Tutkijoiden sananvapaus (aina) uhattuna.
Uusia tai erityisesti valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä esittävistä henkilöistä ei yleensä pidetä kovinkaan paljoa. Ihmisten peruskonservatiivisuuden lisäksi kyyniset valtapoliittiset tavoitteet toimivat usein tehokkaana motivaattorina kiusallisten kommenttien vaimentamiseen. Vaikenemisen tarvetta perustellaankin esimerkiksi “yleisellä edulla” tai vastaavilla yhtä lyhytnäköisillä argumenteilla. Kuitenkin tieteellinen tutkimus on ainakin tämän blogin kirjoittajan mielestä se voima, joka on ollut ensisijaisesti ajamassa ihmiskuntaa eteenpäin – ja se vaatii toimiakseen tehokkaan julkisen debatin, jossa mielipiteitä ei tarvitse sensuroida.
Tutkijoiden riskitaso oli toki hiukan toista luokkaa menneinä vuosina. Galileo & co. julkaisivat löydöksensä tietoisen siinä, että pahimmassa tapauksessa seuksena oli (usein varsin mielikuvituksellisesti toteutettu) kuolemanrangaistus. Vastaavaa toki tapahtuu nykyäänkin maapallon epädemokraattisimmissa osissa, mutta läntisessä kulttuurissa seuraukset jäävät yleensä taloudelliseksi urakehityksen tai tutkimusrahoituksen hyytymisen seurauksena – mutta ei aina.
Tuore esimerkki Intiasta osoittaa, että suhteellisen vaarattomalta vaikuttava tutkimusalue – kuten tietoturvatutkimus tässä tapauksessa – voi johtaa henkilökohtaisen vapauden menettämiseen tulosten törmätessä poliittisiin intohimoihin. Intialainen tietoturvatutkija Hari Prasad päätyi viikoksi vankilaan, koska ei suostunut paljastamaan anonyymiä lähdettä, joka toimitti hänelle tutkimuksessa käytetyn äänestyskoneen:
“On Sunday, about 28 hours after his arrest, Hari appeared before a magistrate in Mumbai and was formally charged for the first time. The officers who arrested him had not stated a specific charge, but they had told him he would be left alone if he would reveal the identity of the source who provided us the machine . Hari has not named the source, and the authorities are now alleging that he took the machine from the government’s warehouse himself.”
Tässä tapauksessa tarinalle näyttää tulevan onneksi suhteellisen onnellinen loppu. Harin isä on yksi Intian kärkipään puolustusasianajajista ja hän onnnistui nähtävästi eilen vihdoin vakuuttamaan tuomarin Harin toiminnan eettisyydestä:
blockquote>FLASH: 4:47 a.m. EDT August 28 — Indian e-voting researcher Hari Prasad was released on bail an hour ago, after seven days in police custody. Magistrate D. H. Sharma reportedly praised Hari and made strong comments against the police, saying Hari has done service to his country. Full post later today.
(Effi ehti myös jo vaatimaan Harin vapauttamista, mutta tällä ei todennäköisesti ollut vaikutusta asiaan 
Suomessa tutkijoita ei ole tiettävästi pidätetty, mutta oikeuteen asti on päästy mm. Mikko Rauhalan CSS-tapauksessa. Viimeisimpänä alueella on meillä kunnostautunut VTT, jonka tutkijoillensa asettamat tiedotusrajoitukset muodostavat varsin uhkaavan ennakkotapauksen, koska syyt näyttävät kyseisessä tapauksessa olevan hyvin poliittiset:
- Jos yksityishenkilö esiintyy tutkijana, hän on VTT:ssä töissä ja aihepiiri liittyy talon tutkimukseen, silloin VTT on kiinnostunut, mitä sanotaan ulospäin, Ernvall sanoo.
Tutkija voi viestintäjohtajan mukaan antaa myös yksityishenkilönä lausunnon tutkimuslaitoksen toimialalta, kunhan sopii siitä työnantajan kanssa.
VTT:n nimissä tutkija voi puhua vain omasta osaamisalueestaan.
- Meillä on se yleislinja, että tutkija on asiantuntija omalla osaamisalueellaan.
Turvetutkimuksesta ei Ernvallin mukaan tiedoteta yksipuolisesti. Hän muistuttaa, että turvetta voidaan tutkia monista näkökulmista, kuten ilmastonmuutoksen, kemiallisten ominaisuuksien ja kokonaispäästöjen kannalta.
- Tiedän, että turvetutkimukseen liittyy kaikenlaista keskustelua. Tiedän, että turvetutkimuksessa on keskusteltu tutkimuksen tuloksista ja sisällöstä.
En ole itse törmännyt yliopistolla yrityksiin rajoittaa sananvapauttani, vaikka esittämäni mielipiteet ovatkin olleet välistä hyvin kontroversaaleja ja myös hankkeita rahoittaneiden yritysten positioiden vastaisia. Omaan tilanteeseeni on todennäköisesti auttanut (TKK:n kulttuurin lisäksi) ainakin kaksi tekijää: se, ettei hallinto ole toistaiseksi juuri tiedostanut allekirjoittaneen olemassaoloa ja toiseksi erinomaiset lähiesimiehet (Jukka Kemppinen, Juha Laine). Täytynee toivoa, ettei tilanne muutu nyt Aalto-yliopiston myötä!
