmaksu on epäoikeudenmukaista kuluttajien ja laitevalmistajien varpaille tallomista. Oikeudenmukaista ei ole myöskään se, että hyvotysmaksusta rahaa saavat vain muusikot, kirjoilijat, elokuvaväki ja taidemaalarit, joiden etujärjestöt Teosto ja VM hyväksyvät tukea saamaan. Suomen pelikehittäjät ry:llä (Suomen pelikehittäjien edunvalvoja) ja Ohjelmistoyrittäjät ry:llä (Suomen ohjelmistoalan edunvalvoja) ei taida olla mitään asiaa edes yrittää hakea korvauksia hyvitysmaksu potista omille edustettavilleen.

Mielestäni ainoa oikeudenmukainen päätös olisi laittaa hyvitysmaksu niihin tuotteisiin, joita se koskee. Eli musiikkiin, elokuviin jne. Tällöin myöskin jokainen artisti, levy-yhtiö, elokuvatuottaja ja kuka tahansa muu saisi itse päättää paljonko verottaa yksityisestä kopioinnista ja saisi omat rahansa ilman välikäsiä. Samalla myös korjaantuisi yksi usein sivuutettu erikoinen epäkohta: Teosto ry:n jäsenten jäsenmaksun joutuisivat jäsenet maksamaan itse, eikä kuluttajat.

On täysin väärin kerätä hyvitysmaksua laitteista kuten kännykät joihin vain murto-osa lataa musiikkia. Käytännössä vain nuoret tekevät näin ja heidänkin kohdalla Spotify on palvelu josta päivän kuumimmat hitit kuunnellaan.

Ennen kuin tämmöistä voi hyväksyä, tulee järjestöjen osoittaa että sille on oikeasti tarvetta.

Hyvitysmaksuhan on _laillisesta_ kopioinnista tapahtuvista kuvitteellisista tai todellisista menetyksistä tuleva korvaus. On osoitettava että tämmöistä kopiointia tapahtuu todella siinä määrin että siitä olisi vahinkoa.

Ei mikään helppo homma, koska musiikkilevyt ovat suojattuja eikä niitä saa laillisesti näin kopioida ja jakaa. Leffat taitavat myös olla.

Jos hyvitysvero tulee, väitän että sen tulee tulla kirjailijoille, kääntäjille, ohjelmoijille myös. Tietenkin vain sellaisista ohjelmista mitä saa kopioida, eli ei ole DRM:ää. Ylipäätään mistään missä on DRM, ei tule tuota maksaa. Vero taitaa tulla näin aika pieneksi tosin, eikö vain?

Suurin ongelma tuossa ”veroluonteisessa maksussa” on se, että se pitäisi antaa teostolle/gramexille/kopiostolle hallinnoitavaksi ja jaettavaksi.

periaatteessa veroluonteinen maksu on kannatettava, jos se vain jaetaan muiden kulttuuritoimen valtionavustuksien osana.

Muistakaa sekin että tässä ollaan selvästikin keinottelemassa maksun pysyvää tasoa sille huipulle jolle se nousi aikana jolloin kansa hankki digibokseja.

Ja ”Sadoma” taas on kyllä täysin asiaton osapuoli olemaan mukana päättämässä mistään ”tekijän”oikeusasioista huomioiden freelancer-toimittajien kohtelun.

Suomessa voi kaikenlaiset järjestöt ja yrityksetkin vaatia poliitikkoja päättämään asioista heidän haluamallaan tavalla, koska me emme kuitenkaan nouse vastarintaan. Vasemmistoliiton ministeri on vaatimassa autoihin aivan käsittämättömiä turvavarusteita, estäjiä ja muita härpäkkeitä. Tätä hän perustelee liikenneturvallisuudella.

