ACTA, INTA ja vastustamisen vaikeus – Arhinmäki ”delivers”
ACTA-mielenosoitusta koskeneissa FB-keskusteluissa osui yksi kommentti erityisesti silmään. Siinä pyydettiin kertomaan, miksi sopimusta pitäisi oikeastaan vastustaa ja katsottiin, että kyse on pienen sisäpiirin puuhastelusta. Tiiviin vastauksen antaminen tähän ei ole erityisen helppoa erityisesti Suomessa, jonka lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö on viritetty valmiiksi jo niin kireäksi, ettei ACTA toisi nykytilaan mitään merkittäviä muutoksia.
Tärkein syy sopimuksen haitallisuudelle lähtee kuitenkin juuri tästä. ACTA on hyvä sopimus, jos immateriaalioikeuksien osalta nykytila on optimaalinen. Jos taas nykytilassa olisi korjattavaa, ACTA on ns. huono juttu, koska se estää pitkälle muutosten tekemisen. Kuulun itse tunnetusti nykytilan kriitikoihin, joten näen ACTA:n vaarallisena askeleena.
Suomessa olisi tällä hetkellä erityisesti tekijänoikeuspuolella toivoa paremmasta. Arhinmäki teki, mitä syksyllä oli luvattu, ja päätti perustaa vanhan tekijänoikeustoimikunnan tilalle uuden elimen, jonka kokoonpano on radikaalisti uudistunut. Mukaan on nyt ensimmäistä kertaa kutsuttu ”uusi kriittisempi sukupolvi” eli listalla ovat ainakin Jyrki Kasvi, Timo Vuorensola ja allekirjoittanut (En ole vielä nähnyt varsinaista nimityspäätöstä, joten koko nimilista ei ole tiedossa)
Jos nyt oletetaan, että Suomen tekijänoikeuslaista ollaan uudella tiimillä valmiita korjaamaan esimerkiksi hyvitysmaksua koskeva järjetön oikeustila, tämä ei olisi ACTA:n perusteella välttämättä mahdollista. Sopimuksessa määritellään varsin kireät ehdot, joiden puitteissa maiden tulee säätää siviilioikeudellisten sanktioiden sisältö. INTA:n ACTA-raportissa mainitaan seuraavaa:
”The second issue is the way in which damages are to be calculated. The focus is not on objective tests but on any “legitimate” measure of value the rightholder puts forward. Article 9.1 ACTA requires that judicial authorities have the authority to consider these measures, but are not necessarily required to take them into account. The judicial authorities may still be able to reject them. Indeed, this may be necessary as that list of measures to be taken into account contains two novel approaches which are problematic and not within the EU IPR Enforcement Directive namely market price of infringing goods based on the concept that each infringing product constitutes a lost sale; and suggested retail price, another proxy for the concept that each infringing product represents a lost sale”
Sopimus siis seuraa toisin sanoen Suomen nykyistä mallia, jossa esimerkiksi DC++-hubien kohdalla päästään varsin hurjiin numeroihin. Entä olisiko sopimuksen muuttaminen helppoa? Ei todellakaan, sillä se edellyttää uuden perustettavan ACTA-komitean yksimielistä hyväksyntää ja tämän lisäksi vielä allekirjoittajamaiden ratifiointeja tullakseen voimaan. Not likely to happen!
Edellä mainittu INTA:n raportti on muutenkin erittäin mielenkiintoista luettavaa. Jo dokumentin lähdeluottelosta näkee, että kyse on todellisesta tutkimusraportista eikä mistään ”konsulttipaperista”. Kirjoittajista löytyykin sitten alan kovempia nimiä mm. Meir Pugatch, joka on ollut kirjoittamassa tätä IPR-lobbauksen taloustieteen perusteosta.
Raportin perusjohtopäätös on jotain, johon on siis syytä suhtautua vakavuudella:
”…unconditional consent would be an inappropriate response from the European Parliament given the issues that have been identified with ACTA at it stands.”
