Hyvitysmaksu on isänmaallinen jokaisen digitaalista mediaa käyttävän kansalaisen velvollisuus. Se tulisi kerätä makeisveron tavoin kaikesta siirretystä digitaalisesta sisällöstä osana puhelinten, muistikorttien, usb-tikkujen, kovalevyjen, irrotettavien tallennusmedioiden, televisioiden, digiboksien ja nettiyhteyksien hintaa.

Talla logiikalla myos nuo ”laittomat” lataukset tulisi laillistaa jos kerran tiettya alaa aletaan tukemaaan lakisaadoksin kun eivat kerran parjaa vapailla markkinoilla.

Kävin äsken leffateatterissa katsomassa Mission Impossible 4 elokuvan.

Sanoisin että siinä suoritettu tehtävä pelastaa maailma oli aika vaatimaton.

Markus Leikoilan mahdollisuudet saada edes jonkinlainen järkevä esitys kasaan on täysin mahdoton. Sanotaan että osapuolet on kaukana toisistaan, mutta miten se on mahdollista jos on vain yksi osapuoli, eli se kuluttajia edustava taho ei ole mukana.

Saas nähdä miten käy. Veikkaan että YLE-veron jäljissä mennään. Summa lienee tulee olemaan myös jotenkin aivan hatusta vedetty.

Positiivisena puolena on, että jos tosiaankin tämä vero maksetaan laittomasta kopioinnista, niin laiton kopiointi muuttuu sitten lailliseksi koska siitä on maksetu. Tokihan tästä tulee sellainen ongelma että laitonta kopiointi sitten itseasiassa katoaa, eli jos sitä ei ole niin siitä ei pidä maksaakaan.

Helppoa ei tule olemaan, innolla odotan mitä seuraa.

Näin nopea valmistelu- ja läpivientiaikataulu kertovat mielestäni siitä, että ongelmaan joko ei saada ratkaisua tai ongelmaan on jo ratkaisu ja täytyy vain saada muutama asiantuntija sitä kehumaan hienoksi ja kiiltäväksi. Ja jälkimmäinen kuulostaa paljon todennäköisemmältä, koska ratkaisu pitää saada.

Toivottavasti tämä ratkaisu toisi muutoksen parempaan suuntaan ja joku löisi stopin taiteilijoiden muiden lautaselta syömiseen. Omasta mielestäni paras ratkaisu olisi sitoa hyvitysmaksu kokonaan ja pelkästään taiteilijoiden tuotteisiin, eli siihen musiikki CD:seen tai DVD-elokuvaan. Vai onko oikein, että raksamies saa rahaa asunnonvälittäjän asuntokaupoista, koska raksamies on sen asunnon rakentanut?

Koko hyvitysmaksu on alusta asti ollut mätä. Kansa maksaa mahdollisuudesta tehdä jotain. Eikö samalla logiikalla voida sakottaa auton omistajia joka vuosi mahdollisuudesta ajaa ylinopeutta? Tai kaikkia kaupungeissa asua mahdollisuudesta käyttää julkista liikennettä?

Mitä taas tuohon Pi Symphonyyn tulee. TO-asianajajilla nyt yleensä menee puurot ja vellit sekaisin ja tuskanhiki pistää pintaan ku käräjillä onkin joku artisti, joka ei kuulukkaan millekään julkaisufirmalle tai mihinkään TO-järjestöön. Tuomarillakin ongelmia, koska ei voi kaivaa sitä kultaista kirjaa esiin, kuka viimeksi maksoi pikku-Liisan synttärit tai kuka antoi sen uuden Mersun lahjaksi hyvin tehdystä työstä. Länsimaisessa demokratiassa ja oikeuskäytännössä lahjus on vain ja ainostaaan lahjus silloin jos sen antaa yksityinen henkilö, jos yritys (varsinkin monopoli tai omia lakeja omaava) antaa huomattavia summia rahaa politikon kampanjoihin tai lahjoja tuomareille, niin se on vain tapa kiittää, kannustaa ja tukea.

Ei taas parannuksia! Eikö sitä jo ihan äskettäin parannettu. Se on kaikissa nykyajan uudelleen järjestelyissä, parannuksissa tai kuka miksikin sitä sanoo, AINA tiennyt lisää maksua tavalliselle tallaajalle, jolla ei välttämättä ole koko asian kanssa MITÄÄN tekemistä. Lisäksi näistä pitäisi unohtaa esim. sanat reilu tai kompromissi ja käyttää sanoja todellinen, oikea tai oikeuden mukainen. Tuntuu, että tavallinen kansakin (maksaja) tarvitsisi sitä reilua kohtelua ja oikeudenmukaisuutta.

Nythän nuo ei perustu millekkään totuudelle, vaan ihan mututieteelle ja lobbareiden arvioille. Se mikä tässä tulisi tehdä olisi ajaa alan monet tahot alas (kieltää niiltä rahastus) ja korvata ne yhdellä kevyellä, ehkä valtion, elimellä jossa/jotta olisi turhat kulut karsittu itse koneistolta, jos tuollainen pitää pitää toiminnassa. Nythän se on kuin punainen risti, paisunut rahankeräyslaitos. Ja näitä on monta…

Ratkaisuhan on se, että ”hyvitysmaksu”, josta on tullut puhdas apuraha, maksetaan kulttuurille varatusta budjetista ja sen perusteet tarkistetaan.

Sehän tosiaan tiedetään, etteivät entiset valtion monopolit tahdo toimia. Sen sijaan nykyiset tuntuvat toimivan niin kauan, kun niitä ei lähdetä väkisin ajamaan kaupalliseen muottiin, jossa tärkeimmäksi asiaksi muodostuu rahanteko eikä palveluiden tuottaminen.

Kerrankin olisi Kokoomuslaiselle ultrakapitalistille käyttöä. Osaisi vahtia verorahojen käyttöä, ettei taas yksissä tuumin ryöstettäisi hiljaista enemmistöä. Toisaalta noilla on paha tapa vastustaa valtion monopoleja mutta fanittaa täysillä yksityisiä sellaisia..