Tekijänoikeusjärjestöt vaativat kaiken vähänkin ääntä päästävän verolle, koska netissä oletusarvoisesti kaikki warettaa eikä muuta teekkään. Mikä hemmetin tekijänoikeusjärjestö se on, joka sallii musiikin säveltäjän, sovittajan, soittajan ja laulajan (yksi ja sama henkilö)ansaitsevan yhdestä myydystä CD levystä 1.25€-verot/platta
Ne loput normaalihintaisesta levystä menee näille järjestöille ja kaikenmaailman välikäsille. Tiedän, koska lapsuudenystäväni on tuo muusikko. Nyt hän myy musikkiaan omiin nimiinsä netissä 35%:lla siitä mitä kauppa myi ja myynti on noususuunnassa, vaikka tiedostossa ei ole suojauksia. Ei kannata warettaa, kun se on noin edullinen ja kaverikin saa laillisen kopion, joka soi kaikissa värkeissä huippuäänellä.

Musiikin ympärillä on jo nyt aivan käsittämättömiä maksuja. Kuten vaikka taksi. Omistajan pitää maksaa radiosta tulevasta musiikista auton paikkaluvun mukaan, jos aikoo pitää soitinta päällä asiakkaiden ollessa kyydissä. Siitä maksaa jo se radioasema kerran. Kilpaililainsäädäntö kieltää kaksoislaskutuksen ja laki.

Koska tämä mielettömyys loppuu? Pian meistä kaikista tehdään potentiaaleja kirvesmurhaajina, kun ostamme uuden kirveen rautakaupasta. Elemme ala pitää puoliamme.

Hei, tämähän on organisoitua keskustelua tekijänoikeudella suojattujen tuotteiden kaikkein tehokkaimman teknisen suojauksen, eli lakiteknisen suojan purkamiseksi …

Vakavasti puhuen ministeri Arhinmäellä alkaa olla varsinainen näytön paikka, eli hänelle pitää asia varmaankin esittää muodossa ”oletko kansan mies ja etujen puolustaja vai kapitalistisen suuren rahan vasalli” …

Eli sanasta miestä ja sarvesta härkää

”Ei mikään helppo homma, koska musiikkilevyt ovat suojattuja eikä niitä saa laillisesti näin kopioida ja jakaa. Leffat taitavat myös olla.”

Oikeastaan tämä on toisin päin. Leffat ovat suojattuja, musiikkilevyt eivät (siis CD:t ja nykyisin jopa suuri osa netistä ostetuista MP3:sta). Erilaisia kopioinninestoja kyllä kokeiltiin, mutta ne eivät toimineet kunnolla. Suuri osa vanhoista CD-soittimista ei niitä edes soittanut ja suojauksen ohittaminen oli lapsellisen helppoa. Lisäksi sanaa CD ei saanut käyttää, jos levyssä oli kopiosuojaus, koska Philips kielsi sen. Siksi käytännössä kaikissa myytävissä CD:issä nykyisin ei ole kopiosuojausta. DVD:issä sen sijaan on ollut alusta pitäen kopiosuojaus.

Mielenkiintoista.

Leikolan paperin kommentointipyyntö oli lähetetty myös TVkaistalle, mutten nähnyt heidän lausuntoaan muiden seassa.

Mitä veikkaatte, mitä tulee käymään?

Minä käytän ulkoisia kovalevyjä ja cd/dvd-aihioita vain ja ainoastaan itse ottamieni valokuvien ym. omien digitaalisten töitteni varmuuskopiointiin. Jos siitä huolimatta joudun maksamaan niistä hyvitysmaksua, vaadin rahallisen menetykseni hyvitykseksi saada oikeuden tallentaa osan valokuvistani hyvitysmaksusta hyötyvien kovalevyille!

Arhinmäen varaan on turha laskea; hän on jo pariinkin otteeseen puolustanut kasettimaksukäytäntöä ja sen laajentamista omassa blogissaan, osoittaen aika selkeästi mille puolelle ja kenen talutushihnassa tässä konfliktissa asettu.

[...] koskevien kysymysten osalta. Sopii siis toivoa, että Arhinmäki osoittaisi tässä kohtaa (jo monesti kuuluttamaani) poliittista johtajuutta ja pakottaisi virkamiehensä [...]