Hyvitysmaksun laajentamislobby jyrää – vastavoimat nukkuu?
Eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä HE 235/2010, joka mahdollistaisi varoituskirjeiden lähettämisen epäillyille vertaisverkkojen käyttäjille. Päinvastoin kuin vastaavassa järjestelmässä Ranskassa, Suomessa toistuvatkaan varoitusviestit eivät voisi johtaa verkkoyhteyden katkaisemiseen. Tosin tähän ei ole varsinaista tarvetta, koska tekijänoikeuslain 60 a § – 60 d §:t mahdollistavat jo valmiiksi jakajan henkilöllisyyden selvittämisen ja hänen verkkoyhteytensä katkaisemisen. Kyseessä onkin tässä vaiheessa lähinnä kosmeettisesta muutoksesta. No, ns. IPR-porttiteorian perusteella on helppo ennustaa, että koska nyt säädettävällä lailla ei ole havaittavaa vaikutusta, siihen tullaan liittämään jossain vaiheessa ankarampia sanktiota.
Hallituksen esitys on joka tapauksessa lähinnä syksyn sivunäytös. Todellinen vyörytys on tällä hetkellä käynnissä hyvitysmaksun laajentamisen puolesta. Kuten yleensä järjestöjen ollessa liikkeellä, hankkeen edistämiseen on rakennettu klassinen, tarkasti koordinoitu kampanja, jossa IFPI.fi ja Lyhty toimivat taustalla ja antavat suosittujen artistien hoitaa julkisen PR:n. Valitettavasti asiaa koskevasta kirjoittelusta (Tommi Lindell (HS 8.11. ja 11.11.), Krister Sanmark (HS 10.11.), Ari Metso (HS 13.11.), Jaakko Kuusisto (HS 16.11.), Dolivo&Saha& Helenius (HS 18.11)) pääosa on HS:n paywallin takana, mikä hankaloittaa suoraa kommentointia.
Viimeksi mainitussa tekstissä tuodaan selkeästi esille, mistä tässä on järjestöjen mielestä kyse:
“…Suomessa hyvitysmaksu on syöksykierteessä, ja maksukertymä on romahtanut kahdessa vuodessa 12 miljoonasta runsaaseen kuuteen miljoonaan.
Syynä on se, että maksun perusteena olevan laitekannan päivittäminen on laiminlyöty tällä hallituskaudella.
Tällä välinpitämättömyydellä on dramaattisia vaikutuksia Avekin, Esekin ja Lusesin toimintaan ja suomalaisen kulttuurin tukemiseen. Vuoden 2009 hyvitysmaksukertymän perusteella Lusesin ja Esekin tukitoimintaan osoitetut varat pienenevät edellisvuoteen verrattuna 24,5 prosenttia ja Avekille osoitetut varat jopa 33 prosenttia…”
OPM on todellakin kieltäytynyt lisäämästä yleiskäyttöisiä tallennusvälineita hyvitysmaksun piiriin, mikä – nyt digiboxeista saatavien tulovirtojen ehtyessä – on johtamassa kerättävän rahan radikaaliin vähenemiseen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mistään laiminlyönnistä vaan selkeästä ja erittäin järkevästä poliittisesta valinnasta.
Suomi on jo valmiiksi jäämässä ICT-kehityksessä jälkeen läntisistä ja itäisistä kilpailijoistaan. Eduskunnassa on onneksi käsitetty tähän asti, että de-facto ei-diskriminoiva teknologiavero ei olisi oikea keino lähteä parantamaan tilannetta. Valitettavasti nyt käynnissä oleva aggressiivinen kampanja pyrkii sujuvasti ja ammattitaitoisesti häivyttämään taustalle tämän hyvitysmaksun haittapuolen. Tilannetta vielä helpottaa se, että tällä hetkellä oikein kukaan ei tunnu laittavan vastaan järjestöjen lobbaukselle.
Kyse on osittain ns. vapaamatkustajaongelmasta – kaikki odottavat, että joku toinen hoitaisi homman ja maksaisi laskun. Toiseksi tapauksessa on kaikki klassisen taloustieteen “public rent seeking”-ilmiön piirteet: on yksi pieni ryhmä (oikeudenhaltijat), joka pystyy laskemaan täsmällisesti kuinka paljon rahaa kannattaa sijoittaa lobbaukseen. Vastapuolella on taas suuri joukko tavallisia kansalaisia, joille päätöksestä aiheutuvat kulut ovat yksilötasolla niin pienet, ettei niiden takia kannata alkaa aktiiviseen toimintaan. Laitteita myyvien yritysten kannalta keskeisempää on tasapuolinen kohtelu, toki hinnannousu tietysti vähentää kokonaiskysyntää.
On selvää, että nykymallinen hyvitysmaksujärjestelmä ei voi toimia ympäristössä, jossa tavallisten ihmisten käytössä on enemmän tallennuskapasiteettia kuin he käytännössä koskaan tarvitsevat ja jossa viimeistään “pilvi”-ratkaisujen myötä informaatio on saatavilla aina ja joka paikassa langattomien yhteyksien kautta. Mikä onkaan oikea hyvitysmaksu kovalevylle, johon mahtuu kaikki koskaan nauhoitettu musiikki? Tässä vaiheessa olisi hyvä tunnustaa se tosiasia, että kyseessä on selkeästä tulonsiirrosta teknologiateollisuudelta ja kansalaisilta kulttuurisektorille ja täten puhtaan poliittisesta arvovalinnasta.
Joka tapauksessa – Piraattipuolue, Vihreät Nuoret, Kuluttajaliitto jne. – missä te oikein nukutte? Keskusteluun tarvitaan nopeasti laaja joukko vastustavia ääniä ja ihmisiä organisoimaan virtuaalista vastarintaa (esim FB:n kautta) tai taistelu on hävitty jo ennen kuin se ehti alkaa.
